THE LIGHTHOUSE
Ohjaus: Robert Eggers
Pääosissa: Robert Pattinson ja Willem Dafoe
Genre: draama, kauhu
Kesto: 1 tunti 49 minuuttia
Ikäraja: 16
The Lighthouse on The Witchin (The VVitch: A New England Folktale - 2015) ohjaajan Robert Eggersin uusi elokuva. Eggers kirjoitti tarinan yhdessä veljensä Maxin kanssa ja sai myytyä ideansa muutamalle tuottajalle, jotka alkoivat yhteisvoimin rahoittamaan elokuvaa. Kuvaukset alkoivat keväällä 2018 ja lopulta leffa sai maailmanensi-iltana tänä vuonna Cannesin elokuvajuhlilla, missä Eggers voitti palkinnon ohjauksestaan. Nyt The Lighthouse saa ensi-iltansa Suomessa ja itse olin hieman ristiriitainen leffan näkemisestä. En nimittäin pitänyt The Witchistä, joten olin hieman varuillani, että pitäisinkö Eggersin työstä tässäkään. Elokuvan saamat kehut herättivät kuitenkin mielenkiintoni ja meninkin positiivisin mielin katsomaan The Lighthousea sen lehdistönäytökseen. Ja hyvä, että menin, sillä kyseessä on yksi vuoden parhaista elokuvista!
1800-luvun lopussa kaksi miestä saapuvat yksinäiselle saarelle vartioimaan ja huoltamaan majakkaa. Kestääkö kaksikon mieli eristyksen, aaltojen pauhun ja majakan mystisen valon, vai ajaako tämä kaikki heidät hulluuteen...
Elokuvan kahta majakanvartijaa, Ephraim Winslow'ta ja Thomas Wakea näyttelevät Robert Pattinson ja Willem Dafoe, ja leffa todella lepää heidän harteillaan. Jos Pattinson ja Dafoe eivät toimisi rooleissaan, eivätkä heidän kemiansa iskisi yhteen, ei elokuvakaan toimisi. Onneksi molemmat ovat aivan mahtavia - kyllä, jopa Twilighteista (2008-2012) tunnettu Pattinson, joka on parantanut näyttelijäntaitojaan huomattavasti viime vuosien varrella. Pattinsonin esittämä Ephraim on nuori ja ahkera, mutta hiljainen työntekijä, kun taas Dafoen ikääntynyt Thomas-hahmo puhuu paljon ja ottaa huikkaa yhä vain useammin, mitä pidemmälle filmi kulkee. Kyseessä onkin aikamoinen kaksikko. Vastakohtia on kiehtovaa seurata, etenkin kun heidän mielipide toisistaan vaihtelee pitkin leffaa. Dafoe on tuttuun tapaansa erinomainen ja hän heittäytyy rooliinsa usein suurella vimmalla. Hän on nappivalinta juopottelevan vartijan rooliin, josta löytyy kuitenkin vielä arvokkuutta.
Robert Eggersiä ei liiemmin kiinnosta suuren yleisön miellyttäminen, se on päivänselvää. Sen osoitti jo hyvin eriskummallinen The Witch ja Eggers vie homman vielä pidemmälle The Lighthousessa. The Witchissä oli sentään värit, mutta The Lighthouse menee vanhanaikaisessa tyylissä niin pitkälle, että se on mustavalkoinen ja sen kuvasuhde ei ole tavallinen laajakuva, vaan lähes neliömäinen ruutu. Vanhempia elokuvafaneja tämä ihastuttaa, mutta monia nuorempia leffojen kuluttajia tämä lähinnä vieraannuttaa. On varmaa, että moni poistuu teatterista miettien, että olipa tekotaiteellista paskaa. Itse pidin The Lighthousesta valtavan paljon. Tämä on monin tavoin aivan mieletön elokuva, vaikka se on monin tavoin myös todella simppeli. Itseäni viehätti filmin vanhanaikaisuus - ei vain mustavalkoinen kuva ja neliömäinen kuvasuhde, vaan ihan kaikki elokuvassa on todella vanhanaikaista ja siten nykypäivän valtavirtaviihteen keskellä se tuntuu äärimmäisen tuoreelta. Eggers tekee elokuvaa kuin elokuvia tehtiin vuosia, vuosia sitten. Elokuva todella luottaa näyttelijöihinsä ja antaa heidän loistaa vahvuuksillaan. Katsoja uppoutuu filmiin näiden kahden näyttelijän ja heidän hahmojensa voimasta. Samalla Eggers lumoaa erinomaisen ohjauksensa kanssa.
Kyseessä on aikamoinen sekoitus erilaisia lajityyppejä, vaikka pohjimmiltaan The Lighthouse on psykologista kauhua. Elokuvasta löytyy komediaa, draamaa ja fantasiaa, kaikki hienosti nivottuna yhteen. Leffa tietää, milloin tarjota huvittavia hetkiä, joissa pääkaksikko vetää kännit ja hoilaa vanhoja merimieshoilotuksia ja milloin taas esittää karmivaa kuvastoa, mikä jättää hyvin epämiellyttävän tunteen. Epämiellyttävyyttä lisää myös se, kun hahmot ja katsoja itse alkavat olla pihalla siitä, mitä on meneillään. Mikä tässä nyt on totta, vai onko mikään? Elokuva herättää paljon kysymyksiä, kiusoittelee niillä ja mikä parasta, jättää vastaamatta. Tämä vasta epämiellyttävää onkin monille, mutta itse innostuin tästä. The Lighthouse onnistui monella tapaa olemaan erittäin vangitseva, ahdistava ja tiivistunnelmainen teos, mikä tekee suuren vaikutuksen monella osa-alueella. On hienoa, että nykypäivänä joku uskaltaa vielä tehdä jotain tällaista ja vielä hienompaa on, kun asialla on joku, joka osaa asiansa. Eggers ei vakuuttanut minua The Witchillä, mutta The Lighthousen jälkeen jään suurella mielenkiinnolla odottamaan, mitä ohjaaja seuraavaksi tarjoaa. Myös käsikirjoittajana Eggers osoittaa lahjakkuutensa. Pattinsonille ja Dafoelle kirjoitettu dialogi on todella iskevää ja sitä jäisi kuuntelemaan vielä pidemmäksikin aikaa. Jokainen repliikki on hiottu täydellisyyteen asti ja kumpikin näyttelijä tarjoaa ne fantastisesti.
Tekniseltä toteutukseltaan filmi on myös äärimmäisen upea. Kun leffasta puuttuu värit, sen täytyy leikitellä esimerkiksi varjoilla ja elokuva tekee sen tietty näyttävästi. Samanaikaisesti pelottava ja kiehtova pimeys aiheuttaa kylmiä väreitä. Saaren ympäröivä sumu luo mukaan jotain mystistä, mikä jo itsessään herättää tunteen siitä, ettei kaikki ole kohdallaan. Kuvaus on erinomaista läpi elokuvan. Kuvaajalle kaiken sommittelu neliöön on jo itsessään haaste, mutta niin vain Jarin Blaschke suoriutuu hommastaan kunnialla. Elokuvassa myös tiedetään, milloin pitää pysyä samassa pitkässä kuvassa ja milloin leikata nopealla temmolla. Majakan lavasteet ovat myös hienot, minkä lisäksi puvustajat ovat tehneet oivaa työtä päähenkilöiden pukujen kanssa. Tehosteissa hyödynnetään veikeitä vanhanaikaisia kikkoja. Ääniefekteissä korostetaan puisen talon narinoita ja meren pauhua. Mark Korvenin säveltämät musiikit tuovat oman oivallisen lisäyksensä tunnelmaan, mutta elokuva tietää myös, milloin käyttää hiljaisuutta.
Yhteenveto: The Lighthouse on erinomainen psykologinen kauhuelokuva, mikä nousee vuoden parhaimmistoon. Ohjaaja Robert Eggersin tyyli on vaikuttava, ja on kiehtovaa, kuinka vanhanaikaisesti hän filmiään tekee. Leffan neliömäinen ruutu, mustavalkoinen kuva, hitaat kohtaukset sekä täysi luotto näyttelijöiden vahvuuteen luovat yhdessä todella iskevän kokemuksen. Elokuva on teknisesti tyylikäs taidonnäyte, millaisia ei pääasiassa enää tänä päivänä pääse kokemaan - paitsi jos päättää puhaltaa pölyt klassikkokokoelman päältä ja pistää jonkin hienon teoksen pyörimään. Willem Dafoe ja yllättäen myös Robert Pattinson ovat molemmat fantastisia rooleissaan. Heille kirjoitettu dialogi on jo itsessään mielenkiintoista ja vangitsevaa. Eggersin luoma tunnelma on lumoava; samalla leffasta löytyy sekä hauskoja että karmivia asioita. Häntä ei todellakaan kiinnosta massan miellyttäminen, vaan Eggers tekee täysin omannäköisiään elokuvia. The Witch ei itselleni toiminut, mutta The Lighthousella Eggers teki mielestäni upeaa työtä ja odotan suurella mielenkiinnolla, mitä hän seuraavaksi tekee. Indie- ja erilaisten arthouse-kauhuteosten, sekä psykologisen pelottelun faneille The Lighthouse tarjoaa paljon iloa, mutta monille tämä tulee olemaan vain tylsää tekotaidetta. Jo ennen elokuvan näkemistä tiesin, että jollekulle tämä tulee olemaan vuoden paras elokuva ja jollekin toiselle vuoden huonoin.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.11.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
The Lighthouse, 2019, A24, New Regency Pictures, RT Features
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti