Vuoden 2018 huonoimmat elokuvat

VUODEN 2018 HUONOIMMAT ELOKUVAT

Jälleen on yksi vuosi ohi ja ennen kuin voi alkaa valmistautumaan tulevan vuoden elokuvatarjontaan, täytyy palata taaksepäin ja tuumia, millainen elokuvatarjonta kuluneena vuonna oli. Aiempina vuosina olen työstänyt todella isot tekstit kuluneesta vuodesta ja pistänyt samaan pakettiin vuoden parhaimmat ja huonoimmat leffat, sekä pettymykset, yllätykset, yliarvostetut ja aliarvostetut, kuten myös näyttelijäsuoritukset, ja ääh sen työstäminen oli ärsyttävää puuhaa viime vuonna. Aluksi ajattelin vain tehdä yhden jutun vuoden parhaista ja huonoimmista, mutta kuten otsikosta voi päätellä, tulin lopulta siihen tulokseen, että teen omat jutut molemmista ja aloitetaan huonoimmista, jotta voimme huomenna juhlistaa vuoden päättymistä parhaiden leffojen listalla.

Edellisvuosina en ole halunnut tehdä paremmuusjärjestyksessä kulkevaa listaa, mutta tänä vuonna olen päätynyt listausten makuun ja päätinkin kokeilla sitä tässä. Nämä ovat siis minun viisitoista inhokkielokuvaani kuluneelta vuodelta. Muistakaa, että kyseessä on vain minun henkilökohtainen listani - olisi erittäin kiinnostavaa tietää, mitkä olivat teidän inhokkinne vuodelta 2018, joten tehkää omat listauksenne alas kommentteihin!

Vielä ennen kuin aloitamme kunnon listan, minulla on muutama "kunniamaininta", mitkä pääsivät juuri ja juuri ulos listalta, ja ne ovat: käsittämättömän tylsä muka-tuhma komedia The Happytime Murders, laiska ja myötähäpeää aiheuttava animaatioraina Hotel Transylvania 3: Monsterit matkalla (Hotel Transylvania 3: A Monster Vacation), surkuhupaisan imelä teiniromanssi Every Day, kehnosti ohjattu ja tylsästi kirjoitettu trilleri Missä on Emily? (A Simple Favor), sekä Sony-yhtiön turmelema superroistosähellys Venom. Nämä olivat jo kehnoja elokuvia, mutta valitettavasti jouduin katsomaan 15 vielä huonompaa pökälettä...

15. THE CHRISTMAS CHRONICLES

Netflixin originaalituotantona tehty jouluelokuva The Christmas Chronicles oli vaikea katsoa loppuun asti. Elokuva ei ole viihdyttävä tai hauska, eivätkä sen koskettaviksi tarkoitetut hetket toimi toivotulla tavalla, sillä ne ovat niin huonosti näyteltyjä. Joulupukin matkaan vahingossa päätyvien lasten näyttelijät ovat surkeat rooleissaan ja tekevät useista kohtauksista myötähäpeällistä seurattavaa. Leffasta ei löydy lähes lainkaan seikkailuhenkeä, eikä oikeaa jännitystä siitä, että joulu voisi mennä pilalle, jos hahmot eivät saa sitä pelastettua. Elokuva kierrättää kliseitä, minkä lisäksi se tarjoaa aivan järkyttävän huonoja tietokonetehosteita. Joulupukkia näyttelevä Kurt Russell on leffan ainoa hyvä puoli, mutta hänkään ei onnistu karismallaan pelastamaan tätä unohdettavaa joululeffaa. Ikävintä koko hommassa on, ettei mukana edes ole jouluhenkeä.

14. MIDNIGHT SUN

Erikoista sairautta potevasta Katie Pricesta kertova Midnight Sun sisältää kiinnostavan idean, mutta hukkaa koko potentiaalinsa melodramaattiseen teini-lässynläähän. Elokuva yrittää kovasti olla seuraava Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars - 2014), mutta siitä ei löydy samaa sydäntä, sielua ja nokkeluutta, jolloin sen liikuttavaksi tarkoitettu loppu ei tunnu miltään. Turhaa draamaa lisätään ihan vain draaman vuoksi ja mukana on ammottava juoniaukko, minkä takia yhdessä leffan tärkeimmistä hetkistä ei ole mitään järkeä. Päärooleissa nähtävät Bella Thorne ja Patrick Schwarzenegger ovat todella kehnot rooleissaan - etenkin pökkelö Schwarzenegger, josta ei löydy yhtään legendaarisen Arnold-isänsä siisteyttä. Kummankin ongelmaksi koituu huono käsikirjoitus täynnä mitä urpoimpia repliikkejä. Romanssi on ällöttävän imelä, eikä Thornen ja Schwarzeneggerin väliltä löydy lainkaan kemiaa. Myös filmiin kirjoitetut laulut ovat yllättävän huonosti sanoitettuja.

13. I FEEL PRETTY

I Feel Pretty kertoo ulkonäköpaineista kärsivästä Renee -nimisestä naisesta, joka lyö päänsä ja herätessään kuvittelee olevansa maailman kaunein ilmestys. Lähtökohtaisesti filmi on lähestyttävä, sillä kukapa ei olisi joskus pohtinut omaa ulkonäköään? Leffa yrittää mukavasti viestiä, ettei ulkonäöllä ole väliä, vaan se, mitä löytyy ihmisen sisältä, on kaikkein tärkeintä. Elokuva kuitenkin kompastuu todella pahasti sanomaansa, sillä leffa ihannoi koko kestonsa ajan hoikkia malleja ja tekee jatkuvasti pilkkaa lihavuudesta. Leffalla kestää myös aivan käsittämättömän kauan päästä sanomaansa ja sitä ennen katsojan täytyy kärsiä todella laiskasta huumorista, huonosta näyttelemisestä ja suuresta myötähäpeästä. Amy Schumerin esittämästä Reneestä on myös kirjoitettu itsekeskeinen ämmä, jolloin hänen murheensa ei erityisemmin kiinnosta. Elokuva on aivan liian pitkä ja välillä se vain junnaa paikoillaan, tehden siitä jopa tylsän. Rory Scovel on yksi leffan ainoista hyvistä puolista, minkä lisäksi on mainio ratkaisu, ettei katsojille koskaan näytetä, millaisena Renee näkee itsensä.

12. PACIFIC RIM - KAPINA

PACIFIC RIM: UPRISING

Guillermo del Toron tehostepläjäys Pacific Rim - Hyökkäys Maahan (Pacific Rim - 2013) ei ollut kovin kummoinen teos, mutta se on huomattavasti parempi kuin tänä vuonna ilmestynyt jatko-osa Pacific Rim - Kapina, mikä heittää ensimmäisen osan syvällisemmän puolen roskakoriin ja painelee vain menemään suuren typeryytensä kanssa. Elokuva on täynnä hölmöyksiä niin tarinansa kuin hahmojensa ja repliikkiensä puolelta, mutta filmi ei ole tarpeeksi itsetietoinen, jotta sen hölmöyksistä voisi oikeasti nauttia. Hahmot ovat tylsiä, minkä lisäksi elokuvassa on tehty yksi huonoimmista ratkaisuista pahiksen suhteen, mitä on tullut pitkään aikaan nähtyä. Pitkäksi venytetty robottien ja hirviöiden lopputaistelu muuttuu yllättävänkin puuduttavaksi, kun katsojaa ei kiinnosta kenenkään kohtalo. Vielä ikävämpää on, ettei hahmojakaan selkeästi kiinnosta muiden kohtalo, sillä sankarit heittelevät hirviöitä ympäri kaupunkia, tuhoten rakennuksia ja tappaen samalla tuhansia sivullisia. Elokuvan kolmatta osaa pohjustava loppu on myös täysin tökerösti varastettu Independence Day - Uusi uhka -leffasta (Independence Day: Resurgence - 2016). Toivottavasti jatkoa ei kuitenkaan koskaan tule.

11. FIFTY SHADES FREED

Anastasia Steelen ja Christian Greyn parisuhteesta kertova pehmopornotrilogia saatiin vihdoin päätökseen Fifty Shades Freedin myötä. Onneksi filmi on sentään parempi kuin kaksi edeltäjäänsä, muttei silti tarpeeksi, jotta leffa pääsisi pois tältä listalta. Mukana on pientä viihdearvoa, kun mukaan on tungettu trillerimäisiä piirteitä, mutta sekin on niin huonosti toteutettu, että filmi muuttuu lähinnä naurettavaksi jännittävän sijaan. Seksiäkin leffasta tietty löytyy, mutta ne kohtaukset tuntuvat oudon pakotetuilta. Dakota Johnson ja Jamie Dornan parantavat hieman näyttelijäntaitojaan, mutta heidän väliltään ei vieläkään löydy minkäänlaista kemiaa. Hahmojen välinen dialogi on ihan yhtä surkeaa kuin edellisissä leffoissa ja vaikka filmi yrittää kuinka saada heidän parisuhteensa vaikuttamaan romanttiselta, on siinä edelleen sairaita piirteitä, minkä takia on vaikea olla mitenkään iloinen heidän puolestaan. Tarinaa leffasta löytyy todella minimaalisesti ja mukaan on lisätty useita tarpeettomia hetkiä, jotta elokuva kestäisi vaaditut pari tuntia. Elokuvan selkeä plussapuoli on, että sarja on vihdoin päättynyt, eikä tätä tyhjänpäiväistä roskaa tarvitse enää katsoa.

10. TOTUUS VAI TEHTÄVÄ

TRUTH OR DARE

Totuus vai tehtävän voisi tavallaan mieltää enemmän komediaksi kuin kauhuksi, mutta toisin kuin teinikauhuleffoja parodioiva Happy Death Day (2017), tämä ottaa itsensä niin tosissaan, että se on enemmänkin tahattoman koominen. Elokuvan idea totuus vai tehtävä -pelistä, mikä johtaa kuolemaan, jos valehtelee tai ei suorita tehtävää, on jännittävä, mutta toteutus on naurettava. Päähenkilöiltä totuutta vai tehtävää kysyvien hahmojen naamat vääntäytyvät mitä typerimpään Photoshop-virneeseen, mikä onnistuu tuomaan edes jonkinlaista viihdearvoa muuten kammottavan huonoon kauhurainaan. Päähenkilöt ovat todella tylsiä, eivätkä heidän näyttelijänsä ole kummoisia. Leffan kauhupuoli luottaa ainoastaan laiskoihin äkkisäikäytyksiin, jotka arvaa aina ennalta ja jotka käyvät tylsiksi nopeasti. Totuus vai tehtävä on täydellinen esimerkki siitä, mikä nykypäivän teinikauhussa on pielessä.

9. PEPPERMINT

Erittäin hyvän Takenin (2008) ohjaaja Pierre Morel päätti tehdä uuden kostotarinan ja lopputuloksena on yksi kehnoimmista, minkä olen aikoihin joutunut katsomaan. Peppermint on täynnä sen luokan mokauksia, että on käsittämätöntä, että tämä edes päätyi teattereihin asti! Ensinnäkin elokuva hyppää täysin yli sen, miten tavallisesta kotiäidistä tulee huipputappaja, minkä lisäksi leffa hyppää myös sen yli, kun hahmo kostaa niille, jotka tappoivat hänen perheensä. Leffa siis aloittaa tarinan, hyppää sen yli ja alkaa kertomaan jostain, mikä ei voisi vähempää kiinnostaa. Kun päähenkilö on kostoreissunsa jo hoitanut, kaikki leffan toimintakohtaukset saavat hänet näyttämään pelkältä roistolta. Toimintakohtaukset ovat tylsiä, sillä päähahmon puolesta ei jaksa jännittää. Filmi on pelkkä sarja hukattuja mahdollisuuksia, joista isoin on se, että Jennifer Garner antaa vihdoin kaikkensa ja sen kerran kun hän on hyvä filmissä, on häntä ympäröivä filmi surkea.

8. THE SPY WHO DUMPED ME

The Spy Who Dumped Me on yksi tylsimmistä ja ärsyttävimmistä kohelluskomedioista, minkä olen elämäni aikana nähnyt. Vitsit eivät ole hauskoja, eikä tarina ole kiinnostava, mikä tekee tästä kahden tunnin Bond-parodiasta todella pitkäveteisen tekeleen. Mila Kunis on vielä siedettävä päähenkilönä, mutta hahmon kaveria esittävä Kate McKinnon on aivan raivostuttavan huono. Miksi McKinnonia yhä palkataan elokuviin?! Hän on yksi tämän hetken surkeimmista näyttelijöistä. McKinnonista oikein huokuu, kuinka hän kuvittelee olevansa hulvaton, mutta hänen mylvintänsä ja naamanvääntelynsä vain tekevät leffan katsomisesta tuskallisen kokemuksen. Leffa kuluttaa ainakin vartin hänen ala-arvoiseen sekoiluun ja se vartti tuntuu jo parilta tunnilta. Ainoa positiivinen puoli filmissä ovat sen yllättävänkin tylyt toimintakohtaukset, mutta se ei vielä paljoa auta, kun niissäkin keskitytään lähinnä McKinnonin koheltamiseen.

7. HYPPY AJASSA

A WRINKLE IN TIME

Madeleine L'Englen kirjaan perustuva Hyppy ajassa oli niin iso floppi Yhdysvalloissa, ettei se saapunut Suomen teatterilevitykseen. Vuokrasin elokuvan noin kuukausi sitten Blockbusterista, enkä yhtään ihmettele, miksi filmi menestyi niin kehnosti ja sai lyttäävät arvostelut kriitikoilta - kyseessä todella on yksi Walt Disneyn surkeimmista elokuvista! Hyppy ajassa on sieluton, innoton ja mitäänsanomaton fantasiaseikkailu, mistä puuttuu täysin Disney-leffoista tuttu seikkailuhenki ja taianomaisuus. Tarina loikkii vauhdikkaasti eteenpäin ja näyttää erilaisia maailmoja ja yliluonnollisuuksia, muttei herätä katsojassa minkäänlaista ihmeen tuntua. Elokuva menee koko ajan sieltä, mistä aita on matalin ja tarjoaa jatkuvasti suurta häpeää aiheuttavia kohtauksia. Jättikokoinen Oprah, ylinäyttelevä Reese Witherspoon, sekä itseään hauskaksi luuleva Zach Galifianakis ovat jo todella outoja ratkaisuja, mutta mikään ei ole yhtä anteeksiantamatonta kuin nuoren Deris McCaben nostaminen näin isoon rooliin. McCabe tekee yhden huonoimmista roolitöistä, minkä olen koskaan nähnyt, mitä ei auta yhtään, kuinka iso merkitys hänellä on tarinan kannalta. Elokuva ei kuitenkaan ole täysin läpimätä, vaan siitä löytyy yksi hyvä ja jollain tapaa liikuttava kohtaus. Harmi vain, että kaikki sen ympärillä on aivan käsittämättömän surkeaa tavaraa.

6. ROBIN HOOD

Lahjakkaan Taron Egertonin kyvyt valuvat täysin hukkaan tässä uusimmassa Robin Hood -leffassa, mikä yrittää perustella olemassaoloaan sillä, että se olisi muka uusi kertomus, vaikka kierrättää vain samaa vanhaa hieman modernimmalla otteella. Tämä modernisuus tosin muuttuu aivan naurettavaksi pelleilyksi, kun jousipyssyillä ammutaan sarjatulta ja hevosilla ratsastetaan seinien läpi. Leffa on kuitenkin niin huumoriton ja totinen, että on vaikea sanoa, tajusivatko tekijät elokuvan typeryyttä sitä tehdessään. Kyseessä on myös oudon amatöörimäinen teos täynnä kehnoa tarinankerrontaa, huonoa ohjausta, surkeaa dialogia ja kömpelöä teknistä toteutusta. Puvustustiimi osoittaa suurta laiskuutta, kun monet elokuvan asuista näyttävät kaupasta ostetuilta. Digiefektit ovat yllättävänkin huonot ja säveltäjä Joseph Trapanese vain kopioi Hans Zimmeriä minkä kerkeää. Jamie Foxx ja Ben Mendelsohn ovat selvästi mukana vain rahan vuoksi, jolloin harmittaa entistä enemmän, että Egerton on suostunut mukaan. Hän on tainnut uskoa filmin olevan iso hitti ja antaa kaikkensa, mutta se ei valitettavasti riitä, kun elokuva on muuten niin kamalaa kuraa. Lopussa leffa yrittää pohjustaa jatkoa, mutta onneksi filmi on jo flopannut niin pahasti, ettei jatkoa tulla näkemään.

5. HELL FEST

Totuus vai tehtävä -leffan pelasti pienesti sen tahaton koomisuus, mutta mikään ei pelasta Hell Festiä. Vai pitäisikö sanoa kliseefestiä, sillä elokuva koostuu vain teinikauhukliseistä? Elokuva sisältää kiinnostavan idean, kun yksi kauhupuiston työntekijöistä onkin oikea murhaaja, mutta filmi hukkaa potentiaalinsa kaavamaisuutensa, yksitoikkoisen tylsien hahmojensa ja jatkuvien äkkisäikäytystensä kanssa. Vaikka elokuva säpsäyttää kovien ääniensä takia, ei se ole pelottava tai edes jännittävä leffa. Filmi muuttuu jopa yllättävän pitkäveteiseksi, kun siinä vain kierretään kummitustaloissa (mitkä ovat tosin todella hienosti lavastetut) ja säikähdellään murhaajaa, josta ei opi mitään koko elokuvan aikana. Lopuksi leffa päättää vielä läpsäistä päin katsojan naamaa oikein kunnolla typerällä "käänteellään", mikä tekee filmistä entistäkin typerämmän. Parissa kohtaa elokuva yrittää shokeerata verisellä kuvastolla, mutta ne eivät tunnu kuuluvan mukaan muuten aika "kilttiin" kauhupätkään.

4. THE DARKEST MINDS

Juuri kun ehti luulla, että jatkuvasti heikkenevät teinidystopiat olisivat kuolleet pois, paikalle saapuu koko joukon surkein tekele, The Darkest Minds. Elokuva vain kopioi Nälkäpeliä (The Hunger Games - 2012), Labyrinttiä (The Maze Runner - 2014) ja Outolintua (Divergent - 2014), eikä osaa luoda yhtään mitään omaa tai uutta. Leffa on myös todella halvan näköinen ja tuntuu enemmän televisiosarjan pilottijaksolta kuin oikealta elokuvalta. Tarinaa filmissä on todella minimaalisesti ja lähinnä hahmot vain menevät paikasta toiseen, kunnes lopussa vähän taistellaan kökköjen efektien kanssa ja ihan viimeiseksi yritetään nostattaa tunnelmaa mahdollista jatkoa varten, mutta filmissä ei tapahdu yhtään mitään, mikä herättäisi kiinnostusta nähdä lisää. Hahmot ovat unohdettavan mitäänsanomattomia, jolloin heidän "seikkailuaan" ei jaksa seurata edes tämän elokuvan verran. Elokuvasta löytyy myös todella outoa poliittista sanomaa, mikä tekee filmistä välillä jopa erittäin kyseenalaisen. Mitä helvettiä käsikirjoittajat miettivät tätä tehdessään? Ja mitä ihmettä 20th Century Fox -yhtiö mietti, kelpuuttaessaan tämän amatöörimäisen tv-tuotannon elokuvaksi?!

3. TERMINAL

Terminal on visuaalisesti todella tyylikäs leffa näyttävän kuvauksensa ja värikkäiden neon-valojensa kanssa, minkä lisäksi siinä on hyviä näyttelijöitä kuten Margot Robbie ja Simon Pegg. Nämä positiiviset puolet menevät kuitenkin täysin hukkaan aivan järkyttävän huonon käsikirjoituksen kanssa. Ensikertalaisohjaaja-käsikirjoittaja Vaughn Stein kuvittelee tekstinsä olevan todella nokkelaa ja luulee olevansa seuraava Quentin Tarantino, mutta hänen työnsä on vain todella teennäistä ja tyhjänpäiväistä. Stein vain varastaa muilta itseään lahjakkaammilta tekijöiltä ja toistaa näitä asioita omassa leffassaan täysin tyhjentävästi. Lopussa Stein yrittää epätoivoisesti yllättää katsojansa jopa kolmen juonenkäänteen kanssa, mutta ne ovat jokainen edellistä huonompia ja saavat leffan tuntumaan yhä vain enemmän loukkaukselta elokuvafaneja kohtaan. Yksinkertainen tarina on käännelty mahdollisimman monimutkaiseksi, eikä paketti pysy millään kasassa. Elokuva on pelkkää tyyliä ilman sisältöä ja siksi harmittaakin, että oikeasti lahjakkaat tekijät ovat suostuneet tällaiseen kammotukseen.

2. GOTTI - VIIMEINEN KUMMISETÄ

GOTTI

Todellisen elämän rikollispomo John Gottin elämästä kertova Gotti - Viimeinen kummisetä ei oikeastaan kerro Gottin elämästä. Ei se oikeastaan kerro mistään. Leffa vain näyttää parin tunnin ajan tapahtumia muutamalta vuosikymmeneltä, missä John Travolta ja kumppanit leikkivät Mafiaveljiä (Goodfellas -1990). Tapahtumat vielä kerrotaan oudon nurinkurisessa järjestyksessä, jolloin on välillä hyvin vaikea pysyä kärryillä tässä "kertomuksessa". Tätä urakkaa ei yhtään helpota se, että filmi on aivan puuduttavan tylsä, kun yhdestäkään henkilöstä ei ole tehty kiinnostavaa, eikä mukana ole kunnon tarinaa. Parissa kohtaa leffa yrittää herättää tunteita, kun joku kuolee, mutta katsojaa ei voisi vähempää kiinnostaa. Lopussa elokuva vielä kehtaa esittää Gottin ja kaverit sankareina, mikä ei tee leffasta yhtään pidettävämpää. Elokuvaa myös vaivaa todella taidoton ohjaus, hirvittävän huono käsikirjoitus, sekä ärsyttävän hapan ja tympeä roolisuoritus Travoltalta. Ottaen huomioon, että kyseessä on Travoltan intohimoprojekti, on outoa, ettei häntä näytä yhtään kiinnostavan elokuvassa olo.

1. 15:17 PARIISIIN

THE 15:17 TO PARIS

Minun mielestäni vuoden 2018 surkein elokuva on Clint Eastwoodin ohjaama 15:17 Pariisiin. Jos joku olisi vuoden alussa sanonut, että vuoden huonoin elokuva on Eastwoodin tekemä, en olisi uskonut, mutta niinpä siinä vain kävi. Tämä on täysin totaalinen rimanalitus herralta ja saa toivomaan, että hän siirtyisi jo eläkkeelle. Elokuva kertoo tositarinan kolmikosta, jotka pysäyttivät terroristin junassa matkalla Pariisiin. Kolmikko teki sankarityön ja ihan ymmärrettävästi Eastwood haluaa kunnioittaa heidän tekoaan. Eastwood on vain päättänyt tehdä tämän kamalimmalla mahdollisella tavalla. Ensinnäkin hän on valinnut nämä kolme heppua esittämään itseään ja hienosta urotyöstään huolimatta tämä oli suuri virhe, sillä he ovat todella huonoja näyttelijöitä. Toiseksi terroristin pysäyttäminen kesti oikeassa elämässä vain pari minuuttia, mutta tarina on pitänyt venyttää elokuvan mittaan, jolloin katsoja joutuu kärvistelemään läpi puolitoista tuntia kaikkea täysin turhaa täytettä. Elokuva ei yritä syventää hahmoja, vaan näyttää vain pätkiä heidän elämistään. Jossain kohtaa he lähtevät Euroopan matkalle ja varmaankin puolen tunnin ajan nähdään vain kohtauksia, joissa kolmikko ottaa kuvia turistikohteiden edessä. 15:17 Pariisiin on täysin sisällötön, sekä totaalisen innottomasti ja taidottomasti tehty paska, mikä tekee pelkkää hallaa kolmikon urotyölle.

Jösses, mitä roskaa tulikaan katsottua. Onneksi huomenna siirrytään toiseen ääripäähän ja käyn läpi omat suosikkini vuodelta 2018. Listasta tuli yllättävänkin pitkä, sillä näin todella monta aivan loistavaa teosta tänä vuonna!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.12.2018
Lähteet: elokuvien julisteet www.impawards.com, paitsi
Pacific Rim: Uprising: www.collider.com
Fifty Shades Freed: www.movies.universalpictures.com
Truth or Dare: www.joblo.com
Terminal: www.collider.com
Alun kuva elokuvasta Fifty Shades Freed