THE FAVOURITE
Ohjaus: Yorgos Lanthimos
Pääosissa: Olivia Colman, Emma Stone, Rachel Weisz, Nicholas Hoult, Joe Alwyn ja Mark Gatiss
Genre: draama
Kesto: 1 tunti 59 minuuttia
Ikäraja: 16
The Favourite pohjautuu tositapahtumiin paronittaren ja kreivittären kilpailusta kuningatar Annan suosiosta 1700-luvun alun Iso-Britanniassa. Elokuvan suunnittelu lähti liikkeelle jo 1990-luvun lopulla, kun Deborah Davis alkoi tutkimaan tapahtumia ja työstämään niiden pohjalta käsikirjoitusta. Davis vei tekstinsä tuottaja Ceci Dempseyllä, jota tarina kiehtoi ja hän yritti saada filmille rahoitusta, epäonnistuen kuitenkin yrityksessään. Joitain vuosia myöhemmin tuottaja Ed Guiney sai käsikirjoituksen haltuunsa ja kiinnostui tekemään siitä elokuvan. Samoihin aikoihin Guiney näki ohjaaja Yorgos Lanthimoksen elokuvan Dogtooth (Κυνόδοντας - 2009) ja pyysi häntä tekemään filmin Davisin käsikirjoituksen pohjalta. Lanthimos kiinnostui ideasta ja hyppäsi projektiin mukaan. Keväällä 2016 kuvaukset saatiin vihdoin aloitettua ja lopulta The Favourite sai ensiesityksensä Venetsian elokuvajuhlilla elokuussa 2018, missä se voitti kaksi palkintoa. Itse kiinnostuin filmistä heti, kun kuulin siitä, sillä pidän todella paljon Lanthimoksen erikoisesta tyylistä ja pidin hänen edellistä filmiään, The Killing of a Sacred Deeriä (2017) yhtenä ilmetymisvuotensa parhaimpana teoksena. Kiinnostukseni vain lisääntyi, mitä enemmän elokuva keräsi kehuja ja ehdokkuuksia eri gaaloissa, kuten 10 Oscar-ehdokkuutta, 10 BAFTA-ehdokkuutta ja 5 Golden Globe -ehdokkuutta, joista se voitti yhden, parhaan naispääosan palkinnon. Kun The Favourite vihdoin saapui Suomeen, menin innoissani katsomaan sen ensi-iltaviikonloppuna ystäväni kanssa.
1700-luvun alussa Britannia on sodassa Ranskaa vastaan, mutta kuningatar Annaa kiinnostaa enemmän huvittelu kuin johtaminen, vaikka maan rahat ovat vähissä. Annalle uskollinen kreivitär Marlborough yrittää pitää kuningattaren aisoissa ja hallinnon pystyssä. Homma vaikeutuu, kun paikalle saapuu kreivittären serkku Abigail, joka alkaa tavoitella kuningattaren suosiota.
Olivia Colman näyttelee kuningatar Annaa, joka on alkanut vanhoina päivinään muuttumaan yhä vain oikukkaammaksi. Kuningatarta ovat alkaneet vaivaamaan sairaudet, mutta luonteensa vuoksi hän ei välillä suostu hoidettavaksi, mutta kiroaa silti, miksei kukaan auta häntä. Hän selvästi hautoo paljon asioita mielessään ja huonoina päivinään purkaa sen törkeästi alamaisiinsa, jotka joutuvat ottamaan huudon vastaan, jotteivät vahingossa vaikkapa menetä päätään. Kuningatar ei enää jaksa kiinnostua maan johtamisesta, vaan järjestää tansseja, ankkakilpailuja sun muuta rahaa vievää hömppää parlamentin kiusaksi. Hahmo on aivan mahtavasti kirjoitettu ja vaikka hän kohtelee muita usein huonosti, katsojana ymmärtää täysin, miksi hänestä on tullut sellainen. Ja ai että Colman on huikea roolissaan! Hän on kuin luotu esittämään tätä äkkipikaista hahmoa ja hän on aivan mieletön kuningattaren kaikkien eri puolien kanssa. Colmanista löytyy arvokkuutta, mutta samalla hän voi myös muuttua säälittäväksi valittajaksi tai inhottavaksi raivoajaksi ja tuntua edelleen samalta hahmolta.
Kreivitär Sarah Marlboroughina nähdään Rachel Weisz. Marlborough on kuningattaren läheisin alamainen ja vuosien varrella tämä arvo on noussut hänen päähänsä. Kyseessä on paikoitellen aika ilkikurinen henkilö, joka on valmis tekemään mitä tahansa pitääkseen asemansa. Kreivittären tehtävä on pitää huoli, että kuningatar hoitaa myös johtamiseen liittyvät asiat ja kuningattaren sairauden vahvistuessa ja muistin huonotessa kreivitär näkee tässä tietty oivan tilaisuuden vahvistaa asemaansa. Weisz tekee todella hyvän roolisuorituksen ja hänkin onnistuu huokumaan arvokkuutta sekä inhottavuutta.
Eipä tarinan kolmaskaan osapuoli, Emma Stonen näyttelemä Abigail Hillkään ole yhtään sen puhtoisempi tapaus. Abigail tulee hienosta suvusta, mutta hän on silti päätynyt palvelijaksi. Kuningattaren luokse päästyään Abigail näkee tilaisuutensa tulleen ja alkaa kilpailemaan kuningattaren suosiosta, mikä saattaa tarkoittaa, että kreivitär Marlborough täytyy raivata pois tieltä. Stone on tuttuun tapaansa erinomainen näyttelijä ja osoittaa sen jälleen kerran tässäkin leffassa. Hän osaa todella heittäytyä rooliensa vietäväksi ja sopiikin täydellisesti osaansa.
Elokuvassa nähdään myös Nicholas Hoult parlamentin kierona jäsenenä herra Harleyna, Joe Alwyn Abigailiin silmänsä iskevänä paroni Mashamina, sekä Mark Gatiss Sarahin miehenä, kreivi Marlboroughina.
Jos on koskaan aiemmin nähnyt ohjaaja Yorgos Lanthimoksen elokuvia, tietää jo etukäteen, ettei The Favourite tule olemaan kovin normaali leffa. Tai no, on tämä siinä mielessä normaalimpi elokuva kuin vaikkapa The Lobster, sillä täysin absurdin juonen sijaan kyseessä on tositapahtumiin perustuva historiallinen teos, missä hahmot puhuvat huomattavasti luontevammin. Todella outoa Lanthimoksen tyyliä fanittavalle The Favourite voi tuottaa pienen pettymyksen, kun kyseessä ei olekaan yhtä outo ja erikoinen tapaus kuin ohjaajan aiemmat tuotokset. Tavallista pukudraamaa odottaville tämä taas voi olla jonkinlainen shokki, sillä kyllä tässä outouttakin riittää. Itse en ole mikään historiallisten pukudraamojen ystävä, vaan tarvitsen niihin jonkin oman koukkunsa ja kukapa osaisi tätä koukkua luoda paremmin kuin Lanthimos. Hän onnistuu tuomaan oman vahvan visionsa historialliseenkin filmiin ja todella revittelee tällä kertomuksella. Kuinka pitkälle nämä kaksi naista ovat valmiita menemään voittaakseen kuningattaren suosion? Lanthimos ujuttaa mukaan ison määrän synkkää huumoria ja tarjoaa nokkelia hetkiä, mitkä naurattavat ääneen. Kuningattaren vihanpurkaukset alamaisilleen ovat usein hulvattomia, etenkin kun niissä ei ole mitään järkeä.
Lanthimos tekee myös rohkeita vetoja leffan kanssa, viedessään Abigailin ja kreivitär Marlboroughin kosiskeluyritykset äärimmäisyyksiinsä. Parissa kohtaa mukaan on otettu kuvastoa, mikä aiheuttaa katsojalle epämiellyttävää oloa, vaikka samalla mukana on myös huumoria. Jännitystä kasvatetaan taidokkaasti useassa kohtaa ja vaikka The Favourite onkin hyvin hidastempoinen filmi, menee aika yllättävänkin nopeasti elokuvan parissa. Leffa on paikoitellen kummallisesti rytmitetty, mikä sai minut ihailemaan sitä entistä enemmän. Väärissä käsissä liiallinen kikkailu muuttuu typeräksi sähläämiseksi, mutta Lanthimos onkin oikea heppu tähän hommaan. Lisäksi ihailua tuottaa myös 1700-luvun ajankuvan toteutus. Elokuvan lavasteet ovat ällistyttävän näyttävät ja puvustustiimi on todella pistänyt parastaan uskottavien asujen kanssa. Kaikkein mielenkiintoisinta koko paketissa ovat kuitenkin ne ihmiset niiden asujen sisällä ja etenkin heidän näyttelijänsä. Colman, Weisz ja Stone tarjoavat jokainen Oscarin arvoiset roolisuoritukset ja heidän lahjakkuutensa on yksi isoimmista syistä, miksi filmi toimii näin hienosti.
Fantastisen lavastuksen ja puvustuksen lisäksi kyseessä on muutenkin vaikuttavasti toteutettu elokuva. Leikkaus on tarkkaa ja osuvaa. Kuvauksen kanssa kikkaillaan oikein kunnolla ja vaikka aluksi laajat, reunoilta pyöristyvät kuvat hieman häiritsivät, muuttuivat ne tärkeäksi osaksi elokuvan visuaalista ilmettä, kun niihin tottui. Mukana on todella taidokkaasti otettuja otoksia, joissa kamera liikkuu juuri oikealla tavalla täysin sulavasti. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu aina ääniefekteistä erilaisiin klassisiin musiikkeihin asti, jotka tuovat selkeän lisäyksen tunnelmaan. Etenkin yhdessä kohtaa hieman yksitoikkoinen, todella pitkään kestävä musiikki lisää kohtauksen painostavuutta. Deborah Davisin ja Tony McNamaran käsikirjoitus on erinomainen monin tavoin. Tarina on oivaltavasti pistetty kasaan ja hahmojen väliset dialogit ovat aivan mahtavia.
Yhteenveto: The Favourite on jälleen loistava teos Yorgos Lanthimoksella, joka ottaa tositapahtumiin perustuvan pukudraamatarinan ja onnistuu vääntämään sitä täysin omannäköisensä filmin. Lanthimoksen ohjaustyyli on vaikuttavaa ja hän on tuonut mukaan paljon tyylilleen tuttua mustaa huumoria. Hän oikein herkuttelee tarinan absurdisuudella, jolloin katsojan on pakko jälkikäteen tarkistaa, voiko tämä oikeasti olla tositarina? Ihan yhtä kummallisiin sfääreihin ei nousta kuin ohjaajan edellisissä leffoissa ja hahmot puhuvat normaalimmin, mutta Lanthimoksen kädenjälki on silti vahvasti läsnä. Elokuva on hauskasti rytmitetty ja siinä kasvatetaan taidokkaasti jännitettä kaiken aikaa. Visuaalisesti filmi on todella hieno upean lavastuksen, puvustuksen ja veikeän kamerakikkailun ansiosta. Kenties parasta elokuvassa ovat kuitenkin Olivia Colman, Emma Stone ja Rachel Weisz, jotka tekevät huikeat roolisuoritukset. Suosittelen The Favouritea erittäin lämpimästi Lanthimoksen faneille, sekä hieman kummallisista elokuvista pitäville. Leffan erikoisuuden vuoksi on vaikea sanoa, ketkä tulevat rakastumaan siihen ja ketkä tulevat vihaamaan sitä. Veikkaankin Lanthimoksen tavoittelevan juuri tällaisia reaktioita, enkä malta odottaa, mitä hänen outo mielensä seuraavaksi keksii!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.2.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Favourite, 2018, Element Pictures, Scarlet Films, Film4, Waypoint Entertainment
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti