THE WITCHER - NOITURI - KAUSI 1
THE WITCHER
Luoja: Lauren Schmidt Hissrich
Pääosissa: Henry Cavill, Anya Chalotra, Freya Allan, Joey Batey, MyAnna Buring, Royce Pierreson, Eamon Farren, Mimi Ndiweni, Wilson Radjou-Pujalte, Mahesh Jadu, Anna Shaffer, Jodhi May, Adam Levy ja Emma Appleton
Genre: fantasia, toiminta
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: noin 1 tunti - Yhteiskesto: noin 8 tuntia
Ikäraja: 16
The Witcher - Noituri perustuu puolalaisen Andrzej Sapkowskin fantasiakirjasarjaan "Noituri" ("Wiedźmin" - 1990-2013). Alunperin Sapkowskin "Noituri"-kertomuksia julkaistiin Fantastyka-lehdessä, kunnes hän onnistui julkaisemaan niitä kunnon kirjoina. Tarinat nousivat nopeasti suosioon, mikä alkoi levitä ympäri maailman. Vuonna 2001 Marek Brodzki ohjasi kirjojen pohjalta elokuvan The Hexer (Wiedźmin), joka sai kuitenkin todella huonon vastaanoton faneilta. Vuotta myöhemmin ilmestyi samanniminen televisiosarja, mikä oli pidetympi, mutta mikä ei saanut tarpeeksi katsojia, jolloin se lopetettiin kolmentoista jakson jälkeen. Täysin uudenlaiseen suosioon Sapkowskin tarinat nousivat vuonna 2007, kun Atari julkaisi "The Witcher" -videopelin. Peli sai jatkoa parillakin pelillä, jotka olivat jokainen edellistä myydympiä. Suoratoistopalvelu Netflix kiinnostui tekemään elokuvan "Noituri"-kirjojen pohjalta, mutta ulkomaisten projektien varajohtaja Kelly Luegenbiehl puhui Netflixin johdon päät ympäri, sanoen, etteivät kirjat mahtuisi elokuvaan, vaan Netflixin kannattaisi tehdä sarja. Netflix innostui ajatuksesta ja sai Lauren Schmidt Hissrichin aloittamaan sarjan työstön. Kuvaukset alkoivat lokakuussa 2018 ja nyt The Witcher - Noiturin ensimmäinen tuotantokausi on saapunut kokonaisuudessaan Netflixiin. Itse en ollut koskaan lukenut ainuttakaan Sapkowskin kirjoista tai pelannut hetkeäkään "The Witcher" -pelejä. Kiinnostuin kuitenkin sarjasta, kun kuulin siitä ja aloin odottamaan sitä positiivisin mielin. Aloin katsomaan sarjaa heti, kun se ilmestyi Netflixiin ja jo tähän väliin täytyy sanoa, että kun olen lukenut sosiaalisesta mediasta kommentteja, olen päätellyt, että kirjojen ja pelien fanit löytävät tästä paljon riemua. Jos siis fanitat jo kirjoja ja/tai pelejä, suosittelen erittäin lämpimästi katsomaan The Witcher - Noiturin. Tästä eteenpäin arvostelu on kuitenkin kirjoitettu sellaisen henkilön näkökulmasta, jolle tämä maailma ja nämä hahmot tulevat tutuiksi ensimmäistä kertaa vain tämän sarjan kautta. Kaikki huomioni perustuvat siis vain siihen, kuinka asiat esitetään tässä sarjassa, ilman kaiken tuntemista etukäteen. Sellaisessa tilanteessa The Witcher - Noituri ei nimittäin tarjoa paljoa...
Noituri nimeltä Geralt rivialainen matkaa ympäri Manteretta, metsästäen hirviöitä ja pohtien omaa kohtaloaan. Samaan aikaan Yennefer löytää itsestään maagin mystiset voimat ja kahden kuningaskunnan välille syttyy sota.
Supermanin roolista parhaiten tunnettu Henry Cavill nähdään noituri Geralt rivialaisena, joka... ei valitettavasti vakuuttanut minua tässä sarjassa. Ei hahmona, eikä näyttelijänsuorituksena. Geralt on siisti soturihahmo, jonka taisteluita on viihdyttävää seurata, mutta hahmona hän jää etäiseksi ja alikehitetyksi. Suuren osan ajasta hänellä on hädintuskin mitään kehityskaarta ja koko kauden Geralt on lähinnä murjottava ja äksyilevä heppu. Näyttelijänä Cavill on aina ollut aikamoinen puupökkelö. Hän sopii Supermaniksi, sillä Superman on hahmona juuri sellainen. Muuten Cavill ei oikein vakuuta. Hän murisee uhkaavasti, mutta siihen se jää.
Omasta mielestäni paljon mielenkiintoisempi tapaus on Anya Chalotran näyttelemä Yennefer, joka on löytänyt sisältään maagin voimat ja harjoittaa niitä pitkin kautta. Yenneferillä on selkeä kehityskaari ja hänen kohtauksensa ovat mielestäni kiinnostavampia kuin Geraltin. Koska katsoja voi samaistua hahmoon kauden alkupäässä ja ymmärtää tätä, hahmon vaikeista tilanteista välittää myöhemmin. Chalotra suoriutuu roolistaan kelvollisesti.
The Witcher - Noituri sisältää aikamoisen kattauksen sivuhahmoja, joista osaa käsitellään tarpeeksi hyvin, mutta joista monet ovat välittömästi unohdettavia. Mukana ovat mm. Cintran kuningatar Calanthe (Jodhi May), tämän lapsenlapsi prinsessa Ciri (Freya Allan), maageja kouluttava Tissaia (MyAnna Buring), Yenneferiä auttava Istredd (Royce Pierreson), sekä Geraltin mukana kulkeva trubaduuri Jaskier (Joey Batey), joka on hahmona aika ärsyttävä, mutta jonka puolustukseksi täytyy tosin todeta, että hänen laulunsa "Toss a Coin to Your Witcher" on erittäin mainio. Näyttelijät tekevät toimivaa työtä, mutta heidän hahmonsa jäävät vielä ainakin tällä ensimmäisellä tuotantokaudella etäisiksi. Prinsessa Ciri on mukana paljon ja tärkeässä asemassa ison tarinan kannalta, mutta hahmona hän on mielestäni aika tylsä.
The Witcher - Noituri on selvästi tehty kirjojen ja pelien faneille, sillä Geraltin seikkailuihin vasta tämän sarjan kautta tutustuvalle voi tuottaa suuria vaikeuksia päästä mukaan tähän kaikkeen. Varmasti hyvin kiehtovaa maailmaa ja sen hahmoja hädintuskin jaksetaan esitellä, eikä Mantereeksi kutsutun fantasiamaailman laajuudesta ja paikoista saa kovin kummoista käsitystä. Siihen on syynsä, miksi Taru sormusten herrasta -trilogian (The Lord of the Rings - 2001-2003) aikana ja Game of Thrones -sarjan (2011-2019) alkuteksteissä näytetään karttoja useaan otteeseen ja The Witcher - Noituri kaipaisi jotain samanlaista. Hahmoihin ei ole kunnolla panostettu, jolloin monet juonikuviot eivät ole uudelle tulokkaalle kovinkaan kiinnostavia. Itse en valitettavasti koskaan päässyt sarjan kautta maailmaan sisälle, eikä sarja koskaan napannut minua mukaansa tarinansa puolesta - etenkin kun se on aika kömpelö.
Geralt rivialainen tuntuu olevan monissa jaksoissa pelkkä sivuhahmo, vaikka mainoksista voisi päätellä hänen olevan sarjan merkittävin henkilö. Jaksot perustuvat suurimmaksi osaksi Sapkowskin novelleihin, eli lyhytkertomuksiin ja sen kyllä huomaa. Geraltin seikkailut tuntuvat yksittäisiltä tehtäviltä, aivan kuin videopelissä. Sarjasta löytyy muutenkin paikoitellen videopelimäistä tunnetta, mikä voi joko häiritä tai innostaa. Itse lähinnä hyväksyin sen olankohautuksella - onhan The Witcher monille parhaiten tuttu juurikin pelien muodossa. Geraltin seikkailujen ohessa näytettävät pätkät kaikesta muusta taas kertovat selkeämpää tarinaa... tosin ei selkeässä muodossa. Sarja nimittäin hyppii ajassa edes ja taakse, ja katsojalta voi kestää useammankin jakson ajan tajuta se. Jossain kohtaa alkaa pohtimaan, miksi tuo hahmo näyttää paljon nuoremmalta, eikö tuo hahmo ole edes syntynyt vielä ja miten tuo linnoitus on ehjä, vaikka se juuri tuhottiin viime jaksossa? Monille aikakikkailu voi lisätä kiehtovuutta, mutta kun en muutenkaan pahemmin välittänyt tapahtumista, ei sillä ollut kovinkaan paljon väliä, missä järjestyksessä ne kerrotaan.
Positiivisena puolena sarjasta täytyy sanoa, että sen taistelukohtaukset ovat pääasiassa oikein viihdyttäviä... silloin kun niistä näkee, mitä tapahtuu. Mikä siinä on, että nykyään monien taistojen pitää tapahtua pilkkopimeässä ja vain muutamat soihdut ja tulipalot valaisevat taustalta? The Witcheriä on suurimmaksi osaksi pakko katsoa pimennetyssä huoneessa, jotta siitä saa selvää. Suuriin tehoste-elokuviin verrattuna sarjan tehosteet eivät ole kovin hulppeat ja kenties niitä on yritetty piilottaa näyttämällä kaikenlaisia digimörököllejä vain yöllä. Hirviöitä sarjassa kyllä on, mutta ne päihitetään usein turhankin helposti. Lisäksi sarjassa on mielenkiintoinen ajatus siitä, että ihmiset ovat yleensä isompia hirviöitä kuin visuaaliset möröt, mutta sekin jää aika hatarasti käsiteltäväksi.
Sarjan eri ohjaajat tekevät siis epätasaista työtä pitäessään tätä kahdeksan tunnin pakettia kasassa. Välillä tunnelma osuu kohdalleen, mutta itse huomasin useissa kohdissa, etteivät ne todellakaan tavoittaneet minua sillä emotionaalisella tasolla, mitä tekijät ovat toivoneet. Käsikirjoittajat ovat varmasti onnistuneet saamaan aikaiseksi tekstiä, mikä miellyttää faneja, mutta itse jäin todella pahasti toivomaan, että he olisivat huomioineet tulokkaat kunnolla. En haluaisi erityisemmin verrata tätä aiemmin ilmestyneisiin fantasia-adaptaatioihin, mutta täytyy sanoa, ettei Taru sormusten herrasta -trilogian tai Game of Thronesin seuraaminen vaadi koskaan J. R. R. Tolkienin tai George R. R. Martinin kirjojen tuntemista etukäteen. Silti ne toimivat erinomaisesti. The Witcher - Noituri on kuvattu kelvollisesti ja sen lavasteet, maskeeraukset ja asut ovat taidokkaasti toteutetut. Äänityöskentely on myös mainiota ja Sonya Belousovan ja Giona Ostinellin säveltämät musiikit ovat erittäin oivalliset.
Yhteenveto: The Witcher - Noituri toimii faneilta faneille tehtynä fantasiasarjana, mutta jos Andrzej Sapkowskin kirjat tai suositut videopelit eivät ole entuudestaan tuttuja, voi sarja jättää pahasti kylmäksi. Uusille tulokkaille tätä maailmaa ja näitä hahmoja ei esitellä kovin kummoisesti. Monet asiat ovat varmasti kiehtovia, mutta sarja luottaa siihen, että kaiken tietää jo. Yenneferiä lukuunottamatta hahmot ja heidän kaarensa jäivät mielestäni aika mitäänsanomattomiksi, eikä itselleni Geralt rivialainen tehnyt vaikutusta. Henry Cavill murisee ja mörisee kuin mikäkin murjottava pökkelö, mutta siihen sitten jää tämän kauden osalta. Monissa kerroksissa hyppivä tarina on paikoitellen mielenkiintoinen idea ja välillä se toimii. On kuitenkin harmi, että Geraltin seikkailut tuntuvat enemmän täytteeltä ja sivutehtäviltä, kun "oikea" tarina etenee hitaasti taustalla. Taistelut ovat viihdyttäviä ja on hauska nähdä erilaisia hirviöitä - silloin kun niitä pimeyden keskeltä erottaa. Itselleni The Witcher - Noituri tuotti harmillisen pettymyksen. Somekommenttien perusteella kirjojen ja pelien faneille sarja tuottaa kuitenkin paljon riemua ja hyvä, että sarja ei ollut pettymys heille. Toivon kuitenkin, että jo ilmoitettu toinen tuotantokausi huomioisi uudet tulokkaat paremmin. Lopulta kaikkein eniten koko sarjassa pidin "Toss a Coin to Your Witcher" -kappaleesta, jonka kertosäe jää jumittamaan kunnon korvamatona.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.12.2019
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
The Witcher, 2019-, Yhdysvallat, Netflix, Pioneer Stilking Films, Platige Image, Sean Daniel Company
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti