Vuoden 2018 parhaat elokuvat

VUODEN 2018 PARHAAT ELOKUVAT

Vuosi 2018 päättyy huomenna, mutta ennen kuin alamme tunnelmoimaan tulevaa vuotta 2019 ja silloin ilmestyviä elokuvia, täytyy vielä hetken muistella kulunutta vuotta ja sen elokuvatarjontaa. Aiempina vuosina olen tehnyt massiiviset tekstit vuoden parhaista, huonoimmista, yllättävämmistä, yliarvostetuimmista jne. elokuvista, mutta tänä vuonna päätin tehdä vain listat vuoden parhaista ja huonoimmista. Eilen kävimme läpi tämän vuoden surkeimmat pökäleet, joten tänään on aika fiilistellä vuoden parhaimpia teoksia ja täytyy kyllä sanoa, että huhhuh kun oli vaikeaa tehdä tätä listaa! Tämä on ollut mielestäni yksi parhaista leffavuosista pitkään aikaan ja koska näin tänä vuonna niin monta aivan mahtavaa filmiä, päätin listata jopa KAKSIKYMMENTÄ suosikkiani!

Haluaisin vielä muistuttaa, että tämä on minun oma henkilökohtainen listani, joten mukana saattaa olla leffoja, joista juuri sinä et pidä. Saatat myös ihmetellä, että jokin elokuva puuttuu listalta ja silloin en ole joko kokenut sen ansaitsevan paikkaa tai en ole nähnyt sitä. Minua kuitenkin kiinnostaa paljon, mistä elokuvista te olette pitäneet tänä vuonna, joten käykää tekemässä omat listanne alas kommentteihin!

Ennen kuin päästään itse asiaan, minulta löytyisi muutama kunniamaininta, jotka eivät valitettavasti ihan päässeet 20 parhaimman joukkoon, ja ne ovat: ällöttävä ja taiturimaisesti toteutettu sotakauhuleffa Overlord, hurmaava romanttinen komedia Crazy Rich Asians, Queen-yhtyeestä kertova Bohemian Rhapsody, supersankariseikkailu Ant-Man and the Wasp, tiivistunnelmainen trilleri Sicario 2: Soldado (Sicario: Day of the Soldado), sekä A. A. Milnen satukirjoihin pohjautuva ihana Risto Reipas ja Nalle Puh (Christopher Robin). Kunniamaininnan saa myös Coenin veljesten uusi teos The Ballad of Buster Scruggs, kuusi lännentarinaa kertova elokuva, jonka neljä ensimmäistä tarinaa olivat todella huikeita, mutta valitettavasti kahdessa viimeisessä tarinassa leffan taso tipahti niin valtavasti, että elokuva putosi pois listalta. Elokuvan ensimmäinen puolisko olisi ansainnut paikan jopa kymmenen parhaan leffan joukosta, mutta valitettavasti en voi arvioida leffaa vain puolikkaan perusteella.

20. TULLY

En tiedä, olenko koskaan ennen nähnyt yhtä todentuntuista kuvausta vanhemmuudesta ja äitiydestä kuin Tullyssä. Yleensä etenkin Hollywood-tuotannoissa vanhemmuutta vain kaunistellaan ja näytetään, kuinka ihanaa on, kun lapset leikkivät iloisesti, mutta Tully näyttää myös tämän tuoman väsymyksen, ärtymyksen ja kehittyvän itsehillinnän taidon. Vanhemmuus ei ole vain ruusuilla tanssimista, vaan siihen kuuluu Legojen päälle astumista, ties minkä tahrojen siivoamista, sekä kiroilun tukahduttamista. Elokuva voi vaikuttaa karulta, mutta se tekee tämän todentuntuisen vanhemmuuden kauniiksi ilman kaunistelua. Tähän vielä päälle uskomattoman hyvä roolisuoritus Charlize Theronilta, taidokas ohjaus Jason Reitmanilta ja oivallista dialogia käsikirjoittaja Diablo Codylta, on kyseessä hieno filmi - etenkin kun loppuhuipennus tarjoaa aikamoisen mullistavan tekijän. Lopetus saattaa aluksi tuntua oudolta ja hölmöltä, mutta kun elokuvan jälkeen alkaa pohtimaan leffan aiempia tapahtumia, Codyn käsikirjoitus muuttuu entistäkin nokkelammaksi vihjeidensä kanssa.

19. BAD TIMES AT THE EL ROYALE

Bad Times at the El Royale haiskahtaa vahvasti Quentin Tarantinon leffoja kopioivalta teokselta, mutta toisin kuin läpimädän Terminalin kanssa, nyt en sano näin lainkaan huonolla tavalla. Ohjaaja Drew Goddard tekee erinomaista työtä rakentaessaan filmin mysteeristä tarinaa ja paljastaessaan kiehtovia asioita salaperäisten hahmojen taustoista. Elokuva vangitsee katsojansa heti alussa ja filmi on täynnä taiturimaisesti ohjattuja, käsikirjoitettuja ja teknisesti toteutettuja kohtauksia. Jotkut kohdat ovat salakavalan jännittäviä ja noin kahden ja puolen tunnin elokuvaksi aika kuluu yllättävänkin vauhdikkaasti. Ajassa eteen ja taakse hyppivä tarina on huolellisesti työstetty, ja on kiinnostavaa nähdä samat tapahtumat useasta eri näkökulmasta. Näyttelijät ovat erittäin hyviä - etenkin uusi tulokas Cynthia Erivo, joka teki heti vaikutuksen. Vain loppuhuipennus vaatisi pientä viilaamista ja sen vuoksi leffa ei ole korkeammalla listassani.

18. THE MISEDUCATION OF CAMERON POST

Yksi syy, miksi halusin tehdä listan jopa 20:stä elokuvasta oli, että halusin saada mukaan pari vähemmälle huomiolle jäänyttä filmiä ja The Miseducation of Cameron Post on ehdottomasti sellainen. Ainoa indie-elokuva listallani kertoo nuoresta lesbotytöstä, joka lähetetään leirille, missä hänestä ja muista kaltaisistaan yritetään käännyttää heteroita. Filmi näyttää vaikuttavalla tavalla, millaisia kauheuksia seksuaalivähemmistöt joutuvatkaan kokemaan ja on kamalaa ajatella, että tällaisia leirejä on ihan oikeasti olemassa vielä tänäkin päivänä. Välillä leirillä tapahtuvat puuhat vaikuttavat ihan normaalilta meiningiltä, mikä luokin painostavaa tunnetta elokuvan henkeen, kun tietää, mitä psykologisia hirveyksiä leirillä oikeasti tapahtuu. Tämän vuoksi iloisemmat henget tuntuvat katsojastakin entistä onnellisemmilta. Elokuvan kirkkain tähti on ehdottomasti uransa huipputyön tekevä Chloë Grace Moretz, joka on suorastaan fantastinen osassaan. Katsojana pääsee kunnolla Moretzin esittämän Cameronin pään sisään, minkä lisäksi nuorten väliltä löytyy käsinkosketeltavan todellista seksuaalista jännitettä.

17. ENSIMMÄISENÄ KUUSSA

FIRST MAN

Nimensä mukaisesti ensimmäisenä Kuussa käyneestä ihmisestä, Neil Armstrongista kertova Damien Chazellen elokuva on aikamoinen kokemus. Filmi sai ennakkoon kritiikkiä siitä, ettei siinä näytetä, kun Yhdysvaltain lippu pystettiin Kuun kamaralle, mutta nämä yksilöt ovat ymmärtäneet elokuvan täysin väärin. Ensimmäisenä Kuussa ei nimestään huolimatta kerro niinkään Kuu-visiitistä, vaan Armstrongista itsestään. Chazelle vie katsojan täysillä Armstrongin pään sisään, mitä vahvistaa Ryan Goslingin upea roolisuoritus. Gosling osoittaa jatkuvasti olevansa yksi 2010-luvun parhaista näyttelijöistä ja tekee sen jälleen kerran, näyttäen paljon tunteita hyvin vähäisin ilmein ja elkein. Chazelle taas osoittaa jälleen olevansa yksi lahjakkaimmista nuorista ohjaajista - etenkin avaruuteen sijoittuvissa kohtauksissa. Tapa, miten kamera on aseteltu avaruusalusten sisälle, herättää todellisen tunteen siitä kuin olisi oikeasti mukana lennolla Armstrongin kanssa. Se on samaan aikaan kiehtovaa ja pelottavaa. Itse Kuussa käynti on taas käsittämättömän vaikuttavasti toteutettu ja nostaa helposti tunteet pintaan kauneudellaan. Miten tuo eloton kivimöllykkä voikaan olla niin henkeäsalpaavan hieno näky?

16. ISLE OF DOGS

Ehdottomasti oudoin elokuva listallani on Wes Andersonin uusi nukkeanimaatio Isle of Dogs. Elokuva kertoo fiktiivisestä japanilaiskaupungista, missä leviää koirien aiheuttama tauti. Koirat siirretään kaatopaikkasaarelle eristyksiin ja siellä sitten seikkaillaan. Ja Andersonin tyylin tuntien kyseessähän on kummallinen ja hauskan nokkela kertomus, millaista ei toista löydy. Nukkeanimaatio on upeasti toteutettu ja tekijät ovat saaneet karun roskasaaren näyttämään yllättävänkin kauniilta. Anderson sommittelee kuvansa hauskoilla tavoilla, jolloin elokuva on visuaalisesti ensiluokkainen alusta loppuun. Elokuvan aikana saa nauraa useaan otteeseen, minkä lisäksi ei voi olla ihastumatta veikeisiin koirahahmoihin. Tekijät ovat tehneet oivan tempun, kun eivät ole kääntäneet ihmisten puhetta, jolloin kaikki japanin kielen taidottomat näkevät koirat paljon lähestyttävimpänä kuin ihmiset. Hieman tarina kompastelee leffan loppupäässä ja vaihto-oppilas Tracya koskeva juonikuvio ei ole erityisen kiinnostava, mutta muuten filmi tarjoaa paljon iloa - ei vain kuitenkaan ihan koko perheelle, vaikka koira-animaatio onkin.

15. IHMEPERHE 2

INCREDIBLES 2

14 vuotta siinä vain kesti, mutta vihdoin ja viimein saimme jatkoa yhdelle Pixarin huippuleffoista, Ihmeperheelle (The Incredibles - 2004)! Odotus onneksi palkitaan ja vaikkei Ihmeperhe 2 nouse edeltäjänsä tasolle, on se silti loistava supersankariseikkailu. Elokuva sisältää jännittävän vauhdikkaita toimintakohtauksia, hulvattoman hauskaa huumoria ja aivan huikeaa animaatiojälkeä. Mikä parasta, kyseessä on hahmovetoinen tarina, mistä löytyy syvällistä puolta, kun filmi osoittaa, ettei tarvitse voimia ja asua ollakseen sankari, vaan arjen sankarit ovat ihan yhtä tärkeitä. On hauska seurata, kun tällä kertaa Neiti Rajaton lähtee sankarihommiin ja Herra Ihmeen täytyy jäädä huolehtimaan lapsista. Ohjaaja-käsikirjoittaja Brad Bird ei aliarvioi lapsikatsojien keskittymiskykyä, eikä kohtele elokuvaansa lastenleffana, vaan tuo mukaan vakavia yhteiskunnallisia keskusteluja, sekä yhdessä kohtaa tunnelmaa kuin suoraan David Fincherin trilleristä. Läpi leffan on myös aivan mahtavaa nähdä, kuinka sankareiden eri voimia käytetään hyödyksi. Etenkin Jaska-vauvalle keksitään koko ajan uusia kykyjä, mikä johtaa todella hauskoihin kohtauksiin.

14. MINÄ, SIMON

LOVE, SIMON

Homouttaan salaavasta Simon-pojasta kertova Minä, Simon on yksi parhaista teinielokuvista ikinä. Kyseessä on aidosti hurmaava ja koskettava teos, mistä kuka tahansa voi pitää. Filmissä kyllä riittää tuttuja teinileffakliseitä, mutta tarinan homo-aspekti tuo siihen jotain todella raikasta. Tätä ennen homopäähenkilöitä on nähty lähinnä pienemmän luokan draamateoksissa, kuten Moonlightissa (2016) ja Call Me by Your Namessa (2017), mutta Minä, Simon avaa ovia valtavirran elokuville, joissa homoja voidaan nähdä muinakin kuin vain stereotyyppisissä sivurooleissa. Aluksi filmi tuntuu vähän liiankin tavalliselta teinileffalta, mutta toisaalta tämä on vain plussaa, sillä näin elokuva osoittaa, että homoista voidaan ihan samalla lailla tehdä näitä tavallisia teinileffoja kuin heteroistakin. Lisäksi elokuvan edetessä siihen onnistutaan luomaan erinomainen tunnelataus, mikä todella iskee katsojaan loppupäässä tarinaa. Ei ole mikään ihme, että yleisö hurrasi ja taputti elokuvan päättyessä, sillä niin koskettavaksi filmi onnistuu muuttumaan.

13. SEARCHING

Searching on yksi vuoden koukuttavimmista kokemuksista. Täysin tietokoneruutujen, puhelimien näyttöjen ja uutislähetysten kautta kerrottu trilleri on fantastisesti toteutettu. Kadonnutta tytärtään etsivästä isästä kertova leffa tarjoaa oivallisia yllätyksiä, sekä todella nerokasta teknistä kikkailua. Ohjaaja Aneesh Chaganty onnistuu luomaan erittäin tiivistä tunnelmaa jo ihan vain näyttämällä, kun isä tutkii tyttärensä tietokoneen sisältöä ja tämän somekanavia vihjeiden perässä. Elokuva luottaa hienosti visuaaliseen kerrontaan, eikä käytä aikaa selittämään asioita katsojalle. Läpi leffan on ripoteltu hyviä vihjeitä mysteerin selvittämiseen, sekä yllättävänkin hauskoja hetkiä, enkä malta odottaa, että näen filmin uudestaan tutkiakseni lisää sen salaisuuksia. Itse pidin todella paljon siitä, että elokuva uskaltaa ottaa kantaa ihmisten tekopyhyyteen tällaisessa tilanteessa, tyttären luokkalaisten julkaistessa videoita surustaan hakeakseen huomiota ja ollakseen mukana tilanteessa. John Cho tekee kenties uransa parhaimman roolisuorituksen uupuneena, mutta tarmokkaana isänä.

12. HÄVITYS

ANNIHILATION

Suomessa suoraan Netflixiin julkaistua scifiteos Hävitystä katsoessani en ollut vielä oikein varma, löytääkö elokuva paikkaa listalta. Natalie Portmanin mainiosti näyttelemää päähenkilöä lukuunottamatta hahmot tuntuivat harmillisen tylsiltä ja etäisiltä. Mutta elokuva jäi kuitenkin vahvasti mieleeni ja kun olin sitä muutaman päivän pyörittänyt päässäni ja kokenut useita ahaa-elämyksiä löytäessäni uusia puolia sen monikerroksisesta tarinasta ja teemoista, nousi leffa yllättävänkin korkealle. Elokuva kertoo Yhdysvaltoihin ilmestyneestä kummallisesta paikasta, mitä kutsutaan "hohteeksi" ja minkä salaisuuksia joukko tutkijoita lähtee selvittämään. Mikä hohde on? Mistä ja miksi se on tullut? Ja mitä se tekee? Näitä kysymyksiä pohditaan elokuvan aikana ja vielä sen jälkeenkin. Filmi ei ole helppo, mutta on äärimmäisen palkitsevaa, kun sen mysteerit alkavat paljastumaan ja sen syvällisyyttä alkaa ymmärtämään. Elokuva sisältää useita jännittäviä, kuten myös kauniita hetkiä. Ohjaaja-käsikirjoittaja Alex Garland ripottelee vihjeitä läpi leffan, eikä todellakaan aliarvioi katsojaansa. Monet toiminnallista scifikauhua odottaneet pettyivät elokuvan hitaampaan ja älyllisempään menoon, mutta itse olin täysin lumoutunut elokuvasta.

11. SUSPIRIA

Vuoden 1977 kulttikauhuklassikko Suspirian uusi versio on aikamoinen kokemus. Elokuva sisältää paljon häiriintynyttä ja ahdistavaa kuvastoa, minkä lisäksi se onnistuu olemaan samanaikaisesti sekä sairaalla tavalla kaunis, että kauniilla tavalla sairas. Saksalaisesta tanssikoulusta ja sen karmivista salaisuuksista kertova Suspiria luo erinomaisesti kauhutunnelmaansa, eikä ohjaaja Luca Guadagnino koskaan luota laiskoihin äkkisäikäytyksiin. Guadagnino rakentaa piinaavaa henkeä vähitellen ja on saanut aikaiseksi hypnoottisen kokemuksen, jonka katselua ei voi keskeyttää, vaikka filmi kestääkin kaksi ja puoli tuntia. Näyttelijät tekevät loistotyötä - jopa Fifty Shades -sarjasta tuttu Dakota Johnson, joka osoittaa vihdoin osaavansa, jos niin haluaa. Maskeeraustiimille täytyy nostaa hattua, sillä he onnistuivat huijaamaan minua aivan totaalisesti yhden hahmon kanssa. Arvostukseni hahmon näyttelijää kohtaan kasvoi todella paljon. Elokuvan ainoa ongelma on sen aika tarpeeton epilogi. Jos sen poistaisi, leffa loppuisi todella pysäyttävästi ja jättäisi entistäkin paremmin katsojansa sanattomaksi.

10. BLACKKKLANSMAN

Yksi vuoden puhutuimmista elokuvista on todella vahvasti rasismiin kantaa ottava BlacKkKlansman, mikä kertoo tositarinan mustasta poliisista, joka soluttautui Ku Klux Klaniin. Suomessa leffa on puhutellut senkin vuoksi, että yhtenä KKK:n jäsenenä nähdään Jasper Pääkkönen ja mikä parasta, tällä kertaa suomihehkutus on täysin ansaittua, sillä Pääkkönen on aivan huikea roolissaan inhottavana mulkvistina! Päärooleissa nähtävät John David Washington ja Adam Driver ovat myös erinomaisia rooleissaan. Lisäksi erittäin hienoa työtä tekee ohjaaja Spike Lee, joka käsittelee tärkeää asiaa mustan huumorin voimin ja tuo leffaansa hauskasti vanhojen blaxploitaatio-teosten tuntua. Tarina muuttuu paikoitellen hyvinkin jännittäväksi ja mukaan on ujutettu vahvaa yhteiskuntakritiikkiä tästä päivästä. Lee ei selvästi pidä siitä, kuka tällä hetkellä johtaa Valkoisesta talosta käsin, se tulee kyllä täysin selväksi. Aluksi pidin filmin nykypäivän meininkiä näyttävää lopetusta päälleliimatulta ja saarnaavalta, mutta mitä kauemmin aikaa kului, sitä enemmän aloin ymmärtämään sen tärkeyden leffassa.

9. AVENGERS: INFINITY WAR

Vuoden massiivisin - ei, vaan yksi koko elokuvahistorian massiivisimmista järkäleteoksista on Marvelin elokuvauniversumin 19. leffa, Avengers: Infinity War. Kaikki se, mitä Marvel on rakentanut leffoissaan 10 vuoden ajan yhdistyy tässä elokuvassa ja aikamoisella pamauksella. Elokuvaan on mahdutettu enemmän sankareita ja isoja tähtiä kuin mihinkään muuhun filmiin. Kun isoja sankarihahmoja on näin paljon, on leffan mahdotonta keskittyä täysillä kaikkiin, miksi onkin täydellinen ratkaisu, että elokuvan päähenkilö onkin oikeasti sen vihollinen, Josh Brolinin upeasti tulkitsema avaruustitaani Thanos. Kyseessä on yksi parhaista roistohahmoista supersankarielokuvissa ikinä. Hahmo on aidosti uhkaava ja hän tuntuu oikeasti pysäyttämättömältä. Mutta mikä tärkeintä, hahmo on moniulotteinen ja hänen motiivinsa ovat selkeät ja kaikessa kauheudessa ymmärrettävät. Täydellisesti luodun pahiksen ansiosta elokuvassa vallitsee epätoivon tunne ja jännitys vain tiivistyy loppua kohti, jokaisen toimintakohtauksen ollessa edellistä tukalampi sankareille. Infinity War ei kuitenkaan ole ongelmaton leffa, vaan sillä on pieniä vaikeuksia rytmityksensä kanssa. Esimerkiksi Thorin sivuseikkailu vie turhaa aikaa tärkeämmistä ja paljon mielenkiintoisemmista asioista. Lisäksi leffalla on paikoitellen vaikeuksia tasapainotella synkemmän ja Marvelille tutun humoristisemman tunnelman kanssa. Tämä kuitenkin korvautuu yhdellä elokuvahistorian pysäyttävimmällä lopetuksella, mistä fanikunta ei ole vieläkään toipunut.

8. HILJAINEN PAIKKA

A QUIET PLACE

Hiljainen paikka saattaa aluksi vaikuttaa vain tavalliselta monsterileffalta, mutta päänäyttelijä John Krasinskin taidokas ohjaus tekee siitä hyvin erityisen tapauksen. Äänen perusteella metsästäviltä olennoilta piileskelevästä perheestä kertova kauhuelokuva hyödyntää äänimaailma mestarillisilla tavoilla. Nimensä mukaisesti kyseessä on todella hiljainen filmi ja katsoja ei voi muuta kuin jännittää hievahtamatta, peläten hahmojen puolesta. Elokuva on niinkin hienosti tehty, että katsojana saattaa itsekin yrittää olla päästämättä ääntä hirviöiden pelossa. Äkkisäikäytyksiä on mukana, mutta niitä ympäröivät kauhukohtaukset ovat niin mahtavasti rakennettuja, etteivät parit böö-pelottelut edes haittaa. Yksi parhaista asioista on, että paria hetkeä lukuunottamatta katsoja näkee kaiken perheen näkökulmasta, eikä tiedä möröistä sen enempää kuin hahmotkaan. Näyttelijät ovat erittäin hyviä rooleissaan ja heidän hahmoistaan välittää yllättävänkin paljon. Toivon todella, että komedioista tuttu Krasinski jatkaa kauhulinjalla, sillä hän pistää tällä leffalla monet kauhutekijät nurkkaan häpeämään.

7. THE SHAPE OF WATER

Mm. parhaan elokuvan Oscar-palkinnon voittanut The Shape of Water ilmestyi alunperin Yhdysvalloissa vuonna 2017, mutta elokuva saapui Suomeen vasta tänä vuonna, joten leffa lasketaan meillä vuoden 2018 elokuvaksi ja siten sen voi ottaa mukaan listalle. Oscar-pysti meni kyllä aika lailla oikeaan paikkaan, niin lumoavan kauniin fantasiatarun Guillermo del Toro on saanut aikaiseksi. "Hirviöön" rakastuva nainen ei ole vielä tarinana kovin originaalia, mutta tapa, millä Del Toro kertoo tarinansa, tekee siitä erittäin ainutlaatuisen. Rakkaustarina on aidosti ihana ja siitä löydetään puolia, joita yleensä filmeissä ei kehdata näyttää. Elokuva koskettaa, mutta se saa myös nauramaan ja jännittämään. Näyttelijät ovat kaikki huikeita rooleissaan. Pääosassa nähtävä Sally Hawkins on uskottava mykkänä naisena ja Hiljaisen paikan tavoin on rohkea veto käyttää kommunikointina hyvin paljon viittomakieltä. Michael Shannon on loistava inhottavana tarinan roistona. Itse vesiolento on aivan mielettömän hienosti toteutettu. Maskeeraukset ja asu saavat otuksen näyttämään todelliselta. Elokuva on myös muutenkin visuaalisesti upea teos todella näyttävien lavasteidensa kanssa.

6. SPIDER-MAN: KOHTI HÄMÄHÄKKIVERSUMIA

SPIDER-MAN: INTO THE SPIDER-VERSE

Yksi vuoden isoimmista yllättäjistä itselleni on supersankarianimaatio Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia. Trailerien perusteella odotin aika unohdettavaa pätkää, mutta elokuva nousikin vuoden parhaaksi sarjakuvaleffaksi ja yhdeksi kaikkien aikojen parhaaksi supersankarielokuvaksi! Elokuva tarjoaa perinteistä toimintaa ja seikkailua, mutta siitä löytyy myös itsetietoisuutta ja syvällisyyttä, mikä tekee siitä monikerroksisen teoksen. Filmi on myös aivan uskomattomasti animoitu ja se todella näyttää siltä kuin sarjakuva heräisi eloon. Visuaalinen väripommitus ja hauskasti muuttuvat tyylit lumoavat täysin. Elokuva on myös todella kekseliäs ja hauska, sekä yllättävänkin liikuttava. Hahmoista alkaa oikeasti välittämään ja erilaiset versiot Hämähäkkimiehestä ovat erinomainen lisä. Elokuva onnistuu välttelemään kaavamaisuuksia ja tarjoaa useita vau-hetkiä, sekä jättää vaatimaan jatkoa.

5. HEREDITARY - PAHAN PERINTÖ

HEREDITARY

Hereditary - Pahan perintö on yksi parhaista kauhuleffoista, minkä olen koskaan nähnyt, mutta se ei todellakaan ole kaikille. Etenkin nykypäivän böö-säikyttelyistä pitäville tämä on vaikeasti sulateltavissa, sillä leffa tarjoaa lähinnä psykologista kauhua ja oikeasti ajateltavaa. Itse olin niinkin täpinöissäni filmistä, että kävin katsomassa sen kaksi kertaa teatterissa. Hitaasti aukeava tarina on todella mielenkiintoisesti rakennettu ja kun vihdoin alkaa selviämään, mistä koko hommassa onkin ollut kyse, muuttuu filmi vain entistäkin paremmaksi. Kyseessä on myös yksi ahdistavimmista leffoista, minkä olen kokenut. Ensikertalaisohjaaja Ari Aster tekee mestarillista työtä läpi elokuvan ja todella tietää, mikä on oikeasti pelottavaa. Hän iskee mukaan shokeeraavia hetkiä juuri oikeissa hetkissä ja jättää filmin kummittelemaan mielessä vielä pitkään sen päätyttyä. Elokuva sisältää useita huikeasti toteutettuja kohtauksia, jotka todella nostavat ihon kananlihalle. Näyttelijät ovat myös erinomaisia rooleissaan - etenkin Toni Collette, joka antaa kaikkensa, mutta valitettavasti taitaa olla turha toivo, että Oscar-akatemia tajuaisi antaa hänelle edes ehdokkuutta parhaasta naispääosasta.

4. MISSION: IMPOSSIBLE - FALLOUT

Juuri kun ehdin ajatella, ettei tämä leffasarja voisi enää paremmaksi muuttua... Mission: Impossible - Fallout on helposti sarjansa paras teos, sekä yksi parhaista toimintaelokuvista, minkä olen koskaan nähnyt. Toimintakohtaukset ovat kaikki aivan tajuttoman mahtavia, oli kyseessä sitten brutaali nyrkkitappelu vessassa, huippujännittävä moottoripyörä-takaa-ajo tai helikopterikohtaus, missä päätähti Tom Cruise itse tekee vaarallisia stuntteja. Cruise pistää muutenkin kaikkensa peliin leffassa, hypätessään oikeasti lentokoneesta (mikä on uskomattoman hienosti toteutettu kohtaus) ja murtaessaan nilkkansa hypätessään talon katolta toiselle. Läpi leffasarjan Cruise on osoittanut olevansa yksi elokuvahistorian kovimmista toimintastaroista ja tässä hän tekee temppuja, mitkä saisivat monet stunt-miehetkin kaipaamaan äitiään. Muutkin näyttelijät tekevät loistotyötä läpi leffan, minkä lisäksi elokuvan tunnelma on fantastinen. Läpi leffan kulkee oikea epätoivon tunne, jolloin tehtävä todella tuntuu mahdottomalta. Useaan otteeseen huomasin, että elokuva oli naulannut minut täysin penkkiini ja sydämeni takoi rinnassa, sillä filmi imaisi minut täydellisesti mukaansa. Pientä miinusta elokuva saa parista ennalta-arvattavasta hetkestään, mutta muuten Mission: Impossible - Fallout on toimintaelokuvien merkkiteos.

3. THREE BILLBOARDS OUTSIDE EBBING, MISSOURI

Three Billboards Outside Ebbing, Missouri ei herättänyt itsessäni kiinnostusta nimihirviönsä takia, mutta onneksi annoin sille mahdollisuuden, sillä kuten voi huomata, elokuva pitää listani pronssisijaa. Martin McDonagh on jälleen työstänyt aivan törkeän kovan käsikirjoituksen täynnä mitä mahtavinta ja kekseliäintä dialogia. Hahmojen käymät keskustelut ovat todella töykeitä, mutta McDonaghin mustan huumorin höystäminä suorastaan loistavia. Hahmot itsessään ovat erinomaisesti kirjoitettuja. Frances McDormand on fantastinen tyttärensä murhaa selvittävänä äitinä, joka vaikuttaa lähinnä kylmältä akalta, mutta joka osoittaa hyvin lämmintäkin puolta, jos sille tuulelle sattuu. Sam Rockwell taas tekee mitä inhottavimmasta rasistipoliisista oudon pidettävän ja molemmat näyttelijät todella ansaitsivat Oscar-palkintonsa rooleistaan. McDonagh on tehnyt mahtityötä myös ohjaajana ja onnistuu tekemään tästä karusta tarinasta ja töykeistä, moraalisesti arveluttavista hahmoista jotain yllättävänkin syvästi koskettavaa.

2. A STAR IS BORN

A Star Is Born on itselleni vuoden isoin yllättäjä. Ajattelin kyllä etukäteen pitäväni leffasta, mutten koskaan olisi uskonut, että pitäisin filmiä täydellisenä mestariteoksena, mutta niinpä vain kävi. Bradley Cooper tekee uransa parhaan roolisuorituksen alkoholisoituneena muusikkona ja samalla hän myös todistaa huikeat kykynsä ohjaajana sekä laulajana. Myös Lady Gaga osoittaa näyttelijänkykynsä, sekä vakuutti minut vihdoin laulutaidoillaan. Aiemmin pidin Gagaa hieman teennäisenä, mutta tässä filmissä hän riisuu kaiken sen räikeän show-puolensa ja esittää itsensä todella haavoittuvaisena ja maanläheisenä, mikä sai minut arvostamaan häntä suuresti. Sam Elliottkin tekee Oscarin arvoisen roolisuorituksen! Elokuvan tarina kulkee täydellisellä rytmityksellä eteenpäin ja se on täynnä upeita kohtauksia ja hetkiä - etenkin konserttikohtaukset ovat täydellisiä ja niiden aikana tuntuu siltä kuin olisi oikeasti päässyt lavalle hahmojen kanssa. Filmi on myös täynnä mahtavia kappaleita, joita kuuntelee erittäin mielellään yksinäänkin. Jos "Shallow"-laulu ei saa Oscar-palkintoa, niin minä kyllä suutun! Elokuvan läpi myös kulkee valtava tunnelataus, joka purkautuu sydäntäsärkevän koskettavassa lopussa. Toivon todella, että Cooper jatkaa ohjaajana, sillä tässä hän saa kaikki palaset loksahtamaan kohdalleen juuri oikein, luoden todellisen mestariteoksen!

1. COCO

Animaatioyhtiö Pixar on tunnettu tunteikkaista teoksistaan. Yksi yhtiön leffoista, Inside Out - mielen sopukoissa (Inside Out - 2015) jopa kertoo kirjaimellisesti tunteista. Tämä tieto ei silti voinut valmistaa minua siihen tunnevyöryyn, jonka Coco minulle tarjosi. Elokuva jätti minut täysin sanattomaksi upeutensa kanssa ja viimeisen puolen tunnin ajan minun täytyi pidätellä itkua, sillä filmi iski sydämeeni niin kovaa. Meksikoon sijoittuva Coco kertoo Miguel-pojasta, joka päätyy seikkailuun kuolleiden maailmaan, mikä tarjoaa paljon vauhdikkaita ja hauskoja tilanteita, mutta myös tärkeitä viestejä ja syvällisyyttä. Elokuva käsittelee kuolemaa ja perhettä hyvin monipuolisin tavoin, minkä vuoksi tämä on tärkeä teos lapsille. Filmin hahmot ovat kiinnostavia ja Miguelin matkaan lähtee mielellään heti ensiminuuttien aikana. Elokuva sisältää useita äärimmäisen kauniita hetkiä, sekä hyvää jännittävyyttä ja loistavia kappaleita. Huikea "Remember Me" -laulu voitti ihan oikeutetusti parhaan kappaleen Oscar-palkinnon - niin ihana se on. Olisi ollut myös huutava vääryys, jos leffa ei olisi voittanut parhaan animaatioelokuvan palkintoa, sillä Coco on visuaalisesti pelkkää silmäkarkkia. Yksityiskohtainen ja näyttävä animaatio saa suun loksahtamaan useita kertoja auki. Coco oli yksi ensimmäisistä uutuuselokuvista, mitkä näin tänä vuonna, eikä mikään sen jälkeen ilmestyneistä ole päässyt sen yli. Tämän koko perheen mestariteoksen myötä rakkauteni Pixaria kohtaan kasvoi vain entisestään!

No niin, 2018 oli sitten siinä ja nyt voi kääntää katseen takaisin tulevaa vuotta kohti. Heti tammikuun ensimmäisenä päivänä ilmestyy juttua vuoden 2019 elokuvatarjonnasta. Ensi vuonna pyrin katsomaan ja arvostelemaan mahdollisimman paljon uutuusleffoja, kuten myös tämän vuoden filmejä, joita en syystä tai toisesta ehtinyt arvostelemaan. Hyvää uutta vuotta siis kaikille ja palataan elokuvien pariin taas ensi vuonna!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.12.2018
Lähteet: elokuvien julisteet www.impawards.com, paitsi
Isle of Dogs: www.shyfyy.files.wordpress.com
Love, Simon: www.cineworld.co.uk
Avengers: Infinity War: www.marvelcinematicuniverse.wikia.com
The Shape of Water: www.collider.com
Alun kuva elokuvasta Avengers: Infinity War