TV-sarja: Batman: The Animated Series (1992-1995)

BATMAN: THE ANIMATED SERIES

Luojat: Bruce Timm ja Eric Radomski
Pääosissa: Kevin Conroy, Efrem Zimbalist Jr., Bob Hastings, Loren Lester, Robert Costanzo, Mark Hamill, Richard Moll, Arleen Sorkin, Paul Williams, Adrienne Barbeau, John Vernon, John Glover, Diane Pershing, Henry Polic II, Roddy McDowall, Aron Kincaid, Ron Perlman, David Warner, Michael Ansara, Marc Singer, George Dzundza, Mari Devon, Jeff Bennett, Alan Rachings, Brock Peters, Helen Slater, Diana Muldaur, Melissa Gilbert, Kate Mulgrew, Henry Silva, Lloyd Bochner, Clive Revill ja Adam West
Genre: animaatio, toiminta, jännitys
Jaksomäärä: 85
Jakson kesto: noin 22 minuuttia - Yhteiskesto: noin 31 tuntia 10 minuuttia
Ikäraja: 12

Batman: The Animated Series perustuu DC Comicsin sarjakuviin Lepakkomiehestä, joka teki ensiesiintymisensä maaliskuussa 1939. Vuonna 1990 Warner Bros -yhtiöllä alettiin pohtia, mistä heidän omistamistaan hahmoista voisi kehitellä omia televisiosarjojaan. Vuotta aiemmin ilmestynyt Tim Burtonin ohjaama Batman-elokuva (1989) oli ollut valtava hitti, joten studio pisti animaattorit Bruce Timmin ja Eric Radomskin kehittelemään pilotin potentiaalisesta Batman-animaatiosarjasta. Kaksikon työstämä synkkä lyhytanimaatio vakuutti studion johdon ja sarjaa ryhdyttiin innolla tekemään. Lopulta Batman: The Animated Series alkoi pyöriä televisioissa 5. syyskuuta 1992 - tasan 30 vuotta sitten! Sarja nousi nopeasti valtavaksi hitiksi, eikä vain lasten keskuudessa. Sarjasta innostuivat niin vanhemmat fanit kuin myös kriitikot, jotka kehuivat animaatiosarjan poikkeuksellista kypsyyttä ja synkkyyttä. Sarja sai jopa kolmetoista Emmy-ehdokkuutta, joista se voitti parhaan animaatio-ohjelman, käsikirjoituksen, äänen ja musiikin palkinnot. Vuosien varrella sarjan arvostus on vain kasvanut ja nykyään sitä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaana animaatiosarjana. Itsekin katsoin Batman: The Animated Seriesiä paljon lapsena, joskin minun nuoruudessani televisioissa pyöri lähinnä uudempi The Batman -animaatiosarja (2004-2008). Olen jo pitkään haaveillut katsovani sarjan kokonaan ja ostinkin pari vuotta sitten Blu-ray -boksin, josta löytyy niin Batman: The Animated Series, sitä seurannut The New Batman Adventures (1997-1999) kuin myös sarjan pohjalta tehdyt elokuvat Batman - Mustan kostajan paluu (Batman: Mask of the Phantasm - 1993) ja Batman ja Pakkasherra (Batman & Mr. Freeze: Sub-Zero - 1998). Kun huomasin sarjan täyttävän nyt 30 vuotta, päätin vihdoin toteuttaa haaveeni ja noin kuukauden sisään katsoinkin Batman: The Animated Seriesin alusta loppuun.

Päivisin hän on Bruce Wayne, miljonääri ja Gotham-kaupungin asukkaiden ihailun kohde. Öisin hän on Lepakkomies, naamiokostaja, joka puolustaa kaupunkiaan vaarallisilta rikollisilta, kuten Jokerilta, Kissanaiselta, Arvuuttajalta, Kaksinaamalta, Myrkkymuratilta, Pakkasherralta ja Pingviiniltä.

Kevin Conroy ääninäyttelee vanhempansa lapsena menettänyttä Bruce Waynea, miljonääriä, joka pistää öisin naamion ja viitan ylleen ja taistelee Gothamin puolesta Lepakkomiehenä. Hienoa on, ettei hahmoa esitetä yksinkertaisesti kansan ihailemana ja roistojen pelkäämänä sankarina, vaan kyseessä on syvällinen ja traaginen tapaus, joka ehtii herättää sarjan varrella mielipiteitä ihmisissä suuntaan jos toiseenkin. Osa gothamilaisista on Lepakkomiehen puolella, toiset kokevat hänen kuuluvan Arkhamin mielisairaalaan, sinne passittamiensa rikollisten seuraksi. Traagisuus taas muodostuu siitä, kuinka yksinäisenä hahmon elämä kuvataan, vaikka Brucella onkin ystäviä ja liittolaisia. Hän moittii itseään virheistään ja pelkää vähän väliä tuottavansa ikävöimilleen vanhemmilleen pettymyksen. Joissain jaksoissa hahmo esitetään puhtaasti Lepakkomiehenä, kun taas joissain Bruce pääsee paremmin esille. Sen lisäksi, että Lepakkomies hyödyntää seikkailuissaan hulppeita taistelutaitojaan, sekä hienoja vempaimiaan köysipyssyistä autoonsa, hänestä nostetaan esille puoli, joka monissa muissa adaptaatioissa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Hahmosta on vuosikymmeniä puhuttu maailman parhaana salapoliisina ja tässä sarjassa hän todella pääsee esittelemään salapoliisitaitojaan. Lepakkomies ei hyödynnä vain fyysistä voimaa, vaan hänen täytyy käyttää myös älykkyyttään päästäkseen niskan päälle.

     Lepakkomiestä auttamassa ovat Brucen uskollinen hovimestari Alfred (kolmessa ensimmäisessä jaksossa äänenä Clive Revill, lopuissa Efrem Zimbalist Jr.), poliisikomisario Gordon (Bob Hastings), sekä välillä nuori Dick Grayson, eli Lepakkomiehen suojatti Robin (Loren Lester). Alfred tuo naljailullaan lystikästä huumoria muuten hyvin synkistelevään sarjaan. Gordon on mainio tapaus ja hänen ja tympeän etsivä Harvey Bullockin (Robert Costanzo) väittelyiden kautta nousee selväksi, kuinka eri tavoin poliisivoimissakin suhtaudutaan kaupungin viittasankariin. Robinista en ole hahmona koskaan pahemmin piitannut. Hän toimii ihan hyvin seikkailuissa mukana ja hänen menneisyyttään koskeva tuplajakso Robin's Reckoning kuuluu sarjan parhaimpiin, mutta silti pidän Lepakkomiehen soolotarinoista enemmän.

Sarjan jopa 85 jakson aikana sankarit ehtivät kohdata aikamoisen liudan erilaisia pahiksia, jotka yrittävät kukin vuorollaan (tai välillä yhdessäkin) ajaa kaupungin kaaokseen ja aiheuttaa päänvaivaa Lepakkomiehelle. Mukana ovat tietty tunnetut ja ikoniset pahikset Jokeri (Mark Hamill), Kaksinaama (Richard Moll), Kissanainen (Adrienne Barbeau), Pingviini (Paul Williams), Arvuuttaja (John Glover), Myrkkymuratti (Diane Pershing), Variksenpelätti (Henry Polic II) ja Pakkasherra (Michael Ansara), joista jokainen saa ainakin pari jaksoa itselleen. Myös hieman vähemmän tunnetut roistot, kuten Ra's Al Ghul (David Warner), Hullu Hatuntekijä (Roddy McDowall), Savinaama (Ron Perlman), Killer Croc (Aron Kincaid), Ihmislepakko (Marc Singer) ja Arpinaama (George Dzundza) pääsevät hyvin esille, minkä lisäksi mukana on joitakin monelle täysin tuntemattomia tyyppejä, kuten ninja Kyodai Ken (Robert Ito) ja Kellokuningas (Alan Rachings). Supervoimaisten rikollisten ohessa monessa jaksossa antagonistina toimii mafiapomo Rupert Thorne (John Vernon) ja vaikka mielestäni onkin hienoa, että tällaisessa ns. lähes koko perheen animaatiosarjassa uskalletaan nostaa esille tällainen hyvin todentuntuinen roisto, Thorne esiintyy jopa liiankin monessa jaksossa verrattuna tunnettuihin pahiskilpailijoihinsa. Esimerkiksi hullunvahva Bane (Henry Silva) on mukana yhdessä ainoassa jaksossa! Huutava vääryys! Muuten pahiksia hyödynnetään erinomaisesti. Tähtien sota -elokuvista (Star Wars - 1977-) Luke Skywalkerina parhaiten tunnetun Hamillin Jokeri-tulkinta on toki aivan fantastinen ja vaikka hahmo onkin yleensä suosikkini Lepakkomiehen vastuksista, tässä sarjassa huomasin innostuvani enemmän esimerkiksi Kaksinaamasta ja Pakkasherrasta, joiden traagiset syntytarinat saavat jopa säälimään hahmoja. Tiesittekö muuten, että Pakkasherran traaginen syntytarina liittyen hänen sairaaseen vaimoonsa keksittiin tätä sarjaa varten, eikä sellaista ollut mukana sarjakuvissa? Sarjan tunnetuin keksintö on kuitenkin Jokeria ihastuneena seuraava Harley Quinn (Arleen Sorkin), jonka oli tarkoitus olla vain yhden jakson lisäys, mutta joka nousi niinkin suureen suosioon, että hahmo kirjoitettiin mukaan useampaankin jaksoon, hänet otettiin mukaan sarjakuviinkin ja nykyään hän nauttii suurta suosiota elokuvien puolella Margot Robbien näyttelemänä.

Ai että, mikä kokemus olikaan katsoa Batman: The Animated Seriesiä vuosien jälkeen uudestaan ja katsoa vihdoin oikeasti koko sarja alusta loppuun. Minä suorastaan rakastin näkemääni. Enkä nyt sano, että kyse olisi pelkästä nostalgiasta. Sarja on kestänyt aikaa upeasti, eivätkä kuluneet 30 vuotta ole tehneet minkäänlaista hallaa. Päinvastoin, vuodet ovat vain näyttäneet sarjan tehon - etenkin kun mitään tällaista ei olla tehty sen ilmestymisen jälkeen. Batman: The Animated Series on täydellinen esimerkki siitä, kuinka tehdä jotain, mistä niin lapset kuin aikuiset voivat innostua yhtä lailla. Se on tarpeeksi kevyttä kamaa, jotta lapset uskaltavat katsoa sitä ja riemastua Lepakkomiehen seikkailuista, mutta samalla se osaa olla hyvinkin synkkä niin visuaaliselta puoleltaan kuin hahmoiltaan ja teemoiltaan, mikä taas viehättää varttuneempaa katsojakuntaa. Ei tällaisia synkempiä koko perheen sarjoja taideta edes uskaltaa tehdä enää. Batman: The Animated Series pistää lähes kaikki muut animaatiosarjat nurkkaan häpeämään ja toivomaan, että voisivat olla jotain niin vaikuttavaa kuin tämä.

Ihan perheen pienimmille sarjaa ei voi suositella, sillä jo ensimmäinen jakso On Leather Wings pitää ensiminuuteillaan sisällään suorastaan kauhumaisia vaikutteita. Kuitenkin ala-asteen loppusuoralla oleville lapsille ja siitä vanhemmille voi sarjaa suositella äärimmäisen lämpimästi. Nuorille sarja sisältää paljon vauhdikasta ja yllättävän jännittävääkin supersankariseikkailua, jossa Lepakkomies käy vetämässä pahista jos toistakin turpaan ja pistämässä Gothamin poliisit pohtimaan työnsä tarpeellisuutta. Aikuiskatsojat voivat myös kokea lapsenomaista riemua naamiokostajan puuhia seuratessa, mutta samalla varttuneemmat voivat löytää sarjasta paljon puolia, jotka vain rikastuttavat ja vahvistavat katselukokemusta entisestään. Sen lisäksi, että sarjassa tuodaan esille Lepakkomiehenä olon kurjia puolia ja Brucen traagisuutta, siinä myös käsitellään todellisen maailman ongelmia. Lepakkomies ei joudu kohtaamaan vain pelkokaasuin tai kasvimyrkyin varusteltuja superroistoja, vaan esimerkiksi köyhyyttä. Mukana on parikin jaksoa, joissa esitellään Gothamin slummialueita ja niiden huonoja oltavia. Kaikki pahikset eivät synny jostain kemikaalijätteistä tai jääkokeiluista, vaan sarjassa näytetään, mikä vaikutus epätasa-arvoisella yhteiskunnalla on ihmisiin. Joidenkin roistojen motiivit ovat niin hyvin ja ymmärrettävästi kirjoitettuja, että parhaassa tapauksessa katsoja voi huomata pohtivansa, ettei haluakaan Lepakkomiehen pysäyttävän heitä.

Sarjan 85 jaksoon mahtuu jos jonkinlaista pulmaa sankarin ratkaistavaksi ja on hienoa, kuinka erilaisia tarinoita tekijät ovatkaan keksineet. Pääasiassa jaksot kertovat jokainen omaa tarinaansa, mutta mukaan mahtuu myös pidempiä, kahteen jaksoon jaettuja kokonaisuuksia, kuten myös jatkotarinoita joillekin aiemmin nähdyille kertomuksille. Suosikeikseni sarjan jaksoista nousivat Pakkasherran taustatarinan luonut Heart of Ice, joka voitti jopa Emmy-palkinnon käsikirjoituksestaan ja jossa voi huomata kannustavansa roistoa sankarin sijaan, sekä Kaksinaaman syntytarinan kertova kaksiosainen Two-Face, jossa on surullista seurata niin nimikkohahmon vajoamista synkkyyteen kuin Lepakkomiehen epätoivoa, kun hän epäonnistuu auttamaan ystäväänsä. 

Muita erityismaininnan arvoisia jaksoja sarjan varrelta ovat mm. Nothing to Fear, jossa Variksenpelätin pelkokaasuista lamaantunut Bruce joutuu kamppailemaan pelostaan olevansa pettymys isälleen, P.O.V., jossa Bullock ja kaksi muuta etsivää selittävät jokainen oman versionsa samasta kohtaamisesta Lepakkomiehen kanssa, The Forgotten, jossa Alfred lähtee etsimään muistinsa menettänyttä Brucea, Beware the Gray Ghost, jossa 1960-luvun Batman - Lepakkomies -sarjan (Batman - 1966-1968) päätähti Adam West esittää Brucen lapsuudenidolia, Gray Ghostia, Dreams in Darkness, jossa Lepakkomies vangitaan Arkhamiin, Perchance to Dream, jossa Bruce herää yllättäen maailmaan, jossa hänen vanhempansa ovat yhä elossa, eikä hän ole Lepakkomies, If You're So Smart, Why Aren't You Rich?, jossa Arvuuttaja luo visaisen labyrintin Lepakkomiehen ja Robinin ratkaistavaksi, Almost Got 'Im, jossa pahikset kokoontuvat pokeripöydän äärelle kertomaan yrityksistään voittaa Lepakkomies, The Man Who Killed Batman, jossa pikkurikollinen Squid (Matt Frewer) vaikuttaisi onnistuneen Lepakkomiehen tappamisessa, kaksiosainen Shadow of the Bat, jossa komisario Gordonin tytär Barbara (Melissa Gilbert) yrittää auttaa sankareita pukeutumalla Lepakkotytöksi, kaksiosainen The Demon's Quest, jossa Lepakkomies kohtaa salakavalan Ra's Al Ghulin, sekä Trial, jossa lähes koko pahiskööri saa Lepakkomiehen nalkkiin ja pistää hänet omaan, julmaan oikeudenkäyntiinsä. Mukana on toki muitakin aivan mahtavia ja todella hyviä jaksoja. Lisäksi seasta löytyy väkisinkin joitain heikommalta täytteeltä tuntuvia jaksoja, jotka eivät jaksa napata mukaansa samalla lailla.

En voi muuta kuin ihailla sarjan tekijöiden työtä kaikin puolin. Vaikka heille annettiinkin tiettyjä rajoituksia (esimerkiksi että sarjassa ei saa kuolla kukaan), he puskivat rajoja todella pitkälle ja pistivät vastaan joillekin studion ideoille. Lapsenmielisen sarjan sijaan he päättivät tarttua projektiin vakavin mielin ja tehdä jotain, mitä televisioissa ei siihen aikaan pyörinyt... eikä ole oikeastaan pyörinyt tämän jälkeenkään. Tekijät eivät ole pelänneet, että lapset kyllästyisivät, jos sarja toisi mukaan kunnon ihmisdraamaa, kuten monia nykypäivän kohellusanimaatioita tehdessä tuntuu tapahtuvan. Lisäksi he ovat uskaltaneet tehdä sarjasta synkistelevän, siitä huolimatta, että studiopomoja on varmasti pelottanut ajatus painajaisia näkevien lapsien vihaisista vanhemmista.

Sarjan synkkiä teemoja tukee täydellisesti sen visuaalinen ilme. Batman: The Animated Series näyttää läpikotaisin todella upealta ja yksi parhaista ideoista oli, että sarja piirrettiin suurimmaksi osaksi mustalle paperille valkoisen sijaan, korostamaan sitä synkkyyttä. Jo tämä saa sarjan erottumaan edukseen. Varjoja käytetään tehokkaasti hyödyksi ja pääasiassa tapahtumat sijoittuvat yöaikaan. Sen lisäksi, että hahmot ovat mainiosti piirrettyjä, ikonisen näköisiä ja sulavasti liikkuvia, kohtauksien taustat ovat toinen toistaan hienompia. Tim Burtonin goottiset Batman-elokuvat olivat selvästi iso inspiraation lähde, mutta tekijät ovat loihtineet mukaan omia ajatuksiaan. Yksi visuaalisesti kiehtovimmista ratkaisuista on sarjan tietty ajattomuuden ulkonäkö ja henki. Tekijät ottivat paljon vaikutteita 1940-luvun noir-filmeistä ja sekoittivat sitä 1990-lukuun. Televisiolähetykset näkyvät mustavalkoisina, mutta Lepakkomiehen laitteisto on uusinta uutta. Tämä tietty aikakausien sekoitus luo jo itsessään sarjalle mielenkiintoisen ulkonäön.

Mutta mitä olisi hieno visuaalinen ilme ilman vahvaa äänimaailmaa? Sen lisäksi, että ääninäyttelijät tekevät toinen toistaan parempaa työtä, Shirley Walkerin johtama säveltäjien joukko on rakentanut upeasti tunnelmoivia ja mahtipontisia melodioita, jotka säestävät tapahtumia. Batman: The Animated Series oli historiallinen myös siinä, että animaatiosarjan musiikkeihin hyödynnettiin ihan kunnon orkesteria. Pitkän taivuttelun jälkeen tekijät saivat myös luvan käyttää Danny Elfmanin fantastista teemamusiikkia Burtonin Batmanista. 

Ja pitäähän sitä kehua vielä sarjan introakin, onhan se yksi televisiohistorian parhaista mm. Simpsoneiden (The Simpsons - 1989-) ja Game of Thronesin (2011-2019) ohella. Poliisien valvonnan alla epäilyttävät miehet seisoskelevat pankin ulkopuolella, kun pankki räjähtää. Hulppea auto kiitää ulos luolasta ja juuri kun roistot luulevat olevansa turhassa, heidän eteensä loikkaa Lepakkomies. Roistot yrittävät parhaansa päihittääkseen viittasankarin, mutta epäonnistuvat. Kun poliisit vihdoin pääsevät paikalle, ovat rosvot jo köysissä ja jylhä sankari valvoo rakasta kaupunkiaan korkealla pilvenpiirtäjän katolla, salaman välähtäessä taustalla. Tekijät päättivät olla pistämättä sarjalle logoa, kokiessaan, että pelkkä Lepakkomiehen näkeminen olisi tarpeeksi lapsille ympäri maailman. Tämä lyhyt pätkä juontaa juurensa siihen lyhytanimaatioon, jonka Bruce Timm ja Eric Radomski kehittelivät Warner Brosille, kun studio alkoi suunnitella sarjaa Lepakkomiehestä. On loistavaa, että tekijät päättivät hyödyntää lyhytanimaatiotaan sarjan intron pohjana, sillä noin minuutissa se onnistuu kertomaan kaiken tarpeellisen. Ja kun hommaa vielä säestää Elfmanin eeppiset musiikit, on katsoja joka jakson alussa innoissaan ottamaan vastaan, mitä ikinä tekijät ovatkaan tälle kertaa keksineet. Paitsi viimeisissä jaksoissa, joissa uusi, kiirehtien tehdyltä näyttävä intro muokattiin koostumaan vanhasta introsta, sekä kuvamateriaalista Robinista jaksojen varrelta, Foxin painostaessa tekijöitä nostamaan Robinin osuutta, uskoessaan, että lapset haluavat mieluummin nähdä omaa ikäänsä lähellä olevan sankarin. Niinpä viimeisten jaksojensa aikana sarja jopa kulkee nimellä The Adventures of Batman & Robin.

Yhteenveto: Batman: The Animated Series on fantastisen erinomainen animaatiosarja, joka rikkoi aikanaan monia rajoja ja jonka teho ei ole haihtunut yhtään minnekään kolmessakymmenessä vuodessa. Sarja pistää aika lailla kaikki muut animaatiosarjat nurkkaan häpeämään, onnistuessaan tarjoamaan rikkaan ja syvällisen kuvauksen kaikkien tuntemasta naamiokostajasta, joka miellyttää niin lapsia kuin aikuisia. Mistään puhtaasta lastensarjasta ei ole kyse, vaan sarja uskaltaa synkentyä kaiken aikaa niin visuaalisella puolellaan kuin teemoiltaan. Superroistojen lisäksi Lepakkomies joutuu kohtaamaan todellisen maailman ongelmia ja sarjassa pohditaan, mikä ajaa tavantallaajia rikolliselle polulle. Sarjan 85:een jaksoon mahtuukin monenmoista tarinaa ja hahmoa, jotka ovat toinen toistaan kiinnostavampia ja parempia. Muutamat heikommat jaksot mahtuvat mukaan, mutta pääasiassa meno on vahvaa ja vaikuttavaa - parhaimmillaan suorastaan mestarillista. Tietyt jaksot ovat täysin ymmärrettävästi voittaneet palkintoja arvostetuissa gaaloissa. Visuaalinen jälki on todella upeaa synkkien sävyjensä, sulavasti liikkuvien hahmojensa ja yksityiskohtaisten taustojensa ansiosta. Äänimaailma on oivallisesti rakennettu ja ääninäyttelijät suoriutuvat osistaan taidokkaasti. Musiikit ovat aivan mahtavat ja lisäävät paljon tunnelmaan. Batman: The Animated Series on yksi parhaista sarjakuvasovituksista ikinä ja se on pakkokatseltavaa kaikille hahmon ja yleisesti supersankarien faneille. 30 vuoden jälkeenkin se pitää tiukasti asemastaan kiinni ja pysyy myös minun listoillani yhtenä kaikkien aikojen parhaista televisiosarjoista.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.1.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.impawards.com
Batman: The Animated Series, 1992-1995, Yhdysvallat, Warner Bros. Animation, Warner Bros. Television