Dracula (2025) - elokuva-arvostelu

DRACULA

Ohjaus: Luc Besson

Näyttelijät: Caleb Landry Jones, Christoph Waltz, Zoë Bleu, Ewens Abid, Guillaume de Tonquédec, Matilda De Angelis, Bertrand-Xavier Corbi, Thalia Besson, Raphael Luce ja David Shields

Genre: kauhu, fantasia, romantiikka

Kesto: 2 tuntia 9 minuuttia

Ikäraja: 16

Dracula perustuu Bram Stokerin samannimiseen kirjaan vuodelta 1897. Tehtyään Caleb Landry Jonesin kanssa Dogmanin (2023), ohjaaja Luc Besson halusi pian tehdä uuden yhteistyöprojektin näyttelijän kanssa. Hän päätyi valitsemaan Draculan, kokiessaan, että muut elokuva-adaptaatiot eivät huomioineet sitä, että kyseessä on traaginen rakkaustarina. Besson ei paljoa piittaa kauhuleffoista tai Draculasta kauhuikonina, mutta häntä kiehtoi kertomus neljä vuosisataa rakastaan etsivästä piinatusta miehestä. Kuvaukset käynnistyivät Suomen Kainuussa maaliskuussa 2024 ja Bessonin kotimaassa Ranskassa Dracula sai ensi-iltansa heinäkuussa 2025. Suomessa leffa näytettiin marraskuussa 2025 Night Visions -festivaaleilla ja sen jälkeen elokuva on saapunut Amazon Prime Videon valikoimaan. Itse pohdin leffan katselua jo vuosi sitten Night Visionsissa, mutta koska Stokerin tarinaan pohjautuva Nosferatu (2024) oli juuri tuoreessa muistissa, jätin elokuvan tuolloin väliin. Kuitenkin kun halloweenkausi jälleen koitti ja Prime Video nosti Draculaa esille etusivullaan, päätin vihdoin antaa elokuvalle mahdollisuuden.

Vuonna 1480 Valakian prinssi Vlad II menettää vaimonsa, prinsessa Elisabetan ja kääntää selkänsä Jumalalle. Hänet kuitenkin kirotaan ikuiseen elämään verenhimoisena vampyyrina. Neljäsataa vuotta myöhemmin kreivi Draculaksi itsensä nimennyt prinssi matkaa Ranskaan, uskoessaan Elisabetan syntyneen uudelleen asianajajansa vaimoksi Minaksi.

Pääroolissa Valakian prinssi Vlad II:na, eli vampyyrikreivi Draculana nähdään tosiaan Luc Bessonin edellistäkin elokuvaa, Dogmania tähdittänyt Caleb Landry Jones, joka teki ohjaajaan niin ison vaikutuksen, että Besson halusi tehdä yhteistyötä jatkossakin. Olin etukäteen hieman skeptinen Jonesin roolituksen suhteen, sillä leffat, joissa olin hänet nähnyt, kuten X-Men: First Class (2011) ja Three Billboards Outside Ebbing, Missouri (2017) eivät saaneet minua tuumimaan, että hän omaisi tarvittavaa karismaa. Besson oli kuitenkin oikeassa aavistuksensa suhteen ja Jones yllätti minut erittäin positiivisesti. Hänestä löytyy oikeaa arvokkuutta, sekä uhkaavuutta mitä rooli vaatii, mutta sitäkin enemmän hän esittää onnistuneesti hahmonsa tuntemaa vuosisatojen tuskaa, rakkaan Elisabetan (Zoë Bleu) menetyksen johdosta. Bleu on hieman heikompi lenkki, mutta ajaa asiansa niin takaumissa Elisabetana kuin Mina Murrayna, naisena, jonka Dracula uskoo olevan uudelleensyntynyt Elisabeta.

     Elokuvassa nähdään myös Ewens Abid Minan miehenä ja Draculan asianajajana Jonathan Harkerina, Christoph Waltz vampyyrejä metsästävänä pappina, Guillaume de Tonguédec häntä auttavana tohtori Dumontina, sekä Matilda De Angelis Mariana, yhtenä Draculan vampyyriksi muuttamista naisista, jotka kreivi lähetti ympäri Eurooppaa etsimään Elisabetaa. Sivunäyttelijöistä vähemmän yllättäen parhaiten suoriutuu Waltz, mutta oivallinen on myös täysillä rooliinsa heittäytyvä De Angelis.

Luc Bessonin Dracula on periaatteessa kelpo adaptaatio Bram Stokerin kirjasta, mutta sen ongelmaksi muodostuu se, että Stokerin kirjasta on viimeisen vuosisadan aikana tehty niin lukemattomat määrät adaptaatioita, että aiheeseen on vaikea tuoda uutta kulmaa. Bela Lugosin Dracula - vanha vampyyri (Dracula - 1931) ja Christopher Leen Dracula, pimeyden prinssi (Dracula - 1958) ovat monille ne definitiiviset versiot, mutta hahmosta on tehty myös esimerkiksi parodia Dracula - verevä vainaja (Dracula: Dead and Loving It - 1995), supersankarirainalta tuntuva Dracula Untold (2014) ja Netflixin Dracula-sarja (2020), minkä lisäksi oma lukunsa on toki kirjan pohjalta tehty epävirallinen elokuvasovitus Nosferatu (Nosferatu - Eine Symphonie des Grauens - 1922) uudelleenfilmatisointeineen. Jos ei muuta, niin parin vuoden takainen uusi Nosferatu kertoi tuttuakin tutumpaa tarinaa niin huimaavalla audiovisuaalisuudella, että jo se yksinään jättää Bessonin Draculan varjoonsa.

Besson itse koki elokuvansa erottuvan edukseen sen takia, että kauhun sijaan se keskittyy Draculan traagiseen rakkaustarinaan. Kuinka hän menetti vaimonsa ja ajautui synkälle polulle, mikä teki hänestä sen hirviön, jona hänet tunnemme. Mutta verenhimossaankaan hän ei ole unohtanut Elisabetaa. Ongelmana vain on jälleen, että myös tämä tulkinta on jo tehty. Francis Ford Coppolan ohjaama ja Gary Oldmanin tähdittämä Bram Stokerin Dracula (Bram Stoker's Dracula - 1992) teki jo kaiken tämän kolme vuosikymmentä sitten ja paremmin.

Tällä tarkoitan siis sitä, että Bessonin Dracula ei ole missään nimessä huono teos. Se vain kärsii siitä, että Stokerin klassikkoa on sovitettu jo liiankin monet kerrat. Näyttelijät suoriutuvat pääasiassa hyvin, tarina etenee sujuvasti eteenpäin ja tunnelmakin on sopivasti niin jännittävä kuin haikea. Teemat uskon menetyksestä, palavasta rakkaudesta, hirviömäisyydestä ja pelastuksesta toimivat, mutta en voinut olla läpi leffan pohtimatta, että olen nähnyt tämän kaiken jo ja paremmin tehtynä. Olen toki nähnyt tämän kaiken myös heikommin toteutettunakin, eli ei Bessonin Dracula ole sieltä Stoker-sovitusten huonommasta päästä. Se ajaa asiansa passelisti, mutta mitään suurempaa vaikutusta se ei tarjoa. Jos haluan jatkossa katsoa Draculan traagiseen rakkauteen keskittyvän sovituksen, palaan mieluummin Oldmanin tähdittämän leffan pariin.

Teknisesti Dracula on pääasiassa mainio, vaikka vampyyrikreiville seuraa pitävät kivigargoilit ovat veikeän erilaisesta ideastaan huolimatta lähinnä koominen näky. Elokuva on taitavasti kuvattu ja mukana on joitain todella tyylikkäitä ja sulavia siirtymiä, kun hypätään kohtauksesta tai paikasta toiseen. Lavasteet ovat näyttävät, puvustus upeaa ja maskeerauksetkin hienot. Pidin paljon siitä, että Draculan linna kuin kasvaa ulos vuoresta, jonka päälle se on rakennettu. Tehosteet ajavat asiansa ja äänimaailma on hyvin rakennettu. Danny Elfmanin säveltämät musiikit tunnelmoivat nätin haikeasti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 3.10.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Dracula, Ranska, 2025, Luc Besson Production, EuropaCorp, TF1 Films Production, SND Films, Canal+, Ciné+OCS, TF1, Télé Monté Carlo