Laputa - linna taivaalla (天空の城ラピュタ - 1986) - elokuva-arvostelu

LAPUTA - LINNA TAIVAALLA

天空の城ラピュタ

Ohjaus: Hayao Miyazaki

Näyttelijät: Mayumi Tanaka, Keiko Yokozawa, Kotoe Hatsui, Minori Terada, Ichirō Nagai, Fujio Tokita, Hiroshi Ito, Takuzō Kamiyama, Sukekiyo Kameyama ja Machiko Washio

Genre: anime, seikkailu

Kesto: 2 tuntia 4 minuuttia

Ikäraja: 7

Laputa - linna taivaalla on Studio Ghibli -animeyhtiön ensimmäinen elokuva. Saatuaan valmiiksi elokuvansa Tuulen laakson Nausicaä (風の谷のナウシカ - 1984), ohjaaja Hayao Miyazaki päätti yhteistyökumppaninsa Isao Takahatan kanssa toteuttaa unelmansa ja perustaa oman studionsa. Yhdessä Toshio Suzukin kanssa he loivat Studio Ghiblin, jonka oli tarkoitus elvyttää Miyazakin mielestä ummehtunut anime kertomalla uusia tarinoita, joihin olisi jokaiseen panostettu täysillä. Miyazaki halusi tehdä kunnon seikkailuelokuvan ja hänelle muistui mieleen hänen vanha ideansa leijuvasta saaresta ja sen linnasta. Miyazaki haki inspiraatiota matkustamalla Walesiin, missä häntä kiinnosti niin paikallinen arkkitehtuuri kuin vuoden 1984 kaivoslakko. Miyazaki kirjoitti elokuvan ja palattuaan Japaniin animointiprosessi alkoi ja ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä. Lopulta Laputa - linna taivaalla sai maailmanensi-iltansa Japanissa 2. elokuuta 1986 - tasan 40 vuotta sitten! Elokuva oli taloudellinen menestys, joka keräsi ylistystä kriitikoilta. Itse innostuin Studio Ghiblin teoksista vuonna 2018, jolloin ostin yhtiön kaikki elokuvat hyllyyni. Katsoin Laputa - linna taivaalla -elokuvan, mutta tuolloin se jäi hieman muutamien muiden Ghibli-leffojen jalkoihin, enkä juuri innostunut näkemästäni. Kuitenkin nyt kun huomasin elokuvan täyttävän 40 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa sen uudestaan ja samalla arvostella leffan.

Kaivoskaupungin poika Pazu päätyy hurjaan seikkailuun, kun hän löytää leijuvan tytön, Sheetan ja uskoo tämän liittyvän Laputaan, myyttiseen linnaan taivaalla.

Laputa - linna taivaalla -elokuvan keskiössä on kaksi lasta, Pazu (äänenä Mayumi Tanaka), kaivoskaupungin orpo poika, joka on vannonut jatkavansa pilkatun isänsä jalanjäljissä ja löytää myyttisen Laputan lentävän linnan, sekä tyttö nimeltä Sheeta (Keiko Yokozawa), joka eräänä yönä putoaa taivaalta Pazun lähelle, mutta maahan iskeytymisen sijaan Sheeta jääkin leijumaan ilmassa. Pazu on varma, että Sheetan on pakko liittyä Laputaan jotenkin ja kaksikko lähteekin huimaan seikkailuun. Lapsihahmot ovat erittäin mainiot ja heidän matkaansa hyppää oikein mielellään. Pazu on energinen, uhmakas ja rämäpäinen poika, kun taas Sheeta on hieman ujompi ja suunnitelmallisempi. He muodostavat tykättävän duon, jonka edesottamuksien puolesta jännittää.

     Jo seikkailunsa alussa Pazulle käy selväksi, että muutkin ovat sitä mieltä, että Sheeta liittyy jotenkin Laputaan ja tytön perässä ovat niin iäkkään Dola-naisen (Kotoa Hatsui) johtamat ilmarosvot kuin eversti Muskan (Minori Terada) komentamat armeijan joukot. Dola ja Muska ilmestyvätkin ryhmineen tunkemaan kapuloita rattaisiin, niin lasten kuin toistensa, havitellessaan Laputan rikkauksia itselleen. Muska on oiva pahis kaikessa kataluudessaan, kun taas Dola on aivan mahtava tapaus, naisen päätettyä tehdä kaikkensa haaliakseen myyttisen linnan aarteet.

Kuten alussa kerroin, vuonna 2018 sain äkillisen inspiraation hankkia Studio Ghiblin kaikki elokuvat hyllyyni ja katsoinkin niitä lyhyen ajan sisällä useamman. Ensiksi katsomani Naapurini Totoro (となりのトトロ - 1988), Tulikärpästen hauta (火垂るの墓 - 1988), Kikin lähettipalvelu (魔女の宅急便 - 1989), Prinsessa Mononoke (もののけ姫 - 1997) ja Henkien kätkemä (千と千尋の神隠し - 2001) tekivät minuun valtavan vaikutuksen, mutta jostain syystä tuolloin Laputa - linna taivaalla ei säväyttänyt. Onneksi katsoin elokuvan uudestaan, sillä nyt mielsin elokuvan suorastaan erinomaiseksi koko perheen seikkailuksi, joka tarjosi runsaasti hupia ja jännitystä, sekä kaikin puolin fantastista seikkailun henkeä.

Laputa - linna taivaalla pitää sisällään kaikki väkevän seikkailuelokuvan elementit tykättävistä seikkailijoista, heitä uhkaavista mainioista rosvoista ja erilaisista vaaratilanteista lähtien. On aarrejahtia, on takaa-ajoja, on hauskoja hetkiä ja tyyppejä, sekä hyviä teemoja esimerkiksi ystävyyden merkityksestä ja vallan väärinkäytöstä. Parituntinen elokuva nappaa heti alun tiukan toimintakohtauksen myötä mukaansa, eikä suostu päästämään otteestaan, ennen kuin lopputekstit rullaavat. Jo pelkkä leffan steampunkista inspiraatiota saanut retrofuturistinen maailma lumoaa täysin. Loppuhuipennus itse Laputassa on kaiken odotuksen arvoinen. Hayao Miyazaki osoittaa taas lahjansa tunnelmanluojana ja tarinankertojana. Hän vie niin hahmonsa kuin katsojansa aikamoisen tunteiden vuoristoradan läpi. Upea elokuva, joka ihastuttaa yhä 40 vuotta ilmestymisensä jälkeen ja joka täysin syystä ampaisi Studio Ghiblin välittömästi kaikkien aikojen parhaiden leffastudioiden kärkikahinoihin.

Enkä voi tietenkään jättää mainitsematta, kuinka uskomattoman hienolta Laputa - linna taivaalla näyttää. Animaattoreiden työ on läpi elokuvan ällistyttävän tarkkaa ja yksityiskohtaista. Hahmot liikkuvat sulavasti ja maisemat ovat toinen toistaan nätimpiä näkyjä. Monet laajat otokset ovat niin henkeäsalpaavan upeita, että ne tekisi mieli kehystää seinälle. Värien, valojen ja varjojen käyttö on myös ensiluokkaista. Vahvaa visuaalista antia tukee väkevä äänimaailma. Joe Hisaishin säveltämät musiikit ovat tuttuun tapaan erinomaiset. Hisaishin työt tukevat Miyazakia luomaan seikkailua, hupia ja tarvittaessa myös surua. Monet melodiat ovat jopa kauniita.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.4.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

天空の城ラピュタ, 1986, Studio Ghibli, Tokuma Shoten

Howard - uuden ajan sankari (Howard the Duck - 1986) - elokuva-arvostelu

HOWARD - UUDEN AJAN SANKARI

HOWARD THE DUCK

Ohjaus: Willard Hyuck

Näyttelijät: Chip Zien, Lea Thompson, Tim Robbins, Jeffrey Jones, Ed Gale, Jordan Prentice, David Paymer, Paul Guilfoyle ja Brian Steele

Genre: seikkailu, komedia

Kesto: 1 tunti 50 minuuttia

Ikäraja: 16

Howard the Duck, eli suomalaisittain Howard - uuden ajan sankari perustuu Marvelin samannimiseen sarjakuvahahmoon, joka teki ensiesiintymisensä vuonna 1973. Saatuaan valmiiksi komediaelokuvansa Svengijengi '62 (American Graffiti - 1973), George Lucas löysi sarjakuvia hahmosta ja kertoi niistä entisille koulukavereilleen ja Svengijengi '62:n käsikirjoittajille Willard Hyuckille ja Gloria Katzille. Yhdessä kolmikko alkoi kaavailla elokuvasovitusta sarjakuvien pohjalta. Vuonna 1984 Lucasin perustama Lucasfilm-yhtiö hankki Universal Picturesin kanssa hahmon elokuvaoikeudet Marvelilta. Alun perin Hyuck ja Katz halusivat tehdä elokuvan animaationa, mutta koska Universal halusi elokuvan teattereihin kesäksi 1986, animointiin ei ollut aikaa ja niinpä elokuva päätettiin kuvata oikeiden ihmisten kera. Kuvaukset käynnistyivät marraskuussa 1985 ja lopulta Howard - uuden ajan sankari sai maailmanensi-iltansa 1. elokuuta 1986 - tasan 40 vuotta sitten! Elokuva oli kuitenkin taloudellinen pettymys, joka keräsi lähinnä negatiivista palautetta kriitikoilta ja sai kahdeksan Razzie-ehdokkuutta (mm. huonoin ohjaus, miessivuosa, laulu ja 1980-luvun huonoin elokuva), joista se voitti huonoimman elokuvan, käsikirjoituksen, uuden tähden ja erikoistehosteiden palkinnot. Elokuvan heikon menestyksen myötä avioeroa läpi käyneen tuottaja Lucasin juuri rakentaman Skywalker Ranchin kohtalo jäi vaakalaudalle ja pelastaakseen sen, hän joutui myymään juuri perustamansa tietokonegrafiikkaosaston ystävälleen Steve Jobsille, minkä myötä Pixar-yhtiö syntyi. Itse katsoin Howard - uuden ajan sankarin ensi kertaa yli kymmenen vuotta sitten, enkä piitannut siitä. Kuitenkin nyt kun huomasin elokuvan täyttävän 40 vuotta, päätin juhlan kunniaksi antaa sille uuden mahdollisuuden ja katsoa ja arvostella leffan.

Mystinen voima siirtää Howard Ankan omalta planeetaltaan Maahan ihmisten keskelle. Yrittäessään keksiä keinoa palata takaisin omaan maailmaansa, Howard kohtaa Universumin Synkän Ylivaltiaan.

Howard - uuden ajan sankarin keskiössä on vähemmän yllättäen sen nimikkohahmo Howard Ankka, joka elää omalla planeetallaan, jossa evoluutio toimi toisin kuin täällä ja ankoista kehittyi planeetan dominoiva laji. Howardin elämä saa kuitenkin hurjan käänteen, kun hänet imaistaan portaalin läpi Maahan ihmisten keskuuteen. Howard ei ole persoonaltaan sieltä pidettävimmästä päästä ja kun hän huomaa, että häntä kohdellaan välittömästi luonnonoikkuna ja friikkinä, hän pistelee samoin mitoin takaisin. Howard on tuittupäinen, omahyväinen ja mukamas naistenmies, mutta hahmoon tuodaan ihan kivasti syvyyttä leffan edetessä, kun voi huomata, että suuri osa tästä on pelkkää kovaa ulkokuorta, jolla ankka peittelee omia epävarmuuksiaan. Alun perin Howard Ankka oli tarkoitus toteuttaa tietokonetehostein, mutta kun teknologia ei ollut tähän valmis, tekijät pohtivat hetkellisesti nukkea, kunnes he päättivät pestata lyhytkasvuisen Ed Galen ja lapsen Jordan Prenticen pukeutumaan ankka-asuun, jonka animatroniikkanaamaa ohjaili useampi ihminen. Howardin ääneksi valittiin lopulta Chip Zien. Tekijät päätyivät oikeaan ratkaisuun, sillä voin vain kuvitella, kuinka kamalalta 1980-luvun puolivälin digiefektein luotu ihmismäinen ankka näyttäisi nykypäivänä.

     Elokuvassa nähdään myös Paluu tulevaisuuteen -elokuvista (Back to the Future - 1985-1990) tuttu Lea Thompson laulaja-kitaristi Beverlynä, joka ottaa Howardin siipiensä... tai no, käsiensä suojaan, sillä ei Beverlyllä siipiä ole, myöhemmin Rita Hayworth - avain pakoon -leffasta (The Shawshank Redemption - 1994) tutuksi tullut Tim Robbins tohtoripyrkyri Philinä, sekä Jeffrey Jones pahana Universumin Synkkänä Ylivaltiaana. Thompson on roolissaan oiva, mutta ai kauhea, millaista myötähäpeää Robbinsin ja Jonesin yliampuvat esiintymiset tuottavat.

Howard - uuden ajan sankari on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen kiinnostavimmista sarjakuvaelokuvatapauksista. Inhosi elokuvaa tai oli sen fani (sellaisiakin nimittäin löytyy), ei kukaan voi kieltää, etteikö leffa olisi jollain tapaa ihailtavankin persoonallinen tapaus, joka vähät välittää esimerkiksi sellaisesta kysymyksestä, että kenelle elokuva on edes tehty? Vaikka pääroolissa on puhuva ihmismäinen ankka, ei kyseessä kuitenkaan ole mikään lastenelokuva, mikä käy selväksi alusta asti, kun Howard nähdään ryyppäämässä, polttelemassa sikaria ja vikittelemässä naisia. Nähdäänpä elokuvassa jopa paljaat ankkatissit. Mutta sitten taas Universumin Synkästä Ylivaltiaasta on tehty niin yliampuva pahis, että hahmo tuntuu kuuluvan enemmän johonkin lasten piirrossarjaan.

Elokuvaa vaivaa pahemman luokan identiteettikriisi, kun se hyppii aikuisille ja sitten taas lapsille suunnattujen kohtausten välillä. Kai tässä on yritetty tehdä jonkin sortin koko perheen viihdettä, josta kuka tahansa voisi riemastua, mutta nyt lopputulos on jotain, mikä tuntuu lähinnä luotaantyöntävältä. Hassua kyllä, tällä katselukerralla olin jotenkin osittain oikeassa mielentilassa, sillä elokuvan ensimmäisen puoliskon aikana toisaalta jopa pidin näkemästäni - tai ainakin siitä, kuinka poikkeavalta Marvel-leffalta Howard - uuden ajan sankari tuntuu nyt 40 vuotta myöhemmin. Pidin jopa hieman itse Howard Ankkaan liittyvästä sisäisestä kriisistä, kun hän yrittää sopeutua ihmisten sekaan, vaikka tämä jääkin aika pintapuoleiseksi. Phil kuitenkin ärsyttää heti ensinäkemiseltä ja kun leffa muuttuu loppupäässä tavanomaisemmaksi maailmanpelastusoperaatioksi, vekkulin erilainen elokuva laimenee turhankin tavanomaiseksi rymistelyksi, jonka finaali on liian pitkäksi venytetty. Lähes kaksituntisena Howard - uuden ajan sankari on muutenkin liian pitkä ja puolitoistatuntisena tämä hupsuttelu viihdyttäisi paremmin.

Howard - uuden ajan sankarin ohjasi Willard Hyuck ja elokuva jäikin taloudellisen epäonnistumisensa myötä miehen viimeiseksi ohjaukseksi. Hyuckin työ on levällään, kuten on myös hänen ja Gloria Katzin laatima käsikirjoitus. Teknisestikin Howard - uuden ajan sankari on ailahteleva. Elokuva on kelvollisesti kuvattu, lavasteet ovat mainiot ja käytännön tehostein toteutettu Howard Ankka näyttää hyvältä. Osa muista efekteistä ovat kuitenkin vanhentuneet aika kehnosti, erityisesti loppuhuipennuksessa. Äänimaailma äityy toisinaan ärsyttäväksi meteliksi, mutta musiikeista on pakko kehua lopun Howard the Duck -kappaletta, joka on aikamoinen korvamato.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Howard the Duck, 1986, Universal Pictures, Lucasfilm