Arvostelu: Tappokone (Westworld - 1973)

TAPPOKONE

WESTWORLD

Ohjaus: Michael Crichton
Pääosissa: Richard Benjamin, James Brolin, Yul Brynner, Alan Oppenheimer, Victoria Shaw, Dick Van Patten, Linda Scott ja Steve Franken
Genre: scifi, western
Kesto: 1 tunti 28 minuuttia
Ikäraja: 16

Westworld, eli suomalaisittain Tappokone on Michael Crichtonin käsikirjoittama ja ohjaama tieteiselokuva. Crichton oli juuri tehnyt esikoisohjauksensa, suoraan televisiossa esitetyn Pursuitin (1972), kun hän alkoi esittelemään ideaansa robottien täyttämästä villin lännen teemapuistosta. Monet studiot kuitenkin torjuivat hänet ja pitivät parempana ideana, että Crichton kirjoittaisi tarinan kirjamuotoon, sillä hän oli huomattavasti tunnetumpi kirjailijana kuin elokuvantekijänä. Crichton kuitenkin näki tarinan niin selvästi visuaalisena, että päätti sinnikkäästi tehdä sen leffamuotoon. Lopulta Metro-Goldwyn-Mayer (mitä monet elokuvantekijät pitivät siihen aikaan viimeisenä hätäratkaisuna) otti projektin vastaan. Kuvaukset alkoivat, mutta Crichton oli pitkään tyytymätön leikkausversioihin ja päättikin itse leikata elokuvan sellaiseksi, että pitäisi siitä. Silti siitä puuttui hänen mielestään jotain ja vasta kun hän oli tehnyt jonkinlaisen version, mistä hän piti, hän sai suostuteltua MGM-studion lisäkuvauksiin. Jälkitöissä elokuvan kanssa tehtiin historiaa ja Tappokoneesta tuli ensimmäinen elokuva, jossa käsiteltiin kuvaa digitaalisesti jälkikäteen. Vain pari minuuttia kestävien hetkien kuvakäsittelyyn kului todella kauan aikaa. Lopulta elokuva kuitenkin saatiin valmiiksi ja Tappokone sai ensi-iltansa elokuussa 1973 (Suomeen leffa saapui vasta seuraavana keväänä). Elokuva oli hitti ja se sai myös paljon kehuja kriitikoilta. Itse en ollut nähnyt filmiä aiemmin, mutta katsoin alkuvuodesta elokuvaan perustuvan televisiosarjan, Westworldin (2016-). Kun olin katsonut sarjan uusimman, eli kolmannen tuotantokauden loppuun asti, päätin vihdoin ja viimein katsoa alkuperäisen Tappokoneen.

Ystävykset Peter Martin ja John Blane matkustavat Westworldiin, futuristiseen villin lännen teemapuistoon, missä jotkut ovatkin robotteja. Ongelmia syntyy, kun osa roboteista menee epäkuntoon ja alkaa toimimaan oman mielensä mukaan.

Peter Martinina ja John Blanena nähdään Richard Benjamin ja James Brolin. Viiksekkään Benjaminin hahmo Peter on ensikertalaisena käymässä Westworldissa ja hän toimiikin välikappaleena katsojan ihmetykselle. Josh "Thanos" Brolinin isän, Jamesin esittämä John taas on jo konkari teemapuistossa ja yrittääkin saada kaverinsa rentoutumaan ja nauttimaan 1880-luvun simulaatiosta. Sekä Benjamin että Brolin ovat oivallisia rooleissaan, mutta hahmoista lähinnä vain Peter on kiinnostava. Hahmon kehityskaari leffan aikana on tarpeeksi toimiva, jotta häntä kannustaa, kun teemapuisto muuttuu vaaralliseksi.
     7 rohkeata miestä -länkkäriklassikosta (The Magnificent Seven - 1960) tuttu Yul Brynner näyttelee yhtä Westworldin roboteista, joka menee epäkuntoon ja lähtee omalle tappomatkalleen. Brynner huokuu karismaa ja mitä pidemmälle elokuva kulkee, sitä paremmin hän vain vakuuttaa armottomana tuhokoneena. Kun hänen pysäyttämisensä tuntuu suorastaan mahdottomuudelta, vaikka hänelle tekisi mitä, muistuttaa Brynnerin tappokone vahvasti terminaattoria... tai siis toisinpäin, ottaen huomioon, että Tappokone ilmestyi 11 vuotta ennen alkuperäistä Terminator - tuhoaja -elokuvaa (The Terminator - 1984). Kenties James Cameron lainasikin paljon tämän elokuvan loppuhuipennuksesta...

Pidin Tappokonetta kyllä kelpo scifiteoksena ja arvostan sen tiettyä elokuvahistoriallista saavutusta, mutta silti elokuva tuntui mielestäni hieman vaisulta. Suuri syy tähän on luultavasti se, että olin juuri katsonut uuden Westworld-sarjan, eikä tämä elokuva sisältänyt puoliakaan sarjan ensimmäisen tuotantokauden syvällisyyksistä ja kiehtovista pohdinnoista. Hahmotkaan eivät vakuuta yhtä paljon. Toki sarjalla on useampia tunteja käytettävänään, kun taas tämä elokuva kestää vain puolitoista tuntia. Silti sarjan nähneenä tiesin, kuinka paljon enempään tässä kertomuksessa olisi potentiaalia, eikä elokuva saavuta sitä kuin osittain. Itse teemapuistoidea on veikeä ja Crichton kikkailee sillä usein oivallisesti. On kiinnostavaa myös nähdä, mitä kuliseissa tapahtuu ja miten koko puistoa pyöritetään. Tieteiselokuvan ja länkkärin yhdistäminen on mitä mainion ajatus ja elokuva tarjoaakin tasapuolisesti molempia, pitäen tyytyväisenä niin scifin kuin westernin fanit.

Silti moni asia tuntuu enemmän jäävän kiehtovaksi ideaksi, eikä sitä ideaa hyödynnetä niin hyvin kuin katsoja ehtii päässään kuvitella. Tarinalla kestää yllättävänkin kauan lähteä kunnolla käyntiin. Mukana on niin kohtauksia, jotka kaipaisivat tiivistämistä kuin kohtauksia, jotka loppuvat liian lyhyeen. Paikoitellen elokuvassa käydään myös kahdessa muussa teemapuistossa, keskiaikaisessa Medieval Worldissa ja antiikin Roomaan sijoittuvassa Roman Worldissa, mutta ne jäävät niin pintaraapaisuiksi, että on lopulta lähes se ja sama, ovatko ne lainkaan mukana.

Elokuva kuitenkin onneksi parantaa tasoaan, mitä pidemmälle siinä edetään. Terminator - tuhoajaa muistuttava (ja sitä luultavasti innoittanut) loppuhuipennus muuttuu jopa aidosti jännittäväksi. Tunnelma tiivistyy yhä vain entisestään, kun Brynnerin esittämä tappokone ei meinaa millään kuolla, eikä apuakaan löydy mistään. Jännityksen lisäksi elokuvaan mahtuu myös huumoria, lähinnä Dick Van Pattenin näyttelemän pankkiirin kautta, joka on myös vierailulla Westworldissa. Useaan otteeseen nähdään lyhyitä pätkiä, joissa hän intoilee hupaisasti teemapuiston erilaisista iloista.

Elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja Michael Crichton tunnetaan parhaiten Dinosauruspuiston (Jurassic Park - 1990) kirjoittajana, minkä pohjalta Steven Spielberg ohjasi menestyselokuvan vuonna 1993. Sekin kertoo eräänlaisesta teemapuistosta, mikä pistääkin miettimään, ovatko ne Crichtonin suuri innostus? Crichton on keksinyt erinomaisen idean, muttei täysin vakuuta elokuvantekijänä. Hänen olisikin kannattanut vain kirjoittaa elokuva ja antaa jonkun muun ohjata se. Tappokone on erittäin hyvin kuvattu ja se sisältää niin kutkuttavia lähikuvia katseista kuin näyttäviä maisemakuvia keinotekoisesta villistä lännestä. Villin lännen lavasteet ovatkin todella hienot, kuten myös kahden muun teemapuiston, mutta heti kun siirrytään tieteispuolen lavasteisiin, muuttuu filmi huomattavasti tylsemmäksi visuaalisesti, pelkistettyjen taustojen ja vilkkuvilla valoilla peitettyjen koneiden kera. Asut ja maskeeraukset ovat läpikotaisin tyylikkäät. Tehosteet ovat nähneet parhaat päivänä aikoja sitten, mutta toimivat yhä tarpeeksi hyvin. Myös äänimaailma on menevä ja Fred Karlinin säveltämä musiikki leikittelee eri aikakausilla. Leikkauksessa elokuvaa olisi kuitenkin voinut hioa suuntaan jos toiseenkin.

Yhteenveto: Tappokone on kelpo elokuva, mikä yhdistelee veikeästi scifiä ja westerniä toisiinsa. Idea roboteilla toimivasta villin lännen teemapuistosta on kiehtova, mutta lopulta homma jää juurikin kiehtovan idean tasolle. Tästä maailmasta löytyisi potentiaalia isompaankin ja mielenkiintoisempaan tieteisseikkailuun, mutta ohjaaja-käsikirjoittaja Michael Crichton ei tunnu haluavan viedä ideaansa loppuun asti. Tämän huomaa etenkin kahdesta muusta teemapuistosta, jotka ovat niin vähän mukana, että ne lopulta lähinnä syövät ruutuaikaa tärkeämmiltä asioilta. Loppuhuipennuksessa on kuitenkin onnistuttu ja jännitettä rakennetaan tehokkaasti. Mukaan mahtuu myös oivaa huumoria. Richard Benjamin ja James Brolin ovat kelpo valinnat Westworldissa vierailevien kaverusten rooleihin, mutta jäävät armotta Yul Brynnerin varjoon. Teemapuistojen lavasteet ovat vaikuttavat, mutta scifipuoli lähinnä huvittaa nykyään. Tappokone on mainio scifilänkkäri, mutta siitä jää lopulta uupumaan paljon. Jos innostuit kovasti uudesta Westworld-sarjasta, suosittelen katsomaan alkuperäisen elokuvankin, sillä onhan se usein mukava nähdä, mistä jokin on lähtenyt liikkeelle.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.5.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Westworld, 1973, Metro-Goldwyn-Mayer