perjantai 17. elokuuta 2018

Arvostelu: Kirottu 2 (The Conjuring 2 - 2016)

KIROTTU 2

THE CONJURING 2



Ohjaus: James Wan
Pääosissa: Vera Farmiga, Patrick Wilson, Madison Wolfe, Frances O'Connor, Lauren Esposito, Benjamin Haigh, Simon McBurney, Maria Doyle Kennedy, Simon Delaney, Patrick McAuley, Bonnie Aarons, Bob Adrian ja Javier Botet
Genre: kauhu
Kesto: 2 tuntia 14 minuuttia
Ikäraja: 16

Paranormaaleja tapahtumia tutkivan Warrenin pariskunnan tapaukseen perustuva kauhuelokuva Kirottu (The Conjuring 2013) oli suuri menestys, joten sille päätettiin tietty tehdä jatkoa. Toisen osan suunnittelu alkoi itse asiassa jo ennen ensimmäisen ilmestymistä, sillä testiyleisöt pitivät leffasta niin paljon, että New Line Cinema -yhtiö tiesi, että kyseessä on hitti. Kuvaukset alkoivat syksyllä 2015 ja mainoskikkana yhtiö pyysi papin manaamaan kuvauspaikan, sillä edellisen osan kuvauspaikalla väitettiin tapahtuneen outoja. Kirottu 2 sai ensi-iltansa kesällä 2016 ja se oli edeltäjänsä tavoin iso menestys, minkä lisäksi kriitikotkin pitivät siitä. Itse en kuitenkaan mennyt katsomaan sitä. Olin puoli vuotta aikaisemmin nähnyt edellisen osan, enkä pitänyt siitä kovin paljon. Kuitenkin sarjan leffojen ollessa suosittuja - ensimmäistä lisäosaelokuvaa Annabelle (2014) lukuunottamatta - ajattelin, että voisin joskus antaa filmeille uuden mahdollisuuden. Nyt kun sarja on saamassa uuden lisäosaelokuvan Nunna (The Nun - 2018), mietin, että uuden mahdollisuuden antaminen tapahtuisi viimein. Niinpä katsoimme tyttöystäväni kanssa The Conjuringin ja yllättäen pidin siitä paljon enemmän kuin viimeksi, joten katsoimme Annabellen heti seuraavana iltana. Vaikka se ei ollut kovin kummoinen, odotin innoissani näkeväni Kirottu 2:n ja pari viikkoa myöhemmin katsoimme sen.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Kirottu!

Lontoolaisessa Hodgsonin perheen talossa alkaa tapahtua kummia ja nuorin tyttö Janet vaikuttaa riivatulta. Apuun rientää paranormaaleja tapauksia tutkiva Warrenin pariskunta.

Warrenin pariskuntana nähdään jälleen Vera Farmiga ja Patrick Wilson. Selvänäkijä Lorraine Warrenia näyttelevä Farmiga on jälleen parhaimmillaan silloin, kun katsojana voi nähdä täysin selvästi, miten hahmoa pelottaa nähdä erilaisia karmivia asioita, mutta hän ei silti voi olla katsomatta niitä. Tässä leffassa on Lorrainelle selkeästi pelottavampia hetkiä kuin edellisessä osassa, jolloin hahmon sisäisen kamppailun voi huomata entistä selkeämmin. Tämän lisäksi Farmiga on myös erinomainen etenkin eräässä kohtauksessa, jossa hän vain juttelee erikoisen Janet-tytön kanssa. Ed Warrenia esittävä Wilson taas saa muutaman selkeän tähtihetken ja näyttää taitonsa toistamiseen. Molemmat suoriutuvat rooleistaan todella hyvin. Mutta. Harmillisesti heidän kemiansa ei täysin toimi. Wilson ja Farmiga ovat erittäin mainioita yksinään, mutta pariskuntana he eivät onnistu vakuuttamaan yhtä hyvin kuin viimeksi.
     Riivattuna Janet Hodgsonina nähdään Madison Wolfe, joka on loistava löytö. Hän ei ihan yhtä voimakkaasti kykene ahdistamaan katsojaa kuin Manaajan (The Exorcist - 1973) riivattua Regan-tyttöä näyttelevä Linda Blair, mutta onnistuu silti olemaan hyvin vakuuttava karmivissa kohtauksissa. Hahmoa voi helposti verrata Reganiin, sillä Manaajasta on täysin selvästi otettu vaikutteita. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä kyseessä ei ole mikään puhdas kopio. Kauhuelokuvissa on tyypillistä, että lapsia, etenkin tyttöjä, hyödynnetään pelottamaan katsojia, sillä heissä voi olla jotain todella karmivaa. Janet ei onneksi ole vain karmiva, vaan paikoitellen hän vaikuttaa jopa vaaralliselta.




Janetin lisäksi Hodgsonin perheeseen kuuluvat Peggy-äiti (Frances O'Connor), Margaret-sisko (Lauren Esposito), sekä veljet Billy (Benjamin Haigh) ja Johnny (Patrick McAuley), joka saa niin minimaalisen vähän ruutuaikaa, ettei voi olla ihmettelemättä, miksi hänet täytyi kirjoittaa mukaan. Billy taas on todella sympaattinen änkytyksensä kanssa ja kuinka hän yrittää saada köyhän äitinsä hymyilemään. Margaret nähdään lähinnä leffan alkupäässä, mutta suurimman osan ajasta hänkin tuntuu hieman persoonattomalta. Peggy taas on aika perinteinen perheenäiti, joka tällaisessa tilanteessa on lähinnä kauhuissaan. O'Connorin täytyy siis pääasiassa olla joko huolissaan, peloissaan tai täysin paniikissa.
     Elokuvassa nähdään myös Simon McBurney englantilaisena paranormaaleja tapahtumia tutkivana Maurice Grossina, Maria Doyle Kennedy ja Simon Delaney Hodgsonien naapureina, sekä Sterling Jerins pienessä roolissa Edin ja Lorrainen Judy-tyttärenä.

Kirottu 2 ei valitettavasti ole edeltäjänsä veroinen kauhuteos. Siitä löytyy paljon erittäin hyviä ja jopa loistavia juttuja, mutta myös selkeitä heikkouksia. Parasta filmissä on, miten hyvin ohjaaja James Wan ymmärtää kauhua; mikä oikeasti pelottaa yleisöä. Hän luottaa hieman edellistä osaa enemmän äkkisäikäytyksiin, mutta tässäkään osassa ne eivät johdukaan kissasta tai koirasta tai kaverista, vaan joka kerta ruudulle oikeasti ilmestyy jotain pelottavaa. Wan on myös saanut aikaiseksi todella pitkiä ja piinaavia hetkiä, jotka saavat katsojan pistämään käsiään silmien peitoksi ja nostamaan jalkojaan sohvalle, jottei varmasti mikään kiskaisi niistä sohvan alle. Kenties koko elokuvan paras kohtaus oli mielestäni yhdellä pitkällä kuvalla toteutettu hetki, jossa Ed on selin Janetiin ja kysyy häneltä kysymyksiä. Siinä kohtauksessa kaikki osuu täysin nappiin ja katsojana jännittää hievahtamatta, milloin taustalla sumeana näkyvä Janet - vai onko se edes enää Janet - tekisi jotain. Kohtauksen päätyttyä sanoin ihan ääneen, että olipa ihan törkeän mahtava ja nerokas hetki. Myös kohtaus, jossa Janet katsoo televisiota, on erinomainen tai kun Lorraine kohtaa talossaan nunnan (Bonnie Aarons). Jösses, se nunna. Aiheuttaa varmasti monille aikuisillekin painajaisia. Ei mikään ihme, että siitä on päätetty tehdä oma elokuvansa.

Filmin isoin heikkous on sama kuin ensimmäisessä Kirotussa: elokuvan kesto. Leffa kestää lähes kaksi tuntia ja vartin, mistä saisi helposti tiivistettyä useita kohtia. Tietyt kauhuhetket ovat mahtavia, kun niissä käytetään kunnolla aikaa pelon luomiseen, mutta jotkut kohdat voisivat olla lyhyempiä tai kokonaan poistettuja. Vaikka Wan tietää paremmin kuin monet muut kauhutekijät, miten kauhua pitää luoda, hän ei ole tässä leffassa täysin ymmärtänyt, että joskus vähemmän on enemmän. Sillä tässä elokuvassahan on tietty enemmän kuin viimeksi. Kylmiä väreitä aiheuttavan nunnan lisäksi mukana on riivattu tyttö, Hodgsonien talossa asuva paha henki (Bob Adrian), sekä loruun perustuva kiero mies (Javier Botet), joka tavallaan toimii, mutta joka tuntuu myös todella voimakkaasti olevan mukana vain sen takia, että hahmosta voisi tehdä oman elokuvansa - mikä muuten ilmestyy näillä näkymin ensi vuonna. Wan ehtii käyttämään lähes kaikki niksinsä hyvissä ajoin ennen loppuhuipennusta, jolloin katsojaa ei enää erityisemmin pelota teoksen finaali. Sitä ei ole myöskään kirjoitettu kovin hyvin, vaan koko homma tuntuu ratkeavan ihan liian helposti. Loppujen lopuksi elokuvan hyvät puolet kuitenkin voittavat tarpeeksi huonoja puolia, jotta sitä voi kutsua hyväksi filmiksi. Jos huipennuksen olisi kirjoittanut uusiksi, leffasta olisi poistanut noin kymmenisen minuuttia ja Warrenin pariskunnan olisi saanut toimimaan uskottavammin, voisi Kirottu 2 olla todella hyvä elokuva.




Leffalla on neljä käsikirjoittajaa, mikä voi helposti selittää sen, miksi filmi tuntuu olevan liian täynnä ja miksi sen loppuhuipennus ei oikein toimi. Kirjoittajanelikon ideat eivät ole täysin osuneet yhteen, mutta onneksi he ovat keksineet monia muita onnistuneita kohtauksia. Viimeistään leikkauksessa leffaa olisi pitänyt tiivistää hieman. Edeltäjänsä tavoin Kirottu 2 on taidokkaasti kuvattu. Tekijöiden olisi kannattanut kuitenkin miettiä, tarvitseeko leffa kahta hyvin samanlaista kuvaa, jossa joku seuraa, kun seinillä alkaa tapahtumaan jotain ja kuva kääntyy hitaasti vasemmalta oikealle. Lavastustiimi on tehnyt loistotyötä Hodgsonin perheen talon kanssa, minkä lisäksi he ovat saaneet 1970-luvun lopun ajankuvan hienosti esille. Maskeeraajat ja puvustajat ovat myös onnistuneet loistavasti - etenkin nunnan kanssa. On vain harmi, että kun he ovat tehneet niin hyvää työtä kieron miehen asun kanssa, on hahmoa korostettu tietokonetehosteilla liikaa, jolloin hahmo ei tunnu yhtä aidolta kuin leffan muut hahmot. Äänimaailma on tietty huikea, minkä lisäksi säveltäjä Joseph Bishara on saanut tähänkin aikaiseksi oivallisia musiikkeja.

Yhteenveto: Kirottu 2 on mainio ja karmiva kauhuelokuva, mutta harmillisesti se on ihan liian pitkä. Leffasta saisi helposti tiivistettyä useita minuutteja pois, jolloin se toimisi paljon tehokkaammin. Ohjaaja James Wan on jälleen onnistunut luomaan hyytävän ilmapiirin ja erinomaisen jännitteen, mutta hän valitettavasti käyttää kaikki ideansa hyvissä ajoin ennen loppuhuipennusta, jolloin elokuvan päätösosio tuntuu aika lattealta. Sen lisäksi hän olisi voinut myös miettiä, että kun mukana on riivattu tyttö, talon paha henki, oudon digitaaliselta näyttävä kiero mies ja todella kammottava nunnademoni, olisiko jonkun pelottavuuden voinut säästää seuraavaan osaan? Useissa kohtauksissa kauhutunnelma kuitenkin toimii täydellisesti ja filmiin mahtuu useita loistavia kohtauksia. Karmivaa henkeä vain lisäävät erinomainen kuvaus, valaisu, lavastus, sekä upeat äänitehosteet. Vera Farmiga ja Patrick Wilson ovat jälleen mainioita Warreneina, vaikka heidän kemiansa eivät tällä kertaa oikein kohtaa. Myös Hodgsonin perheen esittäjät ovat oivallisia, etenkin Madison Wolfe riivattuna Janetina. Vaikka Kirottu 2 ei saavutakaan edeltäjänsä tasoa, on se silti selvästi 2000-luvun kauhuelokuvien parasta antia. Genren faneille suosittelenkin leffaa todella lämpimästi. Jos siis mietitte, mitä kauhuleffoja kannattaa tänä halloweenina katsoa, valitkaa Kirotut. Toivon todella, että Wan palaisi tekemään vielä kolmannen osan ja ymmärtäisi tehdä sen hieman maltillisemmin.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.3.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja juliste www.impawards.com
The Conjuring 2, 2016, New Line Cinema, RatPac-Dune Entertainment, The Safran Company, Atomic Monster, Evergreen Media Group


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti