PAN'S LABYRINTH
EL LABERINTO DEL FAUNO
Ohjaus: Guillermo del Toro
Näyttelijät: Ivana Baquero, Sergi López, Maribel Verdú, Ariadna Gil, Álex Angulo, Doug Jones, César Vea, Manolo Solo, Roger Casamajor, Pablo Adán ja Federico Luppi
Genre: fantasia, sota, draama
Kesto: 2 tuntia
Ikäraja: 16
El laberinto del fauno, eli Pan's Labyrinth on Guillermo del Toron ohjaama ja käsikirjoittama fantasiaelokuva. Elokuva lähti liikkeelle erilaisista ideoista, hahmoista, kohtauksista ja teemoista, joita del Toro oli kirjoitellut ja piirtänyt muistivihkoonsa vuosien varrella. Niistä hän ryhtyi suunnittelemaan tarinaa, joka kertoi alun perin raskaana olevasta naisesta, joka rakastuu fauniin, mutta joka hiljalleen muuttui tarinaksi tytöstä, joka tapaa faunin, joka kertoo tytön olevan kauan kadoksissa ollut satuprinsessa. Del Toro työsti käsikirjoitusta useita kuukausia, kunnes oli lopulta tyytyväinen. Useat Hollywood-yhtiöt kiinnostuivat elokuvasta ja halusivat del Toron tekevän leffansa heille, mutta del Toro ei halunnut amerikkalaistaa tarinaa ja päättikin toteuttaa sen Espanjan ja Meksikon yhteistyönä, käyttäen jopa oman palkkionsa elokuvan tekemiseen. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2005 ja lopulta Pan's Labyrinth sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla 27. toukokuuta 2006 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva oli kriitikoiden ylistämä menestys, joka voitti Yhdysvalloissa parhaan kuvauksen, lavastuksen ja maskeerauksen Oscar-palkinnot, Isossa-Britanniassa parhaan vieraskielisen elokuvan, puvustuksen ja maskeerauksen BAFTA-palkinnot, Espanjassa parhaan uuden naisnäyttelijän, käsikirjoituksen, kuvauksen, leikkauksen, maskeerauksen, äänityksen ja erikoistehosteiden Goya-palkinnot, sekä Meksikossa parhaan ohjauksen, naispääosan, kuvauksen, lavastuksen, puvustuksen, maskeerauksen ja erikoistehosteiden Ariel-palkinnot. Leffa oli myös ehdolla muun muassa parhaan vieraskielisen elokuvan Golden Globesta. Itse katsoin Pan's Labyrinthin muutama vuosi sen ilmestymisen jälkeen ja olin täysin myyty. Olen katsonut elokuvan pari kertaa uudestaan, joskin viime katselusta on jo vierähtänyt lähemmäs kymmenen vuotta. Kun huomasin Pan's Labyrinthin täyttävän nyt 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa elokuvan pitkästä aikaa ja samalla arvostella sen.
Espanja 1944. Nuori tyttö Ofelia matkustaa raskaana olevan äitinsä kanssa tapaamaan uutta isäpuoltaan, hirmuista kapteeni Vidalia, joka jahtaa vastarinnan rippeitä. Eräänä yönä Ofelia tapaa faunin, joka kertoo Ofelian olevan kauan kadoksissa ollut prinsessa. Fauni antaa Ofelialle tehtäviä, jotka tytön on suoritettava, mikäli hän mielii palata kuningaskuntaansa.
Päärooliin Ofeliaksi haki useita tyttöjä ja lopulta Guillermo del Toroon isoimman vaikutuksen teki Ivana Baquero, joka nappasikin pestin. Tämä ei ole ihme, sillä Baquero sädehtii juuri oikeanlaista viattomuutta ja uskoa kaikenlaiseen taianomaiseen, millä Ofelia pyrkii puskemaan pois tosielämän kauhut. Espanjan sisällissota on juuri päättynyt ja Francisco Franco on noussut johtamaan maata rautaisella otteella. Vastarinnan rippeet ovat pakosalla ja ihmiset elävät pelossa. Ofelia ei ymmärrä tästä juuri muuta kuin yleisen ikävän ilmapiirin, mitä tyttö pakenee satukirjoihinsa. Pian tyttö kuitenkin pääsee elämään täysin omaa satuaan, kun hän kohtaa ihka aidon faunin (asussa del Toron Hellboysta (2004) tuttu Doug Jones, äänenä Pablo Adán), joka kertoo Ofelian olevan todellisuudessa Moana, myyttisen kuningaskunnan kauan kadoksissa ollut prinsessa, jonka täytyy suorittaa eri tehtäviä, päästäkseen takaisin todellisen perheensä luokse. Ofelia on erittäin mainio päähahmo, jonka kanssa lähtee jännittävälle, jopa vaaralliselle matkalle. Fauni taas on samanaikaisesti kiehtova että jopa hieman pelottava ja se on saatu tuntumaan oikeasti ikiaikaiselta olennolta.
Elokuvassa nähdään myös Ariadna Gil Ofelian äitinä Carmenina, Sergi López tämän uutena miehenä, julmana kapteeni Vidalina, Maribel Verdú Carmenia auttavana Mercedesinä ja Álex Angulo lääkäri Ferreirona. Näyttelijäkaartin vaikuttavimmat suoritukset tarjoavat López häikäilemättömänä ja välittömästi vihattavana Vidalina, sekä Verdú ystävällisenä Mercedesinä, joka salaa auttaa vastarintaa ja jonka missio tuo lisäjännitettä tarinaan.
Guillermo del Toro on urallaan tehnyt useita hienoja elokuvia, kuten sarjakuvafilmatisointi Hellboyn, Oscar-voittaja The Shape of Waterin (2017) ja animaatioleffa Pinocchion (2022), mutta Pan's Labyrinth on ja pysyy miehen parhaana työnä, sekä ehtana mestariteoksena. Onneksi del Toro piti päänsä, eikä tehnyt elokuvaa Yhdysvalloissa, sillä voin vain kuvitella, kuinka jenkkistudioiden sanelemana elokuvasta olisi kadonnut kaikki se, mikä tekee leffasta niin upean. Kyseessä on iltasatu aikuisille, sisältäen taianomaisuutta ja fantasiaelementtejä keijuista fauniin sekä muihin olentoihin, mutta joka juurtuu yhteen Espanjan historian synkimmistä ajanjaksoista. Elokuva tasapainottelee ällistyttävästi, kertoessaan samaan aikaan niin Ofelian seikkailusta kuin myös vastarintaliikkeen epätoivoisesta taistelusta kapteeni Vidalia ja hänen joukkojaan vastaan. Leffa vieläpä jättää katsojan lopputekstienkin jälkeen pohtimaan, tapahtuvatko Ofelian seikkailut oikeasti, vai ovatko ne vain traumatisoituneen tytön mielikuvitusta ja tapa käsitellä hirveyksiä ympärillään?
Del Toro kieltäytyi ohjaamasta Narnian tarinat: Velhon ja leijonan (The Chronicles of Narnia: The Lion, the Witch and the Wardrobe - 2005) tehdäkseen Pan's Labyrinthin. Tietyt Narnia-elementit ovat kuitenkin selvästi inspiroineet miestä, sillä myös Narniassa lapset pakenevat tosielämän kauhuja - toista maailmansotaa - satumaailmaan. Pan's Labyrinthissa Ofelian satuseikkailu kulkee kuitenkin rinnakkain tosielämän kauhujen keskellä. Eivätkä nämä satuelementitkään ole mitään kivaa ruusuilla tanssimista, vaan ne ammentavat Grimmin saduista. Siis niistä oikeista, synkistä ja verisistä Grimmin saduista, eivätkä lapsiystävällisistä Disney-piirretyistä. Kohtaus, jossa Ofelia pakenee lapsia syövää kalpeaa miestä, jolla on silmämunat pään sijaan kämmenissä, on ihan ymmärrettävästi aiheuttanut painajaisia aikuisillekin. Del Toro on kertonut itse Stephen Kingin pelänneen kohtausta katsoessaan.
Todella jännittävää on myös seurata vastarintaliikkeen yritystä päästä kapteeni Vidalin ja tämän joukkojen luokse, ja kukistaa nämä. Alusta asti on selvää, että kapinalliset ovat alakynnessä ja liki mahdottoman tehtävän edessä, mitä vaikeuttaa se, että lähes keneenkään ei voi luottaa ja melkein kukaan ei ole tarpeeksi rohkea vastustaakseen totalitaarista hallintoa. Vaikka pidin Pan's Labyrinthistä jo lapsena paljon, toivoin tuolloin, että elokuva olisi keskittynyt vielä enemmän Ofelian fantasia-aspekteihin, mutta näin aikuisiällä nämä tosielämän kauhut tuovat väkevän ja hyvin omalaatuisen vastavoiman näille satumaisuuksille.
Sen lisäksi, että del Toron rakentama, kahdessa kerroksessa kulkeva tarina on erinomainen ja mukaansatempaava, miehen luoma tunnelma hakee vertaistaan. Pan's Labyrinth on synkkä ja karmiva, mutta samalla myös oudon lumoava. Jo pelkkä labyrintti on ulkopuolelta pelottavan näköinen paikka, mutta Ofelian tavoin katsojakin haluaa päästä tutkimaan sitä. Synkkyyden keskelle on ripoteltu joitain todella kauniita hetkiä ja yksityiskohtia, joista jo itsestään meinaa tulla tippa linssiin. Viimeistään loppuhuipennus herkistää katsojan kyyneliin asti. Pan's Labyrinth on kerta kaikkiaan mestariteos ja yksi fantasiagenren suurimmista saavutuksista.
Kaikesta elokuvassa paistaa läpi Guillermo del Toron intohimo projektia kohtaan ja kun puikoissa on näin taidokas elokuvantekijä, lopputuloskin on sen näköinen. Pan's Labyrinth on nimittäin myös teknisiltä ansioiltaan huikea taidonnäyte, vaikka parit digitehosteet ovatkin jo nähneet parhaat päivänsä. Elokuva on upeasti kuvattu ja sulavasti leikattu kasaan. Valaisu on tyylikästä, puhumattakaan korostetusta värien käytöstä. Lavasteet ovat näyttävät, puvustus oivaa ja maskeeraukset vakuuttavat. Ällistyttävin ilmestys on toki itse fauni, joka oli yhdistelmä maskeerausta, puvustusta, käytännön efektejä ja tietokonetehosteita. Tämä fauni on yksi fantasiagenren ikimuistoisimmista olennoista niin ulkonäköä, salaperäisyyttä kuin nytkähtelevää liikettä myöten. Kaiken elokuvassa kruunaa Javier Navarreten mieletön musiikki, jonka olisi kuulunut voittaa palkintoja Oscarista lähtien. Musiikki rakentuu kaihoisan hyräilyn ympärille ja Navarrete hyödyntää melodiaa niin kauniisti ja taianomaisesti kuin surumielisesti ja jopa suureleisen mahtipontisesti.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.9.2025
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
El laberinto del fauno, 2006, Tequila Gang, Estudios Picasso, Esperanto Filmoj, Telecinco
