TV-sarja: Batwoman, kausi 1 (2019-2020)

BATWOMAN - KAUSI 1



Luojat: Greg Berlanti ja Caroline Dries
Pääosissa: Ruby Rose, Rachel Skarsten, Meagan Tandy, Nicole Kang, Camrus Johnson, Dougray Scott, Elizabeth Anweis, Gabriel Mann, Sam Littlefield, Rachel Matthews, Christine Wolfe, John Emmet Tracy, Rachel Maddow, Brianne Howey, LaMonica Garrett, Warren Christie, Stephen Amell, Grant Gustin, Melissa Benoist, Caity Lotz, Dominic Purcell, Brandon Routh, Katherine McNamara, Tyler Hoechlin, Elizabeth Tulloch, Jon Cryer, Matt Ryan, Tom Welling ja Kevin Conroy
Genre: toiminta
Jaksomäärä: 20
Jakson kesto: noin 41 minuuttia - Yhteiskesto: noin 13 tuntia 40 minuuttia
Ikäraja: 12

Batwoman perustuu DC Comicsin samannimiseen sarjakuvahahmoon, joka teki ensiesiintymisensä vuonna 2006. Hahmo nähtiin Ruby Rosen näyttelemänä Arrowverse-saagan Elseworlds-crossover-tapahtumassa vuonna 2018 ja pian The CW -kanava ilmoitti työstävänsä hahmon soolosarjaa. Kuvaukset käynnistyivät maaliskuussa 2019, mutta ne jouduttiin keskeyttämään vuotta myöhemmin koronaviruspandemian takia, minkä takia viimeiset kaksi suunniteltua jaksoa jäivät tekemättä. Batwomanin ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä lokakuussa 2019 ja se sai murskavastaanoton katsojilta. Itse en ollut nähnyt aiemmin jaksoakaan sarjasta, mutta muistan kyllä pyöritelleeni silmiä sarjan trailerille, kun se julkaistiin ja kohut sarjan ympärillä käynnistyivät. Kun aloin katsoa Arrowverseä sen kymmenvuotisjuhlan kunniaksi, tiesin, että ennemmin tai myöhemmin minun pitäisi katsoa myös Batwoman. Taistelin sarjan ykköskauden läpi parissa kuukaudessa.

Kate Kane saa selville, että hänen miljonääriserkkunsa Bruce Wayne on Gothamin kadonnut suojelija Batman. Kun rikollisuus rellestää Gothamin kaduilla, Kate päättää jatkaa serkkunsa jalanjäljissä Batwomanina.




Pääroolissa Kate Kanena, eli Batwomanina nähdään Ruby Rose, joka teki ensiesiintymisensä hahmona The Flash -sarjan (2014-2023) viidennen tuotantokauden yhdeksännessä jaksossa, joka käynnisti Elseworlds-crossover-tapahtuman, joka jatkui Arrow-sarjan (2012-2020) seitsemännellä tuotantokaudella ja Supergirl-sarjan (2015-2021) neljännellä tuotantokaudella. Batwomanin oma sarja käynnistyy kuitenkin jonkin aikaa ennen tätä tapahtumaa, kertoen, kuinka Katesta tuli Gothamin uusi puolustaja, hänen serkkunsa Bruce Waynen ja samalla Batmanin kadottua mysteerisesti kolme vuotta sitten. Kate Kane on hyvin samanlainen kuin monet muut Ruby Rosen näyttelemistä hahmoista hänen uransa aikana: ylimielinen, narsistinen ja vaikeasti tykättävä. Katesta on yritetty kirjoittaa todellinen feministinen voimafantasia, mutta lopputuloksena on vaivaannuttava ja ärsyttävä tyyppi, jonka yöllisiin rikoksentorjuntaseikkailuihin ei jaksaisi lähteä mukaan. Rose ei vakuuta roolissaan yhtään, vaan hänen esiintymisensä on jäykkää ja ulosantinsa tönkköä.
     Muita hahmoja sarjan avauskaudella ovat muun muassa Katen poliisi-isä Jacob (Dougray Scott), tämän uusi vaimo Catherine (Elizabeth Anweis), tämän tytär eli Katen siskopuoli Mary (Nicole Kang), Katen ex-tyttöystävä Sophie (Meagan Tandy), Batmanin vempaimet rakentaneen Lucius Foxin poika Luke (Camrus Johnson), sekä Gothamia terrorisoiva Alice (Rachel Skarsten). Sivunäyttelijöistä löytyy huomattavasti parempia roolisuorituksia kuin pääosasta. Skarsten revittelee oivallisesti pahiksena ja Scottista löytyy oikeaa jämäkkyyttä tuiman poliisifaijan rooliin.




En yhtään ihmettele, miksi Batwoman sai täystyrmäyksen katsojilta ilmestyessään. Kyseessä on lähes täysin läpimätä supersankarisarja, josta on vaikeaa keksiä mitään hyvää sanottavaa muutamaa sivunäyttelijän roolisuoritusta lukuun ottamatta. Ainakin tämä ensimmäinen kausi on välillä tuskastuttavan raskasta tuijotettavaa, mihin vaikuttaa niin tympeä päähahmo ja tämän heikko näyttelijä kuin myös sarjan tekijöiden ärsyttävä asenne. Ja ei, ongelmani ei ole se, että kyse on naissupersankarista ja vieläpä naisversiosta tunnetusta miessupersankarista - olinhan mieltänyt Supergirl-sarjan oikein mainioksi tapaukseksi.

Supergirl ei nimittäin pikkumaisesti yrittänyt tehdä naissankaristaan automaattisesti jokaista mieshahmoa parempaa, eikä se saarnannut katsojilleen kuin mikäkin aktivisti. Jos mukana oli sosiaalikommentaaria, oli se pääasiassa oivallista ja kekseliästä. Batwoman sen sijaan on täynnä toksisuutta miehiä kohtaan ja sen kommentaari jää lähinnä vaivaannuttavaksi ja typeräksi. Kate on tietty välittömästi täydellinen käyttämään Batmanin vimpaimia ja jos Luke kehtaakin auttaa tätä, Kate töksäyttää takaisin "älä batsplainaa". Kun Kate pistää lepakkotrikoot ylleen, mediassa luullaan aluksi Batmanin tehneen paluun, mihin Kate ärähtää, ettei hän anna miehen ottaa kunniaa teoistaan. Siis sen miehen, jonka supersankari-imagon Kate täysin häikäilemättömästi varasti.




Tämänkin lisäksi Batwomania on turhauttavaa katsoa. Se ei koskaan nappaa mukaansa, sen toiminta on yhdentekevää ja köykäisesti toteutettua turpaanvetoa ja sen ylivakava ilmapiiri on vielä pahempaa synkkyyksissä murjottamista kuin Arrow'n kaudet olivat heikoimmillaan. Jaksoihin ei saada rakennettua minkäänlaista jännitettä ja isompi tarina Batwomanin ja Alicen kissa-ja-hiiri-leikin kanssa muuttuu nopeasti rasittavaksi kiertelyksi ja kaarteluksi. Vähemmän yllättäen ainoa mielenkiintoinen kuvio on tämänkertainen crossover-tapahtuma Crisis on Infinite Earths, jossa Batwoman yhdistää voimansa Supergirlin (Melissa Benoist), Flashin (Grant Gustin), Green Arrow'n (Stephen Amell) ja muiden sankarien kanssa estääkseen koko multiversumin tuhon. Kriisin seurauksilla on kuitenkin ikäviä vaikutuksia kauden tarinan soljuvuuteen. Kaksikymmentä jaksoa on tuskastuttavan pitkä mitta tälle kaudelle ja mikä pahinta, koska koronaviruspandemian takia kaksi viimeistä jaksoa jäivät tekemättä, ei pitkä kasvattelu lopulta johda mihinkään. Ja kun tietää, että Ruby Rose poistui sarjasta jo tämän ykköskauden jälkeen, tuntuu katselukoettelemus täydeltä ajanhukalta.

Tuotantokauden ohjaajat eivät saa aikaiseksi mukaansatempaavaa tunnelmaa, eivätkä käsikirjoittajat saa pidettyä tarinaa kiinnostavana. Heidän kirjoittamansa dialogi on ajoittain pöyristyttävän kökköä ja tietyt ratkaisut ovat hölmöjä. Esimerkiksi Batwomanin ainoan heikkouden paljastetaan olevan... kryptoniitti. Eli siis Supermanin ja Supergirlin ainoa heikkous, missä oli järkeä. Miksi tämä vihreä avaruuskivi olisi myös Batwomanin asun heikkous? Ongelmaksi koituu myös se, että pahikset, jotka havittelevat kryptoniittia, tietävät Batwomanin olevan Kate. Miksi he eivät siis hyökkää tämän kimppuun, kun hän on siviileissä? Kunnioittaakseen tämän salaista identiteettiä? Sarja ei vakuuta edes tuotantoarvoillaan, vaan se on samaa halpaa kamaa kuin muutkin Arrowverse-sarjat. Kausi on ailahtelevasti kuvattu, leikkaus on paikoitellen tönkköä, lavasteet ovat kelvolliset ja puvustus ajaa asiansa, mutta tietokonetehosteet ovat heikot ja keskeneräisen näköiset. Äänimaailma on ihan hyvin rakennettu, vaikka välillä voi kuulla taustakohinan puheen kera. Kauden parasta antia ovat vähemmän yllättäen Blake Neelyn säveltämät musiikit. Lopputekstejä odottaa jo sen takia, että Neelyn työstämä tunnusmelodia on varsin menevä.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.10.2024
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.arrow.fandom.com
Batwoman, Yhdysvallat, 2019-2022, Mad Ghost Productions


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti