ARROW - KAUSI 4
Luojat: Greg Berlanti, Marc Guggenheim ja Andrew Kreisberg
Pääosissa: Stephen Amell, Emily Bett Rickards, David Ramsey, Willa Holland, Katie Cassidy, Paul Blackthorne, Neal McDonough, John Barrowman, Echo Kellum, Audrey Marie Anderson, Charlotte Ross, Caity Lotz, Jimmy Akingbola, Elysia Rotaru, Katrina Law, Brandon Routh, Cynthia Addai-Robinson, Tom Amandes, Eugene Byrd, Grant Gustin, Carlos Valdes, Danielle Panabaker, Ciara Renée, Falk Hentschel, Casper Crump, Megalyn E.K., Matt Ryan ja Colton Haynes
Genre: toiminta, jännitys, draama
Jaksomäärä: 23
Jakson kesto: noin 41 minuuttia - Yhteiskesto: noin 15 tuntia 41 minuuttia
Ikäraja: 16
DC Comicsin sarjakuviin perustuva televisiosarja Arrow nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa syksyllä 2012. Toinen ja kolmas kausi vain kasvattivat suosiota ja sarjan rinnalle luotiinkin toinen DC-sarja The Flash (2014-). Arrow'n neljännen kauden kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2015 ja sen esitys alkoi saman vuoden lokakuussa. Kausi keräsi hyvin katsojia, sekä positiivista palautetta kriitikoilta. Itse katsoin joskus sarjan avausjakson, mutta se ei tuolloin innostanut minua jatkamaan sarjaa sen pidemmälle. Kuitenkin kun viime syksynä huomasin Arrow'n täyttävän kymmenen vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa sarjan läpi ja arvostella sen. Muutama kuukausi kolmoskauden jälkeen aloin katsoa sarjan neljättä kautta yhdessä The Flashin kakkoskauden kanssa ja katsoin sen läpi kuukaudessa.
Oliver Queen on laittanut huppunsa naulakkoon ja yrittää elää rauhallista elämää Felicity Smoakin kanssa, kun Diggle, Thea ja Laurel saapuvat pyytämään hänen apuaan taistelussa pahaa Damien Darhkia ja tämän HIVE-organisaatiota vastaan.
Stephen Amell nähdään jälleen rikkaana Oliver Queenina, eli naamiokostaja Arrow'na, joka tosin hylkää nimensä luodakseen itselleen uuden sankari-imagon... Green Arrow'n. On siinä kai jokin ero. Oliver haluaisi kuitenkin siirtyä pois yöllisistä puuhistaan ja elää rauhallisempaa elämää Felicityn (Emily Bett Rickards) kanssa. Eipä tällainen haaveajattelu käy kuitenkaan päikseen Starling Cityssä (tai siis nykyään Star Cityssä, tämä kausihan on täynnä uudelleenbrändäyksiä) ja pian miljonääri löytää itsensä jälleen suojelemasta kaupungin katuja yhdessä siskonsa Thean (Willa Holland), ex-rakkaansa Laurelin (Katie Cassidy), ystävänsä Digglen (David Ramsey) ja ajoittain myös poliisi Lancen (Paul Blackthorne) kanssa. Saattaapa hän saada taas apua myös Central Cityn vauhtiveikko Flashilta (Grant Gustin)... Amell, Rickards, Holland, Cassidy, Ramsey ja Blackthorne suoriutuvat yhä hyvin rooleistaan, eivätkä vielä näytä kyllästymistä sarjaa kohtaan. Sivuhahmoista erityisesti Felicityä syvennetään enemmän, hahmon perhekuvioiden noustessa paremmin esille. Myös Digglestä löytyy uusia puolia hänen veljensä (Eugene Byrd) kautta.
Tällä kaudella Arrow ja toverit saavat vastaansa ilkikurisen HIVE-järjestön ja sitä johtavan supervoimaisen Damien Darhkin (Neal McDonough). Vaikka McDonough on passeli valinta pahikseksi, ei Darhk tekee erityistä vaikutusta, vaikka hän pistääkin hyvin hanttiin sankareille jakso toisensa perään. Hänen katalat motiivinsa jäävät jotenkin vaisuiksi ja hahmo pysyy aika pliisuna tyyppinä, josta ei oikein jaksa innostua, etenkään kun häntä vertaa sarjan aiempiin pahiksiin, kuten Ra's Al Ghuliin (Matt Nable). Kauden aikana nähdään myös mm. Elysia Rotaru ja Jimmy Akingbola pakollisten saaritakaumien sivuhahmoina, Taianana ja Reiterinä, sekä Matt Ryan ja Megalyn E.K. omatkin sarjansa omaavina Constantinena ja Vixeninä. Niin Constantine-sarja (2014-2015) kuin animoitu Vixen-sarja (2015-2016) lopetettiin lyhyeen heikon suosion takia.
Arrow'n neljäs tuotantokausi jatkaa edellisten linjalla ja sarjasta alkaa pikkuhiljaa puhti loppua. Meno pysyy yhä plussan puolella, mutta samanlaisten ideoiden kierrätys jaksosta toiseen alkaa jo käydä hieman raskaaksi. Jos aiemmilla kausilla takaumat Oliverin ajasta ei-niin-autiolla-saarella ovat tuntuneet pitkäveteiseltä täytteeltä, tällä kaudella ne sitä vasta ovatkin. Takaumien kuviota yritetään vähitellen linkittää nykyhetken tapahtumiin, mutta silti nämä kohtaukset tuntuvat täysin ylimääräisiltä. Parasta takaumissa on Constantinen vierailu, joka herättää kiinnostusta katsoa hahmon oman sarjan... joka ei valitettavasti ole saatavilla Suomessa.
Heikkouksistaan ja turhasta täytteestään huolimatta Arrow'n neloskausi on kelvollista supersankariviihdettä. Se erottuu edukseen muista samaan aikaan pyörineistä Arrowverse-sarjoista, kuten The Flashista maanläheisemmällä ja synkemmällä otteellaan, joskin tällä kaudella mukaan tuodaan enemmän yliluonnollisia elementtejä. Jaksojen varrelta löytyy oivallista toimintaa, mutta myös ihan hyvää henkilödraamaakin. Vaikka välillä käsikirjoittajien työ turhauttaakin kiertelyllään ja kaartelullaan, kirjoittajat ovat sentään uskaltaneet tuoda mukaan tehokkaita ja yllättäviä käänteitä sekoittamaan pakkaa. Vaikkei Damien Darhk pahemmin vakuuta, hänen häijyt suunnitelmansa johtavat mainion tiivistunnelmaisiin viimeisiin jaksoihin. Silti kauden parasta antia taitaa olla tämänkertainen crossover-jakso Flashin kanssa - joskin sen tarkoituksena on lähinnä vain pohjustaa seuraavaa DC:n sarjakuviin pohjautuvaa Arrowverse-sarjaa, Legends of Tomorrow'ta (2016-2022).
Sarjan ohjaajat rakentavat tummansävyistä ilmapiiriä oivallisesti ja tarjoavat mukaansatempaavia toimintakohtauksia. Käsikirjoittajat onnistuvat syventäessään hahmoja, mutta aika usein heidän kirjoittamansa dialogi kaipaisi viilaamista. Tuotantokausi on sujuvasti kuvattu ja ihan hyvin leikattukin. Valaisua hyödynnetään oivasti ja niin lavasteet kuin asut ja maskeeraukset ovat onnistuneet. Erikoistehosteet eivät tälläkään kaudella vakuuta. Digitaalisuus paistaa läpi esimerkiksi räjähdyksistä. Onneksi sarja ei vaadi samalla lailla efektejä, kuten The Flash, joten edes visuaalisesti Arrow on siis tasokkaampi. Äänitehosteet tykittelevät hyvin ja Blake Neelyn musiikit tuovat jälleen mainion lisänsä tunnelmaan.
Yhteenveto: Arrow'n neljäs tuotantokausi pysyy plussan puolella, vaikka väsymyksen merkit ovatkin päivänselvästi nähtävillä. Itsensä uudelleenbrändänneen Green Arrow'n ja tämän kumppaneiden seikkailuja uudelleenbrändätyssä Star Cityssä ryhtyy jälleen seuraamaan mielellään. Sekaan mahtuu toki tylsempiä täytejaksoja ja pakollista kiertelyä ja kaartelua, jotta yli kahdenkymmenen jakson mitta saadaan täyteen. Erityisesti takaumaosiot tuntuvat todella pitkäveteisiltä. Välillä kausi kuitenkin nappaa toimivasti mukaansa ja tarjoaa tarpeeksi viihdyttävää toimintaa, jännittäviä tilanteita ja ihan hyvää huumoriakin. Ihmisdraama hoidetaan kelvollisesti ja osaa hahmoista syvennetään onnistuneesti kauden varrella. Damien Darhk ei ole pahiksena yhtä vakuuttava kuin edelliskauden Ra's Al Ghul, mutta ajaa asiansa ja tarjoaa tarpeeksi vaikeuksia sankareille. Näyttelijät hoitavat tonttinsa vähintään mukiinmenevästi ja tekninen puoli on tarpeeksi oivallista. Arrow'n neloskausi jatkaa sarjan hidasta alamäkeä, muttei sentään tee mitään hurjaa laskua laadussa. Sitä voi siis yhä suositella sarjasta alkupäässä innostuneille. Seuraavaksi onkin sitten luvassa taas uusi tapaus Arrowverse-saagassa, nimittäin naisenergiaa tuova Supergirl (2015-2021).
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.8.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.arrow.fandom.com
Arrow, Yhdysvallat, 2012-2020, DC Entertainment, Warner Bros. Television, Berlanti Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti