Arvostelu: Twilight - Uusikuu (The Twilight Saga: New Moon - 2009)

TWILIGHT - UUSIKUU

THE TWILIGHT SAGA: NEW MOON

Ohjaus: Chris Weitz
Pääosissa: Kristen Stewart, Robert Pattinson, Taylor Lautner, Billy Burke, Ashley Greene, Peter Facinelli, Chaske Spencer, Anna Kendrick, Michael Welch, Michael Sheen, Jackson Rathbone, Elizabeth Reaser, Kellan Lutz, Nikki Reed, Justin Chon, Christian Serratos, Gil Birmingham, Dakota Fanning, Edi Gathegi ja Rachelle Lefevre
Genre: romantiikka, fantasia, jännitys
Kesto: 2 tuntia 10 minuuttia / Extended Edition: 2 tuntia 18 minuuttia
Ikäraja: 12

Stephenie Meyerin samannimiseen kirjaan perustuva romanttinen fantasiaelokuva Twilight - Houkutus (Twilight - 2008) oli suurmenestys, joten tietty tarinaa päätettiin jatkaa kirjasarjan mukaisesti. Heti kun leffa oli todettu hitiksi, Summit Entertainment hankki elokuvaoikeudet koko kirjasarjaan ja alkoi kiireellä työstämään jatko-osaa, jotta toinen filmi saataisiin julkaistua heti seuraavana vuonna. Kuvaukset alkoivat vain muutama kuukausi ensimmäisen osan ilmestymisen jälkeen ja lopulta Twilight - Uusikuu sai ensi-iltansa marraskuussa 2009. Filmi oli vielä suurempi menestys kuin edellinen osa, mutta se sai kriitikoilta paljon tylymmän vastaanoton. Itse en kuitenkaan nähnyt elokuvaa vielä 2009, vaan vasta alkuvuodesta 2011. Ennakkoluuloistani huolimatta olin pitänyt ensimmäisestä Twilight - Houkutuksesta ja kävinkin heti vuokraamassa sen kaksi ilmestynyttä jatko-osaa, tämän ja Twilight - Epäilyksen (The Twilight Saga: Eclipse - 2010), joista jälkimmäiseen palataan ensi viikolla. Sen jälkeen olen katsonut filmin kerran tai kaksi uudelleen, mutta siitä on jo useampi vuosi aikaa. Viime aikoina olen kuitenkin pohtinut leffasarjan uudelleenkatselua ja eräänä kesäisenä päivänä päätinkin katsoa ensimmäisen osan. Twilight - Houkutus oli kökkö, mutta se oli niin hölmöllä ja hauskalla tavalla kökkö, että minun täytyi katsoa Twilight - Uusikuu heti seuraavana päivänä.

Vaarallisen tilanteen jälkeen Edward-vampyyri päättää jättää Bellan, joka surullisena hakee lohtua ystävästään Jacob Blackista. Yllättäen Jacobistakin alkaa paljastua uusia, hirviömäisiä puolia.

Valitettavasti Bella Swanin roolissa nähdään toistamiseen Kristen Stewart, eivätkä tekijät ole etsineet uutta näyttelijää tilalle, joka osaisi vaikkapa näytellä. Tai edes pitää suunsa kiinni silloin, kun hahmo ei puhu! Näin Stewart saa Bellan vaikuttamaan vain entistäkin tyhmemmältä. Hahmo nimittäin tekee tyhmiä asioita, minkä lisäksi hän ei osaa arvata täysin selviä juttuja, eikä juosta vaaroja pakoon. Bella itse asiassa yrittää kohdata erilaisia vaaroja, koska uskoo, että hän saisi siten Edwardin palaamaan takaisin. Tämä tosin herättää tunteita siitä, että Bellalla yritetään näyttää nuorille tytöille esimerkkiä, ettei entisestä heilasta saa päästää irti, vaan hänet täytyy saada takaisin vaikka uhkaamalla tappaa itsensä. Ymmärrän toki, että Bella masentuu eron takia, on minutkin jätetty, mutta leffan tapa esittää tämä masennus näyttää vain väärää esimerkkiä. Vaikka Stewart tekee ihan pienesti paremman roolisuorituksen kuin edellisessä osassa, on hänen näyttelemisensä yhä vaivalloista ja kiusallista katsottavaa.
     Vampyyri Edward Cullenia näyttelevä Robert Pattinsonkin tekee hieman parempaa työtä, eikä näytä jatkuvasti ihan yhtä tuskaiselta. Pattinson on tosin sanonut haastatteluissa, että hänen käyttämänsä piilolinssit olivat äärimmäisen epämukavat, mikä varmasti vaikutti hänen ilmeisiinsä. Edwardista on hahmonakin onnistuttu tekemään parempi, eikä hän vaikuta enää karmivalta stalkkerilta, vaan lähinnä ylihuolehtivalta poikaystävältä - mikä on toisaalta myös ymmärrettävää, sillä koko hänen perheensä saattaa huonona päivänä syödä hänen tyttöystävänsä. Onkin harmi, että kun hahmosta saadaan vihdoin kiinnostava, hän katoaa leffasta jo ensimmäisen puolen tunnin aikana.
     Myös Edwardin perheenjäsenet pääsevät paremmin esille tällä kertaa, vaikka katoavatkin Edwardin tavoin. Carlisle-isän (Peter Facinelli) menneisyyttä avataan ja Facinelli osoittaa jälleen olevansa yksi sarjan hyvistä näyttelijöistä lempeänä tohtorina. Myös pirteä Alice (Ashley Greene) saa enemmän ruutuaikaa ja hänen poikaystävänsä Jasperin (Jackson Rathbone) verenhimoisuutta korostetaan. Emmett (Kellan Lutz) tosin pysyy innokkaana ja Rosalie (Nikki Reed) tympeänä, vaikka hän osoittaa hieman muitakin puolia. Esme-äiti (Elizabeth Reaser) jää yhä pahasti taustalle.

Kun Edward on poissa tiellä, Taylor Lautnerin näyttelemä Jacob Black näkee tilaisuutensa tulleen ja yrittää iskeä Bellan. Kuten leffasarjan tyyliin sopii, Lautnerkaan ei osaa erityisemmin näytellä, mutta eipä hänelle ole edes annettu kovin kummoista tehtävää. Suurimman osan ajasta Jacobin täytyy lähinnä murjottaa, sillä hän on ihastunut Bellaan, eikä kestä että tämä on rakastunut Edwardiin. Hahmon ainoa tarkoitus on luoda tarpeetonta kolmiodraamaa mukaan, mikä vain pidentää tarinaa turhaan. En usko kenenkään ajattelevan, että Bella vaihtaisi Edwardia Jacobiin, joten kolmiodraama ei luo mitään jännitettä leffaan. En itsekään Bellana vaihtaisi Edwardia Jacobiin. Vaikka Edward ei ole mitä parhain hahmo, on hän silti kiinnostavampi ja pidettävämpi tapaus kuin Jacob. Lautner tekee hahmostaan usein niin epämiellyttävän, etten voi ymmärtää, miksi Bella edes liikkuu hänen seurassaan. Siitä täytyy tosin nostaa Lautnerille hattua, että kun tekijät pohtivat hänen korvaamistaan lihaksikkaammalla näyttelijällä, Lautner treenasi itsensä sellaiseen kuntoon, että saisi jatkaa sarjassa. Tämä osoittaa aitoa mielenkiintoa sarjaa kohtaan.
     Elokuvassa nähdään myös muut edellisestä osasta tutut hahmot Bellan Renée-äitiä lukuunottamatta. Bellan Charlie-isää esittävä Billy Burke on yhä filmisarjan paras näyttelijä ja hän tuo esille huolen tyttärensä outoa käytöstä kohtaan. Bellan luokkakaverit Jessica (Anna Kendrick), Mike (Michael Welch), Eric (Justin Chon) ja Angela (Christian Serratos) ovat yhtä tyhjentäviä sivuhahmoja kuin viimeksi. Kostonhimoiset vampyyrit Victoria (Rachelle Lefevre) ja Laurent (Edi Gathegi) käyvät kääntymässä, muttei heitä kuitenkaan voi kutsua tarinan antagonisteiksi, sillä heidän osuutensa on niin pieni.
     Uusina hahmoina taas esitellään Chaske Spencerin näyttelemä yrmy Sam, joka toimii hyvin erilaisen kaveriporukan johtajana, sekä vampyyrien johtajat, Volturit, joista parhaiten esille nousevat ylin johtaja Aro (mainio Michael Sheen) ja kiduttaja Jane (Dakota Johnson sopii täydellisesti elottoman rooliin).

Tässä kohtaa olisi sopiva hetki puhua Twilight - Uusikuun hyvistä ja ihan kivoista puolista, sillä yllättävää kyllä, niitäkin löytyy. Kuten jo sanoin, Stewart ja Pattinson tekevät hieman parempaa työtä kuin edellisessä osassa ja Edwardia on muutettu hahmona pienesti parempaan suuntaan. Tämän lisäksi tarinaan luotua vampyyrien mytologiaa syvennetään enemmän, eikä leffa keskity vain yhteen vampyyriperheeseen. Volturit luovat tiettyä kulttuuria mukaan elokuvan maailmaan, mikä laajentaa sarjaa mukavasti. Pidän leffan alusta, kun Bella näkee unta, missä hän on jo vanha nainen, mutta Edward näyttää yhä 17-vuotiaalta, mikä saa katsojan paremmin Bellan puolelle siinä, ettei hahmojen suhde voi toimia, jos Bellaa ei muuteta vampyyriksi. Pidän myös erittäin paljon masennusta huokuvasta kuvasta, jossa Bella vain istuu tuijottaen ikkunasta pihalle, samalla kun kamera kiertää häntä ja joka kierroksella vuodenaika vaihtuu, mikä on oiva tapa näyttää, että Edwardin lähdöstä on kulunut kauan aikaa. Kuvauksesta puheenollen Uusikuu on teknisesti huomattavasti edeltäjäänsä laadukkaampi ja se jopa näyttää elokuvalta, eikä televisiosarjalta tai halvalta opiskelijatyöltä. Tässä on paljon ammattimaisempaa kuvausta, minkä lisäksi on hyvä, että edellisen osan ohjaaja Catherine Hardwicke on vaihdettu Chris Weitziin, sillä Weitz on selvästi pätevämpi tekijä.

Twilight - Uusikuu siis alkaa ihan menevästi ja se saa katsojan hetkeksi ajattelemaan, että ehkä tekijät oppivat edellisen osan virheistä ja tällä kertaa luvassa olisi edes ihan kelpo romanttinen fantasiaseikkailu. Edwardin jättäessä Bellan, seuraavat masennusminuutit ovat tarpeeksi onnistuneesti toteutetut, mutta sitten alkaa jo nousta esille ikävä tosiasia. Elokuvassa ei oikeastaan ole kunnon tarinaa kerrottavanaan. Kuten jo totesin, Jacob on mukana vain luodakseen tarpeetonta kolmiodraamaa, mutta siitä ei löydy minkäänlaista jännitettä, vaan Jacobin arvaa heti jäävän ikuiseksi kolmanneksi pyöräksi. Myös itse leffa on olemassa vain luodakseen tätä kuviota, jolloin koko elokuva tuntuu täysin tarpeettomalta. Kyseessä on täysin selkeä sarjan väliosa, jossa ei tapahdu oikeastaan mitään merkittävää. Eihän Bella voi vielä muuttua vampyyriksi, sillä vielä on kolme Twilight-elokuvaa jäljellä. Leffan tarpeettomuus tekee siitä usein hyvin pitkäveteisen, eikä siitä löydy samaa viihdearvoa, mikä teki edellisen osan kökköydestä hauskaa seurattavaa. Vaikka on hienoa, että elokuvasta löytyy tuotantoarvoa, mitä edellisessä osassa ei ollut nimeksikään, johtaa se valitettavasti siihen, ettei mukana ole mitä typerimpiä hetkiä, kiusallisinta näyttelemistä, surkeimpia efektejä ja luonnottomimpia repliikkejä, joille voisi nauraa. Filmi on erittäin vakava ja siksi lähinnä puuduttava. Tätä lisää se, ettei filmissä todella ole kunnon antagonistia. Laurent ja Victoria esiintyvät parissa kohtauksessa, mutteivät he ole sellaisia hahmoja, joita vastaan pitäisi taistella samalla lailla kuin Jamesia vastaan edellisessä osassa. Niinpä sitäkään vähää jännitettä ei ole mukana.

Jossain kohtaa pitkäveteisyyden keskellä alkaa näkyä valoa, kun sarjaan esitellään uusia hirviöitä vampyyriperheen poistuttua kaupungista. Jo edellisessä osassa Jacob kertoi Bellalle, että hänen heimonsa jäsenet osaavat muuttua susiksi, joten ihmissusien ei pitäisi tässä tulla kenellekään yllätyksenä, jos keskittyi edelliseen elokuvaan. Surullista kyllä, "Twilight"-kirjailija Stephenie Meyer ei tainnut tietää ihmissusista sen enempää kuin vampyyreistäkään. Meyerin tiedot loppuivat selkeästi siihen, että ihminen muuttuu sudeksi, sillä tässä ihmissutena olo ei ole legendojen tavoin kirous, mikä pakottaa ihmisen muuttumaan hirviömäiseksi sudeksi aina täydenkuun aikaan. Ehei, tässä muuttuminen on kuin mikäkin supervoima ja sen omaavat voivat muuttua jättimäisiksi susiksi koska tahansa. Tai noh, nämä ihmissudet muistuttavat lähinnä isoja koiria. Ihmissusien kuuluisi olla pelottavia hirviöitä, eikä pehmoisia hauvoja, joita haluaisi mennä silittämään... siihen asti, että susi muuttuu takaisin paidattomaksi mieheksi, joka vain pullistelee lihaksiaan typerän näköisenä. Metsässä juoksevat paidattomat susipojat ovat varmasti silmäkarkkia naisille ja homomiehille, mutta omasta mielestäni tämä on vain todella typerä ja säälittävä yritys saada lisää katsojia. Hienoa Meyer, et pilannut vain vampyyreitä tekemällä heistä glitter-päällysteisiä mallipoikia. Sinun täytyi pilata myös ihmissudet.

Elokuvan käsikirjoituksesta vastaa edellisen osan tavoin Melissa Rosenberg, joka on saanut aikaiseksi huomattavasti edellistä osaa laadukkaampaa dialogia. En tiedä, johtuuko tämä siitä, ettei Meyer ollut enää hönkimässä hänen niskaansa siitä, mitkä repliikit täytyy ottaa suoraan kirjasta, vai siitä että hänellä oli paremmin aikaa viimeistellä tekstiään. Vaikka filmin tarina on tylsä, Rosenbergin puolustukseksi täytyy sanoa, että hän vain siirsi kirjan uskollisesti elokuvamuotoon, eikä hänellä ollut vapautta muokata tarinaa. Käsikirjoitus olisi kuitenkin voinut olla lyhyempi tai sitten elokuvaa olisi pitänyt tiivistää leikkauksessa ainakin vartilla. Leffan visuaalista ilmettä kehuinkin jo kuvauksen puolelta, minkä lisäksi leffa näyttää edeltäjäänsä paremmalta myös värimaailmansa puolesta, sillä kaikki ei näytä enää vain keinotekoisen sinertävän harmaalta. Visuaaliset tehosteetkin ovat paremmat, mutta vain hieman. Ihmissudet ovat paikoitellen hyvinkin digitaalisen näköiset, etenkin toimintakohtauksissa (jotka ovat muuten oudon laimeita, sillä ne nähdään pääasiassa hidastettuina). Äänimaailmakin on paremmin rakennettu ja Alexandre Desplat on saanut sävellettyä ihan kelpo musiikkia taustalle. Myös tässä leffassa kuullaan lempiyhtyeeni Musen kappale, mutta tällä kertaa se ei auta katselukokemusta, sillä vallan mainio "I Belong To You (+Mon Cœur S'ouvre a ta Voix)" -kappale on pilattu typerällä remix-versiolla. Hyi!

Edellisen osan tavoin myös Uusikuusta on olemassa pidennetty versio, joka kestää noin kahdeksan minuuttia teatteriversiota kauemmin. Pidennykset ovat pääasiassa pidempiä tai kokonaan uusia keskusteluja hahmojen välillä. Itse olen nähnyt vain teatteriversion, sillä pidennettyä ei ole saatavilla Suomessa. En kuitenkaan näe mitään syytä pidennyksille, sillä kyseessä on jo nyt hyvin pitkäveteinen teos.

Yhteenveto: Twilight - Uusikuu on teknisesti edeltäjäänsä laadukkaampi teos, mutta tarinallisesti se on vielä laimeampi. Elokuvan alku ehtii herättää pientä toivoa siitä, ettei kyseessä olisi yhtä kökkö leffa kuin ensimmäinen Twilight, mutta hyvin nopeasti voi huomata, että juuri se kökköys teki edellisestä osasta katsottavan. Uusikuu on pelkkä laiska väliosa, jossa ei tunnu olevan juonta lainkaan. Turha kolmiodraama on pelkkää sarjan ohuen tarinan venyttämistä, eikä siinä ole mitään jännitettä, sillä kaikki tietävät, että Bella tulee aina valitsemaan Edwardin. Filmi kärsii myös pahasti siitä, ettei mukana ole vihollista, jolloin hahmojen ei oikeastaan täydy ylittää minkäänlaista estettä lähes koko leffan aikana. Visuaaliselta ilmeeltään leffa on huomattavasti edellistä osaa parempi, minkä lisäksi päätähdet Stewart ja Pattinson tekevät hieman parempaa työtä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että elokuva on paikoitellen hyvinkin pitkäveteinen, sekä todella tarpeeton ja unohdettava väliosa. Ohjaaja Weitz ja käsikirjoittaja Rosenberg ovat tehneet parhaansa, mutta sekään ei riitä, kun lähdemateriaalina on Stephenie Meyerin kirja. Twilight - Uusikuu sopii vain niille, jotka innostuivat edellisestä osasta. Jos inhositte Twilight - Houkutusta, inhoatte luultavasti tätäkin.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.6.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
The Twilight Saga: New Moon, 2009, Summit Entertainment, Temple Hill Entertainment, Maverick Films, Imprint Entertainment, Sunswept Entertainment