Arvostelu: Delivery Run (2024)

DELIVERY RUN

Ohjaus: Joey Palmroos

Pääosissa: Alexander Arnold, Jussi Lampi, Liam James Collins, Nadine Higgin, Arthur Sylense, Thom Chacon, Jeremiah Crosby, Darren McStay, Thomas Dellinger ja Kaitsu Rinkinen

Genre: trilleri

Kesto: 1 tunti 24 minuuttia

Ikäraja: 16

Delivery Run on suomalaisen Joey Palmroosin uusi elokuva. Palmroos ja hänen vaimonsa Dora Palmroos olivat perustaneet oman tuotantoyhtiönsä ja tehtyään esikoisleffansa Viisi lainsuojatonta (Five Outlaws - 2023), he ryhtyivät työstämään seuraavaa projektiaan. Joey Palmroos kirjoitti elokuvan yhdessä Anders Holmesin kanssa ja he keräsivät tarvittavan budjetin kasaan, ilman ulkopuolisia tukia. Kuvaukset käynnistyivät Lapissa talvella 2023 ja nyt Delivery Run on saapunut elokuvateattereihin. Kiinnostuin leffasta, kun näin sen trailerin ja kävinkin uteliaana katsomassa Delivery Runin heti sen ensi-iltapäivän ensimmäisessä näytöksessä - mikä osoittautui yksityisnäytökseksi, sillä paikalle ei tullut muita.

Minnesotalaisen ruokalähetin yö muuttuu painajaiseksi, kun hullu lumiaurakuski ryhtyy jahtaamaan häntä.

Britannialainen Alexander Arnold näyttelee Leetä, kehnosti elämässä pärjäävää nuortamiestä, joka työskentelee ruokalähettinä pienessä minnesotalaisessa kylässä ja yrittää sillä maksella niin laskujaan kuin velkojaan ikäville tahoille. Lee esitellään ihan sympaattisena tyyppinä, joka yrittää vain pärjätä ja jolle tärkeimpiä asioita elämässä ovat hänen kultakalansa Reggie, sekä haave omasta ruokarekasta. Kurjan yön aikana Lee alkaa kuitenkin toimimaan yhä vain typerämmin ja paikoitellen jopa tuntuu, että hän aiheuttaa itse oman ongelmansa. Arnold on roolissaan kelvollinen, tulkiten ihan pätevästi hahmonsa kasvavaa stressiä.

     Elokuvassa nähdään myös Nadine Higgin Leeltä velkoja perivänä Rebeccana, Liam James Collins Leen kaverina, apulaissheriffi Nathanina, sekä suomalainen Jussi Lampi Leetä jahtaavana lumiauran kuljettajana. Higgin ja Collins ajavat asiansa omissa osissaan ja Lampi on sopivan suurikokoinen äijä olemaan uhkaava silloinkin, kun auramies poistuu kulkuneuvostaan. Kuljettajan motiiveja ei ryhdytä pahemmin selittelemään, vähän kuten Steven Spielbergin esikoisleffassa Kauhun kilometrit (Duel - 1971), josta Delivery Run on selvästi saanut inspiraationsa.

Ei ole mikään uusi elokuvaidea, että poloinen päähenkilö pakenee suurta ajoneuvoa maantiellä. Kauhun kilometrien lisäksi myös Joy Ride (2001) rakentuu pitkälti tällaisen takaa-ajon ympärille. Delivery Runiin oman viehätyksensä luo kuitenkin talvinen ympäristö. Elokuva kuvattiin tosiaan Suomen Lapissa, mutta leffan tapahtumapaikaksi on kuitenkin kirjoitettu Yhdysvaltojen Minnesota. Suomalainen pikkukaupunki on ihan menevästi naamioitu jenkkikyläksi, joskin erään bensa-asemavierailun aikana taustalla näkyvä Hartwallin Lonkero-kaappi voi aiheuttaa meilläpäin huvittuneisuutta yleisössä.

Mutta millainen sitten on itse elokuva? Ihan katsottava pikkujännäri, jonka aikana tosin harmittaa, että jos kerta tällainen leffa voidaan tehdä Suomessa, miksei siitä tehty suoraan suomalaista leffaa kotimaisin näyttelijöin? Elokuva alustaa tapahtumia pitkän tovin, ennen kuin varsinainen takaa-ajo vihdoin käynnistyy. Kun lumiaura saapuu kuvaan, ovat kohtaukset jopa hieman jännittäviä. Leluautoin toteutettu huipennus nostaa kuitenkin taas huvittuneen hymyn huulille. Jännitettä rikkovat muutenkin jotkut koomiset hetket. Leffa ei tunnu täysveriseltä kauhukomedialta, mutta tiettyjen hupailujen takia joitain vakaviksi tarkoitettuja juttuja on vaikea ottaa tosissaan. Ei Delivery Run erityisen ihmeellinen teos ole, mutta kyllä sen katsoo ainakin kerran sujuvasti. Asiaa auttaa elokuvan erittäin lyhyt kesto.

Elokuvan ohjaaja Joey Palmroos on saanut aikaiseksi joitain mukaansatempaavia kohtauksia, mutta yleisesti hän ei onnistu pitämään jännitettä yllä niin hyvin kuin voisi toivoa ja etenkin leffan alkupää laahaa ajoittain. Häneltä löytyy kuitenkin visuaalista silmää, sillä Delivery Run näyttää pääasiassa todella hyvältä. Kameratyöskentely on mainiota ja yölliset ilmakuvat pimeyden keskellä ajavista Leen autosta ja lumiaurasta korostavat tyylikkäästi sitä, kuinka kaukana kaikesta he ovat, hyisen kylmyyden keskellä. Lavasteet ovat oivat, puvustus kelvollista ja maskeerauksetkin mainiot. Tehosteet ajavat asiansa ja äänimaailma on hyvin rakennettu Tuomas Kantelisen säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.11.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Delivery Run, 2024, Arctic Renegades