HUMISEVA HARJU
WUTHERING HEIGHTS
Ohjaus: Emerald Fennell
Näyttelijät: Margot Robbie, Jacob Elordi, Hong Chau, Martin Clunes, Shazad Latif, Alison Oliver, Ewan Mitchell, Charlotte Mellington, Owen Cooper ja Vu Nguyen
Genre: romantiikka
Kesto: 2 tuntia 16 minuuttia
Ikäraja: 16
Wuthering Heights, eli suomalaisittain Humiseva harju perustuu Emily Brontën samannimiseen kirjaan vuodelta 1847. Vuonna 2024 Emerald Fennell ilmoitti työstävänsä seuraavaksi elokuvan Brontën kirjasta, luettuaan sen teini-ikäisenä ja innostuttuaan siitä paljon. Useat studiot alkoivat kilpailla saadakseen elokuvan omaksi. Siitä huolimatta, että Netflix tarjosi elokuvasta jopa 150 miljoonaa dollaria, Warner Bros. Pictures voitti tarjouskilpailun paljon pienemmällä, 80 miljoonan dollarin tarjouksellaan, luvattuaan Fennellille, että elokuva saisi kunnon teatterilevityksen. Kuvaukset käynnistyivät tammikuussa 2025 ja nyt Humiseva harju on saapunut teattereihin kohun saattelemana. Itse en ole lukenut Brontën kirjaa; tiedän vain sen klassikkostatuksen. Kiinnostuin, kun luin Fennellin tekevän adaptaatiota kirjan pohjalta, olinhan pitänyt paljon Fennellin kahdesta edellisestä elokuvasta, Lupaavasta nuoresta naisesta (Promising Young Woman - 2020) ja Saltburnista (2023). Kävinkin uteliaana katsomassa Humisevan harjun ystävänpäivänä.
Catherine Earnshaw ja tämän perheen kanssa lapsesta asti asunut orpopoika Heathcliff ovat rakastaneet toisiaan jo vuosia. Mutta kun Catherine valitseekin naapurin muuttaneen rikkaan Edgar Lintonin, Heathcliff katkeroituu ja päättää sabotoida suhteen.
Päärooleissa Catherine Earnshaw'na ja Heathcliffinä nähdään Fennellin aiemmat elokuvat tuottanut Margot Robbie ja Saltburnissa näytellyt Jacob Elordi, joista jälkimmäisen valinta on aiheuttanut paljon pahennusta, koska Humiseva harju -kirjassa Brontë nähtävästi kuvailee Heathcliffiä mustalaiseksi. Myös Robbien valinta on aiheuttanut kummastusta, sillä hänen hahmonsa on vasta aikuisuuden kynnyksellä tarinassa, kun taas Robbie on jo 35-vuotias. Robbie ja Elordi näyttelevät kuitenkin hyvin, kuten kummaltakin voi odottaa. Heidän väliltä löytyy lopulta myös kemiaa, vaikka aluksi heidän yhteiset kohtauksensa ovat aika jäykkiä. Nuorena Heathcliffinä nähdään muuten mestarillisesta Adolescence-sarjasta (2025) palkintoja kahminut Owen Cooper, joka tekee tässä ensimmäisen elokuvaroolinsa.
Muita hahmoja elokuvassa ovat Catherinen alkoholisti-isä (Martin Clunes), Catherinen palvelija Nelly (Hong Chau), naapuriin muuttava rikas Edgar Linton (Shazad Latif) ja tämän hieman erikoinen suojatti Isabella (Alison Oliver). Sivunäyttelijätkin ovat hyviä osissaan, etenkin Clunes yhä vain pahemmin rappiolle vajoavana herra Earnshaw'na. Oliver taas tarjoaa leffan harvat naurut vaivaannuttavana Isabellana.
En ole tosiaan lukenut Brontën Humisevaa harjua - joka jäi valitettavasti naisen ainoaksi kirjaksi, hänen menehdyttyä vain vuosi kirjan julkaisun jälkeen - mutta netistä tutkimani perusteella Emerald Fennellin Humiseva harju -elokuva on todella löyhä adaptaatio. Elokuvan logoon onkin jopa lisätty heittomerkit, sillä Fennellinkin mukaan kyse on vain hänen visiostaan kirjan pohjalta. Jos kirja on siis lähellä sydäntä, ei uutta leffaa oikein voi suositella. Heathcliffin etnisyyden vaihtamisen lisäksi elokuva nähtävästi unohtaa muutenkin Brontën tarinan yhteiskuntakriittisemmät aspektit ja Fennell on tehnyt enemmänkin provosoivan ja sensaationhakuisen pikkutuhman pukudraaman. Tämä käy selväksi jo avauskohtauksesta, missä Catherine katselee lapsena jonkun miehen hirttäjäisiä ja mies saa kuristuessaan erektion, mikä taas saa yleisön innostumaan.
Fennellin Humiseva harju taitaa toimia parhaiten, jos sen katsoo täysin omana teoksenaan, miettimättä lähdemateriaalia sen taustalla. Catherinen ja Heathcliffin tarina ei ole mikään ruusuinen rakkaustarina, vaan Fennell pistää oikein haisemaan sen toksisuudella. Kun Catherine valitseekin Edgarin, Heathcliff suivaantuu tästä niin, ettei mikään ole enää pyhää. Traaginen tarina vetää kieltämättä mennessään ja muuttuu loppua kohti liikuttavaksi. Paikoitellen leffa laahaa kurjuudessa ja yhä vain inhottavammaksi muuttuvissa hahmoissaan, minkä lisäksi jossain kohtaa jatkuviin seksikohtauksiinkin alkaa turtua. Monelle katsojalle voi tosin tulla pettymyksenä, että Elordin arpiseksi maskeerattua selkää lukuun ottamatta paljasta pintaa ei ole juuri luvassa. Toisaalta Fennellin Humiseva harju on irstas, mutta toisaalta se on myös ajoittain omituisen pidätteleväinen. Elokuva jakaa taatusti mielipiteitä varsin villisti, mikä vaikuttaisi olevan liikaakin Fennellin aikomus.
Jos jostain ei kuitenkaan moitittavaa löydy, niin Humisevan harjun mielettömästä teknisestä toteutuksesta. Elokuva on erinomaisesti kuvattu ja siitä löytyy monia suorastaan mykistäviä otoksia. Usvaiset kukkulat ovat jo itsessään upea näky ja niitä esitellään oikein koko rahan edestä. Värien käyttö on myös ajoittain todella näyttävää, etenkin otoksissa, joissa Heathcliff ratsastaa tummana siluettina oranssia auringonlaskua vasten. Lavasteet ovat myös komeat ja puvustus todella tyylikästä. Olen yllättynyt, jos leffaa ei huomioida vuoden 2027 Oscar-gaalassa kuvauksesta, lavastuksesta ja puvustuksesta. Myös äänimaailma on taitavasti rakennettu ja Anthony Willisin säveltämät musiikit tunnelmoivat oivallisesti taustalla. Willisin musiikkien lisäksi Charli XCX (jonka muuten näin Tennispalatsissa viime kesänä) on tehnyt elokuvaa varten kokonaisen albumillisen kappaleita, mutta Chains of Love -biisiä lukuun ottamatta en juuri innostunut kuulemastani.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.2.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Wuthering Heights, Iso-Britannia, Yhdysvallat, 2026, Lie Still, LuckyChap, MRC Film
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti