NYKYAIKA
MODERN TIMES
Ohjaus: Charlie Chaplin
Näyttelijät: Charlie Chaplin, Paulette Goddard, Henry Bergman, Stanley Sandford, Chester Conklin, Al Ernest Garcia, Stanley Blystone, Richard Alexander, Murdock MacQuarrie ja Cecil Reynolds
Genre: komedia
Kesto: 1 tunti 27 minuuttia
Ikäraja: S
Modern Times, eli suomalaisittain Nykyaika on Charlie Chaplinin ohjaama, käsikirjoittama, tuottama, tähdittämä, leikkaama ja säveltämä elokuva. Markkinoidessaan elokuvaansa Kaupungin valoja (City Lights - 1931) Euroopassa, Chaplin näki suuren laman vaikutukset tavallisissa ihmisissä, sekä modernisaation haitat työllisyydessä. Keskusteltuaan Mahatma Gandhin kanssa aiheesta, Chaplin alkoi kynäillä elokuvaa modernisaatiosta. Pelätessään, että hänen mykkäelokuvansa olivat menettäneet suuren yleisön kiinnostuksen äänielokuvien synnyn myötä, Chaplin aikoi aluksi tehdä leffasta ensimmäisen puhe-elokuvansa. Hän kuitenkin koki lopulta, että hänen Kulkuri-hahmonsa menettäisi universaalin viehätyksensä, jos tämä alkaisi puhua englantia, joten hän päätti poistaa suuren osan elokuvan puhutuista repliikeistä. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 1934 ja lopulta Nykyaika sai maailmanensi-iltansa 5. helmikuuta 1936 - tasan 90 vuotta sitten! Elokuva oli menestys, joka sai poliittisuudellaan aluksi ristiriitaisen vastaanoton kriitikoilta, mutta josta on vuosien varrella muodostunut ehta klassikko. Nykyaika oli myös yksi ensimmäisistä elokuvista, jonka Yhdysvaltain Kongressin kirjasto valitsi Kansalliseen elokuvaluetteloonsa yhtenä Amerikan tärkeimmistä elokuvista. Itse katsoin Nykyajan ensi kertaa vuonna 2020, osana 24 tunnin elokuvamaraton -haastetta. Pidin elokuvasta paljon ja kun huomasin sen täyttävän tänä vuonna 90 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa sen uudelleen ja samalla arvostella sen.
Kulkuri kokeilee onneaan eri työpaikoilla, samalla kun hän yrittää auttaa orvoksi jäänyttä köyhää nuorta naista, johon mies rakastuu heti ensisilmäyksellä.
Nykyajassa Charlie Chaplin nähtiin viimeistä kertaa ikonisimmassa roolissaan Kulkurina - hahmona, jota mies esitti ensimmäisen kerran vuonna 1914. Kulkuri on vanha tuttu hupsu itsensä; hyvää tarkoittava ja rakkautta kaipaava sympaattinen mies, joka ei kuitenkaan ole järin hyvä missään ja aiheutuukin vähän väliä ongelmiin muun muassa lain kanssa, usein väärinkäsityksen takia. Kulkuri on aina yhtä tykättävä heppu, pitkälti Chaplinin aina yhtä valloittavan roolisuorituksen takia. Mies on täysin elementissään Nykyajassa, heittäytyen täysillä roolinsa vietäväksi ja pistäessään itseään likoon milloin minkäkin hauskan tilanteen vuoksi. Miehen komediallinen ajoitus hakee vertaistaan ja leffa on jälleen yksi osoitus siitä, miksi Chaplin oli mykkäajan kuningas.
Elokuvassa nähdään myös Paulette Goddard vastikään orvoksi jääneenä nuorena naisena, jolla ei ole rahaa ruokaan ja varastaessaan leipää hän törmää Kulkuriin, joka rakastuu neitoon välittömästi, Stanley "Tiny" Sandford Kulkurin kollegana tehtaalla, joka ei voi sietää omituisen pienen miehen oikkuja, Al Ernest Garcia tehtaan johtajana, Edward LeSaint seriffi Coulerina, Chester Conklin mekaanikkona, Murdock MacQuarrie keksijä Billowsina, sekä Henry Bergman kahvilan pitäjänä. Muutkin näyttelijät hoitavat hommansa oivallisesti, Goddardin omatessa täydellistä sinisilmäisyyttä, jolla hän saa niin Kulkurin kuin katsojan sympatiat ja avunannon puolelleen.
Nykyaika käynnistyy fantastisella metaforalla: kuvalla lampaista, joka muovautuu miehiksi menossa töihin tehtaalle, osaksi koneistoa, joka palvelee kaikkia muita kuin heitä. Jo ensimmäisessä kuvassa Chaplin näyttää, mitä mieltä hän on maailman menosta, eikä ihme, että aiemmin lähinnä kivoja romanttisia ja hauskoja elokuvia tehneen Chaplinin ensimmäinen poliittinen työ pisti hänet oikeiston silmissä potentiaalisten kommunistien listalle, samalla kun vasemmisto ylisti miestä liberaalina edelläkävijänä. Kaikki tämä selvästi vain lietsoi Chaplinia, joka päättikin pistää oikein kunnolla haisemaan natsivastaisessa Diktaattorissa (The Great Dictator - 1940) muutamaa vuotta myöhemmin.
Nykyaika on edelleen erinomainen teos, jonka ajankohtaisuus ei valitettavasti ole hävinnyt minnekään. Chaplinin tuohtumus modernisoitumista kohtaan on yhä ymmärrettävää, kun jälleen maailma on lipsahtanut siihen, että rikkaat yrittäjät rikastuvat ja vähävaraisten duunareiden ja työttömien olot kurjistuvat. Koneet korvaavat ihmisiä yhä vain enemmän tekoälyn myötä, enkä usko, että Chaplin olisi mielissään nykypäivän menosta. Jos Chaplin tekisi Nykyajan vuonna 2026, saisi se todennäköisesti hyvin samanlaisen reaktion. Toiset ylistäisivät sitä vahvana kannanottona modernista menosta, kun toiset taas haukkuisivat leffaa vihervasemmistolaiseksi wokepropagandaksi ja sen tekijää kommunistiksi.
Chaplinin kannanotto ei kuitenkaan ole mitään saarnaamista, vaan hän hoitaa yhteiskuntasatiirinsa itselleen ominaisen huumorin kautta. Luvassa on jälleen jos jonkinlaista kommellusta ja nykypäivän elokuvantekijöiden kuuluisi edelleen ottaa mallia Chaplinin fyysisen komedian nerokkuudesta. Kohtaukset, kuten alun sähellys tehtaalla, rullaluistelu kauppakeskuksessa, vankilasekoilu ja finaali kahvilassa, ovat toinen toistaan ikimuistoisempia, levittäen hymyn vähän väliä katsojan huulille ja tarjoten tasaisin väliajoin naurunhörähdyksiä. Chaplinille tuttuun tapaan Nykyajasta löytyy myös hempeän herkkää romanssia, mikä tuo toivon pilkahdusta kurjien oltavien keskelle. Kaikki tämä yhdistyy sulavasti puolentoista tunnin mittaiseksi ajatuksia herättäväksi hupipaketiksi, joka on ehdottomasti ansainnut asemansa ajattomana klassikkona.
Nykyaika on myös teknisesti pätevä. Se on hyvin kuvattu ja leikattu kasaan. Lavasteet ovat hienot ja puvustus on oivallista. Tuon ajan tehostetiimi oli erityisen nokkela rullaluistelukohtauksessa, jossa hurjalta näyttävä pudotus onkin kekseliäs silmänkääntötemppu. Ääniä hyödynnetään Chaplinin elokuvaksi poikkeuksellisen paljon, mutta tuolloinkin yleensä osana jotain konetta, toimien samalla metaforana tuolloiselle muutokselle myös elokuvamaailmassa. Chaplin itse toimi myös elokuvan säveltäjänä. Hänen musiikkinsa ovat niin hupaisat kuin nätitkin ja onpa elokuvan rakkausmelodiasta muodostunut pohja Nat King Colen Smile-kappaleelle Syvä hymy -elokuvaa (Smile - 1975) varten. Nykyaikana moni tuntee biisin todennäköisimmin Joker-leffan (2019) kautta, osoittaen Chaplinin töiden vaikutuksen vuosikymmenten saatossa.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 23.8.2025
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Modern Times, Yhdysvallat, 1936, Charles Chaplin Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti