24 tunnin elokuvamaraton -haaste 2020

24 TUNNIN ELOKUVAMARATON -HAASTE 2020

24 Hour Movie Marathon Challenge, eli vapaasti suomentamanani 24 tunnin elokuvamaraton -haaste on tubettaja Ryan Chattawayn vuonna 2012 luoma haaste, missä pistetään elokuvafanit tosissaan testiin ja erotetaan jyvät akanoista.

Itse osallistuin haasteeseen ensimmäistä kertaa vuonna 2018 ja katsoin ensimmäistä kertaa elämässäni kahdeksan elokuvaan saman päivän aikana. Osallistuinkin innoissani haasteeseen viime kesänäkin, jolloin katsoin kahdeksan leffan lisäksi myös dokumentin. Siitä lähtien olen odottanut vuoden 2020 haasteen sääntöjen julkistusta. Hyvää päivää maratonhaasteen suorittamiseen ei tarvinnut etsiä, sillä maailmalla jylläävän koronaviruksen vuoksi lähes kaikki lojuvat nyt kotona - minä mukaanlukien. Päätinkin siis olla viivästelemättä haasteen kanssa ja suoritin sen jo ennen pääsiäistä.

SÄÄNNÖT 2020:

• Katso yli 2 tuntia 50 minuuttia kestävä elokuva.
• Katso elokuva, mitä et ole nähnyt lapsuutesi jälkeen.
• Katso perheenjäsenesi suosittelema elokuva.
• Katso tunnetun ohjaajan esikoiselokuva.
• Katso elokuva, josta näyttelijä voitti Oscar-palkinnon.
• Katso mykkäelokuva noin sadan vuoden takaa.
• Katso elokuva, missä hahmolla tai näyttelijä on sinun etunimesi.
• Katso katastrofielokuva.

BONUS: Katso "double feature", eli tuplaleffa - joko olemassa oleva, esim. Grindhousen Death Proof (2007) ja Planet Terror (2007) tai Se (It - 2017) ja Se: Toinen luku (It: Chapter Two - 2019) tai jokin itse keksimäsi.


Elokuvia ei tarvitse katsoa juuri tuossa järjestyksessä, mutta bonusta lukuunottamatta kaikki sääntöjen kohdat on pakko täyttää ja elokuvat täytyy katsoa 24 tunnin sisällä nukahtamatta tai muuten haaste jää suorittamatta.

Tästä se lähtee!

Aiempien maratonhaasteiden tavoin käytin edellispäivän lähinnä haasteen valmisteluun. Kävin ostamassa herkkuja - karkkia, suklaata, keksejä, sipsejä, sun muuta, minkä määrän yliarvioin täysin ja nyt minulla on ainakin viikoksi ellei jopa kahdeksi naposteltavaa - ja siivoilin. Yritin mennä aikaisin nukkumaan, jotta saisin kunnon unet, mutta enpä siinä tietenkään onnistunut. Olin hereillä vielä kolmelta yöllä (vaikka olin jo sammuttanut valot ja television kello kahdelta) ja heräilin yön aikana pariinkin otteeseen joko levottoman unen tai vielä levottomamman kissani vuoksi. Maratonpäivänä nousinkin sängystä vasta kello 10:30 ja kävin nopeasti suihkussa, jotta heräisin kunnolla ja pistin sitten ensimmäisen elokuvan pyörimään.

Ensimmäisenä päätin katsoa mykkäelokuvan noin sadan vuoden takaa. Kun kuulen sanan mykkäelokuva, mieleeni nousee yleensä aina tietty elokuvantekijä - koomikko, joka oli mykkäleffa-aikoihin yksi maailman isoimmista filmitähdistä: Charlie Chaplin.

NYKYAIKA

MODERN TIMES (1936)

Ohjaus: Charlie Chaplin
Pääosissa: Charlie Chaplin, Paulette Goddard, Al Ernest Garcia, Chester Conklin, Stanley "Tiny" Stanford, Henry Bergman, Stanley Blystone, Richard Alexander ja Cecil Reynolds
Genre: komedia, mykkäelokuva
Kesto: 1 tunti 27 minuuttia
Ikäraja: S

Vuoden 1936 Nykyajassa Chaplinin ikoninen Kulkuri-hahmo on töissä tehtaalla, missä aletaan ottamaan käyttöön erilaisia koneita, mikä tietty tarkoittaa sitä, että ihmistyöntekijöille alkaa olla vähemmän käyttöä. Vaikka elokuva ilmestyi yli 80 vuotta sitten, on sen aihe koneista, jotka vievät ihmisten työt, edelleen ajankohtainen.

Tämän vuoden elokuvamaraton -haaste lähti siinä mielessä hieman nolosti liikkeelle, että valitsemani mykkäelokuva ei ollutkaan oikeasti täysin mykkäelokuva. Kyseessä on yksi Chaplinin ensimmäisistä äänikokeiluista, kun tämä huomasi, että äänielokuvien noustessa suosituiksi, hänen mykkäkomediansa alettiin nähdä menneen talven lumina. Onneksi itse Kulkuri-hahmo ei puhu, vaan pysyy edelleen mykkänä ja tuo kaiken esille liikkeidensä ja muiden eleidensä kautta. Ääneen kuultavat repliikit ovat lähinnä radiotiedotteita tai tehtaan johtajan käskyjä.

Olen viimeisen parin vuoden aikana innostunut Chaplinin työstä, mutten ollut tätä ennen nähnyt Nykyajasta kuin pätkiä. Elokuva on taas yksi erinomainen ja hulvaton teos tältä komedianerolta, minkä tason nykypäivän koomikot voivat vain unelmoida saavuttavansa. Chaplinin nerokkuus, mielikuvituksellisuus, komediallinen tahdikkuus ja huimapäisyys jaksavat ällistyttää kerta toisensa jälkeen. Rullaluistelukohtauksessa Chaplin todella ihmetyttää ja saa katsojan sykkeen nousemaan. Meno tehtaalla on usein hysteerisen hauskaa, kun Kulkuri aiheuttaa ongelmia toisensa perään. Tilanteet eskaloituvat yhä vain koomisemmiksi, mitä pidemmälle elokuvassa päästään. Mutta kun kyseessä on Chaplinin teos, ei leffa ole pelkkää komediaa. Tuttuun tyyliinsä mukana on myös suloista romantiikkaa, sekä sydäntä särkevää tragediaa. Chaplinin mestarillisuuden huomaa siinä, kuinka salakavalasti hän onnistuukaan ujuttamaan haikeita tunteita komedioihinsa. Tähän vielä päälle elokuvan aidosti ajatuksia herättävä kertomus, mistä löytyy yhä ajankohtaisuutta, niin kyseessä on jälleen yksi upea teos Chaplinin filmografiassa!

12:25

Chaplinin Nykyajan herättäessä minut oikein kunnolla, päätin seuraavaksi katsoa vähintään 2 tuntia 50 minuuttia kestävän elokuvan. Viime vuonna tein virheen ja katsoin niin pitkän leffan vasta elokuvamaratonin loppupäässä, joten päätin nyt katsoa sen mahdollisimman aikaisin. Tästä minun täytyi katsoa muuten pidennetty versio, sillä alkuperäinen teatteriversio kestää "vain" 2 tuntia 45 minuuttia.

THE PATRIOT

(2000)

Ohjaus: Roland Emmerich
Pääosissa: Mel Gibson, Heath Ledger, Joely Richardson, Jason Isaacs, Chris Cooper, Lisa Brenner, Tchéky Karyo, Tom Wilkinson, Donal Logue, Adam Baldwin, Gregory Smith, Trevor Morgan, Bryan Chafin, Mika Boorem, Logan Lerman ja Skye McCole Bartusiak
Genre: sota, draama
Kesto: 2 tuntia 45 minuuttia / Extended Edition: 2 tuntia 55 minuuttia
Ikäraja: 16

1770-luvun Yhdysvaltain vapaussotaan sijoittuva The Patriot kertoo perheenisä Benjamin Martinista, joka ajautuu itsenäistymistä haluavien siirtokuntalaisten sotaan brittiläistä imperiumia vastaan, kun hänen poikansa tapetaan.

Olen vuosien varrella nähnyt useita elokuvia toisesta maailmansodasta ja joitain myös ensimmäisestä, mutta Yhdysvaltain vapaussota ja sen seurauksena Yhdysvaltojen itsenäistyminen ei ole tainnut olla aiheena yhdessäkään filmissä, minkä olen nähnyt ennen The Patriotia. Vaikka elokuva sai kritiikkiä historiallisista epätarkkuuksistaan, minua tällainen ei haitannut (luultavasti koska en tiennyt näistä tapahtumista erityisen hyvin). Tarina on mielenkiintoinen ja vaikka kyse on isosta sodasta, isään ja tämän perheeseen liittyvä kertomus pitää kaiken hyvin ihmisläheisenä ja tarvittavan pienimuotoisena. Valtavia taistelukohtauksia on kyllä tiedossa ja niissä ohjaaja Roland Emmerichin taidot pääsevät loistamaan. Häneltä kyllä löytyy silmää valtavalle tuholle ja isot sotakohtaukset ovat vaikuttavia. Vaikka filmistä löytyy hieman pitkäveteiset hetkensä, ei kolmen tunnin kesto kokonaisuudessaan ollut liikaa. Tämä voi johtua siitä, että tällaiset historialliset elokuvat ovat yleensä pitkiä, joten olen jo tottunut siihen. Mel Gibson on erittäin hyvä pääroolissa, edesmennyt Heath Ledger sopii hyvin tämän pojaksi ja Jason Isaacs on mahtavan häijy pahiksena.

15:30

Jo The Patriotin jälkeen minuun alkoi hiipiä pieni jännite elokuvamaratonin onnistumisesta. Olin katsonut vasta kaksi elokuvaa kymmenestä ja olin jo iltapäivän puolella. Pistinkin välittömästi seuraavan leffan pyörimään, tällä kertaa Netflixistä (kaikki muut minulta löytyi hyllystä joko DVD:nä tai Blu-rayna). Kyseessä oli perheenjäseneni (tässä tapauksessa isäni) suosittelema filmi. Olin tämän vuoden alussa katsonut saman ohjaajan elokuvat Snatch - hävyttömät (Snatch - 2000) ja The Gentlemen (2020) ja pidin niistä kovasti, joten ryhdyin innoissani katsomaan Guy Ritchien esikoiselokuvaa.

PUUTA, HEINÄÄ JA MUUTAMA VESIPERÄ

LOCK, STOCK AND TWO SMOKING BARRELS (1998)

Ohjaus: Guy Ritchie
Pääosissa: Nick Moran, Jason Flemyng, Dexter Fletcher, Jason Statham, Vinnie Jones, Steven Mackintosh, Nicholas Rowe, Lenny McLean, P. H. Moriarty, Frank Harper, Sting, Huggy Leaver, Stephen Marcus, Vas Blackwood, Vera Day ja Alan Ford
Genre: rikos, komedia
Kesto: 1 tunti 47 minuuttia
Ikäraja: 16

Pikkurikollinen Eddy häviää isosti korttipelissä ja jää puoli miljoonaa puntaa velkaa vaaralliselle roistolle. Eddyllä ja tämän kavereilla on vain muutama päivää aikaa hankkia rahat, ennen kuin hänelle käy köpelösti.

Guy Ritchieltä ei kauaa kestänyt löytää oma vahva tyylinsä. Jo esikoiselokuvallaan Puuta, heinää ja muutama vesiperä hän esitteli oman veikeän visionsa, mitä rikoskomedioiden kuuluisi olla ja jatkaa samalla hengellä yhä tänä päivänä. Elokuvan tarina on erinomaisesti rakennettu, useiden juonikuvioiden kulkiessa päällekäin, lomittain ja sekoittaen pakkaa kaiken aikaa. Meno käy absurdiksi ja asiat vaikuttavat toisiinsa jatkuvasti, tehden kaikesta yhä vain huvittavampaa ja mielenkiintoisempaa. Elokuva todella vaatii tarkkaa seuraamista, mutta se tekee oman työnsä siinä, että se on äärimmäisen mukaansatempaava. Aika ei käy pitkäksi, sillä homma on koko ajan liikkeessä. On aivan pakko saada tietää, miten jutussa lopulta käy. Elokuvalla on hyvin pilke silmäkulmassaan ja se on täynnä loistokasta dialogia. Ritchiellä oli hienosti ainekset ja resepti valmiina heti uransa alusta asti, ja tämän vuoden The Gentlemen osoitti, että herralla on yhä mestarikokin taidot tallella, vaikka vuosien aikana hän onkin ottanut joitain harha-askelia.

Sen lisäksi, että kyseessä on Ritchien ensimmäinen koko illan ohjaustyö, on Puuta, heinää ja muutama vesiperä myös nykyään toimintastarana tunnetun Jason Stathamin esikoiselokuva!

17:35

Olen ensimmäisestä elokuvamaratonistani lähtien päättänyt ottaa bonusleffan suoraan mukaan, enkä jätä sitä viimeiseksi sellaisella "katsoo, jos jaksaa" -ajatuksella. Tämänkertainen bonusleffa oli kuitenkin kaksi elokuvaa - "double feature". Päätin heti säännöt lukiessani, että loisin oman yhdistelmän, eikä sen keksimiseen mennyt kauaa. Loppuvuodesta teattereihin saapuu elokuva Godzilla vs. Kong (2020), missä elokuvahistorian ikonisimmat jättihirviöt vetäisivät toisiaan turpaan. Sen vuoksi päätinkin katsoa double featurena kummankin hirviön esikoiselokuvan - tietysti ilmestymisjärjestyksessä.

KING KONG

(1933)

Ohjaus: Merian C. Cooper ja Ernest B. Schoedsack
Pääosissa: Fay Wray, Robert Armstrong, Bruce Cabot, Frank Reicher, Sam Hardy, Victor Wong, Noble Johnson ja Steve Clemente
Genre: seikkailu, kauhu
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia
Ikäraja: 16

Elokuvaa tekevä kuvausryhmä lähtee ohjaaja Carl Denhamin johdolla etsimään myyttistä Pääkallosaarta, mitä ei näy kartoilla. Carl uskoo pääsevänsä tekemään kaikkien aikojen elokuvan esittelemällä saarta filmillään, mutta kuvaukset muuttuvat pian taisteluksi selviytymisestä, kun ryhmä kohtaa saaren alkuasukkaiden palvoman, hurjan jättiläisgorilla Kongin.

King Kong on ehdottomasti elokuvaa mullistanut klassikkoteos. Sen tehosteet olivat aikanaan järisyttävät ja vaikka stop motion -animoidulla nukella toteutettu gorilla onkin nykypäivänä hieman hassu ilmestys ja Kongin liikkeet ovat paikoittelen töksähteleviä, on mukana paljon efektejä, jotka aiheuttavat ihastelua tänäkin päivänä. Keinot, millä oikeita ihmisiä ja animoituja pienoisolentoja on saatu yhdistettyä samaan kuvaan, ovat usein ällistyttäviä. Sen, minkä saa nykyään helposti aikaiseksi tietokoneella, vaati tuohon aikaan äärimmäisen paljon luovuutta. Ajoitus monien kohtauksien kuvauksessa on ollut erittäin tärkeää, ja kun näyttelijät ja nuket ovat näin vaikuttavasti tekemisissä keskenään, se luo hienon illuusion, mikä saa katsojan unohtamaan, kuinka olennot on toteutettu. Lisäksi lavasteet, missä filmi on kuvattu, ovat todella näyttävät. Muuri ja etenkin portti, minkä kautta kuljetaan alkuasukaskylästä Kongin viidakkoon, on valtava ja erittäin upea ilmestys.

Visuaalisuuden lisäksi King Kong oli merkkiteos myös musiikkien puolella. Toki leffoissa oli kuultu musiikkia jo aiemmin, mutta King Kong oli ensimmäinen Hollywood-filmi, mitä varten sävellettiin oikein kunnon melodiat, eikä vain perinteistä taustamusiikkia. Sävellyksiin käytettiin enemmän aikaa ja tarkkuutta, minkä lisäksi sen äänityksessä tehtiin läpimurtoja.

Teknisen kikkailun ohella King Kong onnistuu muutenkin erinomaisesti. Tarina on aina yhtä mahtava, leffa nappaa heti mukaansa ja elokuvasta löytyy niin viihdyttävää seikkailuhenkeä kuin edelleen jännittävää kauhumaisuutta. Hahmot ovat mainiot ja heidän näyttelijänsä tekevät hyvää työtä. Siinä, missä muutama vuosi myöhemmin ilmestyneessä Nykyajassa Chaplin käsitteli ihmisten asemaa koneiden maailmassa, King Kongissa käsiteltiin uhanalaisten eläinten ja luonnon asemaa ihmisten häikäilemättömässä maailmassa. Jälleen aihe, mikä on yhä ajankohtainen.

19:30

Olin nähnyt alkuperäisen King Kongin vain kerran, noin kymmenisen vuotta sitten. Silloin lähinnä naureskelin hassulle gorillalle, enkä erityisemmin välittänyt mustavalkoisuudesta. Niin sitä vain kasvaa myös elokuvankatsojana ja kun todella alkaa tutkimaan elokuvaa taiteenlajina, siitä löytää jatkuvasti uusia piirteitä, mitkä saavat rakastumaan elokuviin vieläkin intohimoisemmin. Toisen katselukerran aikana seurasin alkuperäistä King Kongia haltioituneena ja odotin saman tapahtuvan myös yli 60 vuotta sitten Japanissa tehdyn monsteriklassikon kohdalla...

GODZILLA

ゴジラ (1954)

Ohjaus: Ishirō Honda
Pääosissa: Takashi Shimura, Akira Takarada, Momoko Kōchi, Akihiro Hirata, Toranosuke Ogawa ja Haruo Nakajima
Genre: kauhu, scifi
Kesto: 1 tunti 36 minuuttia
Ikäraja: 3

Japanissa aletaan kokemaan hirvittäviä tapahtumia, joissa laivat tuhoutuvat merellä ja talot romahtavat keskellä yötä. Pian tutkijoille selviää, että tuhon takana on valtava esihistoriallinen olento, Godzilla, joka on herännyt ydinräjähdysten takia ja noussut esiin merenpohjasta.

Godzilla-elokuvia pidetään yleensä aivottomana monsterimäiskeenä, missä jättimäinen lisko saapuu pistämään kaupunkeja maan tasalle. Ja sitähän suuri osa sarjan yli kolmestakymmenestä elokuvasta onkin. Tämä alkuperäinen teos on kuitenkin selkeä vertauskuva Japanin kokemalle ydiniskujen pelolle Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten jälkeen. Godzilla edustaa tätä käsittämätöntä tuhoa ydinvoimaisen henkäyksensä kanssa, tuhotessaan kaupunkeja toisensa perään. Kun myöhemmin ilmestyneissä filmeissä kaupunkien sortumiset näytetään viihteenä, tässä sama esitetään kauhuna, traagisina tapahtumina, mitkä kylvävät pelkoa japanilaisissa, kun nämä yrittävät keksiä keinon pysäyttää tämän kauhistuttavan hirviön.

Tämänkin elokuvan tehosteet ovat kestäneet hienosti aikaa, vaikka ajan julma hammas on niitä tietty nakerrellutkin. On tietysti selvää, että Godzilla on oikeasti ihminen kumiasussa potkimassa pienoismallia kumoon, mutta silti tämä kaikki on erittäin vaikuttavasti toteutettu. Pienoismallit ovat tarkasti luodut ja itse monsteri pidetään tarpeeksi piilossa pimeydessä, jotta illuusio elävästä olennosta säilyy paremmin. Tähän kun vielä lisää elokuvan eeppisyyttä, seikkailullisuutta ja painostavuutta hienosti yhdistelevän tunnusmusiikin, on luvassa toinen monsteriklassikko, mikä hakee vertaistaan. Tai siis Godzillallahan on oikeastaan vastassa vain King Kong. Monstereiden tappelu jatkuukin marraskuussa (kunhan korona ei siirrä senkin ensi-iltaa).

21:15

Hirviöiden ja kaupunkien tuhon jälkeen halusin siirtyä maanläheisempään meininkiin. Päätin katsoa elokuvan, mistä näyttelijä oli voittanut Oscar-palkinnon. Alunperin minun oli tarkoitus katsoa Rautarouva (The Iron Lady - 2011), mistä Meryl Streep voitti kolmannen Oscar-pystinsä, mutta päivää ennen elokuvamaratonia vaihdoin sen leffaan, mistä niin miespääosa kuin naispääosa saivat Oscar-palkinnot...

UHRILAMPAAT

THE SILENCE OF THE LAMBS (1991)

Ohjaus: Jonathan Demme
Pääosissa: Jodie Foster, Anthony Hopkins, Scott Glenn, Ted Levine, Anthony Heald, Brooke Smith ja Diane Baker
Genre: trilleri, kauhu
Kesto: 1 tunti 58 minuuttia
Ikäraja: 18

Thomas Harrisin samannimiseen kirjaan vuodelta 1988 perustuva Uhrilampaat kertoo FBI-agentiksi harjoittelevasta Clarice Starlingista, joka alkaa tutkimaan sarjamurhaaja Buffalo Billin tapausta ja tarvitsee siihen apua hieman erikoisemmalta persoonalta, eristyssellissä viruvalta kannibaali Hannibal Lecteriltä.

Uhrilampaat on omasta mielestäni ehdottomasti paras murhatutkimuselokuva, mikä on koskaan tehty. Kyseessä on aidosti piinaava, painajaismainen trilleri, mikä musertaa katsojaa, mitä pidemmälle se etenee, mutta mikä muuttuu yhä vain vangitsevammaksi. Claricen tavoin katsoja haluaa pakkomielteisesti saada tietää, mistä tapauksessa on todellisuudessa kyse. Elokuvassa nähdään hirveitä asioita ja se on K18-ikärajaleimansa ansainnut. Usein leffa myös muuttuu psykologiseksi kauhuelokuvaksi, jolloin se vasta ahdistaakin. Buffalo Bill rakennetaan jo keskustelujen kautta pelottavaksi hahmoksi ja tunnelma vain kasvaa, kunnes se päästetään valloilleen mitä intensiivisimmässä loppuhuipennuksessa. Silti Uhrilampaiden tähtihetket ovat Claricen ja Hannibal Lecterin keskustelut vankilassa lasin läpi. Hahmojen dialogit ovat aivan mielettömän hyvin kirjoitetut ja ne rakentavat hahmoja mestarillisesti. Tähän vielä päälle Jodie Fosterin ja etenkin hyytävän Anthony Hopkinsin täydelliset roolisuoritukset, mistä he ansaitusti saivat Oscar-palkinnot, on kyseessä genrensä kiistaton mestariteos.

Tämän genren elokuvat jätetään usein huomioimatta tärkeissä palkintogaaloissa, mutta kun kyseessä on aidosti näin mielettömän hieno elokuva, täytyy akatemiankin ihailla sen upeutta. Näyttelijäsuoritusten lisäksi Uhrilampaat voitti ansaitusti myös parhaan käsikirjoituksen, ohjauksen ja jopa parhaan elokuvan Oscar-palkinnot. Mm. Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluun (The Lord of the Rings: The Return of the King - 2003) ohella Uhrilampaat on yksiä harvoja parhaan elokuvan Oscar-voittajia, joille itsekin olisin antanut palkinnon.

23:40

Uhrilampaat oli omasta mielestäni myös tämän elokuvamaratonin paras elokuva, minkä katsoin. Samalla se jäi myös maratonin viimeiseksi mahtavaksi teokseksi. Voin jo tässä kohtaa paljastaa, että tämän jälkeen alkoi selvä alamäki leffojen tasossa. Seuraavana oli tiedossa katastrofielokuva, mitkä eivät yleensä ole mitään erityisen kummoisia teoksia. Kun mietin katastrofileffojen genreä, mieleeni juolahtaa aina ensimmäisenä Roland Emmerich, joka on tehnyt mm. sellaisia elokuvia kuin Independence Day - maailmojen sota (Independence Day - 1996) ja 2012 (2009), joissa maailmanloppu on hyvin lähellä. Emmerichin filmografiaan kuuluu myös ensimmäinen amerikkalainen versio Godzillasta (1998), sekä aiemmin maratonissa katsomani The Patriot. Kun valitsin leffoja, en rehellisesti hoksannut yhteyttä, kunnes aloitin seuraavan filmin katsomisen...

THE DAY AFTER TOMORROW

(2004)

Ohjaus: Roland Emmerich
Pääosissa: Dennis Quaid, Jake Gyllenhaal, Emmy Rossum, Arjay Smith, Austin Nichols, Dash Mihok, Jay O. Sanders, Sela Ward ja Ian Holm
Genre: katastrofielokuva, jännitys
Kesto: 2 tuntia 4 minuuttia
Ikäraja: 12

The Day After Tomorrow ottaa isosti kantaa ilmastonmuutokseen ja esittää skenaarion, missä pohjoinen pallonpuolisko joutuu ensin hurjien hirmumyrskyjen kouriin, mitä seuraavat valtavat kaupunkeja tuhoavat hyökyaallot, sekä uusi jääkausi. Kaiken keskellä seurataan tutkijaa, joka yrittää saada Yhdysvaltojen hallitusta tekemään jotain ihmisten pelastamiseksi, sekä tämän poikaa, joka jää loukkuun New Yorkiin, minkä kadut peittyvät veden alle.

Olen aina viihtynyt oikein passelisti The Day After Tomorrow'n parissa. Leffa on tietty saanut kritiikkiä tieteellisistä epätarkkuuksistaan, mutta hei... voiko tältä oikeasti odottaa täysiä faktoja? Enää elokuva ei innosta minua samalla tavalla kuin lapsena, mutta sen tuhokohtaukset ovat yhä vaikuttavasti toteutettuja ja mukaansatempaavan viihdyttäviä sekä jännittäviä. Loppupäässä meno tosin hieman latistuu, eikä esimerkiksi kohtaus susien kanssa hylätyssä laivassa ole läheskään yhtä iskevä toimintajakso kuin hyökyaallon iskeminen New Yorkiin. Kaiken tuhon keskellä oleva kertomus isästä ja pojasta, jotka yrittävät päästä takaisin toistensa luokse on sympaattinen ja kun heitä vielä näyttelevät Dennis Quaid ja Jake Gyllenhaal, hahmoja seuraa kiinnostuneena. Jos elokuvan toinen tunti olisi yhtä vakuuttava kuin ensimmäinen, olisi The Day After Tomorrow kokonaisuudessaan erittäin mainio viihdepläjäys. Jo tällaisenaan se on kuitenkin oiva elokuva ja edustaa genrensä parempaa päätyä.

01:40

The Day After Tomorrow'n toisen puoliskon aikana väsymys alkoi pikkuhiljaa hiipimään ja aloin jännittää, mitä loppumaratonille kävisi. Kello lähestyi kahta yöllä ja minulla oli vielä kolme elokuvaa katsottavana. Seuraavaksi päätin katsoa tunnetun ohjaajan esikoiselokuvan ja tiesin heti, kenet valita: yhden suosikkiohjaajistani, Steven Spielbergin.

KAUHUN KILOMETRIT

DUEL (1971)

Ohjaus: Steven Spielberg
Pääosissa: Dennis Weaver, Jacqueline Scott ja Carey Loftin
Genre: jännitys, toiminta
Kesto: 1 tunti 30 minuuttia
Ikäraja: 16

Kauhun kilometrit lähti liikkeelle Richard Mathesonin lyhyttarinasta, minkä hän kauppasi ABC-kanavalle, jotta siitä tulisi kanavan "viikon elokuva". Amblin'-lyhytelokuvan (1968) tehnyt Steven Spielberg palkattiin elokuvan ohjaajaksi. Spielberg onnistui filmissä niin hyvin, että se sai teatterikierroksen Yhdysvalloissa, minkä lisäksi Spielberg pääsi tekemään lisää elokuvia ja mullistikin filmiteollisuutta elokuvilla, kuten Tappajahailla (Jaws - 1975), Indiana Joneseilla (1981-), E.T. the Extra-Terrestrialilla (1982), Jurassic Parkilla (1993), Schindlerin listalla (Schindler's List - 1993) ja Pelastakaa sotamies Ryanilla (Saving Private Ryan - 1998).

Spielbergin esikoisteoksessa Dennis Weaverin näyttelemä myyntimies David Mann on ajamassa tekemään kauppoja, kun häntä alkaa ajamaan takaa rekka. Aluksi tämä vaikuttaa harmittomalta kettuilulta, mutta pian Davidille käy selväksi, että rekkakuski tosissaan jahtaa häntä. Syytä ei sen kummemmin paljasteta, mutta eipä tuo toisaalta haittaa, sillä leffa toimii erittäin hyvin näinkin. Spielberg osoittaa lahjakkuutensa jo tässä hienosti, rakentaen erittäin taidokkaasti jännitettä. Elokuva on hieno näyttö siitä, kuinka paljon voikaan saavuttaa pienellä budjetilla, jos vain tietää, kuinka käyttää hallussa oleva raha. Elokuvassa lähinnä kuvataan Davidin autoa ja sitä jahtaavaa rekkaa, mutta Spielbergilla on homma niin hyvin hallussa, että jo pelkät kaahauskuvat ja osaavasti rakennettu äänimaailma luovat iskevän jännitteen.

Silti täytyy todeta, että kun kyseessä on pelkkää jahtia, käy meno jossain kohtaa hieman yksitoikkoiseksi ja loppupäässä leffa tuntuu lähinnä kierrättävän jo nähtyä. Tästä huolimatta Kauhun kilometrit on napakka, jokseenkin hitchcockmainen jännäri, mikä pitää hyvin otteessaan. Elokuva myös ravisteli minut hyvin hereille The Day After Tomorrow'n jälkeen, mikä herätti minussa uutta toivoa maratonin onnistumisesta.

03:15

Seuraavassa kategoriassa minun täytyy tunnustaa, että huijasin hieman... Kyseessä on "elokuva, jossa hahmolla tai näyttelijällä on sinun etunimesi". Varmasti löytyy paljon leffoja, joissa nähtäisiin joko hahmo nimeltä Joonatan tai sen niminen näyttelijä. Minun täytyi kuitenkin nyt mennä aika pitkälti sillä, mitä hyllystäni löytyy, joten päätin huijata pienesti. Valitsin elokuvan, jossa on pienessä roolissa näyttelijä nimeltä Jonathan Hutchings, mutta kyseessä on suomalainen leffa, joten... yritän tässä nyt kovasti perustella, jotta katsoisitte tämän sormien läpi. Olinhan tässä kohtaa jo katsonut kahden tunnetun ohjaajan esikoiselokuvat, sekä parikin katastrofielokuvaa, joten mielestäni voin hieman etsiä säännöistä porsaanreikiä. Tuomitkaa, jos haluatte!

RARE EXPORTS

(2010)

Ohjaus: Jalmari Helander
Pääosissa: Onni Tommila, Jorma Tommila, Tommi Korpela, Rauno Juvanen, Per Christian Ellefsen, Ilmari Järvenpää, Peeter Jakobi ja Jonathan Hutchings
Genre: kauhu, joulu, komedia
Kesto: 1 tunti 24 minuuttia
Ikäraja: 16

Korvatunturilla asuva teurastajanpoika Pietari kiinnostuu tunturilla tapahtuvista kaivauksista. Yllättäen kummia alkaa tapahtua, kaivausryhmän kuollessa, lasten katoillessa ja outojen ukkojen hiipiessä pimeässä. Todellinen joulupukki on herännyt.

Rare Exports on Jalmari Helanderin ensimmäinen koko illan elokuva ja se pohjautuu hänen lyhytleffoihinsa Rare Exports, Inc. (2003) ja Rare Exports: The Official Safety Instructions (2005). Helanderin idea hyödyntää joidenkin uskomusten todellista joulupukkia, joka ei ole se lempeä punanuttu, joka tuo lapsille lahjoja, on mahtava, mutta elokuva vaatisi hieman viilaamista. Se lähtee erittäin hyvin liikkeelle ja siinä rakennetaan jännitettä toimivasti. Kuitenkin siinä, missä Spielberg sai aikaiseksi paljon pienellä TV-budjetilla, sillä hän tiesi tasan tarkkaan, mitä tehdä sillä, Helander kurkottelee tikkaiden avulla tähtiä taivaalta. Elokuvan loppupäässä tuntuu selvästi olevan kohta, jossa rahapuolta on pitänyt miettiä tarkemmin, jolloin huipennus latistuu ikävästi, sillä mihinkään erityisen hulppeaan ei ole varaa. Onnistunut rakentaminen ei siis lunasta odotuksia lopussa, mutta kokonaisuus on silti oikein mainio joulukauhuilu, ripauksella komediaa. Pietari-poikaa esittävä Onni Tommila (ohjaaja Helanderin siskonpoika) on kelpo valinta rooliin ja tarpeeksi sympaattinen, vaikka paikoitellen hänen hahmonsa onkin kirjoitettu hieman ärsyttävästi - lähinnä kun hän yrittää vakuuttaa isänsä ja tämän kaverit joulupukin olemassaolosta. Joka tapauksessa, jos et ole vielä Rare Exportsia katsonut, kannattaa se vilkaista tänä jouluna.

04:45

Oli maratonhaasteen viimeisen elokuvan aika. Tässä kohtaa aivoni alkoivat olemaan muusia, kun kroppani taisteli hereillä pysymistä vastaan ja itse taas taistelin nukahtamista vastaan. Halusin jättää viimeiseksi jotain kevyttä hömppää. Kyseessä oli animaatioleffa, mitä en ollut nähnyt lapsuuteni jälkeen ja jokseenkin jopa odotin sen katsomista uudelleen.

En tosin niin paljoa kuin nukkumaan pääsyä...

ROBOTS

(2005)

Ohjaus: Chris Wedge
Pääosissa: Ewan McGregor, Robin Williams, Halle Berry, Greg Kinnear, Jim Broadbent, Mel Brooks, Amanda Bynes, Drew Carey, Jennifer Coolidge, Stanley Tucci, Dianne West ja Paul Giamatti
Genre: animaatio, komedia
Kesto: 1 tunti 31 minuuttia
Ikäraja: 7

Pelkästään robottien asuttamassa maailmassa nuori Rodney Copperbottom matkaa Robot Cityyn siinä toivossa, että voisi tavata idolinsa, keksijä Bigweldin ja esitellä oman keksintönsä tälle.

Olin tosiaan nähnyt Robotsin viimeksi pitkälti yli kymmenen vuotta sitten, enkä todellakaan muistanut siitä paljoa. Sen lisäksi, että monessa kohtaa tuntui siltä kuin katsoisin filmiä ensimmäistä kertaa, koska niin moni asia oli jäänyt unholaan, leffasta aukesi täysin uusi puoli minulle, mitä en varmasti ollut hoksannut lapsena. Se on nimittäin täynnä aikuishuumoria. Ja se oli aivan mahtavaa! Heti alussa Rodneyn vanhemmat heittävät selvää vitsiä lapsen teon hauskuudesta, mitä seuraa useita vitsejä, jotka jättävät lapset kylmäksi, mutta saavat vanhemmat nauramaan vieressä. Sitä seuraa sitten nolo hetki, kun lapset ihmettelevät, mikä oli niin hauskaa? Elokuva sisältää kyllä paljon huumoria myös lapsille (lähinnä Robin Williamsin esittämän, aika ärsyttävän Fenderin ja piereskelevän Fanny-tädin muodoissa), joten se sopii kyllä koko perheelle.

Itse tarinassa on kuitenkin toivomisen varaa. Mitä pidemmälle leffa etenee, sitä jotenkin heikommaksi se muuttuu. Pahikset eivät oikein vakuuta ja loppuhuipennus on aika mitäänsanomaton. Tähän tunteeseen voi tietty vaikuttaa, että olin tässä kohtaa todella väsynyt. Siinä tilassa aikuisläpät olivat tosin parasta ja säälin naapureitani, kun ulvoin parissa kohtaa naurusta. Hahmot eivät ole kummoisia ja lopun tanssinumero on hieman myötähäpeällinen. Sen aikana aloin jo ääneen sanomaan, että voisiko leffa loppua jo. Kenties täysin virkeänä katsottuna ja sitten kun en ole juuri katsonut yhdeksää filmiä putkeen ennen tätä, Robots voisi toimia paremmin. Nyt se jäi keskinkertaiseksi hömpäksi ja maratonin heikoimmaksi elokuvaksi.

06:30 nukkumaan.

Huhhuh, minä tein sen. Kymmenen elokuvaa putkeen! En ole ikinä venyttänyt itseäni niin äärirajoille elokuvien katselun suhteen. Yhteensä elokuvat kestivät lähes 18 tuntia ja taukoineen kaikkineen olin hereillä 20 tuntia. Kokemus oli jälleen samanaikaisesti sekä raskas että todella fantastinen. Juuri nyt minun ei edes hirveästi tee mieli olla television ääressä ja yllätin itseni lähtemällä kävelylle elokuvamaratonin jälkeisenä päivänä. Tiedän kuitenkin, ettei kestä kauaa, kun jo odotan, että Ryan Chattaway julkaisee vuoden 2021 elokuvamaratonin säännöt. Aion ehdottomasti jatkaa tätä jo perinteeksi muodostuvaa maratonia tulevina vuosina ja jälleen kerran haastan teidät kaikki 24 tunnin elokuvamaratoniin!


Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.4.2020
Lähteet: elokuvien tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvien julisteet www.imdb.com