Voicemails for Isabelle (2026) - elokuva-arvostelu

VOICEMAILS FOR ISABELLE

Ohjaus: Leah McKendrick

Näyttelijät: Zoey Deutch, Nick Robinson, Harry Shum Jr., Leah McKendrick, Lukas Cage, Nick Offerman, Toby Sandeman, Megan Danso, Gil Bellows, Tanis Dolman ja Ciara Bravo

Genre: romantiikka, komedia, draama

Kesto: 1 tunti 58 minuuttia

Ikäraja: 13

Voicemails for Isabelle on Netflixin uusi romanttinen komedia. Elokuvan teko käynnistyi jo vuonna 2019, jolloin sen päätähtenä oli tarkoitus nähdä Hailee Steinfeld, ohjaajana piti toimia Sharon Maguire ja leffan oli tarkoitus tulla teattereihin Sonyn levittämänä. Projekti ajautui kuitenkin Netflixille uuden työryhmän kera. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2025 ja nyt Voicemails for Isabelle on julkaistu Netflixin suoratoistopalvelussa. Itse en ollut järin kiinnostunut elokuvasta, mutta päätin silti antaa sille juhannusviikonloppuna mahdollisuuden.

Jillin sisko Isabelle menehtyy syöpään ja tapana käsitellä suruaan Jill jatkaa ääniviestien lähettämistä siskonsa numeroon. Jill ei kuitenkaan tiedä, että Isabellen puhelinnumero on siirtynyt uudelle käyttäjälle, Wesille, joka hissuksiin rakastuu Jilliin, kuunnellessaan naisen viestejä.

Zoey Deutch näyttelee Jilliä, San Franciscossa asuvaa ja kokin urasta haaveilevaa naista, jolla on varsin hektinen elämä. Elämänsä monenlaisista sotkuista Jill soittaa päivittäin syöpää sairastavalle siskolleen Isabellelle (Ciara Bravo), joka on sairautensa takia jumissa kotonaan. Kun Isabelle lopulta menehtyy, kuolema murskaa Jillin. Vanhoista tavoista ei kuitenkaan pääse eroon, vaan Jill lähettää edelleen ääniviestejä, joissa hän selittää päiviensä kulkua... tietämättä että Isabellen numero on siirtynyt Wesille, texasilaiselle kiinteistönvälittäjälle, jota näyttelee Nick Robinson, joka on muuten Deutchin vanha koulukaveri high schoolista. Wesin päivien huippuhetkiksi muodostuu näiden ääniviestien kuuleminen ja hän rakastuukin hissuksiin Jilliin, tietämättä edes miltä nainen näyttää. Deutch ja Robinson ovat oivalliset rooleissaan. Deutch heittäytyy erittäin mainiosti osaansa Jillinä, tulkiten hyvin hahmonsa monia tunteita. Heidän väliltä löytyy myös hyvin kemiaa.

     Elokuvassa nähdään myös Gil Bellows ja Tanis Dolman Jillin ja Isabellen vanhempina, Nick Offerman Jillin pomona, eksentrisenä kokki Bastienina, Lukas Gage ja Megan Danso Jillin kanssa samassa ravintolassa työskentelevinä Arthurina ja Zellana, Toby Sandeman deittailupodcastia pitävänä Tylerina, sekä Harry Shum Jr. ja elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja Leah McKendrick Wesin ystäväpariskuntana Andyna ja Breedana. Sivunäyttelijöistä paras on Offerman, joka on täydellinen valinta itseään aivan liian korkeassa arvossa pitäväksi, kameroiden edessä herttaiselta vaikuttavaksi, mutta todellisuudessa inhottavasti käyttäytyväksi ja surkeaa ranskalaiskorostusta mongertavaksi Bastieniksi.

Jollain tavalla rakastamaansa läheistään sureva nainen lähettää viestejä edesmenneen läheisensä numeroon, tapana käsitellä suruaan, vain jotta viestit päätyvätkin jonkun miehen uuteen puhelimeen ja hissuksiin mies rakastuu naiseen näiden viestien myötä ja päättää tavata hänet. Hmm, jos tämä kuulostaa tutulta, olet todennäköisesti nähnyt muutaman vuoden takaisen romanttisen komedian Love Againin (2023). Jopa se pakollinen draamantynkä, eli että kun hahmot kohtaavat, viestit saanut mies ei paljasta totuutta siitä mistä naisen tuntee, mikä muodostuu tietty myöhemmin ongelmaksi, on periaatteessa sama molemmissa elokuvissa. Mutta siinä, missä Love Again taantui myötähäpeälliseksi Celine Deonin mainostempuksi, Voicemails for Isabelle on itse asiassa jopa varsin toimiva ja jopa hieman tunteikas elokuva, hyödyntäen samanlaista juonta onnistuneemmin.

On Voicemails for Isabellessakin ongelmansa. Esimerkiksi mielestäni leffan komediaosasto oli toisinaan liian noloon koheltamiseen nojaavaa ja sen enempää spoilaamatta sanon vain, että loppuratkaisu kulkee sitä kliseisintä latua, kun elokuvalla olisi mahdollisuus tehdä jotain rohkeampaa. Tästä huolimatta pidin näkemästäni. Jillin ja Isabellen vahva sisaruussuhde rakennetaan hyvin heti kättelyssä, jolloin Isabellen kuolema tuntuu katsojastakin aidosti pahalta. Deutchin ja Robinsonin kemian ansiosta Jillin ja Wesin kohtaukset nostavat hymyn huulille, vaikka takaraivossa jyskyttääkin tieto siitä, että jossain kohtaa Jillille paljastuu se, että Wes ei ollut rehellinen siitä, miksi saapui San Franciscoon. Epätasaisuuksineenkin Voicemails for Isabelle on oikein kelvollinen romanttinen komedia, jonka katsoo ainakin kerran sujuvasti.

Elokuvan ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa tosiaan Breedaa näyttelevä Leah McKendrick, jonka työ jää mielestäni ailahtelevaksi, mutta silti leffa yltää plussan puolelle. Erityisesti jäin toivomaan, että McKendrick ei olisi vienyt elokuvaa loppuun sitä kaikista ilmiselvintä reittiä, vaan olisi uskaltanut revitellä genrelle poikkeuksellisemmin. Teknisesti Voicemails for Isabelle on mainio. Elokuva on osaavasti kuvattu ja pääasiassa sujuvasti leikattu kasaan. Lavastus-, puvustus- ja maskeeraustiimit hoitavat tonttinsa hyvin ja äänityöskentelykin on oivallista Este Haimin ja Amanda Yamaten säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.6.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Voicemails for Isabelle, Yhdysvallat, 2026, Escape Artists, Netflix Studios, Sony Pictures Releasing

The Legend of Korra, kausi 1: Ilma (The Legend of Korra - Book One: Air - 2012) - sarja-arvostelu

THE LEGEND OF KORRA - KAUSI 1: ILMA

THE LEGEND OF KORRA - BOOK ONE: AIR

Luojat: Michael Dante DiMartino ja Bryan Konietzko

Näyttelijät: Janet Varney, David Faustino, P. J. Byrne, J. K. Simmons, Seychelle Gabriel, Mindy Sterling, Kiernan Shipka, Steve Blum, Dee Bradley Baker, Logan Wells, Darcy Rose Byrnes, Lance Henriksen, Daniel Dae Kim ja Clancy Brown

Genre: animaatio, fantasia, seikkailu, toiminta, komedia

Jaksomäärä: 12

Jakson kesto: noin 23 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 36 minuuttia

Ikäraja: 6

Maa. Tuli. Ilma. Vesi.

Michael Dante DiMartinon ja Bryan Konietzkon luoma animoitu fantasiasarja Avatar (Avatar: The Last Airbender - 2005-2008) oli ylistetty menestys, joten sille päätettiin tehdä jatkoa. Alun perin työnimellä "Avatar: Legend of Korra" käynnistyneen projektin oli tarkoitus olla pelkkä yhden kauden mittainen minisarja. Ideat kuitenkin paisuivat tekijäkaksikon mielessä ja lopulta he saivat Nickelodeon-kanavan suostumaan isompaan sarjaan, vaikka aluksi kanava oli huolissaan, että naispäähenkilöllä sarja ei saisi korkeita katsojalukuja. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä ja animaattorit kävivät töihin, kun sarja kulki vielä nimellä "The Last Airbender: Legend of Korra" ja lopulta ytimekkäämmin ihan vain The Legend of Korra alkoi pyöriä televisioissa huhtikuussa 2012. Itse katsoin lapsena alkuperäistä Avataria ja pidin siitä valtavan paljon. Ennen Netflixin näyteltyä versiota katsoin sarjan vihdoin alusta loppuun ja se nousi edelleen suosikkisarjojeni joukkoon. Kun pääsin kuulemaan sarjan musiikkeja livekonsertissa Helsingin Jäähallissa ja nyt kun sekä uusi animaatioelokuva Avatar Aang: The Last Airbender (2026), kuten myös uusi animaatiosarja Avatar: Seven Haves ovat tulossa, päätin vihdoin katsoa myös The Legend of Korran.

On kulunut 70 vuotta siitä, kun avatar Aang päihitti Tulen valtiaan Ozain ja palautti rauhan maailmaan. Aangin kuoltua on syntynyt uusi avatar, vedentaitaja nimeltä Korra. Teini-ikäisenä Korra matkustaa Republic Cityyn, oppimaan ilmantaitoa Aangin pojalta, kun hän kohtaa Ekvalistit ja heitä johtavan Amonin, joka osaa poistaa ihmisiltä kyvyn hallita elementtejä.

The Legend of Korra ei tosiaan jatka avatar Aangin ja tämän kavereiden seikkailuja, vaikka hahmot esiintyvätkin avauskaudella muutamassa takaumassa. Kuten jo alkuperäissarja Avatarissa kävi selväksi, uusi avatar syntyy, kun edellinen on kuollut. Aang on siis valitettavasti jo menehtynyt tämän sarjan alussa ja uusi avatar on syntynyt vesiheimoon. Tämä Korra-tyttö (äänenä Janet Varney) on seikkailunhaluinen nuorukainen, joka on teini-ikään mennessä onnistunut jo oppimaan tulen ja maan veden lisäksi, mutta rauhallisuutta vaativa ilma tuottaa hänelle yhä suuria vaikeuksia. Korra on tykättävä uusi avatar, jonka seikkailuun lähtee ihan mielellään, vaikkei hänelle olekaan asetettu samanlaista selvää missiota, kuten edeltäjälleen, jonka vastuulla oli koko maailman pelastaminen.

     Muita hahmoja sarjassa ovat Aangin poika Tenzin (J. K. Simmons), hänen vaimonsa Pema (Maria Elizabeth Sheldon Bamford), heidän lapsensa Meelo (Logan Wells), Jinora (Kiernan Shipka) ja Ikki (Darcy Rose Byrnes), tulentaitajaveljekset Mako (David Faustino) ja Bolin (P. J. Byrne), Makon tyttöystävä Asami (Seychelle Gabriel), Tophin tytär, päällikkö Beifong (Mindy Sterling), poliitikko Tarrlok (Dee Bradley Baker), sekä Amon (Steve Blum), joka pitää elementtien hallitsijoita ja erityisesti avataria tavan kansan sortajina ja johtaakin Ekvalisteiksi kutsuttua ryhmää, joka aikoo poistaa kaikilta kyvyn hallita elementtejä. Amon on mielenkiintoinen pahis, sillä tämän pointtia voi jopa ymmärtää, eikä hän vaikuta vain haluavan hallita maailmaa. Muuten sivuhahmot ovat aika unohdettavia tyyppejä, eivätkä vaikkapa tulentaitajaveljekset Mako ja Bolin tarjoa samanlaista lisäystä päätrioon avatarin rinnalle kuin alkuperäissarjan sisarukset Katara ja Sokka.

Valitettavasti The Legend of Korra ei ainakaan ensimmäisellä tuotantokaudellaan onnistunut tekemään erityisempää vaikutusta ja se jäi kauas alkuperäisen Avatarin mestarillisuudesta. Ja ei, kyse ei ole siitä, että näin miehenä en haluaisi katsoa naispuolisen sankarin seikkailuja, kuten Nickelodeonilla pelättiin. Korra on oiva päähenkilö ja mukavan erilainen kuin Aang, joka pakoili aluksi suurta vastuutaan, mutta otti itseään niskasta kiinni opetellakseen loput elementit ja pelastaakseen maailman diktaattorimaiselta Ozailta. Ongelma on lähinnä siinä, että The Legend of Korran tarina ei yksinkertaisesti ole läheskään niin mukaansatempaava ja koukuttava kuin Avatarin. Tähän vaikuttaa erityisesti se, että siinä missä Avatarissa katsoja oli heti perillä siitä, mikä oli vaakalaudalla ja mikä Aangin kohtalo on, nyt rauhan aikana Korralle ei saada uutena avatarina laadittua selvää tehtävää ja tarkoitusta. Toki hiljalleen esiin nousee Amon ja hänen joukkonsa, jotka luovat kiinnostavan moraalisen pohdinnan elementtien taitajien ja tavallisen kansan vastakkainasettelusta, mutta eipä tässäkään mennä sellaisiin syvyyksiin kuin Avatar meni kypsien teemojensa parissa. Vielä kun suuri osa kaudesta käytetään kisoihin eri elementintaitajien kesken, sekä romanttiseen neliödraamaan Korran, Bolinin, Makon ja Asamin välillä, kausi lipsuu vähän väliä tylsemmille laduille, kadottaen jännitteen. 

Jos jotain pidin erityisen mielenkiintoisena The Legend of Korrassa, niin sitä miten sarja käsittelee tuttua maailmaansa. Yleensä fantasiatarinoissa nämä maailmat eivät kehity ja vaikkapa J. R. R. Tolkienin kertomuksissa Keski-Maa pysyy samanlaisena vuosituhannesta toiseen. The Legend of Korrassa on kuitenkin päätetty lähestyä kulunutta aikaa realistisemmasta vinkkelistä. Kuten tosielämässä maailma on muuttunut villisti 70 vuodessa, myös tässä tämä satumaailma on kokenut reippaita muutoksia. Maailma on yhä tunnistettavissa, mutta esimerkiksi teknologian kanssa on tehty reippaita hyppyjä eteenpäin. Jos itse tarinaan olisi panostettu samalla lailla kuin tämän maailman kehittämiseen, voisi The Legend of Korra päästä lähelle Avatarin loistoa, mutta tällaisenaan se jää harmillisen keskiverroksi jatkotarinaksi, joka ei edes juuri innosta katsomaan lisää.

Visuaalisesti The Legend of Korra toimii kuitenkin oivallisesti. Piirrosjälki näyttää hyvältä ja hahmot liikkuvat sulavasti, etenkin toimintakohtausten aikana. Taustat ovat usein pullollaan yksityiskohtia, oli kyse sitten näteistä luontomaisemista tai edellisen sarjan lokaatioita modernimmasta Republic Citystä. Myös värien ja varjojen käyttö on pätevää. Äänimaailmakin on osaavasti rakennettu ja Benjamin Wynnin säveltämät musiikit säestävät seikkailua menevästi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.4.2025

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org

The Legend of Korra, Yhdysvallat, 2012-2014, Nickelodeon Animation Studios, Ginormous Madman

Over Your Dead Body (2026) - elokuva-arvostelu

OVER YOUR DEAD BODY

Ohjaus: Jorma Taccone

Näyttelijät: Jason Segel, Samara Weaving, Timothy Olyphant, Juliette Lewis, Keith Jardine, Paul Guilfoyle, Jake Curran, Andy Cohen, Iina Kuustonen, André Eriksen, Ilkka Villi ja Kumail Nanjiani

Genre: komedia, trilleri

Kesto: 1 tunti 45 minuuttia

Ikäraja: 18

Over Your Dead Body on uudelleenfilmatisointi norjalaisesta kauhukomediasta Aina kuolemaan asti (I onde dager) vuodelta 2021. Jo ennen alkuperäiselokuvan julkaisua, sen ohjaaja Tommy Wirkola ilmoitti tekevänsä siitä englanniksi uuden version. Kuitenkin vuonna 2024 Wirkola jättäytyi pelkäksi tuottajaksi, kun taas The Lonely Island -ryhmästä tuttu Jorma Taccone korvasi hänet ohjaajana. Elokuva kuvattiin loppuvuodesta 2024 täällä Suomessa, Tampereella ja maailmanensi-iltansa Over Your Dead Body sai South by Southwest -elokuvafestivaaleilla Texasissa. Nyt leffa on julkaistu Amazon Prime Videon suoratoistopalvelun valikoimaan. Itse kiinnostuin projektista heti kun kuulin, että Suomessa kuvataan jälleen uutta amerikkalaistuotantoa. Minua harmittikin kun Over Your Dead Body ei saanut täällä teatterijulkaisua, mutta katsoin elokuvan pian huomattuani sen saapuneen Prime Videoon.

Dan ja Lisa matkaavat viikonlopuksi mökille, näennäisesti korjatakseen pitkään rappeutuneen avioliittonsa. Todellisuudessa Dan suunnittelee murhaavansa Lisan, yrittäen saada sen näyttämään onnettomuudelta. Danin juonittelut menevät kuitenkin pilalle monesta eri syystä...

Ensisilmäyksellä-komediasarjasta (How I Met Your Mother - 2005-2014) tuttu Jason Segel ja Ready or Not -kauhukomedioista (2019-2026) tuttu Samara Weaving näyttelevät aviopari Dan ja Lisa Burtonia, joiden rakkaus on romahtanut aikapäiviä sitten. Dan on entinen elokuvaohjaaja, joka pääsee enää tekemään lähinnä mainoksia, kun taas Lisa on näyttelijä, jonka teatteriura ei oikein ota tuulta siipiensä alle. Pariskunta purkaa katkeroituneita tunteitaan päivittäin toisiinsa ja Dan on päättänyt, että nyt hän on saanut tarpeekseensa. Avioeron sijaan Dan tosin on laatinut juonen Lisan murhaamiseksi heidän kesämökillään. Segel ja Weaving ovat mainioita rooleissaan, tulkiten hyvin hahmojensa pitkään kestänyttä inhoa toisiaan kohtaan. Vielä paremmaksi heidän roolisuorituksensa muuttuvat elokuvan edetessä ja mökkiviikonlopun eskaloituessa entistä hurjempiin mittoihin.

Over Your Dead Body on toki uudelleenfilmatisointi muutaman vuoden takaisesta norjalaiselokuvasta, joten kyseisen leffan nähneille tämä jenkkiversio ei todennäköisesti tarjoa mitään yllätyksiä. Mutta jos et minun tapaani ole nähnyt Wirkolan Aina kuolemaan asti -elokuvaa, suosittelen katsomaan Over Your Dead Bodyn mahdollisimman sokkona ja sen takia pyrinkin tässä arvostelussa puhumaan sen tapahtumista niin ympäripyöreästi kuin pystyn. Danilla on omat hurjat motiivinsa vaimonsa viemiseksi mökille viikonlopuksi, mutta tämä reissu sisältää runsaasti mojovia käänteitä, jotka jaksavat niin yllättää kuin naurattaa läpi leffan keston.

Sen lisäksi, että tarina jaksaa vedellä mattoa katsojan jalkojen alta tasaisin väliajoin, kääntämällä tilanteita nurinkurin tai sekoittamalla pakkaa ulkoisilla tekijöillä, myös tunnelma on kohdillaan. Over Your Dead Body on mustalla huumorilla höystetty trilleri ja leffa osaakin olla niin synkällä tavalla hauska kuin aika jännittävä. Tunnin ja kolmen vartin kesto kulkee pääasiassa hujauksessa, eikä kestänyt kauaa, kun minua oikeasti turhautti, ettei elokuvaa älytty tuoda Suomen teattereihin - onhan se kuvattu Tampereella ja Ylöjärvellä. Suomalaisille katsojille mukana onkin pari vekkulia lisäyllätystä, enkä puhu vain paikallisille tutuista lokaatioista ja maisemista...

Tommy Wirkolan jättäydyttyä uudelleenfilmatisoinnissa pelkän tuottajan asemaan, ohjaajaksi valikoitui tilalle Jorma Taccone, joka muistetaan The Lonely Island -sketsimusiikkiryhmästä, sekä hulvattomasta Popstar: Never Stop Never Stopping -elokuvasta (2016). Taccone tasapainottelee hyvin huumorin ja jännitteen välillä, sekä saa näyttelijät irrottelemaan onnistuneesti. Teknisestikin Over Your Dead Body on mainio ja lopputekstien mukaan ilahduttavan iso osa työryhmästä olivat paikallisia. Elokuva on osaavasti kuvattu ja Suomen nättejä metsä- ja järvimaisemia katselee enemmän kuin mielellään. Lavasteet ovat mainiot, asut oivalliset ja niin maskeeraukset kuin tehosteet äityvät koko ajan verisemmiksi. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu Matthew Comptonin säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.6.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Over Your Dead Body, Yhdysvallat, 2026, XYZ Films, 74 Entertainment, 87North, IPR.VC, Resolute Films

How I Met Your Father, kausi 1 (2022) - sarja-arvostelu

HOW I MET YOUR FATHER - KAUSI 1

Luojat: Isaac Aptaker ja Elizabeth Berger

Näyttelijät: Hilary Duff, Francia Raisa, Christopher Lowell, Tom Ainsley, Suraj Sharma, Tien Tran, Kim Cattrall, Daniel Augustin, Ashley Reyes, Leighton Meester, Josh Peck, Aby James, Paget Brewster, Kyle MacLachlan, Laura Bell Bundy, Joe Nieves ja Cobie Smulders

Genre: komedia

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: 25 minuuttia - 28 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 25 minuuttia

Ikäraja: 12

Carter Baysin ja Craig Thomasin luoma komediasarja Ensisilmäyksellä (How I Met Your Mother - 2005-2014) oli suuri menestys, joten sille päätettiin tietty tehdä jatkoa. Bays ja Thomas kynäilivät Emily Spiveyn ja Greta Gerwigin kanssa pilottijakson jatkosarjalle "How I Met Your Dad", jossa oltaisiin nähty Gerwig ja Meg Ryan. Pilottijakso kuvattiin, mutta CBS-kanava hylkäsi sen. Sen sijaan CBS tilasi Isaac Aptakerilta ja Elizabeth Bergeriltä oman pilotin samanlaisen idean pohjalta. Aptakerin ja Bergerin kiireiden This Is Us -sarjan (2016-2022) parissa kuitenkin viivästytti tuotantoa ja vasta alkuvuodesta 2021 he vapautuivat työstämään Ensisilmäyksellä-sisarsarjaa. Kuvaukset käynnistyivät saman vuoden elokuussa ja How I Met Your Fatherin ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä tammikuussa 2022 (Suomeen sarja saapui myöhemmin Disney+ -palvelun kautta). Sarja sai nuivan vastaanoton kriitikoilta, eikä se ollut erityinen katsojatilastohittikään, mutta se voitti parhaan kuvauksen ja leikkauksen Emmy-palkinnot. Kun viime syksynä päätin katsoa ja arvostella Ensisilmäyksellä-sarjan läpi sen 20-vuotisjuhlan kunniaksi, päätin katsoa myös How I Met Your Fatherin siihen perään - siitäkin huolimatta, että inhosin alkuperäissarjan loppuratkaisua, ja tiesin etukäteen että tämä uusi sarja tulisi jäämään kesken.

Vuonna 2050 Sophie Tompkins kertoo pojalleen, kuinka tapasi hänen isänsä.

How I Met Your Father ei jatka Ensisilmäyksellä-sarjan tuttujen hahmojen tarinaa (onneksi, sillä Tedin, Barneyn ja Robinin tarinakaaret pilattiin jo alkuperäissarjan lopuksi niin huolellisesti), vaan esittelee täysin uuden hahmokattauksen. Sinkkuelämää-sarjasta (Sex and the City - 1998-2004) tuttu Kim Cattrall näyttelee Sophie Tompkinsia, joka kertoo pojalleen, kuinka tapasi tämän isän. Tarinassa nuorta Sophieta esittää Hilary Duff. Sophie on tosirakkaudesta haaveileva taiteilijasielu, joka haluaisi rohkaistua valokuvaajana joskus myymään otoksiaan taideteoksina. Duff sopii passelisti osaansa, mutta eipä Sophie vielä tällä avauskaudella ollut mielestäni erityisen kiinnostava tai hauska tyyppi.

     Sophien lähipiiriin kuuluvat hänen paras ystävänsä ja kämppiksensä Valentina (Francia Raisa), tämän uusi brittipoikaystävä Charlie (Tom Ainsley), baaria pyörittävä Sid (Suraj Sharma) ja hänen tyttöystävänsä Hannah (Ashley Reyes), Sidin kämppis Jesse (Christopher Lowell) ja hänen adoptiosiskonsa Ellen (Tien Tran). Sophien tapaan suuri osa sivuhahmoistakaan ei tehnyt juuri vaikutusta, mutta kaikki enemmän tai vähemmän ajavat asiansa. Sid ja Hannah jäävät hieman tylsiksi, kun taas Ainsley ja Tran yrittävät kiusallisenkin liikaa rooleissaan Charliena ja Elleninä, eivätkä he ole läheskään niin hulvattoman hauskoja kuin he vaikuttavat luulevan olevansa.

Kuten etukäteen osasin odottaa, How I Met Your Father on todella turha rahastus hittikomediasarjan pohjalta, mutta ei se onneksi ole sieltä huonoimmasta päästä. Hahmot eivät vielä toistaiseksi säväyttäneet ja parit alkuperäissarjan hahmojen cameot tuntuvat kömpelön päälleliimatuilta, kun itselleni olisi oikein hyvin riittänyt se, että Sid ja Jesse asuvat tutussa asunnossa. Tavallaan minua jopa harmitti, että sarjan on pakko olla lisäosa jollekin aiemmalle komediasarjalle, kun se voisi pienin muutoksin olla täysin oma juttunsa. Ensisilmäyksellä kun ei keksinyt New Yorkissa asuvien kaverusten ja heidän suhdesotkujen puimisesta kertovien komediasarjojen konseptia. Nimeä muuttamalla ja iäkkään, tarinaa kertovan Sophien poistamisella How I Met Your Father voisi olla oma juttunsa ja siten jopa omalla tavallaan viehättävä jäänne ajalta, kun läpinaurettuja tilannekomediasarjoja vielä tehtiin.

Nyt sisarsarjana How I Met Your Fatheria painaa se, että se kierrättää vanhaa ideaa, mutta huomattavasti ponnettomammin. Sarja ei pääse vauhtiin, kun se on kiinni Ensisilmäyksellä-sarjan kuvioiden toistossa. Avauskausi jääkin lähinnä vain ihan kivaksi. Sen kymmenen vajaan puolen tunnin mittaista jaksoa katsoo kyllä helposti läpi, mutta eivätpä nämä hahmot ja heidän kuvionsa tosiaan kunnolla nappaa mukaansa. Sieltä täältä löytyy hauskoja heittoja, mutta muuten huumoriosastokin jää lähinnä semihuvittuneiden hymähdysten tasolle.

Tuotantokauden ohjaajat (suurimman osan Ensisilmäyksellä-sarjasta ohjannut Pamela Fryman on ohjannut myös puolet tämän sarjan avauskaudesta) pitävät kivan kepeää ilmapiiriä hyvin yllä, mutta Isaac Aptakerin ja Elizabeth Bergerin johdolla toimiva käsikirjoitustiimi ei saa aikaiseksi järin kiinnostavia hahmoja tai omaperäisiä kuvioita. Teknisesti How I Met Your Father on kuitenkin pätevästi tehty. Kausi on osaavasti kuvattu ja leikattu. Lavasteet näyttävät hyviltä - niin vanhat tutut lokaatiot kuin uudet ympäristöt - ja puvustuskin on oivallista. Äänimaailma on kelvollisesti kasattu, joskin Jeff Cardonin säveltämät musiikit toimivat lähinnä vain merkkeinä kohtausten vaihdoista. Tunnuskappaleena toimii tässäkin sarjassa Hey, Beautiful, joskin Lennon Stellan esittämänä alkuperäisen The Solidsin sijaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.2.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

How I Met Your Father, Yhdysvallat, 2022-2023, 20th Television, Bays Thomas Productions, Hulu Originals, The Walk-Up Company

Berliini ja Nainen ja kärppä (Berlín y la dama del armiño - 2026) - sarja-arvostelu

BERLIINI JA NAINEN JA KÄRPPÄ

BERLÍN Y LA DAMA DEL ARMIÑO

Luojat: Álex Pina ja Esther Martínez Lobato

Näyttelijät: Pedro Alonso, Tristán Ulloa, Julio Peña Fernández, Begoña Vargas, Michelle Jenner, Joel Sánchez, Inma Cuesta, José Luis García-Pérez, Marta Nieto, David Novas, Edu Román ja Álvaro Morte

Genre: rikos

Jaksomäärä: 8

Jakson kesto: 41 minuuttia - 1 tunti 21 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 21 minuuttia

Ikäraja: 13

Espanjalainen rikossarja Rahapaja (La casa de papel - 2017-2021) nousi niin suureen suosioon, että sitä päätettiin jatkaa Netflixissä vielä kolmen kauden ajan, sarjan alkuperäisen päättymisen jälkeen. Tämän lisäksi fanisuosikkihahmo Berliinille päätettiin tehdä oma sarjansa. Jouluna 2023 ilmestynyt Berliini (joka kulkee nykyään uudella nimellä Berliini ja Pariisin jalokivet) oli myös suosittu, joten sille päätettiin tehdä jatkoa. Nyt selkeän toisen tuotantokauden sijaan Netflix on julkaissut uuden sarjan Berliini ja Nainen ja kärppä. Itse pidin aluksi aivan valtavan paljon Rahapajasta. Ensimmäinen ryöstö oli erinomainen ja sarja olisi aika lailla täydellinen paketti, jos se olisi maltettu jättää siihen. Toinen ryöstö heikkeni kausi kaudelta, enkä juuri pitänyt sarjan päätöskaudesta, enkä Berliinin omasta sarjasta. Odotukseni eivät siis olleet korkeat Berliini ja Nainen ja kärppää kohtaan, mutta päätin silti antaa sarjalle mahdollisuuden.

Berliini kerää tiiminsä kokoon espanjalaiskaupunki Sevillassa, ryöstääkseen Leonardo Da Vincin kuuluisan Nainen ja kärppä -maalauksen. Ryöstöön liittyy kuitenkin jotain enemmän kuin aluksi vaikuttaa...

Berliinin ensimmäisen kauden... tai siis "Berliini ja Pariisin jalokivien" tutut hahmot tekevät paluun Berliinin toisell... siis Berliini ja Nainen ja kärppä -sarjassa. Keskiössä on tietty Pedro Alonson näyttelemä velmu varas Andrés de Fonollosa, eli Berliini, jolla on jälleen aikamoinen ryöstö suunnitteilla. Tällä kertaa kohteena on Nainen ja kärppä, Leonardo Da Vincin maalaus. Alonso on aina mainiossa vedossa virnuilevana ja nokkelana Berliininä, joka pyrkii koko ajan olemaan pari askelta edellä muita. Häntä auttamassa ovat Berliinille aina uskollinen Damián (Tristán Ulloa), entiset rakastavaiset Roi (Julio Peña Fernández) ja Cameron (Begoña Vargas), sekä pariskunta Keila-hakkeri (Michelle Jenner) ja Bruce (Joel Sánchez). Damián on yhä oiva oikea käsi Berliinille, mutta sen sijaan en piitannut yhtään Roin ja Cameronin draamasta, Cameronin lähdettyä viimeksi ex-poikaystävänsä Jimmyn (Edu Román) matkaan, minkä lisäksi myös Keilan ja Brucen kohdalle rakennettu kolmiodraama turhautti turhuudellaan. Näyttelijät kuitenkin vähintään ajavat asiansa.

     Uusina hahmoina Berliini ja Nainen ja kärppä esittelee taskuvaras Candelan (Inma Cuesta), joka herättää Berliinin huomion, Málagan herttuaan Álvaro Hermoso de Medinan (José Luis García-Pérez) ja hänen vaimonsa, herttuatar Genoveva Danten (Marta Nieto), sekä heidän henkivartijansa Samuelin (David Novas). Candela on kelpo hahmo Berliinin rinnalle ja Cuesta istuu passelisti rooliinsa. Myös García-Pérez ja Nieto toimivat hienostuneena herttuapariskuntana.

Rahapaja on valitettavasti mojova esimerkki aluksi mahtavasta sarjasta, jota ei suosion takia osattu lopettaa, kun oltiin vielä huipulla. Jo Berliinin ensim... Berliini ja Pariisin jalokivet oli heikko lisärahastus ja valitettavasti Berliini ja Nainen ja kärppä on vieläkin kehnompi. Viekkaiden ryöstäjien viehätys on jo kadonnut, eikä tämänkertainen operaatio onnistu millään nappaamaan mukaansa. Asiaa ei toki auta yhtään se, että iso osa sarjasta käytetään kahden eri kolmiodraaman setvimiseen, mikä käy jo parin jakson jälkeen puuduttavaksi pakkopullaksi. Siinä kohtaa, kun vihdoin ihan oikeasti päästään ryöstön pariin, minua ei yksinkertaisesti kiinnostanut enää nähdä, mitä näille hahmoille käy ja onnistuvatko he tavoitteissaan.

Berliini ja Nainen ja kärppä yrittää aivan liikaa matkia Ocean's Eleven - korkeiden panoksien (Ocean's Eleven - 2001) kaltaisia näppäriä rikosleffoja, mutta vaivaannuttavan kömpelösti. Sarja ei ole läheskään niin ovela kuin se selvästi luulee olevansa, etenkään loppusuoran ajassa edestakaisin hyppelyn kanssa. En tuntenut jännitettä tapahtumaketjua seuratessani, huumoripuoli jätti minut kylmäksi, tietyt fanipalvelusratkaisut tuntuivat laiskoilta ja lopun suuret dramaattiset hetket olivat mielestäni yhtä tyhjän kanssa. Finaalijakso on vieläpä tarpeettomasti venytetty lähes puolentoista tunnin mittaiseksi. Berliini ja Nainen ja kärppä oli minulle viimeinen naula Rahapajan arkkuun, eikä minua kiinnosta nähdä näitä ryöstäjiä enää jatkossa.

Tuotantokauden ohjaustiimin työ on ailahtelevaa, eikä saa napattua mukaansa. Melodraama ja velmu ryöstö eivät onnistu kulkemaan käsi kädessä. Käsikirjoittajat taas jäävät niin jumiin hahmojen suhteiden pitkästyttävään venkslaamiseen, että se pääpointti unohtuu lähes täysin. Sentään Berliini ja Nainen ja kärppä on hyvin kuvattu, mukana on hienoja lavasteita, tyylikästä puvustusta ja Frank Montasellin ja Lucas Peiren säveltämät musiikit ajavat asiansa taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.6.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.filmaffinity.com

Berlín y la dama del armiño, Espanja, 2026, Vancouver Media

Toimistoromanssi (Office Romance - 2026) - elokuva-arvostelu

TOIMISTOROMANSSI

OFFICE ROMANCE

Ohjaus: Ol Parker

Näyttelijät: Brett Goldstein, Jennifer Lopez, Betty Gilpin, Jodie Whittaker, Mary Wiseman, Tony Hale, Bradley Whitford, Roger Bart, Edward James Olmos, Amy Sedaris, Rick Hoffman ja Jackie Sandler

Genre: romantiikka, komedia

Kesto: 1 tunti 54 minuuttia

Ikäraja: 13

Office Romance, eli suomalaisittain Toimistoromanssi on Jennifer Lopezin ja Brett Goldsteinin tähdittämä romanttinen komedia. Goldstein kirjoitti elokuvan yhdessä Joe Kellyn kanssa, alun perinkin tarkoituksenaan tähdittää sitä Lopezin kanssa. Aluksi Lopez torjui käsikirjoituksen, kaksikon lähetettyä sen hänelle, mutta Goldstein kokeili onneaan uudelleen ja lopulta Lopez tarttui projektiin. Kuvaukset käynnistyivät maaliskuussa 2025 ja nyt Toimistoromanssi on julkaistu Netflixissä. Itseäni elokuva ei juuri etukäteen kiinnostanut muuten kuin Goldsteinin takia. Minulta kestikin pari viikkoa, ennen kuin sain vihdoin aikaiseksi katsoa elokuvan.

Lentoyhtiön johtajan Jackie Cruzin ja hänen uuden lakimiehensä Daniel Blanchflowerin välille kehkeytyy salasuhde, jonka paljastuminen pistäisi koko yhtiön tulevaisuuden vaakalaudalle.

Brett Goldstein näyttelee Daniel Blanchfloweria, Yhdysvalloissa asuvaa brittiläistä lakimiestä, joka pestataan lentoyhtiö AirCruzin uudeksi juristiksi, juuri kun yhtiö on ongelmissa väitetyn salasuhteen ja sitä myöten myös korruption takia. Jennifer Lopez taas esittää Jackie Cruzia, AirCruzin perustajan (Edward James Olmos) tytärtä ja yhtiön nykyistä toimitusjohtajaa. Jackie on alaistensa silmissä aikamoinen tiukkis, jota kaikki enemmän tai vähemmän pelkäävät. Daniel näkee kuitenkin nopeasti naisen läpi, mikä saakin Jackien laskemaan muurinsa miehen läsnäollessa. Eikä aikaakaan, kun tunteet kuumenevat ja he huomaavat rikkoneensa AirCruzin ehdotonta sääntöä, että työkaverit eivät saa seurustella. Goldstein ja Lopez molemmat ajavat asiansa rooleissaan, mutta heidän väliltä ei mielestäni löydy juuri kemiaa. Hauska fakta muuten, että Toimistoromanssi on jo toinen elokuva, jossa Olmos ja Lopez näyttelevät isää ja tytärtä, ensimmäisen ollessa Selena (1997).

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Betty Gilpin Jackien uskottuna assistenttina Sydneynä, Mary Wiseman Danielin assistenttina Clairina, Bradley Whitford AirCruzin entisenä lakitiimin johtajana Vancena, Tony Hale AirCruzin HR-edustajana Georgena, Roger Bart kilpailevan Falcon Airlines -lentoyhtiön johtajana Buttenina, sekä Jodie Whittaker Danielin vankilassa viruvana siskona Lizzynä. Sivunäyttelijöistä parhaiten tonttinsa hoitaa Gilpin Sydneynä, joka inhoaa Danielia heti ensinäkemältä, eikä suostu millään myöntämään, että hänen kannattaisi jäädä jo kotiin, ihan viimeisillään olevan raskautensa takia.

Minun pieni toivonkipinäni Toimistoromanssin suhteen oli se, että Brett Goldstein on näyttänyt taitojaan sarjoissa Ted Lasso (2020-) ja Shrinking (2023-) niin näyttelijänä kuin myös käsikirjoittajana. Toivoin, että hän onnistuisi kehittelemään jotenkin poikkeuksellisen hyvän romanttisen komedian, joka ei taantuisi genren kaikista puhki kulutetuimpiin kliseisiin, vaan keksisi jotain raikasta sekaan. Harmillisesti Toimistoromanssi nimenomaan laski luottoani Goldsteiniin jatkossa. Kyseessä on nimittäin valitettavan lattea ja kaavamainen romanttinen komedia, jossa katselukokemusta ei helpota päätähtien uupuva kemia.

Elokuvassa on pienet hetkensä, oli kyse sitten parista hauskasta jutusta tai menettelevistä keskusteluista hahmojen välillä, mutta ne eivät riitä nostamaan ponnetonta menoa. Tarinan kulku on turhankin helppo arvata heti kättelyssä, eikä leffa jaksa tarjota mitään yllätyksiä sekoittamaan pakkaa. Jos nyt ei lasketa synnytyskohtausta, joka näyttää yllättävän paljon muuten aika pliisussa leffassa. Kesto on tarpeettomasti venytetty liki kahteen tuntiin ja erityisesti toisella puoliskollaan Toimistoromanssin pisteet valuivat entisestään sen pakollisen draamailun ja lopun tuskastuttavankin kliseisen ja imelän julkisen rakkaudentunnustuksen myötä. Jos tällaiset leffat ovat juttusi tai jos olet kova JLo-fani, eiköhän Toimistoromanssi vähintään aja asiansa, mutta muuten suosittelisin jättämään tämän väliin.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Ol Parker, joka teki aiemmin oikein toimivan romanttisen komedian Ticket to Paradisen (2022). Toimistoromanssissa Parkerkaan ei juuri vakuuta, eikä hän saa aikaiseksi järin hauskoja juttuja. Sentään elokuva on hyvin kuvattu, lavasteet ovat mainiot, puvustus on tyylikästä ja lentokohtausten tehosteet toimivat. Äänimaailmakin on ihan hyvin rakennettu, joskin Michael Andrewsin säveltämät musiikit vain tehostavat leffan siirappisuutta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.6.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Office Romance, Yhdysvallat, 2026, Ryder Picture Company, Netflix Studios, Nuyorican Productions

Widow's Bay, kausi 1 (2026) - sarja-arvostelu

WIDOW'S BAY - KAUSI 1

Luoja: Katie Dippold

Näyttelijät: Matthew Rhys, Kate O'Flynn, Stephen Root, Kevin Carroll, Kingston Rumi Southwick, Dale Dickey, K Callan, Christian Clemenson, Jeff Hiller, Nancy Lenehan, Beck Nolan, Charles Van Flaherty, Neil Casey, Meredith Casey, Kylie McNeill, Hamish Linklater, Betty Gilpin, Bashir Salahuddin, William Hill, Toby Huss, Olli Haaskivi, Tim Baltz, Elizabeth Alderfer, Lauren Bittner, Chris Fleming ja Airon Armstrong

Genre: kauhu, komedia, mysteeria

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: 31 minuuttia - 48 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 20 minuuttia

Ikäraja: 16

Widow's Bay on Katie Dippoldin luoma kauhukomediasarja. Apple Studios innostui Dippoldin ideasta ja sarjan kuvaukset käynnistyivät toukokuussa 2025. Nyt Widow's Bayn ensimmäinen tuotantokausi on pyörinyt loppuun ja itse odotin sarjan näkemistä suurella mielenkiinnolla. Sarjan premissi oli mielestäni kiinnostava ja avausjakson julkaisusta lähtien luin ja kuulin yhä vain enemmän ja enemmän kehuja. Kun Widow's Baysta oli enää finaalijakso julkaisematta, ryhdyin vihdoin katsomaan sarjaa.

Uuden-Englannin lähistöllä sijaitsevan saarikaupunki Widow's Bayn pormestari Tom Loftis yrittää kasvattaa alueen turismia, siitäkin huolimatta, että Tomia lukuun ottamatta lähes kaikki muut saaren asukkaat ovat varmoja siitä, että Widow's Bay on kirottu.

Harmillisesti kesken kaiken lopetetun Perry Mason -sarjan (2020-2023) päätähti Matthew Rhys näyttelee Widow's Bayn saarikaupungin pormestaria, Tom Loftisia, joka on kyllästynyt paikan ankeaan menoon ja haluaa nostaa saaren uuteen kukoistukseen ja tehdä siitä turistien hittikohteen. Operaatiota ei helpota se, että lähes kaikki muut saarella uskovat Widow's Bayn olevan kirottu. Saaren historiaan liittyy ties mitä kummitustalosta kannibalismiin ja sarjamurhaajasta vesialueisiin, joilla kalastajat katoavat mysteerisesti. Tom pitää koko hommaa hölynpölynä, mutta joutuu pian huomaamaan, että puheissa saattaa sittenkin olla perää. Rhys on nappivalinta päärooliin. Hän tulkitsee vakuuttavasti hahmonsa eri puolia alkuperäisestä epäuskosta kauhuun ja sitten yritykseen ratkoa tilanteen.

     Widow's Bayssa asuvat myös muun muassa Tomin kapinahenkinen poika Evan (Kingston Rumi Southwick), Tomille töitä tekevät Patricia (Kate O'Flynn), Rosemary (Dale Dickey), Dale (Jeff Hiller) ja Ruth (K Callan), sheriffi Clemmons (Kevin Carroll), kaupungin pahaenteisiin yliluonnollisuuksiin visusti uskova Wyck (Stephen Root), lääkäri Morgan (Christian Clemenson), majataloa pyörittävä Kurt (Neil Casey), pastori Bryce (Toby Huss), sekä kahvilaa pyörittävä Ray (suomalaistaustainen Olli Haaskivi). Sivuhahmoistakin löytyy oivallisia tyyppejä, jotka suhtautuvat kaupungin kummallisuuksiin eri tavoin. Eri jaksoissa eri hahmot pääsevät enemmän esille ja näyttelijäkaarti suoriutuu läpikotaisesti hyvin rooleistaan.

Widow's Bayta ei turhaan ole kehuttu yhdeksi vuoden parhaista uutuussarjoista. Kyseessä on aivan mahtava ja saman tien tehokkaan koukuttava tapaus, joka sulauttaa kauhun ja komedian jopa hämmästyttävän onnistuneesti. On olemassa paljon kauhukomedioita, joista pidän, kuten aina yhtä hulvaton Shaun, kuolleiden kunkku (Shaun of the Dead - 2004), mutta ne tuppaavat yleensä kallistua enemmän huumorin kuin pelottelun puolelle. Widow's Bay taas on oikeasti pelottava silloin kun se haluaa olla, mutta se osaa myös olla todella hauska silloin kun se sille tuulelle sattuu. Kauhu ja komedia eivät millään tavalla syö pois toisistaan, vaan ne kulkevat saumattomasti käsi kädessä. Välillä kesken karmivan kohtauksen voi tapahtua jokin äkillinen koominen juttu, mutta sarja onnistuu sitten saman tien palaamaan takaisin karmivaksi.

Sen lisäksi, että kauhu ja komedia on onnistuttu sulauttamaan erinomaisesti, on kiehtovan mysteerinen ilmapiiri kaiken aikaa läsnä. Tarina ja sen hahmot ovat väkeviä ja heidän erilaisten edesottamusten parissa aika kulkee kuin siivillä. Aika lailla joka jaksoon on keksitty jotain erilaista, joiden myötä sarjan kauhukattauskin siirtyilee kummittelusta slasheriin ja psykologisempaankin pelotteluun. Täysin oma lukunsa on saaren alkuaikoihin sijoittuva takaumajakso. Finaali pistää hahmonsa tehokkaasti ahtaalle ja jättää tietyt aspektit sitten auki jatkoa varten. Kakkoskausi onkin jo työn alla, enkä malta odottaa, että pääsen matkaamaan takaisin Widow's Bayhyn - toivottavasti vieläpä mahdollisimman pian!

Sarjan ohjaajat (muun muassa sarjoja, kuten Barry (2018-2023) ja The Bear (2022-2026) tehnyt Hiro Murai ja X-kauhutrilogian (2022-2024) ohjannut Ti West) tekee loistokasta työtä niin tunnelman kuin näyttelijöiden parissa, samalla kun Katie Dippoldin johtama käsikirjoitustiimi keksii kaikenlaista outoa saaren asukkaiden pään menoksi. Widow's Bay on myös taitavasti kuvattu ja etenkin Westin ohjaama takaumajakso on vieläpä tyylikkäästi valaistu. Lavasteet ovat hienot, puvustus oivallista ja maskeeraukset mainiot. Tehosteet näyttävät hyviltä ja äänimaailmakin on osaavasti rakennettu. Vahvan lisänsä tuovat David Flemingin säveltämät musiikit, jotka myös leikittelevät eri lajityyppien kanssa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.6.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Widow's Bay, Yhdysvallat, 2026-, Apple Studios, Chum Films