Vuoden 2024 parhaat televisiosarjat

VUODEN 2024 PARHAAT TELEVISIOSARJAT

Vuosi 2024 lähestyy loppuaan ja parin päivän päästä pääsemme ottamaan vastaan uuden vuoden 2025 ja tutustumaan sen sarjatarjontaan. Sitä ennen käännetään päät vielä hetkeksi menneisyyteen ja muistellaan, mitä sarjoja vuosi 2024 toikaan tullessaan. Katsoin tänä vuonna lähes sata uutta sarjaa tai tuotantokautta ja nyt on aika listata suosikkini. Huomautan toki heti, että kyseessähän on vain minun oma henkilökohtainen listani, joka voi olla hyvin erilainen sinun mieltymyksistäsi. Pistähän siis alle kommentteihin omat suosikkisi vuoden 2024 sarjoista.

Kuten muutamana viime vuonna, en tee televisiosarjoista erikseen mitään inhokkilistaa, vaan pistän tähän pikaisesti minun mielestäni kuluneen vuoden mätämunat. Scooby Doo -franchiselle keskisormea nauraen näyttelevä animaatiosarja Velma oli tänäkin vuonna surkeinta sarjatarjontaa ja olen onnellinen, että tämä kakkoskausi jää sarjan viimeiseksi. Echo oli harmillisen lattea Marvel-sarja, josta paistoivat läpi suuret tuotanto-ongelmat ja jota edes Vincent D'Onofrion paluu Wilson Fiskiksi ei pelastanut. American Horror Storyn kahdestoista kausi Delicate oli yksi kauhusarjan heikoimmista ja tässä kohtaa olisi vain kaikille parempi, jos sarjalle jo näytettäisiin kirvestä. Sausage Party: Foodtopia oli parista kelpo oivalluksestaan huolimatta varsin heikko ja epähauska animaatiokohellus, jonka poliittiset kannanotot olivat lähinnä vaivaannuttavia. Pöyristyttävintä oli kuitenkin videopeleihin perustuvien Sonic the Hedgehog -elokuvien maailmaan sijoittuva Knuckles, jossa budjetti ei riittänyt nimikkohahmoon, joten sen sijaan katsoja pistettiin kärsimään tuskastuttavan epähauskan Wade Whipplen sekoilun kanssa.

Ennen kuin päästään varsinaiseen kymmenen parhaan sarjan listaan, minulta löytyy useita kunniamainintoja, jotka eivät valitettavasti yltäneet kärkikahinoihin. The Bearin kolmas kausi oli oikein mainio, mutta se ei yltänyt kahden edellisen kauden tasolle ja sarja jäi ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen listan ulkopuolelle. Jatkuneista sarjoista on pakko mainita myös Only Murders in the Buildingin neljäs kausi, joka ei vieläkään petä, vaan murhamysteerisarja jatkuu ilahduttavana, Hacksin kolmas kausi, joka pitää todella lystikkään tasonsa yllä (arvostelut Hacksin kaikista kausista tulossa ensi keväänä), Fargon viides tuotantokausi, joka tarjoaa jälleen erittäin mainion rikostarinan ja Shrinkingin toinen kausi, joka on edeltäjäänsä vielä hauskempi ja koskettavampi. Marvelin sarjakuviin perustuva animaatiosarja X-Men '97 oli varsinainen nostalgiatrippi, jonka jälkeen ikoninen tunnusmusiikki jämähti soimaan päässä päiväkausiksi. Batman: Caped Crusader ei suoranaisesti jatkanut ysärin Batman: The Animated Seriesiä, mutta se oli väkevä hengenheimolainen, joka uskalsi olla ihastuttavan synkkä. David Nichollsin kirjaan perustuva Sinä päivänä (One Day) oli aidosti liikuttava rakkaustarina, jonka ajassa hyppivää kerrontaa sarjaformaatti palveli täydellisesti. Netflixin Ronja Ryövärintytär (Ronja Rövardotter) oli onnistunut ja sympaattinen adaptaatio Astrid Lindgrenin klassikkosadusta. Emma Stonen tähdittämä The Curse oli veikeä, osuva ja paikoin varsin absurdi kuvaus hyvesignaloinnista. Hazbin Hotel oli riemastuttava uusi animaatiomusikaali aikuisille, kun taas Jurassic World: Kaaosteorian (Jurassic World: Chaos Theory) ensimmäinen tuotantokausi oli hämmästyttävän tummasävyinen ja kypsä dinosaurusseikkailu, joka jätti niin useat Jurassic-elokuvat kuin edellisen animaatiosarja Jurassic World: Liitukauden leirin (Jurassic World: Camp Cretaceous) varjoonsa. Onkin sääli, että kakkoskausi oli hieman pettymys. Hirviöt: Lyle ja Erik Menendezin tarina (Monsters: The Lyle and Erik Menendez Story) ei yltänyt hyytävän Dahmer - Hirviö: Jeffrey Dahmerin tarinan (Dahmer - Monster: The Jeffrey Dahmer Story) tasolle, mutta se oli kiinnostava tosirikostarina, jota vahvisti sen epäluotettavan kertojan hyödyntäminen. Ja viimeisenä kärkikymmenikköön pääsemisestä taisteli pitkään multiversumisarja Dark Matter, jossa Jasonin elämän varastaa... Jason itse.

10. THE BROTHERS SUN - KAUSI 1

Tästähän näyttäisi tulevan perinne, että listani käynnistää Amerikassa asuvista aasialaisista kertova toimintakomedia, jota oikeastaan kukaan muu kuin minä ei taida katsoa ja joka lopetetaan kesken kaiken heti ensimmäisen kauden jälkeen. Viime vuonna näin kävi American Born Chineselle (2023) ja tänä vuonna sama tapahtuu Netflixin The Brothers Sunille, jossa improvisaatioteatterista intoilevan kalifornialaisen Bruce Sunin elämä mullistuu, kun hän saa tietää isoveljensä olevan yksi Taiwanin pahamaineisimmista gangstereista ja että joku yrittää pistää Sunin veljekset hengiltä. Tämä johtaa todella lystikkääseen tapahtumavyyhtiin, josta löytyy runsaasti hauskoja tilanteita, hyvää perhedraamaa, sekä yllättävänkin tyylikkäästi tehtyä toimintaa. Sarjan sydän on totta kai itse Sunin veljekset. Sam Song Lin esittämä hento Bruce ja Justin Chienin näyttelemä karaistunut Charles muodostavat tykättävän kaksikon, jonka seikkailuja olisi ehdottomasti halunnut katsoa lisääkin.

9. THE PENGUIN

Vaikka pidinkin valtavasti parin vuoden takaisesta, DC-sarjakuviin perustuvasta The Batman -elokuvasta (2022), en pahemmin innostunut, kun kuulin Colin Farrellin näyttelemän Pingviinin saavan oman sarjansa. Maxissa julkaistu The Penguin onnistuikin lyömään täysin ällikällä. Kyseessä on vangitseva ja synkkä rikosdraama esimerkiksi The Sopranosin (1999-2007) hengessä, joka yllättää käänteillään ja sillä, kuinka viheliäisiä paskiaisia lähes kaikki hahmot ovatkaan. Toisin kuin myöskin Batmanin pahiksesta kertovassa elokuvassa Joker: Folie à Deuxissa (2024) Jokerista ei oltukaan uskallettu tehdä ehtaa pahista, The Penguinin Oz "Pingviini" Cobb on pahemman luokan mulkvisti, joka ei anna kenenkään tulla tavoitteidensa tielle, kun hän päättää kaapata Gothamin alamaailman siipiinsä. Colin Farrell katoaa täysin maskeerauksensa alle ja eläytyy muutenkin rooliinsa hurjalla vimmalla. Kehut ansaitsee myös Cristin Milioti, jonka esittämä Sofia Falcone on erittäin kiehtova hahmo. Pingviinin ja Sofian taustoihin pureutuvat jaksot loksauttavat suun useaankin kertaan auki, eikä sarja muutenkaan pidättele iskujaan.

8. DELICIOUS IN DUNGEON - KAUSI 1

ダンジョン飯

Olen parin viime vuoden aikana ujuttautunut mangan ja animen maailmaan ja kun kesällä huomasin Netflixistä löytyvän uusi suureen suosioon noussut animesarja Delicious in Dungeon, päätin loman aikana vilkaista, mistä onkaan kyse. Kyseessähän on hykerryttävän hupaisa ja todella mukaansatempaava fantasiaseikkailu mitä erikoisimmalla premissillä. Joukko seikkailijoita lähtee vaaralliselle matkalle maanalaiseen valtavaan tyrmään... syödäkseen sieltä löytyvät hirviöt. Niin ja pelastamaan erään hahmon siskon lohikäärmeen kynsistä. Kun yleensä katsoja pistetään jännittämään hahmojen puolesta, kun nämä kohtaavat pimeyden olioita, tässä pitää melkeinpä jännittää niiden monstereiden puolesta, kun hahmot etsivät niitä vatsat kurnien. Katsojankin tekee nopeasti mieli hiukopalaa, sillä niin herkullisilta hirviöateriat näyttävät. Jaksoja jämähtää helposti katsomaan useita putkeen, sillä niin hyvin meno vie mukanaan. Hahmot ovat pidettäviä ja visuaalisesti sarja on todella nätti. Tekeillä olevaa kakkoskautta jääkin odottamaan vesi kielellä.

7. RIPLEY

Netflixin minisarja Ripley ei suinkaan ole ensimmäinen adaptaatio Patricia Highsmithin kirjasta Lahjakas herra Ripley (Talented Mr. Ripley - 1955), mutta se oli oma ensikosketukseni tähän tarinaan. Delicious in Dungeonin ohella katsoin tämänkin sarjan läpi kesälomani aikana, usein jäätelöä nauttien, kun sarja vei minut koukuttavalle huijausmatkalleen Italiaan. Sarjassa Tom Ripley palkataan matkustamaan Italiaan ja hakemaan rikkaan suvun poika takaisin kotiin, mutta Ripleyllä onkin ihan omat suunnitelmat mielessään. On erittäin koukuttavaa seurata, kuinka viekkaan Ripleyn juoni lähtee rullaamaan ja kuinka hän yrittää setviä erilaiset takaiskut, joita hän kohtaa läpi reissunsa. Mukana on niin todella jännittäviä tilanteita kuin myös yllättävänkin hauskoja juttuja. Andrew Scott on nappivalinta päärooliin ja visuaalisesti Ripley on puhdasta silmäkarkkia. Italia on mustavalkoisena suorastaan mykistävän kaunis näky, eikä todellakaan ole ihme, että sarja voitti parhaan kuvauksen Emmy-palkinnon.

6. SUPACELL - KAUSI 1

Vaikka pidinkin paljon X-Men '97:stä, Batman: Caped Crusaderista ja elokuvien puolella Deadpool & Wolverinesta (2024), suosikkiantiani supersankaritarinoiden puolella tänä vuonna oli täysin puskista tullut rap-artisti Rapmanin työstämä ja Netflixissä julkaistu Supacell. Sarjassa viisi etelälontoolaista hoksaavat omaavansa yliluonnollisia kykyjä ja joutuvat pian myös huomaamaan ikävien tahojen kiinnostuneen heistä näiden kykyjen takia. Supacell on todella mielenkiintoinen kuvaus supervoimaisista ihmisistä ja kuinka tavanomaisen sankaroinnin sijaan he pyrkivät hyödyntämään uusia kykyjään parantaakseen omia elämiään. Hahmot ovat toinen toistaan kiinnostavampia ja paremmin kirjoitettuja ja näyttelijäkaarti on hyvässä vedossa. Tarinaa rakennellaan onnistuneesti ja jännite sen kuin kasvaa loppua kohti. Kakkoskausi on tekeillä, enkä malttaisi odottaa näkeväni, kuinka homma jatkuu.

5. MASTERS OF THE AIR

Taistelutovereiden (Band of Brothers - 2001) ja The Pacific: Tyynenmeren taistelutovereiden (The Pacific - 2010) tekijät yhdistivät voimansa kolmatta kertaa ja tarjosivat uuden toiseen maailmansotaan sijoittuvan minisarjan. Apple TV+ -palvelussa julkaistu Masters of the Air kertoo liittoutuneiden ilmavoimien taistelusta natsi-Saksaa vastaan. Kuten odottaa saattaa, luvassa on järisyttävää menoa, todella tiivistunnelmaisia taistelukohtauksia, ensiluokkaista draamaa sotilaallisesta veljeydestä, liikuttavia hetkiä, sekä onnistuneita valon ja toivon pilkahduksia kaiken keskellä. Lentokohtaukset ovat ällistyttävän upeasti tehtyjä ja pitkin sarjaa minua oikein turhautti, etten voinut katsoa sitä isolta valkokankaalta, sillä edes iso 4K-televisio ei tuntunut tekevän kohtauksille oikeutta. Näyttelijäkaarti on läpikotaisin mainio, Austin Butlerin näyttäessä jälleen kerran kuuluvansa tämän hetken Hollywoodin kuumimpiin nimiin.

4. SHŌGUN - KAUSI 1

Vuoden suurin palkintorohmu televisiosarjojen puolella oli kiistattomasti James Clavellin kirjaan perustuva Shōgun. Sarjan avauskausi voitti ennätykselliset kahdeksantoista palkintoa Emmy-gaalassa (mm. paras draamasarja) ja se kisaa neljästä Golden Globesta (mm. paras draamasarja). Eikä syyttä. Kyseessä on erittäin laadukkaasti tehty draamasarja, joka kuljettaa katsojansa 1600-luvun alun Japaniin, missä kuohuu, edellisen hallitsijan kuoltua ja erilaisten pyrkyreiden yrittäessä napata valtaistuimen itselleen. Sen lisäksi, että tämä valtaistuinpeli on taitavasti kerrottu, erilaisten juonten rakentuessa hissuksiin ja eskaloituessa tarpeen vaatiessa varsin villeilläkin tavoilla, on sarja myös kiehtova katsaus tuon ajan Japaniin ja maan kulttuuriin. Sydämen sarjaan luo Japaniin ajautuvan brittiläisnavigaattori John Blackthornen ja lääninherra Yoshii Toranagan välille hiljalleen muodostuva ystävyys. Näyttelijät ovat rooleissaan vakuuttavia, Hiroyuki Sanadan uhkuessa karismaa Toranagana ja puitteiltaan sarja on todella komea. Sarjalle on ilmoitettu tehtävän kaksikin jatkokautta, mistä olen hieman huolestunut, ottaen huomioon, että avauskausi kävi periaatteessa koko Clavellin kirjan jo läpi ja yleensä, kun sarjoja jatketaan yli lähdemateriaaliensa päättymisen, ei lopputulos enää toimi. Ja kyllä, viittaan nyt siihen toiseen valtaistuinpeliin.

3. BABY REINDEER

Vuoden koukuttavin sarja oli tositapahtumiin perustuva Netflixin minisarja Baby Reindeer. Koomikko Richard Gaddin omien kokemuksien pohjalta tehty sarja kertoo baarimikko Donny Dunnista, jonka elämä muuttuu helvetiksi, kun hän saa stalkkerin aluksi mukavasta naisesta nimeltä Martha Scott. Minne Donny meneekin, Martha etsii tämän käsiinsä, minkä lisäksi nainen lähettää Donnylle tuhansia sähköposteja, satoja kirjeitä ja satojen tuntien edestä ääniviestejä ja kun Donnystä ei kuulunut vastausta, Martha tunkeutui miehen lähipiirinkin elämään. Sarja on onnistuneen ahdistava katselukoettelemus, joka näyttää, millaista piinaa tällainen seuraaja voi aiheuttaa. On myös poikkeuksellista, että sarja kuvataan naisen piinaamaksi joutuvan miehen näkökulmasta, eikä toisin päin. Samalla sarja käsittelee hyvin stigmaa, mitä monet miehet kokevat, jos heihin kohdistuu ahdistelua. Richard Gadd itse näyttelee Donnyä ja voin vain kuvitella, millaista on käydä näitä hirvittäviä tapahtumia läpi uudestaan. Sarjan todellisen vaikutuksen tekee kuitenkin Marthaa esittävä Jessica Cunning, joka osaa olla yhdellä hetkellä herttainen ja toisella taas suorastaan hyytävä.

2. FALLOUT - KAUSI 1

Onnistuneet videopeliadaptaatiot olivat vuosikaudet lähestulkoon myytti, johon kukaan ei meinannut uskoa. Sitten jotain tapahtui ja viime vuosina sarjat, kuten Arcane: League of Legends (2021-2024) ja The Last of Us (2023-) ovat voittaneet niin pelien fanit kuin kriitikot ja ihan tavan tallaajat puolelleen. Saman tempun teki myös vuonna 1997 käynnistyneeseen pelisarjaan perustuva Amazon Prime Videon Fallout. Itse en ole koskaan pelannut Fallout-pelejä, mutta innostuin tästä sarjasovituksesta oikein toden teolla. Fallout vie katsojansa 200 vuoden päähän tulevaisuuteen, kun ydinsota on tuhonnut periaatteessa koko maailman. Ihmiskunnan rippeet elävät joko maanalaisissa holveissa tai yrittävät selvitä radioaktiivisessa joutomaassa. Sarjan maailma esitellään erinomaisesti ja siihen uppoutuu nopeasti avausjakson aikana. Seurattavat hahmot juonikuvioineen vievät hyvin mukanaan ja kaikkeen on panostettu täysillä. Ilmapiiri on varsin vekkuli ja mustaa huumoria revitään irti synkistä ja paikoin aika absurdeistakin tilanteista. Sarja on visuaalisesti hieno ja näyttelijät ovat hyvässä vedossa. Jatkoa jää odottamaan suurella innolla.

1. 3 BODY PROBLEM - KAUSI 1

Omaksi suosikiksini tämän vuoden sarjatarjonnasta nousi kuitenkin hieman jopa yllättäen kiinalaiseen Kolmen kappaleen probleema -kirjaan (三体 - 2008) perustuva Netflix-adaptaatio 3 Body Problem. Sarjassa avaruusolentojen hyökkäys uhkaa Maata, mutta ei todellakaan perinteiseen tapaan. Hyökkäys on tapahtumassa vasta neljän vuosisadan päästä ja sarjassa onkin kyse siitä, miten ihmiskunta valmistautuu tähän tulevaan uhkaan, jota kukaan tässä kohtaa elossa oleva ihminen ei tule näkemään. Kyseessä onkin tavanomaista huomattavasti filosofisempi alieninvaasiotarina, jossa eivät laserammukset välähtele ja maamerkit tuhoudu, vaan kyse on taistelemisesta tieteellä tiedettä vastaan. Mysteerinen sarja nappasi minut täysillä mukaansa ja joka jakson myötä olin entistä kiehtoutuneempi tapahtumista. Näyttelijät ovat oivallisia ja visuaalisesti sarja on pääasiassa mainio. Puikoissa pyörii Game of Thronesista (2011-2019) tuttu kaksikko David Benioff ja D. B. Weiss, ja oli mitä mieltä tahansa siitä, kuinka he veivät kyseisen fantasiasarjan päätökseen, kun lähdemateriaali loppui kesken, 3 Body Problem muistuttaa, että kun duo seuraa tarkasti lähdemateriaalia, he onnistuvat tarjoamaan todella laadukasta jälkeä. Sarja tulee saamaan vielä kaksi jatkokautta, enkä malta odottaa näkeväni, kuinka tämä scifitarina tullaan viemään päätökseensä!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.12.2024

Lähteet: tuotantokausien julisteet www.impawards.com ja www.imdb.com

Alun kuva televisiosarjasta Shōgun