Vuoden 2015 parhaat elokuvat

VUODEN 2015 PARHAAT ELOKUVAT

Elokuvavuonna 2015 palasimme kaukaiseen galaksiin, tapasimme tunteemme, avasimme dinosauruspuiston, kohtasimme perintömme nyrkkeilykehässä, yritimme palata kotiin toiselta planeetalta ja lähdimme ajelulle Fury Roadilla.

Kuten tässä kohtaa pitäisi olla jo tuttua, olen kuluneen vuosikymmenen ajan arvostellut juhlavuosiaan viettäviä elokuvia ja huipentanut vuodet listaamalla omat suosikkini 20 ja 10 vuoden takaa. Viikko sitten kävimme läpi suosikkielokuvani vuodelta 2005 ja nyt on aika hypätä kymmenen vuotta eteenpäin ja paljastaa, mistä vuoden 2015 elokuvista pidän eniten.

Ja kuten aina, haluan vielä muistuttaa, että toisin kuin uutuuselokuvien kohdalla, nämä leffat on listattu niiden maailmanensi-iltavuoden mukaan. Ja kyseessähän on vain minun oma henkilökohtainen listaukseni, joka voi poiketa reippaasti juuri sinun mieltymyksistäsi. Kerrohan siis alla kommenteissa omat suosikkisi vuoden 2015 elokuvatarjonnasta!

Ennen kuin päästään varsinaiseen kymmenen parhaan elokuvan listaan, minulta löytyy joitain kunniamainintoja, jotka eivät ihan yltäneet kärkikahinoihin. Tenavat-elokuva (The Peanuts Movie) on erittäin lystikäs koko perheen animaatio, johon on saatu alkuperäisten sarjakuvien fiilis. Chappie on mainio robottielokuva District 9:n (2009) ohjaajalta, joskaan se ei yllä kyseisen filmin tasolle. Spy - Vakoojan asussa (Spy) ja Loma (Vacation) ovat todella hauskat komediat. Jurassic World on edelleen erittäin hyvä kesän poppariviihdepläjäys, jossa pääsemme vihdoin näkemään dinosauruspuiston täynnä suupaloja - ei kun siis asiakkaita. Aikuisille tehty animaatio Anomalisa on kypsä pohdiskelu yksinäisyydestä. Koodinimi U.N.C.L.E. (The Man from U.N.C.L.E.) on todella lystikäs vakoojaleffa, jossa Henry Cavillin ja Armie Hammerin kemiat pelaavat hyvin yhteen. Suffragette on hyvä elokuva tärkeästä aiheesta ja tärkeistä ihmisistä, aktivisteista, jotka mahdollistivat naisten äänioikeuden Isossa-Britanniassa. Ant-Man on vekkulin erilainen Marvel-elokuva, kertoen rikollisesta, joka saa käsiinsä asun, jolla hän voi pienentää itsensä muurahaisen kokoiseksi. The Lobster on yksi vuotensa kummallisimmista elokuvista, mutta sitäkin kiehtovampi tapaus erikoisella tarinallaan. Tanskalainen tyttö (The Danish Girl) on oiva elokuva yhdestä ensimmäisestä sukupuolenkorjauksen läpikäyneistä ihmisistä ja Eddie Redmayne esittelee jälleen upeita näyttelijälahjojaan. Ja viimeiseksi tapaus nimeltä Star Wars: The Force Awakens - vuoden eittämättä odotetuin elokuva, johon sekosin sen ilmestyessä täysin, mutta jonka minun on jälkikäteen täytynyt myöntää olevan lähinnä kopio alkuperäisestä Tähtien sota: Episodi IV - Uudesta toivosta (Star Wars: Episodi IV - A New Hope - 1977). Näin jälkikäteen elokuvan ongelmaksi muodostuu myös se, että sen käynnistämä trilogia lähti alamäkeen ja päätösosa Star Wars: The Rise of Skywalker (2019) oli niin heikko esitys, etten sen takia ole halunnut palata edes The Force Awakensin pariin.

10. MISSION: IMPOSSIBLE - ROGUE NATION

Listan kymppisijalle kiilasi vauhtihirmu Tom Cruise moottoripyöränsä selässä. Mission: Impossible -elokuvasarjan viidennessä osassa, Rogue Nationissa Cruisen näyttelemä agentti Ethan Hunt jahtaa salaperäistä Syndikaatti-järjestöä ja joutuu samalla omiensa jahtaamaksi... taas kerran. Tämäkin leffasarjan osa nappaa tehokkaasti mukaansa ja viihdyttää täysillä läpi keston. Cruise on edelleen huippuvedossa uransa tunnetuimmassa roolissaan ja Rebecca Ferguson hyppää onnistuneesti näyttelijäkaartin sekaan palkkatappajana, joka päätyy auttamaan Ethania. Elokuva on täynnä erinomaisesti rakennettuja ja todella jännittäviä kohtauksia alun pähkähullusta lentokonestuntista (Cruise ihan oikeasti roikkui lentokoneen kyljessä) pitkään sukelluskohtaukseen ja sitä seuraavaan intensiiviseen moottoripyörätakaa-ajoon.

9. THE HATEFUL EIGHT

Kun näin The Hateful Eightin ensi kertaa sen ensi-iltaviikonloppuna, olin pettynyt näkemääni. Myöhemmät katselukerrat ovat kuitenkin parantaneet elokuvaa silmissäni ja nykyään pidänkin sitä jälleen yhtenä loistolisäyksenä Quentin Tarantinon filmografiaan. Elokuvassa ryhmä omia agendojaan ja salaisuuksiaan pitäviä tyyppejä vetäytyy yksinäiseen majataloon, pakoon suurta lumimyrskyä. Hiljalleen hahmot alkavat paljastamaan todellisia tarkoitusperiään ja jännite sen kuin kasvaa kasvamistaan. Pidän nykyään hassuna, että mielsin leffan kymmenen vuotta sitten pitkäveteiseksi, sillä nykyään The Hateful Eight on mielestäni todella vangitseva teos, jopa lähes kolmen tunnin mitassaan. Tarantinon ohjaus on väkevää, hänen kirjoittamansa dialogi vie täysin mennessään ja näyttelijät ovat mahtavia, etenkin Samuel L. Jackson ja Jennifer Jason Leigh. Mukana on todella komeaa kuvastoa ja säveltäjä Ennio Morricone tunnelmoi tuttuun tapaansa hienosti taustalla. On ilo, että Tarantino päätti sittenkin tehdä elokuvan, ehdittyään jo aiemmin suutuspäissään perua sen, kun elokuvan käsikirjoitus vuoti nettiin.

8. CREED: THE LEGACY OF ROCKY

CREED

Vuotta 2015 voidaan pitää niin sanottujen perintöjatko-osien käynnistäjävuotena. Vaikka pidinkin Star Wars: The Force Awakensista ja Jurassic Worldista, lopulta vuoden vahvin suorittaja tällä osastolla on Creed: The Legacy of Rocky. Elokuvassa Sylvester Stallonen näyttelemä, nyrkkeilemisestä eläköitynyt Rocky Balboa ryhtyy koulimaan Apollo Creedin pojasta, Michael B. Jordanin esittämästä Adoniksesta uutta maailmanmestaria. Vaikka elokuva linkittyykin erityisesti varsin höpsöön Rocky IV:ään (1985), on se tunnelmansa ja onneksi ennen kaikkea tasonsa puolesta lähempänä alkuperäistä Rockya (1975). Nyrkkeilykohtaukset ovat niin vaikuttavia kuin tiivistunnelmaisia, mutta elokuvan paras anti on Rockyn ja Adoniksen välille muodostuva lämmin ystävyys. Stallone tekee yhden uransa huippurooleista ja voittikin ansaitusti miessivuosapalkinnon Golden Globeseissa. Michael B. Jordan taas oli nappivalinta Rockyn ja Creedin perinnön jatkajaksi.

7. ROOM

Emma Donoghuen kirjaan perustuva Room kertoo naisesta, Joysta, joka siepattiin seitsemän vuotta sitten ja raiskattiin, minkä seurauksena syntyi Jack. Joy on kasvattanut Jackia heidän vankilanaan toimivassa huoneessa, valehdellen pojalleen, että huone on koko maailma. Tämä muuttuu ongelmaksi, kun Joy keksii vihdoin keinon vapauttaa heidät. Room ei todellakaan ole helppo elokuva. Se särkee sydämen ja ahdistaa voimakkaasti, mutta kaiken keskelle toivoa ja sydäntä tuo äidin ja pojan vahva rakkaus. Brie Larson voitti ansaitusti naispääosa-Oscarin roolisuorituksellaan, mutta elokuvan todellinen tähti on nuori Jacob Tremblay, joka tarjoaa yhden parhaista lapsinäyttelijäsuorituksista, jonka olen koskaan nähnyt. Tremblayn rooli Jackina on vaativa, mutta nuorukainen suoriutuu siitä täydellisesti.

6. SICARIO

Sicario on erittäin mukaansatempaava ja tiivistunnelmainen jännäri erikoisagenteista, jotka yhdistävät voimansa pysäyttääkseen meksikolaisen huumekartellin. Synkkä ja järkyttäviä hetkiä täysin puskista tarjoava elokuva ottaa tiukan otteen katsojastaan, eikä hellitä ennen kuin lopputekstit rullaavat. Näyttelijäkaarti on väkevässä vedossa kautta linjan Emily Bluntista Josh Broliniin, mutta todellisen vaikutuksen tekee Benicio del Toro Alejandrona, jolla ei ole täysin puhtaat jauhot pussissaan. Nykyään muun muassa Yellowstone-sarjan (2018-2024) luojana tunnettu Taylor Sheridan oli vielä vuonna 2015 ensikertalainen käsikirjoittajana, mutta jo tässä hän näytti kyntensä tarinankertojana ja moniulotteisten, usein kyseenalaisesti toimivien hahmojen tarjoajana. Ohjaaja Denis Villeneuven rakentama tunnelma on väkevä ja Sicario myös näyttää pirun hyvältä.

5. YKSIN MARSISSA

THE MARTIAN

Andy Weirin kirjaan perustuva Yksin Marsissa on erittäin vangitseva jännitysnäytelmä, sekä Ridley Scottin paras elokuva viimeisten parinkymmenen vuoden ajalta. Matt Damon näyttelee Mark Watneyta, kasvitieteilijää Mars-tutkimusmatkalla, joka jää yksin punaiselle planeetalle, kun muu miehistö pakenee hurjaa myrskyä ja luulee Markin kuolleen. Alkaa koukuttava selviytymistaistelu, kun Mark yrittää saada yhteyden Maahan ja NASA:an, jotta nämä voisivat alkaa kehitellä pelastussuunnitelmaa. Lähes kahden ja puolen tunnin scifileffa kulkee kuin hujauksessa. Sen lisäksi, että elokuva on jännittävä, on se myös erittäin viihdyttävä, yllättävänkin hauska ja aihetta lähestytään monesta vinkkelistä, vähän kuin parikymmentä vuotta aiemmin ilmestyneessä, tositapahtumiin perustuvassa Apollo 13:ssa (1995). Vaikka Yksin Marsissa onkin fiktiivinen tarina, sen toteutustapa, sekä tieteellistä tarkkuutta vahvistamaan kutsuttu NASA herättävät tunteen siitä kuin katsoisi todellista avaruusmissiota. Scottin ohjaus on väkevää, näyttelijäkaarti on hyvässä vedossa ja elokuva on visuaalisesti komeaa katsottavaa.

4. THE REVENANT

Voitettuaan edellisvuonna Oscar-pystejä elokuvallaan Birdman or (The Unexpected Virtue of Ignorance) (2014), ohjaaja Alejandro G. Iñarritu tarjosi seuraavaksi mykistävän kostoreissun, The Revenantin, joka toi vihdoin ja viimein päänäyttelijä Leonardo DiCapriolle miespääosa-Oscarin. Tositapahtumiin pohjautuvassa elokuvassa turkisansastaja Hugh Glass joutuu karhun hyökkäyksen kohteeksi ja hänet jätetään erämaahan kuolemaan. Raadeltu Hugh päättää kuitenkin kostaa hänet pettäneelle Fitzgeraldille, vaikka sitten raahaten itsensä läpi hyisen metsän miehen luokse. Kahden ja puolen tunnin matka etenee toisaalta hitaasti, mutta se ei koskaan käy tylsäksi. Seassa on jännittäviä tilanteita ja tietyt unenomaiset kohtaukset tuovat mukaan omanlaistaan mystiikkaa. DiCaprio on vahvassa vedossa vaativassa pääroolissa ja muutkin näyttelijät Tom Hardysta lähtien suoriutuvat mallikkaasti. Elokuva on myös visuaalisesti päätä huimaava. Jo pelkkä kameratyöskentely on ensiluokkaista, mutta leffan maisemat ovat myös toinen toistaan huikeampia näkyjä.

3. SPOTLIGHT

Parhaan elokuvan Oscar-palkinto meni Spotlightille, joka kertoo bostonilaisista toimittajista, jotka ryhtyivät selvittämään katolisen kirkon pedofiliatapauksia ja päätyivät järkyttävien paljastusten äärelle. Tositapahtumaan perustuva draamaelokuva on todella mielenkiintoinen, vaikuttava ja tärkeä teos. On järkyttävää seurata hahmojen kanssa, kun heille aukeaa yhä vain useampia tapauksia, joissa turvasatamaksi luullun kirkon isämäisiksi papeiksi ajatellut miehet ovat käyttäneet lapsia hyväkseen. Tutkimusta vaikeuttaa syvälle juurtunut korruptio ja kirkon hyvää mainetta ylläpitävä peittely. Näyttelijäkaarti Mark Ruffalosta Michael Keatoniin ja Rachel McAdamsista Stanley Tucciin ovat kaikki hienossa vedossa. Elokuva on shokeeraava, tunteikas ja jopa varsin jännittävä, ja jonka kruunaavat Howard Shoren ajoittain jopa aavemaisesti fiilistelevät musiikit.

2. MAD MAX: FURY ROAD

Vuonna 2015 fanien kolmen vuosikymmenen mittainen odotus palkittiin, kun Mad Max: Fury Road huristi elokuvateattereihin. George Miller palasi ohjaajanpenkille ja tarjosi sellaisen bensiininkatkuisen rymistelykyydin, että itse kultakin katsojalta - minä mukaan lukien - tipahti leuka lattiaan äimistyksestä. Kyseessä on ehdottomasti 2000-luvun toimintaelokuvien aatelin edustaja, joka jaksaa läpi kestonsa yllättää sillä, kuinka paljon hurjemmaksi ja päättömämmäksi sen meno voikaan paisua. Rämäpäisyys on henkeä salpaavaa, mutta minkäänlaista ähkyä ei kaiken vauhdin keskellä ehdi muodostua. Kaiken tämän päristelyn keskellä leffalla on jopa jotain sanottavanaan naisten oikeuksista miesten hallitsemassa maailmassa. Ällistyttävät autostuntit, komeat tehosteet, upea värimaailma, jylisevä äänimaailma ja Junkie XL:n adrenaliinia pumppaavat musiikit tekevät elokuvasta audiovisuaalisen elämyksen vailla vertaa. Tom Hardy astuu Max Rockatanskyn saappaisiin ansiokkaasti, mutta leffan todellinen tähti on rekkakuski Furiosaa esittävä Charlize Theron. Miller oli elokuvaa tehdessään jo 70-vuotias, mutta pisti silti nuoret elokuvantekijät nurkkaan häpeämään energiallaan ja voimallaan.

1. INSIDE OUT - MIELEN SOPUKOISSA

INSIDE OUT

Vuoden 2015 suosikkielokuvani on Pixarin animaatio Inside Out - mielen sopukoissa, joka kertoo Riley-tytön tunteista - kirjaimellisesti. On Ilo, Suru, Viha, Pelko ja Inho, jotka yrittävät pitää tyttöä kasassa. Kun Rileyn perhe muuttaa, myös mielen sisällä tapahtuu myllerrys, joka meinaa tuhota tytön täysin, mikäli Ilo ja Suru eivät onnistu tekemään yhteistyötä ja pelastamaan päivää. Kyseessä on jälleen yksi mestariteos Pixarilta ja yksi studion kiistattomasti parhaista elokuvista, joka toimii hyvin jo lapsena, mutta joka avautuu yhä vain uusilla tasoilla, kun sitä katsoo ikääntyessään. Pintapuoleisesti värikäs ja hauska seikkailu menee yllättävänkin syvällisille tasoille ja sisältää aimo kasan erilaisia oivalluksia. Elokuva on myös todellista tunteiden vuoristorataa ja jännittävän seikkailun varrella katsoja pääsee niin naureskelemaan kuin pidättelemään itkua. Viimeistään finaalissa ne kyynelhanat lopulta aukeavat. Lisäksi leffa on vielä visuaalisesti puhdasta silmäkarkkia ja menoa vain tehostaa Michael Giacchinon erinomainen musiikki. Lopputuloksena on täydellinen koko perheen elokuva, mikä jokaisen pitäisi nähdä kerran elämässään. Leffan myötä katsojana todennäköisesti pohtii omia tunnetilojaan ja mielenmaisemiaan täysin uusin silmin.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.9.2025

Lähteet: elokuvien julisteet www.impawards.com

Alun kuva elokuvasta Star Wars: The Force Awakens