Arvostelu: Ihmeperhe 2 (Incredibles 2 - 2018)

IHMEPERHE 2

INCREDIBLES 2

Ohjaus: Brad Bird
Pääosissa: Holly Hunter, Craig T. Nelson, Sarah Vowell, Huck Milner, Samuel L. Jackson, Bob Odenkirk, Catherine Keener, Brad Bird, Jonathan Banks, Michael Bird, Sophia Bush ja John Ratzenberger
Genre: animaatio, seikkailu, toiminta, komedia
Kesto: 1 tunti 58 minuuttia
Ikäraja: 7

Pixarin animaatioelokuva Ihmeperhe (The Incredibles - 2004) oli suurmenestys, mikä voitti niin katsojat kuin kriitikot puolelleen, sekä sai lukuisia palkintoja, kuten kaksi Oscar-pystiä. Kyseessä on yksi Pixarin suosituimmista elokuvista ja siitä lähtien, kun leffa ilmestyi, kaikki ovat kyselleet jatko-osan perään. Jopa Pixarin johtotiimi kyseli ohjaaja Brad Birdiltä jatko-osaa, mutta Bird vastasi, ettei aio tehdä sitä, jos hän ei keksi yhtä hyvää tarinaa. Vuosien varrella monen fanin toivo jatkoa kohtaan on jo kadonnut ja aina kun ilmestyi uusi Pixar-elokuva, tuntui siltä, ettei Ihmeperheen tarinaa koskaan jatkettaisi. Myös minä kuuluin niihin. Kun esimerkiksi Autot 2 (Cars 2 - 2011), Monsterit-yliopisto (Monsters University - 2013) ja Doria etsimässä (Finding Dory - 2016) ilmestyivät, pohdin, miksi Pixar käyttää aikaansa näihin jatko-osiin, eikä siihen mitä ihmiset oikeasti haluavat nähdä? Kuitenkin samalla kun fanien toivo laski, Birdin oma innostus kasvoi ja hän keksikin juonen ja alkoi vihdoin työstämään jatko-osaa. Ja nyt, neljäntoista vuoden jälkeen Ihmeperhe 2 saa vihdoin ensi-iltansa! Itse hihkaisin riemusta, kun Pixar julkaisi ensimmäisen julisteen elokuvasta ja sain kylmiä väreitä, kun näin ensimmäisen trailerin. Alkuperäinen Ihmeperhe oli yksi suosikkileffoistani lapsena, enkä pystynyt käsittämään, että näkisimme vihdoin ja viimein jatkoa sille! Innostustani laski se, että tämäkin Disneyn levittämä animaatio saapuisi Suomeen pari kuukautta myöhemmin kuin muissa maissa, mutta kun lehdistönäytöksen päivä vihdoin koitti, mahassani myllersi ja menin epäuskon, jännityksen ja lapsenomaisen innon muodostaman tunneyhdistelmän kanssa katsomaan Ihmeperhe 2:n.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Ihmeperhe!

Elli Vaaran täytyy palata sankarihommiin Neiti Rajattomana ja osoittaa, että maailma tarvitsee sankareita, jotta supersankaruus saataisiin jälleen lailliseksi. Samalla Herra Ihmeen täytyy jäädä kotiin Ilu Vaarana ja vahtia heidän lapsia Ilonaa, Esaa ja Jaskaa, jolle alkaa kehittyä uusia voimia...

Siinä, missä ensimmäinen Ihmeperhe käsitteli Ilun keski-iän kriisiä ja henkistä kasvua, Ihmeperhe 2 tekee Ellistä (Holly Hunter), eli Neiti Rajattomasta pääsankarinsa, mikä on aivan mahtava idea! Vuosikausia supersankarihommat ovat kuuluneet enempi miehille, joten on hienoa nähdä, että Elli pääsee enemmän toimintaan kuin miehensä. On erittäin mielenkiintoista nähdä, kuinka Elli alkaa vähitellen nauttimaan Neiti Rajattomana olemisesta ja miten hänen ajatusmaailmansa muuttuu filmin aikana.
     Ilu (Craig T. Nelson), eli Herra Ihme on niin tottunut olemaan koko kansan sankari, että on erinomainen päätös jättää hänet tällä kertaa kotiin lastenvahdiksi. Yksi elokuvan syvällisimmistä puolista ja opetuksista (mikä Ilunkin täytyy oppia) on että vanhemmuus on myös sankariteko - kun se on tehty oikein. Lasten auttaminen koulun ja muutenkin elämän kanssa voi olla jopa raskaampaa kuin supersankarina seikkaileminen. Ilun ja Ellin roolien vaihto sankarina ja huoltajana ei ole mukana vain, koska on hauska nähdä, miten Ilu yrittää pärjätä lapsien kanssa yksin, vaan koska molemmat joutuvat tekemään sitä asiaa, missä he ovat heikompia, jolloin he voivat kehittyä paremmiksi elokuvan aikana.

Ellin ja Ilun lapset ovat tietty mukana ja viisikosta on jälleen onnistuttu luomaan uskottava perhe. Ilona-tytöllä (Sarah Vowell) alkaa tosissaan teini-ikä, kun hänellä tulee ongelmia ihastuksensa Toni Rytivuon (äänenä ohjaaja Bradin poika Michael Bird) kanssa. Esa (ääni vaihtunut Spencer Foxista Huck Milneriin) taas yrittää saada vanhempansa ylpeiksi pärjäämällä koulussa. Isoimpaan rooliin lapsista nousee kuitenkin Jaska-vauva (hassuja vauvaääniä päästelee Eli Fucile), joka ei viime leffassa päässyt seikkailuun mukaan. Ensimmäisessä Ihmeperheessä kuitenkin jo vihjattiin, että Jaskalla olisi useampia voimia ja niiden kehittymistä filmi esittelee todella kiehtovasti.
     Muita tuttuja hahmoja alkuperäisestä elokuvasta ovat Ilun supersankarikaveri Julius (Samuel L. Jackson), eli jäinen Hyytäjä, superasuja suunnitteleva Eira Kuosi (äänenä Brad Bird itse), sekä Vaaran perhettä suojeleva vanha agentti Dicker (Jonathan Banks). Brad Bird selkeästi huomasi, että Hyytäjä nousi monen fanin suosikiksi ja siksi hänet on nostettu aiempaa paremmin esille. Mutta nähdäänkö Juliuksen vaimoa vieläkään..? Agentti Dicker jää aika taustalle, mutta Eira tarjoaa tuttuun tapaansa pari hauskaa kohtausta.
     Uusina hahmoina elokuva esittelee mm. hölmösti nimetyn Voitto Taival -nimisen bisnesmiehen (Bob Odenkirk), joka ihailee supersankareita ja haluaa tehdä supersankaruudesta laillista, sekä hänen nerokkaan siskonsa Eveliinan (Catherine Keener), joka suunnittelee siistejä vempaimia Neiti Rajattomalle. Kaksikko on ihan toimiva lisä, vaikkeivät hahmot olekaan yhtä mieleenpainuvia kuin vanhat tutut. Mukana on myös uusia supersankareita, joista esille nousee parhaiten Portaali (Sophia Bush), joka kykenee nimensä mukaisesti luomaan portaaleja, joiden kautta hän tai joku muu voi matkustaa paikasta toiseen. Hahmolle on onnistuneesti luotu hyvää persoonaa ja siten hän nousee uusista hahmoista kiinnostavimmaksi.
     Tällä kertaa ihmeperhe saa vastaansa superrikollisen nimeltä Ruutukaappari, josta en halua paljastaa oikeastaan mitään. Sanon vain, että kyseessä on ehdottomasti koko elokuvan heikoin lenkki. Ruutukaappari ei ole läheskään yhtä mahtava pahishahmo kuin edellisen leffan Syndrooma. Tähän vaikuttaa jo se, että Syndroomaa vastaan käydyt taistelut tuntuivat oikeasti henkilökohtaisilta, sillä hän todella inhosi Herra Ihmettä. Ruutukaapparin toiminnalle on kirjoitettu motiiveja, mutta ne ovat hieman liian heppoiset. Ihmeperhe 2:n oli alunperin tarkoitus ilmestyä vasta ensi vuonna, mutta sen ensi-iltaa päätettiin aikaistaa tälle vuodelle, jolloin tekijät saivat vuoden suunniteltua vähemmän aikaa työstää leffaa ja vaikuttaisi siltä, että tämä johti heikompaan pahikseen. Jos yksi lisävuosi olisi tarkoittanut parempaa roistoa, olisin hyvin kestänyt sen. Jaksoinhan minä odottaa tätä elokuvaa 14 vuotta, joten ei yksi vuosi siihen päälle olisi sydäntäni rikkonut.

Tästä päästäänkin siihen kysymykseen, mikä on varmasti monien huulilla: onko Ihmeperhe 2 yhtä hyvä kuin alkuperäinen Ihmeperhe? No eihän se tietenkään ole, mutta on pakko sanoa, etten koskaan odottanutkaan sen olevan yhtä hyvä. Enkä todellakaan odottanut sen olevan edeltäjäänsä parempi, sillä se vasta olisikin vaatinut ihmeen! Enkä sano näin vain, koska alkuperäinen Ihmeperhe oli yksi suursuosikeistani lapsena. Kun katsoin sen uudestaan arvostelua varten, pyrin katsomaan sitä kriittisemmällä silmällä, mutta silloinkin oli vain pakko todeta, että kyseessä on mestarillisesti kerrottu ja ohjattu tarina. Ihmeperhe osoitti, että animaatiot eivät ole vain lastenleffoja ja että supersankarielokuvat eivät ole vain viihdettä. Ne voivat olla paljon syvällisempiä ja merkityksellisempiä. Ja kun filmi ei edes ole jatkuvaa toimintaa, vaan se on oikeasti hahmojen kautta kerrottu tarina, on se kypsempi kuin suuri osa supersankarileffoista. Kyseessä ei siis ole vain yksi lapsuuteni suosikeista, vaan yksi suosikkielokuvistani tänäkin päivänä!

Ja kun lähtee vertaamaan näitä kahta Ihmeperhe-elokuvaa, täytyy myös ottaa huomioon, milloin ne ovat ilmestyneet. Kun ensimmäinen Ihmeperhe ilmestyi vuonna 2004, supersankarileffat olivat vasta aloittaneet nousunsa kahden X-Menin (2000 ja 2003) ja kahden Spider-Manin (2002 ja 2004) voimin. Sen oli paljon helpompi erottua edukseen. Mutta tässä välissä on kulunut 14 vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että vuosien varrella on ehtinyt ilmestyä esimerkiksi KAKSIKYMMENTÄ Marvelin elokuvauniversumin teosta Iron Manista (2008) Ant-Man and the Waspiin (2018), omassa genressään jo klassikoksi noussut The Dark Knight -trilogia (2005-2012), sekä monia monia muita, jolloin Ihmeperhe 2:n on paljon vaikeampi erottua joukosta kuin alkuperäisen elokuvan. Pelkästään tänä vuonna on ilmestynyt jo neljä supersankarileffaa! Siksi olikin hämmästyttävää, ettei Ihmeperhe 2 kalpene edes massiivisen Avengers: Infinity Warin (2018) rinnalla, vaan se saattaa jopa nousta vuoden parhaaksi supersankarielokuvaksi! Tämä on jo huikea saavutus. Alkuperäinen Ihmeperhe oli kuitenkin sekä animaation että supersankarileffojen mestariteos. Olisi hölmöä vaatia tältä samaa saavutusta.

Näiden 14 vuoden aikana varmasti kaikki Ihmeperheen nähneet ovat ehtineet miettiä ainakin yhden tavan, miten tarinaa voisi tai pitäisi jatkaa. En ole varmaan ainoa, joka pohti, että elokuvassa tehtäisiin samanlainen ratkaisu kuin Pixarin Toy Story 3:ssa (2010), mikä tapahtuu kymmenisen vuotta edellisten osien jälkeen. Ajattelin, että voisi olla kiinnostavaa nähdä Esa ja Ilona aikuisina ja Jaska teininä. Näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan Ihmeperhe 2 jatkaa tarinaa suoraan siitä, mihin edellinen osa päättyi; taistelusta Raivaajaa (Pixarin luottoääni John Ratzenberger) vastaan! Tämä oli aivan fantastinen päätös, enkä enää miettinyt lainkaan omia ideoitani leffaa varten, vaan annoin tarinan vain viedä minut mukanaan. Kuten monet varmasti tietävät, kun jokainen luo vuosien varrella vahvoja mielipiteitä siitä, miten tarinan kuuluisi jatkoa, voi lopputulos tuntua pettymykseltä. On varmasti täysi mahdottomuus, että kukaan olisi pohtinut täysin samaa tarinaa kuin Brad Bird. Itselleni ei onneksi käynyt näin, vaan pidin todella paljon Birdin kirjoittamasta tarinasta, etenkin kun hän on työstänyt elokuvaa lähes samalla antaumuksella kuin alkuperäistä Ihmeperhettä.

Kyseessä on jälleen täysin hahmovetoinen tarina, mikä keskittyy paljon enemmän syventämään henkilöitä kuin tarjoamaan näyttäviä toimintakohtauksia. Kuten jo sanoin, filmi tarjoaa hyvin syvällisen näkemyksen sankaruudesta pistäessään Ilun hoitamaan lapsia. Vanhemmuus vaatii todella paljon ja olen varma, että monet lapsetkin ymmärtävät sen katsoessaan elokuvaa. Kohtaukset Ilun ja lasten kanssa ovat todella hyviä ja upean aidon tuntuisia. Monet vanhemmat voivat helposti samaistua Iluun, kun tämä yrittää auttaa Esaa matikan läksyissä, mutta laskutavat ovat erilaiset kuin Ilun nuoruudessa. Voimiaan kokeileva Jaska tarjoaa makeat naurut läpi leffan, etenkin hulvattomassa kohtauksessa varastelevan pesukarhun kanssa. Kotikohtaukset ja henkilödraama tuo täydellistä vastapainoa Neiti Rajattoman sankaripuuhille, mistä päästäänkin niihin näyttäviin toimintakohtauksiin. Alun taistelu Raivaajaa vastaan on mitä parhain tapa alottaa elokuva, mutta todellinen toiminnan tähtihetki on tiivistunnelmainen ja nopeatempoinen takaa-ajo, missä Neiti Rajaton pääsee todella esittelemään voimiaan. Yksi suosikkiasioistani elokuvassa onkin, miten hahmojen supervoimia hyödynnetään. Neiti Rajaton moottoripyörällään on yksi esimerkki tästä, kuten on myös Jaska. On myös hauska nähdä Ilonan kokeilevan voimiaan uusilla tavoilla, mutta erityisen huikeaa on, miten Portaali hyödyntää voimiaan toimintakohtauksissa!

Heikkouksiakin filmistä löytyy, joista mainitsinkin jo tarinan pahiksen. Noin puoleen väliin asti Ihmeperhe 2 on aivan mielettömän hyvä filmi kaikin puolin, mutta kun Ruutukaappari alkaa tosissaan nousta esille, alkaa taso harmillisesti laskemaan hieman. Tuotannossa tapahtuneen kiireen huomaa roiston lisäksi myös loppuhuipennuksesta, mikä on valitettavan antikliimaksinen. Se sisältää hyviä hetkiä, kuten mainitsemani hetket Portaalin kanssa ja on hyvä, että se on täysin erilainen kuin edellisessä osassa, mutta silti jäin kaipaamaan enemmän. Asiat tuntuvat ratkeavan jopa liian helposti. Tästä voisi sanoa, että kyseessä on kuitenkin lapsille tehty elokuva ja se kuuluu asiaan, mutta kun näin ei ole! Hienointa Brad Birdin ohjauksessa on, ettei hän aliarvioi lapsikatsojia, vaan todella määrittelee koko perheen elokuvan merkityksen, sillä tässä todella on jotain ihan kaikille. Mukana on syvällisempiä keskusteluja siitä, että naiset eivät jaksa olla miesten varjossa, vaan he näyttävät pystyvänsä samaan. Mukana on myös vertauskuvia siitä, miten vähemmistöjen asemaa voitaisiin parantaa tässä ennakkoluulojen yhteiskunnassa. Bird uskaltaa myös lisätä aitoa painostavuutta - esimerkiksi yhdessä kohtauksessa hahmo murtautuu sisälle taloon ja kohtaus on valaistu synkästi ja sen äänimaailma saa sen tuntumaan rikostrilleriltä! Kyseessä ei todellakaan ole pelkkä lastenleffa.

Kenellekään ei tule varmaan minään yllätyksenä, jos sanon, että Ihmeperhe 2 näyttää uskomattoman hyvältä. Aina kun voisi luulla, ettei Pixar enää pysty pistämään paremmaksi animointinsa kanssa, yhtiö osoittaa epäilykset vääräksi. Filmi on animoitu suoraan sanottuna täydellisesti! Elokuva on täynnä pienenpieniä yksityiskohtia. Sen lisäksi, että jokaisen hahmon yksittäiset hiukset voi nähdä, on animointitiimi tehnyt kaikista asuista lähes todellisen näköisen. Tarkkaan katsottuna voi nähdä, miten asut on kudottu ja tämä pistää ainakin oman pääni pyörälle. On varmasti turvallista jo nyt sanoa, että Ihmeperhe 2 vie parhaimman animaatioelokuvan palkinnot niin Oscareissa kuin monissa muissakin gaaloissa. Tekijät ovat hienosti säilyttäneet 1960-luvun ajankuvan ensimmäisestä osasta. Äänimaailma on erinomaisesti rakennettu ja säveltäjä Michael Giacchino tekee jälleen loistotyötä musiikkien parissa. Tutut sävellykset ovat tietysti mukana ja pakko sanoa, että kun kuulin leffan tunnarin ensimmäistä kertaa tässä, ihoni nousi kananlihalle!

Ja mitä olisikaan Pixar-animaatio ilman easter eggejä, eli viittauksia muihin elokuviin, kirjoihin jne. Esimerkiksi eräässä kohtauksessa Vaaran perhe syö kiinalaista ruokaa, mikä on pakattu saman ravintolaketjun paketteihin, mitä on nähty monissa Pixar-filmeistä. Kun Ilu ja Elli saavat Taival-sisarusten bisneskortin, siihen on merkitty Pixar-studion nykyinen osoite. Supersankarien käyttämät puhelimet tuovat vahvasti mieleen Adam Westin tähdittämän "Batman"-sarjan (1966-1968) lepakkopuhelimen. Esa katsoo televisiosta klassisia sarjoja, kuten "The Outer Limitsiä" (1963-1965) ja "Jonny Questia" (1964-1965). Takaa-ajokohtauksessa on nähtävissä mainosjuliste Inside Out - mielen sopukoissa (Inside Out - 2015) tutulle purkalle. Ja tietysti mukana on monen Pixarin taiteilijan entisen opinahjon California Institute of the Artsin animaatioluokan numero A113. Se on nähtävissä jopa kolme kertaa: ensin erään huoneen numerona, sitten monorail-junan tunnusnumerona ja lopuksi elokuvateatterin ilmoitustaululla.

Pixarin tyyliin kuuluu myös näyttää lyhytanimaatio teattereissa ennen varsinaista elokuvaa. Ihmeperhe 2:a edeltää lyhäri nimeltä "Bao", mikä kertoo kiinalaisesta naisesta, jonka valmistama myky herää henkiin! Aluksi tämä tuntuu todella hassulta, mutta loppua kohti tarinasta paljastuu syvällisempi, hyvin kaunis puoli. Mielestäni kyseessä on yksi Pixarin parhaista alkulyhäreistä vuosiin.

Yhteenveto: Ihmeperhe 2 ei nouse edeltäjänsä mestarilliselle tasolle, mutta se on silti loistava jatko-osa. Elokuva nappaa hienosti mukaansa siitä, mihin edellinen osa jäi ja tarjoaa uuden kiehtovan tarinan. On aivan mahtavaa, että tällä kertaa Neiti Rajaton lähtee sankarihommiin, kun taas Herra Ihme jää hoitamaan lapsia. Tällä tuodaan hyvää syvällisyyttä mukaan, minkä lisäksi filmistä löytyy muitakin mainioita pohdintoja. Elokuva sisältää näyttäviä toimintakohtauksia, missä supersankarit hyödyntävät voimiaan häkellyttävän kekseliäästi, sekä todella hauskoja hetkiä Jaskan kanssa, mutta mikä tärkeintä, kyseessä on hahmovetoinen tarina, jolloin se on paljon enemmän kuin kevyttä viihdettä. Visuaalisesti kyseessä on aivan mielettömän upealta näyttävä teos, minkä yksityiskohtaisuus on tajunnanräjäyttävää, kun kaikkea ruudulla näkyvää alkaa tosissaan tutkimaan. Heikkouksia elokuvaan tuovat kehnonpuoleisesti kirjoitettu pahis, sekä hätiköivä loppuhuipennus vailla todellista jännitettä. Jos nämä johtuvat tiukemmasta aikataulusta, on se suuri sääli, sillä vuoden päästä olisimme saattaneet nähdä entistäkin paremman elokuvan. Jo tällaisenaan Ihmeperhe 2 on kuitenkin aivan mahtava animaatioseikkailu kaikenikäisille. Suosittelenkin filmiä erittäin lämpimästi edellisen osan faneille, supersankarien ystäville ja kaikille laadukkaita animaatioita rakastaville.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.8.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Incredibles 2, 2018, Pixar Animation Studios, Walt Disney Pictures