1923, kausi 2 (2025) - sarja-arvostelu

1923 - KAUSI 2

Luoja: Taylor Sheridan

Näyttelijät: Harrison Ford, Helen Mirren, Brandon Sklenar, Julia Schlaepfer, Darren Mann, Michelle Randolph, Jerome Flynn, Aminah Nieves, Timothy Dalton, Brian Geraghty, Robert Patrick, Sebastian Roché, Jamie McShane, Michael Spears, Jeremy Gauna, Jennifer Carpenter ja Isabel May

Genre: western

Jaksomäärä: 7

Jakson kesto: 50 minuuttia - 1 tunti 51 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 20 minuuttia

Ikäraja: 16

Yellowstonen (2018-2024) esiosasarja 1923 nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä joulukuussa 2022, joten jatkoa oli luvassa. Tuotanto kuitenkin viivästyi vuoden 2023 Hollywoodin käsikirjoittajien ja näyttelijöiden lakkojen takia. Kuvaukset käynnistyivät vihdoin heinäkuussa 2024 ja lopulta 1923:n toisen ja samalla viimeiseksi jääneen kauden esitys alkoi helmikuussa 2025. Kausi sai positiivista palautetta niin faneilta kuin kriitikoilta ja keräsi hyvät katsojaluvut. Itse olin aiemmin katsonut vain alkuperäisen Yellowstonen, mutten sen esiosia. Nyt kun Yellowstone-saaga on jälleen saamassa jatkoa sarjalla Marshals (2026-), päätin sitä odotellessa vihdoin katsoa esiosatkin. Pidin niin 1883:sta (2021-2022), että 1923:n ensimmäisestä tuotantokaudesta ja aloitinkin kakkoskauden katselun positiivisin odotuksin.

Samalla kun Spencer ja Alex yrittävät keksiä keinonsa matkustaa Montanaan ja löytää toisensa, Yellowstone-ranchilla Duttonit valmistautuvat konfliktiin Whitfieldin kanssa yhteen lyöttäytyneen Bannerin kanssa.

1923-sarjan tutut hahmot tekevät paluun ja näillä näkymin viimeistä kertaa, kakkoskauden viedessä näiden Duttonien tarinan päätökseen. Cara Dutton (Helen Mirren) ja hänen ampumisestaan toipunut miehensä Jacob Dutton (Harrison Ford) yrittävät saada Yellowstone-ranchin taloudelliset asiat kuntoon, samalla kun he valmistautuvat puolustamaan maitaan niitä havittelevilta sadistiselta Donald Whitfieldiltä (Timothy Dalton) ja tälle hommia tekevältä Bannerilta (Jerome Flynn). Apunaan heillä on Jack Dutton (Darren Mann) ja tämän kihlattu Elizabeth (Michelle Randolph).

     Samaan aikaan eroon toisistaan joutuneet rakastavaiset Spencer Dutton (Brandon Sklenar) ja Alex (Julia Schlaepfer) yrittävät keksiä keinoja päästäkseen Montanaan Caran ja Jacobin tueksi, sekä löytääkseen toisensa. Ja samalla kun tämä on käynnissä, toisaalla crow-intiaanityttö Teonna (Aminah Nieves) jatkaa karkumatkaansa, perässään isä Renaud (Sebastian Roché), liittovaltion seriffi Kent (Jamie McShane) ja uutena hahmona esiteltävä liittovaltion seriffi Fossett, jota näyttelee Dexter-sarjasta (2006-2013) tuttu Jennifer Carpenter. Hahmot pysyvät oivallisina ja näyttelijät jatkavat vahvaa suorittamistaan. Mirren ja Ford ovat tietty karismaattiset osissaan, mutta tällä kaudella vanhoista konkareista Dalton onnistui todella vakuuttamaan täysin lierona ja vastenmielisenä bisnesmiehenä, joka kohtelee naisia ihan miten huvittaa. On rakastettavia pahiksia ja sitten on Whitfieldin kaltaisia paskiaisia, joiden haluaa nähdä kohtaavan mahdollisimman karun lopun. Toinen vaikutuksen tekevä on Schlaepfer, joka tulkitsee hienosti Alexin sinnikkyyttä ja epätoivoa vaativan matkan aikana.

1923 pitää mainion tasonsa toisella kaudellaan ja vaikka tarina toisaalta viedään onnistuneesti päätökseensä, on silti harmi, että sarja loppuu jo tähän, sillä näiden Duttonien elämää olisi mielellään seurannut pari kautta lisää. Kausi käynnistyy aika lailla siitä, mihin viimeksi jäätiin, seuraten niin Yellowstone-ranchin menoa, Spencerin ja Alexin matkoja, sekä Teonnan pakoa. Näistä jälkimmäinen tuntuu valitettavasti loppuun asti todella irralliselta, vaikka kauden finaalijaksossa tarkkaavainen katsoja voikin hoksata, miten Teonna linkittyy lopulta sukupuunsa myötä Duttoneihin tulevaisuudessa. En silti voi olla ainoa, joka toivoi, että tyttö olisi etsinyt suojaa nimenomaan Yellowstonesta.

Sarjan eri juonikuviot vievät toistamiseen hyvin mukanaan. Vaikka pidänkin Yellowstonen tapahtumista, etenkin kun talvi iskee ranchiin karuimmalla tavalla, mielestäni kiinnostavinta antia on seurata Spencerin ja Alexin vaikeaa taivalta kohti Montanaa. Erityisesti tämä sisältää runsaasti jännitettä ja jopa tragediaa, joskin myös kenties turhan sinisilmäisiä hetkiä erittäin kilttien sivullisten kautta. Se, että joku toimii avuliaasti tuntematonta kohtaan tässä sarjassa, tuntuu lähinnä vain epäilyttävältä. Kaikki huipentuu lähes kahden tunnin mittaisessa mammuttijaksossa, joka pitääkin tiukasti otteessaan, niputtaessaan nämä kaikki tarinakaaret pakettiin. Tunnelma pysyy tiiviinä ja onpa lopetus jopa yllättävänkin koskettava.

Kakkoskauden ohjauksesta on vastuussa yksin Ben Richardson, joka tekee pätevää työtä tunnelman, näyttelijöiden ja loppupään toiminnallisten kohtausten kanssa. Taylor Sheridan on taas käsikirjoittanut koko kauden itse ja hän kuljettaa juonikuvioita pääasiassa sujuvasti eteenpäin, eikä suostu päästämään Duttonin sukua tälläkään kertaa helpolla. 1923:n toinen kausi on myös näyttävästi kuvattu ja etenkin Montanan talvimaisemat ovat kaikessa hyytävässä kylmyydessään komeat. Lavasteet ovat hienot, puvustus oivallista ja maskeeraukset uskottavan rujot. Tietokonetehosteet pistävät silmään, mutta niitä käytetään onneksi säästeliäästi. Äänimaailma on pätevästi rakennettu ja Brian Tylerin ja Breton Vivianin säveltämät musiikit tunnelmoivat taustalla mahtipontisesti ja haikeasti.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.2.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

1923, Yhdysvallat, 2022-2025, 101 Studios, Bosque Ranch Productions, MTV Entertainment Studios

The Secret Agent (O Agente Secreto - 2025) - elokuva-arvostelu

THE SECRET AGENT

O AGENTE SECRETO

Ohjaus: Kleber Mendonça Filho

Näyttelijät: Wagner Moura, Carlos Francisco, Tânia Maria, Enzo Nunes, Robério Diógenes, Roney Villela, Gabriel Leone, Isabél Zuaa, Laura Lufési, Kaiony Venâncio, Maria Fernanda Cândiho, Thomás Aquino, Italo Martins, Igor de Araújo ja Udo Kier

Genre: trilleri

Kesto: 2 tuntia 41 minuuttia

Ikäraja: 16

The Secret Agent on Wagner Mouran tähdittämä poliittinen trilleri. Ohjaaja-käsikirjoittaja Kleber Mendonça Filho työsti leffan käsikirjoitusta usean vuoden ajan ja sai brasilialaiset, ranskalaiset, saksalaiset ja alankomaalaiset elokuvayhtiöt tekemään yhteistyötä projektin rahoittamiseksi. Kuvaukset käynnistyivät kesällä 2024 ja maailmanensi-iltansa The Secret Agent sai Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa 2025, missä se voitti parhaan ohjauksen ja miespääosan palkinnot. Nyt elokuva on saapunut Suomeen, kahden Golden Globe -palkinnon (paras vieraskielinen elokuva ja miespääosa) ja neljän Oscar-ehdokkuuden (paras elokuva, vieraskielinen elokuva, miespääosa ja roolitus) siivittämänä. Itse kiinnostuin The Secret Agentista heti, kun aloin kuulla siitä kehuja maailmalta. Kävinkin uteliaana katsomassa elokuvan heti sen ensi-iltapäivänä.

Vuonna 1977 Brasilia on korruptoituneen diktatuurin kourissa. Mustamaalattu professori Armando Solimões matkustaa Recifen kaupunkiin hakemaan poikaansa ja päätyy auttamaan taistossa vaarallisia tahoja vastaan.

Muun muassa Narcos-sarjasta (2015-2017) ja Civil War -elokuvasta (2024) tuttu Wagner Moura näyttelee Armando Solimõesia, entistä professoria, jonka vaimo on kuollut hämärissä olosuhteissa ja joka on vienyt poikansa Fernandon (Enzo Nunes) turvaan tämän isovanhempien luokse. Yrittäessään hakea poikansa ja karata maasta, Armando päätyy kuitenkin auttamaan diktatuurihallitusta vastustavia peitenimellä Marcelo. Moura on mainio roolissaan, tehden hyvää työtä miehenä, joka haluaisi saada tehtyä paljon enemmän kansan eteen. Hän tarjoaa paljon aika vähälläkin, tehden Armandosta saman tien kiinnostavan ja tykättävän tyypin.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Carlos Francisco Armandon appiukkona Sr. Alexandrena, Tânia Maria Armandon uutena vuokranantajana ja hänelle myös tehtävän antavana Sebastianana,  Robério Diógenes korruptoituneena poliisikomentaja Euclidesina, Igor de Araújo ja Italo Martins tämän poikina Sergiona ja Arlindona, Roney Villela ja Gabriel Leone palkkatappajakaksikko Augustona ja Bobbina, Maria Fernanda Cândido kapinaliikettä johtavana Elzana, sekä Udo Kier viimeisessä elokuvaroolissaan holokaustiselviytyjä Hansina. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat pätevästi rooleistaan. Maria on erittäin hyvä kommuuniturvapaikkaa pyörittävänä Sebastianana ja Díogenes, Villela ja Leone oikein herkuttelevat niljakkailla hahmoillaan.

1970-luvulla Brasiliaa riepotellut sotilasdiktatuuri on selvästi nyt aihe, joka kiehtoo etenkin paikallisia elokuvantekijöitä. Vuotta aiemmin ilmestyi parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-voittaja Olen yhä täällä (Ainda Estou Aqui - 2024) ja nyt The Secret Agent, jotka tutkivat kyseistä aikakautta eri vinkkeleistä ja haluavat selvästi varoittaa maailmaa, ettei vastaavaa kävisi enää uudelleen. Siinä, missä Olen yhä täällä kertoi tavallisen perheen epätoivoisesta taistelusta, saadakseen isänsä takaisin sotilaiden kynsistä, The Secret Agent lähestyy korruptiota eri tavalla, muun muassa metaforien kautta. Elokuva ei hirveästi selittele asioita, mikä saa asiasta sen enempää tietämättömät todennäköisesti tutkimaan ihmeissään esimerkiksi sitä, että mikä ihme on karvajalka, joka potkii ihmisiä leffan ehdottomasti omituisimmassa kohtauksessa?

Elokuvassa on oivallinen jännite yllä heti avauskohtauksesta lähtien, missä paikallisen poliisin moraalit käyvät saman tien selväksi. Heti herää epätoivoinen kysymys siitä, että mitä ihmettä tilanteelle voi tehdä, kun keneenkään ei oikeastaan voi luottaa? Median sensurointi ja ihmisten mielenkiinnon siirtäminen muualle käyvät hyvin selväksi. Kun leffan alkupäässä hain vatsasta löytyy ihmisen jalka, tämä muutetaankin viihteeksi tuomalla Tappajahai (Jaws - 1975) takaisin teattereihin, jotta päästään eroon kysymyksistä "kenelle jalka kuului" ja "miten se päätyi mereen hain sapuskaksi". Oman lisänsä kaikkeen tuo nykypäivään sijoittuvat osiot, joissa opiskelija Flavia (Laura Lufési) tutkii Armandon tapausta, kun tapahtumat ovat jo muuttuneet tilastoiksi muiden joukossa.

Onnistumisistaan huolimatta The Secret Agent ei tehnyt minuun sellaista vaikutusta kuin moniin muihin, eikä se säväyttänyt samalla lailla kuin Olen yhä täällä vuosi sitten. Isoin syy tähän on elokuvan mielestäni venytetty kesto. The Secret Agentilla on mittaa noin varttia vaille kolme tuntia, joka käy kyllä raskaaksi, eikä vain ikävän aihepiirinsä takia. Elokuvassa on hieman liikaa löysää ja ihan vain sieltä täältä trimmaamalla leffasta saisi napakamman vaikkapa vajaassa kahden ja puolen tunnin kestossa, jolloin sen jännitekään ei rakoilisi samalla tavalla.

Elokuvan on tosiaan ohjannut ja käsikirjoittanut Kleber Mendonça Filho, joka kertoo kauhistuttavista asioista varsin velmulla ja piikittelevälläkin tavalla, muuttumatta kuitenkaan mauttomaksi. Filhon teksti on oivaltava, mutta jo käsikirjoitusta olisi voinut vähän tiivistää. Teknisesti The Secret Agent on laadukas. Se on taitavasti kuvattu ja valaistu etenkin yökohtausten aikana. Lavasteilla, puvustuksella ja maskeerauksella 1970-luku on herätetty vakuuttavasti takaisin eloon. Äänimaailmakin on pätevästi rakennettu Tomaz Alves Souzan ja Mateus Alvesin säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.2.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

O Agente Secreto, Brasilia, Ranska, Saksa, Alankomaat, 2025, CinemaScópio Produções, MK Productions, ONE TWO Films, Lemming Film, Arte France Cinéma, MK2 Films, Ad Vitam, Primo Content, Rotor Film, Netflix

The Ugly Stepsister (Den Stygge Stesøsteren - 2025) - elokuva-arvostelu

THE UGLY STEPSISTER

DEN STYGGE STESØSTEREN

Ohjaus: Emilie Blichfeldt

Näyttelijät: Lea Myren, Ane Dahl Torp, Thea Sofie Loch Næss, Flo Fagerli, Isac Calmroth, Malte Myrenberg Gårdinger, Ralph Carlsson, Cecilia von der Esch, Katarzyna Herman, Adam Lundgren ja Willy Ramnek Petri

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 49 minuuttia

Ikäraja: 16

The Ugly Stepsister pohjautuu Grimmin veljesten versioon Tuhkimo-sadusta. Ohjaaja-käsikirjoittaja Emilie Blichfeldt piti Grimmien synkemmästä tulkinnasta ja halusi kertoa kerrankin tarinan Tuhkimon kateellisen sisarpuolen vinkkelistä. Kun hän katsoi David Cronenbergin elokuvan Crashin (1996), hän innostui näkemästään ja päätti tehdä oman elokuvansa samalla body horror -tyylillä. Kuvaukset käynnistyivät ja lopulta The Ugly Stepsister sai maailmanensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla tammikuussa 2025. Suomessa elokuva esitettiin muutamaa kuukautta myöhemmin Night Visions -festivaaleilla. Itse kuulin leffasta vasta loppuvuodesta ja kun elokuva sai Oscar-ehdokkuuden maskeerauksestaan, päätin vihdoin katsoa sen.

Kun Elviran leskeksi jäänyt äiti menee uudelleen naimisiin, he muuttavat uuden miehen ja tämän tyttären Agneksen luokse. Uusi mies kuitenkin kuolee ja perhe jää varattomaksi, jolloin ainoa toivo on saada paikallinen prinssi naimaan Elvira. Ongelma vain on, että Elvira ei ole erityisen viehättävä ja siihen on tehtävä muutos, hinnalla millä hyvänsä.

Lea Myren näyttelee Elviraa, joka haaveilee tulevaisuudesta ihka oikean prinssin vaimona. Elvira ei ole kuitenkaan yhteiskunnan silmissä kovinkaan kaunis ja niinpä Elvira pelkää, ettei prinssi voisi koskaan huomioida häntä. Tilaisuus yllättäen koittaa, kun Elvira ja hänen siskonsa Alma (Flo Fagerli) muuttavat yhdessä äitinsä (Ane Dahl Torp) kanssa äidin uuden miehen (Ralph Carlsson) luokse. Kun mies äkillisesti kuolee ja käy selväksi, että tämä oli itse asiassa varaton, Elvirasta on pakko saada kaunis, jotta tämä voidaan naittaa prinssille ja taata siten perheen taloudellinen tulevaisuus. Myren on oiva valinta rooliinsa ja hän tulkitsee vaikuttavasti aluksi ihan sympaattisen hahmonsa pakkomielteiseksi muuttuvaa muutosta. Torp on myös mainio tämän karmeana äitinä, joka käyttää hävyttömästi tytärtään omien etujensa ajamiseksi.

     Elokuvassa nähdään myös Thea Sofie Loch Næss Elviran uutena sisarpuolena, kauniina Tuhkim... siis Agneksena, Isac Calmroth prinssi Julianina, Katarzyna Herman tanssia opettavana madame Wandziana, Adam Lundgren kosmeettisena kirurgina Esthétiquena ja Cecilia von der Esch Elviraa muodonmuutoksessa auttavana, hauskasti nimettynä von Kronenberginä. Sivunäyttelijätkin ovat hyviä rooleissaan, etenkin Herman ja Lundgren varsin eksentrisinä hahmoinaan.

The Ugly Stepsister on tosiaan saanut inspiraationsa Tuhkimosta, mutta ei todellakaan mistään Disneyn piirretystä, vaan Grimmin veljesten versiosta, mihin kuuluu esimerkiksi sitä, että Tuhkimon kateelliset sisarpuolet leikkelevät varpaitaan ja kantapäitään irti mahduttaakseen jalkansa lasikenkään. On vekkuli idea nostaa keskiöön Tuhkimon sijaan yksi tämän sisarpuolista, joka haikailee prinssin perään. Näin tuttuakin tutummasta tarinasta saadaan aikaiseksi pitkästä aikaa kiehtova adaptaatio, joka myös osoittaa, että klassisista saduista olisi mahdollista tehdä onnistuneita kauhuelokuvia, eikä vain jotain Winnie-the-Pooh: Blood and Honeyn (2023) tai Peter Pan's Neverland Nightmaren (2025) kaltaisia räpellyksiä.

Elokuva suorastaan lumoaa mukaansa tietyllä tavalla ihastuttavan estetiikkansa kanssa, joka muuttuu kuitenkin hiljalleen vinksahtaneemmaksi. Kauhu tuodaan mukaan yhä vain epämiellyttävämpien kohtausten muodossa, joissa Elvirasta yritetään saada kauniimpi. Parit näistä kohtauksista ovat niin häijyjä ja suorastaan jopa kuvottavia, että katse tekisi mieli kääntää pois. Näillä kohtauksilla ei mässäillä, vaan niitä käytetään säästeliäästi ja sitäkin tehokkaammin. Tuhkimon tarinan tutut kaaret on saatu sisällytettyä mukaan, mutta eri näkökulma pitää menon kaiken aikaa raikkaana. Tunneskaala on myös melkoinen pitkin elokuvaa, eikä loppupeleissä tiedä, pitäisikö Elviraa kannustaa, sääliä, pelätä vai mitä. Oman mainion lisänsä tähän kaikkeen tuo tietynlainen kiero huumorintaju.

The Ugly Stepsister on ohjaaja-käsikirjoittaja Emilie Blichfeldtin esikoisteos, mutta sitä ei osaisi arvata, sillä niin taidokkaasti nainen hoitaa hommansa. Hänen rakentamansa ilmapiiri on monikerroksinen, eikä hän pelkää olla näyttämättä todella inhottaviakin juttuja. Blichfeldtin käsikirjoitus on kanssa oivallinen ja siitä löytyy kelpo kommentaaria naisten kauneusihanteiden tavoittelusta, joka voi mennä sairaalloisen puolelle. Lisäksi elokuva on tyylikkäästi kuvattu, mitä vain tehostaa nätti värileikittely. Lavasteet ovat hienot, puvustus upeaa ja maskeeraajat ovat kyllä Oscar-ehdokkuutensa ansainneet. Tehosteet vakuuttavat ja äänimaailmakin on pätevästi kasattu. Kaadan ja Vilde Tuvin säveltämät musiikit tunnelmoivat hyvin taustalla.

Lopputekstien jälkeen nähdään vielä lyhyt kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.2.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

Den Stygge Stesøsteren, Norja, Ruotsi, Puola, Tanska, 2025, Mer Film, Film i Väst, Lava Films, Motor, Scanbox Entertainment, Zentropa International Sweden

Ensisilmäyksellä, kausi 6 (How I Met Your Mother - 2010-2011) - sarja-arvostelu

ENSISILMÄYKSELLÄ - KAUSI 6

HOW I MET YOUR MOTHER

Luojat: Carter Bays ja Craig Thomas

Näyttelijät: Josh Radnor, Neil Patrick Harris, Cobie Smulders, Jason Segel, Alyson Hannigan, Marshall Manesh, Bob Odenkirk, Jennifer Morrison, Laura Bell Bundy, Kyle MacLachlan, Bill Fagerbakke, Ned Rolsma, Frances Conroy, John Lithgow, Katy Perry, Lyndsy Fonseca, David Henrie ja Bob Saget

Genre: komedia

Jaksomäärä: 24

Jakson kesto: noin 22 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 46 minuuttia

Ikäraja: 12

Craig Thomasin ja Carter Baysin luoma komediasarja Ensisilmäyksellä nousi suureen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa syyskuussa 2005. Toinen, kolmas, neljäs ja viides kausi kasvattivat suosiota, joten jatkoa oli luvassa vielä lisää. Kuvaukset pyörähtivät käyntiin kesällä 2010 ja lopulta Ensisilmäyksellä-sarjan kuudennen kauden esitys alkoi saman vuoden syyskuussa. Katsojaluvut pysyivät korkeina, kriitikot kehuivat tuotantokautta ja kausi sai viisi Emmy-ehdokkuutta (mm. paras ohjaus, kuvaus, lavastus ja maskeeraus), joista se voitti parhaan leikkauksen palkinnon. Itse olin aiemmin nähnyt joitain yksittäisiä Ensisilmäyksellä-jaksoja, mutten ollut koskaan katsonut sarjaa kokonaan. Kun viime syksynä huomasin sarjan täyttävän 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi vihdoin katsoa sen alusta loppuun. Pidin viidestä ensimmäisestä kaudesta ja aloitinkin kuudennen kauden katselun positiivisin mielin.

Ted tapaa uuden naisen, joka saa hänet kyseenalaistamaan moraalinsa arkkitehtinä, Robininkin pohtiessa töitään uudelleen. Lily ja Marshall yrittävät saada lapsen, samalla kun Barney etsii oikeaa isäänsä.

Sarjan tutut hahmot tekevät jälleen paluun ja tähän kaveriviisikkoon syvennytään tällä kaudella kenties paremmin kuin koskaan ennen. Josh Radnorin näyttelemä Ted Mosby pistetään ahtaalle, kun hän saa sittenkin pestin Goliath National Bankin arkkitehtinä. Projekti vain tarkoittaisi sitä, että historiallinen newyorkilainen rakennus pitäisi purkaa alta pois. Haastavammaksi tilanteen tekee, kun Ted tapaa uuden naisen, Zoeyn (Jennifer Morrison) ja ihastuu tähän, mutta Zoey paljastuukin aktivistiksi, joka protestoi GNB:tä vastaan rakennuksen pelastamisen puolesta. Cobie Smuldersin esittämällä Robin Scherbatskyllä on myös ollut ryppyjä rakkaudessa. Hän hylkäsi hulppean työtarjouksen, jotta voisi jäädä juontamaan aamuohjelmaa Don Frankin (Benjamin Koldyke) kanssa, mutta Donille tarjottiin samaa pestiä Robinin jälkeen ja Don tarttui tähän, jolloin Robin jäi huonompaan työhönsä ja ilman Donia. Nähtyään viimeisenkin kaksoisolentonsa, Jason Segelin ja Alyson Hanniganin näyttelemät Marshall Eriksen ja Lily Aldrin päättivät vihdoin hankkia lapsen, mutta homma ei sujukaan toivotulla tavalla. Neil Patrick Harrisin esittämä Barney Stinson puolestaan alkaa ensi kertaa tosissaan kyseenalaistamaan äitinsä (Frances Conroy) kertomukset isästään ja päättää vihdoin selvittää, kuka tämä mysteerimies on oikeasti olevinaan. Niin hahmoviisikko kuin heidän näyttelijänsä toimivat edelleen mainiosti. Etenkin Segel pääsee tällä kaudella vakuuttamaan uudella tavalla, kun Marshall joutuu kohtaamaan suuren tragedian.

Hieman heikomman viidennen tuotantokauden jälkeen Ensisilmäyksellä palaa ruotuun kuudennella kaudellaan, tarjoten jopa sarjan tähän asti parhaita juttuja. Kuten jo sanoin, tämä kausi syventää ja jopa haastaa pääviisikkoa täysin uudella tavalla, tuoden tiettyä uutta potkua sarjaan. Tedin ja Zoeyn suhteen tietää heti kättelyssä olevan huonolla pohjalla, mutta tämä tuo Tedistä esille monimutkikkaampia puolia, joiden avautumista ja käsittelyä on kiinnostavaa seurata. On myös kiinnostavaa seurata, kun aivan mahtavan tragikoomisen kakkosjakson myötä Barney alkaa tosissaan haluta selvittää, kuka hänen oikea isänsä on ja miksi tämä hylkäsi Barneyn tämän ollessa vielä pieni lapsi. Kun tätä sovinistista naistenmiesimagoa rikotaan, alta paljastuu entistäkin mielenkiintoisempi tyyppi. Kausi myös kokeilee kepillä jäätä ja että voiko komedian sekaan tuoda ihan kunnon draamaa. Vaikka tästäkin löytyy vitsinsä, tekijät ovat myös tienneet, milloin pysyä vakavina ja kausi iskee eri tavalla tunteisiin kuin aiemmat.

Isompien tarinakaarten lisäksi kausi sisältää myös perinteikkäämpään tapaan irrallisempia jaksoja, omine kommelluksineen. Vaikka kausi onkin pullollaan hyviä ja hauskoja jaksoja, kuutoskauden kirkkaaksi tähtijaksoksi nimeän neljännen jakson, Subway Warsin, jossa hahmot ovat eri mieltä siitä, kuinka New Yorkissa on nopeinta liikkua - kävellen, metrolla, bussilla, vai taksilla - ja he päättävätkin pistää asian testiin, kisaamalla eri keinoin MacLaren's Pubista erääseen ravintolaan, missä on bongattu elokuvaohjaaja Woody Allen. Jakso on aivan hillittömän hauska ja hieman Allenin tyyliä mukaillen pistetty kasaan.

Yhtä jaksoa lukuun ottamatta Pamela Fryman on ohjannut koko muun tuotantokauden ja hänenkin työssään on uutta potkua, mitä varmasti auttaa käsikirjoitustiimin vahvemmat ja hauskemmat tekstit kuin viime kaudella. Tämäkin Ensisilmäyksellä-tuotantokausi on osaavasti kuvattu ja leikattu kasaan. Lavasteet ja asut ovat oivalliset ja äänityöskentelykin on mainiota musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.7.2025

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org 

How I Met Your Mother, Yhdysvallat, 2005-2014, 20th Century Fox Television, Bays Thomas Productions

Kaunis rietas onnellinen (2026) - elokuva-arvostelu

KAUNIS RIETAS ONNELLINEN

Ohjaus: Selma Vilhunen

Näyttelijät: Oona Airola, Jari Virman, Maija Paunio, Taneli Mäkelä, Katariina Havukainen, Daniel Virtanen, Ville Tiihonen, Aku Sipola, Saara Kotkaiemi, Tatu Sinisalo, Teppo Manner, Sara Grotenfelt ja Fabian Munsterhjelm

Genre: draama

Kesto: 1 tunti 57 minuuttia

Ikäraja: 12

Kaunis rietas onnellinen perustuu artisti Kaija Koon elämään ja uraan. Kaija Koon esiinnyttyä Olympiastadionilla elokuussa 2023, hänestä ryhdyttiin työstämään leffaa. Kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2025 ja nyt Kaunis rietas onnellinen on saapunut elokuvateattereihin. Itselleni Kaija Koo on ollut tuttu vain nimenä, enkä olisi aiemmin osannut nimetä häneltä yhtään kappaletta. Vaikka mielestäni artisteista kertovia elokuvia tehdään nykyään jo liiankin paljon, päätin antaa Kauniille riettaalle onnelliselle mahdollisuuden ja kävin katsomassa elokuvan heti sen ensi-iltapäivänä.

Kaija Koo on juuri julkaissut ensimmäisen albuminsa, kun hänen isänsä kuolee, mikä lamaannuttaa naisen ja ura katkeaa useaksi vuodeksi. Kun vuonna 1993 julkaistu Kuka keksi rakkauden -kappale nostaa Kaijan supertähdeksi, hänen täytyy löytää itsensä, ettei romahda uusien vastoinkäymisten myötä.

Päärooliin Kaija Kokkolaksi, eli Kaija Kooksi valikoitui kaksinkertainen Jussi-voittaja Oona Airola. Airola tekee vakuuttavaa työtä, tulkitessaan hahmonsa vaikeita tuntemuksia elämän ja uran eri asioihin liittyen. Kaijaa innostaa musiikki, sen tekeminen ja esittäminen, mutta hän myös painiskelee helposti samaistuttavien, arkisempien asioiden parissa, jotka näyttävät, että Olympiastadioninkin täyteen myyvä stara on lopulta ihminen siinä, missä me muutkin. Airolasta löytyy hyvää asennetta esiintymiskohtauksiin ja hän lauloikin kuvauksissa itse - joskin jälkikäteen ainakin osa hänen lauluistaan on tekoälyn avulla muovattu kuulostamaan enemmän Kaija Koolta.

     Elokuvassa nähdään myös Maija Paunio ja Taneli Mäkelä Kaijan vanhempina, joista jälkimmäinen menehtyy juuri, kun Kaija on julkaissut esikoislevynsä, mikä aiheuttaa pitkäksi aikaa blokin uralle, Jari Virman Kaijan kosketinsoittajana ja lauluntekijänä, sekä sittemmin myös aviomiehenä Markku Impiönä, Ville Tiihonen levy-yhtiön pomona ja Aku Sipola äänittäjä Jukka Immosena. Tarkkaavaisimmat katsojat voivat myös bongata, että Tatu Sinisalo ja Teppo Manner palaavat rooleihinsa Apulanta-yhtyeen laulaja Toni Wirtaseksi ja rumpali Sipe Santapukiksi. Sinisalo ja Manner esittivät heitä Apulannasta kertoneessa Teit meistä kauniin -elokuvassa (2016). Sivunäyttelijätkin ovat hyviä osissaan, erityisesti Virman Kaijan miehenä Markkuna, joka tulee kateelliseksi Kaijan suosiosta ja alkoholin myötä kateus muuttuu vuosien varrella tuhoisaksi katkeruudeksi.

Kuten alussa kerroin, Kaija Koo oli etukäteen itselleni tuttu tapaus vain nimenä, enkä varmaan olisi ase ohimollanikaan pystynyt nimeämään yhtäkään hänen kappaleistaan. Kun luin Kaunis rietas onnellinen -elokuvan olevan tekeillä, ensimmäiset ajatukseni olivat samanaikaisesti, että "tuleepahan nyt opittua jostakusta jotain uutta" ja "taasko tulee uusi artistin elämäkertaleffa". Vastaavia leffoja ilmestyy nykyään useampi vuodessa ja onpa Suomessakin tehty aiemmin mainitun Teit meistä kauniin -elokuvan lisäksi myös muun muassa Cheekistä kertova Veljeni vartija (2018), Juice Leskisestä kertova Juice (2018) ja Dingosta kertova Levoton Tuhkimo (2024).

Kaunis rietas onnellinen on kuitenkin oikein pätevä tapaus omassa genressään, kunhan se aluksi pääsee vauhtiin. Elokuvan alkupää on vielä hieman takelteleva, leffan käynnistyessä vuodesta 1986 ja vähän töksähdellen edeten esikoislevyn julkaisusta Kaijan isän kuolemaan ja siitä syntyneeseen pitkään masennukseen. Elokuva pääseekin raiteilleen kunnolla vasta, kun Kaija päättää tehdä paluun musiikkibisnekseen oikein kunnolla ja heti seuraava albumi tekee naisesta kotimaisen supertähden. On kiinnostavaa seurata Kaijan uran etenemistä, etenkin kun leffa ottaa kantaa siihen, kuinka showbisnes alkaa kohdella ikääntyviä naisia, jotka pitäisi puskea uusien ja nuorempien tieltä, kun rahahanat alkavat osoittaa vähääkään hiipumisen merkkejä. Kaikista kiinnostavinta on kuitenkin Kaijan ja Markun välinen suhde ja sen hajoaminen menestyksen aiheuttaman kuilun myötä. Tämä draamapuoli ja jopa aika traaginen vihanpito nostaa elokuvan kelvollisesta oikeasti mainioksi.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Selma Vilhunen, joka tekee hyvää työtä niin näyttelijöiden kuin tunnelman parissa. Ilona Ahdin työstämä käsikirjoitus takeltelee hieman, yrittäessään sulloa useampaa vuosikymmentä alle kahden tunnin elokuvaksi, mutta hän onnistuu kuitenkin sen tärkeimmän ihmissuhteen kuljettamisessa. Kaunis rietas onnellinen on osaavasti kuvattu ja onnistuneella lavastuksella ja puvustuksella eri vuosikymmenet herätetään tyylikkäästi takaisin eloon. 1980-luvun ajankuvaa rikkoo vain alun kohtaus, jossa Kaija ja Markku ihastelevat iltahämärällä Linnanmäkeä ja huvipuistoa vähänkin tuntevat voivat kohotella kulmiaan, kun näkyvät laitteet ovat selvästi 2000-luvulta. Äänimaailmakin on osaavasti rakennettu ja Kaija Koon biisien lisäksi leffassa kuullaan myös Salla Luhtalan säveltämiä musiikkeja, jotka tunnelmoivat kivasti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.2.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.fi.wikipedia.org, www.imdb.com ja elokuvan juliste www.media.filmikamari.fi

Kaunis rietas onnellinen, Suomi, 2026, Solar Films

From, kausi 2 (2023) - sarja-arvostelu

FROM - KAUSI 2

Luoja: John Griffin

Näyttelijät: Harold Perrineau, Catalina Sandino Moreno, Eion Bailey, Elizabeth Saunders, Hannah Cheramy, Simon Webster, Scott McCord, David Alpay, Ricky He, Chloe Van Landschoot, Corteon Moore, Pegah Ghafoori, Avery Konrad, Elizabeth Moy, Angela Moore, Nathan D. Simmons, A.J. Simmons, Kaelen Ohm, Cliff Saunders, Deborah Grover, Reid Price, Phoebe Rex, Zach Faye, Jamie McGuire, Taras Lesiuk, Seamus Patterson, Robert Verlaque, Vox Smith ja Shaun Majumder

Genre: kauhu

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: 43 minuuttia - 56 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 47 minuuttia

Ikäraja: 16

John Griffinin luoma kauhusarja From nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä helmikuussa 2022, joten jatkoa oli luvassa. Kuvaukset käynnistyivät jo heinäkuussa 2022 ja Fromin toisen tuotantokauden esitys alkoi huhtikuussa 2023. Kausi vain kasvatti suosiota ja keräsi kehuja kriitikoilta. Itselleni sarja tuli tutuksi tämän kakkoskauden ilmestymisen aikaan, kun näin yllä olevan julisteen, joka herätti heti huomioni. Kuitenkin koska sarja on näkynyt Suomessa vain MTV Katsomossa, jota minulla ei ole, on sarjan katselu jäänyt sikseen. Mutta nyt kun From on saamassa jo neljännen tuotantokautensa, päätin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen. Otin MTV Katsomon ilmaisen kokeilujakson ja katsoin Fromin toisen tuotantokauden muutamassa päivässä.

Samalla kun kaupungin asukkaat ottavat vastaan bussillisen uusia ihmisiä ja yrittävät saada heidät tajuamaan tilanteensa vakavuuden, seriffi Boyd jatkaa tutkimusretkeään, mikä johtaa uusiin kauhuihin.

Fromin tutut, yhä elossa olevat hahmot tekevät paluun. Matthewsin perhe, eli Jim-isä (Eion Bailey), Tabitha-äiti (Catalina Sandino Moreno), Julie-tytär (Hannah Cheramy) ja Ethan-poika (Simon Webster), sekä heidän kanssa samaan aikaan saapunut Jade (David Alpay) ovat alkaneet asettua kaupunkiin. Seriffi Boydin (Harold Perrineau) lähdettyä murhaaja-Saran (Avery Konrad) kanssa etsimään vastauksia metsästä, apulaisseriffi Kenny (Ricky He) ja Colony Housea johtava Donna (Elizabeth Saunders) yrittävät pitää järjestystä yllä kaupungissa. Menossa ovat mukana myös kaupungin vanhin asukas Victor (Scott McCord), lääkäri Kristi (Chloe Van Landschoot), Boydin poika Ellis (Corteon Moore) ja hänen tyttöystävänsä Fatima (Pegah Ghafoori), Kennyn kokkiäiti Tian-Cheu (Elizabeth Moy), baarimikko Tom (Reid Price), sekä riitaa haastava Dale (Cliff Saunders). Hahmot pysyvät mainioina ja lähes kaikkia heistä syvennetään onnistuneesti kauden varrella. Näyttelijät jatkavat hyvää suorittamistaan, joskin Konrad jää näyttelijäkaartin heikoimmaksi lenkiksi. Konradilta luonnistui arvaamattoman Saran esittäminen ykköskaudella, mutta katuvan Saran tulkitseminen ei suju häneltä yhtä sulavasti.

     Kuten ykköskauden päätteeksi jo nähtiin, kaupunkiin on saapunut bussillinen uusia poloisia, jotka eivät tiedä yhtään, mikä heitä odottaa. On muun muassa bussikuski Bakta (Angela Moore), enneunia näkevä Elgin (Nathan D. Simmons), vanha Tillie (Deborah Grover), sairaanhoitaja Marielle (Kaelen Ohm), säännöistä vähät välittävä Randall (A.J. Simmons), panikoiva Brick (Seamus Patterson) ja pariskunta Kelly (Phoebe Rex) ja Brian (Taras Lesiuk). Uusista tuttavuuksista löytyy kiinnostavia tyyppejä, jotka sekoittavat pakkaa onnistuneesti.

Fromin toinen tuotantokausi jatkaa suoraan siitä, mihin avauskaudella jäätiin, niin tasonsa kuin tarinansa puolesta. Bussin saapuessa kaupunkiin Jimin ja Jaden radiokoe meni pieleen, Tabitha putosi talonsa alla olevaan tunneliverkostoon Victorin seuraksi ja Boyd päätyi taikapuun kautta jonkin sortin kaivon pohjalle. Tästä käynnistyy jälleen mysteerejä ja jännittäviä tapahtumia täynnä oleva tuotantokausi, joka vastailee osaan aiemmin heränneistä kysymyksistä, mutta myös herättää täysin uusia kysymyksiä ja samalla luo uusia kauhuja jumissa olevien kaupunkilaisten päiden menoksi. Ja niitä ei pystykään pitämään loitolla lukitsemalla ovet ja ikkunat tai edes minkään kivitalismaanin avulla.

Kuten viimeksi, kausi alkaa uusien saapumisella kaupunkiin juuri, kun yö on alkamassa. Jännite nostetaan saman tien korkealle ja From pääsee heti näyttämään kyntensä uudelleen. Kyntensä sarja näyttää myös koukuttavuudessaan, enkä kokenut tälläkään kertaa ongelmaksi ahmia sarjaa monta jaksoa kerrallaan. Joko hahmot päätyvät todella stressaaviin tilanteisiin tai sitten ovat lähellä löytää vastauksia. Niin tai näin, seuraava jakso on melkeinpä pakko pistää aina pyörimään edellisen päätyttyä. Uudet mysteerit ja uhkat tekevät Fromista entistä kiehtovamman ja jopa aika intensiivisen päätösjakson jälkeen kolmatta tuotantokautta jää odottamaan vesi kielellä... vaikka samaan aikaan kauden lopetuskohtaus saa myös huolestumaan siitä, millaiselle reitille tekijät saattavat olla menossa.

Tuotantokauden ohjaajatrio Jack Bender, Alexandra La Roche ja Brad Turner rakentavat ilmapiiriä jälleen taitavasti, samalla kun John Griffinin johdolla käsikirjoitustiimi vie tarinaa uusiin suuntiin, pitäen jälleen katsojan arvelemassa, kuka selviää ja kuka kuolee. Kirjoittajien ainoa turhauttava tapa tällä kaudella on se, että hahmot eivät suostu kommunikoimaan. Moni asia ratkeaisi helpommalla, jos hahmot kertoisivat muille näkemästään, ihan sama kuinka hullulta se kuulostaisi. Teknisesti From pitää myös kutinsa. Toinen kausi on taitavasti kuvattu ja sulavasti leikattu. Lavasteet pysyvät mainioina, samoin asut ja maskeeraukset. Tehosteet näyttävät hyviltä ja äänimaailma on osaavasti työstetty Chris Tiltonin säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.1.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

From, Yhdysvallat, 2022-, AGBO, Epix Studios, MGM International TV Productions, MGM Television, Midnight Radio

High School Musical 2 (2007) - elokuva-arvostelu

HIGH SCHOOL MUSICAL 2

Ohjaus: Kenny Ortega

Näyttelijät: Zac Efron, Vanessa Hudgens, Ashley Tisdale, Lucas Grabeel, Corbin Bleu, Monique Coleman, Mark L. Taylor, Bart Johnson, Olesya Rulin, Robert Curtis Brown, Jessica Tuck ja Alyson Reed

Genre: komedia, musikaali

Kesto: 1 tunti 44 minuuttia - Extended Cut: 1 tunti 51 minuuttia

Ikäraja: 7

Disney Channelin komediaelokuva High School Musical (2006) oli suuri katsojamenestys, joten jatkoa oli tietty luvassa. Kuvaukset käynnistyivät alkukeväästä 2007 ja lopulta High School Musical 2 julkaistiin Disney Channelilla saman vuoden elokuussa. Elokuva nousi nopeasti koko kanavan katsotuimmaksi elokuvaksi kautta aikain, minkä lisäksi se sai paremman vastaanoton kriitikoilta kuin ensimmäinen leffa. Itse olin nähnyt aiemmin vain ensimmäisen High School Musicalin, mutten sen jatko-osia. Kun huomasin alkuperäiselokuvan täyttävän tänä vuonna 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa sen uudestaan, sekä vihdoin myös sen jatko-osat ja arvostella koko sarjan läpi.

Koulu päättyy ja kesäloma alkaa. Troy, Gabriella ja kumppanit saavat kesätyöpaikat Lava Springsin golfklubilta. Mahtavalta vaikuttava kesä saa synkkiä pilviä ylleen, kun käy selväksi, että Sharpayn vanhemmat omistavat kyseisen klubin ja tyttö päättää kohdella luokkatovereitaan mielensä mukaan.

High School Musicalin tutut tyypit tekevät paluun, lähtien tietty Zac Efronin ja Vanessa Hudgensin näyttelemistä Troy Boltonista ja Gabriella Montezista, koripallopelaajasta ja matikkanerosta, jotka ykkösleffassa rakastuivat ja ovatkin nyt parisuhteessa. Kun kesä alkaa, Troylla ja Gabriellalla on visio ihanasta lomasta yhdessä ja homma vaikuttaisi vain paranevan, kun he saavat molemmat kesätöitä samasta paikasta, Lava Springsin golfklubilta - Troy tarjoilijana ja mailapoikana, ja Gabriella hengenpelastajana uima-altaalta. He eivät kuitenkaan tiedä, että Evansin sisarusten Sharpayn (Ashley Tisdale) ja Ryanin (Lucas Grabeel) vanhemmat (Robert Curtis Brown ja Jessica Tuck) omistavat klubin ja Sharpay päättää käyttää vaikutusvaltaansa pilatakseen pariskunnan kesän, saadakseen Troyn itselleen. Efron, Hudgens, Tisdale ja Grabeel vetävät roolinsa samalla innolla kuin viimeksi, Tisdalen tehdessä Sharpaysta entistäkin ärsyttävämmän narsistin. Efronin ja Hudgensin väliltä löytyy vahvaa kemiaa, eikä ihme, sillä ykkösleffan kuvauksissa oikeasti rakastuneet Efron ja Hudgens seurustelivat tuolloin myös tosielämässä.

     Myös Corbin Bleun näyttelemä Troyn bestis Chad, Olesya Rulinin esittämä säveltäjä-pianisti Kelsi, Monique Colemanin näyttelemä Gabriellan kaveri Taylor, Alyson Reedin teatraalisesti tulkitsema opettaja Darbus ja Bart Johnsonin esittämä Troyn isä Jack tekevät paluun, kun taas uutena tuttavuutena Evansien vanhempien lisäksi esitellään golfklubin johtaja Fulton (Mark L. Taylor), josta on saatu aikaiseksi varsin epämiellyttävä persoona. Sivunäyttelijätkin hoitavat tonttinsa passelisti, etenkin Taylor, josta löytyy oikeaa inhottavuutta nuoria nenänvartta pitkin katsovana ja heitä muutenkin tympeästi kohtelevana Fultonina.

Ensimmäinen High School Musical on itselleni aikamoista guilty pleasure -kamaa. Elokuva on toisaalta hitusen kökkö, mutta samalla valtavan hyväntuulinen tapaus, joka levittää kerta toisensa perään hymyn huulille, sekä jättää katsojansa päähän liudan toinen toistaan pahempia korvamatoja. High School Musical 2 ei mielestäni ole edeltäjänsä veroinen musikaalikomedia, mutta silti oikein kelvollinen jatko-osa, joka sisältää useita juttuja, mitkä tekivät ykkösosasta niin viihdyttävän. Tuttu hyväntuulisuus on visusti mukana ja sama yliampuvuus vie toistamiseen kivasti mukanaan. Muutamia ihan oikeita naurujakin voi päästä ilmoille, mutta osa huumorista aiheuttaa lähinnä myötähäpeässä kiemurtelua kotisohvalla.

Elokuva häviää ykköselle tarinansa puolesta, ensimmäisen elokuvan kertomuksen rikkoessa onnistuneesti typeriä lokeroita, joihin ihmiset etenkin kouluaikoina sullotaan. Kesä golfklubilla on passeli uusi kertomus näille teineille ja on sekaan saatu jonkinlaista syvyyttä, kun Troy pistetään ahtaalle, missä hänen pitää valita potentiaalisesti lupaavan tulevaisuuden ja ystäviensä ja rakkautensa välillä. Sharpay mahdollistaa Troylle kaikenlaisia tilaisuuksia, joiden kautta hän voisi esimerkiksi päästä mukaan huippuluokan koripallotiimiin tai haaveilemaansa yliopistoon, mutta samalla tyttö aiheuttaa muille yhä vain kurjemmat olot, jolloin nämä alkavat suuttua Troylle, tajuamatta kuka vetelee naruista. Tämä konflikti etenee oivallisesti, joskin on pakko sanoa, että leffa kaipaisi tiivistämistä, sillä vajaan parin tunnin kestossa se tuntuu turhan pitkältä, kun taas suunnilleen puolentoista tunnin mittainen ykkösleffa oli juuri passelin ytimekäs.

Ohjauksesta vastaa tälläkin kertaa Kenny Ortega, joka pitää tuttua ylipirteää ilmapiiriä sujuvasti yllä. Peter Barsocchinin työstämä käsikirjoitus ajaa asiansa, mutta paikoitellen leffasta huomaa, että se tehtiin aikamoisella kiireellä ykkösleffan menestyksen myötä. Teknisesti High School Musical 2 on kelvollinen, vaikka erityisesti siitä näkee pikaisen tuotannon. Kameratyöskentely on menettelevää ja leikkaus tarpeeksi toimivaa. Lavasteet ovat mainiot, puvustus oivallista ja äänimaailma on hyvin rakennettu. Elokuvaan mahtuu parit tarttuvat laulut, kuten Sharpayn Fabulous ja Troyn Bet On It, mutta muuten mielestäni leffan biisitarjonta on heikompaa kuin viimeksi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.6.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

High School Musical 2, 2007, Walt Disney Pictures, Disney Enterprises, First Street Films, Salty Pictures