TV-sarja: Kolmetoista syytä, kausi 4 (13 Reasons Why - 2020)

KOLMETOISTA SYYTÄ - KAUSI 4

13 REASONS WHY

Luoja: Brian Yorkey
Pääosissa: Dylan Minnette, Alisha Boe, Brandon Flynn, Christian Navarro, Miles Heizer, Ross Butler, Devin Druid, Grace Saif, Tyler Barnhardt, Jan Luis Castellanos, Amy Hargreaves, Steven Weber, Josh Hamilton, Deaken Bluman, Gary Sinise, Mark Pellegrino, Inde Navarrette, Yadira Guevara-Prip, Timothy Granaderos ja Justin Prentice
Genre: draama, jännitys
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: noin 57 minuuttia - Yhteiskesto: noin 10 tuntia 15 minuuttia
Ikäraja: 16

Jay Asherin Kolmetoista syytä -kirjaan (Thirteen Reasons Why - 2007) perustuva samanniminen televisiosarja nousi suureen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Netflixissä vuonna 2017. Sarja sai kehujen lisäksi myös paljon negatiivista palautetta, sillä se käsitteli rankkoja aiheita, joihin monien mielestä nuoret eivät ole vielä valmiita. Toinen kausi sai ristiriitaisemmat arviot, sillä jo ensimmäinen kausi käsitteli Asherin kirjan kokonaan ja monet kokivat jatkon olevan tarpeetonta. Kolmas tuotantokausi lähestulkoon lytättiin, mutta silti tekijät ilmoittivat, että sarja saisi vielä yhden kauden. Nyt Kolmetoista syytä -sarjan päätöskausi on julkaistu kerralla Netflixissä ja minä aloitin sen tietty heti, kun heräsin julkaisuaamuna. Pidin kahdesta ensimmäisestä kaudesta, mutta kolmas oli mielestäni todella keskinkertainen ja väkinäinen. Aloitinkin neljännen ja samalla viimeisen tuotantokauden varautuneena ja katsoin koko kauden parissa päivässä.

Clay ja kumppanit aloittavat viimeisen kouluvuotensa Liberty High'ssa, missä joku on kuitenkin saanut selville, että Monty lavastettiin Bryanin murhaajaksi. Nyt kaverusten täytyy päättää, yrittävätkö he hiljentää henkilön, vai myöntävätkö syyllisyytensä?

Siinä, missä Dylan Minnetten näyttelemä Clay Jensen oli viime kaudella hieman tylsä tapaus, tässä hänet nostetaan oikein tosissaan valokeilaan ja Minnette pääsee kunnolla esille läpi päätöskauden. Minnette on kyllä mainio näyttelijä, mutta ei helvetti, kuinka ärsyttävästi hänen roolihahmonsa on kirjoitettu. Minnette yrittää parhaansa, kun Clayn psyyke alkaa murenemaan kaikkien hänen kokemiensa hirveyksien takia, mutta tämä johtaa lähinnä jatkuviin tunteenpurkauksiin, mitkä ärsyttävät yhä enemmän, mitä pidemmälle kausi etenee. Clay pyrkii olemaan kavereidensa puolesta uhrautuva marttyyri, mikä myös vaikeuttaa hänen tarinansa seuraamisen mielekkyyttä.

Muutkin tutut hahmot tekevät paluun vielä viimeistä kertaa - jopa pari kolmoskaudelta puuttuvaa henkilöä käyvät kääntymässä ja muistuttamassa olemassaolostaan. Viime kaudella menehtyneet Bryce (Justin Prentice) ja Monty (Timothy Granaderos) on pitänyt raahata mukaan samalla tavalla kuin itsemurhan tehnyt Hannah Baker (Katherine Langford) pidettiin kuvioissa toisella kaudella. Clayn kaveri Tony (Christian Navarro) pääsee nyrkkeilemään isommassa luokassa, mutta hänen taustansa vaikeuttavat prosessia. Jessica (Alisha Boe) toimii hyväksikäytettyjen naisten voimavarana ja yrittää peitellä osuuttaan Brycen murhaan. Alex (Miles Heizer) löytää uusia puolia itsestään, samalla kun yrittää päättää, paljastaako tappaneensa Brycen? Zach (Ross Butler) on muuttunut täydeksi mulkeroksi, joka vain turhauttaa pitkin kautta. Tyleria (Devin Druid) vaivaa yhä Montyn teot ja hän yrittääkin pysyä erossa kaikesta. Clayn vanhempien (Amy Hargreaves ja Josh Hamilton) adoptoima Justin (Brandon Flynn) palaa vieroituksesta, mutta pystyykö hän pysymään kuivilla? Kolmoskaudella esitellyt Clayn tyttöystävä Ani (Grace Saif), Montya rakastanut Winston (Deaken Bluman) ja jalkapalloilija Charlie (Tyler Barnhardt) ovat myös mukana. Pakkaa saapuu sekoittamaan pelaaja Diego (Jan Luis Castellanos), joka ei usko lainkaan, että Monty olisi murhannut Brycen. Näyttelijät tekevät kyllä pääasiassa kelpo työtä, vaikka Ross Butleria itseäänkin taitaa ärsyttää hahmonsa käytös. Flynn ja Boe loistavat nuorista näyttelijöistä, kun taas Prentice ja Granaderos lähinnä ihmettelevät, mitä yhä tekevät sarjassa hahmojensa kuoltua.

Kun lähdetään kunnolla käymään läpi Kolmetoista syytä -sarjan päätöskautta, aloitetaan ensin kauden hyvistä puolista. Sen lisäksi, että näytteleminen on usein mainiota, on myös tekninen toteutus oivallinen. Kausi on hyvin kuvattu, valaistu, lavastettu jne. Kausi on visuaalisesti miellyttävä ja äänipuolikin toimii. Lisäksi mukana on muutama aidosti onnistunut kohtaus, jotka irrallaan toimivat erittäin hyvin. Pidän myös siitä, kuinka kausi kuvaa homosuhteet aika lailla samalla tavalla kuin heterosuhteetkin. Sarjassa on yhä vain enemmän homo- ja bihahmoja ja toisin kuin ensimmäisen kauden Ryan (Tommy Dorfman), joka tuntui enemmänkin teennäiseltä homostereotypialta, tämän kauden homot ovat hahmoja siinä, missä muutkin - he vain sattuvat olemaan kiinnostuneita samasta sukupuolesta. Homous on täysin normaalia ja on hienoa, että sitä on alettu esittämään niin elokuvissa ja sarjoissa. Noin, nyt kun hyvät puolet on kerrottu, voidaan siirtyä päätöskauden heikkouksiin.

Vaikka pidinkin sarjan toisesta tuotantokaudesta, täytyy myöntää, että siitä löytyi hetkiä, jolloin huomasi, ettei kausi enää perustunut suoraan mihinkään lähdemateriaaliin. Silti pidin siitä, kuinka Hannahin tarina vietiin päätökseensä kaudella. Kolmoskausi alkoi jo tosissaan tuntumaan tarpeettomalta, mutta siitä löytyi omat vahvuutensa. Pidin siitä, kuinka Tylerin traagista tarinaa käsiteltiin ja siitä, että Bryce näytettiin vihdoin jonain muunakin kuin hänen pahoina tekoinaan. Teoille annettiin pohjaa ja vaikka Bryce toimi usein hirveästi, kausi näytti paremmin, miksi hänestä oli tullut sellainen. Brycen murhamysteeristä en kuitenkaan pitänyt ja mielestäni tarina olisi pitänyt osata viedä päätökseen viimeistään kolmoskaudella. En nimittäin ole pitkään aikaan nähnyt mitään niin väkisin väännettyä kuin Kolmetoista syytä -sarjan neljäs kausi.

Odotukseni eivät todellakaan olleet korkeat, mutta silti tuotantokausi onnistui olemaan vielä huonompi. En voinut muuta kuin tuijottaa tuotantokautta hämmästyneenä siitä, kuinka epätoivoisesti se onkaan pistetty kasaan. Aivan kuin käsikirjoittajat olisivat heitelleet pakottamalla pakotettuja ideoitaan seinään ja katsoneet, mitkä niistä pysyvät kiinni ja mitkä tipahtavat lattialle. Sitten he hoksasivat, ettei niistä parista seinällä pysyneestä jutusta saa kokonaista tuotantokautta ja aivan kaikki ideat on pitänyt käyttää. Niiden seurauksena on jopa raivostuttava sillisalaatti, mikä menee jatkuvasti siitä, mistä aita on matalin.

Asiaa ei auta yhtään se, kuinka ärsyttävästi hahmot käyttäytyvät pitkin kautta. Toki heidän tekonsa ja käytöksensä johtaa juurensa kaikkeen siihen, mitä he ovat kokeneet sarjan aikana, mutta kun lopputuloksena on tämä, hahmokehitykset tuntuvat turhalta. Sarjassa on aina ollut kyse mielenterveydestä ja siitä, mihin huono sellainen voi johtaa. Kaikki lähti liikkeelle Hannahille aiheutetusta pahasta olosta ja hänen päätöksestään riistää oma henkensä. Pari ensimmäistä kautta käsittelikin näitä mielenterveyden asioita kypsästi, kiehtovasti ja iskevästi. Viimeinen kausi yrittää jotain samantyylistä, mutta se on kadottanut hyvän käsittelytavan kokonaan. Niinpä Clayn sekoaminen tai Zachin kusipäisyys tuntuvat vain pahalta lässähdykseltä. Tekijät keskittyvät liikaa siihen, kuinka he voisivat viimeistä kertaa shokeerata katsojia ja vielä pahemmin kuin aiemmin, jolloin he unohtavat, mikä Hannahin itsemurhassa tai Tylerin lähes kouluampumiseen johtaneessa masennuksessa oikeasti shokeerasi. Ne olivat niin hyvin rakennettuja kuvioita, että katsoja ymmärsi täysin, miksi hahmot päätyivät ratkaisuihinsa. Samaan aikaan sarja painotti, miksi nämä ratkaisut olivat väärin. Juuri tämä kypsyys on poissa ja tilalla on vain typerä shokeerausefekti, mikä ei tehoa.

Lisäksi yksi kypsyyden merkki aiemmilla kausilla on ollut se, että teoilla on aina ollut seurauksensa. Kun hahmot ovat tehneet pahoja asioita, on niillä aina ollut seurauksensa. Sarjan nimi "Kolmetoista syytä" tarkoitti ensimmäisellä kaudella kirjaimellisesti tekoja, joiden seurauksena oli Hannahin itsemurha. Kolmannella kaudella Brycen tekojen seurauksena oli hänen kuolemansa, mutta tällä kertaa hän ei tappanut itseään, vaan hänet tapettiin. Ja nyt päätöskausi alkaa siitä, että osa päähahmoista on syyllisiä Brycen murhaan ja loput peittelevät tätä tietoa. Mutta suuri pettymys on siinä, ettei teoilla tunnu enää olevan seurauksia. Tämä on toistuvaa pitkin kautta, jossa eräs hahmoista tekee jatkuvasti typeriä asioita, mutta hän ei joudu lähes kertaakaan kohtaamaan kunnon seurauksia teoistaan. Ja mitä enemmän hahmo pääse pälkähästä, sitä idioottimaisemmaksi kausi vain muuttui. Usein kausi on jopa naurettavan epäuskottava ja se on surullista, sillä sarja alkoi asioista, joiden hirvittävyys syntyi siitä, että ne ovat niin todellisia monille ihmisille.

Sarja on myös alusta alkaen pyrkinyt ottamaan kantaa vakaviin asioihin, mikä onkin nostanut suuren keskustelun siitä, onko tällainen sarja sopiva nuorille katsojille. Sarja on käsitellyt itsemurhan lisäksi raiskauksia ja muuta väkivaltaa, ja nyt se yrittää ottaa kantaa muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Lähinnä se pyrkii puuttumaan amerikkalaisten koulujen tapaan yrittää turvata oppilaiden henget ja mitä ongelmia siinä on. Lisäksi kausi ottaa yllättävänkin ajankohtaisesti kantaa poliisien vallan väärinkäyttöön. Yhdessä kohtauksessa valkoinen ja värillinen hahmo päätyvät tappeluun ja poliisi pidättää vain värillisen. Tärkeä aihe, mutta siinä nousee jälleen esille kauden vaikeus käsitellä mitään aiheistaan. Tällä ei lopulta ole oikein mitään seurauksia. Juonikuvioita aloitetaan ja sitten ne unohdetaan. Siinä, missä ensimmäiset kaudet pyrkivät tosissaan vaikuttamaan kauheisiin asioihin, tämä kausi lähinnä tiedostaa sellaisten olemassaolot ja keskittyy sitten kaikkeen muuhun, eikä niihinkään hyvin. Tämä tekee kaudesta puuduttavan pitkäveteisen ja etenkin elokuvan mittaiseksi venytetty (yli puolitoista tuntia kestävä) finaalijakso ei tunnu ikinä päättyvän... mikä on toisaalta hassua, sillä jakson lähes jokainen kohtaus tuntuu sarjan viimeiseltä. Kauden laiskuutta vain painottaa entisestään se, että aiemmin luovasti kehitelty intro on nyt lähes kokonaan poissa, eikä siihen ole keksitty mitään tyylikästä kuten edellisillä kausilla. Kolmetoista syytä -sarjan neljäs kausi on aikamoinen fiasko.

Yhteenveto: Kolmetoista syytä -sarjan neljäs tuotantokausi on harmillisen ja jopa ärsyttävän surkea päätös erittäin hyvin alkaneelle sarjalle. Ensimmäisen kauden kypsyys ja merkittävyys loistavat poissaolollaan ja hirveyksiä tapahtuu vain shokeeraamisen vuoksi, eikä sen takia, että tekijät oikeasti yrittäisivät sanoa sillä jotain. Sitten taas kun tekijät yrittävät sanoa jotain tärkeää, jää se puolitiehen ja taas mennään siitä, mistä aita on matalin. Alusta alkaen on selvää, kuinka epätoivoisen väkinäisesti kautta on tehty. Kausi on usein jopa kiusallista seurattavaa typerien hetkiensä ja väkisin väännettyjen juonikuvioidensa kanssa, jotta sisältöä saadaan edes kymmeneen jaksoon. Katselua vain vaikeuttaa joidenkin tärkeiden hahmojen jatkuva ärsyttävä käytös. Toisin kuin aiemmin, tällä käytöksellä ei ole enää lähes lainkaan seurauksia ja hahmot pääsevät pälkähästä aika pahoistakin jutuista. Kausi on usein tylsää seurattavaa, eikä sarjan ylipitkä päätösjakso tunnu millään päättyvän. On todella surullista nähdä, kuinka alas Kolmetoista syytä onnistui vajoamaan, kun tekijät eivät älynneet lopettaa sitä ajoissa. Sarjan päätöskautta voikin suositella vain sen kovimmille faneille. Jos kolmas kausi tuntui mielestäsi turhalta, on ehkä parempi jättää tämä täysin tarpeeton päätöskausi katsomatta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.6.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
13 Reasons Why, Yhdysvallat, 2017-2020, July Moon Productions, Kicked to the Curb Productions, Anonymous Content, Paramount Television