HACKSAW RIDGE (2016)
ASEETON SOTILAS
Ohjaus: Mel Gibson
Pääosissa: Andrew Garfield, Teresa Palmer, Vince Vaughn, Sam Worthington, Hugo Weaving, Rachel Griffiths ja Luke Bracey
Genre: sota, draama
Kesto: 2 tuntia 11 minuuttia
Ikäraja: 16
En ole suuri sotaelokuvien ystävä. Onhan niitä hyviäkin tietty tullut vastaan, kuten The Hurt Locker (2008) ja American Sniper (2014), mutta sitten taas esimerkiksi ylistetty Saving Private Ryan (1998) ei erityisemmin iskenyt minuun. Full Metal Jacket (1987) tuntui toimivan erittäin mainiosti, kunnes itse sotaan lähdettiin, jolloin elokuvan taso putosi kerralla. Pidän toimintaelokuvista, mutta jostain syystä sotaelokuvissa toimintaosuudet ovat yleensä puuduttavaa katsottavaa. En siis erityisen paljoa odottanut Hacksaw Ridgeltä. Kun kuulin, että Mel Gibson olisi ohjaamassa uutta, tositapahtumiin perustuvaa sotaelokuvaa, en oikeastaan innostunut ja mielenkiintoni heräsi vasta, kun ilmoitettiin, että pääosassa olisi The Amazing Spider-Manilla (2012) isoksi nimeksi noussut Andrew Garfield. Hieman varautuneena menin katsomaan Hacksaw Ridgen, eli suomalaisittain Aseettoman sotilaan ja toivoin lähinnä, ettei se olisi kovin tylsä.
Toisessa maailmansodassa lääkintämieheksi pyrkivä aseistakieltäytyjä Desmond Doss yrittää lähteä Yhdysvaltain armeijan kanssa sotimaan Japanin Okinawaan.
Andrew Garfield näyttelee Desmond Doss -nimistä nuorta miestä, joka ei uskonsa takia suostu tarttumaan aseeseen. Silti hän haluaa palvella maansa puolesta ja lähteä sotatantereelle muiden ikäistensä miesten kanssa. Omien sanojensa mukaan Desmond haluaa pelastaa ihmisiä, ei tappaa heitä, joten hän pyrkii lääkintämieheksi. Garfield on pääroolissa todella hyvä. Alussa on useasti nähtävissä hänen tuttu, hieman hölmö hymynsä, mutta hymy kyllä hyytyy, kun taistelu alkaa ja toverit vierellä kaatuvat omasta verestään koostuviin lammikoihin.
Desmondilla on isä Thomas (Hugo Weaving), äiti Bertha (Rachel Griffiths) ja veli Harold (Nathaniel Buzolic), joista isä on isoimmassa roolissa. Thomas-isä oli aiemmin sodassa ja se jätti hänelle omat henkiset arpensa, jolloin Thomasista tuli alkoholisti ja hän on kohdellut perhettään väkivaltaisesti pitkään. Weaving on loistava juoppoisän roolissa ja vaikka hahmo on välillä vastenmielinen, niin hänen syynsä romahtamiselle voi ymmärtää, vaikkei se oikeutakaan lastensa ja vaimonsa hakkaamiseen. Bertha-äiti ei kovin paljoa esiinny elokuvassa ja Harold-veli katoaa alkupuolen jälkeen aika nopeasti tarinasta.
Desmond rakastuu hoitajaan nimeltä Dorothy, jona nähdään Teresa Palmer. Dorothy ei aluksi kykene hyväksymään sitä, että hänen rakkaansa lähtee sotimaan, sillä mitä luultavimmin Desmond ei koskaan palaisi takaisin. Palmer suoriutuu osastaan mainiosti ja hän olisi voinut esiintyä vielä lopussa, sillä nyt hän vain katoaa suunnilleen puolen välin kohdalla.
En pidä Vince Vaughnista lähes ollenkaan, joten en ollut kovin innostunut, että hän olisi isossa roolissa tässä elokuvassa. Vaughn kuitenkin yllätti minut totaalisesti ja oli todella hyvä. Hän näyttelee kersantti Howellia, josta tulee helposti mieleen Full Metal Jacketin vääpeli Hartmanin, joka tylyttää sotamiehiä todella voimakkaalla kielenkäytöllä. Kersantti Howell ei ole ihan yhtä aggressiivinen tapaus ja esimiestensä läsnäollessa hän käyttäytyy asiallisesti, mutta olisi hän silti inhottava henkilö tavata. Hahmolle kirjoitetut repliikit ovat pääasiassa puhdasta kultaa.
Sam Worthington näyttelee kapteeni Gloveria, joka ei pidä yhtään siitä, että hänen kommennuksessaan olisi aseeton sotilas ja yrittääkin saada Desmondin potkittua pihalle armeijasta. Worthington ei ole näyttävän Avatarin (2009) ja kauhean Clash of the Titansin (2010), sekä sen vielä hirveämmän jatko-osan Wrath of the Titansin (2012) lisäksi ollut paljoa esillä, joten oli tavallaan kiva nähdä hänet valkokankaalla. Worthington ei minusta ole kovin kummoinen näyttelijä, enkä kyennyt aluksi ottamaan häntä tosissaan kapteenin roolissa, mutta onneksi hän parantaa suoritustaan, kun sotaosio alkaa.
Elokuvassa nähdään myös sotilaita, kuten Smitty (Luke Bracey), Hollywood (Luke Pegler), Ghoul (Goran D. Kleut) ja Lucky Ford (ohjaajan poika Milo Gibson), mutta heidän nimensä mainitaan lähes kaikki kerralla, eikä katsoja kykene muistamaan jokaista, jolloin sotilaiden kuollessa ei välillä edes tiedä, kenestä oli sillä kertaa kyse.
Auttaessaan haavoittuneen miehen sairaalaan, Desmond tapaa Dorothyn ja hän ihastuu tähän ensisilmäyksellä. Desmond ja Dorothy alkavat tapailla ja päättävätkin mennä naimisiin. Kuitenkin Desmondia alkaa painaa syyllisyys siitä, ettei hän ole muiden miesten kanssa rintamalla ja päättää liittyä armeijaan lääkintämieheksi. Siellä ongelmat alkavat, kun käy ilmi, ettei hän suostu käyttämään asetta, eikä edes koskemaan sellaiseen. Kapteeni Glover ja kersantti Howell yrittävät saada Desmondin potkittua pois armeijasta, mutta itsepäinen Desmond pystyy lopulta jäämään ja lähteekin muiden ryhmäläistensä kanssa Japanin Okinawaan taistelemaan Hacksaw Ridgelle.
Tositapahtumiin kun perustuu, niin on elokuvan tietenkin pakko mainita siitä alussa lyhyellä tekstillä "tositarina". Alkupuolella esitellään hienosti, millainen henkilö Desmond on ja näytetään, millainen meininki hänen perheessään on. Desmondin ja Dorothyn suhde rakennetaan nopeasti, mutta toimivasti. Päätös lähteä sotaan tulee hieman puskista, mutta Desmondin perustelut sille ovat hyvät. Koulutusosio on erittäin mielenkiintoinen ja siinä tapahtuu kaiken aikaa jotain uutta, jolloin aika tuntuu kulkevan nopeasti. Osio, jossa Desmond joutuu oikeuskäsittelyyn aseistakieltäytymisensä takia kestää hieman liian kauan, ottaen huomioon, että katsojat tietävät hänen kuitenkin pääsevän lopulta rintamalle. Sitä aiempi osio, jossa Desmond yritetään saada luovuttamaan, on erittäin onnistunut ja siinä näytetään, mistä löytyy päähenkilön vahvuus. Kun ensimmäinen puolikas toimi todella hyvin, aloin pelätä myös tälle käyvän sen, että itse sodan alkaessa elokuvan taso laskisi roimasti.
Pelkäsin kuitenkin täysin turhaan. Saman tien, kun yhteen sotilaista osuu luoti ja veri roiskahtaa, yllättynyt ilme levisi kasvoilleni. Hacksaw Ridgessä sodan raakuutta ei ole peitelty ollenkaan. Verta lentää, ihmisiä räjähtää, raajoja irtoaa, suolia valuu vatsoista ulos, sotilaat juoksevat palavina ympäriinsä, jotkut esittävät olevansa haavoittuneita, jottei heidän tarvitsisi taistella ja jotkut käyttävät kuolleita tovereitaan ihmiskilpinä. Kumpikaan osapuoli ei anna armoa ja kaikista tulee tappajia. Kaikista paitsi Desmondista, joka juoksee ympäri taistelutannerta auttamassa ryhmäläisiään, eikä ammu laukaustakaan elokuvan aikana. Tässä elokuvassa sotaosio ei todellakaan käy tylsäksi, vaan tarjoaa kaiken aikaa jotain uutta katsojan hämmästeltäväksi - vaikka hämmästelyn aihe olisikin vain se, miten raaka leffa kyseessä on. Kun taistelu hieman rauhoittuu, rotat saapuvat jyrsimään ruumiita.
Suurin ongelmani elokuvassa on, että Yhdysvallat on kuvattu suurena sankarivaltiona, mutta japanilaiset niin onttoina ja epäinhimmillisinä, etteivät he oikeastaan tunnu todellisilta ihmisiltä. Tämä on yleensä ongelmani sotaelokuvien kanssa, sillä niissä ei onnistuta löytämään sitä, että toinen puoli voi toimia samalla tavalla kuin toinen ja kumpikin osapuoli kokee olevansa hyviksiä. Sodassa ei ole samalla lailla hyviksiä ja pahiksia, mutta useissa sotaelokuvissa vastustettava maa ja sen kansalaiset esitetään yleensä pahiksina. Onneksi elokuvassa on kohtaus, jossa näytetään, että Desmond arvostaa myös japanilaisten elämää, eikä jätä haavoittunutta vastapuolen sotilasta kuolemaan, vaikka tämä takuulla tekisi niin Desmondille. Mielestäni on upeaa, ettei elokuva kaunistele erityisemmin asioita ja sillä on munaa näyttää sodan tylyys selkeästi katsojille kuin sanoen: "Tätä tämä oli. Pyritään siihen, ettei tällaista tarvitse enää koskaan tapahtua."
Elokuvan ohjauksesta vastaa Mel Gibson, joka tuntuu pitävän raakuudesta. En ole nähnyt hänen ohjaamaansa The Passion of the Christia (2004), mutta olen kuullut sen olevan yksi verisimmistä ja raaimmista elokuvista, mitä on tehty. Gibson toimii mielestäni paremmin kameran takana ja hän on tehnyt hienoa työtä elokuvan parissa. Näyttelijäohjaus hänellä on hallussa ja visiota selvästi löytyy. En yhtään ihmettelisi, jos tämä elokuva olisi ehdolla useastakin Oscar-palkinnosta ensi vuoden kilpailussa. Hacksaw Ridge on hyvin kuvattu elokuva. Kuvat ovat tasaisia ja niihin on saatu ikuistettua todella näyttäviä hetkiä. Leikkaus on todella sujuvaa. Maskeerauksessa on tehty erittäin hyvää työtä sota-arpien ja -haavojen kanssa. Äänimaailmalla on tuotu lisää tuntua sotaan. Elokuvasta ei osaa oikein sanoa, mitkä asiat on toteutettu oikeasti ja mitkä ovat tietokoneella tehtyjä. Dialogi on usein hienoa ja siitä saadaan kiittää käsikirjoittajakaksikkoa Andrew Knightia ja Robert Schenkkania. Musiikista vastaa Rupert Gregson-Williams, mutta elokuvan musiikki ei erityisemmin jää mieleen.
Yhteenveto: Hacksaw Ridge on yksi parhaista, ellei jopa paras sotaelokuva, jonka olen nähnyt. Se ei kaunistele sotaa, vaan näyttää sen hirveydet kunnolla katsojille. Olin erittäin yllättynyt, kuinka selkeästi siinä näytettiin verta, irtoraajoja ja suolenpätkiä. Lastenelokuva ei siis todellakaan ole kyseessä. Andrew Garfield on erinomainen pääosassa ja Hugo Weaving on todella hyvä juoppoisänä. Vince Vaughn on yllättävän mainio kersantti Howellina ja Sam Worthington on hakevan alun jälkeen myös hyvä. Teresa Palmer on hyvä ja olisin toivonut hänen esiintyvän vielä lopussa. Tässä elokuvassa toimii täydellisesti se, että ensimmäinen puolisko on hahmojen esittelyä, sekä koulutusta ja toinen puolikas taistelua. Hieman ärsytti, että japanilaisia ei esitetty ihmisinä, vaan he olivat vain tyyppejä, joita yhdysvaltalaiset tappoivat. Onneksi Desmond näyttää empatiaa myös japanilaisia kohtaan. Mel Gibson kuuluu ohjaajan penkille ja toivon, että häneltä tulisi joskus joku toinenkin sotaelokuva. Hacksaw Ridge pääsee kilpailemaan vuoden parhaan tositapahtumiin perustuvan elokuvan tittelistä Florence Foster Jenkinsin (2016) kanssa. Jos olette pitkään halunneet nähdä hyvän sotaelokuvan, niin tässä on aivan loistava vaihtoehto. Sotaelokuvien ystäville suosittelen tätä todella paljon, kuten myös niille, joita sotapätkät eivät nappaa, kuten itseäni. Uskon todella, että tämä tullaan huomioimaan tulevissa palkintojenjaoissa.
Kirjoittanut: Joonatan, 28.10.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
Hacksaw Ridge, 2016, Cross Creek Pictures, IM Global, Icon Productions, AI-Film, Pandemonium Films, Permut Presentations, Windy Hill Productions, Vendian Entertainment, Demarest Media, Kilburn Media, Argent Pictures, Bliss Media, Cosmos Filmed Entertainment, Kylin Pictures
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti