VUODEN 2003 PARHAAT ELOKUVAT
Elokuvavuonna 2003 seilasimme merirosvojen kanssa, ryöstelimme kauppakeskuksia joulupukiksi pukeutuneena, taistelimme koneita vastaan, etsimme kadonnutta kalaa ja saimme itse Jumalan voimat.
Olen muutaman vuoden ajan arvostellut juhlavuosiaan viettäviä elokuvia ja kolme vuotta sitten aloitin uuden perinteen, jossa listaan suosikkielokuviani 20 ja 10 vuoden takaa. Viime vuonna listasin suosikkileffani vuosilta
2002 ja
2012 ja nyt on vuorossa vuosi 2003.
Kuten aina, huomautan, että elokuvat on listattu maailmanensi-illan, eikä Suomen ensi-illan mukaan ja kyseessähän on vain minun oma henkilökohtainen listani. On hyvinkin mahdollista, että se poikkeaa sinun omista suosikeistasi. Listaa siis alle kommenttikenttään, mitkä ovat sinun mielestäsi vuoden 2003 parhaat elokuvat!
Ennen kuin päästään varsinaiseen kymmenen parhaan elokuvan listalle, minulta löytyy muutamia kunniamainintoja.
Master and Commander: Maailman laidalla (
Master and Commander: The Far Side of the World) on erittäin mainio historiallinen draamaelokuva, joka sisältää onnistunutta syventymistä miehistön erilaisten persoonien mielenmaisemiin, sekä pari todella tyylikästä taistelukohtausta. Tim Burtonin ohjaama
Big Fish on satumainen matka, jossa niin tarinaa kuuntelevat hahmot kuin myös elokuvaa seuraavat katsojat kyseenalaistavat tapahtumien todellisuuden, mutta haluavat silti tietää lisää. Billy Bob Thorntonin mahtavalla roolisuorituksella höystetty
Paha pukki (
Bad Santa) on jouluelokuvaksi ihastuttavan erilainen kyynisyydessään ja hävyttömyydessään.
Bruce - taivaanlahja (
Bruce Almighty) pitää sisällään yhden vuoden vekkuleimmista premisseistä, kun Jim Carreyn näyttelemä Bruce saa Jumalalta tämän voimat käyttöönsä.
Viimeinen samurai (
The Last Samurai) on eeppinen filmi, jossa Tom Cruise ja etenkin Ken Watanabe loistavat päärooleissa. Erityismainintana nostan myös esille veikeän saksalaiskomedian
Good Bye, Lenin!, jossa Danie Brühlin esittämä nuori mies yrittää uskotella juuri koomasta heränneelle äidilleen, että Berliinin muuri olisi yhä pystyssä, eivätkä Länsi- ja Itä-Saksa olisi vielä yhdistyneet, jottei järkyttynyt äiti vaipuisi takaisin koomaan. Minua harmitti erityisesti parin näistä elokuvista jääminen varsinaisen listan ulkopuolelle, mutta lopulta kymmeneksi suosikikseni vuodelta 2003 nousivat...
10. SCHOOL OF ROCK
Kenties monille hieman yllätyksenä varsinaisen listan käynnistää School of Rock, joka taitaa jopa olla oma suosikkini Jack Blackin komedioista. Siinä yhdistyvät Blackille sydäntä lähellä olevat jutut, eli elokuva, komedia ja musiikki, eikä siis ihme, että mies on riemastuttavan täysillä mukana. Kiivaasti rock-yhtyettä ympärilleen haikaileva Blackin esittämä Dewey päätyy epätoivoiseen ratkaisuun, kun hän huijaa itsensä sijaisopettajaksi ja ryhtyy koulimaan oppilaistaan maailman parasta bändiä. Aluksi menoa seuraa kulmiaan kohotellen, mutta silti huvittuneena ja jopa jännittyneenä, että mitä jos joku saisi vihiä Deweyn todellisesta laidasta. Hiljalleen mainiot muksut voittavat kuitenkin Deweyn sydämen puolelleen ja samalla elokuvasta muovautuu aivan mahtava hyvän mielen leffa, täynnä mahtavaa musiikkia muun muassa Metallicalta, Black Sabbathilta, Led Zeppeliniltä ja AC/DC:ltä. Deweyn ja oppilaiden välille muodostuu todellinen side, mikä tarttuu myös katsojaan ja niinpä hahmojen koettelemuksiin eläytyy vahvemmin niin myötä- kuin vastatuulissa. Kaikki johtaa fantastiseen finaaliin, jonka aikana alkaa kotisohvallakin asti väkisinkin eläytyä musiikin pyörteisiin.
9. RAKKAUTTA VAIN
LOVE ACTUALLY
Joulunaikaan sijoittuva brittikomedia Rakkautta vain sai hieman nuivan vastaanoton kriitikoilta ilmestyessään, mutta siitä on vuosien varrella muodostunut moderni jouluklassikko, joka kuuluu monien (lähes) jokavuotiseen katsastukseen joulupyhien aikaan - myös minulla.
Rakkautta vain on yksi ehdottomista suosikeistani romanttisten komedioiden saralla ja joka kerta se jaksaa naurattaa ja lämmittää samalla lailla. Elokuvassa useiden hahmojen juonikuviot kulkevat ristiin rastiin Lontoossa, kun joulu lähestyy. Juonikuviot ovat toinen toistaan mielenkiintoisempia ja täynnä toinen toistaan kovempia näyttelijöitä. Hugh Grant, Alan Rickman, Emma Thompson, Liam Neeson, Colin Firth, Keira Knightley, Laura Linney, Billy Bob Thornton, Rowan Atkinson ja ehdottomasti parhaimpina kaikista, Bill Nighy ovat kaikki huippuvedossa läpi leffan. Kahden tunnin ja vartin kesto kulkee joka katselulla kuin hujauksessa, kun näiden mainioiden näyttelijöiden esittämien kiinnostavien hahmojen menoon uppoutuu niin täysillä. Elokuva on täynnä aivan mahtavia ja ikimuistoisia kohtauksia, ja siinä sykkii valtavan suuri sydän. Ei ole mikään ihme, että elokuvaa on viimeisten kahdenkymmenen vuoden varrella kopioitu useasti ja vaikka Yhdysvalloissa tehdyt vastaavat rainat
Ystävänpäivä (
Valentine's Day - 2010) ja
New Year's Eve (2011) ovat keränneet kasaan isoja nimiä ja tahkoneet rahaa lippuluukuilla, eivät ne millään pärjää tälle brittielokuvalle.
8. X-MEN 2
X2
Pari vuotta aiemmin ilmestyneen Bladen (1998) ja pari vuotta myöhemmin ilmestyneen
Spider-Man - Hämähäkkimiehen (
Spider-Man - 2002) kanssa Marvelin sarjakuviin perustuva
X-Men (2000) auttoi käynnistämään viimeisten parinkymmenen vuoden ajan valtavaan suosioon muovautunutta supersankarielokuvien ilmiötä. Vaikka ensimmäinen
X-Men -leffa oli oikein mainio, tuntuu se lähinnä kokeilulta, kun sitä vertaa sen jatko-osaan.
X-Men 2 on kaikin tavoin edeltäjäänsä onnistuneempi teos ja mielestäni edelleen yksi kaikkien aikojen parhaista supersankarielokuvista. Ykkösosaan verrattuna se on huomattavasti syvällisempi ja moniulotteisempi, oli kyse sitten tarinasta tai hahmoista. Elokuva tasapainottelee ihailtavasti monien sankarien välillä ja syventyy taidokkaasti useampiin heistä. Ihmisten ja mutanttien välistä konfliktia käsitellään kypsemmin ja lähdemateriaalin tavoin mutanttien todellisuuden piilottelusta voi vetää vertauskuvia vaikkapa seksuaalivähemmistöihin, jotka pelkäävät näyttää todellisen puolensa. Tämän lisäksi elokuva sisältää todella näyttäviä ja vangitsevia toimintakohtauksia, lähtien liikkeelle heti alun hyökkäyksestä Valkoiseen taloon. Taisteluissa mutanttien erilaiset kyvyt pääsevät hyvin esille ja efektien puolesta filmi näyttää pääasiassa edelleen hyvältä.
7. LOST IN TRANSLATION
Kun elämiinsä turhautuneet elokuvakonkari Bob Harris ja vastavalmistunut Charlotte kohtaavat Tokiossa, syntyy siitä yksi omaperäisimmistä ja epätavallisimmista rakkausdraamoista.
Lost in Translation onnistuu kaikessa melankolisuudessaankin lumoamaan mukaansa. Sen yksinäisissä päähenkilöissä on helppoa samaistumispintaa monille ja niinpä Bobin ja Charlotten kohtaamista jämähtää seuraamaan kiinnostuneena. Jo naimisissa olevien hahmojen välinen ihmissuhde välttelee kliseiset polut, eikä mene luultavasti ihan niin kuin katsojana toivoisi. Elokuvassa on tiettyä haikeutta, mutta myös runsaasti hyvää huumoria. Bobin ja tämän tähdittämää viskimainosta tekevän japanilaisen työryhmän kielimuuri tarjoaa hulvatonta menoa. Leffa toimii myös hyvänä kuvauksena materialismin ja hetkessä elämisen eroista, mitä käsitellään niin Bobin ja Charlotten parisuhteiden kuin itse tapahtumapaikkana toimivan Japanin kautta - kuinka yltiöpäinen kapitalismivouhotus ja perinteiset arvot ovat voimakkaassa ristiriidassa keskenään. Bill Murray ja Scarlett Johansson ovat nappivalinnat päärooleihin ja heidän väliltä löytyy vahvaa kemiaa. Sofia Coppolan ohjaus on pätevää ja hänen tekstinsä nappasi ymmärrettävästi parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscar-palkinnon.
6. OLDBOY
올드보이
Mangaan perustuva Oldboy on yksi väkevimmistä kostokertomuksista ikinä. Tyttärensä syntymäpäivänä viidentoista vuoden ajaksi kidnapatusta ja vaimonsa tappajaksi lavastetusta miehestä kertova filmi nappaa heti mukaansa ja tiukentaa vain otettaan edetessään. Katsojana seuraa ensin järkyttyneenä Oh Dae-sun aikaa vankeudessa ja kun hänet yhtä yllättäen vapautetaan, katsoja janoaa kostoa hahmon tavoin. Vielä enemmän sitä kuitenkin haluaa selvittää, että mistä homma johtuu? Kostoreissua seuraa tiiviisti, sen tarjotessa muun muassa ikimuistoisen käytävätaistelun, joka on intensiivinen ja erinomaisesti koreografioitu kamppailu. Kaikki johtaa shokeeraavaan finaaliin, joka loksauttaa takuulla katsojan suun auki ja pistää näkemään kaiken tapahtuneen uudessa valossa. Choi Min-sik on hyvässä vedossa pääroolissa, ohjaaja Park Chan-wook yhdistelee tyylikkäästi eri lajityyppejä toisiinsa ja hänen ja muutaman muun työstämä käsikirjoitus väistelee onnistuneesti kliseitä.
Oldboy on mahtava teos, jonka huipennus jää kummittelemaan vielä pitkäksi aikaa mielessä.
5. KILL BILL: VOLUME 1
Ja kun puhutaan vuonna 2003 ilmestyneistä kostoleffoista, ei voi jättää mainitsematta
Kill Bill: Volume 1:a. Tässä Quentin Tarantinon neljännessä elokuvassa seurataan vielä tässä kohtaa nimettömäksi jäävää morsianta, jonka päämääränä on leffan nimen mukaan tappaa Bill. Lopputuloksena on räväkkä ja sähäkkä teos, jossa Tarantino yhdistelee lajityyppejä toisiinsa villimmin kuin koskaan aiemmin tai myöhemmin. Elokuvasta löytyy viitteitä vanhoihin samuraielokuviin, blaxploitaatiorainoihin ja spagettilänkkäreihin ja onpa mukana myös kokonaan animena toteutettu takauma. Lukuun ottamatta jatko-osaan jätettyjä pitkiä keskusteluja elokuva pitää sisällään Tarantinon tutut tavaramerkit verisestä toiminnasta vekkuliin dialogiin ja epälineaarisesta tarinankerronnasta jalkafetissiin. Vajaa pari tuntia kestävä leffa vie täysin mukanaan ja sen loppuhuipennus tarjoaa uskomatonta toimintamättöä. Finaali äityi jopa niin veriseksi, että Tarantinon piti muuttaa kohtaus mustavalkoiseksi, sillä se ei olisi saanut Yhdysvalloissa edes korkeaa R-ikärajaa värillisenä. Energinen ja visuaalisesti todella tyylikäs elokuva jättää kylläiseksi, mutta myös odottamaan innolla jatkoa. Onkin sääli, että Tarantino käytti kaikki parhaat paukkunsa jo tässä ykkösosassa ja paljastan jo nyt, ettei
Kill Bill: Volume 2 tule löytymään ensi vuonna julkaisemaltani vuoden 2004 parhaiden elokuvien listalta.
4. MEMORIES OF MURDER
살인의 추억
Löyhästi tositapahtumiin Etelä-Korean ensimmäisestä sarjamurhaajasta perustuva Memories of Murder on
Oldboyn kanssa vuoden 2003 toinen lahja Aasiasta tiukkojen trillereiden ystäville. Kyseessä on erinomainen rikosjännäri, joka tarttuu tiukasti katsojastaan kiinni, eikä päästä helpolla epämiellyttävyydessään ja synkkyyksissään. Samalla elokuva on myös yllättävän hauska. Naisten mysteerisiä murhia selvittävät etsivät ovat "potki ensin, kysele vasta sitten" -asenteessaan varsin hupaisat tyypit, ja heidän kyseenalaisia ja ajoittain erittäin epäpäteviä toimia seuratessa ei voi muuta kuin naureskella. Huumori ei kuitenkaan syö jännitettä tippaakaan, vaan parhaimmillaan
Memories of Murder on suorastaan piinaavaa seurattavaa. Juurikin jännityksen ja komedian saumaton yhdistelmä nostaa elokuvaa monien lajityyppinsä edustajien yläpuolelle. Näyttelijät ovat mainioita rooleissaan, filmi on visuaalisesti todella tyylikäs ja niin Bong Joon-hon ohjaus kuin hänen käsikirjoituksensa ovat huippuluokkaa. Kaiken kruunaa hiljaiseksi vetävä lopetus ja kokonaisuutena
Memories of Murder on yksi kaikkien aikojen väkevimmistä trillereistä.
3. PIRATES OF THE CARIBBEAN: MUSTAN HELMEN KIROUS
PIRATES OF THE CARIBBEAN: THE CURSE OF THE BLACK PEARL
Ennen ilmestymistään Disneylandin huvipuistolaitteeseen perustuva Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous tuomittiin pelkäksi kiusalliseksi rahastusyritykseksi. Jopa Disneyllä oltiin epävarmoja lopputuloksesta. Kuitenkin kun elokuva vihdoin saapui teattereihin, yllätti se aivan kaikki katsojista kriitikoihin ja sen lisäksi, että se oli valtava menestys taloudellisesti, se sai jopa useammankin Oscar-ehdokkuuden. Olen rakastanut tätä leffaa siitä asti, kun näin sen ensi kertaa lapsena ja yhä aikuisiällä se jaksaa riemastuttaa aivan suunnattomasti joka katselulla. Kyseessä on aika lailla täydellinen seikkailuelokuva, josta löytyy ehtaa seikkailun tuntua, hyviä hahmoja, eksoottisia lokaatioita, vauhdikasta toimintaa, romantiikkaa, kaikkien havittelema aarre, huumoria, sekä kirouksen piinaama merirosvojen joukko. Liki kahden ja puolen tunnin kesto kulkee vauhdilla, sillä se on niin onnistuneesti rytmitetty. Mukaan ei mahdu mitään turhaa tai tylsää, vaan lopputulos on valloittavan viihdyttävä. Elokuva jaksaa naurattaa useaan otteeseen ja koko perheen leffaksi se uskaltaa myös synkentyä aika ajoin ja lapsille etenkin luurangoiksi muuttuvat pahispiraatit voivat aiheuttaa painajaisia. Toimintakohtaukset ovat erinomaisia ja nerokkaan mielikuvituksellisia. Ajan julma hammas ei ole juurikaan nakerrellut leffaa, sillä sen visuaalinen anti luottaa niin täysillä käytännön tehosteisiin, uskomattoman upeisiin lavasteisiin, asuihin ja maskeerauksiin. Elokuvan musiikit ovat myös huikeat, etenkin tunnusmelodia, joka on sementoinut asemansa yhtenä elokuvahistorian parhaimmista ja tunnistettavimmista. Kirsikkana kakun päällä toimii tietty Johnny Depp merirosvokapteeni Jack Sparrow'na. Veijarimaisesta piraatista on muodostunut todellinen elokuvaikoni ja Depp eläytyy rooliin fantastisella antaumuksella jokaista tarkkaan mietittyä äänenkäyttöä, elettä ja ilmettä myöten. Jopa Oscar-akatemian oli pakko tunnustaa etukäteen hävyttömäksi rahastukseksi leimatun leffan ansiot ja Depp saikin täysin ansaitusti parhaan miespääosan ehdokkuuden.
2. NEMOA ETSIMÄSSÄ
FINDING NEMO
20 vuotta sitten vielä aloitteleva Pixar-yhtiö julkaisi vuonna 2003 yhden parhaista animaatioelokuvistaan, Nemoa etsimässä, joka kertoo klovnikala Marlinista, joka lähtee etsimään ihmisten sieppaamaa poikaansa Nemoa ja kohtaa matkansa varrella muistihäiriöstä kärsivän Dory-kalan, kasvissyöjiksi pyrkiviä haita, polttavia meduusoja, ikivanhoja kilpikonnia ja nälkäisiä lokkeja. Tarina nappaa tehokkaasti mukaansa ja varmasti jokainen vanhempi voi ymmärtää Marlinin pakokauhun ja päämääräisyyden, jos kävisi niin hirvittävä tilanne, että joku sieppaisi lapsesi. Synkästä aihepiiristään huolimatta filmi on äärimmäisen viihdyttävä seikkailu, joka naurattaa makeasti, jännittää tehokkaasti kaikenikäisiä ja voi jopa herkistää kyyneliin saakka. Matka pitää koko ajan sisällään jotain uutta ja luovaa, ja merenalaisesta maailmasta saadaan paljon kaikenlaista irti. Elokuva myös pohtii onnistuneesti vanhemman ja lapsen suhdetta ja kuinka paljon vanhemman kuuluu ja kannattaa kontrolloida jälkikasvuaan. Toisaalta Marlin varoitteli poikaansa täysin aiheellisesti, mutta ehkä hänen huolenpitonsa menee silti turhan pitkälle. Visuaalisesti elokuva on edelleen todella hieno ja Thomas Newmanin säveltämät musiikit tunnelmoivat kauniisti taustalla.
Mutta kuten kaikki tiedämme, vain yksi voi nousta voittajaksi. Vain yksi voi ottaa haltuunsa vuoden 2003 parhaan elokuvan tittelin. Pitkän pohdinnan, unettomien öiden ja tarkkaan tehtyjen matemaattisten laskujen jälkeen nostan vuoden parhaaksi elokuvaksi...
1. THE ROOM
Salaperäisen Tommy Wiseaun ohjaama The Room on vaikuttava ja traaginen kuvaus kolmiodraamasta, täynnä ikimuistoisia kohtauksia, sykähdyttävää dialogia, ällistyttävää näyttelemistä, tarkkaan mietittyjä lavasteita, lahjakasta tarinankerrontaa...
No ei nyt sentään. Eivätköhän ihan kaikki tiedä, mikä todellisuudessa löytyy vuoden 2003 parhaiden elokuvien listaltani ykkössijalta.
1. TARU SORMUSTEN HERRASTA: KUNINKAAN PALUU
THE LORD OF THE RINGS: THE RETURN OF THE KING
J. R. R. Tolkienin fantasiakirjallisuuden mestariteokseen perustuva, Peter Jacksonin ohjaama
Taru sormusten herrasta -trilogia huipentui joulukuussa 2003, kun
Kuninkaan paluu saapui elokuvateattereihin ja räjäytti potin totaalisesti. Sen lisäksi, että elokuva sementoi
Taru sormusten herrasta -filmatisointien aseman kaikkien aikojen eheimpänä ja parhaana elokuvatrilogiana, se nousi ilmestymisensä aikaan kaikkien aikojen toiseksi menestyneimmäksi elokuvaksi, jääden vain
Titanicin (1997) taakse ja
Titanicin tavoin se voitti jopa yksitoista Oscar-palkintoa. Parhaan elokuvan, ohjauksen, sovitetun käsikirjoituksen, lavastuksen, puvustuksen, maskeerauksen, leikkauksen, äänityksen, musiikin, laulun ja erikoistehosteiden palkinnot menivät täysin oikeaan osoitteeseen ja on mielestäni pöyristyttävää, että näiden lisäksi kuvauksesta ei napsahtanut edes ehdokkuutta.
Kuninkaan paluu vie kaikkien aikojen fantasiatarinan sensaatiomaisen hienosti päätökseensä ja omissa silmissäni elokuva onkin sarjansa paras osa. Trilogian päätösosa tarjoaa toinen toistaan upeampia ja ikimuistoisempia kohtauksia, oli kyse sitten mammuttimaisista taisteluista, joita jopa sana "eeppinen" ei taida kuvata enää tarpeeksi osuvasti tai pienemmistä, hienoista hetkistä hahmojen välillä. Pippinin laulu yhdistettynä kuviin surman suuhun ratsastavista Gondorin sotilaista on ällistyttävä, soihtujen sytytys avun tarpeen merkiksi nostaa ihon kananlihalle, kohtaaminen jättimäisen Lukitari-hämähäkin kanssa on hyytävä ja tietyt repliikit Samilta ja Aragornilta elokuvan loppupäässä herkistävät helposti kyyneliin asti. Katsojana on ollut niin vahvasti mukana tällä uskomattomalla matkalla, että sen huipentuminen on sellaista tunteiden vuoristorataa, että harva elokuva pystyisi edes haaveilla tuottavansa samanlaisia reaktioita katsojissaan. Näyttelijät hoitavat hommansa loppuun saakka kunnialla, musiikit ovat mielettömän mahtipontiset ja visuaalisesti elokuva näyttää edelleen paremmalta kuin suunnilleen kaikki jälkeenpäin ilmestyneistä jättileffoista. Peter Jackson todella onnistui sulana mahdottomuutena pidetyssä ideassa ja siirsi yhden viimeisen vuosisadan arvostetuimmista kirjoista erinomaisesti elokuvamuotoon. Vaikka kestoa onkin liki neljä ja puoli tuntia, suosittelen trilogiasta erityisesti
Kuninkaan paluusta katsomaan pidennetyn version, sillä se pitää mukana muutaman tärkeän, teatteriversiosta pois leikatun kohtauksen. Elokuvan lopetuksesta puhutaan usein liian pitkäksi venytettynä, mutta eihän tällaista eeposta voisi pistää poikki yhtään aiemmin. Monet juonikuviot viedään tyylikkäästi loppuun ja kun lopputekstit pistetään rullaamaan, tietää katsoja nähneensä jotain erityistä. Jotain mitä ei oltu ennen nähty ja jotain mitä tuskin tultaisiin enää tulevaisuudessa näkemään.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.8.2023
Lähteet: elokuvien tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvien julisteet www.impawards.com
Alun kuva elokuvasta Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti