24 tunnin elokuvamaraton -haaste 2019

24 TUNNIN ELOKUVAMARATON -HAASTE 2019

24 Hour Movie Marathon Challenge, eli vapaasti suomentamanani 24 tunnin elokuvamaraton -haaste on YouTuber Ryan Chattawayn luoma haaste, missä testataan elokuvafanien kestokykyä leffojen katselussa. Chattaway aloitti haasteen vuonna 2012 ja hän on saanut sadat leffafanit kokeilemaan haastetta.

Itse osallistuin haasteeseen viime vuonna ja katsoin kahdeksan elokuvaa yhden päivän aikana. Vaikka loppua kohti tämä muuttui rankaksi, oli päivä aivan mieletön ja aloin välittömästi odottamaan, milloin Chattaway julkaisee tämän vuoden säännöt. Kun hän vihdoin latoi säännöt pöytään, aloin heti suunnittelemaan omaa leffamaratoniani. Valitettavasti henkilökohtaisista syistä olen joutunut viivästyttämään haasteen suorittamista. Vihdoin löysin heinäkuussa (20.7.2019) täydellisen lauantain elokuvapäivän pitämiseen.

Kirjoitin viime vuotisesta haasteesta tekstin, mikä nousi nopeasti yhdeksi Elokuvan taikaa -sivun luetuimmista kirjoituksista ja sen leviäminen onkin kerännyt ison joukon lisää lukijoita. Tiesin siis heti, että monia kiinnostaisi lukea juttua myös tämän vuoden haasteesta.

SÄÄNNÖT 2019:

• Katso klassikko, mitä et ole ennen nähnyt.
• Katso yli 2 tuntia ja 50 minuuttia kestävä elokuva.
• Katso stop-motion -tekniikalla tehty elokuva, eli nukkeanimaatio.
• Katso elokuva, jolla on vähemmän kuin 5% Rotten Tomatoes -sivustolla.
• Katso tositapahtumiin perustuva elokuva.
• Katso elokuva genrestä, mistä et pidä.
• Katso elokuva, minkä katsomista olet vältellyt.
• Katso dokumentti.

BONUS: Katso elokuva, mikä on tunnettu todella pitkistä kuvistaan tai on leikattu näyttämään yhdellä pitkällä kuvalla toteutetulta (jos jaksat).

Elokuvia ei tarvitse katsoa juuri tuossa järjestyksessä, mutta kaikki sääntöjen kohdat on pakko täyttää ja leffat täytyy katsoa 24 tunnin aikana nukahtamatta tai haaste jää suorittamatta.

Tästä se nyt taas lähtee!

Pyhitin perjantai-illan lähes kokonaan elokuvamaratonin valmistelulle, sillä maratonpäivänä minulla ei olisi aikaa ylimääräisiin hommiin. Niinpä ostinkin ruoan (kinkku-ananas-pizza), juomat (en juo limpparia tai alkoholia, vaan juomani olivat omenamehu, kaakao ja vesi) ja herkut (mm. sipsejä, irtokarkkeja, keksejä, popcornia, jäätelöä ja suolatikkuja, joista en syönyt edes puoliakaan) valmiiksi ja siivoilin. Menin mahdollisimman aikaisin (tosin vasta noin klo 11 illalla) nukkumaan, jotta herääminen ei tuntuisi raskaalta. Lauantaina heräsin noin 8:15 ja ponkaisin samantien sängystä ylös, kävin pikaisesti viileässä suihkussa, jotta heräisin paremmin ja pistin ensimmäisen filmin pyörimään. Heti alkuun päätin katsoa leffan, jolla on alle 5% Rotten Tomatoes -sivustolla, eli se olisi kriitikoiden lyttäämä teos. Päätin valita filmin, joka olisi todella tunnettu surkeudestaan ja päädyinkin aikamoiseen kammotukseen...

TAISTELUKENTTÄ MAA

BATTLEFIELD EARTH (2000)

Ohjaus: Roger Christian
Pääosissa: Barry Pepper, John Travolta, Forest Whitaker, Kim Coates, Sabina Karsenti, Michael MacRae, Shaun Austin-Olsen ja Christian Tessier
Genre: scifi, toiminta
Kesto: 1 tunti 58 minuuttia
Ikäraja: 16

Taistelukenttä Maa sijoittuu vuoteen 3000, jolloin Maata pitää vallassaan avaruusrotu psyklot. Henkiin jääneet ihmiset ovat piiloutuneet metsiin ja luoliin, ja ovat vuosisatojen varrella unohtaneet esimerkiksi teknologian. Eräänä päivänä yksi ihmisistä, Jonnie Goodboy uhmaa heimonsa sääntöjä ja lähtee tutkimaan maailmaa, mistä alkaakin seikkailu.

Jos tätä voi seikkailuksi kutsua. Elokuva ei koskaan nappaa mukaansa, vaan se on todella pitkäveteinen. Leffa ei kuitenkaan ole saanut titteliä yhtenä kaikkien aikojen surkeimpana teoksena vain olemalla tylsä, vaan se todella on aivan hirvittävän huono jokaisella osa-alueella. Leffan käsikirjoitus on kamalaa roskaa, minkä tarina on epälooginen ja hahmot ovat mitäänsanomattomia ja ärsyttäviä. Hahmoja vain pahentaa heidän surkeat näyttelijänsä. Barry Pepper on raivostuttavan huono Jonnie Goodboyna ja vielä huonompi on ylinäyttelevä John Travolta tarinan pääpahiksena. Elokuva ampuu muutenkin pahasti yli hölmöllä melodramaattisuudellaan ja kauheilla tekonauruillaan. Leffa on myös teknisesti todella kömpelö suoritus. Elokuva on joko oudon sininen tai oksennuksen kellertävä. Lähes joka ikinen kuva on jostain syystä vinossa, mikä tuntuu siltä kuin yksi kameran jalustan jaloista olisi rikki. Miksi tämä leffa on kuvattu näin?! Leikkauksessa yritetään kopioida Tähtien sotaa (Star Wars - 1977-) typerillä siirtymillä, eikä kopiointi lopu siihen. Filmistä kyllä huomaa, että suursuosioon noussut scifitoiminta The Matrix (1999) ilmestyi vuotta aiemmin. Elokuvan efektitkin ovat todella huonosti tehtyjä. Taistelukenttä Maan katsominen oli loppujen lopuksi aikamoista taistelua ja olikin hyvä, että katsoin sen heti alta pois. Ehdottomasti yksi huonoimmista rainoista, minkä olen nähnyt!

10:45

Toisena filminä päätin katsoa elokuvan, minkä katselua olen viivästyttänyt. Leffan, minkä sain kaveriltani DVD:llä jo vuonna 2015, mutta mitä en ollut vieläkään katsonut. Nyt oli vihdoin sen filmin aika ja kyllä kaduttaa, etten ollut tätä aiemmin katsonut.

APOCALYPTO

(2006)

Ohjaus: Mel Gibson
Pääosissa: Rudy Youngblood, Raoul Trujillo, Dalia Hernández, Gerard Taracena, Morris Birdyellowhead, Israel Contreras, Mauricio Amuy Tenorio, Miguel Angel Galvan ja Rodolfo Palacios
Genre: jännitys, draama, toiminta
Kesto: 2 tuntia 19 minuuttia
Ikäraja: 18

Mel Gibsonin ohjaama Apocalypto kertoo mayaheimosta 1400-luvun lopulla, jonka kylään hyökätään ja joka joutuu keksimään keinon selviytyäkseen.

Kyseessä ei todellakaan ole helppo elokuva monille katsojille, sillä Apocalypto on hidastempoinen filmi, mikä keskittyy lähinnä esittelemään kulttuuria, mitä ei ole enää olemassa ja missä puhutaan vain jukatekin mayakieltä. Itselleni tämä teki elokuvasta todella lumoavan kokemuksen. Leffa onnistui saamaan minut unohtamaan täysin, että edes katson elokuvaa, sillä se oli niin upeasti toteutettu. Kun katsoo näiden näyttelijöiden pyörimässä pienissä lannevaatteissa mudan keskellä ja näkee nämä koskemattomat metsät ja vaikuttavat temppelilavasteet, voi helposti unohtaa, että kuvan toisella puolella on tavallisissa vaatteissa pyörivä kuvaustiimi ja Gibson antamassa ohjeita. Todella tarkka työ tekee filmistä äärimmäisen autenttisen kokemuksen. Vaikka elokuva kulkee hitaasti eteenpäin, oli se mielestäni erittäin koukuttava ja siinä tuotiin kaiken aikaa jotain uutta ja mielenkiintoista esille. Leffa onnistuu myös shokeeraamaan raakuuksillaan, eikä ihme, että leffalle on läimäisty korkea K18-ikäraja. Mayojen uhrausseremoniat eivät ole kaunista katsottavaa... Mutta omalla tavallaan Apocalypto oli myös kaunis.

13:15

Kahden parituntisen leffan (Apocalypto kesti lähes kaksi ja puoli tuntia) jälkeen päätin katsoa hieman lyhyemmän filmin ja pistin pyörimään stop motion -tekniikalla toteutetun filmin, eli nukkeanimaation, mistä olin kuullut paljon kehuja. Tässä kohtaa tein itselleni pizzaa ja kun se oli valmis, aloitin elokuvan katselun. Enkä todellakaan ollut valmis siihen, mitä oli luvassa...

ANOMALISA

(2015)

Ohjaus: Charlie Kaufman ja Duke Johnson
Pääosissa: David Thewlis, Jennifer Jason Leigh ja Tom Noonan
Genre: animaatio, draama
Kesto: 1 tunti 30 minuuttia
Ikäraja: 16

Anomalisa kertoo asiakaspalveluun erikoistuneesta Michael Stonesta, joka lentää Cincinnatiin pitämään luentoa ammatistaan.

Vaikka kyseessä on nukkeanimaatio, ei Anomalisa ole todellakaan lapsille tehty tai heille sopiva elokuva. Jo leffan alku osoittaa, että tämä on aikuisten filmi, mikä sisältää kiroilua, alkoholin juomista, alastomuutta ja jopa seksiä. Vou! Kun pistin leffan pyörimään, en todellakaan odottanut näkeväni pitkää seksikohtausta, mikä on toteutettu nukkeanimaationa. Mietin edelleen sitä tosiasiaa, että animaattoreiden on täytynyt työstää tätä kohtausta päivätolkulla; liikuttaa miesnukkea naisnuken päällä hieman, ottaa kuva, liikuttaa taas hieman, ottaa kuva ja liikuttaa taas jne. Elokuva on muutenkin hämmentävä kokemus, mutta sen saatte itse selville, jos katsotte leffan. Pelkkä seksi ja kiroilu eivät kuitenkaan tee tästä aikuisten leffaa, vaan filmi on hyvin syvällinen teos yksinäisyydestä - yksinäisyydestä kaikkien keskellä. Tätä korostetaan sillä, että päähenkilö (ja katsoja) näkee kaikki muut hahmot samanlaisina ja kaikkia vieläpä esittää sama henkilö. Leffa onnistuu koskettamaan ja se pistää pohdiskelemaan vielä pitkäksi aikaa. Odotankin kovasti sitä, että näen elokuvan uudestaan, jotta voin tutkia sitä vielä tarkemmin.

14:55

Kolmen itselleni uuden filmin jälkeen päätin pistää pyörimään päivän ensimmäisen elokuvan, minkä olin nähnyt jo aiemmin. Viime katselusta on tosin ehtinyt jo vierähtää jokunen vuosi, joten oli muutenkin aika katsoa tämä uudestaan.

127 TUNTIA

127 HOURS (2010)

Ohjaus: Danny Boyle
Pääosissa: James Franco
Genre: draama
Kesto: 1 tunti 34 minuuttia
Ikäraja: 12

127 tuntia kertoo tositarinan Aron Ralstonista, vuorikiipeilijästä, joka vuonna 2003 putosi kanjoniin ja jonka käsi jäi jumiin kallionseinämän ja suuren kiven väliin.

Elokuvat, jotka sijoittuvat lähes kokonaan vain yhteen lokaatioon ja joissa esiintyy pääasiassa vain yksi näyttelijä, vaativat tekijöiltään lisäponnistuksen, sillä sama paikka ja naama pitäisi saada pidettyä mielenkiintoisina leffan alusta loppuun saakka. Ohjaaja Danny Boyle selvästi tietää, mitä tekee, sillä 127 tuntia on aivan mahtava ja erittäin vangitseva teos, missä päähenkilön kokema ahdistus ja pelko todella välittyvät katsojaan asti. Boyle ei pelkää epämiellyttävien kohtausten ja kuvien näyttämistä katsojalle - sen osoitti jo Trainspotting (1996) - ja tässä on mukana kohtaus, mikä aiheuttaa takuuvarmasti huonon olon katsojalle. James Franco tekee yhden uransa parhaista roolisuorituksista Aron Ralstonina ja hän hyppää täysillä mukaan tähän tosielämän kauhutarinaan. Filmi on napakasti rytmitetty ja se onnistuu oikeilla tavoilla hyödyntämään takaumia ja näkyjä avatakseen päähenkilön taustoja paremmin katsojalle. Loistava elokuva, mikä pitää tiukasti otteessaan alusta loppuun saakka - vaikka katsoja tietäisikin, miten tässä käy.

16:40

Olin lähtökohtaisesti jo satavarma, että onnistuisin suorittamaan haasteen, enkä nukahtaisi kesken kaiken, joten päätin katsoa bonusleffaksi tarkoitetun filmin jo tässä kohtaa. Ja kun puhutaan elokuvista, mitkä on maskeerattu näyttämään siltä kuin ne olisi kuvattu vain toooodella pitkällä otolla ilman leikkauksia, on aika varmaa, että suurimmalla osalla tulee ensimmäisenä mieleen tämä parhaan elokuvan Oscar-voittaja.

BIRDMAN OR (THE UNEXPECTED VIRTUE OF IGNORANCE)

(2014)

Ohjaus: Alejandro G. Iñárritu
Pääosissa: Michael Keaton, Edward Norton, Emma Stone, Zach Galifianakis, Naomi Watts, Andrea Riseborough ja Amy Ryan
Genre: komedia, draama
Kesto: 1 tunti 59 minuuttia
Ikäraja: 16

Birdman or (The Unexpected Vir... äh, sanotaan nyt vain Birdman. Birdmania katsoessa täytyy tietää asioita sen päänäyttelijöistä, sillä elokuva liikkuu aikamoisilla meta-tasoilla. Elokuva kertoo Michael Keatonin näyttelemästä Riggan Thompsonista, joka tuli aikoinaan kuuluisaksi "Birdman"-supersankarileffoillaan, mutta joka katosi niiden jälkeen valokeilasta, kunnes yrittää päästä takaisin esille tekemällä oman sovituksensa arvostetusta näytelmästä - eli osoittaa olevansa muutakin kuin trikootähti. On päivänselvää, että Keaton esittää oikeasti fiktiivistä versiota itsestään. Keatonista tuli iso stara, kun hän päätyi näyttelemään Lepakkomiestä Tim Burtonin filmissä Batman (1989). Keaton toisti roolinsa Batman - paluussa (Batman Returns - 1992), mutta sen jälkeen hän katosi isoista filmeistä. 2010-luvulla hän on tehnyt comebackia tekemällä arvostettuja draamafilmejä ja yrittänyt samalla kadottaa imagonsa Batman-näyttelijänä. Jotta Birdmanin ymmärtää, täytyy siis tietää Michael Keatonin urasta.

Lisäksi myös Edward Norton esittää fiktiivistä versiota itsestään. Norton on tunnettu siitä, että hänen kanssaan on vaikea työskennellä ja että hän on aika omalaatuinen persoona. Tässä leffassa Norton pääsee herkuttelemaan tällaisella roolihahmolla. Meta-tasot eivät kuitenkaan lopu siihen. Birdman on elokuva, missä tehdään näytelmää ja leffa saadaankin muistuttamaan näytelmää, kun se on kuvattu ja leikattu niinkuin siinä ei olisi leikkauksia lainkaan. Näin herätetään tunne siitä, että katsoja on kaiken aikaa hahmojen mukana niin kulisseissa kuin lavalla. Tekniikka on mestarillisesti toteutettu ja elokuvien ystäville tämä on elokuvantekoa parhaimmillaan. Lisäksi filmi kritisoi niin viihde- kuin taide-elokuvia ja on itse outo sekoitus molempia. Se kritisoi ja ylistää samanaikaisesti eri asioita ja pistää jatkuvasti katsojan pohtimaan taidekulttuuria. Leffan käsikirjoitus on suorastaan nerokas. Se on myös outo ja useassa kohtaa saattaakin pohtia, että mitä helvettiä tässä nyt tapahtuu? Mikä tässä on todellista? Ohjaaja Alejandro G. Iñárritu pitää pakettia huikean hienosti kasassa ja repii näyttelijöistä parhaat suorituksensa esiin. Birdman or (The Unexpected Virtue of Ignorance) on fantastinen ja lumoava teos, mikä vaatii katsojaltaan enemmän, mutta kun katsoja antautuu sille todella, on luvassa todellista herkkua. Aika lailla mestariteos.

19:00

Viiden elokuvan jälkeen päätin siirtyä dokumentin pariin. En erityisemmin katso dokumentteja, joten oli mukavaa vaihtelua katsoa tällaista tapaa tehdä elokuvaa. Alunperin aioin katsoa suositun Super Size Me'n (2004), mitä minulle on suositeltu monien vuosien ajan, mutta sehän oli tietty poistettu Netflixin valikoimasta. Pitkän selailun jälkeen löysin kuitenkin jotain, mikä kiinnosti itseäni paljon...

LEGO HOUSE - MILJOONIEN PALIKOIDEN TALO

LEGO HOUSE: HOME OF THE BRICK (2018)

Ohjaus: Anders Falck
Pääosissa: Kjeld Kirk Kristiansen ja Bjarke Ingels
Genre: dokumentti
Kesto: 47 minuuttia
Ikäraja: S

LEGO House - Miljoonien palikoiden talo seuraa LEGO-rakennussarjan luojan, Ole Kirk Christiansenin lapsenlapsen Kjeld Kirk Kristiansenin projektia rakentaa jättimäinen LEGO-taloa muistuttava rakennus, mikä tarjoaisi hupia kaikenikäisille LEGO-harrastajille. Olisi rakennuspisteitä, aikuisfanien rakentamien teosten näyttelyä ja vanhojen LEGO-settien museota.

Itse olen aina ollut enemmän innoissani LEGOista kuin muista leluista. Enkä tarkoita vain sitä, kun olin lapsi - ehei. Omistan nykyään paljon enemmän LEGOja kuin koskaan lapsena ja vaikken enää leiki niillä, pidän niiden rakentamista äärimmäisen terapeuttisena puuhana. En nyt omista ihan miljoonaa palikkaa, mutta minulta löytyy kuitenkin tuhansittain LEGOja ja pääasiassa olen keräillyt settejä Tähtien sodasta, Harry Potterista (2001-2011) ja Marvelin elokuvauniversumista (2008-). Yksi hyllyistäni toimii lähinnä esittelynä Harry Potter -LEGOilleni. Olen siis aina kiinnostunut, kun näistä rakennuspalikoista kerrotaan jotain, sillä niihin liittyy paljon mielenkiintoista tietoa. Olen aiemmin katsonut parikin dokumenttia, joista toinen kertoi LEGOlla työskentelemisen todella tarkoista säännöistä ja toimintatavoista, mitkä saivat leukani loksahtamaan auki. LEGO-suunnittelijat eivät esimerkiksi saa kertoa kenellekään, mitä he tekevät firmalla, minkä lisäksi firman tiloissa on sokerikielto. Tämä sai minut luopumaan ajatuksesta, että pyrkisin joskus LEGOlle töihin...

Valitettavasti tämä dokumentti oli kuitenkin pettymys kahden edellisen jälkeen. Lähinnä siksi, että se keskittyy niin kömpelösti aiheeseensa. Dokumentti alkaa selityksellä siitä, mitä Kjeld Kristiansen haluaa saavuttaa rakennuksella ja hieman näytetään, kun sitä suunnitellaan, mutta sitten dokumentti palaa seuraamaan Kristiansenin matkaa LEGO-yrityksen perustaneessa perheessä ja hän esittelee suosikkisettejään ja näyttää, kuinka hän oli ensimmäisten LEGO-pakettien kansikuvissa lapsena. Sitten palataan takaisin itse LEGO Houseen, joka onkin jo valmis ja näytetään, mitä se sisältää. Kolmen vartin dokumentti jää lopulta vain todella pintaraapaisuksi. Kaikkein kiinnostavinta oli nähdä, kuinka huikeita teoksia LEGOista voikaan saada aikaiseksi. Joillekin ne ovat leluja, toisille krääsää ja joillekin jopa taidetta.

20:00

Vajaan tunnin mittaisen dokumentin jälkeen oli hyvä palata takaisin elokuvien pariin. Tähän väliin päätin katsoa klassikon, mitä en ole aiemmin katsonut. Olen aiempina vuosina käsitellyt Universalin vanhoja hirviöleffoja 1930-luvulta ja halusin jatkaa samalla linjalla. Tällä kertaa käsittelyyn päätyi tämä ikivanhaan myyttiin pohjautuva kauhuklassikko:

IHMISSUSI

THE WOLF MAN (1941)

Ohjaus: George Waggner
Pääosissa: Lon Chaney Jr., Evelyn Ankers, Claude Rains, Maria Ouspenskaya, Patric Knowles, Warren William, Ralph Bellamy, Fay Helm, J. M. Kerrigan ja Bela Lugosi
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 10 minuuttia
Ikäraja: 12

Ihmissusi pohjautuu vanhaan legendaan susiksi muuttuvista ihmisistä ja se on yksi ensimmäisistä ihmissusifilmatisoinneista. Elokuvassa mies nimeltä Larry Talbot matkaa takaisin kotiseudulleen, missä hänelle käy selväksi, etteivät ihmissudet ole pelkkä myytti...

Nämä vanhat Universalin monsteriteokset eivät enää oikeastaan pelota, mutta niissä on tiettyä maagisuutta, minkä vuoksi niitä katsoo mielellään tänäkin päivänä. Etenkin tässä Ihmissudessa  mustavalkoinen kuva, savukoneen luoman usvan täyttämät metsälavasteet ja niissä hiippaileva, hienosti maskeerattu hirviö ovat ihanan klassinen kauhunäky. Leffa yllättää katsojan hieman syvällisemmällä otteellaan tarinasta, eikä esitä monsteria vain monsterina, vaan kirottuna ihmisenä, jota katsoja huomaa jopa säälivänsä. Tässä hirviö on tragedia ja se luo tähän sävyjä, joita monista monsterifilmeistä ei löydy. Kauhu rakennetaankin enemmän sen kautta, kuinka kauhea tällainen tilanne olisi sille, joka on kirottu muuttumaan verenhimoiseksi pedoksi. Tämän ansiosta filmi on säilynyt erittäin hyvin tähän päivään saakka.

21:35

Jonkin neronleimauksen vuoksi päätin tänä vuonna jättää kolmen tunnin elokuvan viimeisten joukkoon. Valitsin kuitenkin sellaisen kolmen tunnin leffan, minkä olen nähnyt jo useampaan otteeseen ja tiedän pitäväni siitä, jotta katselukokemus olisi mahdollisimman kevyt.

TITANIC

(1997)

Ohjaus: James Cameron
Pääosissa: Kate Winslet, Leonardo DiCaprio, Billy Zane, Frances Fisher, Danny Nucci, Kathy Bates, David Warner, Jason Barry, Victor Garber, Bernard Hill, Jonathan Hyde, Ioan Gruffudd, Bill Paxton, Lewis Abernathy ja Gloria Stuart
Genre: draama, romantiikka, jännitys
Kesto: 3 tuntia 14 minuuttia
Ikäraja: 12

Ottaen huomioon, että Titanic on yksi maailman menestyneimmistä ja tunnetuimmista elokuvista, on suuri todennäköisyys, että aika lailla kaikki tätä lukevat tietävät, mistä on kyse. Sen yhden vuoksi, joka ei ole Titanicia vielä nähnyt, selitän kuitenkin lyhyesti: vuonna 1912 rikas Rose ja köyhä Jack tapaavat Titanic-laivan neitsytmatkalla (vai pitäisikö sanoa ainoalla matkalla) ja rakastuvat vastoin sääntöjä. Onko spoiler sanoa, että laiva uppoaa?

Titanic on maailman kolmanneksi menestynein elokuva Avengers: Endgamen (2019) ja Avatarin (2009) jälkeen yli kahden miljardin dollarin lipputuloillaan ja ilmestyessään se voitti mm. yksitoista Oscar-palkintoa, mihin ovat pystyneet vain Ben-Hur (1959) ja Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu (The Lord of the Rings: The Return of the King - 2003). Nykypäivänä leffa tuntuu kuitenkin jakavan vahvasti mielipiteet. Toiset rakastavat tätä ja toiset inhoavat. Itse kuulun ensimmäisten joukkoon. Titanic on yksi suosikkileffoistani ja minua häiritsee siinä oikeastaan vain parissa kohtaa tunnelmaa rikkovat hetket, kun siirrytään 1990-luvulle, missä vanha Rose kertoo tarinaansa. Muuten tämä on mielestäni täydellinen paketti. Päärooleissa nähtävät Kate Winslet ja Leonardo DiCaprio ovat erinomaiset ja heiltä löytyy vahvaa kemiaa. Muutkin näyttelijät ovat todella mainioita - etenkin Billy Zane.

James Cameron on ohjaajana huikea tekijä ja osoittaa sen hienosti tässä. Hän onnistuu todella välittämään tunteen Titanic-laivan suuruudesta ja filmi esitteleekin hienosti lyhyillä kuvilla, kuinka laiva ylipäätään toimii. Cameron vangitsee katsojan mielenkiinnon välittömästi, eikä yli kolmen tunnin kesto tunnu missään. Itse asiassa Titanic tuntui lyhyemmältä leffalta kuin vaikkapa aamulla katsomani Taistelukenttä Maa. Cameron yhdistää taidokkaasti perinteisen rakkaustarinan tosielämän katastrofiin ja Titanicin uppoaminen onkin mitä pysäyttävintä ja jännittävintä seurattavaa. Joka katselukerralla leffa onnistuu koskettamaan minua ja silmäni saattoivat ehkä hieman kostua tietyssä kohdassa. Filmi myös tarjoaa itselleni ihania kylmiä väreitä. Laivan lavasteet ovat upeat ja ajankuva on täydellisesti toteutettu.

En voi muuten olla ainoa katsoja, joka uppoaa (hahaa mikä vitsi) elokuvaan niin syvälle, että ehtii jo unohtaa, että laiva tulee uppoamaan. Ja vaikka tietää, että kyllä se uppoaa, niin joka kerta toivoo, että tällä katselukerralla Titanic pääsisikin Yhdysvaltoihin.

01:20

Titanicin jälkeen oli maratonin viimeisen elokuvan aika. Jäljellä oli enää elokuva, mikä kuuluisi genreen, mistä en pidä. Tämän leffan valitseminen tuottikin suuria vaikeuksia, sillä en meinannut millään keksiä genreä, mistä en pitäisi. On genrejä, kuten lännenelokuvat, joita en erityisemmin katso, mutta ne lännenleffat, mitä olen katsonut, ovat olleet hyviä, joten en voi sanoa, ettenkö pitäisi niistä. Lopulta jouduinkin kaivamaan syvemmälle ja valitsemaan jonkinsortin genre-alalajin. Esiteinitytöille suunnatut romanttiset komediat. Olen niitä muutaman elämäni aikana katsonut ja inhonnut varmaan kaikkia. Tähän tarvitsin jälleen Netflixin apua ja pitkän selailun jälkeen löysin filmin, mistä arvasin heti, etten tulisi siitä pitämään.

ZAPPED

(2014)

Ohjaus: Peter DeLuise
Pääosissa: Zendaya, Chanelle Peloso, Spencer Boldman, Emilia McCarthy, Adam DiMarco, Lucia Walters, Aleks Paunovic, Connor Cowie ja William Ainscough
Genre: komedia, romantiikka
Kesto: 1 tunti 42 minuuttia
Ikäraja: S

Zapped on Disney Channelin elokuva, mikä kertoo Zoey-tytöstä, joka lataa puhelimeensa sovelluksen, millä voi kontrolloida koiria. Pian hän kuitenkin huomaa, että pystyykin hallitsemaan sillä poikien mieltä ja hän alkaakin muuttamaan veljiään ja koulunsa kundeja mieleisikseen. Huomaatteko jo nyt, mikä leffassa on vialla?

Elokuva sisältää sanomia, mitkä todella pistävät katsojan tuijottamaan epäuskoisena näkemäänsä. Jo pelkkä elokuvan juonikuvaus saa kyseenalaistamaan tekijöiden päätöksen, kun he ovat lähteneet työstämään tällaista leffaa - ja vieläpä lapsille! Zappedissa todetaan täysin pokkana, että sovelluksella ei voi ohjailla tyttöjä, sillä vain pojat ovat älykkyydeltään koirien tasolla. Anteeksi, mutta mitä helvettiä? Lopussa leffa yrittää korjata tämän, mutta silloin sanoma on lähinnä: pojat ovat ällöttäviä ja haisevia, mutta he ovat silti ihan kivoja. Vau.

Ongelmani leffan kanssa eivät kuitenkaan lopu vain tähän. Ei todellakaan. Minä rakastan Disneytä, minä todella rakastan. Mutta nämä Disney Channel -tuotokset ovat aikamoista kuraa. Elokuva ei koskaan naurata, vaan sen pitkiksi venytetyt vitsit aiheuttavat lähinnä myötähäpeää. Näyttelijät ovat pääasiassa kehnoja - jopa Zendaya, joka on myöhemmin osoittanut osaavansa uusissa Spider-Man -elokuvissa (2017-2019). Lisäksi leffa on todella imelän siirappinen ja tarina on mitä kliseisin. Loput ongelmat taas johtuvat siitä, etten todellakaan ole elokuvan kohderyhmää. Tämä sopii vain ja ainoastaan pienille tytöille, jotka pitävät poikia ällöinä (vaikka ovatkin ihastuneita johonkin heistä) ja tykkäävät esimerkiksi tanssimisesta. Heille elokuvan katselu on kokemuksena varmasti paljon mieluisampi. Itselleni kokemusta ei helpottanut myöskään yhtään, että tätä katsoessani olin todella väsynyt ja suuren osan ajasta vain toivoin, että elokuva päättyisi jo.

03:15

Se oli sitten siinä. Vaikka viimeisen elokuvan aikana alkoikin jo väsyttää hulluna, sain 24 tunnin elokuvamaraton -haasteen vuosimallia 2019 suoritettua! Ai että, tämä oli jälleen mahtava päivä! Leffoja aamusta iltaan - voiko päivää paremmin viettää? Kyllä elokuvahullun nyt kelpaa! Suosittelenkin haastetta äärettömän lämpimästi kaikille leffafaneille! Tätähän ei tarvitse suorittaa yksin, vaan sen voi tehdä vaikkapa kaveriporukalla, mikä tuo varmasti oman lisänsä. Voitte vaikka vuorotellen valita leffat.

Elokuvamaratonin jälkeen itselleni jäi fantastinen ja iloinen, mutta samalla jokseenkin haikea olo, sillä kovasti odottamani päivä oli nyt ohi. Alankin siis jo nyt odottamaan ensi vuotta ja haluaisin jo nyt tietää, mitkä säännöt Ryan Chattaway keksii vuoden 2020 maratoniin!


Kirjoittanut: Joonatan Porras, 24.7.2019
Lähteet: elokuvien tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvien julisteet www.imdb.com