THE LEGEND OF OCHI
Ohjaus: Isaiah Saxon
Pääosissa: Helena Zengel, Willem Dafoe, Finn Wolfhard, Emily Watson, Razvan Stoica, Carol Bors, Andrei Antoniu Anghel, David Andrei Baltatu ja Paul Manalatos
Genre: seikkailu
Kesto: 1 tunti 35 minuuttia
Ikäraja: 12
The Legend of Ochi on A24-yhtiön uusi satuelokuva. Isaiah Saxon oli jo aiemmin kynäillyt tarinan ochi-nimisistä otuksista ja hän ryhtyi lopulta muokkaamaan sitä elokuvan muotoon. Hän sai tukijoita ja elokuvantekijöitä ympärilleen ja kuvaukset käynnistyivät marraskuussa 2021. Nyt, muutaman vuoden jälkeen The Legend of Ochi on vihdoin saapunut elokuvateattereihin, enkä itse ole malttanut odottaa elokuvan näkemistä. Innostuin heti, kun näin yllä olevan ylisuloisen julisteen ja olenkin jännittänyt, että noinkohan elokuvaa julkaistaan Suomen teattereissa ollenkaan. Kävinkin katsomassa The Legend of Ochin heti sen ensi-iltapäivänä.
Syrjäisen saaren asukkaat ovat vuosia pelänneet ja metsästäneet metsässä lymyileviä otuksia, ocheja. Kun Yuri-tyttö löytää haavoittuneen ochinpoikasen, hän uhmaa otuksia vihaavaa isäänsä ja lähtee uskaliaalle seikkailulle syvälle metsän uumeniin, viedäkseen poikasen kotiinsa.
Saksalaisleffa System Crasherissa (Systemsprenger - 2019) vaikutuksen tehnyt Helena Zengel näyttelee Yuria, nuorta tyttöä, joka elää pienellä saarella, missä häntä on vauvasta asti opetettu varomaan metsässä asuvia hirmuisia ochi-otuksia. Mutta kun Yuri kohtaa haavoittuneen ochinpoikasen, ei tyttö voi olla auttamatta tätä pääsemään emonsa ja muiden lajitoveriensa luokse kotiin. Zengel on jälleen mainio, vaikka hänen osansa onkin hiljaisempi kuin villissä debyytissään. Ochinpoikanen taas on toteutettu vanhalla kunnon tavalla animatroniikkanukella ja toteutus on kertakaikkisen ihastuttava. Ochi on ylisöpö, mutta siltä löytyy myös äksympääkin persoonaa. Tytön ja satuolennon välinen ystävyys on moneen kertaan nähty, mutta silti mainio, ja Zengel suoriutuu passelisti, vaikka suurimmaksi osaksi hänen vastanäyttelijänsä onkin "vain" nukke.
Elokuvassa nähdään myös Willem Dafoe Yurin isänä Maximina, joka vihaa ocheja sydämensä kyllyydestä ja kouliikin saaren pojista metsästäjiä suunnilleen heti, kun nämä vain osaavat kävellä, Emily Watson Yurin äitinä Dashana, joka lähti Yurin ollessa vielä pieni, sekä Finn Wolfhard orpopoika Petrona, jonka Maxim otti suojelukseensa ja jota mies tuntuu pitävän enemmän omana lapsenaan kuin Yuria. Dafoe varastaa show'n teatraalisena Maximina, kun taas Watsonista löytyy hyvää pehmeyttä. Wolfhard ajaa asiansa Yurin velipuolena, joka ei itse haluaisi suosimista, muttei oikein tiedä, kuinka toimia Yurin kanssa.
The Legend of Ochi ei ollut ihan niin loistava satuelokuva kuin olisin toivonut, vaan esikoisleffaansa tekevän Isaiah Saxonin käsikirjoitus jää hitusen vaisuksi. Se kulkee turhan tuttuja latuja niin tarinan kuin hahmojen kanssa, eikä siksi lopputulemaa ole vaikea arvata. Saxonilta ei löydy edes mitään ässää hihasta, jolla sekoittaa pakkaa ja tarjota jotain yllättävää lopuksi. Tuttujen latujen kulkeminen ei kuitenkaan tarkoita, että elokuva olisi huono, ainoastaan hitusen mielikuvitukseton satuelokuvaksi. Tutuista palikoistakin rakennettu kokonaisuus toimii, hyvin pitkälti Saxonin rakentaman tunnelman ja Yurin ja ochin välille muodostuvan ihanan ystävyyden ansiosta.
Vain hieman päälle puolitoista tuntia kestävä elokuva on napakka paketti, joka menee nopeasti itse asiaan ja heittää Yurin ja ochinpoikasen elämänsä seikkailuun. On kiinnostavaa seurata, kun he oppivat asioita toisiltaan ja yrittävät yhdessä selviytyä vaaroista - jotka suurimmaksi osaksi johtuvat Yurin raivon nielaisemasta isästä. Seassa on joitain hauskoja hetkiä, kuten myös pientä jännitystäkin. Vaikka kyseessä on satu söpön olennon kera, ei The Legend of Ochi ole kuitenkaan mikään perheen pienimmille tarkoitettu elokuva. Yhä saduista pitävää aikuista sympaattinen elokuva todennäköisesti viehättää, vaikkei se keksi oikeastaan mitään uutta tai yllättävää.
Siinä, missä Saxonin käsikirjoitus jää hieman vaisuksi, hänen rakentama satumainen tunnelmansa on onnistunut. The Legend of Ochin ilmapiiri on lumoava, joskin samalla se sisältää myös hieman synkkiäkin vivahteita. Teknisiltä ansioiltaan elokuva on vakuuttava. Se on taitavasti kuvattu, oli kyse tiiviimmistä lähikuvista tai näyttävistä maisemaotoksista. Lavasteet ovat oivat, puvustus paikoin lystikästä ja maskeeraukset mainiot. Parasta on tosiaan se, että ocheja ei ole tehty tietokoneella, vaan vanhan kunnon tapaan nukeilla ja asuilla. Lopputulos näyttää erittäin hienolta ja jättää haaveilemaan, että isotkin Hollywood-studiot hyödyntäisivät näitä kikkoja jälleen. Äänimaailma on pätevästi rakennettu ja David Longstrethin säveltämät musiikit tuovat miellyttävän lisänsä tunnelmaan.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.5.2025
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Legend of Ochi, 2025, A24, Neighborhood Watch, AGBO, Access Entertainment, Encyclopedia Pictura, IPR.VC, Year of The Rat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti