Mayor of Kingstown, kausi 2 (2023) - sarja-arvostelu

MAYOR OF KINGSTOWN - KAUSI 2

Luojat: Taylor Sheridan ja Hugh Dillon

Näyttelijät: Jeremy Renner, Tobi Bamtefa, Emma Laird, Dianne Wiest, Hugh Dillon, Taylor Handley, Derek Webster, Hamish Allan-Headley, Aidan Gillen, Nishi Munshi, Michael Beach, Necar Zadegan, Nichole Galicia, George Tchortov, Rob Stewart ja Lane Garrison

Genre: trilleri, rikos, draama

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: 34 minuuttia - 52 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 54 minuuttia

Ikäraja: 16

Taylor Sheridanin ja Hugh Dillonin luoma rikosjännärisarja Mayor of Kingstown nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä marraskuussa 2021, joten jatkoa oli luvassa. Kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2022 ja lopulta Mayor of Kingstownin toisen tuotantokauden esitys alkoi tammikuussa 2023. Kausi sai kriitikoilta ailahtelevan vastaanoton, mutta katsojaluvut olivat jälleen korkeat. Itse olin jo pidemmän aikaa pohtinut Mayor of Kingstownin katselua. Nyt kun sarja on saamassa viidennen ja samalla viimeisen tuotantokauden, päätin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen. Pidin avauskaudesta ja aloitinkin positiivisin mielin kakkoskauden katselun.

Vankilamellakan jälkeen Mike pyrkii parhaansa mukaan pitää Kingstownin aisoissa, samalla kun hän yrittää suojella Iristä Milolta, joka onnistui livahtamaan pakoon mellakan aikana.

Jeremy Renner palaa rooliinsa Michael "Mike" McLuskyksi, joka sai avauskaudella Kingstownin "pormestarin" tittelin, hänen isoveljensä Mitchin (Kyle Chandler) kuoltua. Pormestarina Miken tehtävänä on pitää lähes läpimätä ja korruptoitunut Kingstownin kaupunki edes jotenkin mallillaan ja viime kauden finaalin vankilamellakan jäljiltä Mikella onkin kädet täynnä töitä heti ensiminuuteista lähtien. Renner on toistamiseen vakuuttava roolissaan ja katsojana voi samanaikaisesti ymmärtää hänen turhautumistaan, että myös huvittua siitä, kun Miken puhelin pirisee vähän väliä, eivätkä soittajien uutiset ole ikinä kivoja.

     Ykköskaudelta paluun tekevät myös Taylor Handley Miken pikkuveljenä Kylenä ja Dianne Wiest heidän äitinään Mariamina, Hugh Dillon Kylen poliisityöpari Ianina, Tobi Bamtefa rikollisjengi Cripsejä johtavana Bunnynä, sekä Aidan Gillen vankilasta karanneena gangsteri Milona ja Emma Laird hänelle aiemmin töitä tehneenä ja nyt Miken suojelua tarvitsevana Irisinä. Sivuhahmoista saadaan lisää irti kakkoskaudella ja jo Game of Thronesissa (2011-2019) katalaa Littlefingeriä näytellyt Gillen pääsee jälleen näyttelemään aikamoista lieroa. Bamtefa saa enemmän irti Bunnystä, joka nähtiin edelliskaudella lähinnä istuskelemassa pihallaan ja Lairdin näyttelemää Iristäkin onnistutaan syventämään, minkä lisäksi Irisin ja Miken välillä orastavat tunteet tuovat pientä herkkyyttä rosoisen kertomuksen keskelle.

Mayor of Kingstown jatkaa siitä, mihin avauskaudella jäätiin, niin tarinansa kuin tasonsa puolesta. Vankilamellakan takia ilmapiiri kaupungissa on kireä, kuin painekattilalla räjähtämispisteessä. Mellakassa kuoli niin monta vankia kuin vartijaa ja poliisiakin ja molemmat puolet ovat sitä mieltä, että kosto antaisi vastapuolelle opetuksen. Mellakalla oli myös ikävät seurauksensa esimerkiksi Bunnyn bisneksiin ja rikollisjengit pyrkivätkin hyödyntämään aiheutunutta sekasortoa noustakseen tilanteen huipulle. Hermostuneisuus saa itse kunkin liipaisinsormet herkille ja myös poliisiväkivalta lisääntyy päivä päivältä. Ei siis ole helppoa olla Mike, jonka luokse kaikki menevät, uskoen miehen pystyvän ratkomaan tilanteet sormiaan napsauttamalla.

Kakkoskausi pitää onnistuneesti imussaan läpi kymmenen jakson kestonsa. Kaupungin tilanteen kiristyessä stressitasot nousevat myös kotisohvalla ja on erittäin kiinnostavaa seurata, kuinka sinne tänne riepoteltu Mike yrittää pitää päänsä kylmänä ja löytää ratkaisun tilanteeseen. Yleisen levottumuuden lisäksi jännitystä tuo myös julman Milon pako vankilasta, miehen lähtiessä Irisin perään, jota kohtaan Mikelle on muodostunut tunteita. Pakkaa sekoitellaan joka jaksossa ja pitkästä aikaa sarjaa katsoessani minusta tuntui siltä, että kenelle tahansa sivuhahmoista voi missä tahansa välissä käydä huonosti. Kausi jätetään tiukkaan paikkaan ja odotankin nyt suurella mielenkiinnolla, mitä kolmoskausi tuo tullessaan...

Tuotantokauden ohjaajat pitävät jännitettä onnistuneesti yllä, samalla kun Taylor Sheridanin johtama käsikirjoitustiimi keksii erilaisia vaikeita tilanteita Miken pään menoksi, sekä nykii viekkaasti mattoa katsojan jalkojen alta. Teknisestikin Mayor of Kingstown pitää tasonsa. Toinen kausi on osaavasti kuvattu, lavasteet ovat hienot, puvustus oivallista ja maskeeraukset näyttävät onnistuneen rujoilta. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu ja Andrew Lockingtonin säveltämät musiikit tuovat mainion lisänsä tunnelmaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.6.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Mayor of Kingstown, Yhdysvallat, 2021-, 101 Studios, Bosque Ranch Productions, MTV Entertainment Studios, Paramount Television Studios

Mayor of Kingstown, kausi 1 (2021-2022) - sarja-arvostelu

MAYOR OF KINGSTOWN - KAUSI 1

Luojat: Taylor Sheridan ja Hugh Dillon

Näyttelijät: Jeremy Renner, Hugh Dillon, Tobi Bamtefa, Dianne Wiest, Taylor Handley, Emma Laird, Derek Webster, James Jordan, Hamish Allan-Headley, Aidan Gillen, Nishi Munshi, Michael Beach, Necar Zadegan, George Tchortov ja Kyle Chandler

Genre: trilleri, rikos, draama

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: 46 minuuttia - 1 tunti 5 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 36 minuuttia

Ikäraja: 16

Mayor of Kingstown on Taylor Sheridanin ja Hugh Dillonin luoma trillerisarja. Paramount tarttui projektiin ja alun perin se oli tarkoitus esittää televisioissa Paramount Networkin kautta, mutta yhtiö päättikin siirtää sen suoratoistopalveluunsa. Kuvaukset käynnistyivät toukokuussa 2021 ja lopulta Mayor of Kingstownin ensimmäisen tuotantokauden esitys alkoi puoli vuotta myöhemmin, marraskuussa 2021. Itse olen jo pidemmän aikaa pohtinut sarjan katselua ja kun huomasin sen saavan pian päätöksensä viidennen tuotantokautensa myötä, päätin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen. Katsoin Mayor of Kingstownin avauskauden läpi muutamassa päivässä.

Kingstownissa kaikki pyörii kaupungin seitsemän vankilan ja niiden yli 20 tuhannen vangin ympärillä. Korruption jyllätessä järjestystä ylläpitää "pormestariksi" kutsuttu Mitch McLusky. Mutta kun Mitch murhataan, hänen pikkuveljensä Miken on otettava hänen roolinsa Kingstownin uutena pormestarina.

Jeremy Renner näyttelee Mikea, Kingstownissa järjestystä ylläpitävän McLuskyn perheen keskimmäistä poikaa, josta tulee Kingstownin uusi "pormestari", kun hänen isoveljensä Mitch (Kyle Chandler) murhataan. Mike ei ollut ikinä toivonut roolia itselleen, mutta kun kaupunki ei näe ketään muuta varteenotettavaa vaihtoehtoa rooliin, hänen on pakko tarttua pestiin ja yrittää parhaansa saada Kingstown takaisin järjestykseen. Renner on nappivalinta päärooliin, tulkiten onnistuneesti hahmonsa kasvua, kun Mike alkaa omaksua auktoriteettia ja hoksaa, kuinka hommat pitää hoitaa.

     Sarjan avauskaudella nähdään myös Dianne Wiest Miken äitinä Mariamina, Taylor Handley Miken pikkuveljenä Kylena, sarjan toinen luoja Hugh Dillon poliisi Ian Fergusonina, Tobi Bamtefa Crips-katujengin pomona Bunnyna, James Jordan vanginvartija Edinä, Hamish Allan-Headley SWAT-tiimiä johtavana Sawyerina, Emma Laird venäläismafiaan kuuluvana Irisina, sekä Aidan Gillen yhtenä vangeista, Milo Sunterina. Sivunäyttelijätkin ovat hyviä rooleissaan, erityisesti Wiest McLuskyn perheen matriarkkana ja Laird Irisina. Laird pääsee esittelemään lahjojaan monipuolisesti läpi kauden.

Mayor of Kingstown osoittautui ensimmäisen kautensa perusteella jälleen yhdeksi erittäin mainioksi sarjaksi Taylor Sheridanilta. Jo sarjan premissi korruptoituneesta kaupungista ja siellä kaaosta kontrolloivasta perheestä on oivallinen. Kingstownissa kaikki pyörii kaupungin useiden vankiloiden ympärillä. Kaupungin virkavalta on enemmän tai vähemmän mätä ja katujengit pyrkivät usein määräämään, kuinka asiat toimivat. Erilaisia hämärädiileja solmitaan katujengien, poliisien, vankien ja vartijoiden välillä, kun kaikki pyrkivät pääsemään niskan päälle. Ja tämän keskellä vain "pormestari" pystyy pitämään kaiken aisoissa. 

On erittäin kiinnostavaa seurata Miken kulkua ja mitä kaikenlaisia mutkia hänen matkaansa heitetään. Juuri kun hän on saaut leppyyteltyä jonkun sotajalalle lähtevän katujengin johtajan, vankilasta tulee puhelua että yksi vartijoista on lavastanut vangin hyökkäyksen, ja niin edelleen. Puhelin soi kaiken aikaa ja rauhan mies löytää vain mökiltään, missä signaali ei toimi. Avauskauden monenlaisia ongelmia setviessä aika kuluu nopeasti ja jaksoja voi herkästi huomata tuijottaneensa useita putkeen. Kingstown jaksaa yllättää jakso toisensa perään sillä, kuinka pitkälle sen asukkaat ovat valmiita menemään. Jännitettä kasvatellaan onnistuneesti, kunnes kaikki eskaloituu tiivistunnelmaisessa finaalissa. Samalla sarja käsittelee hyvin vankien häikäilemätöntä kohtelua. Vaikka nämä rikolliset tietävät hyvin, miksi ovat lukemassa tiilenpäitä, ei heidän lusimisensa oikeuta vartijoita kohtelemaan heitä miten sattuu. Pidin aika paljonkin Mayor of Kingstownin avauskaudesta ja odotan nyt innolla näkeväni, kuinka sarja tästä jatkuu...

Tuotantokauden ohjaajat rakentavat tunnelmaa oivallisesti, samalla kun koko kauden käsikirjoittanut Taylor Sheridan pyörittelee hahmoja ja heidän kuvioitaan sujuvasti. Mayor of Kingstownin avauskausi on myös osaavasti kuvattu. Lavasteet ja asut ovat mainiot ja maskeeraustiimi on saanut aikaiseksi varsin häijyä jälkeä, kun konfliktit eskaloituvat ikävällä tavalla. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu Andrew Lockingtonin säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.5.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Mayor of Kingstown, Yhdysvallat, 2021-, 101 Studios, Bosque Ranch Productions, MTV Entertainment Studios, Paramount Television Studios

Shelby Oaks (2024) - elokuva-arvostelu

SHELBY OAKS

Ohjaus: Chris Stuckmann

Näyttelijät: Camille Sullivan, Sarah Durn, Brendan Sexton III, Robin Bartlett, Michael Beach, Keith David, Eric Francis Melaragni, Anthony Baldasare, Caisey Cole, Charlie Talbert, Emily Bennett ja Derek Mears

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 31 minuuttia

Ikäraja: 16

Shelby Oaks on YouTube-elokuvakriitikko Chris Stuckmannin ensimmäinen täyspitkä elokuva. Stuckmann oli lapsesta asti tehnyt lyhytelokuvia, tavoitteenaan päästä joku päivä tekemään kunnon leffoja. Yhdessä vaimonsa Samantha Elizabethin kanssa Stuckmann kehitteli tarinan, joka otti inspiraatiota Stuckmannin lapsuudesta Jehovan todistajana, hänen vaikeasta suhteestaan siskoonsa, joka jätti uskonnon kun Stuckmann oli vielä lapsi, sekä Stuckmannin ja Elizabethin pitkäaikaisesta yrityksestä saada lapsi. He saivat Paper Street Picturesin tuottaja Aaron B. Koontzin tarttumaan projektiin vuonna 2019 ja kiinnostusta lisätäkseen Stuckmann työsti useita feikkidokumentteja aaveiden metsästäjistä YouTubeen. Rahoituksen Stuckmann keräsi käynnistämällä Kickstarter-kampanjan, missä hänen seuraajansa pystyivät tukemaan projektia rahallisesti eri etuuksia vastaan. Yli kymmenentuhannen rahoittajan ja lähes puolentoista miljoonan dollarin potin myötä kuvaukset käynnistyivät toukokuussa 2022. Tuotanto seisahtui vuonna 2023 näyttelijöiden lakon takia, mutta alkuvuodesta 2024 elokuva saatiin toistaiseksi valmiiksi ja maailmanensi-iltansa Shelby Oaks sai Kanadassa Fantasia Film Festivalilla heinäkuussa 2024. Kun kauhutekijä Mike Flanagan ja Neon-yhtiö innostuivat näkemästään, he hyppäsivät mukaan projektiin ja antoivat Stuckmannille lisää rahaa, jotta hän pystyi kuvaamaan mukaan juttuja, jotka olivat aiemmin jääneet pois käsikirjoituksesta budjettirajoitusten takia. Uudistettu Shelby Oaks sai ensi-iltansa lokakuussa 2025 Yhdysvalloissa ja lopulta elokuva saapui myös Suomeen, suoraan digimyyntiin ja vuokralle. Itse olen odottanut leffan näkemistä todella paljon. Olen katsonut Stuckmannin videoita noin viidentoista vuoden ajan ja hän toimikin isoimpana innoittajani, kun ryhdyin arvostelemaan elokuvia. Pommitin Night Visions -festivaalia lähemmäs vuoden ajan, jotta he ottaisivat leffan esitykseensä ja kun Shelby Oaks saapui vihdoin vuokralle, katsoin sen lähes välittömästi.

Paranormaaleja ilmiöitä tutkivat tubettajat katoavat Shelby Oaksin autiokaupungissa. Kaksitoista vuotta myöhemmin yhden näistä tutkijoista, Riley Brennanin sisko Mia saa käsiinsä heidän kuvaamaansa materiaalia ja hoksaa niistä johtolangan, mikä voisi johtaa hänet Rileyn jäljille.

Camille Sullivan näyttelee Mia Brennania, joka on ollut musertunut siitä lähtien, kun hänen siskonsa, yliluonnollisuuksista kiinnostunut Riley (Sarah Durn) katosi tutkimustensa aikana. Mia uskoo, että hänen siskonsa olisi vielä elossa jossain ja kun hän saa Rileyn ja tämän kavereiden kuvaamia videoita haltuunsa, hän päättää aloittaa etsinnät uudelleen. Sullivan on kelpo valinta rooliinsa, tulkiten hyvin hahmonsa sinnikkyyttä löytää siskonsa. Mia on pidettävä hahmo, jonka toivoo toki onnistuvan tavoitteessaan.

     Elokuvassa nähdään myös Brendan Sexton III Mian aviomiehenä Robertina, Michael Beach etsivä Burkena, Emily Bennett katoamisesta dokumenttia tekevänä Janetina, Charlie Talbert mielisairaana Wilsonina, Robin Bartlett yksikseen asuvana Norma-rouvana, sekä Keith David vanginvartija Jacobsonina. Tarkkaavaisimmat katsojat voivat myös bongata Stuckmannin Sam-vaimon elokuvan alkupäästä yhtenä haastateltavista. Sivunäyttelijätkin hoitavat tonttinsa passelisti, joskin suuri osa hahmoista jäävät aika yksiulotteisiksi tyypeiksi. Muun muassa The Thing - "se" jostakin -scifikauhusta (The Thing - 1982) ja Unelmien sielunmessusta (Requiem for a Dream - 2000) tuttu Keith David tuo tiettyä konkarinäyttelijäpuolta joukkoon, mikä jo itsessään saa Shelby Oaksin ravistelemaan tietyt tubettajan tekemään elokuvaan kohdistuvat amatöörisyysluulot pois.

Shelby Oaks jäi mielestäni harmillisen ailahtelevaksi kauhuelokuvaksi, jossa on selvät vahvuutensa, mutta myös valitettavat heikkoutensa. Elokuvan vahvuus on se, että Stuckmannissa on kyllä kunnon ainesta ohjaajaksi. Draamaosastolla hänellä on vielä hieman hakemista, mutta kauhupuolella mies näyttää osaavansa rakentaa jännittävää ilmapiiriä ja tiivistunnelmaisia kohtauksia. Erityisen epämukavia tunteita tuottaa usein taustalle piilotettu kiilusilmäinen olento, minkä lisäksi mukaan mahtuu pari muutakin vahvaa hetkeä, jotka saavat kyllä sydämen hakkaamaan hieman lujempaa. Yksi näistä on muuten kuvattu samassa vankilassa kuin Rita Hayworth - avain pakoon (The Shawshank Redemption - 1994)!

Elokuvan kompastuskivi on kuitenkin sen käsikirjoitus, josta löytyy hyvät puolensa, mutta joka jättää aika paljon toivomisen varaa. Stuckmann on työstänyt omista elämänkokemuksistaan kelpo juonen, mutta tarinankerronta on hieman tökkivää. Rileyn katoamiseen liittyvä mysteeri avautuu vähän kömpelösti, eivätkä paljastukset tai loppuratkaisu tunnu erityisen palkitsevilta kärsivälliselle katsojalle. Lisäksi tekstistä paistavat turhankin paljon läpi eri kauhuelokuvat, jotka ovat selvästi inspiroineet Stuckmannia. Vähän väliä katsojana voi huomata pohtivansa, että "tämä kohtaus on otettu tästä elokuvasta ja tuo juttu on napattu tuosta leffasta". Se ei vielä itsessään ole ongelma, mutta ajoittain tuntuu, ettei Stuckmann ihan ole saanut pyöriteltyä näistä tutuista jutuista mitään erityisen kiinnostavaa ja uutta. Shelby Oaks on siis tunnelmaltaan mainio, mutta käsikirjoitukseltaan ontuva kauhuleffa, joka jättää kuitenkin mielenkiinnolla odottamaan, mitä Stuckmann saa seuraavaksi aikaan.

Teknisesti Shelby Oaks on pääasiassa pätevä. Elokuva on kuvattu hyvin ja mukaan mahtuu muutamia todella tyylikkäitä otoksia, oli kyse sitten kamerasommittelusta, kameran liikkeistä tai valaisusta. Etenkin pimeyteen taustalle piilotettu olento saa niskavillat nousemaan pystyyn joka kerta, kun sen bongaa. Oman viehätyksensä mukaan tuo alun dokumentaarisempi ote, jonka olisi melkeinpä toivonut jatkuvan pitkin elokuvaa. Lavasteet ovat hienot, puvustus oivallista ja maskeeraukset ovat mainiot. Tehosteet ajavat asiansa ja äänimaailmakin on osaavasti rakennettu James Burkholderin, ja Mike Flanaganin myötä mukaan hypänneiden Newtonin veljesten säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.3.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Shelby Oaks, Yhdysvallat, 2024, Paper Street Pictures, Intrepid Pictures, Title Media, Hlbrk Ent

Arvostelu: Saw X (2023)

SAW X

Ohjaus: Kevin Greutert

Pääosissa: Tobin Bell, Shawnee Smith, Synnøve Macody Lund, Renata Vaca, Paulette Hernandez, Octavio Hinojosa, Steven Brand, Joshua Okamoto, Michael Beach ja Costas Mandylor

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 58 minuuttia

Ikäraja: 18

James Wanin kauhuelokuva Saw (2004) oli jättimenestys, joten jatkoa oli tietysti luvassa. Saw II (2005), Saw III (2006), Saw IV (2007), Saw V (2008), Saw VI (2009) ja Saw VII 3D (2010) saivat lähinnä negatiivista palautetta kriitikoilta, mutta ne olivat silti taloudellisia hittejä. Kesti kuitenkin seitsemän vuotta, kunnes elokuvasarjan seuraava osa Jigsaw (2017) ilmestyi, mitä seurasi omaa tarinaansa samassa maailmassa kertonut Spiral: From the Legacy of Saw (Spiral: From the Book of Saw - 2021). Heti Spiralin ilmestyttyä Twisted Pictures ilmoitti työstävänsä kymmenettä elokuvaa. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2022 ja nyt Saw X on saapunut elokuvateattereihin. Omat odotukseni elokuvaa kohtaan eivät olleet korkeat. Pidän alkuperäisestä Sawista, mutta sen jatko-osat ovat olleet pääasiassa kehnoja kidutuspornorainoja, jotka muuttuivat vähitellen shokeeraavista tylsiksi. Enemmän David Fincherin Seitsemää (Se7en - 1995) kuin MTV:n musiikkivideoita muistuttava Spiral oli mielestäni piristävän kelvollinen lisäys sarjaan ja olisinkin toivonut lisää samanlaisia leffoja, jos sarjaa oli pakko jatkaa. Odotuksiani latisti entisestään se, että kymmenennen osan kerrottiin sijoittuvan ensimmäisen ja toisen leffan väliin. Kävin silti katsomassa Saw X:n sen lehdistönäytöksessä päivää ennen ensi-iltaa.

Vääryyksiä tekeviä ihmisiä sairaisiin peleihinsä vangitseva Jigsaw, eli John Kramer saa kuulla aivokasvaimensa kehittyneen parantumattomaksi ja että hänellä olisi elinaikaa jäljellä vain muutama kuukausi. Kramer etsii hoitokeinoa muualta, mikä johtaa hänen kaikkien aikojen henkilökohtaisimpaan peliinsä.

Jäätyään pois Spiralista, Tobin Bell tekee kuuden vuoden tauon jälkeen paluun John Krameriksi, eli Jigsaw'na tunnetuksi sarjamurhaajaksi, joka testaa ikäviä asioita tehneiden ihmisten selviytymiskykyä sairailla peleillään, toivoen, että mahdollisesti selvittyään elossa, nämä ihmiset muuttaisivat tapansa parempaan suuntaan. Joku saattaa nyt tässä kohtaa kummastella, että: "mitä ihmettä, John Kramerhan kuoli jo kolmannessa Saw-leffassa, miten hän voi olla edelleen mukana?" Saw X sijoittuukin ajallisesti kahden ensimmäisen elokuvan väliin, kun Kramerin hirmutestit olivat vasta alkamaisillaan. Bell on tuttuun tapaansa hyvä roolissa, onnistuen yllättäen kymmenennessä osassa syventämään hahmoaan entisestään. Saw X:ssä Kramer nousee selkeämmin päähenkilöksi kuin aiemmissa osissa ja epäonnisten pelaajien sijaan elokuva seuraakin juuri tätä kieroa nukkemestaria kaiken takana. Elokuva paneutuu entistä enemmän siihen, mikä Krameria oikein puskee tekemään näitä hirveyksiä ja yrittää maalailla hahmosta jopa jonkin sortin antisankaria ja koston julmaa enkeliä.

     Paluun tekee myös Krameria auttanut Amanda, jona nähdään edelleen Shawnee Smith, jota ei ole edes yritetty nuorentaa samannäköiseksi kuin ensimmäisissä Saw-leffoissa, mikä takuulla rikkoo illuusiota monen katsojan silmissä. Uusina hahmoina taas esitellään ihmehoitoja järjestävä tohtori Cecilia Pederson (Synnøve Macody Lund), tätä auttavat tohtori Mateo (Octavio Hinosoja), Valentina (Paulette Hernandez) ja Gabriela (Renata Vaca), sekä heidän hoitojensa avulla parantuneet Henry (Michael Beach) ja Parker (Steven Brand). Sivunäyttelijätkin suoriutuvat osistaan kelvollisesti ja heidän hahmonsa toimivat passelisti tässä uudessa pelissä.

Saw X jätti minulle ristiriitaisen tunteen. Se on toisaalta täysin tarpeeton ja rahan perässä tehty lisäys elokuvasarjaan, joka ei tuo periaatteessa mitään uutta mukaan tai mullista isompaa tarinaa millään lailla, kuten sarjan aiemmat osat ovat pääasiassa pyrkineet tekemään. Mutta toisaalta taas se on elokuvana parempi kuin ainakin puolet leffasarjan edellisistä osista. Isoa kokonaisuutta katsoen tarina on turha väliinputoaja, jonka pitää mennä sen ehdoilla, että elokuvan pitää alkaa siitä, mihin ensimmäinen Saw loppui ja sen pitää myös päättyä siihen, mistä Saw II alkaa. Se ei voi sekoittaa pakkaa oikein millään lailla, koska muuten se rikkoisi aiempaa jatkumoa, joten sen täytyy tyytyä kertomaan omaa irrallista peliään, jolla ei ole sen kummempia seurauksia.

Tämänkertainen peli on kuitenkin yksi sarjan kiinnostavimmista, koska se on niin voimakkaan henkilökohtainen Kramerille. On kiinnostavaa seurata pelin kulkua tällä kertaa aiemmin pahiksena pidetyn Kramerin vinkkelistä. Kun aiemmin halusi nähdä ihmisten selviytyvän peleistään, tällä kertaa huomaa jopa kannustavansa Krameria. Elokuvan aikana pohditaankin - joskin aika löyhästi - Kramerin puuhien moraalisuutta. Voiko millään perustella sen, kuinka sairaisiin skenaarioihin hän valitsemansa ihmiset sysää? Entä jos nämä ihmiset ovat pahempia kuin itse Kramer? Ajatuksen tasolla kiinnostava tilanne johtaa harmillisesti siihen, että jännite loistaa poissaolollaan. Kramerin ja Amandan puolesta ei jännitä, koska katsojana tietää jo heidän selviytyvän seuraaviin osiin, mutta myöskään pelaajien puolesta ei jännitä, koska katsojan vinkkelistä he saattavat jopa ansaita potentiaalisesti karun kohtalonsa. Pakolliset lopun käänteet jättivät minut myös ristiriitaisiin tunnelmiin. Tapahtumahetkellä käänteet tuntuvat ovelilta, jälkikäteen pohdittuna epärealistisilta. Katsojaa pyydetään myös jälleen olemaan ajattelematta liikaa, että millä ilveellä nämä kierot pelit ihan oikeasti pistetään kasaan? Ja kuka kolmipyörällään kulkevaa, tässä kohtaa jo ikonista Billy-nukkea liikuttaa?

Elokuvan ohjauksesta vastaa Kevin Greutert, joka oli ohjannut leffasarjaan jo aiemmin ihan menevän Saw VI:n ja sarjan kirkkaasti surkeimman osan, Saw VII 3D:n. Saw X:ssä Greutert onnistuu paremmin kuin edellisissä, osittain siitä syystä, että hänellä on käsissään astetta laadukkaampi (joskin silti aika kömpelö) käsikirjoitus. Jigsaw'n ja Spiralinkin teksteistä vastannut kaksikko Peter Goldfinger ja Josh Stolberg ovat sentään halunneet entistä enemmän panostaa hahmoihin pelkän kidutusmässäilyn sijaan, mutta jättävät tekstiinsä taas aukkoja, eivätkä selvästi luota katsojiinsa, kun välillä jopa viisi minuuttia sitten lausuttuja repliikkejä pitää näyttää uudestaan, jotta kaikki pysyisivät varmasti tapahtumissa perässä. Teknisellä puolellaan Saw X palaa vanhojen silppuleikkausten ja hektisten kameratyöskentelyjen maailmaan. Vielä niitä enemmän koin korniksi sen, että kohtaukset Meksikossa näytetään perinteiseen Hollywood-tyyliin kellertävän filtterin läpi. Erikoistehostetiimille täytyy kyllä antaa pisteet, sillä niin uskottavia he saavat kuvottavista näyistään. Tekoverellä läträtään litratolkulla ja paatuneemmankin Saw-fanin vatsaa vääntää taatusti jossain kohtaa. Äänimaailma luottaa liikaa pöljiin ja kovaäänisiin äkkisäikäytyksiin, mutta musiikkipuolesta jälleen vastaava Charlie Clouser tunnelmoi kivasti sävellyksillään. Saw'n tunnusmelodia on yksi sarjan parhaista puolista.

Yhteenveto: Saw X on ihan kiva, joskin aika tarpeettomalta tuntuva lisäys kidutusleffasarjaan. Elokuvan sijoittaminen kahden ensimmäisen leffan väliin ajaa tekijät asemaan, missä heidän täytyy kulkea täysin näiden kahden elokuvan ehdoilla, eikä erityiseen sooloiluun ole varaa. Ongelmaksi myös koituu se, ettei John Kramerin ja Amandan puolesta voi jännittää, sillä heidän tietää selviytyvän kakkososaan. Tämänkertaisten pelaajienkaan puolesta ei jaksa jännittää, sillä katsojan silmissä he saattavat jopa ansaita mahdolliset kohtalonsa. Samalla elokuvan tarina on kuitenkin useampaa Saw-leffaa vahvempi, sillä tämänkertainen peli on niin henkilökohtainen Kramerille. Ansat ovat ihan kekseliäitä ja tehostetiimi pääsee luomaan toinen toistaan kuvottavampia näkyjä, pääasiassa käytännön efektein tehtynä. Lopun käänteet jättävät muun elokuvan tavoin ristiriitaiset fiilikset. Saw X on hieman ontuva paketti, josta löytyy onnistumisensa, mutta myös selvät vikansa. Silti se nousee elokuvasarjansa kärkikastiin - mikä tosin kertoo ehkä enemmän muiden osien laadusta (tai laaduttomuudesta). Jos olet pitänyt aiemmista Saw-leffoista, kannattaa tämä kymmeneskin osa käydä kurkkaamassa.

Lopputekstien aikana nähdään vielä lyhyt kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.9.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Saw X, 2023, Lionsgate, Lionsgate Productions, Twisted Pictures, Aldea M Estudios, Corazón Films