TV-sarja: Stranger Things, kausi 3 (2019)

STRANGER THINGS - KAUSI 3



Luojat: Matt Duffer ja Ross Duffer
Pääosissa: Millie Bobby Brown, David Harbour, Finn Wolfhard, Gaten Matarazzo, Winona Ryder, Joe Keery, Caleb McLaughlin, Sadie Sink, Natalia Dyer, Charlie Heaton, Noah Schnapp, Dacre Montgomery, Maya Hawke, Priah Ferguson, Cara Buono, Joe Chrest, Alec Utgoff, Brett Gelman, Cary Elwes, Andrey Ivchenko ja Peggy Miley
Genre: fantasia, seikkailu, jännitys, scifi
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: noin 55 minuuttia - Yhteiskesto: 7 tuntia 25 minuuttia
Ikäraja: 16

Dufferin veljesten luomasta Netflix-sarjasta Stranger Things nousi valtava hitti ensimmäisen tuotantokautensa myötä, joten sarjaa päätettiin tietty jatkaa. Toinen kausi vain nosti suosiota ja lujensi sarjan asemaa pop-kulttuurissa. Sarjaa päätettiin tietenkin jatkaa vielä lisää, mutta jatkon kanssa syntyi ongelmia, kun huhtikuussa 2018 Charlie Kessler haastoi Dufferin veljekset oikeuteen. Kessler väitti, että Dufferit olivat varastaneet idean sarjaansa hänen lyhytleffasta "Montauk", mikä sisälsi paljon samanlaisia ideoita. Hän kertoi esitelleensä ideaansa Duffereille vuonna 2014 ja nämä olisivat esitelleet idean omanaan Netflixille. Ongelma kuitenkin ratkesi, kun Dufferit onnistuivat todistamaan Kesslerille, että heillä oli idea sarjasta jo vuonna 2010, jolloin tämä päätti jättää oikeusjutun sikseen. Dufferit pystyivät turvallisin mielin viemään kolmannen tuotantokauden teon päätökseen ja nyt kausi on vihdoin saapunut Netflixiin lähes kahden vuoden odotuksen jälkeen. Itse odotin kolmatta kautta suurella innolla ja vaikka houkutus oli suuri, pyrin välttelemään trailereita, jotten tietäisi, mistä hommassa olisi tällä kertaa kyse. Kun Stranger Thingsin kolmas tuotantokausi oli saapunut Netflixiin, katsoimme ystäväni kanssa koko kauden putkeen yhdessä illassa.

Kesällä 1985 Hawkinsiin on avattu kauppakeskus Starcourt, mikä ajaa kaupungin pienet kaupat konkurssiin. Starcourtista löytyy vaikka ja mitä - kenties myös jotain kummallista tai vaarallista...

Aika lailla kaikki vanhat tutut viime kaudelta tekevät paluun (paitsi onneksi toisen kauden sivuseikkailun nuorisojengiä ei mainita sanallakaan). Eleven (Millie Bobby Brown) ja Mike (Finn Wolfhard) seurustelevat vihdoin kahden kauden ajan rakennetun romanttisen jännitteen jälkeen. Kuhertelevaisia ovat myös Lucas (Caleb McLaughlin) ja toisella kaudella esitelty Max (Sadie Sink). Jopa kesäleiriltä palaava Dustin (Gaten Matarazzo) väittää löytäneen itselleen mielitietyn. Vain Will (Noah Schnapp) on sinkku ja joutuu siksi katsomaan vierestä, kun hänen ystävänsä tuntuvat unohtaneen hänet täysin rakkauden vuoksi. Valitettavasti itse sarja tuntuu jatkuvasti unohtavan Willin, sillä hänelle ei keksitä lähes mitään tekemistä kauden aikana kuin hiplailla niskaansa tasaisin väliajoin. On mahtavaa, että Eleven ja Mike ovat vihdoin pari, mutta paljon lystikkäämpää on seurata Lucasin möläytyksiä Maxin seurassa. Nuoret näyttelijät tuntuvat vain parantavan roolisuorituksiaan ja on aina valtava ilo nähdä tämä kaveriporukka yhdessä.




Myös Nancy (Natalia Dyer) ja Jonathan (Charlie Heaton) seurustelevat ja he ovat päässeet yhdessä töihin Hawkins Post -sanomalehteen. Pari päätyy jälleen omaan seikkailuunsa, mutta valitettavasti he jäävät pääasiassa muiden varjoon. Jonathanille ei pikkuveljensä tavoin paljoa keksitä tekemistä, mutta Nancyn kautta pyritään tuomaan vahvaa sanomaa naisten kohtelusta ja ettei naisten tarvitse sietää miesten vähättelyä ja tökeröä käyttäytymistä. Tämä kuitenkin unohdetaan noin puolen välin tietämillä, jolloin Nancykin muuttuu aika yhdentekeväksi tapaukseksi. Dyer ja Heaton ovat yhä hyviä rooleissaan, mutta kumpikaan heistä ei erityisemmin vakuuta tällä kertaa.
     Toisella kaudella yksi riemastuttavimmista asioista oli nähdä, kuinka Dustin ystävystyi yllättäen Steve Harringtonin (Joe Keery) kanssa, josta oli aika vaikea pitää ensimmäisellä kaudella. Tekijät selvästi ymmärsivät, että yllätyskaveruus oli katsojien mieleen ja tässä Dustin viettääkin eniten aikaa juuri Steven kanssa. Heidän kohtauksensa nostavat vähän väliä hymyn huulille. Kaksikon mukaan päätyy uusi hahmo Robin (Maya Hawke), joka työskentelee Steven kanssa Starcourt-kauppakeskuksen jäätelömyymälässä. Robin on mainio lisäys ja on aina huvittavaa nähdä, kun vanhat hahmot joutuvat vakuuttamaan uuden tulokkaan kaikesta kokemastaan. Keery onnistuu olemaan todella lystikäs Stevenä ja Hawke toimii mainiosti hieman töykeässä osassaan.




Eikä pidä tietenkään unohtaa aivan mahtavaa poliisipäällikkö Jim Hopperia (David Harbour) ja Willin ja Jonathanin äitiä Joycea (Winona Ryder), vaikkakin Byersien kohtalona on näköjään olla tämän kauden tylsimmät päähahmot, mikä pätee myös Joyceen. Ryder todella osoitti lahjansa parilla edellisellä kaudella, mutta tällä kertaa häntä ei päästetä kunnolla vauhtiin. Sen sijaan Harbour pääsee todella revittelemään Hopperina, joka tuntuu olevan koko ajan ärsyyntynyt jostain. Tällä kaudella Hopper oli ehdoton suosikkini, sillä hänen moniulotteinen persoonansa tarjosi paljon naurua, jännitystä ja liikuttavuutta, kun hän yrittää olla hyvä isähahmo Elevenille.
     Tuotantokaudella nähdään myös mm. Cara Buono ja Joe Chrest Miken ja Nancyn vanhempina, Dacre Montgomery ärsyttävänä Billynä, jota hyödynnetään todella paljon paremmin kuin viime kaudella, Priah Ferguson Lucasin pikkusisko Ericana, jonka roolia kasvatetaan ja joka muuttuu aika rasittavaksi, sekä Brett Gelman salaliittoteorioihin uskovana Murray Baumanina, josta saadaan enemmän irti kuin viimeksi.

Stranger Thingsin kolmas tuotantokausi on erittäin hyvää jatkumoa, mutta jotain siitä jää uupumaan. Kausi ei onnistu tarjoamaan erityistä "hei vau" -tunnetta kuten aiemmat kaudet, vaan se tuntuu pelaavan korttinsa kenties hieman liian turvallisesti. Tuotantokausi toistaa paljon juttuja edellisiltä kausilta, eikä tuo niin paljoa uutta pöytään kuin voisi toivoa. Tämän huomasin jo siitä, etteivät sarjan nimen mukaiset "oudot asiat" tuntuneet enää kovinkaan oudoilta. Jos sarjan nimi on Stranger Things, voisi olettaa, että jokaisella tuotantokaudella olisi jotain vielä aiempaa kummallisempaa ja olisi hienoa, jos Ylösalaisesta maailmasta onnistuttaisiin repimään muutakin irti kuin samanlaisia mörköjä kuin edellisilläkin kausilla. Lisäksi hahmojen juonikuviot muistuttavat paljon edellisten kausien kuvioita - etenkin toiselta kaudelta. Aina Nancyn ja Jonathanin tutkimustyöstä Dustinin ja Steven yhteenlyöttäytymiseen, tuotantokausi hyödyntää hahmojaan jotenkin liian turvallisella tavalla. Paikoitellen kauden aikana minua harmitti, kun mielessäni pyöri, että "tämä on jo nähty, olisitte voineet keksiä jotain uutta ja säväyttävää".




Nämä kritiikit eivät kuitenkaan todellakaan tarkoita sitä, ettenkö olisi pitänyt tästä tuotantokaudesta. Kuten jo sanoin, pidin tätä todella hyvänä jatkona, mutta tämä ei vain omasta mielestäni onnistu nousemaan edellisten kausien fantastiselle tasolle. Sentään tämä kausi ei sisällä yhtä mahdollista lisäosasarjaa pohjustavaa jaksoa, joka keskeyttäisi tuotantokauden sujuvuuden pahasti... että siinä mielessä löytyy kyllä parannusta toiseen kauteen verrattuna. Huumoripuoleltaan kolmas kausi onnistuu myös päihittämään aiemmat kaudet, etenkin tuotantokauden alkupäässä, missä revitään vähän väliä naurut jostain. On todella lystikästä seurata, kuinka Hopper ei pidä yhtään siitä, että hän joutuu kuuntelemaan viereisestä huoneesta Elevenin ja Miken jatkuvaa pussailua ja kuinka hän yrittää puuttua siihen ilman, että päästäisi tutun tympeää luonnettaan esiin. Myös loppupäästä löytyy todella hauskoja hetkiä, vaikka kausi synkkeneekin edetessään. Jännittäviä tilanteita löytyy, mutta hirviöt eivät jostain syystä ole yhtä uhkaavia tällä kertaa - etenkään kun ongelmat tuntuvat ratkeavan liian helposti, Elevenin paiskoessa monstereita sinne tänne mielensä voimalla. Lisäksi viimeisessä jaksossa hyvin kasvatettu jännite rikotaan koko sarjan myötähäpeällisimmällä kohtauksella. Draamapuoli on tälläkin kaudella kunnossa. Hahmojen välisiä suhteita syvennetään toimivasti, eikä koskettavuudelta voida välttyä.

Dufferin veljekset, sekä Shawn Levy ja Uta Briesewitz tekevät ohjaajina erittäin mainiota työtä ja luovat tunnelmaa hienosti, mutta käsikirjoittajina Dufferin veljekset ja kumppanit menevät paikoitellen aidan matalammasta kohdasta. Toivonkin todella, että kun jatkoa tulee, käsikirjoitusta hiotaan enemmän, jotta hahmoista saataisiin enemmän irti, juonikuviot eivät kierrättäisi itseään ja mukaan tuotaisiin kunnolla jotain uutta oudompien juttujen puolelta. Teknisesti tämäkin tuotantokausi on taidokkaasti tehty, vaikka jälleen digiefektit meinaavat rikkoa kasari-illuusion. Muuten ajankuva on erinomaisesti toteutettu puvustuksesta lavastukseen (Starcourt-kauppakeskuksen lavasteet ovat upeat). Käsikirjoituksesta löytyy myös puolia, jotka ovat niin 1980-lukua kuin vain voi olla. Kameratyöskentely on sujuvaa ja leikkaus napakkaa, eikä tylsiä hetkiä ehdi tulla lähes kahdeksan tunnin kokonaiskeston aikana. Äänimaailma on myös hienosti rakennettu ja hypnoottinen syntikkamusa on yhä vahvasti läsnä. Sarjan teema onnistuu jälleen lumoamaan ja joka kerta intron aikana katsojana on malttamaton näkemään, mitä seuraavaksi on luvassa.




Yhteenveto: Stranger Thingsin kolmas tuotantokausi on erittäin mainiota jatkumoa, muttei yllä edellisten kausien hienolle tasolle. Kausi tuntuu kierrättävän hieman liikaa juonikuvioita ja ideoita edellisiltä kausilta, eikä se onnistu oikeastaan koskaan herättämään ihmetystä. Huumoripuolella tämä on vahvempi kausi kuin aiemmat ja nauraa saa paljon, etenkin kauden alkupäässä. Jännitettä rakennellaan mukavasti, vaikka se katkeileekin huumorin ja ennen kaikkea viimeisen jakson käsittämättömän nolon ja myötähäpeällisen hirveän kohtauksen myötä. Romantiikkaa on aiempaa enemmän ja ihmissuhteet ovat jälleen oivallisesti kirjoitettuja. Harmi vain, ettei kaikkia hahmoja ole kirjoitettu yhtä hyvin kuin viime kausilla ja etenkin Byersin perheenjäsenet jäävät tällä kertaa muiden varjoon. Näyttelijät kuitenkin tekevät kaikki hyvää työtä. Billystä saadaan paljon enemmän irti tällä kertaa ja Maya Hawken esittämä Robin on erittäin hyvä lisäys. Ajankuva on jälleen kerran erinomaisesti luotu ja ohjaajat tekevät oivaa työtä tunnelman kanssa. Jos pidit Stranger Thingsin aiemmista tuotantokausista, toimii tämäkin takuuvarmasti, muttei välttämättä yhtä lujaa. Tähän loppuun pitää muuten heittää nopea huomio, että Coca Cola on selvästi ollut iso yhteistyökumppani tällä kaudella. Moniin kauppoihin Suomessa on ilmestynyt Stranger Things Coca Cola -tölkkejä ja itse tuotantokaudella varmaan jokaisessa jaksossa nähdään jotain Coca Colaan liittyvää. Hahmot jopa käyvät keskustelun Coca Colasta!

Viimeisen jakson lopputekstien aikana nähdään muuten vielä lyhyt, neljättä kautta pohjustava kohtaus.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.7.2019
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Stranger Things, Yhdysvallat, 2016-, Netflix, Monkey Massacre, 21 Laps Entertainment


2 kommenttia:

  1. pieniä spoilereita!

    Yllätyin! Omasta mielestäni tämä päihitti kakkoskauden. Okei, on totta että juoni kierrättää hivenen liikaä. Mutta tavalla miten kausi päättyy kuvittelisin, että Dufferin veljekset tarttuisivat syöttiin ja tulevat viemään sarjaa uusiin suuntiin. Osa päähenkilöistä jätti Hawkinsin kaupungin taakseen, ja tämä mielestäni avaa uusia ovia tulevaa koskien.

    Byersit jäivät vähän paitsioon tällä kaudella, koska ison hahmomäärän takia osa on pakko jättää pienempään rooliin ajankäytön takia. Tämä tietysti ratkeasi jaksomääärän nostamisella, mutta toisaalta yksi sarjan hienouksista on se, kuinka kaudet pidetään mahdollisimman tiukkoina eikö ylimääräistä läskiä löydy. No, onneksi ei itse näitä tarvitse käsikirjoittaa :D

    VastaaPoista
  2. Mainitsit kahden edellisen kauden arvosteluissa, että ne paranivat toisen katselukerran jälkeen. Ehkä nyt käy samoin.

    Mutta kaiken kaikkiaan, laadukas arvostelu jälleen. Oletko muuten katsonut Netflixin Dark -sarjaa. Jos et, suosittelen sitä todella lämpimästi!

    VastaaPoista