24 tunnin elokuvamaraton -haaste 2022

24 Hour Movie Marathon Challenge, eli vapaasti suomentamanani 24 tunnin elokuvamaraton -haaste on tubettaja Ryan Chattawayn vuonna 2012 luoma elokuvahaaste. Osallistuin itse haasteeseen ensimmäisen kerran vuonna 2018, haaveiltuani sen suorittamisesta pidemmän aikaa. Maratonpäivä oli mielestäni aivan mahtava ja siitä kirjoittamani teksti nousi suureen suosioon, joten päätin jatkaa haastetta jokavuotiseksi perinteeksi.

Viime vuonna Chattaway antoi kaikille vapaat kädet luoda omat maratoninsa. Itse toteutin homman niin, että kirjoitin kasan sääntölappuja ja vetelin niitä sokkona kulhosta haastepäivän aikana. Vaikka koin sen mainioksi tavaksi toteuttaa haasteen, aloin silti odottamaan, että seuraavaksi olisi taas selkeämpien sääntöjen vuoro. Viimein tämän vuoden huhtikuussa Chattaway julkaisi videon, jossa hän kertoi tämänkertaiset säännöt.

SÄÄNNÖT 2022:

• Katso alle puolitoista tuntia kestävä elokuva
• Katso elokuvatrilogia
• Katso dokumentti
• Katso Hammer-yhtiön elokuva
• Katso Hollywoodin pre-code -ajan elokuva

BONUS: Katso katastrofielokuva

Keksin tällä kertaa todella nopeasti, mitä haluan maratonissa katsoa. Parit leffat jouduin metsästämään omakseni, mutta viimein kesäkuussa olin valmis suorittamaan haasteen. Valikoin haastepäiväksi juhannuksen, sillä en todellakaan ole mikään mökki-ihminen tai muutenkaan pitkiä aikoja ulkona viihtyvä tyyppi ja samalla maratonpäivä toimi tavallaan kesälomani huipennuksena.

Kuten lähes joka vuosi, en malttamattomana saanut helposti unen päästä kiinni edellisyönä ja niinpä aamulla torkutinkin tunnin ajan, kunnes lopulta koin jaksavani aloittaa elokuvatykityksen. Heräsin noin kello 11 ja pistin saman tien pyörimään ensimmäisen elokuvan, jonka poimin valitsemastani trilogiasta. Viime joulukuusta lähtien, Spider-Man: No Way Homen (2021) nähtyäni olen halunnut katsoa pitkästä aikaa Tobey Maguiren tähdittämän Spider-Man -trilogian (2002-2007) uudelleen. Niinpä tämänvuotisen 24 tunnin elokuvamaraton -haasteen avauselokuvana toimi...

SPIDER-MAN - HÄMÄHÄKKIMIES

SPIDER-MAN (2002)

Ohjaus: Sam Raimi

Pääosissa: Tobey Maguire, Willem Dafoe, Kirsten Dunst, James Franco, Rosemary Harris, J. K. Simmons, Cliff Robertson, Bill Nunn, Ted Raimi, Elizabeth Banks, Octavia Spencer ja Bruce Campbell

Genre: toiminta

Kesto: 2 tuntia 1 minuutti

Ikäraja: 12

Nörttipoika Peter Parkeria puree radioaktiivinen hämähäkki ja hän saa supervoimia. Peter päättää seurata Ben-setänsä viisaita sanoja suuren voiman tuomasta suuresta vastuusta ja ryhtyy suojelemaan New Yorkia Hämähäkkimiehenä.

Periaatteessa lelumainoksiksi muuttuneiden Batman Foreverin (1995) ja Batman & Robinin (1997) takia supersankarielokuvat tekivät kuolemaa 1990-luvun lopulla. Marvelin sarjakuviin perustuvat Blade (1998) ja X-Men (2000) toivat valkokankaille takaisin varteenotettavat supersankarifilmatisoinnit, mutta vasta vuonna 2002 ilmestynyt Sam Raimin Spider-Man - Hämähäkkimies räjäytti suosion suureen nousuunsa. Eikä ihme. Yhä 20 vuotta ilmestymisensä jälkeen elokuva toimii todella hyvin. Tobey Maguire on loistovalinta päärooliin, toimien vielä sankaripuolta paremmin hissukka-Peterinä. Willem Dafoe on fantastinen pahiksena, Vihreänä Menninkäisenä. Show'n kuitenkin varastaa J. K. Simmons eksentrisenä sanomalehden johtajana J. Jonah Jamesonina. Simmons on niin täydellinen roolissa, että vaikka Maguiren jälkeen on nähty uusia näyttelijöitä Hämähäkkimiehenä, Simmons nähdään edelleen Jamesonina! Raimi kuljettaa kertomusta napakalla tahdilla ja parin tunnin kesto on vauhdilla ohi. Mukaan mahtuu mainiota toimintaa, hauskaa huumoria, jännittäviä tilanteita ja hempeää romantiikkaakin. Nykypäivän supersankarielokuvat ovat paisuneet aikamoisiin eeppisiin mittasuhteisiin ja kenties juuri siksi on välillä todella piristävää palata lopulta aika pienimuotoisen Spider-Man - Hämähäkkimiehen pariin. Elokuvan omanlaisensa camp-henki vain lisää sen viehättävyyttä. Leffan tietokonetehosteet ovat parhaat päivänsä nähneet, mutta ne voi katsoa helposti sormien läpi, kun muu elokuva niiden ympärillä toimii näin mainiosti.

13:10

En halunnut tuijottaa koko Spider-Man -trilogiaa heti yhteen putkeen, joten päätin ykkösosan jälkeen katsoa jotain muuta. Päädyin alle puolentoista tunnin leffaan ja valitsin filmin, jota katsoin lapsena usein, mutta jota en ole katsonut varmaan yli kymmeneen vuoteen.

SINBAD - SEITSEMÄN MEREN SANKARI

SINBAD: LEGEND OF THE SEVEN SEAS (2003)

Ohjaus: Tim Johnson ja Patrick Gilmore

Pääosissa: Brad Pitt, Catherine Zeta-Jones, Michelle Pfeiffer, Joseph Fiennes, Dennis Haysbert, Adriano Giannini, Timothy West, Jim Cummings, Conrad Vernon, Raman Hui ja Chung Chan

Genre: animaatio, seikkailu, fantasia

Kesto: 1 tunti 28 minuuttia

Ikäraja: 7

Merirosvo Sinbad lähtee vaaralliselle seikkailulle merten halki kohti Tartarosta, varastaakseen takaisin pyhän Rauhankirjan, jonka kaaoksen viheliäinen jumalatar Eris on anastanut.

Arabialaiseen taruun pohjautuva DreamWorksin animaatioelokuva Sinbad - seitsemän meren sankari oli taloudellinen floppi ilmestyessään, eivätkä kriitikot erityisemmin lämmenneet sille. Mielestäni tämä on hieman sääli, sillä kyseessä on oikein menevä seikkailuleffa lapsille, jotka olivat elokuvan ilmestymisvuonna vielä vähän liian nuoria katsomaan saman vuoden hittiseikkailun Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirouksen (Pirates of the Caribbean: The Curse of the Black Pearl - 2003). Tarina vie kelvollisesti mukanaan, tarjoten vähän väliä erilaisia yliluonnollisia haasteita sankarille. Paikoitellen filmi onnistuu olemaan ihan luova ideoidensa kanssa ja välillä tuntuukin, että jotkut ideat on myöhemmin anastettu Pirates of the Caribbean -jatko-osiin (molemmissa hääräsivät käsikirjoittajakaksikko Ted Elliott ja Terry Rossio). Ääninäyttelijät, kuten Brad Pitt, Michelle Pfeiffer ja Catherine Zeta-Jones ovat oivallisia rooleissaan ja Harry Gregson-Williamsin musiikit ovat erityisen mainiot. Perinteistä käsin piirrettyä animaatiota ja tietokoneanimaatiota yhdistelevä jälki on paikoin nähnyt parhaat päivänsä. Viimeistelemättömältä näyttävä digianimaatio korostuu todella voimakkaasti mainion piirrosjäljen ympäriltä.

14:45

Sinbad - seitsemän meren sankari osoittautui miellyttävän nostalgiseksi leffakokemukseksi, vaikkei filmi säväyttänyt enää samalla lailla kuin muksuna. Seuraavaksi päätin lähteä ihan toisenlaisiin maailmoihin ja katsoa Hollywoodin pre-code -ajan elokuvan. Osa saattaa nyt pohtia, että mikä oikein on Hollywoodin pre-code -aika? Kyseessä on lyhyt ajanjakso Hollywoodissa, äänielokuvien ilmestyttyä kuvaan vuonna 1927 ja ennen kuin elokuvantekoa määräävä Haysin ohjeisto astui voimaan vuonna 1934. Valitsemani elokuva minun piti metsästää käsiini, mutta sain siitä lopulta hienon digibook- Blu-ray-julkaisun, elokuvan teosta kertovan vihkosen kera.

LÄNSIRINTAMALTA EI MITÄÄN UUTTA

ALL QUIET ON THE WESTERN FRONT (1930)

Ohjaus: Lewis Milestone

Pääosissa: Lew Ayres, Louis Wolheim, John Wray, Arnold Lucy, Ben Alexander, Scott Kolk, Owen Davis Jr., William Bakewell, Russell Gleason, Richard Alexander, Harold Goodwin, Slim Summerville, Walter Browne Rogers, G. Pat Collins, Beryl Mercer ja Edmund Breese

Genre: sota

Kesto: 2 tuntia 32 minuuttia - Restored: 2 tuntia 13 minuuttia

Ikäraja: 12

Ensimmäisessä maailmansodassa professorinsa puheen innoittamat opiskelijat päättävät värväytyä armeijaan. Sota osoittautuu kuitenkin kauhunäytelmäksi, joka rikkoo sinisilmäiset pojat täysin.

Vain vuotta aiemmin ilmestyneeseen Erich Maria Remarquen samannimiseen kirjaan perustuva Länsirintamalta ei mitään uutta voitti kolmantena elokuvana ikinä parhaan elokuvan Oscar-palkinnon, kuten myös parhaan ohjauksen pystin. Eikä syyttä. Kyseessä on erinomainen kuvaus sodan kauheuksista, jonka teho ei ole kadonnut lähes sadassakaan vuodessa. Suuret sotakohtaukset ovat edelleen häikäisevän hienosti tehtyjä ja kaikin puolin puitteiltaan elokuva on todella laadukas. Sanoisin jopa, että filmi näyttää paremmalta kuin moni sen jälkeen ilmestyneistä teoksista. Sen lisäksi, että se on teknisiltä ansioiltaan vaikuttava, on siinä myös vahva, jopa sydäntä särkevä tarina. On traagista seurata, kun nuoret pojat värväytyvät armeijaan, mielessään professorinsa rekrytointipuheet ja mielikuvat sankaruudesta. Totuus on kuitenkin täysin muuta ja yksitellen pojat tuhoutuvat rintamalla - eikä vain luoteihin ja räjähteisiin. Elokuva kuvaa upeasti mielen järkkymistä ja traumatisoitumista. Länsirintamalta ei mitään uutta todella on klassikkostatuksensa ansainnut ja se nousi omilla listoillani suosikkisotaelokuvieni joukkoon.

17:25

Parin todella erilaisen teoksen jälkeen päätin palata takaisin Marvel-maailmoihin, Raimi-Maguire -duon trilogian toisen osan voimin. Elokuvan tunnettua "Pizza time!" -repliikkiä kunnioittaen olin ostanut leffaa varten pakastepizzan.

SPIDER-MAN 2 - HÄMÄHÄKKIMIES 2

SPIDER-MAN 2 (2004)

Ohjaus: Sam Raimi

Pääosissa: Tobey Maguire, Kirsten Dunst, Alfred Molina, James Franco, J. K. Simmons, Rosemary Harris, Donna Murphy, Dylan Baker, Bill Nunn, Ted Raimi, Elizabeth Banks ja Willem Dafoe

Genre: toiminta

Kesto: 2 tuntia 7 minuuttia - Extended Cut: 2 tuntia 15 minuuttia

Ikäraja: 12

Kamppaillessaan siviilielämänsä ja supersankarointinsa välillä, Peter Parker, eli Hämähäkkimies kohtaa uuden vaarallisen vastuksen, tohtori Mustekalan.

Kuten jo aiemmin totesin, Spider-Man - Hämähäkkimies oli supersankarigenreä mullistava teos, jota voi kiittää (tai torua) nykypäivän supersankaribuumin aloittajana. Mielestäni Spider-Man 2 - Hämähäkkimies 2 on vielä edeltäjäänsä parempi elokuva. Sam Raimi ja kumppanit tekevät elokuvaa aiempaa varmemmin, tietäessään paremmin, mitä puuhaavat. Yksinkertainen hyvä vastaan paha -kuvio toimii ykkösleffassa, mutta kakkonen vakuuttaa mennessään syvempiin vesiin. Se on temaattisesti edeltäjäänsä rikkaampi, Peterin kokiessa suuria vaikeuksia pitää kaksoiselämäänsä yllä. Hän saa kuraa niskaansa joka suunnasta, mutta hänen pitäisi vain purra hammasta ja painaa menemään. Supersankarina olo ei todellakaan ole mitään ruusuilla tanssimista ja filmi esittääkin Hämähäkkimiehen elämän enemmän tragediana. Kun ykköselokuvassa pohdittiin suuren voiman tuomaa suurta vastuuta, jatko-osassa pohditaan, että jos ei täytä sitä vastuuta, ansaitseeko niitä voimiakaan? Näyttelijät hoitavat hommansa vielä paremmin kuin viimeksi ja Alfred Molina on hyvä valinta monipuolisen pahiksen osaan. Tämän lisäksi elokuva tarjoaa toinen toistaan parempia toimintakohtauksia. Junaan liittyvä toimintakohtaus on edelleen yksi parhaista koko supersankarigenressä. Se on äärimmäisen tiivistunnelmainen, upeasti tehty ja todella luova. Elokuvan erikoistehosteet ovat myös huomattavasti paremmat kuin edeltäjässään, vaikka leffojen välissä vierähti vain kaksi vuotta. Spider-Man 2 - Hämähäkkimies 2 on yhä yksi parhaista supersankarileffoista. Kehtaisinko jopa väittää, että se on edelleen paras Spider-Man -elokuva.

19:50

Neljän elokuvan jälkeen päätin siirtyä vihdoin dokumentin pariin. Olin halunnut jo pitkään katsoa kyseisen dokumentin ja minun oli tarkoitus katsoa se jo vuoden 2019 elokuvamaratonissa, jolloin dokumentti kuului myös sääntöihin, mutta silloin en löytänyt tätä mistään. Nyt se oli kuitenkin osa Amazon Prime Videon kattausta ja sieltä pääsin vihdoin katsomaan...

SUPER SIZE ME

(2004)

Ohjaus: Morgan Spurlock

Pääosissa: Morgan Spurlock

Genre: dokumentti

Kesto: 1 tunti 40 minuuttia

Ikäraja: 3

2000-luvun alussa liikalihavuus muuttuu isoksi ongelmaksi Yhdysvalloissa ja syyttävät sormet osoittavat pikaruokalaketju McDonald'sia. Morgan Spurlock päättää tehdä ja kuvata kokeilun, jossa hän syö yhden kuukauden ajan pelkästään McDonald'sin ruokia ja testaa, kuinka se vaikuttaa hänen terveyteensä.

Super Size Me on kiehtonut minua aiheensa puolesta jo varmaan vuosikymmenen ajan, mutten ole koskaan päätynyt katsomaan sitä. Monen lapsen unelma on varmasti se, että voisi elää pelkällä McDonald'sin ruoalla, mutta olisiko se oikeasti lopulta unelmapuuhaa? Tätä Spurlock päätyy dokumentissaan selvittämään. Vähän päälle puolentoista tunnin Super Size Me pitää hyvin mukanaan, yllättäessään ja järkyttäessään jatkuvasti sillä, mitä vaikutuksia Spurlockin uudella ruokavaliolla on? Jo viikon kohdalla Spurlock kokee suurta kyllästymistä firman tarjontaa kohtaan ja ajatus hampurilaisista ja ranskalaisista alkaa etomaan. Parin viikon kohdalla lääkärit suosittelevat häntä keskeyttämään kokeilun, ollessaan erittäin huolissaan Spurlockin elimistön heikkenemisestä. Yllättäen jossain kohtaa hampurilaisista muodostuu ihan addiktio. Kokeilun lisäksi dokumentissa haastatellaan amerikkalaisia ja kysellään heidän pikaruokatottumuksista. McDonald'sin kaltaisia firmoja osoitellaan syyttävällä sormella. Yhtiöt tietävät, mitä pahaa aiheuttavat, eivätkä ota siitä minkäänlaista vastuuta. Dokumentti on mielenkiintoinen ja todella mainio, mutta täytyy myöntää, että silti se herätti minussa halun pistäytyä McDonald'sissa. Sääli tosin, että yhtiö meni pilaamaan hittituotteensa Big Macin...

21:40

Seuraavaksi päätin, että luvassa olisi Hammer-yhtiön elokuva. Olen ehkä tylsä, valitessani katsottavaksi sen tunnetuimman Hammer-leffan ja samalla ainoan, jonka olin jo aiemmin nähnyt. Olin jo jonkin aikaa halunnut katsoa elokuvan uudelleen ja koin tämän olevan täydellinen hetki siihen.

DRACULA

(1958)

Ohjaus: Terence Fisher

Pääosissa: Peter Cushing, Christopher Lee, John Van Eyssen, Michael Gough, Melissa Stribling, Carol Marsh, Valerie Gaunt, Janina Faye ja Charles Lloyd-Pack

Genre: kauhu, fantasia

Kesto: 1 tunti 22 minuuttia

Ikäraja: 16

Vuonna 1885 Jonathan Harker saapuu salaperäisen kreivi Draculan linnaan, työskennelläkseen kirjastonhoitajana. Linnassa niin Jonathanin kuin kreivin todelliset aikomukset vähitellen paljastuvat.

Christopher Leen tähdittämä Dracula (Yhdysvalloissa myös nimellä Horror of Dracula ja Suomessa televisioesityksessä käytetty nimeä Pimeyden prinssi) ei suinkaan ole ensimmäinen filmatisointi Bram Stokerin vampyyriklassikkokirjan pohjalta, eikä se todellakaan jäänyt viimeiseksi. Omasta mielestäni se saattaa kuitenkin olla elokuvasovituksista paras, vaikka Bela Lugosi onkin erinomainen roolissa Dracula: Vanhassa vampyyrissä (Dracula - 1931) ja Gary Oldman toi hahmoon traagisuutta Bram Stokerin Dracula -leffassa (Bram Stoker's Dracula - 1992). Lee on hyytävän hyvä vampyyrikreivinä ja mahtava on myös Peter Cushing vampyyrejä metsästävänä Van Helsinginä. Tarina kerrotaan napakasti ja tiivistunnelmaisesti. Kestoa on vain hieman yli tunti ja 20 minuuttia, eikä siinä ole paljoa aikaa turhalle. Luvassa on jännittäviä ja vangitsevia kohtauksia, sekä oivaa mystiikkaakin. Lavasteet ovat hienot ja vuoden 1958 filmiksi Draculan efektit ovat kestäneet hyvin aikaa. Eivät elokuvan teho ja lumoavuus ole muutenkaan haihtunut vuosikymmenien varrella.

23:10

Jälleen parin välileffan jälkeen päätin palata seittisinkoilun pariin ja luvassahan oli toki Spider-Man -trilogian huipennusosa.

SPIDER-MAN 3 - HÄMÄHÄKKIMIES 3

SPIDER-MAN 3 (2007)

Ohjaus: Sam Raimi

Pääosissa: Tobey Maguire, Kirsten Dunst, James Franco, Thomas Haden Church, Topher Grace, J. K. Simmons, Bryce Dallas Howard, Rosemary Harris, James Cromwell, Dylan Baker, Bill Nunn, Ted Raimi, Elizabeth Banks ja Willem Dafoe 

Genre: toiminta

Kesto: 2 tuntia 19 minuuttia

Ikäraja: 12

Peter Parker on vihdoin löytänyt tasapainon siviilielämänsä ja supersankarielämänsä välillä, kun hän kohtaa joukon uusia vihollisia: isänsä kuolemasta kostoa janoavan Harry Osbornin, vankilasta karanneen rikollisen Hiekkamiehen ja avaruussymbiootti Venomin.

Spider-Man 3 - Hämähäkkimies 3 sai aika paljon lokaa niskaansa ilmestyessään kesällä 2007. Vaikka kyseessä on minunkin mielestäni trilogian heikoin osa, ei kyseessä ole mielestäni huono leffa. Kolmososa on oikein kelvollinen, joskin täyteen ahdettu supersankarifilmi. Juonikuvioita on turhan paljon päällekkäin ja vihollisia on ainakin yksi liikaa. Elokuvasta huomaa Sony-studion sekaantumiseen tuotantoon ja ettei Sam Raimi saanut tällä kertaa rauhassa toteuttaa omaa visiotaan. Raimi ei olisi halunnut Venomia mukaan ja sen myös huomaa. Venomiin liittyvät jutut ovat filmin heikointa antia. Symbiootin tarttuessa Peteriin, elokuva muuttuu paikoitellen todella kiusalliseksi. Sen sijaan, että elokuva olisi hauska vitsiensä puolesta, se on muuttunut hauskaksi siitä tehtyjen meemien takia. Ärsyttävä puoli on myös Mary Janen toksinen käytös läpi leffan. Harry Osbornin kostokuvio on kuitenkin ihan hyvin toteutettu ja luontevaa jatkumoa aiemmista osista. Peterin parhaan kaverin muuttuminen roistoksi on oiva idea. Myös varsin surumielisen taustan omaava Hiekkamies toimii. Kerronta ei ole yhtä soljuvaa kuin aiemmissa osissa ja elokuvan taso ailahtelee edetessään. Loppuhuipennus toimii kuitenkin onneksi ihan menevästi. Alun perin elokuvan oli tarkoitus saada jatkoa, mutta sen saaman heikon palautteen takia Sony päättikin käynnistää koko leffasarjan uusiksi Andrew Garfieldin tähdittämällä The Amazing Spider-Manilla (2012). Noinkohan tätä olisi käynyt, jos Sony ei olisi alun perin työntänyt kapuloita rattaisiin...

01:50

Koska tällä kertaa elokuvia oli maratonhaasteessa sääntöjen mukaan kaksi vähemmän kuin kahtena aiempana vuonna, olin yllättynyt, kuinka nopeasti oli viimeisen, eli ns. bonuselokuvan aika. Kyseessähän oli siis katastrofielokuva, joksi valitsin oman genrensä klassikkoleffan, jonka olin nähnyt joskus vuosia aiemmin televisiosta.

TWISTER

(1996)

Ohjaus: Jan de Bont

Pääosissa: Helen Hunt, Bill Paxton, Jami Gertz, Cary Elwes, Philip Seymour Hoffman, Alan Ruck, Sean Whalen, Todd Field, Wendle Josepher, Jeremy Davies, Joey Slotnick, Scott Thomson ja Lois Smith

Genre: katastrofi

Kesto: 1 tunti 53 minuuttia

Ikäraja: 12

Ryhmä tornadonmetsästäjiä yrittää saada testattua uutta myrskydatalaitteistoaan, samalla kun hurjat tornadot iskevät Oklahomaan.

Ensimmäisellä katselukerralla en pahemmin piitannut Twisteristä. Nyt uusintakatselulla en ymmärrä, että miksen. Vaikka tässä kohtaa yötä aloinkin kokea väsymystä ja kuuden elokuvan ja yhden dokumentin jälkeen jopa hieman turtumista television tuijottamista kohtaan, pidin Twisteristä nyt huomattavasti enemmän. Kyseessä on oikein hyvä katastrofileffa, josta löytyy niin mukaansatempaavaa seikkailun henkeä, kuten myös synkempää ja traagisempaa osastoa, kun myrsky oikeasti aloittaa tuhonsa. Parasta on kuitenkin päähenkilöiden, Helen Huntin ja Bill Paxtonin esittämien entisten rakastavaisten välinen naljailu. Heidän hahmonsa ryhtyvät yhdessä testailemaan uutta laitteistoa, eivätkä vanhat sotakirveet olekaan haudattuja. Heidän täytyy kuitenkin tehdä yhteistyötä ja niinpä vain alkaa vanha suola janottamaan... Elokuvan erikoistehosteet ovat parhaat päivänsä nähneet, mutta ajavat yhä toimivasti asiansa.

03:45

Se oli sitten siinä! Jo viides 24 tunnin elokuvamaraton -haaste on nyt suoritettu. Koska leffoja oli tänä vuonna vähemmän, koin haasteen jopa helpoksi kahden aiemman vuoden jälkeen, joiden aikana tuntui siltä, että venytin itseäni äärirajoille. Silti juuri se äärirajalle venyttäminen oli innostavaa ja tästä maratonista jäi paikoitellen hieman vaisu tunne.

Pienen hengähdyksen jälkeen alan jälleen innostuneesti odottamaan, mitä ensi vuoden elokuvamaraton tuo tullessaan. Sitä odotellessa haastan kaikki kokeilemaan 24 tunnin elokuvamaratonia!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.6.2022

Lähteet: elokuvien tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvien julisteet www.impawards.com