Arvostelu: Kung Fu Panda (2008)

KUNG FU PANDA

Ohjaus: Mark Osborne ja John Stevenson
Pääosissa: Jack Black, Dustin Hoffman, Angelina Jolie, Ian McShane, Seth Rogen, Jackie Chan, Lucy Liu, David Cross, Randall Duk Kim ja James Hong
Genre: animaatio, seikkailu
Kesto: 1 tunti 32 minuuttia
Ikäraja: 7

En nähnyt Kung Fu Pandaa elokuvateattereissa, kun se ilmestyi, vaan näin sen vasta jälkikäteen vuokralta, varmaankin noin vuosi ilmestymisen jälkeen. Nauroin ensimmäisellä katselukerralla lähes koko ajan ja olenkin katsonut elokuvan useasti uudestaan. Koskaan en ole sitä kuitenkaan omistanut, vaan olen nähnyt sen aina joko vuokralta, televisiosta tai Netflixistä. Kyseessä on DreamWorksin elokuva ja mielestäni yksi yhtiön parhaista. DreamWorks ei ole samalla tasolla kuin Disney tai Pixar, mutta yhtiöltä tulee aina silloin tällöin oikein viihdyttäviä elokuvia. Nyt kun sarjan uusin osa, Kung Fu Panda 3 (2016), on ilmestynyt myyntiin ja vuokralle, oli aika katsoa kaksi aiempaa osaa uudestaan ja arvostella koko sarja läpi.

Muinaisessa Kiinassa valitaan Lohikäärmesoturi taistelemaan vaarallista Tai Sungia vastaan. Vastoin kaikkia odotuksia Lohikäärmesoturiksi valitaan pullea panda nimeltä Po.

Pääosassa Po-pandan äänenä kuullaan Jack Black. Tuntuu että tämä rooli olisi kuin luotu Blackille ja hän toimii erittäin hyvin pääroolissa. Po haaveilee kungfu-soturiudesta, muttei ruumiinrakenteensa vuoksi usko pystyvänsä sellaiseen puuhaan oikeasti. Tietysti hahmo alkaa elokuvan aikana löytämään uusia puolia ja voimia itsestään ja kehityskaari on hyvin luotu. Erikoista kyllä, mutta Po ei syö kertaakaan bambua elokuvan aikana, vaikka onkin panda.

Po ihailee suuresti Hurjaa viisikkoa, eli Tiikeritärtä (Angelina Jolie), Apinaa (Jackie Chan), rukoilijasirkka Mantisia (Seth Rogen), Kyytä (Lucy Liu) ja Kurkea (David Cross), jotka ovat erittäin hyvin koulutettuja kungfumestareita. Tiikeritär on hieman narsistinen tapaus, joka kokee, että hänen kuuluisi olla Lohikäärmemestari, eikä siksi pidä Posta. En erityisemmin välitä Angelina Joliesta näyttelijänä, mutta tähän hän sopii. Muut neljä eivät ole yhtä isossa roolissa, eikä heillä ole oikein muuta persoonallisuutta kuin että he ovat taitavia sotureita. Eläinhahmojen liikkumisia on hyödynnetty jokaisen taistelutyyleihin, jotka tekevät jokaisesta hieman erilaisen. Seth Rogenin äänen tunnistaa helposti.

     Dustin Hoffman ääninäyttelee mestari Shifua, joka koulutti Hurjan viisikon ja joutuu vasten tahtoaan kouluttamaan Pon. Shifu on välillä arvokas mestari, välillä tympeä yrmyilijä ja välillä ihan hauska veikkonen. On oikein viihdyttävää katsoa, kun pienikokoinen Shifu mätkii itseään paljon isompia vastuksia kumoon. Hoffmanin ääni sopii hahmolle hyvin.

Shifua ylempi mestari on kilpikonna Oogway. Hahmo on aika perinteinen vanha tietäjä, eikä ole mikään yllätys, että eläimeksi on valittu kilpikonna, sillä nämä voivat elää pitkään ja niiden hitaalla liikkumisella voidaan viitata vanhojen ihmisten liikkumistapaan. Oogwayta esittää Randall Duk Kim.
     Pahiksena elokuvassa tosiaan on lumileopardi Tai Lung, jonka äänenä kuullaan Ian McShane. Tai Lung on erinomainen pahis, joka osaa olla erittäin uhkaava ja häneltä löytyy paljon taitoa, joten lähes kenestäkään ei ole hänelle vastusta. McShanen ääni on yllättävän pehmeä Lungille, tuoden tiettyä hienostuneisuutta hurjaan pahikseen.
     Elokuvassa nähdään myös Pon hanhi-isä Ping (James Hong), joka haluaa, että Po kokkaa nuudeleita koko loppuelämänsä, kuten hänen sukunsa muutkin jäsenet ovat tehneet, sekä viestinviejä Zeng (Dan Fogler) ja vartijasarvikuono Vachir (Michael Clarke Duncan).

Po haaveilee olevansa legendojen legendaarinen kungfusoturi, jonka kaikki teot ovat legendaarisia ja mahtavia. Todellisuudessa hän auttaa Ping-isäänsä nuudeliravintolassa, mistä hän ei pidä yhtään. Mestari Oogway saa näyn, että paha Tai Lung tekisi paluun ja tietää, että on aika valita Lohikäärmesoturi taistelemaan Lungia vastaan. Po saa kuulla tästä ja lähtee Jadepalatsille katsomaan tilaisuutta, jossa Soturi valitaan. Kömmähdyksen kautta Po päätyy valituksi ja hänet otetaan koulutettavaksi. Mestari Shifu ja Hurja viisikko eivät hyväksy Pota joukkoonsa, mutta Oogway on varma, että Posta tulee suuri soturi, vaikka panda itsekään ei siihen kykene uskomaan.

Elokuva on edelleen todella hauska, suorastaan hulvaton. Läpi elokuvan huumori pohjautuu lähinnä Pon kömpelöyteen, sekä hassuihin repliikkeihin. Välillä Kung Fu Panda on selkeä lastenelokuva, mutta paikoitellen siinä on synkempiäkin osuuksia, jotka tuovat oman lisänsä pakettiin. Kokonaisuus toimii mainiosti ja siihen on saatu hyvin yhdistettyä jännitystä, toimintaa, huumoria ja sekoilua, jolloin siitä voi löytyä jokaiselle jotain. Toimintakohtaukset ovat erittäin viihdyttäviä ja kungfukoreografiat ovat tyylikkäästi toteutettuja. Pon koulutusosio on erittäin vekkulimainen, erityisesti kohtauksessa jossa hyödynnetään syömäpuikkoja. Elokuvan mahtava tunne ei lopahda missään kohtaa ja se kulkee hyvin selkeästi ja napakalla rytmillä eteenpäin. Kaikin puolin kyseessä on vauhdikas ja toimiva animaatioseikkailu, jonka jaksaa katsoa useasti uudelleenkin. Vauhdin keskeltä löytyy myös yllättävänkin iskeviä viisauksia, jotka nostavat kokonaisuutta vielä korkeammalle. Olen aina pitänyt mestari Oogwayn sanonnasta "Yesterday is history, tomorrow is a mystery, but today is a gift. That's why it's called 'the present'."

Kung Fu Panda on hyvin animoitu. Hahmot ovat tyylitelty joko pyöreä- tai kulmikasreunaisiksi ja useat lokaatiot ovat aika sarjakuvamaisia, mutta tyyli toimii todella hyvin. Kiinalainen kulttuuri tuodaan hienosti esille taustoissa ja hahmojen vaatteissa. Leffa on myös miellyttävän värikäs. Elokuvan ovat ohjanneet Mark Osborne ja John Stevenson, joista Osbornella on entuudestaan kokemusta elokuvan ohjaamisesta. Kumpikin kuullaan myös pienissä äänirooleissa. Äänitehosteilla on tuotu lisäsisältöä maailmaan ja etenkin taistelukohtauksiin. Musiikin ovat säveltäneet John Powell ja Hans Zimmer, jotka ovat tehneet mainiota työtä sävellysten parissa. Sävellyksissä on paljon upeita vaikutteita itämaisista musiikeista. Lopputeksteissä kuullaan nokkelasti käytetty Carl Douglasin kappale Kung Fu Fighting Cee Lo Greenin ja Jack Blackin esittämänä.

Yhteenveto: Kung Fu Panda on aivan mahtava animaatioseikkailu, jossa on hyvin yhdistetty hulvatonta huumoria ja vauhdikasta toimintaa oikeasti hyviin viisauksiin. Perheen pienimmille leffa voi olla vähän liian hurja, joten siksi sen ikäraja onkin 7. Toimintakohtaukset ovat erittäin tyylikkäitä ja hauskuutta löytyy läpi elokuvan. Monissa komedioissa huumori hiipuu loppusuoralla, mutta tämä naurattaa ihan lopputeksteihin asti. Pon koulutusosuus on mielenkiintoista katsottavaa. Ääninäytteleminen toimii läpi elokuvan ja Jack Black on kuin luotu pääosaan. Animointi on todella mainiota. Suosittelen tätä erityisesti ala-asteikäisille, mutta sitä vanhemmatkin voivat tästä innostua. Perheen yhteiseen elokuvailtaan Kung Fu Panda sopii erinomaisesti. 

Älkää muuten pistäkö elokuvaa heti pois, kun lopputekstit alkavat, sillä niiden jälkeen nähdään vielä lyhyt kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.11.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.movie-poster-artwork-finder.com
Kung Fu Panda, 2008, DreamWorks Animation, Pacific Data Images