Vuoden 2022 parhaat televisiosarjat

VUODEN 2022 PARHAAT TELEVISIOSARJAT

Vuosi 2022 lähestyy loppuaan ja pian aloitamme vuoden 2023 ja otamme vastaan tulevat sarjauutuudet. Ennen kuin pääsemme esimerkiksi hittipeliin perustuvan The Last of Us -sarjan (2023-) ja ties minkä muun kimppuun, on aika kääntää katseet taaksepäin ja muistella, mitä televisiosarjoja vuosi 2022 tarjosi. Katsoin tänä vuonna noin 85 uutuuskautta eri sarjoja ja nyt listaan omat henkilökohtaiset suosikkini vuoden tarjonnasta. Kertokaahan alla kommenteissa, mitkä televisiosarjat säväyttivät teitä eniten tänä vuonna!

Kuten parina edellisvuonna, en tee erillistä tekstiä vuoden inhokkisarjoistani, vaan listaan tähän joitakin sarjoja heikosta surkeaan, joita päädyin tänä vuonna katsomaan. Kiusallisen kököillä tietokonetehosteilla ja lattealla huumorilla varustettu She-Hulk: Attorney at Law on heikointa, mitä Marvelin elokuva- ja televisiouniversumi ovat tarjonneet. Tim Allenin komedialeffoja jatkanut Disney+ -sarja Mutta mitä tapahtui joulupukeille? (The Santa Clauses) oli myötähäpeällistä katseltavaa kehnon käsikirjoituksen, huonojen vitsien ja kiusallisen kökköjen näyttelijäsuoritusten takia. Suositun The Witcher - Noiturin (The Witcher - 2019-) esiosaminisarja The Witcher - Noituri: Verilinja (The Witcher: Blood Origin) oli täytetty tylsillä hahmoilla ja tönköllä tarinankerronnalla. Fear the Walking Dead -zombisarjan (2015-) seitsemäs tuotantokausi tiputti jälleen tasoa ihan lupaavan kuutoskauden jälkeen ja saa todella toivomaan, että pääsarja The Walking Deadin (2010-2022) tavoin myös tämä turhake osattaisiin jo lopettaa. Onneksi useampi haisulisarja tajuttiin lopettaa tänä vuonna ja sen lisäksi, että kököksi muuttunut animaatioseikkailu Jurassic World: Liitukauden leiri (Jurassic World: Camp Cretaceous - 2020-2022) ja raivostuttavan huono Paradise PD (2018-2022) vietiin päätökseen finaalikausiensa myötä, videopeleihin todella löyhästi pohjautunut Netflixin Resident Evil -sarja haudattiin heti kaamean ykköskautensa jälkeen, eikä laimeasti kerrottu ja höttöinen The Time Traveler's Wifekaan jatku avauskautta pidemmälle. Netflix tajusi myös lopettaa typerryttävän ja lähdemateriaalilleen keskisormea näyttävän Fate: The Winx Sagan (2021-2022) kakkoskautensa jälkeen. Vuoden surkeinta televisiotarjontaa oli jälleen kerran Riverdale (2017-), jonka pökerryttävän idioottimainen kuudes tuotantokausi taisi tappaa vihdoin myös kovimpien fanien kiinnostuksen. Onneksi sarjaa on luvassa enää yksi ainoa tuotantokausi.

Huh, nyt ei tarvitse enää puhua noista pökäleistä! Ennen kuin päästään varsinaiseen kymmenen suosikkini joukkoon, minulta löytyy muutamia kunniamainintoja, jotka eivät ihan mahtuneet listalleni, mutta jotka ehdottomasti koen katsomisen arvoisiksi tapaukseksi. Andor on tavallista aikuismaisempi Star Wars -sarja, jolla kestää lähteä käyntiin, mutta kun sarja vihdoin starttaa, tarjoaa se todella tiivistunnelmaista menoa. Merirosvoista kertova Our Flag Means Death on ilahduttava komediasarja, joka yllättää loppupään tunteikkuudellaan ja jolle janoaa jatkoa. Guillermo del Toro's Cabinet of Curiosities tarjoaa toinen toistaan kiehtovampia kauhukertomuksia, jotka ovat täynnä upeasti käytännön tehostein ja maskeerauksin luotuja monstereita. Langalla -sarjan (The Wire - 2002-2008) luojan uutuussarja We Own This City takertuu tehokkaasti nykypäivänä esillä olevaan ongelmaan poliisien sisäisestä korruptiosta ja vallan väärinkäytöstä. Euphorian (2019-) toinen tuotantokausi ei ihan yllä fantastisen avauskauden tasolle, mutta tarjoaa silti jälleen väkevää draamaa ja vahvoja roolisuorituksia nuorilta ja lupaavilta näyttelijänaluilta. The Boysin (2019-) kolmas tuotantokausi jatkaa loistokkaan sekopäistä ja räävitöntä supermenoa, joskin kauden finaalijakso tuottaa pettymyksen munattomilla ratkaisuillaan. Peaky Blinders - gangsteriklaanin (Peaky Blinders - 2013-2022) kuudes tuotantokausi toimii erittäin mainiona päätöksenä yhdelle viime vuosikymmenen parhaimmista rikossarjoista. Nerokkaan ja hullunkurisen Rick and Mortyn (2013-) kuudes tuotantokausi osoittaa hittianimaation olevan yhä täysissä voimissaan. Alun perin minisarjaksi tarkoitetun HBO:n The White Lotus -sarjan (2021) toinen tuotantokausi osoitti sarjan todella olevan yksi tämän hetken parhaista televisiotapauksista. Breaking Bad -lisäosasarja Better Call Saulin (2015-2022) kuudes ja samalla viimeinen tuotantokausi nousi sarjansa parhaaksi. Viimeisenä annan erityiskunniamaininnan Netflixin uutuussarjalle The Sandman. Neil Gaimanin sarjakuviin pohjautuva televisiosovitus on todella kiehtova tapaus, jonka kuusi ensimmäistä jaksoa olisivat ansainneet paikkansa varsinaiselta kymmenen parhaan listaltani, mutta jonka neljä viimeistä eivät yltäneet samaan loistokkuuteen. Silti kyseessä on todella hyvä ja lupaava fantasiasarja, jolle odotan innolla jatkoa. Lisäksi The Sandman on vuoden ainoa uutuustapaus niin sarjojen kuin leffojenkin puolella, joka sai minut aidosti kiinnostumaan lähdemateriaalista, eikä kestänyt kauaa, kun kävinkin jo ostamassa ensimmäisen sarjakuvalehden Preludes & Nocturnesin.

10. THE STAIRCASE

Tositapahtumiin perustuva HBO:n minisarja The Staircase on tehokas rikostarina, joka pitää tiukasti otteessaan alusta loppuun. Kun Toni Colletten näyttelemä Kathleen Peterson löydetään kodistaan portaiden alapäästä kuolleena, alkaa pitkä selvitystyö, oliko kyseessä traaginen onnettomuus, vai onko hänen miehensä, Colin Firthin näyttelemä Michael murhannut vaimonsa? Tapausta aikoinaan seuranneille mikään ei varmaan tule yllätyksenä, mutta itse en ollut kuullutkaan kyseisestä tapauksesta ja niinpä tuijotin sarjaa kuin liimattuna. Katsojaa johdetaan ovelasti harhaan ja sarjan varrella ehtiikin olla montaa eri mieltä siitä, mitä on tapahtunut. Erityisen ovela ratkaisu on ollut esittää Kathleenin kuolema useilla eri tavoilla, riippuen siitä, mikä on milloinkin ollut uusin teoria tapahtuneesta. Kirsikkana kakun päällä toimii Colin Firth, joka tarjoaa yhden parhaista roolisuorituksistaan vuosiin. Firth on erittäin sympaattinen ja tykättävä, mutta samalla hänestä löytyy myös jotain epäilyttävää ja epämiellyttävää. Jo pelkät Firthin roolityön pienet nyanssit ovat omiaan vaikuttamaan katsojan arveluihin.

9. PAM & TOMMY

Suomessa Disney+ -palvelun kautta esitetyssä Pam & Tommyssä palavasti rakastuneiden Baywatch-tähti Pamela Andersonin ja Mötley Crüe -yhtyeen rumpali Tommy Leen elämä mullistuu, kun heidän kuvaamansa seksivideo vuodetaan maailman nähtäväksi. Tästä muodostuu toinen loistokas tositapahtumiin pohjautuva minisarja hyvien näyttelijöiden kera. Lily James ja Sebastian Stan uppoutuvat täysillä intohimoisten rakastajien, Pamin ja Tommyn rooleihin ja kummatkin on maskeerattu päästä varpaisiin näyttämään esikuviltaan. Myös Seth Rogen on mainitsemisen arvoinen videon vuotavana Randina. Tässäkin minisarjassa katsojan mielipiteitä johdatellaan tehokkaasti. Aluksi katsojana on törkeästi kohdellun Randin puolella ja jopa haluaa nähdä tämän näpäyttävän julkimoita. Vähitellen sympatiat kuitenkin kohdistuvat Pamiin ja Tommyyn, jotka joutuvat varsinaiseen syöksykierteeseen median ja fanien villiintyessä videosta. Kertomus on koukuttava ja hyvien näyttelijöiden lisäksi myös napakka tunnelma pitää kiinnostusta hyvin yllä. Samallapa sarja päätyy myös käsittelemään internetpornon syntytarinaa.

8. MOON KNIGHT - KAUSI 1

Vuosi 2022 oli aikamoinen vuosi Marvel-faneille. Uutta Marvel-leffaa ja -sarjaa ja ties mitä halloween- ja jouluteemaista spesiaalia tuntui ilmestyvän vähän väliä ja täytyy tunnustaa, että ähky ehti kyllä iskeä ennen vuoden loppua. Asiaa ei auttanut se, että uutta materiaalia tuli ajatusmallilla "määrä korvaa laadun". Kyllä vuoteen mahtui hyviäkin tapauksia, mutta myös niitä Marvelin heikoimpia suorituksia, kuten aiemmin mainittu She-Hulk. Tänä vuonna ilmestyi kuitenkin yksi Marvel-sarja, joka sai minut toden teolla innostumaan ja se oli Moon Knight. Kuusijaksoinen sarja esittelee monille tuntemattomaksi jääneen supersankarin, joka kärsii jakautuneesta persoonallisuushäiriöstä. On britti Steven Grant, nössö historiaintoilija ja jenkki Marc Spector, synkeä palkkasoturi. Aksenttia ja asennetta sulavasti vaihteleva Oscar Isaac tulkitsee kumpaakin puolta samasta hahmosta erinomaisesti. Hahmon matkaa on todella mukaansatempaavaa seurata. Siinä, missä muita tämän vuoden Marvel-sarjoista lähinnä vain tuijotti kerran viikossa, Moon Knightin uutta jaksoa odotti aina vesi kielellä. Itse nimikkosankarin näyttäytymiset ovat aika harvassa, mutta ne ovat sitäkin tehokkaampia. Menonsa puolesta sarja on tavanomaista Marvelia synkempi ja hieman tylymmän toiminnan lisäksi sarjasta löytyy jopa kauhumaisia elementtejä. Vauhdikkaat toimintakohtaukset ja kiehtovasti muinais-Egyptin mytologiasta ammentava fantasiapuoli jäävät kuitenkin kakkoseksi sarjan vahvalle tunnelataukselle ja mainiolle käsittelylle mielenterveysongelmista. Marvel ja Disney, olkaa kilttejä ja ilmoittakaa jo Moon Knightin kakkoskausi! Tätä lisää ja nopeasti!

7. YELLOWJACKETS - KAUSI 1

William Goldingin Kärpästen herra -klassikkokirjasta (Lord of the Flies - 1954) ja vuoden 1971 Andien lento-onnettomuudesta ammentava Paramount+ -sarja Yellowjackets osoittautui suureksi yllätykseksi. Sarjan avauskausi kertoo tarinaansa kahdella aikajanalla: vuonna 1996 newjerseyläinen tyttöjen jalkapallojoukkue on matkalla kisoihin, kun heidän lentokoneensa tekee pakkolaskun keskelle metsää ja 25 vuotta myöhemmin tapahtuneesta selvinneet joutuvat kiristyksen kohteeksi, kun joku on saanut selville, mitä nuoret joutuivat tekemään selvitäkseen. Sarja koukuttaa heti ensiminuuteillaan ja vain tiukentaa otettaan edetessään. On kiinnostavaa seurata kumpaakin aikajanaa ja selvittää, mitä niin kauheaa metsässä oikein tapahtui, että selviytyjät yrittävät peitellä tekosiaan? Vuoteen 1996 sijoittuvissa kohtauksissa on myös erityisen mielenkiintoista nähdä, kuinka eri tavoin tytöt reagoivat tilanteeseensa. Sarja yhdistelee pätevästi teinidraamaa ja selviytymistarinaa aikuisempaan trilleriin, jolloin sarja voi vedota niin nuoriin kuin vanhempiinkin. Jalkapallojoukkueen tyttöjen, sekä heistä selvinneiden aikuisten näyttelijät ovat kaikki nappivalintoja. En malta odottaa sarjan pian ilmestyvää kakkoskautta.

Täyspitkä arvostelu tulossa pian!

6. THE BEAR - KAUSI 1

Yksi vuoden isoimmista yllättäjistä on Disney+ -palvelun kautta Suomessa esitetty, chicagolaisravintolaan sijoittuva The Bear. Erinomaisesti draamaa ja komediaa yhdistelevä sarja koukuttaa välittömästi ja tämän ravintolan koettelemuksia jää tuijottamaan yllättävänkin kiinnostuneena. Välillä hahmojen välinen sanailu on hersyvän hauskaa, välillä taas kiireiset illat muuttuvat suorastaan piinaavan intensiivisiksi, mitä ei auta, kun leikkimielinen naljailu paisuu ilmiriidoiksi. Henkilöihin syventyvät hiljaisemmat hetket saavat näyttelijät loistamaan ja parhaimmillaan sarja iskee todella voimakkaasti katsojan tunteisiin. Erityisesti päätähti Jeremy Allen White vakuuttaa finaalijaksossa koskettavalla monologillaan. Käsikirjoittajat pitävät pakettia tehokkaasti kasassa ja ohjaajat rakentavat ilmapiiriä vimmaisesti. Kaiken kruunaa onnistunut tekninen toteutus. Erään jakson stressaavuutta lisää se, kun yksi pitkä kamera-ajo seuraa hahmoja ympäri ravintolaa useiden minuuttien ajan. The Bearille tehdään parhaillaan jatkoa ja toivon, että tämän herkullisen aterian kimppuun päästään toistamiseen jo ensi kesänä.

5. DAHMER - HIRVIÖ: JEFFREY DAHMERIN TARINA

DAHMER - MONSTER: THE JEFFREY DAHMER STORY

Varmaan kontroversiaalein sarja tällä listalla on isosti kohuttu Netflixin uutuussarja, tositapahtumiin perustuva Dahmer - Hirviö: Jeffrey Dahmerin tarina, joka nimensä mukaisesti kertoo 1980- ja 1990-lukujen taitteessa toimineesta sarjamurhaaja Jeffrey Dahmerista. Alusta asti äärimmäisen painostava ja ahdistava rikossarja ei ole helppoa katseltavaa. Sarja sisältää paljon inhottavaa kuvastoa ja kauhistuttavia tapahtumia, mutta silti silmiä ei saa irti ruudusta. Synkkä ilmapiiri tiukentaa otettaan katsojasta ja sarja muuttuu nopeasti vangitsevaksi. Jaksot keskittyvät onnistuneesti eri ajanjaksoihin ja eri ihmisiin, joiden kautta Dahmerin kaamea tarina kerrotaan. Erityisen hieno on seitsemäs jakso, jossa Dahmerin naapuri Glenda nostetaan keskiöön ja katsoja voi pahoin, kuunnellessaan Glendan kanssa viereisestä asunnosta kuuluvia huutoja. Sarjassa pohditaan, mikä voi saada ihmiset tekemään tällaisia hirmutekoja ja samalla myös kyseenalaistetaan poliisien rooli tapahtumaketjussa, monien virkavallan edustajien työtehtävien laiminlyönnin edesauttaessa hirviömäistä miestä. Evan Peters on hyytävän hyvä Jeffrey Dahmerina. Ylipäätään näyttelijät ovat niin onnistuneita rooleissaan, että läpi sarjan saattaa unohtaa, että he ovat näyttelijöitä. Efektiivisen puistattavan, mutta silti äärimmäisen mielenkiintoisen sarjan päätteeksi kylmä suihku tekee kyllä terää.

4. PEACEMAKER - KAUSI 1

Viimevuotinen DC Comicsin sarjakuviin perustunut elokuva The Suicide Squad (2021) sai alkuvuodesta jatkoa televisiosarjan muodossa, joka nimensä mukaisesti keskittyi John Cenan näyttelemään Peacemakeriin. Kun sarjasta ilmoitettiin, en ymmärtänyt, miksi juuri tästä hahmosta piti tehdä oma produktionsa, mutta ai että, kuinka iloisesti Peacemaker pääsikään yllättämään! Mistään lapsiystävällisestä supersankariseikkailusta ei ole kyse, vaan huumori on ronskia ja toiminta brutaalia. Riemastuttavan räävitöntä sarjaa katsoo usein vedet silmissä ja vatsaa pidellen, sillä niin hervottoman hauska se on. Törkyturpaiset hahmot suoltavat välillä sellaisella vauhdilla vitsiä, että toisinaan on pakko kelata taaksepäin, jottei varmasti mikään mene naurunpuuskassa ohi. Sarja on täysin pöljä ja kieli on ollut pääasiassa visusti poskessa sitä tehdessä. Välillä sarja kuitenkin onnistuu yllättämään, kun Cenan hämmentävän lahjakkaasti tulkitsemasta hahmosta löytyy syvällisempiä puolia. Moniulotteisen ja -sävyisen hahmon äkilliset tunteenpurkaukset tuovat valtavasti lisää ja rikastuttavat draamallaan aivan mahtavaa komediasarjaa. Ja onhan minun tietty pakko mainita sarjan valloittavan fantastinen intro, jossa täysin pokerinaamaiset näyttelijät tanssivat hupsua koreografiaa päähän pitkäksi aikaa soimaan jäävän Wig Wamin Do Ya Wanna Taste It -kappaleen tahtiin. Moni suomalaiskatsoja huudahti varmasti "Torille!" kun Peacemaker tituleeraa Hanoi Rocksia maailman parhaaksi bändiksi.

3. STRANGER THINGS - KAUSI 4

Netflixin isoin hittisarja Stranger Things (2016-) teki kauan odotetun paluunsa ja osoitti sarjan edustavan edelleen suoratoistopalvelun parasta antia. Siinä, missä muutaman vuoden takainen kolmoskausi oli tuottanut minulle pienoisen pettymyksen, kesällä kahdessa osassa julkaistu neljäs tuotantokausi oli mielestäni sarjan parasta antia sitten aika lailla täydellisen ykköskauden. Pitkän tauon aikana tekijät ovat kynäilleet erinomaisen fantasiaseikkailun, joka vie sarjaa entistä synkempään, jopa kauhumaiseen suuntaan. Uusi pahis Vecna on aidon karmiva, hienosti maskeerattu hirviö, oikeasti hyvä hahmo ja tähän asti paras vastus tutuille hahmoille. Hahmojen jakaminen useampaan juonikuvioon toimii täydellisesti ja jokainen kuvio koukuttaa. Tämä myös johtaa siihen, että pitkät jaksot ovat vauhdilla ohi ja niitä ahmii kyllästymättä useita putkeen. On myös hienoa, kuinka tehokkaan twistin jälkeen juonikuviot sitoutuvat napakasti yhteen. Tuotantokauden jopa liki kaksi ja puoli tuntia kestävä päätösjakso on äärimmäisen vangitseva ja tiivistunnelmainen. Sydämeni hakkasi lujaa, kun odotin, miten hommassa lopulta käy ja täytyy sanoa, että kyynelkanavien aukeaminen kävi todella lähellä. Jännittävään paikkaan jäävä kausi saa fanit innolla odottamaan sarjan tulevaa viidettä ja samalla viimeistä tuotantokautta. Näyttelijät suoriutuvat pääasiassa mainiosti rooleistaan ja yllättäen kauden parhaaksi onnistujaksi nousee Sadie Sink. Eikä pidä unohtaa tulokas Joseph Quinnia, jonka näyttelemä Eddie Munson voitti fanien sydämet puolelleen, sekä innosti jopa jättibändi Metallicaa Master of Puppets -kappaleen esityksellään. Metallican lisäksi tuotantokausi esitteli monille uusien sukupolvien edustajille Kate Bushin, jonka tunteikkaasti hyödynnetty biisi Running Up That Hill (A Deal With God) jää rallattamaan päässä. 

2. THE OFFER

Mario Puzon menestyskirjaan perustuva mafiaklassikko Kummisetä (The Godfather - 1972) vietti keväällä 50-vuotisjuhlaansa ja sen kunniaksi Paramount teki elokuvan teosta minisarjan, joka kantaa nimeä The Offer. Jos joku kuvitteli, että yhdeksi maailman parhaista elokuvista hehkutetun filmin teko oli helppo homma, tämä sarja todistaa epäilijän vääräksi. Elokuvan tekoprosessi on lähes yhtä kiehtova kertomus kuin Michaelin nousu Corleonen rikollisperheen johtajaksi. The Offer syventyykin näihin monimutkikkuuksiin, joiden takia Kummisetä olisi voinut jäädä tekemättä - oli kyse sitten studion rahaongelmista, Paramountin omistajien negatiivisesta suhtautumisesta elokuvaan tai ihan aidon mafian puuttumisesta peliin. Sarja on yllättävänkin jännittävä ja vaikka katsoja tietää, että Kummisetä saadaan valmiiksi, se voittaa Oscareita ja se nostetaan elokuvahistorian isoimpien merkkiteosten joukkoon, huomasin kaiken aikaa stressaavani tekijöiden puolesta. Jaksot ovat erittäin mukaansatempaavia ja kun sain sarjan katsottua, minun teki mieli katsoa se heti uusiksi. Kuvaus viidenkymmenen vuoden takaisesta Hollywoodista ihastuttaa ja lumoaa jokaisia elokuvaharrastajia, mutta sarja ei pelkää näyttää bisneksen varjopuolia tai edes sarjan tehnyttä Paramountia huonossa valossa. Näyttelijät ovat läpikotaisin fantastisia lähes teatraalisissa rooleissaan, etenkin Matthew Goode Paramountin johtajana Robert Evansina. Visuaalisesti sarja on varsinaista silmäkarkkia ja ajankuva on hienosti luotu.

1. SEVERANCE - EROTUS - KAUSI 1

SEVERANCE

Apple TV+ -palvelun tieteissarja Severance - Erotus onnistui lyömään minut aivan totaalisen ällikällä. Idea teknologiasta, jolla voidaan erottaa siviiliminä ja työminä toisistaan, on kekseliäs ja kiehtova, ja siitä saadaan aikaan mitä erinomaisin kertomus. Aluksi sarja vaikuttaa lähinnä hieman kummalliselta konttorikomedialta, kunnes se alkaa uppoutua syvemmälle teknologian haittapuoliin ja moraalisiin kyseenalaisuuksiin. Jännitys sen kuin tiivistyy ja mysteeri siitä, mitä työminät tekevätkään työpaikallaan, koukuttaa täydellisesti. Jaksoja ahmii oikein antaumuksella ja kun avauskauden suorastaan piinaava finaalijakso päättyy, on jatkoa pakko saada välittömästi. Näyttelijät suoriutuvat mallikkaasti rooleistaan ja heidän hahmojaan syvennetään esimerkillisesti kauden edetessä. Tekninen puoli on vakuuttava unenomaisia, kauniita mutta samalla ahdistavia musiikkeja myöten. Severance - Erotus ei ole vain paras televisiosarja tältä vuodelta, vaan se on yksi parhaista sarjoista, mitä on vuosiin tehty. Lisäksi se on Ted Lasson (2020-) kanssa vahva osoitus siitä, että Netflixin, HBO:n, Disney+:n sun muiden tulisi olla varuillaan, sillä Apple TV+ tehtailee todellista laatutavaraa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.12.2022 - Muokattu 24.2.2023

Lähteet: televisiosarjojen julisteet www.impawards.com

Alun kuva televisiosarjasta Stranger Things