Kokeilussa Disney+

KOKEILUSSA DISNEY+

Disney+ on vihdoin ja viimein saapunut Suomeen! Netflixin, HBO:n, Amazon Prime Videon ja muiden suoratoistopalveluiden muodostuessa monille ykköstavaksi katsoa elokuvia ja sarjoja, ei ole mikään ihme, että myös mediajätti Disney on päättänyt hypätä menoon mukaan ja tarjoaa nyt oman suoratoistopalvelun muiden kilpailijaksi. Ensimmäisinä maailmassa uudesta Disney+ -palvelusta pääsivät nauttimaan Yhdysvallat, Kanada ja Alankomaat 12. marraskuuta 2019 ja viimeisen vuoden aikana palvelua on vähitellen avattu muissakin maissa. Nyt lähes vuoden odotuksen jälkeen mekin täällä Suomessa pääsemme palvelun kimppuun.

Itse olin samanaikaisesti sekä innoissani että skeptinen Disney+:n suhteen. Toisaalta on hienoa, että Disney voi kasata tarjontansa saman palvelun alle, mutta sitten taas en ole pitänyt studion ilmoittamasta päätöksestä lopettaa Blu-rayn ja 4K Ultra HD -julkaisujen valmistamisen suoratoistopalvelunsa takia. Vaikka tällainen palvelu on kätevä, suosin aina fyysistä tallennetta - en vain siksi, että tykkään keräillä elokuvia, vaan koska levylle pakattu kuva näyttää aina lopulta paremmalta. Lisäksi koska omistan lähes kaikki Disneyn, Pixarin, Marvelin ja Star Wars -saagan (1977-) elokuvat, mitkä haluan omistaa, pelkäsin, ettei palvelusta löytyisi kovinkaan paljon uutta sisältöä itselleni. Itseäni myös ärsytti keväällä, ettei Disney julkaissut palveluaan silloin, kun lähes kaikki lojuivat kotona koronaviruksen takia lomautettuina, karanteenissa tai muuten vaan. Epäilyksistäni ja ärsyyntymisistäni huolimatta päätin ottaa Disney+:n heti käyttööni sen avajaispäivänä. Katselinkin sen tarjontaa koko päivän ja samalla päätin kirjoittaa tällaisen ensifiilistely-tekstin palvelusta.

Heti, kun palvelun saa avattua, ensimmäisenä ruudulle aukeaa suuri mainos Disney+ -palveluun tehdystä Star Wars -sarjasta, The Mandalorianista (2019-), mikä on ehdottomasti eniten odottamani juttu palvelussa. Samalla palvelun avaaja kokee heti ensimmäisen pettymyksen. Vaikka The Mandalorianin ensimmäinen kausi pyöri monissa maissa loppuun jo viime vuonna, Suomessa on avajaispäivänä tarjolla pelkästään kauden ensimmäiset kaksi jaksoa. Loput kauden jaksoista saapuvat palveluun kerran viikossa ja heti kun kausi on pyörinyt loppuun, toisen kauden jaksot alkavat. Itse onneksi tiesin tästä ratkaisusta etukäteen, eikä pettymys ollut niin suuri enää avajaispäivänä. Olin aluksi suunnitellut katsovani The Mandalorianin vasta, kun kaikki kauden jaksot ovat saatavilla, mutta houkutus oli lopulta liian suuri ja The Mandalorian oli ensimmäinen, mitä Disney+:sta katsoin (tosin kauden avausjakson katsoin jo viime sunnuntaina, kun Fox-kanava näytti sen ennakkoon). 

The Mandalorianin esittäminen Suomessa kerran viikossa on toisaalta ymmärrettävä bisnespäätös. Kyseessä on selvästi palvelun suosituin alkuperäissarja ja muiden maiden tilastojen mukaan moni lopetti Disney+ -tilauksensa heti The Mandalorianin ensimmäisen kauden päätyttyä. Tällä ratkaisulla suomalaisten katsojien on pakko pitää tilauksensa ainakin parin kuukauden ajan. Ja kun tämän sarjan kohdalla on tehty tällainen päätös, ei tule yllätyksenä, että muutkin Disney+:n alkuperäissarjat näytetään kerran viikossa, vaikka ne olisivat alunperin ilmestyneet vuosi sitten jossain muualla. Esimerkiksi Star Wars: The Clone Wars -sarjan (2008-2020) päätöskaudesta, sekä uudesta High School Musical: The Musical: The Series -sarjasta (2020-) on avajaispäivänä saatavilla vain ensimmäiset jaksot.

Vaikka ratkaisu on sarjojen kohdalla vielä jokseenkin ymmärrettävä, minulle tuli isona pettymyksenä, että monia Disney+:n alkuperäiselokuvia ei ole lainkaan saatavilla vielä! Olin suunnitellut katsovani avajaispäivänä uuden Kaunotar ja Kulkuri -tulkinnan (Lady and the Tramp - 2019), sekä haukutun Artemis Fowlin (2020), mutta molemmat loistivat poissaolollaan. Etenkin Kaunottaren ja Kulkurin kohdalla ratkaisu on outo, sillä Yhdysvalloissa kyseessä juurikin oli palvelun avajaisleffa.

Noh, kun Disney+:sta ei vielä nyt irtoa paljoakaan uutuuksia, palvelu pakotti minut tutustumaan tarkemmin, mitä kaikkea vanhaa sieltä löytyykään. Oikeasti vanhoja juttuja täytyy tosin kunnolla kaivella, sillä aloitussivu tarjoaa lähinnä uutuuksia, kuten viime vuonna teattereihin julkaistuja Frozen II:a (2019), Leijonakuningas-uudelleenfilmatisointia (The Lion King - 2019) ja Maleficent 2: Pahan valtiatarta (Maleficent: Mistress of Evil - 2019). Palvelusta löytyvät tietty aika lailla kaikki Disneyn klassikkosarjan animaatiot Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä (Snow White and the Seven Dwarfs - 1937) eteenpäin, niiden uusia näyteltyjä versioita, kuten myös monien piirrettyjen aikoinaan suoraan VHS:llä ja DVD:llä julkaistuja jatko-osia. Näytellyistä hittifilmeistä palvelu tarjoaa mm. Pirates of the Caribbean -seikkailut (2003-2017), High School Musicalit (2006-2008) ja Narnia-fantasialeffat (2005-2010).

Mitä enemmän palvelua kaivelee, sitä enemmän sieltä alkaa putkahdella esiin vanhempia filmejä ja aarteita, joista vanhemmat innostuvat luultavasti lapsiaan enemmän. Esimerkiksi Maija Poppanen (Mary Poppins - 1964), Riemukupla-elokuvat (1968-2005), Muppet-nukkeleffat (1979-2014), Tron-scifiteos (1982), Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? (Who Framed Roger Rabbit - 1988), Willow - suuri seikkailu (Willow - 1988), The Rocketeer (1991), sekä Kulti, kutistin kakarat (Honey, I Shrunk the Kids - 1989) saatetaan pistää pyörimään ilman, että muksut ovat katsomassa. Palvelu on myös täynnä ikivanhoja piirrettyjä lyhytelokuvia, kuten yksi ensimmäisistä Mikki Hiiri -piirretyistä, Höyrylaiva Ville (Steamboat Willie) vuodelta 1928 ja Aku Ankan ensiesiintymisleffa Viisas Kana Kananen (The Wise Little Hen) vuodelta 1934 - usein vanhentuneista kulttuurillista viittauksista ja ilmaisuista, sekä tupakan käytöstä varoittavien esittelytekstien kera. Seasta löytyy myös paljon vanhoja televisiosarjoja, kuten Ankronikkaa (DuckTales - 1987-1989), Nokkapokkaa (Quack Pack - 1996), Kim Possiblea (2002-2007), Hannah Montanaa (2006-2010) ja Finias ja Ferbiä (Phineas and Ferb - 2008-2012), joita itse katsoin lapsena.

Disneyn tuottamat animaatioklassikot, niiden näytellyt versiot, uudet ja vanhat lyhärit, sekä muut teokset eivät kuitenkaan ole palvelun ainoa tarjonta. Vuosien varrella Disney on hankkinut omistukseensa muita yhtiöitä ja palvelun nimessä oleva plus-merkki viittaakin kaikkeen siihen muuhun, mitä palvelusta löytyy. Disney + Pixar + Marvel + Star Wars + National Geographic. Cocoa (2017) ja maaliskuussa julkaistua Eteenpäin-fantasiaseikkailua (Onward - 2020) lukuunottamatta Disney+ sisältää kaikki Pixarin täyspitkät elokuvat, sekä useita lyhytleffoja, joista monet on jo perinteeksi muodostuen näytetty elokuvateattereissa ennen uusia filmejä. Palvelusta voi jopa katsoa Pixarin ihka ensimmäisen, vain vähän päälle minuutin kestävän Andrén ja Wally B:n seikkailut -videon (The Adventures of André and Wally B.) vuodelta 1984! Mukaan mahtuu myös lyhäreitä, joita ei ole aiemmin ollut Suomessa saatavilla. Itse katsoinkin palvelusta heti kolme Toy Story -lyhytelokuvaa: Lelukauhutarinan (Toy Story of Terror! - 2013), Toy Story - jonka aika unohti (Toy Story That Time Forgot - 2014) ja upouuden Lampun elämää (Lamp Life - 2020).

Vuonna 2012 Disney hankki omistukseensa Lucasfilmin ja sen kautta myös tietty George Lucasin luoman Star Wars -saagan (1977-). Kontroversiaalista Star Wars: The Last Jediä (2017) ja myötähäpeällisiä Ewok-elokuvia (1984-1985) lukuunottamatta Disney+:sta löytyvät kaikki Star Wars -elokuvat - jopa uusi Star Wars: The Rise of Skywalker (2019). Tähtien sota: Episodi IV - Uudesta toivosta (Star Wars: Episode IV - A New Hope - 1977) löytyy muuten jälleen yksi uusi muutos: ennen kuin Han Solo ampuu Greedon Mos Eisleyn kantiinassa, Greedo huudahtaa "Maclunkey!" koska... no, miksipä ei? Koska Star Wars -leffat löytyvät kaikki hyllystäni, olinkin huomattavasti kiinnostuneempi sarjatarjonnasta. The Mandalorianin jo mainitsinkin, mutta sen lisäksi aloin katsomaan animaatiosarjaa Star Wars: The Clone Wars (molemmista tulossa arvosteluja myöhemmin tänä vuonna). The Clone Warsin lisäksi palvelusta löytyvät myös animaatiosarjat Star Wars: Rebels (2014-2018) ja Star Wars: Resistance (2018-2020), mikä ei ole tainnut aiemmin olla saatavilla Suomessa. Lapsikatsojia ei ole unohdettu ja palvelusta löytyy myös Lego-animoituja Star Wars -videoita. Lähivuosina palveluun on tulossa uusia Star Wars -sarjoja, joissa seikkailevat mm. jediritari Obi-Wan Kenobi ja Rogue One: A Star Wars Storysta (2016) tuttu Cassian Andor.

Vuonna 2009 Disney osti Marvel Entertainmentin ja samalla myös Marvel Studiosin ja sai käyttöönsä yhtiöille kuuluvat oikeudet Marvelin sarjakuvahahmoihin - muttei tosin ihan kaikkiin. Tekijänoikeussyistä Disney+:sta ei löydy Universalin tekemää The Incredible Hulk -filmiä (2008), eikä Sonyn kanssa yhteistyössä tehtyjä Spider-Man: Homecomingia (2017) ja Spider-Man: Far From Homea (2019) - minkä lisäksi jostain syystä myös Thor: Ragnarok (2017) puuttuu. Muuten palvelu tarjoaa Marvelin elokuvauniversumin leffat ensimmäisestä Iron Manista (2008) jättimäiseen Avengers: Endgameen (2019). Elokuvien lisäksi palvelusta löytyy myös televisiosarjoja, niin näyteltyjä kuin animoituja. S.H.I.E.L.D. Agentit -sarja (Agents of S.H.I.E.L.D. - 2013-2020) on viimeistä kautta lukuunottamatta saatavilla, kuten ovat myös mm. Agent Carter (2015-2016), Runaways (2017-) ja yhteen kauteen jäänyt Inhumans (2017). Animaatiopuolelta löytyy esimerkiksi Ultimate Spider-Mania (2012-2016), Guardians of the Galaxya (2015) ja Marvelin tulevia Kostajia (Marvel Future Avengers - 2017-2018). Lähivuosina palveluun on tulossa myös Marvelin elokuvauniversumia laajentavia sarjoja, kuten Falcon and the Winter Soldier, Loki, WandaVision ja She-Hulk.

Marvel-tarjonta ei kuitenkaan rajoitu vain näihin, sillä Disneyn uusimman megakaupan, 20th Century Foxin ostamisen myötä Disney on saanut käyttöönsä myös X-Menit ja Fantastic Fourit. Väkivaltaisia Deadpooleja (2016-2018) ja Logania (2017) lukuunottamatta palvelu tarjoaakin kaikki muut X-Men -leffat, sekä Fantastic Fourin (2005), Fantastic Four: Hopeasurffarin (Fantastic Four: Rise of the Silver Surfer - 2007) ja Fantastic Fourin vuosimallia 2015. Fox-kaupan ansiosta palvelusta löytyy myös Foxin muita elokuvia, kuten klassikko The Sound of Music (1965), Yksin kotona -komediat (Home Alone - 1990-2012), Saksikäsi Edward (Edward Scissorhands - 1990), Mrs. Doubtfire - isäni sisäkkönä (Mrs. Doubtfire - 1993), Takapihan tykki (The Sandlot - 1993), Eläintohtori (Dr. Dolittle - 1998), Ice Age -animaatiot (2002-2016), Night at the Museumit (2006-2014), Karviset (Garfield - 2004-2006), megamenestys Avatar (2009), sekä Percy Jackson -seikkailut (2010-2013). Jälkimmäisestä on muuten tulevaisuudessa luvassa oma sarjansa Disney+:ssa. Fox-kauppa tarkoittaa myös sitä, että huippusuosittu Simpsonit-animaatiosarjakin (The Simpsons - 1989-) on tarjolla. Palvelusta löytyy 30 tuotantokautta Simpsoneita (kolmoskaudelta tosin uupuu kohuun noussut Michael Jackson -jakso), sekä vuonna 2007 julkaistu The Simpsons Movie. Sarjan alkupään jaksot ovat oletusasetuksella hölmösti venytettyinä koko ruudulle ja ne pitää käyttäjän itse muuttaa asetuksista, jos haluaa katsoa alkuperäisellä kuvasuhteella.

Jos fiktiiviset elokuvat ja sarjat eivät kiinnosta, ei hätää! Disney+ nimittäin tarjoaa valtavan määrän dokumentteja, joissa syvennytään niin eri kulttuureihin, maihin, eläimiin, luontoon, tieteisiin kuin ulkoavaruuteen. Sen lisäksi, että palvelun National Geographic -osio sisältää vaikka ja mitä, myös Disneyn alkuperäistuotannon Disney Nature tarjoaa paljon mielenkiintoisia jaksoja. Faktapuolelta voi katsoa myös dokumentteja itse Disneystä ja animaatioelokuvista. Palvelusta voi lisäksi katsoa Broadwaylla hurjaan suosioon nousseen Hamilton-musikaalin videotaltioinnin. 

Nyt kun on käyty läpi Disney+:n loppujen lopuksi aika kattava tarjonta, pitää hieman tutkia myös palvelun toimivuutta. Kun Disney+ alunperin julkaistiin viime vuonna, suosio oli suurempi kuin yhtiö osasi odottaa ja monet käyttäjät kokivat suuria vikoja avausviikkona. Yhtiöllä onkin nyt ollut vuosi aikaa korjailla vikoja. Olin lukenut valitusta, ettei palvelu tarjoa samanlaista "jatka katselua" -vaihtoehtoa, jos sarja tai leffa jää kesken, kuten muut suoratoistopalvelut, mutta se on taidettu korjata, sillä minulla on nyt useampikin ohjelma "jatka katselua" -palkin alla jonossa. Sen sijaan huomasin ongelmaksi, että "oma lista" -näkymä on aika pieni ja mitä enemmän sinne lisää katseltavaa, sitä mukaa sieltä myös katoaa elokuvia ja sarjoja. Itse olen testannut palvelua älytelevisiollani, PlayStation 4:lläni, puhelimellani ja tietokoneellani, ja ainoastaan PlayStation 4:ltä katsoessa palvelu tökkii. Joka jakson jälkeen palvelu jumiutuu ja heittää pihalle koko sovelluksesta, jolloin ruudun täyttää teksti "sovelluksessa ilmeni virhe". Kysyin asiasta parilta kaveriltani ja myös heillä Disney+ temppuili juurikin PlayStationilla. Älytelevisiosta katsottuna palvelu ei kertaakaan kaatunut tai tarjonnut muita ongelmia avauspäivänä. Puhelinsovellus on helppokäyttöinen ja tietokoneella hitaudet johtuivat luultavasti vain vanhasta laitteestani.

Disneyn, Pixarin, Marvelin, Star Warsin, dokumenttien ja Simpsoneiden suurille faneille Disney+ on erinomainen uutuus. Jos suuren osan vanhasta tarjonnasta omistaa jo, ei palvelun suppea uutuustarjonta vielä kummoista vaikutusta tee. Tulevina vuosina palveluun on kuitenkin tulossa paljon kaikenlaisia alkuperäistuotantoja - kunhan niitä vain korona-ajan keskellä pääsisi tekemään ja kuvaamaan. Erityisesti lapsiperheille palvelu on mahtava tapaus, eikä se 6,99€ -kuukausimaksullaan edes ole pahan hintainen - lapset kun tuijottavat Disney+:aa helposti koko rahan edestä ja reilusti ylikin joka kuukausi. Sillä hinnalla käyttäjä voi kirjautua useammalla laitteella tililleen, luoda seitsemän profiilia, joihin jokainen voi tehdä omat katselulistansa, minkä lisäksi yhdellä tilauksella palvelua voi katsoa neljällä laitteella samanaikaisesti.

Ja jos kukaan pohtii, kuka minulla on Disney+:n profiilikuvana, on se tietty Baby Yoda!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.9.2020 - Päivitetty 16.9. Simpsoneiden kuvasuhteesta

Lähteet: kuvat elokuvista www.imdb.com