TV-sarja: Stranger Things, kausi 4 (2022)

STRANGER THINGS - KAUSI 4

Luojat: Matt Duffer ja Ross Duffer
Pääosissa: Millie Bobby Brown, Finn Wolfhard, Gaten Matarazzo, Caleb McLaughlin, Sadie Sink, Joe Keery, Natalie Dyer, Winona Ryder, Noah Schnapp, Charlie Heaton, David Harbour, Maya Hawke, Brett Gelman, Priah Ferguson, Joseph Quinn, Eduardo Franco, Matthew Modine, Paul Reiser, Jamie Campbell Bower, Cara Buono, Joe Chrest, Mason Dye, Tom Wlaschiha, Nikola Ðuričko, Sherman Augustus, Gabriella Pizzolo, Dacre Montgomery ja Robert Englund

Genre: fantasia, scifi, seikkailu, kauhu
Jaksomäärä: 9
Jakson kesto: 1 tunti 4 minuuttia - 2 tuntia 22 minuuttia - Yhteiskesto: noin 12 tuntia 54 minuuttia
Ikäraja: 16

Dufferin veljesten luoma televisiosarja Stranger Things nousi valtavaan suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin kesällä 2016. Syksyllä 2017 julkaistu toinen kausi vain kasvatti suosiota, kuten teki myös kesällä 2019 ilmestynyt kolmas kausi. Neljännen kauden suunnittelu alkoi jo ennen kolmannen ilmestymistä. Kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2020, mutta ne jouduttiin keskeyttämään jo kuukautta myöhemmin alkaneen koronaviruspandemian takia. Kuvauksia päästiin jatkamaan vasta saman vuoden syksynä tiukkojen koronarajoitusten alla ja kuvaukset huipentuivat vuotta myöhemmin. Nyt Stranger Thingsin neljäs tuotantokausi on vihdoin ja viimein, jopa kolmen vuoden odotuksen jälkeen ilmestynyt Netflixiin. Itse odotin sarjan jatkoa innokkaasti, joskin hieman varautuneena, sillä mielestäni kolmas kausi oli ollut pienoinen pettymys kahden aiemman, aivan mahtavan kauden jälkeen. Katsoin kahdessa osassa julkaistun Stranger Thingsin neloskauden heti kummankin osan ilmestymispäivinä.

Kun teinejä alkaa kuolla mysteerisin tavoin Hawkinsissa, Dustin, Max, Lucas, Steve, Nancy, Robin ja heidän uusi kaverinsa Eddie Munson ryhtyvät tutkimaan, mistä on kyse? Mike matkustaa Kaliforniaan tapaamaan Eleveniä, Williä ja Jonathania, kun Elevenin voimista kiinnostuneet tahot alkavat jahdata heitä. Joyce saa vihiä, että Hopper saattaa sittenkin olla yhä elossa.

Stranger Thingsin tutut hahmot tekevät paluun pitkän kolmen vuoden odotuksen jälkeen, joskin sarjan sisällä kolmos- ja neloskauden välillä on kulunut vain kahdeksan kuukautta. Lapsihahmot, joiden näyttelijät ovat nykyään lähes kaikki täysikäisiä, päätyvät jälleen seikkailulle, yrittäessään pelastaa Hawkinsin - ja oikeastaan koko maailman. Voimansa menettänyt Eleven (Millie Bobby Brown) asuu nyt Kaliforniassa Joycen (Winona Ryder) ja tämän lapsien Jonathanin (Charlie Heaton) ja Willin (Noah Schnapp) kanssa, sheriffi Hopperin (David Harbour) kuoltua kolmoskauden huipennuksessa. Paitsi onko Hopper sittenkään kuollut? Hawkinsissa Mike (Finn Wolfhard) ja Dustin (Gaten Matarazzo) ovat ystävystyneet eksentrisen rokkarin Eddie Munsonin (Joseph Quinn) kanssa, kun taas Lucas (Caleb McLaughlin) on jättänyt kaveriporukan näyttäytyäkseen siistiltä koripallotiimin johtajan Jasonin (Mason Dye) silmissä. Max (Sadie Sink) on vetäytynyt omiin oloihinsa, kokiessaan syyllisyyttä veljensä Billyn (Dacre Montgomery) kuolemasta. Nancy (Natalia Dyer) johtaa koulun sanomalehteä, Steven (Joe Keery) viettäessä yhä aikaa kolmoskaudella esitellyn Robinin (Maya Hawke) seurassa. Tuttujen hahmojen paluu tarjoaa suurta iloa, vaikka aluksi sarjan nuorempien näyttelijöiden kohdalla herää hetkellinen ihmetys, kuinka paljon he ovatkaan kasvaneet ykköskaudesta. Näyttelijäkaarti suoriutuu jälleen kerran erittäin mainiosti rooleistaan, joskin Wolfhard on paikoitellen hieman puinen Mikena. Matarazzo on yhä täydellinen Dustinin osassa ja Brown vakuuttaa tiedekokeilu Eleveninä, mutta tällä kertaa nuorisosta parasta työtä taitaa tehdä traumatisoitunutta Maxia tulkitseva Sink.

Lisäksi tuotantokaudella nähdään myös vanhat tutut Murray (Brett Gelman) Joycen apurina, Lucasin näsäviisas sisko Erica (Priah Ferguson), vastenmielinen tohtori Brenner (Matthew Modine) ja Miken ja Nancyn vanhemmat (Cara Buono ja Joe Chrest). Uusina tuttavuuksia esitellään mm. venäläisen vankilan vartija Enzo (Tom Wlaschiha), salakuljettaja Yuri (Nikola Ðuričko), pizzapoika Argyle (Eduardo Franco), everstiluutnantti Sullivan (Sherman Augustus), sekä tämänkertainen paha voima, jota hahmot kutsuvat Vecnaksi, joka on onnistuneen karmiva ilmestys, kuten myös moniulotteinen vihollinen. Sivunäyttelijätkin hoitavat hommansa oivallisesti, joskin Francon esittämä pilviveikko Argyle tuntuu aikansa eläneeltä ja tylsältä karikatyyriltä.

Ai että on hienoa päästä sanomaan, että Stranger Things tekee aivan mahtavan paluun neljännen tuotantokautensa voimin. Kolmannen kauden osoittauduttua pieneksi pettymykseksi, neljäs kausi nostaa tasoa reippaasti, yltäen omasta mielestäni tähän asti sarjan toiseksi parhaaksi tuotantokaudeksi. Kakkoskauden isoksi kompastuskiveksi kun koituu sen täysin tarpeeton sivuseikkailu seitsemännessä jaksossa, joka latistaa muuten erinomaista menoa. Kolmas kausi taas tuntui hieman laiskalta vanhojen ideoiden kierrätykseltä, vaikka meno olikin yhä varsin viihdyttävää. Aivan liian pitkä odotus onneksi palkitaan ja mikä parasta, Dufferin veljekset ovat pistäneet kaiken likoon tehdäkseen tästä kunnianhimoisimman ja massiivisimman kautensa tähän asti. Jaksoja on vain yhdeksän, mutta niillä on pituutta parhaimmillaan kuin pitkillä elokuvilla. Kauden lyhyin jakso kestää tunnin ja neljä minuuttia. Pisin jakso, kauden finaali taas kestää lähes kaksi ja puoli tuntia. Kyllä, luitte oikein. Kaksi ja puoli tuntia. Sekaan mahtuu useampi tunnin ja vartin mittainen jakso, kuten myös pari puolitoistatuntistakin yksilöä.

Vaikka pitkät jaksot kuulostavatkin houkuttelevilta pitkän tauon jälkeen, on niissä myös oma vaaransa musertua oman painonsa alle. Onneksi näin ei missään kohtaa käy, vaan Stranger Thingsin neloskausi on äärimmäisen mukaansatempaava kokonaisuus. Kun pelinappulat on kauden avausjaksossa aseteltu paikoilleen ja homma lähtee tosissaan käyntiin, ovat seuraavat kahdeksan jaksoa niin koukuttavaa seurattavaa, että pitkät jaksot ahmii helposti. Kaudella kulkee useampi juonikuvio päällekkäin ja kaikki niistä ovat erittäin kiinnostavia. Yhdenkään kuvion aikana ei herää sellaista tunnetta, että voitaisiinko jo nähdä jotain toista juttua. Hahmot ovat edelleen mahtavia ja heidän seikkailujaan jämähtää seuraamaan enemmän kuin mielellään. Eri juonikuviot on rytmitetty tehokkaasti, jolloin niiden välillä siirtyillään tasaiseen tahtiin ja kaikki saavat tarvitsemansa ruutuajan. Pitkään juonikuviot tuntuvat aika irrallisilta toisistaan, mutta kun ne kauden loppupäässä yhdistetään yllättävinkin tavoin, meno sen kuin paranee.

Harry Potter -elokuvien (2001-2011) tapaan Stranger Thingsinkin meno on muuttunut synkempään suuntaan lasten kasvaessa sarjan edetessä. Neljäs kausi on ehdottomasti sarjan tummasävyisintä antia tähän mennessä. Alien-leffojen (1978-) Xenomorphia muistuttavat Demogorgon-hirviöt, sekä pilvimörökölli Mielennylkijä ovat jo tarjonneet jännittäviä hetkiä, mutta tämänkertainen vihollinen, Vecna on suorastaan pelottava tapaus. Hänen myötä tuotantokausi muuttuu usein puhtaaksi kauhuksi. Kyse ei kuitenkaan ole mistään tylsästä äkkisäikyttelystä, vaan Dufferin veljekset rakentavat tunnelmaa esimerkillisen hyvin. Yleisestikin kauden jännittävä ilmapiiri vain kasvaa kasvamistaan jaksojen myötä. Loppupää tuotantokaudesta on suorastaan piinaavan jännittävää ja niinpä lähes kahden ja puolen tunnin mittainen finaali kulkee kuin siivillä.

Vaikka tuotantokausi onnistuu yllättävänkin taiturimaisesti pitämään intensiivistä tunnelmaansa yllä, mahtuu sekaan myös paljon mainioita kahden henkilön välisiä keskusteluja ja muita pieniä kohtauksia, jotka tuovat sarjaan valtavasti lisää. Vahvasti kirjoitetut, mielenkiintoiset ja monitahoiset hahmot ovat yksi sarjan isoimmista voimavaroista. Muutamia hauskojakin juttuja löytyy, mutta myös surullisuutta ja nenäliinat kannattaa varata etenkin tuotantokauden viimeisiä jaksoja varten. Meno on niin kertakaikkisen mainiota, että kenties pidempi tauko kausien varrella tekikin hyvää niin tekijöille kuin katsojille. Siitä huolimatta sanon, että Stranger Thingsin viidennen ja samalla viimeisen kauden on parasta tulla huomattavasti nopeammin kuin tämän neljännen. Kausi jätetään omalla tavallaan ärsyttävän pahaan paikkaan kesken.

Teknisiltä ansioiltaankin Stranger Thingsin neloskausi on erittäin laadukas. Se on todella mainiosti kuvattu ja täynnä tyylikkäitä otoksia. Leikkaus on suorastaan fantastista rytmityksensä puolesta, eikä pitkistä jaksoista halua oikeastaan missään kohtaa karsia mitään pois. Lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat jälleen huippuluokkaa ja niillä vuosi 1986 on herätetty hienosti takaisin eloon. Vecnan toteutus on erinomainen ja on hienoa, että tämänkertainen monsteri on tehty sarjan aikakaudelle istuvammin asuin ja maskeerauksin, eikä digiefekteillä. Erikoistehosteita on kuitenkin käytetty muuten paljon ja niistä huomaa, että Netflix on valmis satsaamaan isoja rahoja tähän sarjaan. Kenties firma on joutunut lakkauttamaan muita tuotantojaan, jotta sillä olisi varaa tehdä Stranger Thingsistä yhtä huimaa kuin Dufferit vaativat. Äänimaailmakin on vahvasti rakennettu uhkaavia kaappikellon kajahduksia ja Michael Steinin ja Kyle Dixonin musiikkeja myöten. Vaikka tunnusmelodia onkin yhä mahtava, kausi jättää katsojan päähän soimaan Kate Bushin kappaleen Running Up That Hill (A Deal With God), jonka suosio räjähtikin Spotifyssa ja iTunesissa kauden ensimmäisen puoliskon julkaisun myötä.

Yhteenveto: Stranger Thingsin neljäs tuotantokausi ei onneksi petä pitkän tauon jälkeen korkeita odotuksia, vaan meno on jopa parempaa kuin kahdella edellisellä kaudella. Vaikka mukana on aiemmilta kausilta tuttua seikkailuhenkeä, kausi tarjoaa huomattavasti synkempää meininkiä ja muuttuu usein puhtaaksi kauhuksi. Hahmojen kohtaama uusi vihollinen Vecna on karmiva hirviö, josta on saatu myös syvällinen tyyppi. Tuttujen hahmojen paluu pitkän tauon jälkeen on innostavaa ja heitä hyödynnetäänkin erittäin mainiosti. Hieman puista Finn Wolfhardia lukuun ottamatta näyttelijät suoriutuvat hyvin rooleistaan, Sadie Sinkin noustessa kenties kauden parhaaksi anniksi. Jaksojen massiiviset pituudet eivät yllättäen haittaa ollenkaan. Juonikuviot ovat todella koukuttavia ja erinomaisesti rytmitettyjä, jolloin jopa puolitoistatuntiset jaksot kulkevat vauhdilla ja jaksoja ahmii helposti useamman kerralla. Kaksi- ja puolituntinen finaali on lähes yhtäjaksoisesti piinaava, katsojan stressatessa suuresti, kuinka hahmoille lopulta käy? Teknisiltäkin ansioiltaan tuotantokausi on laadukas. Stranger Thingsin aiempien kausien ollessa jokainen edeltäjäänsä heikompi, neljäs kausi nostaa sarjan huimasti uuteen nousuun. Pidempi tauko teki selvästi Duffereille ja muille hyvää. Stranger Thingsistä on veljesten mukaan tulossa vielä viides ja samalla viimeinen tuotantokausi. Toivon todella, ettei sitäkin tarvitse odottaa kolmea vuotta, mutta toivon myös, ettei sitä työstetä kiireellä, jotta loistava sarja saa ansaitsemansa päätöksen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.7.2022

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Stranger Things, 2016-, Yhdysvallat, Netflix, Monkey Massacre, 21 Laps Entertainment