Vuoden 2019 huonoimmat elokuvat

VUODEN 2019 HUONOIMMAT ELOKUVAT

Taas on yksi vuosi takanapäin, mutta tällä kertaa kyseessä on erityinen tilanne, sillä samanaikaisesti koko kulunut vuosikymmen jää taakse ja 2020-luku aukeaa edessämme. Ennen kuin hyppäämme ensi vuosikymmenelle ja alamme keskittymään sen tarjoamiin elokuviin, on vielä aika käydä läpi vuoden 2019 elokuvia uudestaan. Viime vuonna kokeilin tehdä listaukset inhokeistani ja suosikeistani, ja koska tyyli toimi mielestäni erinomaisesti, päätin jatkaa samalla linjalla tänäkin vuonna. Ennen vuoden helmiä puhutaan vuoden 2019 haisuleista, kymmenestä elokuvasta, jotka olivat mielestäni tämän vuoden huonointa antia.

Ennen kuin päästään itse listaan, minulla olisi muutama "kunniamaininta", jotka välttivät listaukselle joutumisen todella täpärästi. Niitä ovat mangaan perustuva scifiraina Alita: Battle Angel (2019), joka keskittyi lopulta liikaa jatkon pohjustamiseen kuin omana elokuvana oloon, täysin tarpeeton fantasiaelokuva Maleficent 2: Pahan valtiatar (Maleficent: Mistress of Evil - 2019), joka oli todella väkisin väännetty jatko-osa, X-Men -sarjan huipennus Dark Phoenix (2019), joka uudelleenkirjoitusten ja uudelleenkuvausten jälkeen muuttui aikamoiseksi sotkuksi, sekä suomalaiseen hittipeliin perustuva Angry Birds -elokuva 2 (The Angry Birds Movie 2 - 2019), joka lähinnä ärsytti läpi kestonsa. Nämä olivat jo todella heikkoja esityksiä, mutta valitettavasti päädyin katsomaan kymmenen vielä huonompaa tekelettä.

10. THE WANDERING EARTH

流浪地球

Kiinalainen The Wandering Earth (2019) oli yksi alkuvuoden menestyneimmistä elokuvista - pelkästään Kiinassa se tuotti lähes 700 miljoonaa! No, eipä tuo aina ole laadun tae ja itse olin hämmentynyt, kuinka naurettava pökäle onkaan kyseessä. Elokuvan tarina on jo itsessään täysin urpo ja hommahan muuttuu yhä vain pöhkömmäksi, mitä pidemmälle leffa kulkee. Elokuvalla ei ole kuitenkaan ymmärrystä omasta hölmöydestään, vaan se esittää kaiken täysin vakavin naamoin. Kerronta on todella kömpelöä, filmin välillä kiirehtiessä ja välillä laahatessa. Hahmot ovat tylsiä ja ohuita, eikä heistä jaksa välittää tippaakaan. Efektien taso vaihtelee näyttävästä surkuhupaisaan. The Wandering Earth yrittää olla eeppinen spektaakkeli, mutta lähinnä se on vain itsestään liikoja luuleva Hollywoodin megaleffakopio.

9. COUNTDOWN

Heti perään on toinen leffa, joka on erittäin pöhkö, mutta joka ei tunnu tajuavan sitä itse lainkaan. Käyttäjänsä kuoleman ilmoittavasta sovelluksesta kertova kauhuelokuva Countdown (2019) voisi olla mainio kauhukomedia, jos se ymmärtäisi hoitaa homman itseironisesti ja kieli poskessa. Mutta tällaisenaan, todella vakavana esityksenä, se on vain surkea. Asiaa ei auta se, että mukaan on lisätty kaksi komediahahmoa, jotka yrittävät parhaansa pelastaakseen leffan, mutta eivät siinä onnistu, sillä he eivät tunnu kuuluvan mihinkään ympärillä olevaan mukaan. Elokuva on myös raivostuttavuuteen asti täynnä ennalta-arvattavia ja typeriä äkkisäikäytyksiä. Teinikauhuleffojen kliseitä käydään läpi ja lopuksi vielä vihjaillaan jatko-osasta. Ei kiitos.

8. GIRLS WITH BALLS

Kauhukomedia on todella hankala lajityyppi. Kauhu on vaikea, sillä on hyvin katsojakohtaista, mitä kukakin pitää pelottavana. Samoin komedian kanssa, mitä kukakin pitää hauskana. Kauhu ja komedia ovat vieläpä hyvin ääripäät toisistaan, joten niiden yhdistäminen vaatii lahjakkuutta. Countdown ei älynnyt olla kauhukomedia, mutta Girls with Balls (2018) yrittää olla sellainen ja epäonnistuu siinä pahasti. Elokuva ei pelota eikä naurata. Lähinnä se vain ärsyttää. Hahmot ovat rasittavia ja katsoja toivoo, että he kaikki kuolisivat. Elokuvan yritykset leikitellä genreillä saa aikaiseksi vain epätasaisen ja pahasti ontuvan sekasotkun. Jos jotain positiivista leffasta pitäisi löytää, niin sentään se ei peittele verisyyttä ja se kestää vain tunnin ja vartin, eli kärsimys ei kestä liian kauaa.

7. REPLICAS

Tammikuussa teattereihin saapunut Replicas (2018) sisältää mielenkiintoisen idean, mutta ottaen huomioon, että elokuva päätyi tälle listalle, on varmaan selvää, ettei elokuva osannut hyödyntää ideaansa. Tämäkin teos yrittää venyä vähän joka suuntaan, panostamatta kuitenkaan mihinkään. Suuren osan ajasta elokuva yrittää epätoivoisesti olla psykologinen trilleri, mutta kun se ei onnistu jännittämään, se yrittää olla toimintaelokuva. Siinä filmi onnistuu vielä huonommin. Loppu tuntuu siltä kuin se olisi tehty täysin uudestaan, sillä se lähtee niin erilaiseen suuntaan. Elokuva sisältää todella typeriä ratkaisuja niin juonellisesti kuin hahmojen päätösten puolesta. Lisäksi mukana on naurettavan kehno digirobotti, mikä näyttää siltä kuin se kuuluisi 20 vuotta vanhempaan teokseen. Keanu Reeves on cool John Wickinä, mutta tutkijan roolissa käy armottoman selväksi, kuinka huono ja pökkelö näyttelijä hän voikaan olla.

6. THE POSSESSION OF HANNAH GRACE

Countdownin lisäksi myös Suomessa suoraan myyntiin ja vuokralle saapunut The Possession of Hannah Grace (2018) viljeli kauhukliseitä tuskallisuuteen asti. Elokuva ei pelota, vaan lähinnä huvittaa, sillä se on usein niin urpo. Itse Hannah Grace on välillä tahattoman koominen mörkö. Äkkisäikäytyksiä yritetään repiä ties mistä ja katsoja pääasiassa pyörittelee silmiään. Elokuva on myös oudon pitkäveteinen, sillä siinä on hyvin vähän sisältöä. Tarina kiertää kehää ja jossain kohtaa katsojaa huvittaa, kuinka monta kertaa päähenkilön täytyy avata ruumishuoneen lokero ja tarkistaa, onko Hannah yhä sen sisällä. Päähenkilöä esittävä Shay Mitchell yrittää aluksi kovasti löytää jotain mielenkiintoista hahmostaan, mutta luovuttaa kesken ja hoitaa homman loppuun laiskasti. Countdownin tavoin The Possession of Hannah Gracesta saa eniten irti, kun sen katsoo kaveriporukalla ja naureskelee sen kökköydelle. Yksin katsottuna elokuva on vain ärsyttävän huono.

5. IRON SKY THE COMING RACE

Ensimmäinen Iron Sky (2012) viihdytti ajatuksellaan, että natsit olisivatkin paenneet Kuun taakse ja siellä odottaneet sopivaa hetkeä hyökätä takaisin, tajuamatta, että Maan teknologia on kehittynyt vuosikymmeniä eteenpäin. Vaikkei kyseessä ollut kovin ihmeellinen teos, oli ensimmäinen Iron Sky paljon parempi kuin tämä sekasotku, mitä Iron Sky The Coming Raceksikin (2019) kutsutaan. Elokuva vaihtaa ensimmäisen osan toimivat henkilöt täysin mitäänsanomattomiin hahmoihin, joiden seikkailu ei jaksa kiinnostaa tippaakaan. Seikkailuhenkeä ei leffasta löydy lainkaan ja kaikki tapahtuu aivan liian nopeasti, jolloin katsoja ei jännitä yhtään matkan onnistumisen puolesta. Loppuhuipennus vasta onkin typerryttävän helppo ja pitkään hehkutettu T-Rexillä ratsastava Hitler jää vain pikavitsiksi muiden joukossa. Huumori on muutenkin pääasiassa niin huonoa, että hävettää. Elokuvaan on myös tungettu aivan liikaa kaikkea ja puolentoista tunnin leffa tuntuu siltä kuin siitä olisi poistettu puolet todellisesta pituudesta. Elokuva ei hengitä lainkaan. On myös aika surullista, että vaikka budjettia oli tuplasti ensimmäiseen Iron Sky -elokuvaan verrattuna, Iron Sky The Coming Race ei pääse samalle "eeppisyyden" tasolle. Ei, vaikka se kovasti haluaisi.

4. AFTER

Teinirakkausleffat tuntuvat vuosi vuodelta huononevan niin paljon, että Twilightit (2008-2012) alkavat kohta muistuttamaan aidosti hyviä filmejä. After (2019) on aikamoinen pohjanoteeraus, mikä alkaa hävettämään entistä enemmän, kun saa selville, että se on alunperin ollut One Direction -fanifiktioteksti. Fanifiktiolta se myös tuntuu. Tarinaa on tuskin lainkaan, draama on todella pökkelöä ja romanssi ei jaksa kiinnosta tippaakaan. Pääpari Josephine Langfordin ja todella puisen Hero Fiennes-Tiffinin väliltä ei löydy lainkaan kemiaa. Heidän kiltti tyttö ja paha poika -hahmonsa ovat tuskastuttavan kliseiset, eivätkä kliseet lopu vain siihen. Loppuun yritetään tunkea käännettä, mutta se vain turhauttaa. Kuumiksi tarkoitetut seksikohtaukset taas huvittavat. Leffa oli kuitenkin taloudellinen hitti, joten se on saamassa jatkoa ensi vuonna. Se jää nähtäväksi, löytyykö After We Collided (2020) ensi vuoden huonoimpien elokuvien listalta...

3. HOLMES & WATSON

Holmes & Watson (2018) on yksi epähauskimmista komedioista, minkä olen ikinä nähnyt. Olen aiemmin tällä listalla puhunut tuskastuttavista kokemuksista, mutta tästä eteenpäin ihan oikeasti tarkoitan sitä. Tämän leffan katsominen oli tuskaa. En muista, milloin olisin näin kovasti halunnut keskeyttää elokuvan ensimmäisen vartin aikana. Huumori on niin ala-arvoista roskaa, että välillä minun teki mieli huutaa elokuvalle. Ja totta kai tässä pitää olla musikaalinumero! Sen alkaessa minun oli pakko pistää leffa pauselle ja nousta hetkeksi ylös keräämään voimia tulevaa varten. Will Ferrell on aidosti raivostuttava Sherlock Holmesina, eikä John C. Reillykään hyvä ole hänen kaverinaan tohtori Watsonina. Säälin Ralph Fiennes -parkaa, joka on joutunut tuhlaamaan aikaansa tällaisessa sonnassa näyttelemiseen. Eikö kukaan työryhmästä kehdannut sanoa, että tästä on muuten tulossa aivan järjettömän hirveä leffa? Miten ihmeessä tämä pääsi studiopomoilta läpi? Kenen mielestä tämän julkaisu oli hyvä idea?!

Kahta seuraavaa elokuvaa olen jo yli puoli vuotta pyöritellyt mielessäni, että kumpaa inhoan enemmän. Uskoisin niiden olevan aika lailla yhtä surkeita ja mieleni järjestyksestä voi muuttua, mutta kun mietin, kumman katsoisin uudestaan, jos minun olisi ihan pakko, hopeasijalle lopulta jäi:

2. SLENDER MAN

Internet-meemiin perustuva Slender Man (2018) on kauhuelokuva täysin vailla tarinaa. Leffan päähahmot (jos näitä täysin persoonattomia ja onttoja tapauksia voi hahmoiksi kutsua) vain manaavat Slender Manin esiin, sitten vähän pelotellaan ja lopputekstit pyörivät. Ihan oikeasti, kun lopputekstit alkoivat, ihmettelin, että siihenkö leffa jo päättyi? Siinä ei nimittäin tunnu olevan loppua. Siinä on pikainen alkuesittely ja sitten pelotteluja siihen asti, että puolentoista tunnin kesto on täynnä. Jälleen kerran tämäkin filmi on täynnä typeriä äkkisäikäyttelyjä, mutta niiden lisäksi kauhukohtaukset ovat muutenkin naurettavia. Itseäni huvittaa yhä kohtaus, jossa yksi "hahmoista" päätyy videopuheluun Slender Manin kanssa. Itse Slender Man on todella tylsästi esitetty mörkö, josta puuttuu kaikki se karmivuus, mitä vuosikymmenen alussa ilmestyneet pelit sisälsivät. Käsikirjoittaja on tainnut jatkuvasti unohtaa, minne on leffaa viemässä, sillä elokuva tekee muutamia U-käännöksiä, joita seuratessa katsoja vain raapii päätään ja pohtii, mitä ihmettä tässä tapahtuu? Joey King ylinäyttelee todella pahasti ja yhtä lailla Julia Goldani Telles alinäyttelee. Tämä on yksi surkeimmista kauhuleffoista, minkä olen koskaan nähnyt, enkä todellakaan halua katsoa tätä uudestaan. Tosin, jos mieleni muuttuu, voin helposti katsoa Slender Manin vaikka kuinka monta kertaa, sillä Filmikela-arvostelusivua kirjoittava ystäväni hankki sen minulle syntymäpäivälahjakseni.

1. HELLBOY

Mike Mignolan sarjakuviin perustuvat Guillermo del Toron ohjaamat ja Ron Perlmanin tähdittämät Hellboy-leffat (2004-2008) olivat erittäin pidettyjä niin sarjakuvien fanien kuin kriitikoiden keskuudessa. Guillermo del Toro ja Ron Perlman halusivat tehdä kolmannen osan. Fanit halusivat nähdä kolmannen osan. Kriitikot halusivat nähdä kolmannen osan. Studiolla ei taidettu hoksata tätä, vaan saimmekin sarjan uudelleenkäynnistyksen. Minua harmitti, ettei kolmatta osaa tehtykään, mutta ajattelin antaa uudelle teokselle mahdollisuuden. Ei olisi kannattanut. En muista, milloin minua olisi vituttanut näin paljon, kun kävelin teatterista ulos. Olin raivoissani siitä, että studio päätti tehdä tämän haisevan paskaläjän Hellboy 3:n sijaan. Leffassa on hädintuskin minkäänlaista rakennetta. Se alkaa äkillisesti, aivan kuin keskeltä kaikkea ja sitten se vain poukkoilee sinne sun tänne, kunnes loppuun on pistetty finaali, mikä äimistyttää typeryydellään. Elokuva kuvittelee olevansa todella siisti ja cool, kun kaikki toimintakohtaukset sisältävät valtavat määrät digiverta ja irtoraajoja ja -päitä, sekä todella paljon kiroilua, mutta lähinnä se muistuttaa noloa teinipoikaa, joka juurikin kuvittelee olevansa siisti ja cool. Filmin huumori on käsittämättömän surkeaa. David Harbour on erinomainen Netflixin Stranger Things -sarjassa (2016-), mutta Hellboyna hän on ärsyttävä valittaja. Hahmon maskeeraukset ovat sentään onnistuneet, mutta kaikki muut digiolennot ovat hämmentävän surkeasti tehtyjä. Uusi Hellboy on järjetöntä sontaa, mitä ei olisi koskaan pitänyt tehdä. Toivottavasti studio otti opikseen ja antaisi Del Toron ja Perlmanin viimeistellä Hellboy-trilogiansa. Ei vain vuoden huonoin leffa, vaan yksi huonoimmista, minkä olen koskaan katsonut.

Huh, nyt on päästy eroon tämän vuoden surkeimmista tekeleistä! Onneksi huomenna päästään vuoden suosikkieni listan kimppuun. Tätä listaa kirjoittaessa itseäni alkoi oikein suututtamaan, joten on erittäin mukavaa päästä takaisin muistelemaan mahtavia teoksia...

Käykäähän listaamassa alas kommentteihin omia inhokkejanne tältä vuodelta!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.12.2019
Lähteet: elokuvien julisteet www.imdb.com
Alun kuva elokuvasta Holmes & Watson