Arvostelu: Countdown (2019)

COUNTDOWN

Ohjaus: Justin Dec
Pääosissa: Elizabeth Lail, Jordan Calloway, Talitha Bateman, Tichina Arnold, P. J. Byrne, Peter Facinelli, Tom Segura, Dillon Lane ja Anne Winters
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 30 minuuttia
Ikäraja: 16

Countdown on Justin Decin ohjaama ja käsikirjoittama kauhuelokuva. Leffan työstäminen alkoi kunnolla viime vuonna ja kuvaukset lähtivät käyntiin tänä keväänä. Nyt filmi on saamassa ensi-iltansa Suomessa, enkä malttanut odottaa elokuvan näkemistä. Sain tietää koko leffasta vasta pari kuukautta sitten, kun sen traileri julkaistiin. Joka vuosi tuntuu ilmestyvän jokin kauhuelokuva, mikä on todella huono ja pöhkö ja siksi viihdyttävä, ja trailerinsa perusteella Countdown vaikutti juurikin siltä. Menin siis hyvillä mielin katsomaan elokuvaa sen lehdistönäytökseen ja myös poistuin hyvillä mielin, sillä leffa oli juuri sitä, mitä odotinkin: todella huono ja todella pöhkö.

Sairaanhoitaja Quinn lataa puhelimeensa Countdown-sovelluksen, mikä kertoo, milloin puhelimen käyttäjä kuolee. Sovelluksen mukaan Quinnilla on elinaikaa enää alle kolme päivää. Aluksi Quinn pitää koko hommaa pilana, mutta pian hän tajuaa, että jokin paha voima on hänen perässään...

Pääroolissa sairaanhoitaja Quinnina nähdään Elizabeth Lail, joka on tarpeeksi kelvollinen osassaan. Lail ei tee erityistä vaikutusta, mutta sopii oikein passelisti kauhukohtauksiin, joissa hänen täytyy esittää pelokasta. Hänen hahmonsa Quinn ei ole kiinnostava, vaikka hänelle yritetäänkin hieman kirjoittaa taustaa. Quinnin perheen asiat ovat kömpelösti toteutetut, eikä niistä jaksa välittää. Quinnin siskoa Jordania taas esittää mm. Annabelle: Creation -kauhuleffasta (2017) tuttu Talitha Bateman, joka on myös tarpeeksi hyvä osassaan. Hänen hahmonsa vasta tylsäksi jääkin.
     Elokuvassa nähdään myös Tichina Arnold ja Peter Facinelli Quinnin työkavereina sairaalalla, Jordan Calloway Countdown-sovelluksen mukaan parin päivän päästä kuolevana Mattina, sekä Anne Winters ja Dillon Lane pakollisena pariskuntana, jolla aluksi esitetään sovelluksen mahti. Kaikki näyttelijät tekevät aika pitkälti vain sen vähän, mitä heidän roolinsa vaativat, eikä yhtään sen enempää.

Kertomus siitä, että joku saa tietää tasan tarkkaan, milloin hän tulee kuolemaan, on erinomainen idea kauhuelokuvalle. Tällaista ideaa onkin käytetty esimerkiksi Ring -filmeissä (1998-2017), joissa hahmo katsoo videonauhan ja saa puhelinsoiton, missä kerrotaan, että hänellä on seitsemän päivää elinaikaa, ja Final Destinationeissa (2000-2011), joissa hahmoja jahtaa tietyssä järjestyksessä itse kuolema, samalla kun hahmot yrittävät muuttaa kohtaloaan. Kertomuksesta saisi aidosti piinaavan psykologisen kauhuteoksen, missä todella syvennyttäisiin siihen, mitä tällainen tieto tekee ihmiselle; kuinka se vaikuttaa hänen mieleensä ja voi jopa ajaa tämän psykoosiin, kun aika alkaa loppua. Onko tieto totta, vai pelkkä vitsi? Mutta Countdown onkin teineille tehty kauhuraina, mihin on pistetty kiinni pari miljoonaa dollaria, studion tietäessä, että leffalla voi tienata jopa muutamia kymmeniä miljoonia dollareita hyväuskoisten nuorten taskuista. Luuletteko, että tähän olisi oikeasti panostettu?

Countdown on typerä kauhuelokuva, mikä enemmänkin naurattaa kuin pelottaa. Jo ajatus siitä, että jokin pahuus alkaisi jahtaamaan ihmisiä puhelinsovelluksen avulla on hölmö ja katsoja pyörittelee silmiään jo heti alussa, kun sovellus esitellään tyylillä: "Hei kaverit, Apple Storeen ois niinku ilmestyny tällanen appi, mikä niinku kertoo, millon me kuollaan. Joo, sillä on jo monta miljoonaa latausta ja käyttäjäarviona kolme ja puoli tähtee. Ladatkaa tekin, vähänkö siistii." Huoh. Siitähän meno vain paranee. Tekijät ovat selvästi kokeneet, että katsojat tylsistyvät, jos leffassa ei ainakin joka toisessa kohtauksessa ole äkkisäikäytyksiä. Mihinkään muuhun kauhuun tämä ei tietenkään kykene, vaan elokuva viljelee pelkkiä äkillisiä böö-pelotteluja. Huvittavinta on, että yleensä niiden perään heitetään vielä yksi säikäytys, kun joku ilmestyy panikoivan hahmon taakse, ottaa tätä napakasti olkapäästä kiinni (kovan ääniefektin kera tietty) ja kysyy: "Oletko kunnossa?" Ja tätä tapahtuu usein. Säikyttelyt ovat vieläpä toteutettu todella kliseisin tavoin, joten jossain kohtaa niihin vain kyllästyy. Kova ääni voi säpsäyttää, muttei se vielä tee leffasta pelottavaa. Eikä se, kun hahmot tuijottavat kauhistuneina puhelimiensa näyttöjä.

Oli alusta alkaen selvää, ettei Countdown tulisi olemaan mikään syvällinen ja oikeasti taidokkaasti rakennettu teos, joten silloin filmin onnistumisen paras mahdollisuus olisi se, että se ymmärtäisi oman pöhköytensä ja syleilisi sitä. Kauhukomediana tämä voisi olla parhaimmillaan erittäin lystikäs teos, mutta pääasiassa Countdown ottaa itsensä liian vakavasti. Elokuva on täysin tosissaan ideoidensa kanssa, mutta sitten kuitenkin mukana on kaksi puhtaasti komediallista henkilöä: P. J. Byrnen esittämä nörtti-pappi ja Tom Seguran näyttelemä tekniikkaliikkeen myyjä. Hahmot ovat ehdottomasti parasta leffassa ja heidän kautta tuodaan esiin, kuinka hölmö filmi on kyseessä. Mutta kun leffa on muuten niin tosissaan kaikesta, hahmot eivät tunnu kuuluvan mukaan kokonaisuuteen - aivan kuin heidät olisi lisätty viime tipassa mukaan. Viime hetkellä sekaan on myös tungettu muka-painavaa #metoo-liikkeen viestiä.

Elokuvan on ohjannut Justin Dec, joka ei ollut tätä ennen ohjannut muuta kuin lyhytleffoja. Hän onkin siis juuri oikea tekijä studiolle, joka palkkaa kokemattomia ohjaajia, joiden kautta studio voi tienata miljoonia. Dec ei osaa rakentaa tunnelmaa lainkaan, vaan luottaa täysin äkkisäikäytyksiin - ja usein vielä todella kehnoihin ja naurettaviin sellaisiin. Lisäksi Decin käsikirjoitus on suoraan sanottuna surkea. Dialogi on usein kauhistuttavinta leffassa, minkä lisäksi Dec ei vaivaudu lainkaan syventymään Countdown-sovelluksen mytologiaan. Sentään filmi on kelvollisesti kuvattu ja tarpeeksi sujuvasti leikattu. Lavasteet ja maskeeraukset ovat oivalliset, eikä visuaalisissa tehosteissakaan ole erityisemmin kritisoitavaa. Ääniefektien kovat pamaukset ovat kuitenkin yhtä urpoja kikkoja kuin muissakin samanlaisissa kauhurainoissa. Musiikeista vastaa jopa kaksi säveltäjää, Danny Bensi ja Saunder Jurriaans, mutta eipä kumpikaan heistä saa mitään mielenkiintoista aikaiseksi.

Yhteenveto: Countdown on surkuhupaisa kauhuraina, mikä viihdyttää lähinnä huonoudellaan. Elokuva esittää pöhkön ideansa täysin tosissaan, eikä ymmärrä koko homman koomisuutta. Sitten taas mukana on pari täysin komediallista sivuhahmoa, jotka tuntuvat todella irrallisilta muuten vakavassa tekeleessä. Nämä sivuhahmot ovat parasta leffassa, sillä he sentään hoksaavat elokuvan huvittavuuden. Päähenkilöt ovat tylsiä, eikä katsoja jaksa välittää heidän kohtalostaan. Tarinasta voisi helposti saada piinaavan kauhukertomuksen, missä syvennyttäisiin siihen, mitä tieto vain tuntien päässä vaanivasta kuolemasta voi tehdä ihmismielelle, mutta ei tämä elokuva sellaista vaivaudu tekemään. Elokuva vain viljelee kovaäänisiä ja urpoja äkkisäikäytyksiä minkä kerkeää. Loppupäässä niihin on jo turtunut, eikä edes äänitehoste säpsäytä. Justin Decin ohjaus on kömpelöä ja käsikirjoitus pääasiassa huono. Jos Dec olisi hoksannut, kuinka älyvapaa elokuva on kyseessä, olisi hän voinut saada aikaiseksi mainion kauhukomedian. Tällaisenaan Countdown on kyllä naurettava, muttei tarkoituksella. Elokuvan kökköydestä voi löytää viihdearvoa kaveriporukalla katsottuna, mutta onhan tämä oikeasti todella huono.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.11.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Countdown, 2019, Boies / Schiller Film Group, Wringley Pictures