KRAKEN
Ohjaus: Pål Øie
Näyttelijät: Sara Khorami, Mikkel Bratt Silset, Øyvind Brandtzæg, Ingvild Holthe Bygdnes, Jon Erik Myre, Jenny Evensen, Steinar Klouman Hallert, Filip Bargee Ramberg ja Hans Morten Hansen
Genre: jännitys
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia
Ikäraja: 12
Kraken on norjalainen hirviöelokuva. Vilde Eide työsti elokuvan käsikirjoituksen, jota Kjersti Helen Rasmussen ja Natasha Arthur muovasivat vielä hieman, ennen kuin kuvaukset käynnistyivät. Elokuvaa kuvattiin niin Norjassa kuin myös Suomen Lohjalla. Alun perin elokuvan oli tarkoitus ilmestyä jo viime vuonna, mutta julkaisua viivästytettiin ja maailmanensi-iltansa Kraken sai Norjassa Tromssan elokuvajuhlilla tammikuussa. Nyt se on saapunut myös Suomen teattereihin. Itse näin Krakenin trailerin jo viime kesänä, kun olin Norjassa ja kävin siellä katsomassa kauhuleffan 28 vuotta myöhemmin (28 Years Later - 2025). Kiinnostuin näkemästäni, mutta tuumin että tuskin elokuvaa julkaistaan Suomessa. Olinkin yllättynyt, kun Night Visions ilmoitti tuovansa leffan Suomeen ja kävinkin erittäin uteliaana katsomassa Krakenin pian sen ilmestyttyä.
Meribiologi Johanne matkustaa Norjan syvimmälle vuonolle Sognefjordiin, missä paikallisen kasvattamon kokeet ovat aiheuttaneet lohien massakuolemia. Tutkimus muuttuu selviytymistaisteluksi, kun käy ilmi, että kokeet ovat myös herättäneet vuonon syvyyksissä uinuneen hirviön.
Sara Khorami näyttelee Johannea, meribiologia, joka päätyy kohtaamaan täysin uudenlaisen merenelävän, kun valtava mustekala Kraken nousee Sognefjordin, Norjan syvimmän vuonon syvyyksistä paikallisista kokeista ärsyyntyneenä. Johanne oli aikoinaan yksi kyseisen kokeen aloittajista, mutta hoksattuaan sen suuret riskit, hän jätti homman. Mutta koska maailma ei tietenkään pyöri niin, että eläinkokeet lakkautettaisiin niiden mahdollisten epäeettisyyksien takia, kokeita on jatkettu ilman Johannea. Khorami ajaa asiansa pääroolissa, mutta turhankin usein hän joutuu vain tuijottamaan ylidramaattisesti... luultavasti ei-mitään kuvauksissa, koska hyvin todennäköisesti jättiläismäinen mustekala lisättiin taustalle tietokoneella.
Elokuvassa nähdään myös Øyvind Brandtzæg lohikoelaitosta pyörittävänä Avaldsnesinä, Ingvild Holthe Bygdnes hänen poliisivaimonaan Henriettena ja Jenny Evensen heidän ympäristöaktivistityttärenään Mariana, sekä Jon Erik Myre ja Mikkel Bratt Silset laitoksella työskentelevinä Georgina ja Erikinä, joista jälkimmäisellä on selvästi ollut romanttista historiaa Johannen kanssa, eikä Kraken ole ainoa asia, mikä palaa pintaan, kun Johanne ja Erik taas kohtaavat. Sivunäyttelijöiden työ on ailahtelevaa, eikä Khoramin ja Silsetin väliltä löydy tippaakaan kemiaa. Pahinta kuitenkin on, kuinka tylsiä heidän hahmonsa ovat. Hahmot ovat laiskan kliseisiä ja on melkeinpä naurettavaa, että tällaiselle tarinalle pakolliset hämärä bisnesmies, paikallinen poliisi ja ympäristöongelmista puhuva nuori ovat kaikki ympätty samaan perheeseen.
Vuosi sitten näkemäni traileri Krakenista vaikutti oikeasti mukaansatempaavalta ja jopa jännittävältä hirviöelokuvalta, minkä takia on harmi todeta, että lopullinen leffa onkin yllättävän heikko tapaus. Tämä on malliesimerkki siitä, kun yritetään tehdä Hollywood-elokuvaa pohjoismaalaisittain, mutta resurssit eivät vain riitä yhtä vaikuttavaan lopputulokseen. Ymmärrän hyvin, että aika vaatimattoman, vain viiden miljoonan euron budjetilla ei mitään monsterispektaakkeleita tehdä ja että tekijät ovat jo pakon sanelemina lähteneet Tappajahain (Jaws - 1975) linjalle, pitäen veden alla piilevää uhkaa pääasiassa näkymättömissä. Mielikuvia herää myös ajoittain toisesta kauhuklassikosta, Alien - kahdeksannesta matkustajasta (Alien - 1979).
Tappajahai ja Alien näyttivät hirviöitään säästeliäästi, mutta se ei haitannut, koska elokuvien tarinat olivat vahvat, hahmot mahtavat ja tunnelma erinomaisen hyytävä. Krakenin tarina on kelvollinen, mutta hahmot ovat täysin yhdentekeviä tyyppejä ja aluksi ihan jännittävä ilmapiirikin hiipuu aika nopeasti, sekä rikkoutuu muutamien tahattoman koomisten juttujen takia. Paikallisia, veteen erehtyneitä ihmisiä katoilee, mutta se tuntuu olevan täysin sivuseikka päähenkilöille, jotka ovat vain huolestuneita lohien hyvinvoinnista. Krakenin todellista hyökkäystä pitää odotella ihan loppusuoralle saakka ja silloinkin isommaksi uhkaksi nousevat lonkeroista irtoavat loiseliöt, jotka kipittävät laitoksen ilmastointikanavissa kuin mitkäkin facehuggerit. Valitettavasti loppusuora jättää lähes etanamaista vauhtia edenneen kasvattelun jälkeen kylmäksi.
Elokuvan on ohjannut Pål Øie, jonka työ jättää paljon toivomisen varaa, vaikka ajoittain hän näyttääkin potentiaalia. Krakenin kompastuskiveksi nousee kuitenkin sen todella lattea käsikirjoitus. Tekstistä löytyy kelpo teemoja ympäristönsuojelusta ja luonnon taistelemisesta saastuttajiaan vastaan, mutta näitä samoja oivalluksia löytyy lukuisista muista, huomattavasti paremmistakin elokuvista. Sentään Kraken on varsin pätevästi kuvattu. Lavastuksesta ja puvustuksesta vastaavat suomalaiset Kari Kankaanpää ja Janne Karjalainen hoitavat tonttinsa mallikkaasti. Vaikka budjetti on pieni, itse Kraken näyttää kyllä varsin hyvältä niinä harvoina kertoina, kun se näyttäytyy ja parissa kohtaa on hienoa huomata, että tekijät ovat selvästi hyödyntäneet käytännön efektejä lonkeroiden kanssa. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja Roy Westadin musiikit säestävät menoa kelvollisesti.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.6.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Kraken, Norja, 2026, Handmade films in Norwegian woods, Nordisk Film Production AS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti