VUODEN 2020 PARHAAT TELEVISIOSARJAT
Kamalaa vuotta 2020 on jäljellä enää pari päivää ja kohta pääsemme aloittamaan toivottavasti paremman vuoden 2021. Ennen kuin syvennytään tutkimaan, mitä elokuva- ja sarjavuosi 2021 tuo tullessaan, on vielä aika käydä läpi tämän vuoden parhaimmat ja huonoimmat elokuvat ja televisiosarjat. Viime vuonna koin, etten katsonut tarpeeksi sarjoja, jotta olisin voinut tehdä listan parhaista sarjoista, mutta tänä vuonna katsoin ja arvostelin sarjoja aivan älyttömän paljon (134 tuotantokautta 64:stä eri televisiosarjasta), joten päätin, että todellakin listaan myös suosikkisarjani elokuvien lisäksi! Koska monet näistä ovat jatkokausia, pyrin pitämään mietteeni mahdollisimman spoilerittomina. Listatkaahan omat suosikkisarjanne alas kommentteihin!
Toisin kuin uutuuselokuvien kohdalla, joista listaan suosikkieni lisäksi myös inhokkini, päätin sarjojen puolelta listata vain parhaimmat. Jos kuitenkin kiinnostaa, niin satunnaisessa järjestyksessä inhokkisarjojani ovat vuodelta 2020 olleet jakso jaksolta surkeammaksi muuttunut Netflixin Dracula-minisarja, ymmärrettävästi heti ensimmäisen kauden jälkeen keskeytetty Penny Dreadful: City of Angels, Kolmetoista syytä -sarjan (13 Reasons Why - 2017-2020) neljäs ja samalla (onneksi) viimeinen tuotantokausi, inhokkisarjani Riverdalen neljäs tuotantokausi, kamalan "komedia"-sarja Paradise PD:n toinen tuotantokausi, sekä idealtaan veikeltä ja ajankohtaiselta kuulostavan Suusta suuhun -sarjan (Boca a Boca) ensimmäinen tuotantokausi.
Ennen kuin pääsemme kymmenen suosikkisarjani/tuotantokauteni kimppuun, minulla olisi muutama kunniamaininta, jotka eivät ihan yltäneet parhaimmista parhaimpien joukkoon. The Umbrella Academyn toinen tuotantokausi oli mielestäni parannus hieman itseään etsiskelevään ensimmäiseen kauteen verrattuna. Sex Educationin toinen kausi oli myös parannus ja riemastuttavan erilainen teinisarja. Rick and Mortyn neljäs kausi oli jälleen hillittömän hauskaa menoa, vaikka muutamien jaksojen ideat eivät olleetkaan yhtä lennokkaita kuin pähkähullulta sarjalta voi odottaa. The Greatin ensimmäinen kausi oli erittäin hilpeä ja positiivinen yllätys. Better Call Saulin viides tuotantokausi nousi suosikikseni sarjastaan, joka ei silti vieläkään pääse lähellekään alkuperäisen Breaking Badin (2008-2013) mestarillisuutta. Westworldin kolmas tuotantokausi, The New World oli loistokasta scifiä, mikä vei sarjan uuteen, kiehtovaan suuntaan. Nicole Kidmanin ja Hugh Grantin tähdittämä The Undoing oli koukuttava trilleri, mikä piti tiukasti mukanaan läpi lyhyen kestonsa. Jos Star Wars: The Clone Warsin seitsemäs ja samalla viimeinen tuotantokausi olisi koostunut vain kauden neljästä viimeisestä, aivan mielettömän upeasta jaksosta, olisi kausi todella korkealla listallani. Nyt kuitenkin sen kahdeksan ensimmäisen, lähinnä kelvollisen jakson vuoksi se pääsee vain kunniamaininnaksi.
10. MRS. AMERICA
Etukäteen en olisi kyllä voinut kuvitella pistäväni jotain tällaista listalleni, mutta niinpä vain Cate Blanchettin tähdittämä minisarja Mrs. America pääsi toden teolla yllättämään. Sarja tuo erikoisen näkökulman keskusteluun naisten oikeuksista, kertomalla tositarinan Blanchettin esittämästä Phyllis Schlaflysta, joka on sitä mieltä, että naisten pitäisi voida elää pelkkinä kotirouvina, miesten toimiessa elättäjinä. Samalla sarja myös seuraa Rose Byrnen esittämän Gloria Steinemin johtamaa tasa-arvolakia kannattavaa joukkoa ja painottaa tietty olevansa heidän puolellaan. Näiden kahden ryhmän vastakkainasettelu on yllättävänkin mielenkiintoista seurattavaa ja ryhmien väittelyt todella koukuttavia. Etukäteen pelkäsin sarjan olevan puinen ja hämmästyin siitä, kuinka viihdyttävä ja energinen se onkaan. Siinä on paljon painavaa ja tärkeää asiaa, mutta se osaa tehdä sen mukaansatempaavasti. Mitä pidemmälle sarja etenee, sitä suurempia vaikutuksia se tekee. Lopussa se onnistuu tuottamaan kylmiä väreitä, sekä se saa herkistymään. Sarjan kruunaa Cate Blanchettin ilmiömäinen roolisuoritus.
9. MODERNI PERHE - KAUSI 11
MODERN FAMILY
Muka-dokumenttityylillä kuvattu Moderni perhe on yksi lempisarjoistani. Vaikka taso onkin heitellyt sarjan yhdentoista tuotantokauden varrella, on sarja silti kokonaisuutena yksi kaikkien aikojen parhaista komediasarjoista. Paineet olivat siis aika kovat sarjan yhdennentoista ja samalla viimeisen tuotantokauden onnistumisesta. Ja kyllähän se onnistui! Tuotantokauden ensimmäisestä jaksosta alkaen pitkään kestäneitä juonikuvioita viedään vihdoin päätökseensä. Menneitä muistellaan ja niin näyttelijät kuin heidän hahmonsa ja katsojakin herkistyy. Kun vihdoin päästään koko sarjan kaksiosaiseen päätösjaksoon, tunteet nousevat jatkuvasti pintaan niin ruudulla kuin kotikatsomossa. Tämän jättimäisen perheen kertomukset huipennetaan mitä parhaimmilla mahdollisilla tavoilla ja täytyy myöntää, että itselläkin kyyneleet valuivat pitkin poskia. Herkkyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö komediasarjan päätöskausi olisi hauska. Kausi tarjoaa parhaimmillaan hillittömän hauskaa menoa, vaikkei sarja enää ensimmäisten kausien tapaan naurata niin paljon, että on vaikea saada happea ja kyyneleet valuvat lähinnä siitä syystä. Herkkyys lähinnä osoittaa, kuinka paljon näistä mahtavista hahmoista onkaan alkanut välittämään. Sarjaa katsoessa näkee myös sen lapsinäyttelijöiden kasvun lapsista aikuisiksi. Finaalijakson päätyttyä koin sen voimakkaan tyhjyyden, minkä sarjan päättyminen voi aiheuttaa. Mitä sitä nyt elämällä tekisi? Kiitos Modernin perheen tekijät näistä mahtavista kausista ja vuosista yhdessä!
8. PERRY MASON - KAUSI 1
Jo lähes 90 vuotta vanhaan hahmoon perustuva HBO-sarja Perry Mason yllätti minut täysin. Sarja yhdistelee todella koukuttavasti trillerimäistä murhamysteeriä aidosti kiehtovaan oikeussalidraamaan. Kertomus on niinkin vangitseva, että ensimmäisen tuotantokauden kahdeksan jaksoa voisi katsoa helposti läpi yhdessä päivässä. Mitä pidemmälle tapauksen selvittäminen etenee, sitä mielenkiintoisemmaksi se muuttuu. Matthew Rhys on nappivalinta nimikkorooliin Perry Masoniksi ja jo hänen vahva roolisuorituksensa pitää homman kiinnostavana. Erityisen vahva on myös sarjan tunnelma. Jo lavasteilla ja puvuilla on onnistuttu herättämään 1930-luku hienosti henkiin, mutta Terence Blanchardin valloittavan upeat musiikit ovat se todellinen juttu, mikä tuntuu kuin kuljettavan katsojan noin 85 vuotta menneisyyteen. Vaikka tapaus saadaankin ratkottua jo tällä kaudella ja Perry Mason toimisi enemmän kuin hyvin pelkkänä minisarjana, innostuin silti, kun HBO ilmoitti työstävänsä toista tuotantokautta sarjalle. Toivonkin tason pysyvän vähintään yhtä hyvänä ja jään mielenkiinnolla odottamaan, millaisen tapauksen herra Mason saa seuraavaksi selvitettäväkseen...
7. DEVS
Ex Machinan (2014) ja Hävityksen (Annihilation - 2018) ohjaajan Alex Garlandin luoma scifisarja Devs oli itse asiassa sellainen tapaus, että katsoin sen vasta juuri ennen tämän listan laatimista, enkä ole edes vielä julkaissut arvosteluani siitä. Jostain syystä jätin sarjan väliin silloin, kun se alunperin ilmestyi keväällä, mutta onneksi korjasin virheeni nyt joulukuussa. Garland vakuuttaa jälleen kerran taidollaan rakentaa henkeä, mikä on samanaikaisesti lumoavan kaunis, että ahdistavan pelottava. Hän myös tekee huomattavasti syvällisempää scifiä kuin moni muu tänä päivänä. Devsissä pohdiskellaan ihmisyyttä, valinnanvapautta, oman kohtalon luomista ja syyn ja seurauksen suhdetta. Sen filosofiset pohdinnat ovat varmasti joillekin katsojille liikaa, mutta heille sarja taas voi toimia tiivistunnelmaisena trillerinä. Sarjassa päähenkilö Lily (Sonoya Mizuno) yrittää selvittää poikaystävänsä katoamista ja mitä enemmän hän saa selville, sitä suuremmaksi hänen kohtaamansa uhkakin muuttuu. Kahdeksanjaksoinen minisarja on todella vangitseva loppuun saakka. Sen hahmot ovat kiinnostavia ja moniulotteisia, eikä antagonistikaan ole mikään puhdas pahis. Sarja myös toimii hienona osoituksena siitä, että Nick Offerman on aidosti lahjakas näyttelijä, eikä vain hauska koomikko.
Koska Disney+ -suoratoistopalvelu ja samalla sen sisältö saapuivat vasta tänä vuonna Suomeen, päätin ottaa seuraavasta sarjasta listalle sekä viime vuonna Yhdysvalloissa ilmestyneen, mutta Suomessa vasta tänä vuonna katsottavissa olleen ensimmäisen kauden ja juuri koko maailmalla loppuun pyörineen toisen kauden.
6. THE MANDALORIAN - KAUDET 1 JA 2
5. MUSTA KUNINGATAR
THE QUEEN'S GAMBIT
Yksi vuoden todellisista yllättäjistä oli Netflixin The Queen's Gambit, eli suomalaisittain Musta kuningatar. Kuka olisi uskonut, että shakista voisi saada näin pirun koukuttavan ja jännittävän sarjan? Ja tämä kysymys tulee sellaiselta, joka tykkää shakkipelistä. Seitsemänjaksoinen minisarja keksii toinen toistaan luovempia ja kiehtovampia tapoja näyttää, kun nappuloita liikutellaan pitkin pelilautaa, eikä meno käy koskaan tylsäksi. Tähän vaikuttaa vahvasti myös loistokkaan roolityön tekevä Anya Taylor-Joy, joka heittäytyy täysillä peli- ja päihderiippuvaisen shakkimestarin osaan. Hahmoa tutkiskellaan mielenkiintoisesti pitkin sarjaa ja se mikä alkoi kivana kertomuksena uuden harrastuksen löytäneestä tytöstä, muuttuu jo muutaman jakson aikana aikamoiseksi tragediaksi. Kyseessä on erittäin vaikuttava sarja, mikä ei vaadi katsojalta minkäänlaista tietämystä itse pelistä, jotta siitä voi nauttia. Itse asiassa se voi jopa aloittaa katsojassa suuren innostuksen peliä kohtaan, ottaen huomioon, kuinka sarjan ilmestyttyä Googlen haetuimpiin juttuihin kuuluivat juurikin shakkipelin ostaminen ja sen säännöt.
4. THE BOYS - KAUSI 2
Amazon Prime Videon lippulaivasarja The Boys jatkaa röyhkeän ronskia menoaan ja tarjoaa mielestäni vielä ensimmäistäkin tuotantokautta paremman kakkoskauden. Nyt kun mahtavat hahmot ja sarjan veikeä supersankarileffoja parodioiva henki on esitelty, sarja voi olla vahvemmin täysin oma juttunsa. Hulvattomuuksia riittää, mutta kausi onnistuu myös muuttumaan erittäin jännittäväksi. Jännitettä kasvatellaan pitkin kautta, kunnes kaikki huipentuu upeasti tuotantokauden finaalijaksossa. Toimintakohtaukset eivät vieläkään säästele katsojaansa, vaan ne äityvät kerta toisensa perään todella rajuiksi ja saattavat pahimmillaan aiheuttaa huonoa oloa. Supersankareille irvaillaan jälleen vekkulimaisesti, mutta genreä rakastavasti. Kaikkein parasta ovat kuitenkin nämä fantastiset hahmot. Karl Urban on loistava räävittömänä Billy Butcherina ja Aya Cash on nappivalinta uudeksi hahmoksi, Stormfrontiksi. Suurimman vaikutuksen tekee kuitenkin Antony Starr, jonka mulkvistisuperhahmo Homelanderia syvennetään todella kiehtovin tavoin. The Boysin kolmannesta kaudesta ilmoitettiin jo ennen kakkoskauden julkaisua, enkä todellakaan malta odottaa, minne sarjaa tullaan jatkamaan...
3. DARK - KAUSI 3
Kolmansista kausista puheenollen, saksalaisen Netflix-sarja Darkin kolmas ja samalla viimeinen tuotantokausi on erinomainen huipennus huikealle scifitarinalle. Tekijät eivät vieläkään suostu päästämään katsojaansa helpolla, vaan jo valmiiksi monimutkikasta ja -kerroksista tarinaa monimutkistetaan vielä lisää. Dark vaatii siis katsojansa täysin herpaantumatonta huomiota. Se ei kuitenkaan ole vaikeaa, sillä sarja on niin mielettömän vangitseva. Jälleen kerran Baran bo Odar ja Jantja Friese häkellyttävät sillä, kuinka käsittämättömän tarkkaan heidän on pitänyt suunnitella tämä sarja, jotta kaikki palaset loksahtavat lopulta paikoilleen ja kaikki langanpätkät saadaan solmittua yhteen. Ja kaksikko todella tekee sen lopetuksessa! Tällä sarjalla olisi ollut suuri mahdollisuus lässähtää pahasti kasaan lopussa, mutta tekijät ovat onnistuneet viemään kaikki juonikuviot finaaliinsa upealla tavalla. Dark huipentuu pysäyttävän vaikuttavasti ja aidosti koskettavasti. Harvemmin näkee näin mestarillisesti rakennettua sarjakokonaisuutta ja kyseessä on ehdottomasti yksi Netflixin parhaista teoksista.
2. THE CROWN - KAUSI 4
Toinen Netflix-sarja, mikä vain tekee kausi toisensa perään vaikutuksen, on tositapahtumiin perustuva (joskin dramaturgian vuoksi vapauksia ottava) The Crown. Edelliset kolme kautta olivat jo mahtavia, mutta tuorein neljäs tuotantokausi taitaa olla mielestäni jopa vieläkin parempi. Tekijöiden ottamista vapauksista viis, tämä sarja on äärimmäisen vaikuttava katsaus Ison-Britannian kuningattaren, Elisabet II:n elämästä. Neloskauden ensimmäisestä vartista lähtien tämä kausi teki kerta toisensa perään isomman vaikutuksen. Vaikka Olivia Colman jatkaakin hienoa työtään itse kuningattarena, hän jää lopulta Gillian Andersonin ja Emma Corrinin varjoon. Anderson katoaa täysin pääministeri Margaret Thatcherin rooliin ja loksauttaa suut useasti auki rautaisella suorituksellaan. Corrin on häikäisevä lady Dianana, jonka rakkaustarina kuningattaren pojan, prinssi Charlesin kanssa alkaa satumaisena ja muuttuu vähitellen tragediaksi, mikä pistää epämiellyttävyydessään katsojan sydämen hakkaamaan. Kausi sai minut herkistymään, mutta se sai minut myös nauramaankin muutamaan otteeseen makeasti. Ajankuva on taas kerran huikean hienosti toteutettu ja sarjan luoja Peter Morgan muun työryhmän kera pitää pakettia vahvasti kasassa. Nyt onkin vain harmi, että joudumme jättämään hyvästit tälle näyttelijäkaartille ja että joudumme odottamaan seuraavaa tuotantokautta ainakin kaksi vuotta. Odotan silti innolla, kuinka Imelda Staunton pärjää kuningatar Elisabet II:na, kun The Crown viedään kahdella seuraavalla tuotantokaudella päätökseensä.
Vaikka tämä lista onkin ollut täynnä mielestäni upeita sarjoja ja niiden tuotantokausia, vuonna 2020 ilmestyi kuitenkin yksi sarja, joka nousi niiden kaikkien yläpuolelle. Sarja, jota olen innoissani hehkuttanut monelle tutulleni siihen pisteeseen asti, ettei kukaan ole sitä suostunut katsomaan. Sarja, jonka olen halunnut katsoa uudestaan monta kertaa vuoden aikana. Tämä täysin pähkähullu dokumenttisarja kuvastaa ilmestymisvuotensa sekopäisyyttä aika täydellisesti, eikä se olisi voinut ilmestyä parempaan aikaan.
1. TIGER KING: VILLI JA VAARALLINEN TIIKERIBISNES
TIGER KING: MURDER, MAYHEM AND MADNESS
Netflixin dokumenttisarja Tiger King: Villi ja vaarallinen tiikeribisnes ilmestyi juuri silloin, kun lähes koko maailma päätyi kotikaranteeniin keväällä. Sana sarjan sekopäisyydestä kiri tietty ihmiseltä toiselle vauhdikkaasti ja sarja nauttikin monta viikkoa paikastaan Netflixin katsotuimpien listan kärjessä. Kaikki kohu sai minutkin lopulta katsomaan sarjan ja pyhä jysäys, millainen sarja olikaan kyseessä. Harvoin suuni on loksahtanut näin monta kertaa auki täydellisen pöyristyneisyyden takia kuin Tiger Kingiä katsoessa. Jo ensimmäistä jaksoa katsoessani tuumin, että no nyt on kaikki nähty. Mutta ei. Ei todellakaan. Sarja vain nostaa kierroksiaan jakso jaksolta, eikä jossain kohtaa enää tiedä, pitäisikö nauraa vai järkyttyä. Se, mikä alkaa dokumenttina kyseenalaisesta eläintarhasta, jota pyörittää mitä eriskummallisin persoona, Joe Exotic, muuttuu pian täysin hullunkuriseksi tositarinaksi. Kun mukaan tuodaan hirvittäviä onnettomuuksia, presidenttiehdokkuuksia, seksikultteja, salamurhayrityksiä ja ties mitä, on hommaa vaikea uskoa todeksi. Tiger King on kuitenkin niin absurdia ja hullua menoa, ettei se voi olla muuta kuin totta. Joe Exoticin ja eläinaktivisti Carole Baskinin välinen "taistelu" herättää monenlaisia tuntemuksia, etenkin kun Carolen menneisyydestä alkaa paljastumaan shokeeraavia juttuja. Kaikenlaisten oikkujensa kanssa Joe Exotic on mitä kiehtovin tyyppi, jota ei ikinä halua tavata. Kaikki Exoticin tavasta kohdella niin tiikereitään kuin työntekijöitään siihen, millaista musiikkia hän "tekee", pitävät katsojan koukussa hänen häkellyttävään kertomukseensa. Vielä yli puoli vuotta myöhemmin minun on vaikea löytää sanoja kuvailemaan sitä omituisuutta, mikä on Tiger King. Sarja saa katsojansa nauramaan, pöyristymään, raivostumaan ja kaikkea siltä väliltä ja kaikkea samaan aikaan. Jos et ole vielä nähnyt Tiger King: Villiä ja vaarallista tiikeribisnestä, tee itsellesi palvelus ja katso se!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.12.2020
Lähteet: televisiosarjojen julisteet www.imdb.com ja www.impawards.com
Alun kuva televisiosarjasta The Mandalorian
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti