ANNABELLE: CREATION
Ohjaus: David F. Sandberg
Pääosissa: Talitha Bateman, Lulu Wilson, Stephanie Sigman, Anthony LaPaglia, Miranda Otto, Grace Fulton, Philippa Coulthard, Tayler Buck, Lou Lou Safran, Samara Lee, Mark Bramhall ja Joseph Bishara
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 49 minuuttia
Ikäraja: 16
Kauhuelokuva Kirottu (The Conjuring - 2013) nousi ilmestyessään suurhitiksi, joten sille päätettiin tehdä jatkoa. Kirottu 2:n (The Conjuring 2 - 2016) lisäksi päätettiin tehdä lisäosaelokuva Annabelle (2014), joka oli myös menestys, joten sillekin päätettiin tehdä jatkoa. Kuvaukset alkoivat kesällä 2016 ja alkuvuodesta 2017 paljastettiin, että kyseessä onkin esiosatarina Annabellelle, eikä varsinainen jatko-osa. Annabelle: Creation sai ensi-iltansa kesällä 2017 Los Angelesin elokuvajuhlilla ja Suomeen se saapui pari kuukautta myöhemmin. Elokuva oli isompi hitti kuin edellinen Annabelle-leffa, minkä lisäksi se sai paljon paremmat arviot. Itse en kuitenkaan käynyt katsomassa filmiä, kun se ilmestyi viime vuonna. Olin siinä kohtaa nähnyt vain The Conjuringin, enkä erityisemmin välittänyt siitä, joten päätin jättää tämän leffan väliin. Kuitenkin kun kuulin kehuja Annabelle: Creationista, ajattelin, että voisin antaa elokuvasarjalle uuden mahdollisuuden, etenkin kun tänä vuonna ilmestyy uusi lisäosaleffa Nunna (The Nun - 2018). Alkuvuodesta katsoimmekin tyttöystäväni kanssa ensimmäisen Kirotun ja kun se olikin mielestäni paljon parempi kuin muistin, katsoimme lyhyen ajan sisällä myös Kirottu 2:n, sekä Annabellen ja Annabelle: Creationin.
HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Annabelle!
Mullinsin perhe ottaa kotiinsa ryhmän orpotyttöjä asumaan. Vähitellen tytöt alkavat huomata, että talossa tapahtuu outoja asioita, jotka vaikuttavat liittyvän Mullinsin perheen vuosia sitten kuolleeseen tyttäreen...
Elokuvan päähenkilöt ovat orpotytöt Janice (Talitha Bateman) ja Linda (Ouija: Origin of Evilissä, 2016, pelotellut Lulu Wilson). Linda on tytöistä nuorempi, kun taas Janice sairastaa poliota, minkä takia hän joutuu kulkemaan kävelykepin varassa. Tämä tuo lisäjännitystä kauhukohtauksiin, sillä Janice ei voi juosta pakoon mitään pelottavaa. Siinä missä Janice on utelias, Linda on säikympi. Tytöt ovat kuitenkin kuin siskot ja heidän välilleen on onnistuttu luomaan luja side, jolloin katsojana välittää heistä, eikä halua nähdä heille käyvän mitään pahaa. Sidettä myös vahvistaa se, että Bateman ja Wilson suoriutuvat erinomaisesti rooleistaan. Etenkin Bateman yllätti minut, sillä olen nähnyt hänet pääasiassa sivurooleissa, joten oli ilo huomata, että hän taitaa myös pääosan.
Lindan ja Janicen lisäksi Mullinsin perheen luo muuttaa neljä muutakin orpotyttöä: Carol (Grace Fulton), Nancy (Philippa Coulthard), Kate (Tayler Buck) ja Tierney (Lou Lou Safran). He ovat hieman ilkeämpää sorttia, mutta pääasiassa he jäävät todella persoonattomiksi sivuhahmoiksi. Parissa kohtaa heidät nähdään kohtauksen tähtinä, mutta välillä jopa unohtaa, että tyttöjä oli enemmän kuin Janice ja Linda. Tyttöjen mukana muuttaa heitä valvova sisar Charlotte (Stephanie Sigman), joka ei hahmona ole mitä kiinnostavin. Sigman tekee kuitenkin tarpeeksi hyvää työtä, jotta hänestäkin välittää.
Elokuvassa nähdään myös Anthony LaPaglia ja Taru sormusten herrasta -trilogiasta (The Lord of the Rings - 2001-2003) tuttu Miranda "Éowyn" Otto Samuel ja Esther Mullinsina, Samara Lee heidän Bee-tyttärenään, sekä Mark Bramhall isä Masseynä.
Annabelle: Creation on esiosatarina elokuvalle, joka on lisäosatarina sarjan pääelokuvalle. Kun tutkii elokuvahistoriaa, niin voi heti sanoa, ettei lisäosan esiosa voi mitenkään olla hyvä leffa, etenkään kauhun puolella. Eihän? Vastoin kaikkia odotuksia, Annabelle: Creation on se poikkeus joka vahvistaa säännön. Kyseessä ei ole vain ensimmäistä Annabelleä parempi leffa, vaan jopa mainiota Kirottu 2:a parempi ja ennen kaikkea pelottavampi teos, eikä tämä edes sisällä ylikarmivaa demoninunnaa! Vai sisältääkö sittenkin...? Kauhutunnelmaa luodaan läpi leffan upeasti ja lähes koko elokuvan ajan henki on saatu mahdollisimman painostavaksi ja piinaavaksi. On mahtavaa, miten filmi käyttää aikaa luodakseen oikeaa tunnelmaa. Mullinsin perheen talo on tietty epätavallisen massiivinen, mikä tarjoaa paljon mahdollisuuksia erilaisille pelotteluille. Nykykauhuleffoista tuttuja äkkisäikäytyksiä on kyllä luvassa, mutta ne ovat paremmin suunniteltuja kuin yleensä, jolloin ne eivät vain saa hetkeksi pelästymään ja kirkaisemaan, kunnes tilanne onkin jo ohi ja yö muuttuu päiväksi. Yöt ovat pitkiä ja katsojana saa jännittää kaiken aikaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. On myös onni, etteivät päivät ole välttämättä yhtään sen helpompia, jolloin tunnelma ei katkeile kuten ensimmäisessä Annabellessä.
Elokuvalla on kestoa lähes kaksi tuntia ja ennen sen näkemistä pelkäsin lähinnä, että Kirottu-filmien tavoin tämäkin olisi liian pitkä leffa. Tämän kohdalla kesto ei ole kuitenkaan koskaan ongelma, vaan Annabelle: Creation onnistuu koukuttamaan niin taidokkaasti, että ennen kuin huomaakaan, se on jo päättynyt ja valot voi pistää päälle. Loppuhuipennuksesta on osattu tehdä maltillisella tavalla massiivinen ja tarpeeksi monipuolinen, ettei se käy tylsäksi, vaikka se kestääkin yllättävän pitkään. Karmivuuksia on tiedossa ihan loppuun asti, mikä on hienoa, sillä Kirottu 2:ssa ne tuntuivat loppuvan kesken jo ennen finaalia. Kuitenkin, vaikka kauhuhenki ei päästä otteestaan, eikä leffa tunnu liian pitkältä, löytyy siitä silti ongelmia. Koska kyseessä on lisäosan esiosa, täytyy Annabelle: Creationin jossain kohtaa lopettaa olemasta oma itsenäinen teoksensa ja alkaa esittämään, kuinka tapahtumat johtavat siihen, mitä Annabellessä nähdään. Ja vaikka on hauskaa, että demoninunna huomioidaan elokuvassa, on se hieman väkisin tungettu mukaan, aivan kuin olisi haluttu mainostaa, että tällainen filmi on sitten seuraavaksi tiedossa...
Leffan on ohjannut David F. Sandberg, joka valittiin projektiin hänen työstämänsä kauhuleffa Lights Outin (2016) ansiosta. Lights Out oli jo tavallista laadukkaampi nykykauhuelokuva, joten on hienoa nähdä, ettei se ollut vain yksi onnistuminen, vaan että Sandberg oikeasti tietää, mitä tekee. Sandberg osaa luoda tunnelmaa todella mainiosti ja vaikka hän lainailee paljon vanhoista kauhurainoista, tekee hän sen taidokkaasti kuten Kirottu-sarjan aloittanut James Wan. Käsikirjoittaja Gary Dauberman on tehnyt todella oivallista työtä tarinan ja repliikkien kanssa. Hän on saanut työstettyä pitkästä selityskohtauksestakin kiehtovan. Erittäin mainion käsikirjoituksen ja ohjauksen lisäksi kauhuhenkeä on luotu myös osaavan kuvaus- ja jälkityötiimin kanssa. Annabelle: Creation on erinomaisesti kuvattu filmi, minkä lisäksi se on leikattukin hyvin. Mullinsin perheen talon lavasteet ovat loistokkaasti toteutetut. Puvustajat ovat tehneet kelpo työtä tuodessaan esille 1950-luvun ajan henkeä. Myös Annabelle-nuken rakentaneet ovat onnistuneet ja jälleen näyttäisi siltä, että mitä pidemmälle tarina kulkee, sitä karmivammaksi nukke muuttuu. On myös mahtavaa, että Annabelle-nukkea oikeasti näytetäänkin, eikä se jää täysin muiden juttujen varjoon, kuten edellisessä elokuvassaan. Leffan lopussa nähdään muuten myös kopio todellisesta Annabelle-nukesta! Äänimaailma on tärkeä osa kauhuelokuvissa ja tässä se on toteutettu erinomaisesti. Karmivia ääniä säestävät hienosti Benjamin Wallfischin säveltämät musiikit. Vaikka Wallfisch korvasi edelliset Kirottu-sarjan osat säveltäneen Joseph Bisharan, on Bishara tässäkin Annabellessä mukana demonina, joka on maskeerattu kauhistuttavasti.
Yhteenveto: Annabelle: Creation mullistaa elokuvahistoriaa ja osoittaa, että myös kauhuleffan lisäosan esiosasta voi saada aikaiseksi erittäin mainion teoksen. Elokuvan tunnelma on erinomaisesti luotu ja se pitää tiukasti otteessaan alusta loppuun asti, vaikka loppu yrittääkin hieman liian väkisin yhdistää tarinaa muuhun Kirottu-elokuvauniversumiin. Vaikka mukana on äkkisäikäytyksiä, ovat ne paljon laadukkaammin toteutettuja kuin nykykauhupätkissä yleensä ja leffa saa aidosti jännittämään. Tätä auttaa se, että päähenkilöt ovat onnistuneesti kirjoitetut ja hyvin näytellyt. Talitha Bateman ja Lulu Wilson tekevät niin oivaa työtä päärooleissa, ettei edes haittaa, miten yksiulotteisiksi muut hahmot on kirjoitettu. Karmivuutta lisää myös upea tekninen toteutus ja ohjaaja Sandbergin ymmärrys siitä, mikä on oikeasti pelottavaa. Suosittelenkin Annabelle: Creationia erittäin lämpimästi kauhun ystäville. Koska kyseessä on lisäosan esiosa, voi sen helposti katsoa omana teoksenaan ilman, että sarjan aiempia osia on edes nähnyt. Kaverien kanssa vietettävään kauhuiltaan filmi sopii täydellisesti. Lopputekstien aikana ja niiden jälkeen nähdään vielä lyhyet kohtaukset.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.3.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Annabelle: Creation, 2017, New Line Cinema, RatPac-Dune Entertainment, The Safran Company, Atomic Monster
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti