ILLALLINEN YHDELLE
DER 90. GEBURTSTAG ODER DINNER FOR ONE
Ohjaus: Heinz Dunkhase
Pääosissa: May Warden, Freddie Frinton ja Heinz Piper
Genre: komedia
Kesto: 18 minuuttia
Ikäraja: S
"The same procedure as last year, miss Sophie?"
"The same procedure as every year, James!"
Der 90. Geburtstag, eli englanniksi Dinner for One, eli suomalaisittain Illallinen yhdelle on May Wardenin ja Freddie Frintonin tähdittämä televisioitu teatterisketsi. Lauri Wylie kirjoitti sketsin jo 1930-luvun alussa ja se esitettiin ensi kertaa hänen revyyssään En Ville Ce Soir vuonna 1934. Warden ja Frinton hyppäsivät vuosien varrella mukaan esitykseen ja kun Wylie menehtyi kesällä 1951, Frinton peri esityksen oikeudet. Vuonna 1962 saksalaiset Peter Frankenfeld ja ohjaaja Heinz Dunkhase törmäsivät esitykseen Englannin reissullaan. Frankenfeld ja Dunkhase menivät Wardenin ja Frintonin juttusille, ehdottaen, että he esittäisivät sketsin Frankenfeldin televisio-ohjelmassa. Warden ja Frinton suostuivat ja kuvasivat Illallinen yhdelle -sketsin livelähetyksessä 8. heinäkuuta 1963. Vuosien varrella kuvattua sketsiä on esitetty yhä vain uudestaan televisiossa ja se on levinnyt maailmalle, jossa sitä esitetään useimmin uudenvuodenaattona. Sketsi on päässyt jopa Guinnessin ennätystenkirjaan maailman uusituimpana televisio-ohjelmana. Itse näin Illallisen yhdelle jo lapsena ja pidin sitä jo tuolloin erittäin lystikkäänä. Vuosien varrella olen epäsäännöllisesti katsonut sketsin uudenvuodenaattoina, kun sitä on esitetty Ylen kanavilla. Kun huomasin Illallisen yhdelle täyttävän tänä vuonna 60 vuotta, päätin juhlavuoden kunniaksi tehdä siitä spesiaaliarvion uudenvuodenaatolle.
Illallinen yhdelle kertoo May Wardenin näyttelemästä neiti Sophiesta, joka juhlii 90-vuotissyntymäpäiväänsä. Sophie kutsuu syntymäpäiväjuhliinsa joka vuosi neljä läheistä ystäväänsä, sir Tobyn, amiraali Von Schneiderin, herra Pomeroyn ja herra Winterbottomin. Hänen ystävänsä ovat kuolleet jo aikoja sitten, mutta se ei ole estänyt Sophieta jatkamasta perinnettään. Hänen hovimestarinsa James (Freddie Frinton) saa tavanomaisten askareidensa lisäksi myös esittää kaikkia neljää ystävää, muun muassa nostaen kerta toisensa perään maljaa jokaisen näiden neljän edesmenneen herran puolesta jokaisen uuden kattauksen yhteydessä.
Illallinen yhdelle on täysin ymmärrettävästi ja ansaitusti sementoinut asemansa ehtana komediaklassikkona, joka jaksaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen riemastuttaa katsojia ympäri maailman. Kuluneet vuodet eivät ole tehneet minkäänlaisia tepposia sketsille, vaan se on hersyvän hauska yhä tänäkin päivänä. Lähtöasetelma on varsin hupaisa ja sympaattinen, iäkkään naisen toistaessa perinnettään, vaikka muut perinteeseen osallistuneet ovatkin maanneet haudoissaan jo ties kuinka kauan. Hovimestarin puheista päätellen onkin jo hänelle suorastaan perinne, että hän joutuu esittämään illallisvieraiden roolit.
Vähän päälle vartin kestävä sketsi toistaa tehokkaasti samaa vitsiä yhä uudestaan ja uudestaan, mutta homma ei koskaan käy tylsäksi. Toistettuaan tietyt repliikit Sophien kanssa ("Sama menettely kuin viime vuonna, Sophie-neiti?" - "Sama menettely kuin jokaisena vuonna, James"), hovimestari tarjoilee uuden kattauksen ja nostaa maljaa jokaisen vieraan puolesta. Useampia alkoholijuomia yhä vain enemmän ja nopealla sykkeellä hörppivä hovimestari on pian aikamoisessa humalassa. On suorastaan hulvatonta seurata, kuinka puuroutuvaa puhetta sössöttävä ja sinne tänne hoiperteleva mies yrittää pitää itseään kasassa, viedäkseen illallisen loppuun asti. Asiaa ei auta lattialla lojuva tiikerintalja, jonka päähän hovimestari kompastuu kerta toisensa perään. Tämä kompastuminen ei muuten kuulunut alkuperäiseen Lauri Wylien tekstiin, vaan se otettiin mukaan, kun näyttelijä Frinton kompastui siihen vahingossa erään esityksen aikana, mikä sai yleisössä aikaan voimakkaan naurunpuuskan.
Wylien käsikirjoitus sketsille on lyhyt ja ytimekäs ja sitäkin tehokkaampi. Sen pohjalta Heinz Dunkhase ohjaa esitystä mainiosti. Tekniseltä toteutukseltaankin Illallinen yhdelle on oivallinen. Kamera seuraa tapahtumia sulavasti ja kuvakulmaa vaihdetaan vain, kun tarve sitä tosissaan vaatii. Lavasteet näyttävät hyviltä ja Sophien ja hovimestari Jamesin asut ovat oivalliset. Ja täytyyhän sitä tietysti kehua tätä näyttelijäkaksikkoa. Warden istuu täydellisesti elegantiksi Sophieksi, mutta show'n varastaa totta kai Frinton humalaisena hovimestarina. Kaiken kaikkiaan Illallista yhdelle on kerta toisensa perään suuri ilo katsoa. Sen juoni on yksinkertainen, mutta äärimmäisen hilpeä ja siitä revitään paljon nauruja. Oli sketsiä nähnyt ennen tai ei, suosittelen erittäin lämpimästi sen katsomista tänään, kun se esitetään Yle TV1:llä kello 11:30.
Tämän myötä toivotan kaikille oikein hyvää uutta vuotta!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.1.2023
Lähteet: tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja juliste www.google.com
Der 90. Geburtstag, Saksa, 1963, Norddeutscher Rundfunk, Schweizer Fernsehen, ARD (Arbeitsgemeinschaft der öffentlich-rechtlichen Rundfunkanstalten der Bundesrepublik Deutschland)
Tää on kyllä paras :D tässä ja Lumiukossa on se hyvä puoli, että niitä ei ikinä opi ulkoa, kun ne näkee vaan kerran vuodessa.
VastaaPoistaMihin olet muuten hukannut yhteenveto-osion?
Vuosien pohdinnan jälkeen päätin vihdoin hankkiutua eroon yhteenvedosta.
Poista