Your Name. (君の名は。 - 2016) - elokuva-arvostelu

YOUR NAME.

君の名は。

Ohjaus: Makoto Shinkai

Näyttelijät: Mone Kamishiraishi, Ryunosuke Kamiki, Ryo Narita, Aoi Yūki, Nobunaga Shimazaki, Kaito Ishikawa, Masami Nagasawa, Etsuko Ichihara, Kanon Tani, Masaki Terasoma, Sayaka Ohara ja Kana Hanazawa

Genre: anime, fantasia

Kesto: 1 tunti 46 minuuttia

Ikäraja: 7

Your Name. on Makoto Shinkain ohjaama ja käsikirjoittama anime-elokuva. Shinkai sai idean elokuvaan vierailtuaan kesällä 2011 Yuriagen kalastajakylässä, alkuvuodesta tapahtuneen Tōhokun maanjäristyksen jälkeen. Vuonna 2014 Shinkai esitteli "If I Knew It Was a Dream" -nimellä kulkeneen tarinansa Toho-yhtiölle, missä innostuttiin. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja lopulta Your Name. sai maailmanensi-iltansa 3. heinäkuuta 2016 - tasan kymmenen vuotta sitten! Elokuva oli kriitikoiden ylistämä jättihitti, jopa Japanin menestynein elokuva muutaman vuoden ajan, kunnes Demon Slayer: Kimetsu no Yaiba - The Movie: Mugen Train (劇場版 鬼滅の刃 無限列車編 - 2020) syrjäytti sen. Itse katsoin Your Namen vasta pari vuotta sen ilmestymisen jälkeen ja pidin näkemästäni valtavasti. Kun huomasin elokuvan täyttävän kymmenen vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa sen uudestaan ja samalla arvostella sen.

Japanissa pienen Itomori-kylän tyttö Mitsuha ja pääkaupunki Tokion poika Taki huomaavat yllätyksekseen vaihtavansa kehoja silloin tällöin.

Your Namen keskiössä ovat Mitsuha Miyamizu (äänenä Mone Kamishiraishi), pienessä Itomorin kylässä asuva teinityttö ja Taki Tachibana (Ryunosuke Kamiki), Japanin pääkaupungissa Tokiossa asuva teinipoika. Kummatkin yrittävät selvitä koulunsa haasteista, minkä lisäksi Mitsuha kamppailee sen kanssa, miltä hänen pormestari-isänsä (Masaki Terasoma) haluaa tytön tulevaisuuden näyttävän ja Taki yrittää päästä kärryille työelämästä. Kummankin elämät vaikeutuvat, kun eräänä aamuna Mitsuha herää Takin kehosta ja Taki Mitsuhan kehosta. He eivät tunne toisiaan, eivätkä tiedä yhtään, minne ovat päätyneet ja keitä heidän ympärillään olevat ihmiset ovat. Mennessään nukkumaan, he heräävät taas omista kehoistaan, mutta aina muutamien päivien välein he heräävät taas toisinaan. Mitsuha ja Taki ovat kummatkin kiinnostavia ja tykättäviä hahmoja, joiden kanssa ryhtyy mielellään selvittämään, mistä tämä tilanne oikein johtuu.

     Muita hahmoja elokuvassa ovat Mitsuhan isoäiti Hitoha (Etsuko Ichihara) ja pikkusisko Yotsuha (Kanon Tani), Mitsuhan kaverit Tessie (Ryo Narita) ja Sayaka (Aoi Yūki), Takin kaverit Tsukasa (Nobunaga Shimazaki) ja Takagi (Kaito Ishikawa), sekä Takin ihastuksenkohde Okudera (Masami Nagasawa). Sivuhahmot alkavat toki hämmästelemään, miksi heidän tuttunsa käyttäytyy aina jonain päivinä niin oudosti, aivan kuin Mitsuha ja Taki olisivat unohtaneet yhtäkkiä kaikki. Erityisen hupaisa on pikkusisko Yotsuha, joka alkaa uskoa isosiskonsa Mitsuhan seonneen joka päivä, kun Taki on tämän kehossa.

Your Name. oli yhä toisellakin katselukerralla se aivan huikea elokuva, millaiseksi sen muistin. Tällaisia kehonvaihdoksia on toki nähty jo aiemmin, tunnetuimpana Lindsay Lohanin ja Jamie Lee Curtisin tähdittämä komedia Perjantai on pahin (Freaky Friday - 2003), mutta Your Namella on tähän omat pelisääntönsä. Kun yleensä hahmot pohtivat, kuinka palauttaa tilanne normaaliksi, on kiehtovaa seurata, kun Mitsuha ja Taki yrittävät opetella elämään erikoisen tilanteensa kanssa ja kun he yrittävät selvittää, kuka oikein on se tyyppi, joka silloin tällöin valtaa kehon. Mysteeri on oivasti rakennettu, minkä lisäksi meno on varsin hupaisaa, kun nämä kaksi yrittävät mahdollisimman luontevasti esittää toisiaan, tuntematta toisiaan lainkaan. Elokuva on myös onnistuneen erilainen rakkaustarina, kun Mitsuhalle ja Takille alkaa muodostua romanttisia tunteita toisiaan kohtaan, vaikka he eivät varsinaisesti tapaa - jättävät vain viestejä toisilleen, jotta he aina tietävät missä mennään, kun kehonvaihdos taas tapahtuu.

Elokuvan ensimmäisen puoliskon ajan kyseessä on jo oikein mainio leffa, jonka hahmot ovat tykättäviä ja tarina mukaansatempaava. Puolessa välissä leffa kuitenkin kiskaisee maton niin tarmokkaasti jalkojen alta, että suu loksahtaa auki ja loppuleffa saakin aivan täysin uusia kierroksia. Hauska ja erilainen rakkaustarina muuttuukin todella tiivistunnelmaiseksi jännitysnäytelmäksi, joka nostaa välillä ihon kananlihalle ja välillä taas herkistää kyyneliin asti. Ensimmäisellä katselukerralla Your Name. sai minut niin voimakkaan tunnereaktion valtaan, että siitä kesti hetki toipua. Ja siitä yleensä tietää nähneensä todella vaikuttavan, suorastaan erinomaisen elokuvan.

Myös audiovisuaalisena elämyksenä Your Name. on mieletön. Animaatiojälki on aivan uskomattoman kaunista läpi elokuvan. Jokaiseen kuvaan on panostettu hullun lailla ja oli kyse sitten Itomorin nätistä ja vehreästä kylästä tai suurkaupunki Tokiosta, nämä miljööt on luotu niin ällistyttävän yksityiskohtaisesti, että jo sen puolesta on huutava vääryys, ettei Your Namea noteerattu seuraavan vuoden Oscar-gaalassa parhaan animaatioelokuvan palkintoa jaettaessa lainkaan. Hahmot liikkuvat sulavasti, valojen ja varjojen käyttö on näyttävää ja elokuva on myös ihastuttavan värikäs. Äänimaailma on vakuuttavasti rakennettu ja Radwimps-yhtyeen laulaja Yojiro Nodan säveltämät musiikit ja esittämät laulut tunnelmoivat hienosti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.6.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

君の名は。, Japani, 2016, Toho, Toho Animation, Amuse, CoMix Wave Films, East Japan Marketing & Communications Inc., Kadokawa, Lawson HMV Entertainment (LHE), The Answer Studio, Vogue Ting

Säpinää Chinatownissa (Big Trouble in Little China - 1986) - elokuva-arvostelu

SÄPINÄÄ CHINATOWNISSA

BIG TROUBLE IN LITTLE CHINA

Ohjaus: John Carpenter

Näyttelijät: Kurt Russell, Dennis Dun, Kim Cattrall, James Hong, Victor Wong, Kate Burton, Donald Li, Carter Wong, Peter Kwong, James Pax, Suzee Pai, Chao-Li Chi ja Jeff Imada

Genre: toiminta, fantasia, jännitys, komedia

Kesto: 1 tunti 39 minuuttia

Ikäraja: 16

Big Trouble in Little China, eli suomalaisittain Säpinää Chinatownissa on John Carpenterin ohjaama ja Kurt Russellin tähdittämä toimintakomedia. Elokuva lähti liikkeelle Gary Goldmanin ja David Z. Weinsteinin rakkaudesta itämaisiin kamppailulajileffoihin ja he päättivät tuoda ne Amerikkaan. Kaksikon "Lotus"-nimellä kulkenut teksti sijoittui villiin länteen 1880-luvulla, mutta kun 20th Century Fox tarttui tekstiin, yhtiöllä haluttiin siirtää tarina nykyhetkeen. Kun Goldman ja Weinstein kieltäytyivät muuttamasta tekstiään, yhtiö palkkasi W. D. Richterin tekemään sen heidän puolesta. Fox jopa yritti poistaa kaksikon nimet lopullisesta elokuvasta, mutta Goldmanin ja Weinsteinin onneksi Hollywoodin käsikirjoittajien liitto oli heidän puolella ja pakotti Foxin antamaan kunnian heille, Richterin saadessa vain maininnan tarinan adaptoimisesta. John Carpenter suostui elokuvan ohjaksiin, sillä hän oli ihastunut hongkongilaisiin leffoihin elokuvaopintojensa aikana. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 1985 ja ne suoritettiin pikavauhtia, sillä Foxilla haluttiin saada elokuva teattereihin ennen Eddie Murphyn tähdittämää, samanlaisia ideoita sisältävää Kultainen lapsi -leffaa (The Golden Child - 1986). Lopulta Säpinää Chinatownissa sai maailmanensi-iltansa 2. heinäkuuta 1986 - tasan 40 vuotta sitten! Elokuva sai aluksi ristiriitaisen vastaanoton kriitikoilta ja se oli ikävä taloudellinen floppi, mutta vuosien varrella siitä on muodostunut todellinen kulttiklassikko. Itse katsoin Säpinää Chinatownissa ensi kertaa vuonna 2021, osana 24 tunnin elokuvamaraton -haastetta. Pidin leffasta ja kun huomasin sen täyttävän nyt 40 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa sen uudestaan ja samalla arvostella sen.

Rekkakuski Jack Burton lähtee hakemaan kaverinsa tyttöystävää lentokentältä, mutta hän ajautuukin erikoiseen seikkailuun, johon kuuluu kilpailevia katujengejä, mustaa magiaa, vuosituhansia vanhoja myyttejä ja hirviöitä.

Fox kaavaili päärooliin Jack Burtoniksi Clint Eastwoodia ja Jack Nicholsonia, mutta kun John Carpenter valikoitui ohjaajaksi, oli vain yksi mies rooliin - Carpenterin luottonäyttelijä Kurt Russell, joka oli tähdittänyt ohjaajan leffoja Elvis (1979), Pako New Yorkista (Escape from New York - 1981) ja The Thing - "se" jostakin (The Thing - 1982). Russell on täydellinen valinta, joskin hän ei esitä tällä kertaa yhtä vakavaa ja pätevää toimintasankaria. Jack Burton on enemmänkin sanavalmis rekkakuski, joka uhoaa minkä ehtii, mutta joka ahmii aivan liian isoja paloja purtavaksi. Hauskasti vaikka Russell onkin leffan keulakuva, on hänen hahmonsa tarinallisesti enemmän sellainen komediallinen hahmo, joka yleensä nähdään sivuroolissa. Tarinan keskiössä on nimittäin Jackin kaveri Wang (Dennis Dun), jonka tyttöystävää (Suzee Pai) kaksikko lähtee hakemaan lentokentältä, kun he ajautuvat hurjaan seikkailuun täynnä ties mitä vaaroja. Dun on myös mainio osassaan, mutta kyllähän se on Russell, joka kantaa leffaa harteillaan.

     Elokuvassa nähdään myös Chao-Li Chi Wangin setänä Chuna, Kim Cattrall asianajaja Graciena, Kate Burton reportteri Margona, Victor Wong taikuri Egg Sheninä ja Donald Li bisnesmies Eddienä, jotka päätyvät myös seikkailun pyörteisiin, sekä James Hong pahana Lo Panina, vuosituhansia vanhana noitana, joka tarvitsee Wangin tyttöystävää kataliin tarkoituksiinsa. Näyttelijäkaarti hyppää hyvällä asenteella menoon mukaan ja Hong on loistava antagonistina.

Säpinää Chinatownissa oli mielestäni uusintakatselulla vieläkin parempi elokuva ja jälleen yksi mahtava yhteistyöteos Carpenterilta ja Russellilta. Toisin kuin vakavampi toimintaleffa Pako New Yorkista ja scifikauhuelokuva The Thing - "se" jostakin, Säpinää Chinatownissa on tehty pilke silmäkulmassa ja kieli poskessa. Kyseessä on aikamoinen toimintaa, fantasiaa, komediaa ja jännitystä yhdistelevä seikkailu, joka muuttuu kaiken aikaa vain pähkähullummaksi. Aluksi kyse on vain kahdesta miehestä matkalla lentokentälle hakemaan toisen tyttöystävää, mutta pian luvassa on jengitaistelu keskellä katua, minkä keskeyttävät kolme taikavoimaista miestä, joista erityisesti Salama (James Pax) toimi selvästi Mortal Kombat -videopelihahmo Raidenin esikuvana.

Elokuva ei pahemmin lähde jarruttelemaan, kun se painaa kaasun pohjaan, vaan se riepottelee hahmojaan ja samalla katsojaansa villistä tapahtumasta toiseen. Hengähdystaukoja on ripoteltu sekaan hieman, mutta nekin ovat mukana lähinnä antaakseen täysin kuistilla olevalle Jackille (sekä katsojille) tärkeää tietoa näistä mystisyyksistä ja Lo Panin tavoitteista. Pää menee itselläkin pyörälle, mutta samalla meininki on niin valloittavan viihdyttävää, että sekopäistä kyytiä seuraa virne visusti kasvoillaan. Mukana on paljon hauskoja hetkiä ja heittoja, sekä runsaasti älytöntä mielikuvituksellisuutta. Juuri kun ehdit luulla, että leffa on jo käyttänyt kaikki paukkunsa, se vain lisää kierroksiaan. Hieman päälle puolitoista tuntia on juuri sopiva määrä tätä vyörytystä, jolloin leffan täytyy pysyä kaiken aikaa liikkeessä, mutta jolloin se myös osaa loppua ajoissa, jottei vauhti käy jo väärällä tavalla hengästyttäväksi.

Myös teknisesti Säpinää Chinatownissa on erittäin mainio. Elokuva on taitavasti kuvattu ja sulavasti leikattu kasaan. Lavasteet ovat komeat, puvustus näyttävää ja maskeerauksetkin ovat oivalliset. Erilaisia erikoistehosteita hyödynnetään läpi leffan kekseliäin tavoin ja vaikka ajan hammas onkin nakerrellut leffaa vähän sieltä ja täältä, on sen kasariestetiikassa yhä jotain todella viehättävää. Äänimaailmakin on mainiosti rakennettu ja seikkailun toki kruunaavat John Carpenterin ja Alan Howarthin säveltämät musiikit.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.9.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Big Trouble in Little China, Yhdysvallat, 1986, Twentieth Century Fox, TAFT Entertainment Pictures, SLM Production Group, Taft/Barish/Monash

The Bear, kausi 5 (2026) - sarja-arvostelu

THE BEAR - KAUSI 5

Luoja: Christopher Storer

Näyttelijät: Jeremy Allen White, Ayo Edebiri, Ebon Moss-Bachrach, Abby Elliott, Lionel Boyce, Liza Colón-Zayas, Edwin Lee Gibson, Matty Matheson, Ricky Staffieri, Will Poulter, Oliver Platt, Jose Cervantes, Richard Esteras, Jamie Lee Curtis, Brian Koppelman, Sarah Ramos, Elsie Fisher ja David Zayas

Genre: draama, komedia

Jaksomäärä: 8

Jakson kesto: 23 minuuttia - 1 tunti 3 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 51 minuuttia

Ikäraja: 16

Christopher Storerin luoma ravintolamaailmaan sijoittuva draamakomediasarja The Bear nousi suosituksi, kun sen palkintoja kahminut ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä kesäkuussa 2022. Toinen, kolmas ja neljäs kausi pitivät suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa vielä lisää, joskin tekijät ilmoittivat, että viides kausi veisi sarjan päätökseensä. Kuvaukset käynnistyivät tammikuussa 2026 ja nyt The Bearin viides ja samalla viimeinen tuotantokausi on julkaistu Disney+ -palvelussa. Itse pidin valtavasti sarjan kahdesta ensimmäisestä tuotantokaudesta, mutta olin pienesti pettynyt kolmanteen ja neljänteen kauteen. Pidin kuitenkin toukokuussa julkaistusta erityisjakso Garysta ja pysyin optimistisena sarjan finaalikauden suhteen. Katsoinkin koko vitoskauden heti sen julkaisupäivänä.

Bear-ravintolassa valmistaudutaan rankkasateiden haastamaan päivään, mitä ei auta yhtään Carmyn päätös lopettaa uransa ja koko ravintolan mahdollinen sulkeminen.

The Bearin tutut hahmot tekevät paluun ja näillä näkymin viimeistä kertaa, viidennen kauden toimiessa sarjan päätöksenä. Viime kauden päätteeksi Jeremy Allen Whiten näyttelemä Carmy ilmoitti lopettavansa työnsä ja jättävänsä Bearin Sydneylle (Ayo Edebiri), Richielle (Ebon Moss-Bachrach) ja Natalielle (Abby Elliott). Tiedosta ei ole sitäkään vähää iloa, kun Jimmy-setä (Oliver Platt) uhkaa pistää koko ravintolan kiinni, hankkeen osoittauduttua taloudelliseksi fiaskoksi. White, Edebiri, Moss-Bachrach, Elliott ja Platt pistelevät jälleen parastaan rooleissaan. On hienoa nähdä, miten heidän hahmonsa ovat kehittyneet sarjan varrella, erityisesti Sydney, joka pääsi ykköskaudella osaksi pitkään yhdessä työskennellyttä tiimiä ja on nyt onnistunut nousemaan johtoasemaan.

     Eikä pidä tietenkään unohtaa Tinaa (Liza Colón-Zayas), Marcusta (Lionel Boyce), Ebraheimia (Edwin Lee Gibson), Lucaa (Will Poulter) ja Fakin veljeksiä Neiliä (Matty Matheson) ja Tediä (Ricky Staffieri), jotka pistetään tähän mennessä heidän uriensa kenties vaikeimman haasteen eteen. Ja käypä Jamie Lee Curtiskin riemastuttamassa Carmyn ja Natalien vaivaannuttavana äitinä Donnana. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat loppuun asti vakuuttavasti ja kaikki saavat vielä kerran tilansa loistaa.

Parin hieman epätasaisemman tuotantokauden jälkeen The Bear palaa komeasti ruotuun viimeisen tuotantokautensa - vai pitäisikö sanoa "viimeisen kattauksensa" - myötä. Lukuun ottamatta ihan viimeistä jaksoa, viides kausi tapahtuu yhden ainoan päivän aikana, jatkaen tarinaa päivä sen jälkeen, mihin viimeksi jäätiin. Carmy on ilmoittanut lopettavansa ja koko Bear-ravintolaa uhkaa sulkeminen. Tuttu poppoo päättää yrittää vielä kerran kaikkensa, kääntääkseen tilanteen takaisin nousuun. Hommahan on helpommin sanottu kuin tehty, koska juuri tuona päivänä nousee hirmumyrsky, mikä aiheuttaa jos jonkinmoista ongelmaa sähköjen katkeilusta siihen, että monet asiakkaat eivät pääse saapumaan paikalle, kun kadut likimain tulvivat.

Kolmannen ja neljännen kauden haahuiltua hieman, viides kausi muistaa sen, mikä sarjassa alun perinkin viehätti, eli tämän mahtavan hahmogallerian kaoottinen meno keittiössä. On erinomainen päätös, että lähes koko kausi tapahtuu yhden päivän aikana. Joka jakso tuo mukaan uusia vaikeuksia, kasvattaen stressitasoja niin ravintolassa kuin kotisohvalla. Kaiken tämän keskelle on kuitenkin ujutettu loistavia hahmojen välisiä intiimejä hetkiä ja keskusteluja, jotka onnistuvat jälleen iskemään tunteisiin. Kun suuri osa jaksoista vieläpä kestävät vain puoli tuntia, kauden tuijottaa lähes huomaamatta yhdeltä istumalta. Kun lopulta on aika jättää hyvästit näille hahmoille, on tunne erittäin haikea. Kiitos viidestä viime kesästä, The Bear. Tätä sarjaa jää kyllä ikävä.

Lukuun ottamatta viidettä jaksoa, sarjan luoja Christopher Storer toimii myös kauden ohjaajana, pitäen tunnelmaa erinomaisesti yllä. Hänen johtamansa käsikirjoitustiimi pistää myös parastaan etenkin dialogin suhteen, sekä tasapainotellessaan vahvan draaman ja komedian välillä. Teknisesti The Bear tekee aikamoisia muutoksia finaalikaudellaan. Viides kausi esitetään aiempia kausia kinemaattisemmassa laajakuvaformaatissa, minkä lisäksi kausi on sarjan ensimmäinen jossa kuullaan taustamusiikkia pitkin jaksoja. Christian Lundbergin ja Hans Zimmerin sävellykset ovat omiaan lisäämään stressaavaa fiilistä. Lavasteet ovat kuitenkin vanhat tutut ja puvustustiimi hoitaa hommansa mainiosti. Selvine muutoksineenkin The Bear pitää tyylitajunsa loppuun saakka.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.6.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

The Bear, Yhdysvallat, 2022-2026, FX Productions, Super Frog

Super Troopers 2 (2018) - elokuva-arvostelu

SUPER TROOPERS 2

Ohjaus: Jay Chandrasekhar

Näyttelijät: Jay Chandrasekhar, Paul Soter, Steve Lemme, Erik Stolhanske, Kevin Heffernan, Brian Cox, Rob Lowe, Emmanuelle Chriqui, Tyler Labine, Will Sasso, Hayes MacArthur, Marisa Coughlan, Lynda Carter, Paul Walter Hauser, Seann William Scott, Damon Wayans Jr., Jim Gaffigan, Clifton Collins Jr., Jimmy Tatro ja Fred Savage

Genre: komedia

Kesto: 1 tunti 40 minuuttia

Ikäraja: 16

Broken Lizard -komediaryhmän Super Troopers - aina valmiina! -elokuva (Super Troopers - 2001) oli kriitikoiden nuivasta vastaanotosta pienimuotoinen hitti, josta muodostui vuosien saatossa kulttiklassikko, joten sille päätettiin tietysti tehdä jatkoa. Aluksi ryhmä suunnitteli työstävänsä esiosan nimeltä "Super Troopers '76", joka olisi kertonut hahmojen isistä, mutta sitten suunnitelmat vaihtuivat jatko-osaan, jossa hahmot olisivat peitetehtävissä metsureina. Käsikirjoitus muovautui vielä useaan otteeseen vuosien varrella. Ongelmaksi muodostui kuitenkin rahoitus ja lopulta Broken Lizard turvautui joukkorahoitukseen Indiegogo-sivun kautta, missä fanit pystyivät tekemään lahjoituksia ja edut vaihtelivat lahjoituksen suuruuden mukaan leffalipusta pieneen rooliin elokuvassa. Tekijät onnistuivat keräämään lähes viisi miljoonaa dollaria, minkä päälle he saivat muualta vielä kahdeksan miljoonaa, ennen kuin kuvaukset käynnistyivät syyskuussa 2016. Lopulta Super Troopers 2 sai ensi-iltansa huhtikuussa 2018. Tämäkään leffa ei saanut kriitikoilta kehuja, mutta se oli taloudellisesti pieni menestys. Itse en ollut kuullutkaan aiemmin Super Troopers -leffoista, mutta nyt kun sarja on saamassa jo kolmannen osansa, Super Trooper 3:n (2026), päätin vilkaista mistä onkaan kyse. Pidin ensimmäistä leffaa ihan hupaisana, mutta aloitin jatko-osan hieman skeptisenä, epäillen että lähes 20 vuotta myöhemmin tehty jatko-osa toimisi.

Kun käy ilmi, että pieni osa Kanadasta kuuluukin Yhdysvalloille, alueelle tarvitaan tilapäisiä lainvalvojia. Pestin saavat vuosia sitten potkut saaneet O'Hagenin johtamat liikkuvat poliisit.

Broken Lizardin jäsenet, eli Jay Chandrasekhar, Steve Lemme, Paul Soter, Erik Stolhanske ja Kevin Heffernan palaavat tuttuihin rooleihinsa Thornyksi, Maciksi, Fosteriksi, Rabbitiksi ja Farvaksi, jotka saivat vuosia sitten potkut työstään liikkuvan poliisin lainvalvojina. Hahmot ovat päätyneet eri poluille, mutta pitävät yhä tiiviisti yhteyttä toisiinsa - jopa Farvaan, josta kukaan ei tykkää. Kun aiemmin Kanadaan kuulunut alue todetaankin osaksi Yhdysvaltoja, viisikko saa pestin alueen tilapäisinä poliiseina. Chandrasekhar, Lemme, Soter, Stolhanske ja Heffernan palaavat selvästi riemuissaan rooleihinsa ja heistä löytyy yhä yhtä paljon energiaa kuin lähes kaksi vuosikymmentä aiemmin, ensimmäistä leffaa tehdessään. Hahmot ovat samat vanhat tutut, niin positiivisine kuin negatiivisinekin puolineen.

     Vanhoista tutuista paluun tekevät myös Brian Cox kapteeni John O'Hagenina, Marisa Coughlan Fosterin tyttöystävänä, poliisi Ursula Hansenina ja Lynda Carter Vermontin kuvernöörinä Jessmanina, kun taas uusina tuttavuuksina jatko-osa esittelee Yhdysvalloille siirtyneen alueen kaupungin pormestari Guy Le Francin (Rob Lowe), Kanadan ja Yhdysvaltojen väleihin keskittyvän Genevieve Auboisin (Emmanuelle Chriqui), sekä kanadalaiset ratsupoliisit Bellefuillen (Tyler Labine), Archambaultin (Will Sasso) ja Podienin (Hayes MacArthur), joiden suhtautuminen aluemuutokseen on hyvin vaihteleva. Sivunäyttelijätkin ovat oivallisia osissaan, etenkin Cox alaisilleen silmiä pyörittelevänä, mutta toisinaan heidän temppuihinsa mukaan lähtevänä O'Hagenina.

Vuosia alkuperäisen elokuvan ilmestymisen jälkeen tehdyt komediajatko-osat eivät yleisesti nauti järin mairittelevasta maineesta. Elokuvat, kuten Nuija ja tosinuija kaks (Dumb and Dumber To - 2014), Zoolander 2 (2016) ja Paha pukki 2 (Bad Santa 2 - 2016) tuottivat monille pitkään odottaneille faneille pettymyksen, eivätkä ne omastakaan mielestäni millään yllä alkuperäisten genreklassikoidensa tasolle. Super Trooper - aina valmiina! oli mielestäni ihan hupaisa, muttei silti mielestäni mikään erityisen loistava tai hulvaton tapaus. Yllätyksekseni taisin jopa pitää jatko-osasta hitusen enemmän. Ainakin nauroin tämän elokuvan parissa useammin. Elokuva on täynnä hulvattomia tilanteita, joista moni aiheuttaa aikamoista myötähäpeää juuri oikealla tavalla.

Kuten monet muutkin komediajatko-osat, myös Super Troopers 2 rakentuu samanlaisten ideoiden varaan kuin edeltäjänsä. On päähahmojen ja toisen poliisiryhmän välistä kahnausta, on maantiellä tehtyjä kepposia ja onpa myös romanttinen sivujuonikuvio yhden päähenkilön ja uuden naishahmon välillä. Mielestäni tällä kertaa nämä tutut jutut hoidettiin piirun verran paremmin, minkä lisäksi pidin myös leffan isommasta Yhdysvaltojen ja Kanadan välisestä konfliktista. Molemmat maat pitävät itseään parempana ja leffa heittääkin hyvää vitsiä molempien kustannuksella. Mukaan hivuttautuva tarina löydetyistä huumekätköistä tuntuu hauskan hassuttelun keskellä siltä pakolliselta pahalta ja leffan tylsimmältä aspektilta, mutta ajaa se asiansa. Nyt jäänkin mielenkiinnolla odottamaan, voiko jälleen lähes kymmenen vuoden jälkeen tehty kolmososa toimia, vai onko luvassa pelkkä laiska rahastus...

Edellisosan tapaan Thornyä näyttelevä Jay Chandrasekhar on ohjannut Super Troopers 2:n, pitäen lystikästä ilmapiiriä hyvin yllä. Käsikirjoituksesta vastaa tietty itse pääviisikko ja he ovat keksineet monenlaisia hauskoja skenaarioita. Myös teknisesti leffa toimii. Se on osaavasti kuvattu, lavasteet näyttävät hyviltä, puvustus on oivallista ja äänimaailmakin sujuvasti rakennettu, vaikkei Eagles of Death Metal -yhtyeen musiikeista jääkään juuri mitään mieleen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.6.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Super Troopers 2, Yhdysvallat, 2018, Broken Lizard Industries, Votiv Films, Cataland Films, Heretical Reason Productions, Needle's Eye Productions, Tall Pines Entertainment

Legends of Tomorrow, kausi 6 (2021) - sarja-arvostelu

LEGENDS OF TOMORROW - KAUSI 6

Luojat: Greg Berlanti, Marc Guggenheim, Andrew Kreisberg ja Phil Klemmer
Näyttelijät: Caity Lotz, Dominic Purcell, Jes Macallan, Nick Zano, Matt Ryan, Tala Ashe, Olivia Swann, Adam Tsekhman, Shayan Sobhian, Amy Louise Pemberton, Lisseth Chavez, Raffi Barsoumian, Aliyah O'Brien, Thomas Nicholson, Shawn Roberts, Jen Oleksiuk, Aaron Craven, Mina Sundwall ja David Ramsey
Genre: scifi, seikkailu, komedia, toiminta
Jaksomäärä: 15
Jakson kesto: noin 42 minuuttia - Yhteiskesto: noin 10 tuntia 30 minuuttia
Ikäraja: 12

DC:n sarjakuviin perustuva televisiosarja Legends of Tomorrow nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa tammikuussa 2016. Toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen kauden aikana katsojaluvut laskivat, mutta sarja pysyi tarpeeksi suosittuna, jotta sitä päätettiin jatkaa vielä lisää. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2020 ja lopulta Legends of Tomorrow'n kuudennen kauden esitys alkoi toukokuussa 2021. Katsojaluvut jatkoivat laskuaan, mutta kausi sai positiivista palautetta kriitikoilta ja faneilta. Itse ryhdyin katsomaan Legends of Tomorrow'ta, kun huomasin supersankarisarjoista koostuvan Arrowversen täyttävän kymmenen vuotta. Pidin parista ensimmäisestä kaudesta, mutta sen jälkeen taso lähti mielestäni laskuun ja viides kausi oli mielestäni jo aika kehno esitys. Odotukseni kuudennetta kautta kohtaan eivät siis olleet korkeat.

Legendat lähtevät etsimään Sara Lancea, jonka avaruusolennot ovat siepanneet.

Yhä vain hupeneva ja tylsemmäksi muuttuva Legendojen tiimi tekee jälleen paluun, valitettavasti ilman Ray "Atom" Palmeria (Brandon Routh), joka jätti tiimin edellisellä kaudella. Jäljelle ovat jääneet Nate (Nick Zano), Rory (Dominic Purcell), Constantine (Matt Ryan), Gary (Adam Tsekhman), Astra (Olivia Swann), Zari (Tala Ashe) ja hänen veljensä Behrad (Shayan Sobhian), sekä Ava (Jes Macallan), jotka päätyvät uuteen seikkailuun, kun he hoksaavat avaruusolentojen siepanneen Avan tyttöystävän, Waveriderin kapteenin ja yhden harvoista alkuperäisistä Legendoista, Sara Lancen (Caity Lotz). Hahmokattaus jättää kausi kaudelta kylmemmäksi, kun mielenkiintoiset ja oivallisesti toisistaan erilaiset hahmot on korvattu huomattavasti tylsemmillä ja unohdettavammilla tyypeillä, joista on vaikeaa keksiä mitään sanottavaa. Vanhoista tutuista Nate hädin tuskin edes käyttää enää teräsvoimiaan. Näyttelijäkaartikaan ei pahemmin vakuuta ja etenkin Tsekhman on hauskan sijaan lähinnä myötähäpeällinen ärsyttävän Garyn roolissa.

     Uutena hahmona seikkailuun hyppää mukaan Lisseth Chavezin esittämä Esperanza Cruz, kavereille ihan vain Spooner, avaruusolentojen kidnappaama ja niitä ymmärtävä nainen, kun taas vastaansa Legendat saavat tällä kertaa Sara Lancen sieppaamat avaruusoliot ja Raffi Barsoumianin näyttelemän Bishopin, jolla on totta kai jonkinlainen taianomainen artefakti löydettävänään, jota hän aikoo käyttää maailman valloittamiseen. Pahishahmo ajaa asiansa, mutta jää motiiveineen silti löyhäksi.

Suureksi yllätyksekseni kausi kaudelta heikenneen Legends of Tomorrow'n taso kääntyykin kuudennella kaudella ylöspäin. Ei kyse ole mistään erityisen laadukkaasta tuotantokaudesta, mutta kehnon viidennen kauden jälkeen kuudes kausi on kaikessa keskinkertaisuudessaankin ihan menevä. Itse tiimi on tosiaan tylsimmillään hahmokattauksensa puolesta ja jaksoja seuratessa ehtii kyllä tulla ikävä niin Atomia kuin muitakin mainioita tyyppejä parilta ensimmäiseltä kaudelta, minkä lisäksi pahis on vain aavistuksen verran parempi kuin edelliskaudella. Alkuperäistä aikamatkailukonseptiakaan ei pahemmin enää hyödynnetä, mutta ehditäänpä kaudella kohdata sentään laulaja David Bowie (Thomas Nicholson), Antiikin Rooman soturi Spartacus (Shawn Roberts), lentäjäikoni Amelia Earhart (Jen Oleksiuk) ja Yhdysvaltojen entinen presidentti John F. Kennedy (Aaron Craven).

Kausi on silti hieman mukaansatempaavampi tarinansa puolesta kuin edeltäjänsä. Kauden ensimmäinen puolikas käytetään lähinnä Saran etsimiseen ja toinen puolikas taas Bishopia vastaan taisteluun. Ihan toimivaa settiä, jonka parissa neljänkymmenen minuutin mittaiset jaksot kulkevat pääasiassa varsin sujuvasti. Kauden parempaa antia ovat muutamat yksittäiset, jopa hieman irralliset jaksot. Pidin erittäin mainioina yhdettätoista ja kahdettatoista jaksoa, joista ensimmäisessä Legendat ajautuvat keilausturnaukseen, jossa vaakalaudalla on koko Maan kohtalo ja joista toisessa Legendat taas päätyvät lautapeliin.

Tuotantokauden ohjaajat (mm. Caity Lotz ja Jes Macallan, aiemmilla kausilla Charlieta esittänyt Maisie Richardson-Sellers ja Arrow-sarjan (2012-2020) John Digglenä tunnettu David Ramsey) pitävät sarjan hitusen teennäisen energistä ilmapiiriä yllä, mutta loppupäästä löytyy myös aidosti ihan herkkää materiaalia. Tuotantoarvoiltaan Legends of Tomorrow pysyy ennallaan. Kausi on kelvollisesti kuvattu, mutta osa lavasteista näyttää halvalla ja hätäisesti kasatuilta. Myös puvustuksen taso on ailahtelevaa. Tietokonetehosteet jättävät jälleen kylmäksi ja Legendojen kohtaamat avaruusmöröt ovat enemmän koomisia kuin kuin uhkaavia. Äänimaailma on kuitenkin hyvin rakennettu Blake Neelyn ja Daniel James Chanin säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.10.2024
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.arrow.fandom.com
Legends of Tomorrow, Yhdysvallat, 2016-2022, DC Entertainment, Warner Bros. Television, Berlanti Productions, Bonanza Productions

Minä olen Frankelda (Soy Frankelda - 2025) - elokuva-arvostelu

MINÄ OLEN FRANKELDA

SOY FRANKELDA

Ohjaus: Arturo Ambriz ja Roy Ambriz

Näyttelijät: Mireya Mendoza, Arturo Mercado Jr., Luis Leonardo Suárez, Carlos Segundo, Beto Castillo, Gaby Cárdenas, Assira Abbate, Arturo Ambriz, Lourdes Ambriz, Sergio Carranza, Jesse Conde ja Magda Giner

Genre: animaatio, fantasia, musikaali

Kesto: 1 tunti 54 minuuttia

Ikäraja: 13

Soy Frankelda, eli suomalaisittain Minä olen Frankelda on esiosaelokuva Arturo ja Roy Ambrizin luomalle animaatiosarjalle Frankelda's Book of Spooks, joka pyöri Latinalaisessa Amerikassa lokakuussa 2021. Alun perin Ambrizit ryhtyivät suunnittelemaan sarjalle jatkona vain puolen tunnin mittaista erityisjaksoa, mutta heidän ideansa paisui lopulta täyspitkäksi elokuvaksi. Guillermo del Toron tukemana elokuvan tuotanto käynnistyi kunnolla vuonna 2024 työnimellä "Frankelda and the Prince of Spooks". Maailmanensi-iltansa Minä olen Frankelda sai kesäkuussa 2025 Meksikossa, Guadalajaran elokuvajuhlilla ja nyt se on julkaistu maailmanlaajuisesti Netflixin kautta. Itselleni Frankelda ei ollut etukäteen ollenkaan tuttu, mutta kiinnostuin elokuvasta heti, kun näin siitä viime syksynä kuvia, koska pidän paljon kauhun puolelle kallistuvista stop motion -animaatioista, kuten Painajaisesta ennen joulua (The Nightmare Before Christmas - 1993) ja Coraline ja toisesta todellisuudesta (Coraline - 2009). Kun Minä olen Frankelda julkaistiin Netflixissä, katsoinkin sen innoissani pian ilmestymisen jälkeen.

1800-luvun Meksikossa nuori tyttö Francisca Imelda rakastaa kauhutarinoiden kirjoittamista. Hänen maailmansa mullistuu, kun hän päätyy seikkailuun luomiensa painajaisten maailmaan.

Minä olen Frankelda kertoo Francisca "Frankelda" Imeldasta (äänenä lapsena Habana Zoé ja aikuisena Mireya Mendoza), tytöstä, joka on rakastunut kauhutarinoihin ja haluaisikin käyttää kaikki valveillaoloaikansa pelottavien satujen keksimiseen ja kirjoittamiseen. Hänen isoäitinsä (Magda Giner) pitää kuitenkin kauhutarinoita täysin sopimattomana ajanvietteenä nuorelle naiselle ja yrittääkin parhaansa mukaan kitkeä Franciscan mielenkiinnon kohdetta tiukalla kasvatuksella. Francisca on mainio hahmo ja varmasti hyvin samaistuttava, erityisesti nuorille naisille, jotka ovat joutuneet sukupuolensa takia kuulla, ettei heidän ole sopivaa tehdä sitä tai tätä.

     Elokuvan muita hahmoja ovat rinnakkaistodellisuudessa, Topus Terrenusissa elävät painajaiset, joista merkittävimpiä ovat kuningas Ficturo (Beto Castillo) ja kuningatar Veritena (Gaby Cárdenas), heidän poikansa, prinssi Herneval (Arturo Mercado Jr.), sekä kuninkaallinen painajaistentekijä Procustes (Luis Leonardo Suárez), jonka kohdalla ei paljoa hoksottimia vaadita, että hämähäkkimäisen tyypin tajuaa suunnittelevan vallan anastamista. Procustes on oiva pahishahmo, jota voi helposti verrata historiallisiin miehiin, jotka ovat omineet vaimojensa aikaansaannoksia omiin nimiinsä, kun naisten ei ole koettu soveliaaksi tehdä tiettyjä juttuja. Kelpo tapaus on myös prinssi Herneval, jonka kanssa Francisca päätyy matkalle Topus Terrenusiin.

Minä olen Frankelda jätti minut harmillisesti osittain kylmäksi. Elokuvasta löytyy paljon hyvää. Sen tarina on lähtökohtaisesti oivallinen ja päähenkilö mainio. On kiinnostavaa seurata, kun Francisca innostuu kauhutarinoista, ja on harmillista, kun kaikki hänen ympärillään yrittävät viedä häneltä tämän mielenkiinnon kohteen ja muovata hänestä toisenlaisen ihmisen. Tämä on takuulla samaistuttavaa monille katsojille. On myös kiinnostavaa tutustua tähän painajaisten asuttamaan maailmaan, joka on mennyt rappiolle, koska Procustesin luomat painajaisunet eivät enää aiheuta toivottuja reaktioita ihmisten maailmassa. Topus Terrenus nimittäin tarvitsee ihmisten unia toimiakseen. Kun prinssi Herneval sattuu kuulemaan Franciscan tarinoita, hän älyää, että tyttö voisi niillä pelastaa Topus Terrenusin. Tästähän ei Procustes tietenkään pidä.

Elokuvassa on paljon kohdillaan juonesta hahmoihin ja teemoista fantasiamaailmaan, mutta omasta mielestäni se kompuroi kahdessa tärkeässä aspektissa: tunnelmassa ja tarinankerronnassa. Leffa ei saanut missään kohtaa oikeasti napattua minua mukaansa ja puolen välin tietämillä oli jopa hetkiä, jolloin pidin elokuvaa hieman tylsänä. Leffa kaipasi vähän väliä jonkinlaista lisäpotkua ja todellista imua. Se ei onnistu olemaan läheskään niin lumoava tai jännittävä kuin siltä voisi toivoa. Oma lukunsa ovat myös leffan musikaalinumerot, joista pari ovat ihan meneviä, tuoden syvyyttä hahmoihin ja heidän haaveihinsa tai tähän maailmaan, mutta joista suuri osa ei toiminut omalla kohdallani ja lähinnä venyttivät kestoa tarpeettomasti.

Elokuvan paras puoli on sen visuaalisuus. Minä olen Frankelda on ensimmäinen täyspitkä meksikolainen stop motion -animaatioelokuva ja todella näyttävä sellainen. Hahmot ovat veikeän näköisiä ja liikkuvat pääasiassa sulavasti. Miniatyyrilavasteina luodut taustat ovat upeita, oli kyse sitten meidän maailmamme meksikolaiskaupungista tai fantastisemmasta Topus Terrenusista, täynnä mitä kummallisempia näkyjä. Elokuva on myös nätin värikäs. Äänimaisema on osaavasti rakennettu ja Kevin Smithersin säveltämät musiikit tunnelmoivat kelvollisesti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.6.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Soy Frankelda, Meksiko, Yhdysvallat, 2025, Woo Films, Cinema Fantasma

Witch Hat Atelier, kausi 1 (とんがり帽子のアトリエ - 2026) - sarja-arvostelu

WITCH HAT ATELIER - KAUSI 1

とんがり帽子のアトリエ

Ohjaus: Ayumu Watanabe

Näyttelijät: Rena Motomura, Natsuki Hanae, Hibiku Yamamura, Kurumi Haruki, Hika Tsukishiro,  Mayumi Saco, Misaki Kuno, Mitsuki Saiga, Yuichi Nakamura, Mutsumi Tamura ja Yoshito Yasuhara

Genre: anime, fantasia

Jaksomäärä: 13

Jakson kesto: noin 23 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 59 minuuttia

Ikäraja: 12

Witch Hat Atelier perustuu Kamome Shirahaman samannimiseen mangaan, jota on julkaistu vuodesta 2016 lähtien. Keväällä 2022 Bug Films -yhtiö ilmoitti työstävänsä mangan pohjalta animesarja-adaptaatiota. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja alun perin sarjan oli tarkoitus alkaa jo viime syksynä, mutta kun tekijät päättivät hioa visuaalista ilmettä vielä lisää, julkaisua viivästytettiin. Nyt Witch Hat Atelierin ensimmäinen tuotantokausi on pyörinyt loppuun Crunchyrollissa ja itse kiinnostuin sarjasta mangasta ja animesta intoilevan kaverini kautta. Ryhdyinkin katsomaan Witch Hat Atelieria pian sen alkamisen jälkeen.

Muutettuaan vahingossa äitinsä ja kotinsa kristalliksi, nuori Coco-tyttö päätyy opettelemaan taikuutta Qifrey-noidalta, toiveenaan pystyvänsä korjaamaan asiat ennalleen.

Witch Hat Atelierin keskiössä on tuiki tavallinen tyttö Coco (äänenä Rena Motomura), joka auttelee äitiään (Mayumi Saco) ompelemaan mekkoja. Cocon haaveena on ollut jo pitkään noituus, hänen nähtyä vuosia sitten ihka oikean noidan käyttävän taikuutta. Kun Cocolle selviää, että kuka tahansa voi taikoa, osatessaan oikeat symbolit, hän päättää kokeilla näkemäänsä kuviota, mutta kauhukseen hän kiroaa talonsa ja äitinsä kristalliksi, vain täpärästi itse selviten ulos ennen kuin on myöhäistä. Coco on oiva päähenkilö, jonka kanssa lähtee kiinnostuneena selvittämään taikuuden saloja kuin toivon mukaan korjaamaan Cocon aiheuttaman hurjan vahingon.

     Muita hahmoja sarjassa ovat muun muassa noita Qifrey (Natsuki Hanae), joka ottaa Cocon uudeksi oppilaakseen, sekä hänen muut oppilaansa Agott (Hibiku Yamamura), Tetia (Kurumi Haruki) ja Richeh (Hika Tsukishiro), jotka ovat eri pisteissä opintojaan ja taikakykyjään ja jotka suhtautuvat Cocon liittymiseen heidän joukkoonsa vaihtelevasti. Qifrey on oiva mentorihahmo, jota syvennetään alun mysteerisyyden jälkeen sopivasti. Agott, Tetia ja Richeh ovat passelin erilaiset persoonansa, luoden noitaoppilastytöille hyvää dynamiikkaa ja toimivia konflikteja.

Witch Hat Atelier on noussut monen animesta intoilevan uudeksi suosikiksi. Minulle sarja oli kuitenkin hitusen ristiriitainen kokemus, ainakin tämän ensimmäisen tuotantokautensa perusteella. Sarjasta löytyy runsaasti hyvää. Päähenkilö on mainio ja katsojana kiinnostuukin heti avausjakson päätyttyä näkemään, kuinka hän korjaa vahingossa aiheuttamansa ikävän tilanteen. Tämän lisäksi sarjan idea taikuudesta on raikkaan erilainen. Sen sijaan, että vain jotkut ihmiset olisivat siunattuja maagisilla kyvyillä, Witch Hat Atelierissa kuka tahansa voi loitsia, tietäessään oikeat symbolit. Väärillä symboleilla voi olla katastrofaalisia seurauksia, kuten Cocokin joutuu heti kättelyssä huomaamaan, minkä takia taikuuteen on laadittu erittäin tiukat säännöt.

Avauskauden tapahtumien kiinnostavuus kuitenkin hiipui mielestäni jaksojen edetessä. Pilotti on vielä tehokkaan mukaansatempaava, minkä lisäksi on aluksi kiinnostavaa seurata, kun Coco aloittaa noitaopintonsa. Jaksojen erilaiset harjoitukset jäivät kuitenkin melko yhdentekeviksi ja Cocon äidin ja kodin pelastaminen tuntuu unohtuvan oudonkin nopeasti. On mielenkiintoista, kun puolen välin paikkeilla sarja perehtyy enemmän siihen, ketkä säätelevät taikuuden käyttöä ja miksi, mutta sitten taas finaalina toimiva koetus oli mielestäni aika lattea huipennus kaudelle. Katson kyllä sujuvasti jatkoa, mutta harmillisesti Witch Hat Atelier ei saanut minua innostumaan näkemästäni läheskään yhtä paljon kuin monet muut katsojat.

Jos on jokin puoli sarjassa, mistä minulta ei löydy mitään moitittavaa, niin se on sarjan animointi. Witch Hat Atelier on visuaalisesti aivan uskomattoman kaunista katseltavaa. Oli kyse sitten nätin vehreistä maalaismaisemista, Qifreyn talon lumoavista yksityiskohdista tai elävältä tuntuvasta kaupungista, taustat ovat erittäin vaikuttavia. Täysin oma lukunsa ovat kohtaukset, joissa päästään käyttämään taikuutta oikein kunnolla. Hahmot liikkuvat sulavasti ja sarja on myös ilahduttavan värikäs. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu ja pidin paljon Even esittämästä alkutekstikappaleesta Kaze no Anthemista.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.6.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com

とんがり帽子のアトリエ, Japani, 2026-, Bug Films, Kodansha