Tony (2026) - elokuva-arvostelu

TONY

Ohjaus: Matt Johnson

Näyttelijät: Dominic Sessa, Antonio Banderas, Emilia Jones, Leo Woodall, Stavros Halkias, Monica Raymund, Michael Jibrin, Dagmara Domińczyk, Rich Sommer, Joe Burns ja Caroline Portu

Genre: draama

Kesto: 1 tunti 46 minuuttia

Ikäraja: 16

Tony perustuu Anthony Bourdainin omaelämäkerralliseen kirjaan Kitchen Confidential: mestarikokin tunnustuksia (Kitchen Confidential: Adventures in the Culinary Underbelly) vuodelta 2000. Tehtyään tositapahtumiin perustuvan BlackBerry-elokuvan (2023), ohjaaja Matt Johnson kiinnostui työstämään leffan Bourdainin nuoruusvuosista. Todd Bartels ja Lou Howe olivat kirjoittaneet Bourdainista käsikirjoituksen, joka pyöri vuonna 2024 Hollywoodin mustalla listalla yhtenä suosituimmista käsikirjoituksista, joista ei oltu vielä tehty elokuvaa. Johnson tarttui kaksikon tekstiin, kuvaukset käynnistyivät keväällä 2025 ja nyt Tony on saapunut elokuvateattereihin. Itse en ollut erityisen kiinnostunut Tonysta sen aiheen takia, vaan pikemminkin näyttelijäkaartin vuoksi. Luettuani paljon kehuja leffasta, kävin kuitenkin uteliaana katsomassa sen heti ensi-iltaviikonloppuna.

Vuonna 1975 nuori Anthony "Tony" Bourdain valehtelee saaneensa kirjailijastipendin ja päättää matkustaa Provincetowniin tehdäkseen vaikutuksen ihastukseensa Nancyyn. Perillä Tony päätyy kuitenkin työskentelemään paikallisessa ravintolassa, löytäen uuden kutsumuksen elämälleen.

Mahtavasta The Holdoversista (2023) tuttu Dominic Sessa näyttelee Anthony Bourdainia, joka tosin vielä nuorena sällinä halusi kaikkien kutsuvan häntä Tonyksi. Monien mielikuva Bourdainista on todennäköisesti positiivinen, liittyen herran myöhempiin vuosiin, mutta ainakin leffan maalaama kuva hänen nuoruudestaan on hyvin erinäköinen. Opiskelijapoika-Tony on nimittäin pahemman luokan narsisti ja patologinen valehtelija, joka kuvittelee itsestään aivan liikoja muun muassa naistenmiehenä. Tony on persoonana paskamainen ääliö, mutta lupaavaa nousua tekevä Sessa on niin hyvä roolissaan, että katsoja on kiinnostunut näkemään nuorukaisen puuhia, vaikka samalla Tonya tekisi usein mieli läpsäistä avokämmenellä päin näköä. Sessa tulkitsee erinomaisesti hahmonsa päättäväisyyttä ja tahtoa todistaa itsensä, vaikka Tony kulkeekin usein reittejä, joille ei voi olla pudistelematta päätään.

     Elokuvassa nähdään myös Dagmara Domińczyk ja Rich Sommer Tonyn vanhempina Gladys ja Pierre Bourdainina, Emilia Jones Tonyn ihastuksenkohteena Nancyna, Antonio Banderas The Flagship -meriruokaravintolaa pyörittävänä José Vatelina, sekä Leo Woodall, Monica Raymund, Stavros Halkias ja Michael Jibrin ravintolassa työskentelevinä Salina, Maryna, Stavrosina ja Tyronena. Näyttelijäkaarti on läpikotaisin hyvässä vedossa, Banderasin uhkuessa karismaa iäkkäänä kokkina. Jones istuu passelisti Tonyn ihastukseksi, kun taas Woodall onnistuu tekemään Sal-hahmostaan vielä Tonyä lipevämmän ihmispersreiän.

Toisin kuin monet muut elämäkertaelokuvat, Tony ei todellakaan lähde kaunistelemaan keskiössä olevan julkimonsa tarinaa tai maalailemaan hänestä kuvaa jonkinlaisena pyhimyksenä. Heti elokuvan alussa Tony valehtelee Nancylle stipendistään, tehdäkseen tyttöön vaikutuksen ja sitten hän varastaa vanhempiensa rahat matkatakseen Nancyn perässä Provincetowniin. Kun humalainen Tony ryöstetään ja hän joutuu pesemään tiskejä The Flagshipissä, katsojana on vaikea olla myhäilemättä, että ihan oikein hänelle. Tämä Anthony Bourdain on sellainen kundi, jota ei ikinä haluaisi kohdata tosielämässä, mutta josta voi saada yllättävänkin herkullisen draamakomedian aikaiseksi.

Varttia vaille parin tunnin kesto kulkee kuin huomaamatta, sillä Tonyn tarinaa jämähtää seuraamaan niin kiinnostuneena. Valheillaan Tony kaivaa kuoppaansa yhä syvemmälle ja onkin erityisen mielenkiintoista nähdä, miten hän pystyy korjaamaan vääjäämättömät ongelmat. Tonyn tarinan lisäksi leffassa vetää erittäin voimakkaasti puoleensa tämä 1970-luvun Provincetown. Pieni kalastajakylä ihastuttaa heti ja sen elämää jämähtää seuraamaan mielellään. Sama homma The Flagship -ravintolan ja sen henkilökunnan kanssa. Ei siis ihme, että Tony alkaa muuttua tässä ympäristössä ja pohtimaan itseään ja valintojaan uudelleen. Tony on erittäin väkevä ja hyvin näytelty kasvutarina, joka kannattaa katsoa, vaikkei Anthony Bourdain yleisesti ottaen kiinnostaisi.

Ohjaaja Matt Johnson rakentaa ilmapiiriä onnistuneesti ja saa näyttelijät irrottelemaan hyvin. Todd Bartelsin ja Lou Howen työstämä ja Johnsonin ja Matthew Millerin muovaama käsikirjoitus on myös vahva, täynnä mainiota dialogia. Tony on lisäksi taitavasti kuvattu ja sujuvasti leikattu kasaan. Lavasteet ovat hienot, puvustus tyylikästä ja maskeeraus oivallista, etenkin ravintolassa tapahtuvien haavereiden suhteen. Äänityöskentely on pätevää ja Jay McCarrolin musiikit säestävät tapahtumia toimivasti.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.10.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Tony, Yhdysvallat, 2026, Star Thrower Entertainment, Zapruder Films, Live Free or Die Films