ARROW - KAUSI 2
Luojat: Greg Berlanti, Marc Guggenheim ja Andrew Kreisberg
Pääosissa: Stephen Amell, David Ramsey, Katie Cassidy, Willa Holland, Emily Bett Rickards, Colton Haynes, Manu Bennett, Susanna Thompson, Paul Blackthorne, Caity Lotz, Kevin Alejandro, Colin Salmon, Jessica De Gouw, John Barrowman, Alex Kingston, Celina Jade, Cynthia Addai-Robinson, Bex Taylor-Klaus, Michael Rowe ja Grant Gustin
Genre: toiminta
Jaksomäärä: 23
Jakson kesto: noin 42 minuuttia - Yhteiskesto: noin 16 tuntia 3 minuuttia
Ikäraja: 16
"My name is Oliver Queen. After five years on a hellish island, I have come home with only one goal: to save my city. But to do so, I can't be the killer I once was. To honor my friend's memory, I must be someone else. I must be something else."
DC Comicsin sarjakuviin perustuva televisiosarja Arrow nousi nopeasti suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa lokakuussa 2012. Toisen kauden teko lähti liikkeelle jo ennen kuin ensimmäinen oli pyörinyt loppuun ja kakkoskausi alkoi pyöriä televisioissa lokakuussa 2013. Kausi jatkoi sarjan suosiota ja keräsi kehuja niin kriitikoilta kuin DC-faneilta. Itse olin aloittanut Arrow'n katsomisen joitakin vuosia takaperin, mutta sain katsottua pelkän pilotin, ennen kuin menetin mielenkiintoni. Kun huomasin sarjan täyttävän tänä vuonna kymmenen vuotta, päätin juhlistaa sitä aloittamalla sarjan, sekä muutenkin koko Arrowverse-sarjauniversumin uudelleen. Pidin avauskaudesta ja aloitinkin positiivisin mielin katsomaan toista kautta. Monien muiden sarjojen, leffojen, sekä muutenkin muiden syiden takia minulta kesti lopulta noin kuukausi katsoa Arrow'n toinen kausi loppuun asti.
Koettuaan pettäneensä kaupunkinsa, Oliver Queen päättää jättää naamiokostajan hommat ja palaa takaisin Lian Yun saarelle. Felicity ja Diggle hakevat hänet kuitenkin takaisin, kun Oliverin äiti on joutumassa oikeuteen, Arrow'n imitoijat aiheuttavat sekasortoa ja uusi uhka saapuu piinaamaan Starling Cityä.
DC Comicsin sarjakuviin perustuva televisiosarja Arrow nousi nopeasti suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa lokakuussa 2012. Toisen kauden teko lähti liikkeelle jo ennen kuin ensimmäinen oli pyörinyt loppuun ja kakkoskausi alkoi pyöriä televisioissa lokakuussa 2013. Kausi jatkoi sarjan suosiota ja keräsi kehuja niin kriitikoilta kuin DC-faneilta. Itse olin aloittanut Arrow'n katsomisen joitakin vuosia takaperin, mutta sain katsottua pelkän pilotin, ennen kuin menetin mielenkiintoni. Kun huomasin sarjan täyttävän tänä vuonna kymmenen vuotta, päätin juhlistaa sitä aloittamalla sarjan, sekä muutenkin koko Arrowverse-sarjauniversumin uudelleen. Pidin avauskaudesta ja aloitinkin positiivisin mielin katsomaan toista kautta. Monien muiden sarjojen, leffojen, sekä muutenkin muiden syiden takia minulta kesti lopulta noin kuukausi katsoa Arrow'n toinen kausi loppuun asti.
Koettuaan pettäneensä kaupunkinsa, Oliver Queen päättää jättää naamiokostajan hommat ja palaa takaisin Lian Yun saarelle. Felicity ja Diggle hakevat hänet kuitenkin takaisin, kun Oliverin äiti on joutumassa oikeuteen, Arrow'n imitoijat aiheuttavat sekasortoa ja uusi uhka saapuu piinaamaan Starling Cityä.
Stephen Amell palaa rooliinsa Oliver Queeniksi, joka vietettyään viisi vuotta helvetillisellä saarella palasi kotiinsa yhden tavoitteen perässä: pelastaa kaupunkinsa. Mutta tehdäkseen sen, hän... Äh, kyllä te tiedätte! Gladesin tuhon ja Tommy Merlynin (Colin Donnell) kuoleman jälkeen Oliver kokee suurta syyllisyyttä ja päättää lopettaa jousipyssyleikkinsä. Uudet uhat vetävät hänet takaisin Starling Cityyn, mutta Oliver ei pysty enää hoitamaan hommaansa ihan samalla lailla kuin ennen. Amell on toistamiseen oikein pätevä niin varakkaan perheen poikana, joka ottaa nyt enemmän vastuuta bisneksistä kuin myös yöllisenä naamiokostajana, jonka täytyy luopua tappamisesta moraalinsa vuoksi.
Muutkin tutut hahmot tekevät paluun. Oliverin äiti Moira Queen (Susanna Thompson) on joutumassa ongelmiin osallistumisestaan Gladesin tuhoon, kun taas sisko Thea (Willa Holland) yrittää pitää innokkaasti naamiokostajaksi pyrkivää Royta (Colton Haynes) aisoissa. Oliverin kiinnostuksenkohde Laurel (Katie Cassidy) muuttuu tällä kertaa hieman tylsemmäksi, hänen etsiväisänsä Quentinin (Paul Blackthorne) alkaessa vihdoin hyväksymään kaupungin salaperäisen puolustajan avun. Oliverin apuna toimivat edelleen turvamies Diggle (David Ramsey) ja tekniikkataituri Felicity (Emily Bett Rickards). Uusina tuttavuuksina taas esitellään mm. pormestariehdokas Sebastian Blood (Kevin Alejandro), erikoista ryhmää johtava Amanda Waller (Cynthia Addai-Robinson), sekä muuan Barry Allen (Grant Gustin), johon palataan joskus toiste lisää... Tutut näyttelijät jatkavat oivaa työtään ja kauden myötä sekaan saapuvat hyppäävät pätevästi menoon mukaan.
Arrow'n toisesta tuotantokaudesta löytyy paljon avauskauden vahvuuksista, mutta samalla tietyt heikkoudet korostuvat lisää. Yli kahdenkymmenen jakson mitta on liikaa ja kaudelta löytyy kiertelyä ja kaartelua, sekä tyhjänpäiväistä täytettä, jolla jaksomäärä saadaan pakotetusti toteen. Selvät täytejaksot ovat aika tylsiä ja minulta kestikin yllättävän pitkä aika lusia osa kaudesta läpi. Oli viikko, jolloin katsoin vain muutaman jakson kaudesta ja sitten taas päiviä, jolloin katsoin useamman putkeen. Kausi on hieman epätasainen, mutta onneksi parhaimmillaan se on todella hyvä. Ykköskaudella yksi ongelmistani oli jatkuvat takaumat Oliverin viiteen vuoteen saarella (joka ei sitten ollutkaan niin autio saari kuin annettiin ymmärtää) ja vaikka sama homma häiritsee yhä tässä, saaren ja nykyhetken tapahtumat nivoutuvat paremmin yhteen. Edelleen takaumat ovat hieman kömpelösti ujutettuja mukaan, mutta tällä kertaa ne tukevat monia nykyhetken kohtauksia paremmin.
Kauden ensimmäinen puolikas on hieman heikompaa huojumista suuntaan jos toiseenkin, kun uusia hahmoja ja juonikuvioita esitellään ja viedään päätökseensä yhtä vauhdikkaasti. Asioita paljastuu saarelta, jotka saavat raapimaan päätä ja tuumimaan, että kirjoittajat repivät juttuja takapuolestaan sitä mukaa, mitä pidemmälle mennään. Kauden toinen puolikas on huomattavasti ytimekkäämpi ja mukaansatempaavampi. Irrallisempien kuvioiden sijaan jälkipuolisko keskittyy paremmin yhteen juttuun, imaisten katsojan paremmin tapahtumien keskelle. Tähän vaikuttaa myös paljon avauskautta huomattavasti parempi pahis, Manu Bennettin esittämä Deathstroke, joka luo todellisen uhkan Arrow'lle ja kumppaneille, ja tarjoaa jopa hieman jännitettä. Onkin harmi, että todellinen matsi Arrow'n ja Deathstroken välillä leikkaa jatkuvasti takaumiin.
Kauden ensimmäinen puolikas on hieman heikompaa huojumista suuntaan jos toiseenkin, kun uusia hahmoja ja juonikuvioita esitellään ja viedään päätökseensä yhtä vauhdikkaasti. Asioita paljastuu saarelta, jotka saavat raapimaan päätä ja tuumimaan, että kirjoittajat repivät juttuja takapuolestaan sitä mukaa, mitä pidemmälle mennään. Kauden toinen puolikas on huomattavasti ytimekkäämpi ja mukaansatempaavampi. Irrallisempien kuvioiden sijaan jälkipuolisko keskittyy paremmin yhteen juttuun, imaisten katsojan paremmin tapahtumien keskelle. Tähän vaikuttaa myös paljon avauskautta huomattavasti parempi pahis, Manu Bennettin esittämä Deathstroke, joka luo todellisen uhkan Arrow'lle ja kumppaneille, ja tarjoaa jopa hieman jännitettä. Onkin harmi, että todellinen matsi Arrow'n ja Deathstroken välillä leikkaa jatkuvasti takaumiin.
Ohjaustiimi tekee työnsä hyvin eritasoisesti, joidenkin onnistuessa selvästi toisia paremmin. Tähän vaikuttaa toki käsikirjoittajien työ. Kirjoittajat kokevat välillä selviä vaikeuksia saada sisältöä tarpeeksi hurjaan jaksomäärään. Tekniseltä puoleltaan Arrow'n kakkoskausi on sujuvasti tehty, vaikka erikoistehosteista näkyykin pienempi televisiobudjetti. Kuvaus on kelvollista, vaikka toimintakohtauksissa kameratyöskentely äityykin paikoitellen turhan hätiköiväksi. Lavasteet ja asut ovat mainiot, kuten myös maskeeraukset. Äänimaailma on hyvin rakennettu Blake Neelyn musiikkeja myöten.
Yhteenveto: Arrow'n toinen tuotantokausi on kelpo jatkumoa erittäin mainiosti käynnistyneelle televisiosarjalle. Kakkoskaudelta löytyy vahvuutensa, mutta myös selvät heikkoutensa. Yli kahdenkymmenen jakson mitta on liiallinen ja siihen mahtuu turhempia täytejaksoja. Ajoittain kausi on raskassoutuinen, mutta parhaimmillaan se onnistuu olemaan varsin koukuttava ja viihdyttävä. Kauden toinen puolisko Deathstroke-pahiksen kera on huomattavasti ailahtelevaa ensimmäistä puoliskoa iskevämpää katseltavaa. Taistelukohtaukset ovat oivallisia ja ihmisdraama niiden välissä tarpeeksi toimivasti rakennettua. Näyttelijät suoriutuvat toistamiseen passelisti rooleistaan, Stephen Amellin tehdessä vielä jämäkämpää duunia itse nimikkosankarina. Tekninen puoli ei vieläkään ihan vakuuta heikkojen erikoistehosteidensa kanssa, mutta visuaalinen ilme ajaa asiansa. Arrow ei ihan onnistu kakkoskaudella jatkamaan avauskauden erittäin hyvää linjaa, mutta jatkaa menoa silti toimivasti, jättäen katsojan odottamaan hahmon tulevia seikkailuja. Ennen kuin päästään Arrow'n kolmanteen kauteen, on aika ottaa käsittelyyn erään vauhdikkaan DC-sankarin oma sarja, The Flash (2014-).
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.11.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.arrow.fandom.com
Arrow, Yhdysvallat, 2012-2020, DC Entertainment, Warner Bros. Television, Berlanti Productions
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.arrow.fandom.com
Arrow, Yhdysvallat, 2012-2020, DC Entertainment, Warner Bros. Television, Berlanti Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti