Arvostelu: Peikko (Troll - 2022)

PEIKKO

TROLL

Ohjaus: Roar Uthaug

Pääosissa: Ine Marie Wilmann, Kim Falck, Mads Sjøgård Pettersen, Gard B. Eidsvold, Anneke von der Lippe, Fridtjov Såheim, Karoline Viktoria Sletteng Garvang, Dennis Storhøi ja Billy Campbell

Genre: jännitys, fantasia

Kesto: 1 tunti 41 minuuttia

Ikäraja: 13

Troll, eli suomalaisittain Peikko on norjalainen Netflix-elokuva. Ohjaaja Roar Uthaug oli kiehtoutunut norjalaisesta mytologiasta ja saatuaan valmiiksi Tomb Raider -videopelileffansa (2018), hän kertoi uudesta ideastaan Motion Blur Filmsille, joka tarttui projektiin. Kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2021 ja lopulta Peikko julkaistiin Netflixissä joulukuussa 2022. Elokuva sai kriitikoilta positiivista palautetta ja se nousi Netflixin katsotuimmaksi ei-englanninkieliseksi leffaksi. Minulta Peikko meni ohi, kun se julkaistiin, mutta nyt kun elokuva on saamassa jatko-osan Peikko 2 (Troll 2 - 2025), päätin sitä odotellessa vihdoin katsoa alkuperäisen leffan.

Tunnelin kaivuutyö Dovren vuoristossa herättää muinaisen jättiläisolennon, joka ryhtyy kylvämään tuhoa ympäri Norjaa.

Norjan vuoriston uumenista heräävää peikkoa vastassa on pieni joukko hyvin erilaisia ihmisiä. On Ine Marie Wilmannin näyttelemä paleobiologi Nora, hänen myytteihin hurahtanut isänsä, Gard B. Eidsvoldin näyttelemä Tobias, Kim Falckin esittämä pääministerin neuvonantaja Andreas, sekä Mads Sjøgård Pettersenin esittämä sotilaskapteeni Holm. Nelikon jäsenet ovat sopivan erilaisia persoonia, jolloin he muodostavat kiinnostavan monipuolisen joukon, jota kannustaa katastrofin keskellä. Wilmann on oiva pääroolissa Norana ja Eidsvold kanavoi lystikkäästi isähahmoaan, jolla ei ole kaikki muumit laaksossa. Ei toki ole mikään uusi juttu, että elokuvassa on isä ja tytär, joista jälkimmäinen on lähtenyt vanhempansa luota, pidettyään tätä hulluna, vain hoksatakseen tämän olleen aina oikeassa. Noran ja Tobiasin vaikea suhde on kuitenkin kliseisyydessäänkin toimiva ratkaisu. Falck ja Pettersen ovat myös mainiot rooleissaan.

     Elokuvassa nähdään lisäksi Anneke von der Lippe Norjan pääministeri Moberginä, Fridtjov Såheim puolustusministeri Markussenina ja Karoline Viktoria Sletteng Garvang tietokonevelho Sigridinä. Von der Lippe istuu osaansa pääministeriksi ja Garvang ajaa asiansa roolissaan, mutta Såheimin puolustusministerihahmo menee nopeasti kiusallisen karikatyyrin puolelle. Kyseessä on se pakollinen hahmo, joka vähättelee päähenkilöitä, uskoen tietävänsä parhaiten, kuinka suuresta uhkasta päästään eroon, kaikkien muiden tietäessä hänen olevan väärässä.

Peikko osoittautui ilahduttavaksi yllätykseksi ja vaikka osa sen hahmoista ovatkin turhan tuttua peruskauraa, kyseessä on silti oikein mainio ja viihdyttävä hirviöelokuva, joka ennen kaikkea vetää hyvin vertoja ison budjetin amerikkalaistuotannoille. Siis suoraan sanottuna pidin Peikosta enemmän kuin viime vuosina ilmestyneistä jenkkilän Godzilla- ja Kong-rainoista. Elokuva on ehdottomasti saanut vaikutteita Hollywoodin monsteriblockbustereista, mutta se on hyvä osoitus siitä, että vakuuttavia kaijurymistelyjä voidaan saada aikaiseksi muuallakin.

Elokuva menee nopeasti itse asiaan, eli kun jokin jättimäinen olento keskeyttää kaivuutyöt ja nousee riehumaan maan päälle. Peikon kunnollista paljastusta panttaillaan oivallisesti, rakentaen onnistunutta jännitettä ja kun tämä myyttinen olio vihdoin esitellään koko komeudessaan, ei jälkeä voi kuin ihailla. Peikon aiheuttamat tuhot ja ihmisten erilaiset yritykset pysäyttää otus ovat mukaansatempaavaa seurattavaa, mutta ei leffa pelkkää ryminää ole. Elokuva osaa rauhoittua oikeina hetkinä syventämään hahmojen välisiä suhteita ja itse hirviön mytologiaa. Vaikka leffa lainaileekin selvästi muista monsterileffoista, norjalaismytologia tuo menoon mukavaa raikkautta. Peikko on tiettyine vikoineenkin varsin miellyttävä teos, jota voi lämpimästi suositella genren ystäville. En nyt tiedä, kaipaako elokuva jatkoa, mutta jos taso pysyy tällaisena, katson mieluummin lisää Peikkoa kuin Godzillan ja Kongin yhteentörmäyksiä.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Roar Uthaug, jolle katastrofielokuvat eivät ole uusi juttu - olihan hän jo muutamia vuosia aiemmin ohjannut luonnonkatastrofista kertovan The Waven (Bølgen - 2015). Uthaug onnistuu pätevästi yhdistelemään näyttävää (ja paikoin hirvittävää) tuhoa ihmisdraamaan. Espen Aukanin käsikirjoitus ei ole luovimmasta päästä, mutta se antaa hyvät raamit tekijöille ammentaa. Elokuvan todellinen yllättäjä on sen vaikuttava audiovisuaalinen toteutus. Peikko on hyvin kuvattu ja leikattu. Valaisu on oivaa ja yökohtaustenkin aikana näkee hyvin, missä mennään ja mitä tapahtuu. Tärkeintähän toki on, että itse peikko on vakuuttava ilmestys. Tietokonetehosteilla luotu mörökölli on jopa hienompi kuin monissa Hollywoodin leffoissa esiintyvät monsterit tänä päivänä ja pidin valtavasti peikon ulkonäöstä, joka on kuin eloon heräävä sammaleinen kallio. Muutenkin efektit ovat hienot tuhokohtausten aikana. Äänimaailma jylisee mainiosti ja Johannes Ringenin säveltämät musiikit säestävät menoa oivasti, Ringenin ujuttaessa mukaan jylhän seikkailullista sovitusta Edvard Griegin klassikkotyöstä Vuorenkuninkaan luolassa (I Dovregubbens hall).

Lopputekstien aikana nähdään vielä lyhyt kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.2.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Troll, 2022, Motion Blur Films