SUPERGIRL - KAUSI 1
Luojat: Greg Berlanti, Ali Adler ja Andrew Kreisberg
Pääosissa: Melissa Benoist, Mehcad Brooks, Chyler Leigh, Jeremy Jordan, Calista Flockhart, David Harewood, Jenna Dewan-Tatum, Peter Facinelli, Laura Benanti, Glenn Morshower, Chris Vance, Brit Morgan, Italia Ricci, Helen Slater, Dean Cain, Laura Vandervoort, Iddo Goldberg ja Grant Gustin
Genre: toiminta, seikkailu
Jaksomäärä: 20
Jakson kesto: noin 41 minuuttia - Yhteiskesto: noin 13 tuntia 39 minuuttia
Ikäraja: 12
Supergirl perustuu DC Comicsin samannimiseen sarjakuvahahmoon, joka teki ensiesiintymisensä vuonna 1959. Hahmosta oli vuonna 1984 tehty elokuva, Supertyttö (Supergirl), joka sai kuitenkin negatiivisen vastaanoton. DC:n sarjakuviin pohjautuvan Arrow-televisiosarjan (2012-2020) noustessa suosituksi, sarjan luoja Greg Berlanti alkoi kehitellä muita sarjoja DC-hahmoista, jotka kaikki linkittyisivät toisiinsa. Arrow'n kolmas kausi sai rinnalleen The Flash -sarjan (2014-2023) ensimmäisen kauden, joiden pyöriessä televisiossa, Berlanti ryhtyi kehittelemään omaa sarjaa Supergirlistä. Kuvaukset käynnistyivät maaliskuussa 2015 ja lopulta Supergirlin esitys käynnistyi saman vuoden lokakuussa. Tämäkin sarja nousi suosituksi ja sai kehuja kriitikoilta. Itse olin pohtinut pitkään Supergirlin katsomista ja kun huomasin Arrow-sarjan täyttävän viime syksynä kymmenen vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa koko valtavan Arrowverse-kokonaisuuden läpi. Ryhdyinkin katsomaan Supergirlin avauskautta samanaikaisesti Arrow'n neljännen kauden ja The Flashin toisen kauden kanssa ja katsoin tuotantokauden läpi vajaassa kuukaudessa.
Krypton-planeetan tuhoutuessa Kara Zor-El lähetetään Maahan suojelemaan serkkuaan Kal-Eliä. Serkusta kasvaa aikuisena suuri sankari Superman, mutta Kara piilottaa omat voimansa ja ryhtyy tavallisiin töihin CatCo-yrityksessä. Eräänä päivänä onnettomuuden sattuessa Kara päättää ensi kertaa seurata serkkunsa jalanjäljissä ja pian hänestä muodostuu National Cityn oma sankari, Supergirl.
Pääroolissa Kara Zor-Elinä, eli Kara Danversina, eli Supergirlinä nähdään Melissa Benoist. Kryptonin tuhoutuessa Kal-El -vauva lähetettiin turvaan Maahan ja tuohon aikaan teini-ikäinen Kara lähetettiin suojelemaan häntä. Karan alus kuitenkin eksyi kurssista ja jäi aikavaikutusten pyörteisiin, minkä takia kun hän viimein saavutti Maan, oli Kal-El jo kasvanut aikuiseksi ja hänestä oli tullut Maan suojelija Superman. Kara päätti tuolloin, ettei ottaisi serkustaan mallia, vaan ryhtyisi elämään tavallista ihmiselämää voimistaan huolimatta. Mutta kuten odottaa saattaa, ei päätös kestä kauaa, vaan heti sarjan avausjaksossa Kara päätyy suojelemaan ihmisiä, eikä aikaakaan kun hänet jo nähdään punasinisessä asussa, viitta liehuen ja ikoninen S-merkki koristamassa rintaa. Benoist on nappivalinta Supergirliksi, jatkaen Stephen Amellin ja Grant Gustinin jalanjäljissä Arrowversen erittäin hyvinä roolivalintoina tunnetuiksi sankareiksi. Benoist hoitaa hommansa hyvin niin ihmisten suojelijana kuin myös hieman kömpelönä Karana, joka siviilielämässä työskentelee CatCo-mediafirmassa.
The Flashin toisella tuotantokaudella esiteltiin rinnakkaismaailmojen konsepti ja sitä hyödyntäen Supergirl sijoittuu eri universumiin kuin Arrowversen muut sarjat Arrow ja The Flash. Niinpä se saa lähes sataprosenttisesti toimia omana juttunaan, ilman sen kummempia kytköksiä muihin, mikä on hyvä juttu näin hahmon oman sarjan ykköskaudella. On myös hyvä, että Supergirl pidetään valokeilassa omillaan, eikä Superman tule vielä varastamaan huomiota häneltä. Muutenkin sarjassa on tehty oivallisia ratkaisuja ja avauskausi on erittäin mainio paketti. Muutama hieman heikompi täytejakso mahtuu mukaan kauden kahdenkymmenen jakson mittaan, mutta pääasiassa tuotantokausi viihdyttää oikein passelisti läpi kestonsa. Lisäksi jo ykkösjakson puoleen väliin päästessä on selvää, että Supergirl-sarja on hurjasti parempi kuin vanha, aivan kaamean huono Supertyttö-elokuva.
On mielenkiintoista ja aika mukaansatempaavaakin seurata, kun Kara alkaa pikkuhiljaa testailemaan tukahduttamiaan kykyjään ja nousemaan National Cityn asukkaiden tietoisuuteen uutena supersankarina. Kausi käynnistyy aika pienimuotoisesti ja ryhtyy nostamaan kierroksiaan jakso jaksolta. Erilaisista uhkista muodostuu vaarallisempia ja Supergirlia testataan kaiken aikaa vaativammin. Joitain ihan toimivan jännittäviä hetkiä mahtuu mukaan. Vaikka sarja vakavoituu silloin tällöin dramaattisemmaksi ja synkisteleekin pariin otteeseen, ainakin avauskautensa puolesta Supergirl on enemmänkin kepeää viihdettä The Flashin tapaan, eikä tummasävyistä patsastelua kuten Arrow. Seasta löytyy kelpo huumoria - usein Catin pistävien sutkautusten kautta. Kepeän hengen avulla noin neljänkymmenen minuutin mittaiset jaksot kulkevat nopeasti ja jaksoja voikin helposti tykittää useampia putkeen.
Sarjan ohjaajat tekevät hyvää työtä tunnelman kanssa, joskin katsoja ei koskaan koe kunnollista uhkaavuuden tunnetta, vaan aina tuntuu selvältä, että jollain ilveellä Supergirl tulee pelastamaan päivän. Käsikirjoittajat keksivät onnistuneesti hyviä seikkailuja sankarille, rakentaen samalla taustalla isompaa kertomusta loppua kohti. Osa dialogista kuulostaa kuitenkin aika raakiletekstiltä ja mukaan mahtuu useita kiusallisen kökköjä repliikkejä. Avauskausi on oivallisesti kuvattu ja ihan sujuvasti leikattukin kasaan. Lavasteet ja maskeeraukset toimivat ja Supergirlin asu on erinomainen. Sarjan erikoistehosteet eivät kuitenkaan ole mitään päätä huimaavia ja on aina selvää, milloin Benoist vaihdetaan digiefekti-Supergirliin. Räjähdykset, sortuvat rakennukset ja avaruusalukset näyttävät kaikki enemmän vanhoilta videopeligrafiikoilta, mutta jossain kohtaa heikkoihin tehosteisiin melkeinpä tottuu. Äänimaailma on ihan hyvin työstetty ja säveltäjä Blake Neely tekee mainiota työtä myös tämänkin Arrowverse-sarjan musiikkien parissa.
Yhteenveto: Supergirl on ensimmäisen tuotantokautensa perusteella erittäin mainio lisäys kasvavaan Arrowverse-saagaan, sekä huomattavasti laadukkaampi sovitus hahmosta kuin vuoden 1984 kaamea Supertyttö-elokuva. Kevyt ja viihdyttävä avauskausi nappaa nopeasti mukaansa ja pitää myös mukavasti mukanaan läpi kahdenkymmenen jakson kestonsa. Muutamat heikommat ja tylsemmät täytejaksot mahtuu sekaan, mutta pääasiassa meno toimii. On kiinnostavaa seurata, kun Supergirl testailee voimiaan ja kohtaa erilaisia vastuksia, jotka muuttuvat jakso jaksolta vaativammiksi. Yksittäiset kohtaamiset ovat oivallisia ja yhtä lailla myös taustalla kulkeva isompi tarina toimii. Näyttelijät ovat hyviä rooleissaan, etenkin Melissa Benoist itse Kara Danversina, eli Supergirlinä ja Calista Flockhart Karan pomona Cat Grantina, johon katsojalla muodostuu aikamoinen viha-rakkaus-suhde. Tekninen puoli ei huimaa päätä ja erikoistehosteet näyttävät usein viimeistelemättömiltä. Myös dialogi jättää ajoittain kylmäksi. Heikkouksistaan huolimatta pidin Supergirlin avauskaudesta ja jatkan positiivisin mielin sen kakkoskaudelle.
Muita hahmoja sarjan avauskaudella ovat muun muassa Karan hoteisiinsa ottanut Danversin perhe, johon kuuluvat Eliza-äiti (vanhassa Supertyttö-elokuvassa hahmoa esittänyt Helen Slater) ja Jeremiah-isä (Dean Cain), sekä Alex-tytär (Chyler Leigh), Karan pomo CatColla, Cat Grant (Calista Flockhart), Karan työkaverit Winn (Jeremy Jordan) ja James Olsen (Mehcad Brooks) ja avaruusolentojen toimintaa Maassa päivystävän DEO-organisaation johtaja Henshaw (David Harewood). Vastaansa Supergirl saa esimerkiksi tätinsä Astran (Laura Benanti), kryptonilaiskenraali Nonin (Chris Vance), sähkövoimaisen Livewiren (Brit Morgan), bisnesmies Maxwell Lordin (Peter Facinelli), ihmiskenraali Lanen (Glenn Morshower), Silver Bansheen (Italia Ricci) ja Indigon (Laura Vandervoot). Sivunäyttelijätkin suoriutuvat hommistaan vähintään kelvollisesti. Parasta työtä tekee Flockhart narsistisena Catina, jota melkeinpä rakastaa vihata.
The Flashin toisella tuotantokaudella esiteltiin rinnakkaismaailmojen konsepti ja sitä hyödyntäen Supergirl sijoittuu eri universumiin kuin Arrowversen muut sarjat Arrow ja The Flash. Niinpä se saa lähes sataprosenttisesti toimia omana juttunaan, ilman sen kummempia kytköksiä muihin, mikä on hyvä juttu näin hahmon oman sarjan ykköskaudella. On myös hyvä, että Supergirl pidetään valokeilassa omillaan, eikä Superman tule vielä varastamaan huomiota häneltä. Muutenkin sarjassa on tehty oivallisia ratkaisuja ja avauskausi on erittäin mainio paketti. Muutama hieman heikompi täytejakso mahtuu mukaan kauden kahdenkymmenen jakson mittaan, mutta pääasiassa tuotantokausi viihdyttää oikein passelisti läpi kestonsa. Lisäksi jo ykkösjakson puoleen väliin päästessä on selvää, että Supergirl-sarja on hurjasti parempi kuin vanha, aivan kaamean huono Supertyttö-elokuva.
On mielenkiintoista ja aika mukaansatempaavaakin seurata, kun Kara alkaa pikkuhiljaa testailemaan tukahduttamiaan kykyjään ja nousemaan National Cityn asukkaiden tietoisuuteen uutena supersankarina. Kausi käynnistyy aika pienimuotoisesti ja ryhtyy nostamaan kierroksiaan jakso jaksolta. Erilaisista uhkista muodostuu vaarallisempia ja Supergirlia testataan kaiken aikaa vaativammin. Joitain ihan toimivan jännittäviä hetkiä mahtuu mukaan. Vaikka sarja vakavoituu silloin tällöin dramaattisemmaksi ja synkisteleekin pariin otteeseen, ainakin avauskautensa puolesta Supergirl on enemmänkin kepeää viihdettä The Flashin tapaan, eikä tummasävyistä patsastelua kuten Arrow. Seasta löytyy kelpo huumoria - usein Catin pistävien sutkautusten kautta. Kepeän hengen avulla noin neljänkymmenen minuutin mittaiset jaksot kulkevat nopeasti ja jaksoja voikin helposti tykittää useampia putkeen.
Sarjan ohjaajat tekevät hyvää työtä tunnelman kanssa, joskin katsoja ei koskaan koe kunnollista uhkaavuuden tunnetta, vaan aina tuntuu selvältä, että jollain ilveellä Supergirl tulee pelastamaan päivän. Käsikirjoittajat keksivät onnistuneesti hyviä seikkailuja sankarille, rakentaen samalla taustalla isompaa kertomusta loppua kohti. Osa dialogista kuulostaa kuitenkin aika raakiletekstiltä ja mukaan mahtuu useita kiusallisen kökköjä repliikkejä. Avauskausi on oivallisesti kuvattu ja ihan sujuvasti leikattukin kasaan. Lavasteet ja maskeeraukset toimivat ja Supergirlin asu on erinomainen. Sarjan erikoistehosteet eivät kuitenkaan ole mitään päätä huimaavia ja on aina selvää, milloin Benoist vaihdetaan digiefekti-Supergirliin. Räjähdykset, sortuvat rakennukset ja avaruusalukset näyttävät kaikki enemmän vanhoilta videopeligrafiikoilta, mutta jossain kohtaa heikkoihin tehosteisiin melkeinpä tottuu. Äänimaailma on ihan hyvin työstetty ja säveltäjä Blake Neely tekee mainiota työtä myös tämänkin Arrowverse-sarjan musiikkien parissa.
Yhteenveto: Supergirl on ensimmäisen tuotantokautensa perusteella erittäin mainio lisäys kasvavaan Arrowverse-saagaan, sekä huomattavasti laadukkaampi sovitus hahmosta kuin vuoden 1984 kaamea Supertyttö-elokuva. Kevyt ja viihdyttävä avauskausi nappaa nopeasti mukaansa ja pitää myös mukavasti mukanaan läpi kahdenkymmenen jakson kestonsa. Muutamat heikommat ja tylsemmät täytejaksot mahtuu sekaan, mutta pääasiassa meno toimii. On kiinnostavaa seurata, kun Supergirl testailee voimiaan ja kohtaa erilaisia vastuksia, jotka muuttuvat jakso jaksolta vaativammiksi. Yksittäiset kohtaamiset ovat oivallisia ja yhtä lailla myös taustalla kulkeva isompi tarina toimii. Näyttelijät ovat hyviä rooleissaan, etenkin Melissa Benoist itse Kara Danversina, eli Supergirlinä ja Calista Flockhart Karan pomona Cat Grantina, johon katsojalla muodostuu aikamoinen viha-rakkaus-suhde. Tekninen puoli ei huimaa päätä ja erikoistehosteet näyttävät usein viimeistelemättömiltä. Myös dialogi jättää ajoittain kylmäksi. Heikkouksistaan huolimatta pidin Supergirlin avauskaudesta ja jatkan positiivisin mielin sen kakkoskaudelle.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.7.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.arrow.fandom.com
Supergirl, Yhdysvallat, 2015-2021, DC Entertainment, Warner Bros. Television, Berlanti Productions
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.arrow.fandom.com
Supergirl, Yhdysvallat, 2015-2021, DC Entertainment, Warner Bros. Television, Berlanti Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti