Solar Opposites, kausi 6 (2025) - sarja-arvostelu

SOLAR OPPOSITES - KAUSI 6

Luojat: Justin Roiland ja Mike McMahan

Näyttelijät: Dan Stevens, Thomas Middleditch, Sean Giambrone, Mary Mack, Tiffany Haddish, Christina Hendricks, Eric Bauza, JK Sevens, Dan Bakkedahl, Rob Schrab, Kari Wahlgren, Kieran Culkin, Ken Marino, Alfred Molina, Carlos Alazraqui, Cree Summer, Will Sasso, Jess Harnell, Gary Anthony Williams, Colton Dunn, Eliza Coupe, Beck Bennett, Chris Diamantopoulos, Andy Cobb, Jess Harnell, Maribeth Monroe ja Debra Wilson

Genre: animaatio, komedia, scifi

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: 22 minuuttia - 27 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 4 minuuttia

Ikäraja: 16

Justin Roilandin ja Mike McMahanin luoma animoitu scifikomediasarja Solar Opposites nousi pienimuotoiseen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin toukokuussa 2020. Toinen, kolmas, sekä ilman Roilandia tehdyt neljäs ja viides kausi pitivät suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa lisää, joskin McMahan ilmoitti, että seuraava kausi veisi sarjan tarinan päätökseen. Ääninäyttelijät nauhoittivat vielä kerran uudet repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja nyt Solar Oppositesin kuudes ja samalla viimeinen tuotantokausi on saapunut Suomeenkin Disney+ -palvelun kautta. Itse pidin sarjan avauskaudesta, mutta sen jälkeen taso on mielestäni hiipunut, enkä juuri odottanut finaalikautta - olin lähinnä vain iloinen, että sarja osattiin vihdoin lopettaa. Minulta kesti useampi päivä, ennen kuin vihdoin aloitin Solar Oppositesin päätöskauden katselun, mutta huomasin lopulta tuijottaneeni koko kauden yhdessä illassa.

Shlorpilaiset avaruusolennot jatkavat kommelluksiaan Maassa, samalla kun Seinän ja Pihan kutistetut valmistautuvat kostamaan kohtalonsa.

Solar Oppositesin tutut hahmot tekevät paluun ja näillä näkymin viimeistä kertaa, sarjan viedessä näiden kotiplaneettansa Shlorpin tuhoa Maahan paenneiden avaruusolentojen tarinan päätökseen. Tympeä Korvo (äänenä Dan Stevens), innokas Terry (Thomas Middleditch), sekä heidän lapsia muistuttavat kopionsa Yumyulack (Sean Giambrone) ja Jesse (Mary Mack) päätyvät jälleen jos jonkinmoisen tapahtumaketjun keskelle, joihin liittyy niin katastrofaalisia pihamyyjäisiä ja romantiikkaa ja satuja yhdisteleviä kirjoja. Tämä alien-nelikko on mielestäni loppuun asti ihan kiva, mutta mielestäni hahmojen hauskuus hiipui jo sarjan alkupäässä.

     Mielestäni edelleen paljon kiinnostavampia hahmoja ovat Yumyulackin ja Jessen kutistamat ihmiset, jotka muodostivat omat sivilisaationsa ja jotka ovat käyneet läpi ties mitä vallankumouksia ja seikkailuja kausien varrella. Nyt Seinän ja Pihan kansat ovat saaneet solmittua välinsä ja kuningatar Cherien (Christina Hendricks) johdolla kutistetut päättävät yhdistää voimansa taistellakseen yhteistä vihollista, eli Yumyulackia ja Jesseä vastaan, kostaakseen menetetyt vuodet, sekä palauttaakseen itsensä takaisin normaaleiksi ihmisiksi. Cherietä seuraavat muun muassa seinäministeriksi nimetty sisar Nova (Kari Wahlgren), yhä elossa oleva Herttua (Alfred Molina), sekä Haukka (Gary Anthony Williams). Mukana on myös Kultakyttiin liittynyt shlorpilaisten entinen naapuri Glen, eli ihmiskoiraksi muuttunut Dodge Charger (Kieran Culkin), joka jää kaudella vähemmälle huomiolle, mutta on silti tärkeä isomman tarinan kannalta.

Solar Opposites oli mielestäni aluksi oikein mainio ja hauska tapaus, mutta sarjan taso laski kausi kaudelta ja neljännen ja viidennen kauden aikana aloin jo toivoa, että sarja osattaisiin lopettaa. Tekijät taisivat kuulla toiveeni, koska sarja tosiaan päättyy nyt tähän kuudenteen tuotantokauteen ja ilokseni voin todeta, että finaalikausi petraa hieman parin väsähtäneemmän kauden jälkeen. Ei tämäkään kausi järin erikoinen ole, mutta en kokenut sen suurempia tuskailuja, kun tuijotin kaikki kymmenen jaksoa lähes yhtä kyytiä. Parit jaksoista olivat mielestäni varsin latteita, mutta muuten mielsin menon tarpeeksi viihdyttäväksi ja naurahdinkin jopa muutaman kerran. Sarjan turhankin itsetietoiseksi muuttunut metatasohuumori neljännen seinän rikkomisineen jätti minut silti aika kylmäksi ja Hulu-kanavan mainostus sai minut jälleen pyörittelemään silmiäni.

Se, mikä vei minut mukanaan, oli totta kai kutistettujen päätös vihdoin hyökätä kutistajiensa kimppuun. Tätä operaatiota on kiinnostavaa seurata, etenkin kun varsin hupsun premissinsäkin kanssa homma hoidetaan täysin vakavana, hyvällä kontrastilla. Kutistettujen tarina viedäänkin onnistuneesti päätökseensä kauden loppusuoralla, kuten viedään myös Glenin, eli Dodgen tarina Hopeakyttien ja Kultakyttien kanssa. Yllättäen pidin jopa aika paljon sarjan päätösjaksosta, joka mullistaa jotakuinkin kaiken siitä, mitä shlorpilaisnelikosta on luullut tietävänsä näiden kuuden kauden aikana.

Teknisesti Solar Opposites pysyy ennallaan loppuun saakka. Animaatiojälki on oivallista ja hahmot näyttävät veikeiltä. Eniten yksityiskohtia löytyy jälleen kutistettujen maailmasta ja on taas kerran hauska bongailla, mitä esineitä kutistetut ovat hyödyntäneet esimerkiksi kotiensa rakentamiseksi. Kausi on myös miellyttävän värikäs. Äänimaailmakin on osaavasti rakennettu ja Chris Westlaken säveltämät musiikit tunnelmoivat kivasti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.3.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Solar Opposites, Yhdysvallat, 2020-2025, 20th Century Fox Television, Disney Television Studios, 20th Television Animation, Cinesite Animation

Pretty Lethal (2026) - elokuva-arvostelu

PRETTY LETHAL

Ohjaus: Vicky Jewson

Näyttelijät: Maddie Ziegler, Lana Condor, Avantika, Iris Apatow, Millicent Simmonds, Uma Thurman, Lydia Leonard, Tamás Szabó Sipos, Julian Krenn, Kate Freund, Krisztián Csákvári, Balázs Megyeri, Gábor Nagybál ja Michael Culkin

Genre: toiminta, jännitys

Kesto: 1 tunti 28 minuuttia

Ikäraja: 18

Pretty Lethal on Uma Thurmanin tähdittämä toimintaelokuva. Elokuvasta ilmoitettiin vuonna 2023, jolloin se kulki työnimellä "Ballerina Overdrive" ja siinä oli tarkoitus näytellä Lena Headey. Kuvausten oli määrä alkaa saman vuoden keväällä, mutta tuotanto venähti ja Headey joutui jättämään projektin, jolloin Thurman astui hänen tilalle. Kamerat pyörähtivät käyntiin elokuussa 2024 ja nyt Pretty Lethal on julkaistu Amazon Prime Videossa. Itse kiinnostuin leffasta, kun näin sen mainoksen Prime Videossa ja katsoinkin elokuvan heti sen julkaisupäivänä.

Amerikkalaisballerinat ovat matkalla Budapestiin esiintymään. Muutaman mutkan kautta he päätyvät pieneen majataloon suojaan sateelta, mutta tajuavat pian olevansa paikallisen rikollisjengin luona ja joutuvat taistelemaan tiensä pakoon.

Maddie Ziegler, Lana Condor, Avantika, Iris Apatow ja Millicent Simmonds näyttelevät amerikkalaisia ballerinoja, Bonesia, Princessiä, Gracea, sekä siskoksia Zoeta ja Chloeta, jotka ilokseen saavat kutsun esiintymään Unkarin pääkaupungissa Budapestissä arvostetussa paikassa. Tyttöjen yhteistyökykyisyys on kuitenkin hatara ja etenkin huonommista oloista tuleva Bones ja vanhempiensa hemmottelema Princess ovat vähän väliä napit vastakkain. Kaikki viisikosta omaavat sopivasti erilaiset persoonansa, jolloin heidän ryhmädynamiikkansa (sekä sen puute) toimii tarinallisesti mainiosti. Sen merkittävämpää kehityskaarta ballerinoille ei ole kirjoitettu kuin että heidän täytyy toki oppia toimimaan tiiminä, mikäli he mielivät pysyä elossa. Ziegler, Condor, Avantika, Apatow ja Simmonds ovat oivallisia rooleissaan, heittäytyen täysillä varsin vaativienkin rooliensa vietäväksi.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Lydia Leonard baletinopettajana Thorna-neitinä, Uma Thurman majataloa pyörittävänä Devora Kasimerina, Tamás Szabo Sipos pahamaineisen rikollispomon (Michael Culkin) ylimielisenä poikana Pashana, sekä Gábor Nagypál kidutusekspertti Doktorina. Sivunäyttelijätkin istuvat passelisti osiinsa ja Thurmanista löytyy vähemmän yllättäen karismaa hämäräheppuja täynnä olevan majatalon omistajaksi. Sipos tekee Pashasta välittömästi niin vastenmielisen mulkeron, että tälle itsestään liikoja luulevalle, mutta isin perään nopeasti haikailevalle pikkunilkille toivoo pikaista loppua heti ensinäkemältä.

Pretty Lethal onnistui yllättämään positiivisesti, vaikka mistään erityisen maata mullistavasta elokuvasta ei olekaan kyse. Leffa tekee ihan hyvää työtä pohjustaakseen ballerinojen väliset hiertymät, mutta hommahan lähtee oikeasti käyntiin vasta, kun tytöt ja Thorna-neiti ovat päätyneet majataloon (minne he eivät olisi joutuneet, jos he olisivat kävelleet keskelle metsätietä simahtaneen bussin menosuuntaan, eikä sinnepäin, mistä he olivat juuri tulleet) ja paikan poppoon todellinen laita käy ikävällä tavalla selville. Elokuva muuttuu passelin tiivistunnelmaiseksi selviytymistaisteluksi.

Leffalle on Amazon Prime Videossa lätkäisty korkein ikärajaleima, eli K18 ja ihan syystä, sillä kun ballerinojen epätoivoinen yritys päästä karkuun alkaa, elokuva ei juuri iskujaan pidättele. Veri roiskuu ja ihmisiä tapetaan varsin rujoin ja mielikuvituksellisin tavoin, lähes kaiken kättä pidemmän käydessä aseesta. Ballerinojen notkeus ja sulavat liikkeet pääsevät hyötykäyttöön täysin uudella tavalla ja tytöt ovatkin hyvässä kontrastissa karskien rikollisäijien edessä. Toisinaan leffa koettelee uskottavuuden rajoja, mutta saavatpa nämä ballerinatkin köniin vähän väliä. Parasta on, ettei Pretty Lethal ota itseään liian vakavasti, vaan kieli on visusti poskessa ja leffa on ajoittain kierolla tavalla jopa aika hauska. Puolentoista tunnin mitta on juuri sopivan tiukka, jotta elokuva ei ala menettämään viihdyttävyyttään. Oikeastaan vain loppuhuipennus jäi mielestäni pienoiseksi antikliimaksiksi pidemmän paisuttelun jälkeen.

Elokuvan on ohjannut Vicky Jewson, jonka aiempiin töihin kuuluu kaamea The Witcher - Noituri: Verilinja (The Witcher: Blood Origin - 2022). Pretty Lethal on onneksi osoitus siitä, että Jewson osaa kyllä hommansa, kun saa oikean projektin käsiinsä. Kate Freundin käsikirjoitus on varsin simppeli suoraviivaisuudessaan, mutta syvyyttä hän tuo muistuttamalla hyvin siitä, että moni ei tiedä yhtään, millaista kärsimystä näiden lavalla hennoilta vaikuttavien ja höyhenenkevyesti hyppivien tanssijoiden treenaaminen voikaan olla. Leffa on myös teknisesti pätevä ja etenkin toimintakohtausten aikana kuvaajakin pääsee tanssahtelemaan näyttelijöiden ympärillä tyylikkäästi. Lavasteet ovat mainiot, puvustus oivallista ja maskeeraajat pääsevät peittämään ballerinoja kohtaus kohtaukselta mojovammin tekoverellä. Tehosteet toimivat passelisti ja äänimaailmakin on hyvin rakennettu. Säveltäjä Paul Leonard-Morgan hyödyntää tietty musiikeissaan niitä kaikista klassisimpia balettimelodioita.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.3.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste ja kuvat / poster and still images of Pretty Lethal www.press.amazonmgmstudios.com

Copyright material used under fair use for review and educational purposes.

Pretty Lethal, Yhdysvallat, Iso-Britannia, 2026, 87North, Gulfstream Pictures, Pioneer Stillking Films, Tempo Productions

Simpsonit, kausi 37 (The Simpsons - 2025-2026) - sarja-arvostelu

SIMPSONIT - KAUSI 37

THE SIMPSONS

Luoja: Matt Groening

Näyttelijät: Dan Castellaneta, Julie Kavner, Nancy Cartwright, Yeardley Smith, Hank Azaria, Harry Shearer, Tress MacNeille, Kevin Michael Richardson, Grey DeLisle, Alex Désert, Kelly Macleod ja Maggie Roswell

Genre: animaatio, komedia

Jaksomäärä: 15

Jakson kesto: noin 23 minuuttia - Yhteiskesto: noin 5 tuntia 40 minuuttia

Ikäraja: 12

Matt Groeningin luoma animaatiokomediasarja Simpsonit nousi valtavaan suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä joulukuussa 1989. Vaikka katsojaluvut ovatkin vuosikymmenten varrella laskeneet, sarja on silti pysynyt niin suosittuna, että keväällä 2025 Fox-kanava tilasi tekijöiltä neljä tuotantokautta sarjaa lisää. Ääninäyttelijät nauhoittivat uudet repliikit tuttuun tapaansa, animaattorit ryhtyivät hommiin ja nyt Simpsonien jo 37. tuotantokausi on saanut päätöksensä. Itse olen lapsesta asti pitänyt Simpsoneista ja vaikkei sarja minunkaan mielestäni ole enää yhtä loistava kuin vuosia sitten, miellän uudetkin kaudet varsin hupaisiksi ja katsoin jälleen ilomielin uudet jaksot heti niiden ilmestymispäivinä.

Lisasta tulee muoti-ikoni, pukeuduttuaan äitinsä Margen vanhoihin vaatteisiin. Homer pestataan Kimalaismiehen stunt-näyttelijäksi, kun taas Bart päätyy professori Frinkin assistentiksi.

Tuttu Simpsonien perhe hauskuuttaa jälleen kerran, päätyessään erilaisiin kommelluksiin, joihin liittyy aarrejahtia, maskuliinisuusleirejä ja teinihormoneja. Homer-isä (Dan Castellaneta), Marge-äiti (Julie Kavner), Bart-poika (Nancy Cartwright) ja Lisa-tytär (Yeardley Smith) seikkailevat niin yhdessä kuin omissa jaksoissaan, saaden aika tasaisesti ruutuaikaa jokainen kauden varrella. Tämä perhenelikko on aina yhtä mahtava ja Homerin, Margen, Bartin ja Lisan metkuihin onkin aina mukavaa uppoutua puolen tunnin ajaksi. Tällä kaudella Maggie-vauvakin pääsee hyvin esille tulevaisuuteen sijoittuvassa jaksossa, jossa Maggien äänenä kuullaan Lindsay Lohan.

     Springfieldin tutuista kaupunkilaisista esille pääsevät tällä kaudella erityisesti ylitarkastaja Chalmers (Hank Azaria), rehtori Skinner (Harry Shearer), professori Frink (Azaria), pormestari Quimby (Castellaneta), Kimalaismies (Humberto Vélez), sekä Bartin parhaan kaverin Milhousen (Kelly Macleod) isä Kirk Van Houten (Azaria), mutta myös muutkin tutut, kuten naapuri Ned Flanders (Harry Shearer), poliisipäällikkö Wiggum (Azaria), Margen siskot Patty (Kavner) ja Selma (Kavner), baarimikko Moe (Azaria) ja kiusaaja Nelson (Cartwright) ovat menossa mukana. Vierailevina tähtinä kaudella kuullaan Lohanin lisäksi Idris Elba, Michael Keaton, Viola Davis, Carrie Coon, Domhnall Gleeson, Kieran Culkin, Johnny Knoxville, Julianne Moore, Kevin Bacon, sekä ohjaaja Alejandro González Iñárritu.

Simpsonit jatkaa tutuksi tulleella linjallaan, joka pitää sarjaa yhä seuraavat katsojat tyytyväisinä ja viihdytettyinä, mutta joka tuskin enää saa takaisin niitä katsojia, jotka kivenkovaa vannovat sen nimeen, ettei sarja olisi ollut hyvä enää tällä vuosituhannella. Minulla oli jälleen hauskaa näiden hahmojen ja heidän seikkailujensa parissa, vaikka kaikkien jaksojen juonikuviot eivät olleetkaan järin mielenkiintoisia. Hilpeitä juttuja ja hetkiä on saatu ripoteltua sinne tänne jaksojen varrella ja nauroin taas kerran useasti ääneen. Huumoria revitään irti niin ajankohtaisista aiheista, kuten tekoälyn käytöstä kouluissa ja Las Vegasin järjettömästä Sphere-tapahtumarakennuksesta, mutta toki myös lukuisista popkulttuuriviittauksista. Kauden varrella nähdäänkin parodiaa muun muassa elokuvista Late Night with the Devil (2023) ja Trap (2024), sekä sarjoista Severance - Erotus (Severance - 2022-) ja The Pitt (2025-).

Suosikkijaksojani kaudelta olivat seitsemäs jakso, joka mukailee lystikkäästi Kummisetä osa II:n (The Godfather Part II - 1974) kerrontatyyliä, näyttämällä niin koulunsa vaaleihin osallistuvaa Joe Quimby junioria kuin hänen isäänsä nuorena, tämän vasta saapuessa Amerikkaan, yhdeksäs jakso, jossa tuohtunut Patty kirjaa Homerin lain silmissä kuolleeksi, mutta tämä osoittautuu vain hyväksi jutuksi Homerille, sekä kymmenes jakso, jossa rehtori Skinner löytää koulun kirjastossa asuvan pojan ja bondaa tämän kanssa.

Teknisesti Simpsonit pysyy ennallaan ja mainiona. Animaatiojälki on oivallista. Hahmot liikkuvat sulavasti, taustat ovat sopivan yksityiskohtaisia ja visuaalinen ilme on ilahduttavan värikäs. Eniten visuaalista kikkailua löytyy heti kauden alussa nähtävässä perinteikkäässä Kauhujen talo -jaksossa. Myös äänimaailma on oivallisesti rakennettu musiikkeja myöten. On tosin sääli, että ikoninen intro taidetaan nähdä vain kerran, sarjan 800. jakson kunniaksi. Jakson sohvaläppä on hauskan itsetietoinen, ruhjeisen Homerin tullessa järkyttyneenä ihmettelemään, miksi Marge ajoi hänet läpi autotallin ovesta ja miksi lapset eivät reagoineet tilanteeseen mitenkään.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.3.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

The Simpsons, Yhdysvallat, 1989-, Gracie Films, 20th Television Animation, Fox Television Animation, The Curiosity Company

They Will Kill You (2026) - elokuva-arvostelu

THEY WILL KILL YOU

Ohjaus: Kirill Sokolov

Näyttelijät: Zazie Beetz, Myha'la, Patricia Arquette, Tom Felton, Paterson Joseph, Heather Graham ja Angus Sampson

Genre: toiminta, komedia, kauhu

Kesto: 1 tunti 34 minuuttia

Ikäraja: 16

They Will Kill You on Zazie Beetzin tähdittämä toimintaelokuva. Kirill Sokolov ja Alex Litvak työstivät elokuvan käsikirjoituksen ja saivat Andy ja Barbara Muschiettin tarttumaan projektiin vastikään perustamansa tuotantoyhtiö Nocturnan kautta. Kuvaukset käynnistyivät loppuvuodesta 2024 ja nyt They Will Kill You saapuu elokuvateattereihin. Itse innostuin leffasta, kun näin sen trailerin pari kuukautta sitten ja olen positiivisin mielin odotellut elokuvan näkemistä. Kävinkin hyvillä fiiliksillä katsomassa They Will Kill Youn sen lehdistönäytöksessä päivää ennen ensi-iltaa.

Asia Reaves saa työpaikan sisäkkönä arvostetusta Virgil-hotellista, tietämättä että paikkaan ja sen asukkaisiin liittyy erittäin synkkiä salaisuuksia ja pian Asian ensimmäinen yövuoro muuttuu veriseksi selviytymistaisteluksi.

Deadpool 2:sta (2018) ja Jokerista (2019) parhaiten tunnettu Zazie Beetz näyttelee menneisyytensä haamuja pakenevaa Asia Reavesia, joka on onnistunut saamaan työpaikan arvostetun Virgil-hotellin uutena sisäkkönä. Työ olisi todennäköisesti haastavaa ilmankin sitä, että hotellin muu henkilökunta ja asukkaat yrittävät tappaa hänet heti ensimmäisenä yönä. Usein sivurooleihin tyytynyt Beetz on huippuvedossa They Will Kill Youssa, kanavoiden täysillä hahmonsa huimaa raivokkuutta ja päättäväisyyttä, kun Asia ei tyydy olemaan vain yksi hotellin lukuisista katoamistapauksista, vaan päättää pistää lopun hommalle ja päästä lopulta itse elävänä kotiin. Beetz on myös täysin uskottava toimintakohtauksissa ja naisesta näkee, että hän on päättänyt pistää itsensä likoon oikein tosissaan.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Patricia Arquette Virgilin johtajana Lilith Woodhousena ja Paterson Joseph hänen miehenään Rayna, sekä Harry Potter -leffoista (2001-2011) tuttu Tom Felton yhtenä Asiaa jahtaavista miehistä. Sivunäyttelijätkin ovat hyvässä vedossa ja kaikki vetävät yhteen hiileen täysillä. Arquette on toki nappivalinta hotellin arvokkaaksi johtajaksi, joskin täytyy todeta, että nyt tämän elokuvan ja Severance - Erotus -sarjan (Severance - 2022-) nähtyäni en suosittelisi ketään ottamaan työtä vastaan, jos sitä tarjoaa Patricia Arquette.

Kuten jo traileri antoi olettaa, They Will Kill You on erittäin viihdyttävä toimintaa, komediaa ja jopa kauhuelementtejä yhdistelevä elokuva, josta ei todellakaan verta ja irtoraajoja sun muita raakuuksia puutu. Elokuva käyttää lyhyen tovinsa hahmojen ja paikan esittelyyn, mutta heti yön koittaessa mähinä ja mäiske alkaa ja loppuleffa onkin sitten sellaista selviytymistaistelua, ettei aika ehdi käydä pitkäksi. Leffa on myös älytty pitää maltillisessa puolentoista tunnin kestossa ja mitta onkin juuri täydellisen napakka.

Elokuvan tarina on mainio, etenkin kun siihen tuodaan mukaan omat käänteensä ja koukkunsa, jotka tekevät tästä hotelliyöstä entistä herkullisempaa katsottavaa. Mutta leffan isoin ässä hihassa on sen riemastuttavan älytön ja räiskyvä toiminta. Ihmisiä pilkotaan palasiksi, ammutaan tuusan nuuskaksi, sytytetään tuleen ja turpaanvetoa on myös hyvissä määrin. Tekijät eivät ole halunneet hillitä itseään, vaan meininki muuttuu kohtaus kohtaukselta sekopäisemmäksi ja samalla leffan viihdearvo vain kasvaa. Tekijöillä on myös sopivasti kieli poskessa ja raakuudet esitetään pääasiassa vinksahtaneen huumorintajun läpi. They Will Kill You on aikamoista nannaa komediallisen toiminnan ja kauhun ystäville, jotka eivät vähästä hetkahda ja osoitus siitä, että uudet ja lennokkaat ideat eivät todellakaan ole kuolleet Hollywoodissa, vaikka niin nykyään kovasti väitetään.

Elokuvan on ohjannut itselleni tuntematon Kirill Sokolov, joka on myös työstänyt leffan käsikirjoituksen yhdessä Alex Litvakin kanssa. They Will Kill You jätti minut kyllä odottamaan positiivisin mielin, mitä Sokolovilla on seuraavaksi annettavanaan, koska tässä hän osoitti todella vekkulia tyylitajua. Elokuva on kuvattu erittäin hyvin, varsinkin komeiden toimintakohtausten aikana, sekä väkevästi leikattu. Lavasteet ovat hienot, puvustus mainiota ja maskeeraajat pääsevät peittämään hahmot yhä ikävämmän näköisiin ruhjeisiin ja tekovereen. Käytännön tehosteet näyttävät pääasiassa hyviltä, vaikka eräs irtopää onkin varsin feikin näköinen, mutta digiefekteistä korostuu leffan pienehkö budjetti. Äänimaailma on päräyttävästi rakennettu ja Carlos Rafael Rivera tuo vahvan lisänsä tunnelmaan musiikeillaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.3.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

They Will Kill You, Yhdysvallat, 2026, New Line Cinema, Nocturna, Skydance Media

Black Lightning, kausi 4 (2021) - sarja-arvostelu

BLACK LIGHTNING - KAUSI 4

Luoja: Salim Akil
Pääosissa: Cress Williams, China Anne McClain, Nafessa Williams, Christine Adams, Marvin "Krondon" Jones III, Jordan Calloway, James Remar, Chantal Thuy, William Catlett, Melissa De Sousa, Rafael Castillo, Todd Anthony, Wallace Smith ja Christopher A'mmanuel
Genre: toiminta, scifi
Jaksomäärä: 13
Jakson kesto: noin 43 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia 14 minuuttia
Ikäraja: 12

DC:n sarjakuviin perustuva supersankarisarja Black Lightning nousi pienimuotoiseen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa tammikuussa 2018. Toisen ja kolmannen kauden aikana katsojaluvut laskivat, joten The CW -kanava päätti, että sarjan neljäs kausi tulisi jäämään sarjan viimeiseksi. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2020 ja lopulta Black Lightningin neljännen ja samalla viimeisen tuotantokauden esitys alkoi helmikuussa 2021. Tämäkin kausi sai posiitivista palautetta kriitikoilta, mutta katsojaluvut laskivat pohjalukemiin. Itse ryhdyin katsomaan Black Lightningia parisen vuotta sitten, osana isompaa Arrowverse-kokonaisuutta. Pidin ykköskaudesta, mutta sen jälkeen taso lähti laskuun, joten aloitin neljännen ja samalla viimeisen kauden katselun skeptisin odotuksin.

On kulunut vuosi Freelandin konfliktista Markovian kanssa. Jefferson Pierce on jättänyt Black Lightningin taakseen, mutta joutuu palaamaan sankarihommiin, kun Tobias Whale yrittää vielä viimeisen kerran saada kaupungin haltuunsa.

Black Lightningin tutut hahmot tekevät paluun ja lähes kaikki näillä näkymin viimeistä kertaa, neljännen tuotantokauden jäätyä sarjan viimeiseksi. Kolmannen kauden päätyttyä ja apulaispoliisipäällikkö Hendersonin (Damon Gupton) kuoltua, Cress Williamsin näyttelemä Jefferson Pierce päätti jättää supersankaroinnin taakseen jälleen kerran ja ripusti Black Lightningin kuteet takaisin naulakkoon, antaen tyttäriensä Jenniferin, eli Lightningin (China Anne McClain) ja Anissan, eli Thunderin (Nafessa Williams) hoitaa Freelandin suojelun. Mutta koska pitäähän Black Lightning -sarjassa Black Lightning olla, Jefferson pyörtää päätöksensä ennen pitkää ja palaa taas kerran eläkkeeltään. Williams hoitaa tonttinsa finaalikaudella hieman väsähtäneesti, löytäen potkua vain silloin tällöin. Paremmassa vedossa ovat tyttäriä esittävät McClain ja Nafessa Williams, sekä lasten äitiä, Lynniä näyttelevä Christine Adams.

     Menossa mukana ovat myös supersankareita auttava Peter Gambi (James Remar), Jenniferin ex-poikaystävä Khalil "Painkiller" Payne (Jordan Calloway), koomassa makaava Anissan tyttöystävä Grace "Wylde" Choi (Chantal Thuy) ja vastaansa hahmot saavat jälleen Tobias Whalen (Marvin "Krondon" Jones III), joka on kehitellyt varsin ovelan juonen päästäkseen hallitsemaan Freelandia ja hankkiutumaan vihamiehistään eroon. Sivunäyttelijöiden suoritukset vaihtelevat tasoltaan, Remarin tarjotessa parasta antia Gambina.

Kuten alussa kerroin, pidin Black Lightningin ensimmäistä tuotantokautta kelpo supersankariviihteenä, mutta jo toinen kausi oli mielestäni varsin keskinkertainen. Kolmas kausi oli suorastaan heikko, Freelandin ja Markovian konfliktin vaatiessa sellaista uskonloikkaa katsojaltaan, mihin en kyennyt yhtään. Neljäs ja samalla viimeinen tuotantokausi on onneksi pieni tasonnosto, jo ihan vain siitä syystä, että koko kökkö Markovia-kuvio on saatu taputeltua pois alta. Kausi palaa takaisin tuttuun välienselvittelyyn nimikkosankarin ja Tobias Whalen välillä ja tietyssä yksinkertaisuudessaan ja pienimuotoisuudessaan edelliskauteen verrattuna homma toimii taas paremmin.

Mistään erityisen mojovasta tasonnostosta ei kuitenkaan ole kyse, vaan Black Lightning lähinnä vain palaa takaisin siihen keskinkertaisuuteen, mitä sarjan kakkoskausi edusti. Kaudelta löytyy parit ihan viihdyttävät hetkensä, kuten Black Lightningin ja Tobias Whalen viimeinen yhteenotto finaalijaksossa, mutta pääasiassa meno on varsin yhdentekevää. Tiettyä syvyyttä menoon tuodaan sarjan kannanotoilla rasismista ja poliisiväkivallasta. George Floydin kuolemasta poliisien käsissä nousseet mielenosoitukset olivat käynnistyneet vain muutama kuukausi ennen neloskauden kuvauksia ja tämä on tietty haluttu ottaa mukaan osaksi tuotantokautta.

Myös teknisesti Black Lightning pitää menettelevän tasonsa. Finaalikausi on kelvollisesti kuvattu, lavasteet näyttävät ihan hyviltä, puvustus on tarpeeksi oivallista ja maskeerauksetkin toimivat. Tietokonetehosteet eivät kuitenkaan päätä huimaa, vaan niistä korostuu paikoitellen jopa todella ikävästi pieni televisiobudjetti. Äänimaailma on ihan pätevästi pistetty kasaan ja säveltäjä Kurt Farquhar tunnelmoi musiikeillaan loppuun asti kivasti.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.2.2025
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Black Lightning, 2018-2021, Yhdysvallat, Warner Bros. Television, DC Entertainment, Berlanti Productions

Koriskenttien koiratähti (Air Bud - 1997) - elokuva-arvostelu

KORISKENTTIEN KOIRATÄHTI

AIR BUD

Ohjaus: Charles Martin Smith

Näyttelijät: Kevin Zegers, Buddy, Wendy Makkena, Michael Jeter, Bill Cobbs, Brendan Fletcher, Stephen E. Miller, Norman Browning, Nicola Cavendish, Shayn Solberg, Jessebel Mather, Kati Mather ja Eric Christmas

Genre: urheilu, komedia

Kesto: 1 tunti 38 minuuttia

Ikäraja: S

Air Bud, eli suomalaisittain Koriskenttien koiratähti on Walt Disneyn julkaisema koko perheen elokuva. Inspiraatio elokuvaan syntyi Kevin DiCiccon kultaisestanoutajasta Buddysta, jonka DiCicco oli kouluttanut pelaamaan koripalloa. Buddy oli päässyt esiintymään televisiossa Amerikan hauskimmissa kotivideoissa ja David Lettermanin talk show -ohjelmassa ja DiCicco sai idean tehdä Buddysta elokuvan. Hän sai Keystone Entertainmentin innostumaan koripalloa pelaavasta koirasta ja kuvaukset käynnistyivät. Kevin DiCicco halusi kutsua elokuvaa "Buddyksi", mutta koska kesäkuussa 1997 oli juuri ilmestynyt elokuva nimeltä Buddy, leffa sai Yhdysvalloissa nimen Air Bud ja se sai teatteriensi-iltansa elokuussa 1997. Suomeen elokuva saapui vasta myöhemmin nimellä Koriskenttien koiratähti. Elokuva oli taloudellinen hitti, joka sai kuitenkin ristiriitaisen vastaanoton kriitikoilta. Itse en ollut aiemmin katsonut Koriskenttien koiratähteä tai yhtäkään sen jatko-osista tai Pentujengi-sisarleffoista (Air Buddies). Kuitenkin nyt kun elokuvasarja on saamassa pitkästä aikaa jatkoa elokuvalla Air Bud Returns (2026), päätin sitä odotellessa katsoa alkuperäisen elokuvan vihdoin ja samalla arvostella sen.

Nuori Josh Framm perheineen muuttaa uuteen kaupunkiin ja Joshin on vaikea löytää kavereita. Ystävyys syntyy kuitenkin yllättävästä paikasta, kun Josh tapaa koiran nimeltä Buddy, joka tykkää pelata koripalloa.

Myöhemmin muun muassa Gossip Girl -sarjassa (2007-2012) esiintynyt Kevin Zegers näyttelee Josh Frammia, joka on juuri menettänyt isänsä ja joka muuttaa äitinsä (Wendy Makkena) ja pikkusiskonsa (Jessebel ja Kati Mather) kanssa uuteen kaupunkiin. Uusien kavereiden saaminen tuottaa kuitenkin Joshille vaikeuksia, siitäkin huolimatta, että Josh on hyvä koripallossa ja uudessa koulussa on korisjoukkue. Eräänä päivänä heitellessään palloa, hän löytää puskasta pelokkaan koiran, jonka hän nimeää Buddyksi ja odottamaton ystävyys syvenee, kun Josh huomaa, että Buddy osaa pelata koripalloa. Josh on tykättävä hahmo ja Zegers on oiva valinta rooliin. Mutta onhan leffan isoin täky tottakai fiktiivistä versiota itsestään esittävä Buddy, joka osasi ihan oikeastikin kuonollaan pompauttaa pallon koripallorenkaan läpi. Valitettavasti tosielämässä Buddy menehtyi syöpään jo puoli vuotta Koriskenttien koiratähden ilmestymisen jälkeen, eikä siten päässyt enää mukaan leffan lukuisiin jatko-osiin. Buddy kuitenkin sementoi heti tässä leffassa paikkansa Hollywoodin koiraikonien joukosta.

     Elokuvassa nähdään myös Nicola Cavendish koulun rehtorina Pepperinä, Stephen E. Miller koulun koripallojoukkueen valmentajana Barkerina, Brendan Fletcher joukkueen tähtipelaajana Larryna, Bill Cobbs koulun talonmiehenä, sekä Michael Jeter pellekeikkoja syntymäpäiväjuhlilla vetävänä Normina. Sivunäyttelijät hoitavat tonttinsa myös passelisti. Cobbs on täydellinen sympaattiseksi talonmieheksi, joka yrittää tsempata Joshia, kun taas Jeter on sopivan niljakas omassa osassaan.

Koriskenttien koiratähti tai sen jatko- ja lisäosat eivät tosiaan ole kuuluneet millään tavalla minun lapsuuteeni, joten en pystynyt katsomaan elokuvaa minkäänlaisten nostalgialasien läpi. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat aika alhaiset, joten olinkin erittäin yllättynyt, sillä minä jopa ihan aidosti oikeasti pidin tästä leffasta. Kyseessä on ilahduttava koko perheen urheiluelokuva, joka levittää väkisinkin leveän hymyn katsojansa huulille, sillä Joshin ja Buddyn välille syntyvästä ystävyydestä löytyy niin suuri sydän.

Vaikkei minulta löydy nostalgialaseja itse leffaa kohtaan, elokuva sai minut kyllä ikävöimään 1990-luvun lastenleffojen perään. Muutamasta kohelluskohtauksesta (joista Buddyn kylvettäminen on kieltämättä onnistuneen lystikäs) huolimatta Koriskenttien koiratähti uskaltaa edetä omalla painollaan ja rakentaa kertomustaan ja päähenkilöiden välille muodostuvaa voimakasta sidettä. Voin vain kuvitella, millaista vyörytystä elokuva olisi tänä päivänä tehtynä. Tätä tarinaa on mukava seurata ja hommahan vain paranee, kun Buddyn lahjat koripallokentällä käyvät selväksi ja pian koirasta muodostuu joukkueen maskotti.

Loppusuoralla elokuva alkaa kuitenkin venyttämään uskottavuuden rajoja. Itse pystyin vielä katsomaan sormien läpi sen, että finaaliottelussa erään pojan loukkaannuttua kaikki olisivat sinut sen kanssa, että Buddy siirtyy maskotista pelaajaksi, mutta lopun oikeuskiista on niin kiusallisen sinisilmäisesti ja kornisti tehty, että se valitettavasti rokotti hieman pisteitä ihan viime minuuteilla. Siitä huolimatta olin yllättynyt, kuinka kertakaikkisen sympaattinen leffa onkaan kyseessä. Kenties minun pitäisi nyt antaa mahdollisuus myös elokuvasarjan kolmelletoista muulle osalle.

Elokuvan ohjasi paremmin näyttelijänä tunnettu Charles Martin Smith, joka tekee oivaa työtä ilmapiirin kanssa ja täytyyhän sitä nostaa hattua koripallokohtauksille, joissa on täytynyt ohjata lasten lisäksi myös koiraa. Lopun vaivaannuttavaa oikeussalikohtausta lukuun ottamatta Paul Tamasyn ja Aaron Mendelsohnin työstämä käsikirjoitus on mainio. Teknisestikin Koriskenttien koiratähti on hyvin tehty. Se on osaavasti kuvattu ja leikattu kasaan. Lavasteet näyttävät hyviltä ja puvustuksen huippu on tietenkin Buddyä varten räätälöidyt tiimipaita ja omat pikku pelikengät. Tehosteet toimivat edelleen ja äänimaailmakin on hyvin rakennettu Brahm Wengerin säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.2.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Air Bud, Yhdysvallat, Kanada, 1997, Walt Disney Pictures, Keystone Pictures, Alliance Films

From, kausi 3 (2024) - sarja-arvostelu

FROM - KAUSI 3

Luoja: John Griffin

Näyttelijät: Harold Perrineau, Catalina Sandino Moreno, Eion Bailey, David Alpay, Elizabeth Saunders, Ricky He, Scott McCord, Chloe Van Landschoot, Corteon Moore, Pegah Ghafoori, Hannah Cheramy, Simon Webster, Avery Konrad, Robert Joy, Elizabeth Moy, Deborah Grover, Nathan D. Simmons, Kaelen Ohm, A.J. Simmons, Angela Moore, Samantha Brown, Cliff Saunders, Vox Smith, Shuoxin Fu, Thom Payne, Sarah Booth, Tamara Fifield, Reid Price, Shaun Majumder ja Douglas E. Hughes

Genre: kauhu

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: 43 minuuttia - 56 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 12 minuuttia

Ikäraja: 16

John Griffinin luoma kauhumysteerisarja From nousi suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa helmikuussa 2022. Keväällä 2023 julkaistu toinen kausi kasvatti suosiota, joten jatkoa oli luvassa lisää. Kuvaukset käynnistyivät joulukuussa 2023 ja lopulta Fromin kolmannen kauden esitys alkoi syyskuussa 2024. Tämäkin kausi sai positiivista palautetta kriitikoilta ja faneilta, sekä piti hyviä katsojalukuja yllä. Minun tietoisuuteeni sarja tuli toisen kauden julkaisun tienoilla. Sarja on kuitenkin ollut saatavilla Suomessa vain MTV Katsomon kautta, jota minulla ei ole ollut käytössä. Kuitenkin nyt kun From on saamassa jo neljännen tuotantokautensa, päätin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen. Otin MTV Katsomon ilmaisen kokeilujakson ja katsoin kolme julkaistua tuotantokautta yhden viikon aikana.

Samalla kun kaupungin väki yrittää toipua koettelemuksistaan, Tabitha herää sairaalasta ulkomaailmassa.

Fromin tutut, edelleen elossa olevat hahmot tekevät jälleen paluun ja nyt yksi heistä, Tabitha (Catalina Sandino Moreno) on onnistunut keplottelemaan itsensä ulkomaailmaan. Tabithan etsiessä keinoa auttaa niin perhettään kuin muita kaupunkilaisia, kauhujen ja mysteerien riivaamassa kaupungissa muut hahmot ovat omien ongelmiensa äärellä. Tabithan mies Jim (Eion Bailey) yrittää löytää kadonneen vaimonsa, samalla kun heidän tyttärensä Julie (Hannah Cheramy), sekä Marielle (Kaelen Ohm) ja Randall (A.J. Simmons) yrittävät toipua edelliskauden koettelemuksistaan. Seriffi Boyd (Harold Perrineau) ja Colony Housea johtava Donna (Elizabeth Saunders) yrittävät pitää järjestystä yllä, samalla kun Boydin poika Ellis (Corteon Moore) ja Fatima (Pegah Ghafoori) valmistautuvat lapsensa syntymiseen. Kaupungin pitkäaikaisin asukas Victor (Scott McCord) yrittää muistaa lapsuudentraumansa, samalla kun Jimin ja Tabithan poika Ethan (Simon Webster) ja symboleita näkevä Jade (David Alpay) ärsyttävät häntä kysymyksillään. Myös lääkäri Kristi (Chloe Van Landschoot), kuppilaa pyörittävä Tian-Chen (Elizabeth Moy) ja hänen poikansa Kenny (Ricky He), syyllisyydentunteen kanssa kipuileva Sara (Avery Konrad), bussikuski Bakta (Angela Moore), iäkäs Tillie (Deborah Grover), sympaattinen Elgin (Nathan D. Simmons), sekä tympeä Dale (Cliff Saunders) ovat menossa mukana. Osa hahmoista pääsee aiempaa paremmin esille ja Tabithan seikkailun myötä mukaan saadaan pari uuttakin lisäystä. Näyttelijäkaarti on edelleen oivallisessa vedossa, Perrineaun ja Saundersin vakuuttaessa jälleen parhaiten Boydina ja Donnana.

From ei suostu pettämään vieläkään. Toisen kauden viimeisten minuuttien aikana ehdin jo hieman huolestua, että Tabithan herättyä sairaalasta kävisikin ilmi, että kaikki olisi ollut enemmän tai vähemmän unta, mutta onneksi sarja ei lähde sellaiselle linjalle. Naisen kohtaukset ulkomaailmassa tuovat sarjaan oivaa lisäpotkua, mutta onhan homman juju edelleen siinä, mitä kauhujen pikkukaupungissa tapahtuu. Ja voi pojat, siellä kyllä tapahtuu jälleen monenmoista, mikä pitää taas kerran huolen siitä, että jaksot tuntuvat huomattavasti kestojaan lyhyemmiltä ja että niitä haluaa ahmia monta yhtä kyytiä.

Mysteerisyys ja jännite ovat jälleen useasti huipussaan ja lomittain kulkevat kiinnostavat juonikuviot varmistavat, ettei aika käy koskaan pitkäksi. Eri hahmoilla on erilaiset ongelmansa ja aina kun yksi saadaan jotenkin setvittyä, seuraava pulma jo nostaakin päätään. Kauhukohtaukset ovat tälläkin kaudella tehokkaan karmivia ja mukaan mahtuu muutamia erityisen shokeeraavia ja intensiivisiä hetkiä. Erityisesti finaalijakso on todella tiivistunnelmaista seurattavaa, jättäen kauden lopussa katsojan tuijottamaan lopputekstejä suu ammollaan. Kausi sisältää myös kauden tähän mennessä koskettavimpia, jopa suorastaan riipaisevan tunteikkaita hetkiä. Samalla kolmoskausi on omalla tavallaan palkitsevan tuntuinen, sillä moniin kysymyksiin aletaan vihdoin ja viimein antamaan vastauksia. On varmaan sanomattakin selvää, että odotan nyt todella innokkaana tulevaa neljättä tuotantokautta.

Tuotantokauden ohjaajat tekevät vahvaa työtä tunnelman kanssa, samalla kun käsikirjoittajat keksivät jälleen jos jonkinlaista hahmojen päiden menoksi, sekä kuljettavat useita juonikuvioita sulavasti yhdessä. Teknisestikin From jatkaa laadukkaalla linjallaan. Kolmoskausi on taitavasti kuvattu, pätevästi leikattu ja hyvin valaistu. Tutut lavasteet ovat yhä hienot, puvustus on oivaa ja maskeeraukset ovat jälleen varsin rujot. Tietokonetehosteet ajavat hyvin asiansa ja äänimaailma on onnistuneesti rakennettu, Chris Tiltonin tuodessa jälleen vahvan lisänsä ilmapiiriin musiikeillaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.1.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

From, Yhdysvallat, 2022-, AGBO, Epix Studios, MGM International TV Productions, MGM Television, Midnight Radio