Arvostelu: Room (2015)

ROOM

Ohjaus: Lenny Abrahamson
Pääosissa: Jacob Tremblay, Brie Larson, Sean Bridgers, Joan Allen, William H. Macy ja Tom McCamus
Genre: trilleri, draama
Kesto: 1 tunti 58 minuuttia
Ikäraja: 16

Room perustuu Emma Donoghuen samannimiseen kirjaan vuodelta 2010. Jo ennen kirjan julkaisua Donoghue oli kirjoittanut tarinan käsikirjoitukseksi, muttei kuitenkaan suostunut helposti luopumaan siitä elokuvantekijöille. Ohjaaja Lenny Abrahamson sai Donoghuen kuitenkin vakuutettua, että hän voisi tehdä kirjan pohjalta uskollisen filmatisoinnin. Niinpä elokuvan teko lähti liikkeelle ja lopulta Room sai ensi-iltansa syyskuussa 2015 Telluriden elokuvajuhlilla, minkä jälkeen sitä näytettiin useissa leffatapahtumissa ennen kuin se sai laajemman teatterilevityksen. Suomeen filmi saapui vasta helmikuussa 2016, juuri ja juuri ennen Oscar-gaalaa, jossa se voitti parhaan naispääosan palkinnon. Itse kuulin leffasta vasta, kun se sai Oscar-ehdokkuuksia ja halusin nähdä sen siinä kohtaa, kun leffa voitti. Silloin minulla ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta käydä katsomassa kaikkia uutuusfilmejä teatterissa, joten päätin katsoa elokuvan joskus myöhemmin. Viime kuukausien aikana Room on alkanut kiinnostaa minua yhä enemmän ja enemmän, lähinnä siksi, että siinä näyttelee Jacob Tremblay, joka osoitti Wonderissa (2017) olevansa yksi lahjakkaimmista lapsinäyttelijöistä tällä hetkellä. Niinpä eräänä päivänä ostin Roomin, kun löysin sen halvalla ja kun pidin tyttöystäväni kanssa 24 tunnin elokuvamaraton -haasteen, huomasin filmin sopivan täydellisesti sääntöön, että täytyy katsoa yksi leffa, joka oli ehdolla parhaan elokuvan Oscarista, muttei voittanut. Niinpä katsoimme sen ja pidin siitä enemmän kuin olin edes toivonut.

Pieni Jack-poika on elänyt koko elämänsä äitinsä kanssa kaapattuna pienessä Huoneessa, mutta nyt kun Jack täyttää viisi vuotta, on aika keksiä pakokeino.

Viisivuotiaana Jack-poikana nähdään tosiaan Jacob Tremblay, joka todella on lahjakas ja lupaava näyttelijänalku. Monissa leffoissa on vaarana, että kovaääninen lapsinäyttelijä muuttuisi ärsyttäväksi, mutta Tremblayn kohdalla näin ei koskaan tapahdu. Hän on erinomainen läpi leffan ja yllättävänkin uskottava, kun ottaa huomioon, millaista hahmoa hänen täytyy näytellä. Jack on nimittäin jopa syntynyt Huoneessa, eikä hän ole koskaan käynyt sen ulkopuolella. Hän ei tiedä, mitä ulkopuolella tapahtuu ja peloissaan hänen äitinsä on kertonut Jackille, että ulkopuolella on vain avaruus ja televisioplaneettoja, joista lähetetään ohjelmia Huoneen pieneen televisioon. Katsojana suorastaan kauhistelee, millainen elämä Jackilla on ollut ja häntä säälii läpi leffan. On hienoa nähdä, kun Jack alkaa huomaamaan uusia asioita, jolloin Tremblay vasta pääseekin loistamaan.
     Jackin äitiä näyttelee Brie Larson, joka nappasi roolisuorituksellaan parhaan naispääosan Oscar-palkinnon. Vaikka Larson onkin erittäin mainio, olisi pysti mielestäni kuulunut Brooklynin (2015) Saoirse Ronanille. Larson tuo kuitenkin taidokkaasti esille äidin kokeman tuskan ja hän on vaikuttava henkilönä, joka on viettänyt usean vuoden elämästään vangittuna. Katsojana säälii myös äitihahmoa ja voi ymmärtää, miksi hän on joutunut valehtelemaan pojalleen todellisuudesta. Larsonin ja Tremblayn välille on onnistuttu luomaan todella vakuuttava ja vahva side, jolloin heidän äiti-poika-suhteensa tuntuu todelliselta.
     Elokuvassa nähdään myös pienemmissä rooleissa Joan Allen, William H. Macy ja Tom McCamus, sekä Sean Bridgers Jackin ja tämän äidin sieppaajana, Vanhana Kehnona.

Room on todella vaikuttava ja järkyttävä kokemus. Se vangitsee katsojan upeasti pieneen Huoneeseen Jackin ja tämän äidin seuraksi, ja saa välittämään kaksikosta ensiminuuteista alkaen. Filmi on hyvin traaginen ja rankka teos, joten sen katsominen ei välillä ole kovin mieluisaa. Mukana on monia pitkiä hetkiä, jolloin en vain voinut muuta kuin tuijottaa hievahtumatta, mitä leffassa tapahtuu, sillä se sai herätettyä niin voimakkaita tunteita. Alusta alkaen katsoja haluaa nähdä, että Jack ja hänen äitinsä pääsevät vapauteen. Katsoja haluaa nähdä, kuinka Vanha Kehno pidätetään ja kuinka hän joutuu vankilaan ja hänet hirtetää... ai eikö se olekaan hyväksyttävä rangaistustapa? Huoneen tapahtumiin mahtuu paljon karuja hetkiä, jotka tuntuvat katsojista pahalta, mutta niin mahtuu myös surullisia hetkiä, jotka melkein saivat minunkin kyynelhanat aukeamaan. Onneksi mukana on iloisempiakin hetkiä, jotka nostavat hymyn kasvoille; kun Jack saa syntymäpäivälahjaksi leluauton ja on äärettömän onnellinen siitä. Mutta sitten hänen äitinsä katseesta näkee kaiken sen surun, eikä katsoja voi hymyillä enää. Sieppaustarinasta on saatu jopa pelottavan todentuntuinen, jolloin monet vanhemmat eivät välttämättä halua päästää lastaan enää hetkeksikään silmistään.

Vaikka mielestäni kyseessä on erinomainen teos, löytyy Roomista silti heikkouskin. Elokuvan toinen puolisko ei ole ihan yhtä vahva ja maailmaa järisyttävä kuin ensimmäinen, eikä se välillä tunnu johtavan mihinkään. Olin yllättynyt, ettei katsojalle näytetäkään tiettyjä asioita, jotka toisivat mielenrauhan, vaan jotkut asiat pidetään auki ja jännittävinä ihan loppuun asti. Tavallaan tällainen kerronta voi jättää harmillisen tunteen siitä, että jotain isoa jäi nyt uupumaan. Vaikka itsekin jäin kaipaamaan loppupäähän jotain merkittävää hetkeä, tuntuu ratkaisu silti aika loogiselta, sillä Room todella kerrotaan Jackin näkökulmasta. Enkä tarkoita vain sitä, että Jack kuullaan usein kertojaäänenä. Läpi elokuvan kohtaukset esitetään siten, miten pieni poika ne näkisi. Tiettyjä asioita ei paljasteta katsojalle, koska niitä ei kerrota Jackillekaan. Tästä syystä sitä isoa hetkeä, jota katsoja kaipaisi, ei koskaan tule. Ei sitä tule Jackillekaan. Ratkaisu on mielestäni aivan mahtava. Room on kokonaisuudessaan aivan mahtava. Kaikessa traagisuudessaan ja rankkuudessaan elokuva on hyvin koskettava ja kaunis. Kaiken leffan karuuden keskeltä löytyy äidin ja pojan rakkaus, mitä mikään synkkyys ei voi nujertaa.

Elokuvan on ohjannut Lenny Abrahamson, joka on hienosti onnistunut luomaan taidokkaan tunneskaalan mukaan. Käsikirjoituksen on tosiaan työstänyt "Room"-kirjan kirjoittanut Emma Donoghue, joka ei aluksi kuulosta järkevältä idealta, mutta lopputulos toimii yllättävän huikeasti. Donoghue olikin alunperin työstänyt tarinan elokuvamuotoon, mutta ajatteli kirjan tekevän tarinalle paremmin oikeutta. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta olen varma, että asioiden esittäminen Jackin näkökulmasta on otettu suoraan siitä. Elokuva on myös taidokkaasti kuvattu, vaikkakin jotkut kuvat ovat hieman sumeita. Kameratyöskentely kuitenkin kopioi hienosti hahmojen tunteita, jolloin muutamat sumeudet eivät haittaa. Leikkaus on erittäin mainiota, minkä lisäksi filmi on lavastettu taidokkaasti. Itse Huone on saatu näyttämään siltä, että siellä todella on eletty vuosia. Valaisu on myös taidokasta ja katsojana voikin helposti jäädä hämmästelemään, millä konstein pientä Huonetta on edes kuvattu ison työryhmän kanssa. Stephen Rennicksin musiikit ovat kuitenkin valitettavasti niin olemattomat, etteivät ne jää yhtään mitenkään mieleen.

Yhteenveto: Room on erinomainen ja kaunis teos kaikessa karuudessaan ja traagisuudessaan. Filmin ensimmäinen tunti on todella pysäyttävä ja tunteikas, jolloin katsoja oikein imaistaan äidin ja pojan mukaan Huoneeseen. Huoneen ahdistavuus ja tilanteen kauheus välittyy upeasti kotisohvalle asti, joten kevyenä viihteenä tätä ei missään nimessä voi katsoa. Vaikka leffan toinen puolikas ei ole ihan yhtä vahva kuin ensimmäinen, on se silti hieno ja pidän todella paljon, kuinka koko elokuva kerrotaan pienen Jackin näkökulmasta. En vain voi kehua Jacob Tremblayta tarpeeksi; hän on aivan mahtava näyttelijä, enkä malta odottaa, mitä kaikkea hän tekee seuraavaksi. Tremblay on todella vaikuttava ja uskottava pienenä poikana, joka ei tiedä, millaista hänen elämänsä oikeasti on. Katsojana yrittää pidätellä kyyneliään, kun Brie Larsonin erinomaisesti näyttelemä äitihahmo vihdoin kertoo Jackille todellisesta maailmasta ja Jack syyttää äitiään valehtelijaksi. Kyyneleiden pidättely on muutenkin usein vaikeaa, joten suosittelen varaamaan mukaan jotain, mihin niitä voi pyyhkiä. Jos kaipaat jotain rankempaa, mutta silti hyvin kaunista elokuvaa, niin katso Room. Suosittelen leffaa myös kaikille vanhemmille, sillä mitä luultavimmin se saa heidät miettimään asioita ja arvostamaan suhdettaan lapsiinsa entistä enemmän. Ja kun katsotte leffan, varmistakaa, että kyseessä todella on Room eikä The Room (2003), sillä se olisi täysin eri lailla kauhea kokemus...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.4.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.joblo.com
Room, 2015, Film 4, Element Pictures, FilmNation Entertainment, Irish Film Board, No Trace Camping, Ontario Media Development Corporation, Telefilm Canada