maanantai 6. toukokuuta 2019

Arvostelu: Rita Hayworth - avain pakoon (The Shawshank Redemption - 1994)

RITA HAYWORTH - AVAIN PAKOON

THE SHAWSHANK REDEMPTION



Ohjaus: Frank Darabont
Pääosissa: Tim Robbins, Morgan Freeman, Bob Gunton, Clancy Brown, William Sadler, James Whitmore, Mark Rolston ja Gil Bellows
Genre: draama
Kesto: 2 tuntia 22 minuuttia
Ikäraja: 16

The Shawshank Redemption, eli suomalaisittain Rita Hayworth - avain pakoon perustuu Stephen Kingin tarinaan "Rita Hayworth and Shawshank Redemption" vuodelta 1982. Elokuvan teko lähti liikkeelle, kun ohjaaja Frank Darabont osti tarinan filmioikeudet Kingiltä ja kirjoitti sen pohjalta käsikirjoituksen. Hän ehdotti ideaa Castle Rock -yhtiölle, joka innostui tarinasta ja antoi Darabontin tehdä filminsä. Kuvaukset lähtivät käyntiin kesällä 1993 ja vaikka pitkät kuvauspäivät olivat tekijöiden ja näyttelijöiden mielestä tuskaa, leffa saatiin viimeisteltyä ja lopulta Rita Hayworth - avain pakoon sai ensi-iltansa syksyllä 1994. Elokuvasta pidettiin kovasti, mutta se ei menestynyt kovin kummoisesti. Filmi oli myös ehdolla seitsemästä Oscar-palkinnosta, muttei voittanut niistä ainuttakaan. Kuitenkin vuosien varrella sen suosio on vain kasvanut ja kasvanut jopa niin paljon, että suurella Internet Movie Database -sivustolla se on ollut jo noin kymmenen vuotta 250:n parhaan elokuvan listan ensimmäisellä sijalla! Tämän takia Rita Hayworth - avain pakoon herätti minun huomioni ja ihmettelin, mikä ihmeen leffa tämä oikein on ja miten se on noin suosittu? Kului kuitenkin vuosia ennen kuin vihdoin näin elokuvan ja vaikka pidin sitä erittäin hyvänä, en ymmärtänyt, mikä siinä olisi muka niin upeaa ja mahtavaa. 2017 alussa katsoin leffan uudestaan, sillä halusin kirjoittaa siitä arvostelun, mutten vieläkään pitänyt sitä erityisen ihmeellisenä. En kuitenkaan julkaissut arviotani ja kun oli kulunut melkein vuosi siitä, kun olin sen kirjoittanut, minun teki mieli katsoa Rita Hayworth - avain pakoon uudelleen. Onneksi tein niin, sillä vasta siinä kohtaa leffa kolahti aivan täysillä ja olin vain äärimmäisen vaikuttunut alusta loppuun. Vaikka olin onnellinen siitä, että voin vihdoin oikeasti ylistää elokuvaa, oli tämä myös harmillista, sillä jouduin kirjoittamaan lähes koko arvosteluni uudestaan...

Andy Dufresnea syytetään vaimonsa ja tämän rakastajan murhasta, jolloin hän joutuu Shawshankin vankilaan. Siellä hän saa ystäviä, auttaa vartijoita hyvällä numeropäällään, parantaa vankien elämää ja suunnittelee pakoa...

Tim Robbins esittää Andy Dufresnea, joka tuntuu alkupuolella hiljaiselta ja kun muut luulevat, ettei hän vain uskalla puhua, hän oikeasti tutkii muita ja koko Shawshankin vankilaa etäältä, luoden päässään suunnitelmia. Andy on erittäin mielenkiintoinen hahmo, sillä hänestä alkaa vähitellen löytyä uusia puolia. Hahmolla on loistava numeropää ja pankin varajohtaja kun on, monet Shawshankissa alkavat turvautua häneen raha-asioissaan. Elokuvan aikana hän alkaa parantamaan vankien oloa, esimerkiksi laajentamalla Shawshankin kirjaston tarjontaa. Robbins on erittäin mainio roolissaan, vaikka välillä hänen psykoottinen ilmeensä tuntuukin oudon karmivalta.
     Täydellisen kertojaäänen omaava Morgan Freeman näyttelee Rediä, joka voi saada tarjottua vangeille mitä vain he haluavatkaan, koska hänellä on loistavat suhteet ulkopuoliseen maailmaan. Tällä tavoin hän on yksi Shawshankin suosituimmista vangeista. Red kiinnostuu erikoisesta Andysta ja auttaa häntäkin saamaan tarvikkeita. Red toimii tosiaan kertojaäänenä, jolloin Freemanin ääni pääsee upeasti käyttöön. Tuttuun tapaansa myös Freemanin roolisuoritus on upea; hän on aivan täydellinen valinta rooliinsa vangiksi, joka on alkanut kyllästyä vankilaelämään ja menettää toivoaan vapautumisesta.




Shawshankin ilkikurista vankilanjohtaja Nortonia näyttelee erinomaisesti Bob Gunton. Norton ei oikein pidä Andysta, mutta joutuu suostumaan Andyn tekoihin, sillä vain Andy osaa auttaa häntä. Johtaja Nortonista on luotu onnistuneen uhkaava hahmo henkisesti ja leffan aikana pääseekin näkemään, kuinka julma hän osaa olla. Fyysisesti uhkaavana hahmona toimii ylivartija Hadley (Clancy Brown), joka tottelee Nortonia ja pitää vangit kurissa, vaikka se pistäisi heidät sairaalakuntoon.
     Muita vankihahmoja ovat William Sadlerin esittämä Heywood, joka on olevinaan kova äijä, muttei oikeasti olekaan täysin sitä; Mark Rolstonin näyttelemä Bogs, joka on heikkoja vankeja raiskaavan "sisko"-porukan johtaja, James Whitmoren esittämä vanha Brooks, joka työskentelee vankilan kirjastossa, sekä loppupuolella mukaan tuleva, Gil Bellowsin esittämä nuori Tommy, joka kertoo olleensa jo useissa vankiloissa ennen Shawshankia. Katsojana haluaa kaiken aikaa nähdä, että Bogsille kävisi huonosti, kun taas Brooksia käy usein sääliksi, sillä hän on viettänyt suurimman osan elämästään vankilassa, eikä tiedä enää paljoa ulkopuolisesta maailmasta.

No onko Rita Hayworth - avain pakoon se kaikkien aikojen paras elokuva? Sehän riippuu tietty täysin katsojasta. Vaikka pidinkin teoksesta kolmannella kerralla enemmän, ei se silti pääse kymmenen suosikkileffani joukkoon. Mutta on se silti aivan mielettömän upea filmi ja yksi parhaista, minkä olen koskaan nähnyt! Elokuva pystyy todella loistaviin asioihin erittäin yksinkertaisin tavoin. Sen tarina on erinomaisesti kerrottu sekä visuaalisesti, että Redin kertojaäänen kautta. Shawshankin vankilasta on luotu vaikuttava paikka, joka sisältää oman kulttuurinsa ja tapansa, joita katsoja pääsee seuraamaan. Vaikka mukana on useita karuja hetkiä, kuten raiskaavat "siskot" ja hakkaavat vartijat, vankilaan mahtuu yllättävän kauniita ja iloisiakin kohtauksia. On erittäin kiehtovaa seurata, kuinka Andy kehittyy leffan aikana ja miten hän alkaa muuttamaan vankilaa uusille ystävilleen mieluisammaksi paikaksi. Muutenkin hahmoja rakennetaan hienosti läpi elokuvan, jolloin heistä pitää ja välittää paljon. Tämän huomaa varsinkin parissa kohtauksessa, joista on saatu aikaiseksi yllättävän koskettavat. Hieman ennen puolta väliä nähdään pitkä surullinen osio, joka on niin liikuttava, että meinasin itkeä! Ja kuten olen usein arvosteluissani sanonut, minä en yleensä ikinä itke elokuvien aikana. Saa nähdä, avaako Rita Hayworth - avain pakoon kyynelhanat ensi kerralla. Suosittelenkin siis jo tässä kohtaa muistaa nenäliinat mukaan, jos uskot alkavasi herkästi vollottamaan.




Sen lisäksi, että elokuva onnistuu liikuttamaan, se saa myös kauhistelemaan sitä, kuinka kauan hahmot joutuvat olemaan vankilassa. Ajan kulumista ei filmissä oikeastaan näe, vaan se tuodaan esille hahmojen keskusteluissa tai Redin puheessa katsojille. Ei kestä kauaa, kun Red jo kertoo, että Andy on ollut vankilassa vuoden ja yhdessä kohtaa Red selittää, että hän pääsee auttamaan Andya kerran vuodessa kuukauden ajan, mikä viestii siitä, että tällaista on tapahtunut aika kauan. Ja sitten katsojille paljastetaan, että on kulunut YHDEKSÄNTOISTA vuotta siitä, kun Andy joutui vankilaan ja katsoja ei voi olla ajattelematta, kuinka hirveää se olisi. Ja Redin puheista käy selville, että hän on ollut Shawshankissa kaksi kertaa sen ajan! Näyttelijät esittävät hienosti, kuinka vuodet vaikuttavat heihin, mutta harmillisesti tekijät eivät ole miettineet, että noin kahdessakymmenessä vuodessa ihmiset muuttuvat aika paljon. Ainoa ongelmani leffan kanssa onkin se, etteivät maskeeraajat ole tehneet hahmoista lähes yhtään vanhemman näköisiä elokuvan loppupäässä kuin miltä he näyttivät alussa. Tällaisen ison yksityiskohdan puuttuminen vie itseltäni hieman pois teoksen uskottavuudesta, mutta se on liian pieni tekijä vähentämään pisteitä.

Rita Hayworth - avain pakoon kestää lähes kaksi ja puoli tuntia, mutta se ei yllättävää kyllä tunnu niin pitkältä, vaikka lähes koko filmi tapahtuukin vain vankilan muurien sisällä. Kuten jo sanoin, tarina ja tunnelma ovat niin upeasti rakennettuja, että vankiladraaman seuraaminen on äärimmäisen ... vitsi tulossa ... vangitsevaa. Saattaa olla, että jossain kohtaa katsoja vapautetaan hahmojen kanssa, mutta sitä en kerro. Sen kuitenkin sanon, että elokuvan loppuhuipennus on aivan mielettömän fantastinen! Huipennusta pohjustetaan hienovaraisesti lähes koko leffan ajan ja kun suuri paljastus vihdoin tehdään, on katsoja aivan täpinöissään siitä, kuinka hienosti elokuva päättyy. On harmi, että tarkkaan mietittynä suomalainen nimi Rita Hayworth - avain pakoon paljastaa loppuhuipennuksen, mutta se ei onneksi vie pois katsojan kokemaa tunnetta. Lopputekstien alkaessa olin todella hämilläni. En tiedä, mikä elokuvassa oli aiemmin häirinnyt minua niin paljon. Nyt olin vain täysillä mukana ja aivan huikean vaikuttunut kokemastani!




Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa tosiaan Frank Darabont, joka on tehnyt mahtavaa työtä elokuvan kanssa. Hän on saanut mukaan paljon tunnetta ohjaajana ja kirjoittanut erinomaista dialogia käsikirjoitukseensa. Ehdoton suosikkirepliikkini kaikista elokuvan hienoista lauseista on, kun Andy toteaa, että aiemmin hän oli täysin viaton ja vasta vankilassa hänestä tuli rikollinen. On suuri harmi, ettei Darabont tee elokuvia enää, sillä hänen toinen teoksensa Vihreä maini (The Green Mile - 1999) on myös loistava elokuva ja hauskasti sekin perustuu Stephen Kingin kirjaan. Rita Hayworth - avain pakoon on tyylikkäästi kuvattu ja on hienoa, että elokuva on oikeasti kuvattu vankilassa, mikä on hienosti lavastettu. Puvustajat ovat tehneet taidokasta työtä vankihaalareiden kanssa. Leikkaus on mahtavaa läpi leffan, enkä lähtisi poistamaan tai lisäilemään mitään. Äänimaailma on oivallinen ja Thomas Newmanin säveltämät musiikit lisäävät hienosti tunnelmaa surullisien ja iloisien hetkien aikana.

Yhteenveto: Rita Hayworth - avain pakoon ei ole mielestäni kaikkein paras elokuva, mutta on se ehdottomasti yksi parhaista! Ohjaaja-käsikirjoittaja Frank Darabont on saanut aikaiseksi aivan mielettömän huikean ja koukuttavan kokonaisuuden, joka pitää katsojaa tiukasti otteessaan erinomaisella tarinallaan, jännittävillä hetkillään ja aivan täydellisellä loppuhuipennuksellaan, joka toimii joka katselukerralla yhtä mahtavasti. Vankilaelämästä on saatu hienosti oma kulttuurinsa ja katsoja seuraa sekä kiehtoutuneena että kauhistuneena paikan tapahtumia. Hymy nousee usein huulille, mutta parissa kohtaa voi myös tulla tippa linssiin. Etenkin ennen puolta väliä nähtävä osio on erittäin koskettava, sillä siihen on onnistuttu luomaan niin voimakas tunnelataus. Näyttelijät ovat myös todella mainioita. Tim Robbins on nappivalinta päärooliin, psykoottisista ilmeistään huolimatta. Bob Gunton on erinomainen inhottavana vankilanjohtajana, mutta parhaimman roolityön tekee kuitenkin upea Morgan Freeman, jonka ääntä käytetään juuri oikein läpi filmin. Ainoa ongelmani elokuvan kanssa on se, että vaikka hahmot viettävät useita vuosia vankilassa, sitä ei näe ulkoisesti lainkaan, mikä on harmillinen virhe maskeeraajilta. Tämä on kuitenkin niin pieni ongelma, ettei elokuvalta voi sen takia ottaa pisteitä pois. Kyseessä todella on yksi parhaista elokuvista, minkä olen koskaan nähnyt ja sanon täysin suoraan, että jokaisen pitää katsoa Rita Hayworth - avain pakoon ainakin kerran elämässään!




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.2.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.goldposter.com
The Shawshank Redemption, 1994, Castle Rock Entertainment


1 kommentti: