CASABLANCA
Ohjaus: Michael Curtiz
Pääosissa: Humphrey Bogart, Ingrid Bergman, Paul Henreid, Claude Rains, Dooley Wilson, Conrad Veidt, Sydney Greenstreet, S. Z. Sakall, Leonid Kinskey, John Qualen, Peter Lorre ja Madeleine Lebeau
Genre: draama, romantiikka, jännitys
Kesto: 1 tunti 42 minuuttia
Ikäraja: 12
"I think this is the beginning of a beautiful friendship."
Casablanca on Humphrey Bogartin ja Ingrid Bergmanin tähdittämä elokuva, joka perustuu Murray Burnettin ja Joan Alisonin näytelmäkäsikirjoitukseen Everybody Comes to Rick's (1940). Käsikirjoituksesta ei kuitenkaan saatu tehtyä esitystä, joten elokuvatuottaja Hal B. Wallis hankki oikeudet tekstiin, tehdäkseen sen pohjalta elokuvan näytelmän sijaan. Koska alkuperäinen teksti sijoittui vain klubille, sitä muokattiin useiden kirjoittajien puolesta uudestaan, ennen kuin kuvaukset saatiin aloitettua ja lopulta Casablanca sai maailmanensi-iltansa 26. marraskuuta 1942 - tasan 80 vuotta sitten! Elokuva oli taloudellinen menestys, mikä keräsi paljon ylistystä ympäri maailman - joskin se toki kiellettiin natsi-Saksassa ilmestymisen aikoihin ja julkaistiin Saksassa vasta kymmenen vuotta myöhemmin rajusti leikeltynä. Elokuva sai jopa kahdeksan Oscar-ehdokkuutta (mm. paras miespääosa, miessivuosa, kuvaus, leikkaus ja musiikki), joista se voitti parhaan elokuvan, ohjauksen ja käsikirjoituksen palkinnot. Vuosien varrella filmin arvostus on vain kasvanut ja nykyään Casablancaa pidetään yhtenä elokuvahistorian merkittävimmistä ja hienoimmista teoksista ja ehtana klassikkona. Itse näin leffan ensi kertaa seitsemän vuotta sitten, mutta silloin en erityisemmin lämmennyt sille. Pari vuotta myöhemmin kuitenkin ostin elokuvan Blu-rayna, kiinnostuttuani siitä lisää ja aikomuksenani katsoa se uudelleen. Uusintakatselua ei kuitenkaan tapahtunut, ennen kuin nyt huomasin Casablancan täyttävän tänä vuonna 80 vuotta. Juhlan kunniaksi päätin vihdoin katsoa elokuvan uudestaan ja samalla myös arvostella sen.
Toinen maailmansota on syttynyt ja natsi-Saksan hirmuvalta vyöryy Euroopan yli. Marokossa sijaitsevasta Casablancan kaupungista on muodostunut turvasatama pakolaisille, jotka yrittävät päästä Euroopasta Yhdysvaltoihin, jonne sota ei ole vielä yltänyt. Kaupungin suosituinta klubia pyörittävä Rick Blaine yrittää pysyä puolueettomana tästä kaikesta, mutta miten käy, kun keskitysleiriltä paennut Victor Laszlo saapuu kaupunkiin, mukanaan Rickin entinen rakas Ilsa Lund?
Casablanca on Humphrey Bogartin ja Ingrid Bergmanin tähdittämä elokuva, joka perustuu Murray Burnettin ja Joan Alisonin näytelmäkäsikirjoitukseen Everybody Comes to Rick's (1940). Käsikirjoituksesta ei kuitenkaan saatu tehtyä esitystä, joten elokuvatuottaja Hal B. Wallis hankki oikeudet tekstiin, tehdäkseen sen pohjalta elokuvan näytelmän sijaan. Koska alkuperäinen teksti sijoittui vain klubille, sitä muokattiin useiden kirjoittajien puolesta uudestaan, ennen kuin kuvaukset saatiin aloitettua ja lopulta Casablanca sai maailmanensi-iltansa 26. marraskuuta 1942 - tasan 80 vuotta sitten! Elokuva oli taloudellinen menestys, mikä keräsi paljon ylistystä ympäri maailman - joskin se toki kiellettiin natsi-Saksassa ilmestymisen aikoihin ja julkaistiin Saksassa vasta kymmenen vuotta myöhemmin rajusti leikeltynä. Elokuva sai jopa kahdeksan Oscar-ehdokkuutta (mm. paras miespääosa, miessivuosa, kuvaus, leikkaus ja musiikki), joista se voitti parhaan elokuvan, ohjauksen ja käsikirjoituksen palkinnot. Vuosien varrella filmin arvostus on vain kasvanut ja nykyään Casablancaa pidetään yhtenä elokuvahistorian merkittävimmistä ja hienoimmista teoksista ja ehtana klassikkona. Itse näin leffan ensi kertaa seitsemän vuotta sitten, mutta silloin en erityisemmin lämmennyt sille. Pari vuotta myöhemmin kuitenkin ostin elokuvan Blu-rayna, kiinnostuttuani siitä lisää ja aikomuksenani katsoa se uudelleen. Uusintakatselua ei kuitenkaan tapahtunut, ennen kuin nyt huomasin Casablancan täyttävän tänä vuonna 80 vuotta. Juhlan kunniaksi päätin vihdoin katsoa elokuvan uudestaan ja samalla myös arvostella sen.
Toinen maailmansota on syttynyt ja natsi-Saksan hirmuvalta vyöryy Euroopan yli. Marokossa sijaitsevasta Casablancan kaupungista on muodostunut turvasatama pakolaisille, jotka yrittävät päästä Euroopasta Yhdysvaltoihin, jonne sota ei ole vielä yltänyt. Kaupungin suosituinta klubia pyörittävä Rick Blaine yrittää pysyä puolueettomana tästä kaikesta, mutta miten käy, kun keskitysleiriltä paennut Victor Laszlo saapuu kaupunkiin, mukanaan Rickin entinen rakas Ilsa Lund?
Humphrey Bogart näyttelee Rick Blainea, amerikkalaismiestä, joka pyörittää Casablancassa suosittua klubia ja yrittää pitää neutraalin aseman sodan keskellä. Tästä syntyykin monia hilpeitä hetkiä, kun Rick yrittää välttää puolen valitsemista nasevilla kommenteillaan. Jo pelkän sanavalmiuden vuoksi hahmosta huomaa pitävänsä nopeasti, mihin vaikuttaa myös Bogartin karismaattinen roolityö. Hahmo ei kuitenkaan voi pysyä neutraalina loppuun asti ja Rickille on kirjoitettu erinomainen kehityskaari, kun tämä alkaa vähitellen kallistumaan pois puolueettomuudestaan.
Ingrid Bergman taas esittää Ilsa Lundia, jonka kanssa Rickillä oli aiemmin intohimoinen suhde, mutta joka jätti Rickin, ennen kuin tämä lähti Casablancaan. Nyt Ilsakin saapuu kaupunkiin ja Rickin ärtymykseksi uuden miehen, tšekkoslovakialaisen vapaustaistelijan ja natsien jahtaaman keskitysleirikarkuri Victor Laszlon (Paul Henreid) kanssa. Bergman on nappivalinta ihastuttavaksi Ilsaksi, jota Rick yhä rakastaa palavasti. Hänen ja Bogartin väliltä löytyykin voimakasta kemiaa. Myös Henreid on erittäin pätevä osassaan, tuoden vakuuttavasti esille hahmonsa vaikean tilanteen.
Elokuvassa nähdään myös Claude Rains kaupungin poliisipäällikkö Louis Renaultina, Dooley Wilson Rickin ystävänä ja klubin pianistina Samina, Conrad Veidt natsimajuri Strasserina, Sydney Greenstreet mustan pörssin merkittävimpänä kauppiaana Ferrarina, Peter Lorre viisumeita pakolaisille myyvänä Ugartena, S. Z. Sakall tarjoilija Carlina, sekä John Qualen vastarintaan kuuluvana Bergerinä. Sivunäyttelijät tekevät kaikki hyvää työtä, eritoten Rains näkemyksiltään mielenkiintoisena Renaultina ja Wilson erittäin sympaattisena Samina.
Vuotta aiemmin ilmestyneen Citizen Kanen (1941) tavoin Casablanca on niitä elokuvia, jotka näin liian nuorena ymmärtääkseni niiden hienoutta ja arvostaakseni niiden elokuvallisia saavutuksia. On jopa aika noloa, kuinka pidin leffaa ensikatselulla pitkäveteisenä, sillä nyt uusintakatselulla olisin hyvin voinut katsoa sitä vielä pidempäänkin. Tarina koukuttaa niin voimakkaasti, että sen noin tunnin ja kolmen vartin kesto on nopeasti ohi. Sen, että elokuva perustuu näytelmäkäsikirjoitukseen, voi huomata siitä, kuinka elokuva koostuu lähinnä muutamasta pidemmästä kohtauksesta. Yksikään kohtauksista ei kuitenkaan tunnu liian pitkältä, sillä niissä on paljon erilaisia tapahtumia ja koukkuja mukana, sekä todella vangitsevia keskusteluja. Yksi filmin vahvuuksista onkin erinomaisesti kirjoitetut vuoropuhelut, joita jää seuraamaan, täysin unohtaen kaiken ympärillä olevan. Jokaisella seuraamallamme hahmolla on merkittävä paikka tarinan kulussa ja lähes kuka tahansa voi syöstä tapahtumaketjun pois raiteiltaan ja kauas onnistumisesta.
Elokuvan kiinnostavimpiin seikkoihin kuuluu se, milloin se tehtiin. Casablancan ilmestyessä toinen maailmansota oli yhä käynnissä, joten sen tarina kaupungista, johon natseja pakenevat menevät, oli varmasti rohkea ilmestymisvuonna 1942. Tämä vain lisää vaikuttavuutta erityisesti kohtauksessa, jossa natsien istuessa iltaa Rickin klubilla, muu väki puhkeaa laulamaan Ranskan vallankumouksellista kansallislaulua, Marseljeesia. Vaikka leffalla onkin vahva natsien vastainen sanoma, välttää se silti täysin sen, että elokuva olisi puhdasta toisen maailmansodan aikaista propagandaa.
Kenties parhaiten Casablanca tunnetaan tietty sen rakkaustarinasta. Romanttinen palo entisten rakastavaisten Rickin ja Ilsan välillä on yksi elokuvahistorian tunnetuimmista ja ikonisimmista, eikä ihme. Se on hyvin epätavallinen, mutta sitäkin puoleensavetävämpi. Toki kertomuksia rakastavista, jotka jostain syystä eivät voi olla yhdessä, on nähty ja kuultu ja luettu kauan aiemminkin, mutta Casablanca tuo siihen oman twistinsä ratkaisujensa kanssa. Sodan keskellä entiset rakastavaiset pakotetaan tekemään erilaisia ja vaikeita päätöksiä, ja on taattua, että monet tarvitsevat nenäliinoja mukaan leffaa katsoessaan. Rakkauspuoli elokuvasta ei ole koskaan imelää ja siirappista, vaan aidosti suloista ja herkkää.
Rakkaustarinan tuomien tunteiden lisäksi elokuvan tunnelma on muutenkin esimerkillisesti rakennettu. Victor Laszlon pakomatka ja natsien saapuminen hänen perässään Casablancaan luovat jännitettä, jota kasvatellaan kohti upeaa loppuhuipennusta. Jännityksen ohessa mukana on hyvää huumoria keventämässä tunnelmaa oikeissa paikoissa. Kuten jo aiemmin sanoin, Rick heittää elokuvan aikana useita hilpeitä sarkastisia kommentteja, minkä lisäksi leffasta löytyy muitakin hauskoja yksityiskohtia. Kenties parhaat naurut minulta sai lyhyt hetki, jossa poliisipäällikkö Renault ilmoittaa, että klubi täytyy sulkea laittoman uhkapelaamisen vuoksi ja heti perään joku saapuu Renaultin luokse tuomaan hänen voittonsa.
Ohjaaja Michael Curtiz pitää pakettia vaikuttavasti kasassa, etenkin kun ottaa huomioon, että elokuvaa lähdettiin kuvaamaan ilman, että käsikirjoitusta oli kirjoitettu loppuun asti. Epsteinin veljeksien, Howard Kochin ja Casey Robinsonin erilaisten kirjoitustöiden lopputulos on kuitenkin eheä kokonaisuus, josta ei huomaa, että kirjoitusprosessi oli haastava. Ei myöskään ole ihme, että monissa elokuvakouluissa hyödynnetään Casablancan tekstiä edelleen käsikirjoittamisen opetukseen. Teksti on kauttaaltaan onnistunutta, aina siitä kuinka tarinaa ja hahmoja kuljetetaan eteenpäin ikimuistoisiin repliikkeihin asti. Hassua kyllä, yhtä elokuvan tunnetuimpana pidetyistä repliikeistä, "Play it again, Sam" ei koskaan kuulla leffan aikana.
Myös elokuvan tekninen puoli on onnistunut. Kuvaus on todella tyylikästä, etenkin kun valoilla ja varjoilla leikitellään näin hienosti. Sen lisäksi, että jatkuvasti puoliksi varjossa oleva Rickin naama viestii Rickin sisäisestä taistelusta puolueettomuuden ja valinnan välillä, mukana on yksi upea otos, jossa näemme kahden hahmon keskustelun, mutta toinen hahmoista nähdään lähinnä vain varjona seinällä. Oivaa kuvausta tukee tietty vahva leikkaus. Lavasteet ja asut ovat mainiot, kuten on myös äänimaailma. Äänitehosteet toimivat vakuuttavasti edelleen, minkä lisäksi musiikit ovat erinomaisen mahtipontiset ja tunnelmalliset. Mutta mitäpä voikaan odottaa elokuvamusiikin isältä, Max Steineriltä? Tunnetuinta elokuvan musiikkien puolelta on kuitenkin tietysti Samin laulama Herman Hupfeldin herkkä As Time Goes By -kappale.
Yhteenveto: Casablanca on erinomainen rakkausdraama ja ehdottomasti klassikkoasemansa ansainnut elokuvahistorian merkkiteos. Omana aikanaan rohkea ja edelleen säväyttävä tarina vie tiukasti mukanaan, kasvattaen monenlaista jännitettä elokuvan aikana. Katsoja jännittää, päätyvätkö Rick ja Ilsa takaisin yhteen ja samalla kuinka Victor Laszlon tapauksessa käy? Käsikirjoitus on vahva niin kerrontansa kuin hahmojensa ja heidän välisten dialogien puolesta. On suorastaan ihme, kuinka eheä lopputulos on, ottaen huomioon, että leffaa ryhdyttiin kuvaamaan ilman kokonaista käsikirjoitusta. Tekstin pohjalta ohjaaja Michael Curtizin on helppo ammentaa vahvaan draamaan. Romanttinen puoli on onnistuneesti toteutettu ja elokuvaan on saatu ujutettua hieman hyvää huumoriakin. Näyttelijät ovat läpikotaisin loistavia. Humphrey Bogart on fantastinen pääroolissa klubiomistaja Rick Blainena ja Ingrid Bergman sykähdyttää Ilsa Lundin osassa. Myös teknisiltä ansioiltaan filmi on vakuuttava. Kuvaus on varjojen käytön kanssa upeaa katseltavaa ja vahvoja visuaalisuuksia tukee oiva äänimaailma. Kaiken kaikkiaan Casablanca on todella hieno teos, joka kuuluu ehdottomasti jokaisen itseään kunnioittavan elokuvafanin pakkokatseltavaksi. Sen teho ei ole haihtunut kahdeksassa vuosikymmenessä mihinkään ja se tullaan muistamaan vielä vuosien päästä yhtenä kaikkien aikojen klassikoista.
"Here's looking at you, kid."
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.2.2021
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Casablanca, 1942, Warner Bros.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.2.2021
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Casablanca, 1942, Warner Bros.
