Arvostelu: Predator: Badlands (2025)

PREDATOR: BADLANDS

Ohjaus: Dan Trachtenberg

Pääosissa: Dimitrius Schuster-Koloamatangi, Elle Fanning, Michael Homick, Reuben de Jong ja Cameron Brown

Genre: scifi, toiminta

Kesto: 1 tunti 47 minuuttia

Ikäraja: 12

Scifitoimintaelokuva Predator - saalistaja (Predator - 1987) oli suuri menestys, jonka ympärille rakentui franchise täynnä elokuvia, sarjakuvia, pelejä ja muita oheistuotteita. Kun Disney-yhtiö osti Predatorin oikeudet omistavan 20th Century Foxin, yhtiö alkoi tehtailla omia projektejaan aiheesta. Ensimmäinen oli Dan Trachtenbergin ohjaama Prey (2022), joka julkaistiin suoraan Disney+ -palvelussa. Koska leffa oli ollut kriitikoiden ja fanien kehuma katsojamenestys, Disney pyysi Trachtenbergiä tekemään kaksi elokuvaa lisää. Niistä toinen oli aiemmin tänä vuonna ilmestynyt animaatioleffa Predator: Killer of Killers (2025) ja toisen, näytellyn ja predatorin pääosaan nostavan elokuvan kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2024. Nyt Predator: Badlands on saapunut elokuvateattereihin ja omat odotukseni leffaa kohtaan ovat olleet todella matalat. Pidin paljon Preystä, mutta Predator: Killer of Killers jätti minut kylmäksi, hukatessaan kolme mahtavaa ideaa sisältötäytteeltä tuntuvaan antologiaräpellykseen. Predator: Badlandsin trailerit eivät todellakaan voittaneet minua puolelleen ja kävinkin erittäin epäileväisenä katsomassa leffan sen ensi-iltapäivän ensimmäisessä IMAX-näytöksessä, vieläpä 3D:nä.

Dek, nuori yautja-saalistaja päättää todistaa kykynsä epäilevälle isälleen ja matkustaa vaarallisimmalle planeetalle metsästämään otusta, jota hänen isänsäkin pelkää.

Predator: Badlands on poikkeuksellinen Predator-elokuva, sillä ensimmäistä kertaa elokuvasarjan historiassa se nostaa itse predatorin, eli yautjan päähenkilöksi. Kyseessä on Dimitrius Schuster-Koloamatangin näyttelemä Dek, nuori ja tavallista pienikokoisempi yautja, jota hänen isänsä Njhorr (asussa Reuben de Jong, äänenä Schuster-Koloamatangi) häpeää ja josta vain isoveli Kwei (Michael Homick) välittää koko klaanissa. Jatkuvaan väheksyntään kyllästynyt Dek päättää näyttää kykynsä kaikille muille ja matkaa huippuvaaralliselle Genna-planeetalle, metsästämään Kaliski-olennon, jota jopa hänen isänsä kammoksuu. Vanhan koulukunnan Predator-fanille voi tulla järkytyksenä seurata teini-yautjaa, joka näyttää inhimillisiä tunteita, mongertaa omaa kieltään ja haluaa tehdä perheestään ylpeän. Hahmolla on toisaalta oiva kehityskaari, mutta liki neljän vuosikymmenen jälkeen on hassua nähdä itse predator sankarina. Voiko tulevaisuudessa, seuraavissa Predator-leffoissa katsojana enää nähdä yautjaa pelottavana vihollisena, kun galaksin hurjin saalistaja esitetään nyt näin sympaattisessa valossa?

     Genna-planeetalla Dek törmää Elle Fanningin näyttelemään Thiaan, Alien-elokuvista (1979-) tutun Weyland-Yutani -yhtiön androidiin, joka oli tiimeineen lähetetty Gennalle tutkimaan paikallisia otuksia ja joka menetti jalkansa, sekä eksyi tiimistään kohdattuaan Kaliskin. Fanning on tuttuun tapaansa hyvä roolissaan - itse asiassa tuplaroolissaan. Uteliaan ja vitsiä heittävän Thian lisäksi Fanning esittää myös toista samannäköistä androidia, huomattavasti kylmempää Tessaa.

Predator: Badlands on todennäköisesti sellainen elokuva, että siitä joko tykkää paljon tai sitten siitä ei tykkää juuri lainkaan. Heille, jotka kasvoivat Arnold Schwarzeneggerin tähdittämän alkuperäisen Predator - saalistajan kanssa, voi tuntua suorastaan pyhäinhäväistykseltä, mitä ikonisen avaruushirviön kanssa tässä tehdään. Vai miltä kuulostaa Predator-leffa, missä predator heittää vitsiä iltanuotiolla, ystävystyy erilaisten olentojen kanssa ja harmittelee sitä, kuinka hänen klaaninsa häntä kohtelee? Jos tämä kuulostaa jo ajatuksen tasolla luotaantyöntävältä, Predator: Badlands kannattaa jättää sikseen. Jos taas haluat nähdä rohkean erilaisen kuvauksen tästä saalistajasta, voi leffa toimia.

Minulle Predator: Badlands oli aika ristiriitainen kokemus. Sen hyvin erilaiseen visioon aiheesta kestää kyllä tottua, mutta on tarina lähtökohdiltaan ihan toimiva. Yautja-lajille on tärkeintä olla se kaikista paras, armottomin ja hurjin saalistaja, joten ei ihme, jos nuoret lajin edustajat kokevat paineita nousta sille tasolle, mitä heiltä odotetaan. On kiinnostavaa seurata, kuinka Dek saapuu Gennalle ja huomaa heti, että periaatteessa aivan kaikki planeetalla voi koitua kohtalokkaaksi - jopa puut ja nurmikko. Luvassa on joitain ihan meneviä toimintakohtauksia, joissa vastustajia pilkotaan ja räjäytellään kappaleiksi. Mutta koska vastustajat ovat joko muita avaruusolioita tai robotteja, leffa voi pitää K12-ikärajansa ja niinpä alle kymmenvuotiaatkin muksut voivat käydä katsomassa Predatoria vanhemman kanssa.

Leffan edetessä käy kyllä selväksi, että Predator-franchise on nykyään Disneyn käsissä. Kun Thia tuodaan kuvioihin, elokuva muuttuu jopa aika humoristiseksi avaruusseikkailuksi, johon on tietty pitänyt tunkea mukaan joku söpö otus, joka lopulta sulattaa aluksi jääräpäisen Dekin sydämen. Onpa leffa myös paikoitellen jopa vaivaannuttava, kun se ryhtyy vertaamaan yautja-lajin ankaraa ajatusmaailmaa toksiseen maskuliinisuuteen ja kun Thia melkein saarnaavasti opettaa Dekille empatiaa ja pääsemään yli julman isänsä asettamista odotuksista. Ja onpa leffan teemakin perin disneymäisesti, että hurjan hirviön voittamisen sijaan suurin palkinto ovatkin matkan varrella saadut ystävät.

Vaikken ole lämmennyt sille, mitä Dan Trachtenberg on tänä vuonna tehnyt Predator-sarjan kanssa, on kehuttava sitä, että mies on onnistunut tekemään kolme hyvin erilaista elokuvaa aiheesta lyhyen ajan sisällä. Toivon tosin, että seuraavaksi joku muu tarttuisi sarjaan ja veisi sitä taas lähemmäs juuriaan. Teknisesti Predator: Badlands jätti mielestäni myös toivomisen varaa. Elokuva on hyvin kuvattu, puvustus näyttää pätevältä ja maskeerauksetkin ovat oivalliset. Värimaailma on kuitenkin ankeassa harmaudessaan jopa aika ruma ja tietokonetehosteet eivät täysin vakuuttaneet. Dimitrius Schuster-Koloamatangilla on nähtävästi ollut kunnon yautja-naamari kasvoillaan, mutta pärstää on sörkitty digiefekteillä liian paljon ja itse predator näyttää vähän väliä videopelihahmolta. Äänimaailma on elokuvan vahvempaa antia ja jos jostain aidosti pidin paljon, niin Sarah Schachnerin ja Benjamin Wallfischin säveltämistä musiikeista.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.11.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Predator: Badlands, 2025, 20th Century Studios