Vuoden 2021 parhaat televisiosarjat

VUODEN 2021 PARHAAT TELEVISIOSARJAT





Vuotta 2021 on jäljellä enää muutama päivä ja pian pääsemme aloittamaan toivottavasti paremman vuoden 2022. Ennen kuin ryhdytään tutkimaan, mitä elokuvia ja sarjoja uusi vuosi tuo tullessaan, on vielä aika käydä läpi kuluneen vuoden tarjontaa. Viime vuonna tein elokuvien lisäksi listauksen myös suosikkisarjoistani ja sama jatkuu tänäkin vuonna (kuten otsikosta voikin päätellä). Katsoin tänä vuonna jopa yli 170 tuotantokautta eri sarjoja, joista noin 70 olivat uutuuksia. Muistakaa tietty, että nämä ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni. Kertokaa toki omat suosikkisarjanne vuodelta 2021 alla kommenteissa!

Viime vuoden tapaan en tee nytkään erillistä tekstiä vuoden huonoimmista sarjoista, mutta listaan tähän joitakin haisuleita, joita tuli katsottua vuoden aikana. The Walking Dead: World Beyond -lisäosan (2020-2021) toinen kausi oli ensimmäistä parempi, mutta olen silti iloinen, että tämä katsojansa aivokuolleiksi zombeiksi tekevä turhake päättyi tähän. Netflixin Fate: The Winx Saga (2021-) oli kiusallinen yritys herättää teinien nostalgisia muistoja pistämällä lapsuudensankarit pössyttelemään, ryyppäämään ja panemaan. Stephen Kingin kirjaan perustuva The Stand -minisarja (2020-2021) oli unettava pökäle, joka ärsytti kehnolla tarinankerronnallaan ja oudosti heittelevällä tunnelmallaan. Riverdalen (2017-) viides tuotantokausi tarjosi sarjalle sitä samaa typerryttävän älyvapaata menoa, joka yritetään kuitenkin esittää katsojille täysin vakavissaan. Surkeuden huippu tällä kertaa oli kuitenkin Netflixin animaatiokomediasarja Paradise PD:n (2018-) kolmas tuotantokausi, joka ei naurattanut kertaakaan idioottimaisella perseilyllään.

Hyh, enää ei tarvitse puhua noista kamaluuksista. Vielä ennen kuin päästään kymmeneen suosikkiini, minulta löytyy muutama kunniamaininta, jotka eivät valitettavasti yltäneet top-listalleni. The Handmaid's Tale - Orjattaresi -sarjan (The Handmaid's Tale - 2017-) neljäs kausi oli selvä parannus heikomman kolmoskauden jälkeen, vieden vihdoin sarjaa tosissaan eteenpäin. Amazon Prime Videon animaatiosarja Voittamaton (Invincible - 2021-) tarjosi supersankariviihdettä aikuisempaan makuun, tarjoten mainiota synkistelyä niin huumorinsa kuin väkivaltaisuutensa puolesta. Disney+ -palvelussa julkaistu Only Murders in the Building oli veikeä murhamysteeri, jossa koomikkokonkarit Steve Martin ja Martin Short yhdistivät toimivasti voimansa laulaja Selena Gomezin kanssa. Marvelin sarjat The Falcon and the Winter Soldier, Loki ja Hawkeye olivat onnistuneen erilaiset toisistaan, sopien silti kaikki alati laajenevaan elokuvauniversumiin. Netflixin kauhusarja Midnight Mass lähti liikkeelle hitaasti, mutta parani jakso jaksolta, tarjoten lopulta todella karmivaa menoa. Netflixin toisen kauhusarjan, kummallisen Brand New Cherry Flavorin putoaminen listalta pois ihan vuoden viimeisinä päivinä harmitti kovasti.



10. THE GREAT - KAUSI 2



Viime vuonna käynnistynyt, osittain todellisesti Venäjän keisari Pietari III:n ja Katariinan lievästi sanottuna vaikeaan suhteeseen perustunut The Great oli ensimmäisen kautensa puolesta varsin mainio historiallinen komedia. Sarjan kakkoskausi onnistui vain parantamaan tasoa ja kyseessä on suorastaan hulvaton hupsuttelu, joka ilahduttaa jakso jaksolta enemmän. Tekijät selvästi tutkivat, mikä avauskaudessa oli onnistunutta ja kakkoskausi rakentuu täysin niiden vahvuuksien varaan. Elle Fanning ja Nicholas Hoult ovat täydellisiä päärooleissa Katariinana ja Pietarina, joiden välistä konfliktia on ilahduttavaa seurata. Kausi on täynnä hauskaa sanailua, absurdia menoa, veikeitä käänteitä, sekä yllättävänkin onnistunutta draamaa. Tähän kun lisää vielä päälle upeasti toteutetut puitteet lavastuksista pukuihin, on lopputuloksena loistopaketti, jolle jää heti kaipaamaan jatkoa.




9. SEX EDUCATION - KAUSI 3



Netflixin Sex Education osoitti jo kahdella ensimmäisellä kaudellaan olevansa teinisarja kiistatta parhaasta päästä, eikä taso onneksi pudonnut kolmoskaudella. Päinvastoin, kyseessä taitaa jopa olla sarjan tähän asti paras tuotantokausi! Ensimmäiseltä kaudelta tuttu hillitön huumori ja toiselta kaudelta tuttu väkevä draama yhdistyvät yllättävänkin laadukkaaksi kolmoskaudeksi, jossa komedia ja draama kulkevat esimerkillisesti käsi kädessä. Hienosti näyteltyjen hahmojen juonikuviot vievät taas mukanaan ja suhdekoukerot ovat aidosti hyvin toteutettuja. Hahmoja syvennetään vielä lisää ja osa näyttelijöistä onnistuu parantamaan työtään sarjan parissa. Kahdeksan jaksoa ahmii kertaheitolla ja lisää haluaisi heti. Todella toivon, ettei jo ilmoitettua neljättä kautta tarvitse odottaa yhtä kauan kuin tätä kolmatta.




8. SUCCESSION - KAUSI 3



HBO:n menestyssarja Successionin kolmannella tuotantokaudella rikkaan Royn perheen konflikti viedään huippuunsa, mistä revitään niin herkullista draamaa, että menoon jää täysin koukkuun. Vaikka hahmot ovat yhä ihan kauheita, näiden mulkvistien tarinaa on suuri ilo seurata. Kausi on pullollaan toinen toistaan paremmin kirjoitettuja kohtaamisia. Hahmojen väliset sarkastiset ja töykeät keskustelut ovat vangitsevia ja hauskoja. Näyttelijät Brian Cox, Jeremy Strong, Sarah Snook, Kieran Culkin ja Matthew Macfadyen tekevät kaikki huipputyötä. Panoksia nostetaan yhä vain korkeammalle tuotantokauden kulkiessa eteenpäin, kunnes lopussa homma suorastaan räjäytetään. Toivottavasti neljättä kautta ei jouduta odottamaan kahta vuotta, kuten tätä toista...




7. THE WHITE LOTUS - KAUSI 1



HBO:n uutuussarja The White Lotus osoittautui yhdeksi mystisimmäksi katselukokemukseksi tänä vuonna. Kyseessä on aivan mahtava satiirinen draamakomedia, johon jää täysin koukkuun ja jonka voi helposti tuijottaa läpi saman illan aikana. Paratiisisaarelle lomailemaan matkustavista perheistä ja pariskunnista, sekä hotellivirkailijoista kertova sarja vetää mukaansa jakso jaksolta enemmän, kun hahmojen juonikuviot sekoittuvat keskenään. Samalla sarja myös sekoittelee erilaisia lajityyppejä ja sitä onkin hieman vaikea sulloa mihinkään tiettyyn genreen. Vaikka mukana onkin vain kuusi jaksoa, eri juonikuviot ehditään kertoa kaikki onnistuneesti alusta loppuun. Näyttelijäkaarti suoriutuu osistaan pätevästi, ohjaaja-käsikirjoittaja Mike White pyörittää pakkaa taidokkaasti ja kaiken kruunaa Cristobal Tapia de Veerin hypnoottinen heimomusiikki, joka todella luo The White Lotusille mysteerisen hengen.




6. M.O.D.O.K. - KAUSI 1



En taida tietää ketään muuta, joka olisi katsonut Disney+ -palvelusta löytyvän, Marvelin sarjakuviin perustuvan animaatiokomedian M.O.D.O.K., mutta itselleni se tuotti suunnatonta riemua. Robot Chickenin (2005-) visuaalista tyyliä ja Rick and Mortyn (2013-) sekopäistä huumoria sekoitteleva sarja kehnosti menestyvästä superroistosta on todella hauska. Toisaalta sarja on todella pöljä, mutta toisaalta se on myös todella nokkela. On hilpeää, kuinka nimikkohahmo joutuu vuoronperään kamppailemaan intergalaktisten ja kosmisten voimien, sekä täysin arkipäiväisten pulmien kanssa. M.O.D.O.K.in yrityksiä valloittaa maailma ja pelastaa mureneva avioliittonsa on hauskaa seurata. Nukeilla toteutettu animaatio vain lisää sarjan ilahduttavuutta, enkä malta odottaa näkeväni tälle jatkoa.




5. DOPESICK



Ihan vuoden viimeisten päivien aikana Brand New Cherry Flavor menetti paikkansa listalta, kun korkealle kiilasi Disney+ -palvelusta löytyvä Dopesick, joka kertoo tositarinaa Yhdysvaltoja 2000-luvun alussa piinanneesta opioidikriisistä. Pahaa lääkeriippuvuutta ympäri maata aiheuttanut OxyContin ja sitä tehtailevaa firmaa pysäyttämään yrittävä joukko muodostavat äärimmäisen kiehtovan tarinan, johon jää täysillä koukkuun. Kahdeksanjaksoinen minisarja on tiivistunnelmainen paketti, jota katsoessa ei voi kuin kauhistella joidenkin hävyttömyyttä leikkiä ihmishengillä rahan takia. Ajassa edestakaisin hyppivä ja useita hahmoja ja juonikuvioita seuraava sarja pysyy hallitusti kasassa. Näyttelijät ovat toinen toistaan lahjakkaampia ja erityisen vaikutuksen tekee nuori Kaitlyn Dever lääkkeeseen pahasti riippuvaiseksi joutuneena Betsynä. Sarjaa ei ole helppo katsoa, mutta samalla se on pakko nähdä loppuun - etenkin jos ei tiedä entuudestaan, kuinka tässä hommassa tosielämässä kävi.

(Täyspitkä arvostelu tulossa tammikuussa)




4. MARE OF EASTTOWN



HBO:n minisarja Mare of Easttown on todella laadukas rikosdraama, jossa Kate Winslet tekee parasta työtään vuosiin. Hän on aivan fantastinen Marena, joka ryhtyy tutkimaan pikkukaupungissa tapahtunutta teiniäidin murhaa. Tapauksesta tehdään kaiken aikaa vain koukuttavampi, etenkin kun Maren menneisyyden demonit ja aiempi, ratkaisematta jäänyt tapaus alkavat kummittelemaan. Winsletin roolityön lisäksi hänen hahmonsa on myös erinomaisesti kirjoitettu. Tarinan vangitsevuutta lisää hienosti rakennettu ja piinaava tunnelma. Jännite vain kasvaa kohti huipennusta ja parhaimmillaan huomasin tuijottavani tapahtumia täysin hievahtamatta. Craig Zobelin ohjaus on väkevää, Brad Ingelsbyn käsikirjoitus myös. Seitsemän jakson mitta on tarpeeksi laaja, mutta samalla tarpeeksi napakka.




3. SQUID GAME - KAUSI 1

오징어게임



Eteläkorealainen Squid Game oli vuoden todellinen yllätyshitti. Sarja nousi syksyllä kertaheitolla Netflixin katsotuimmaksi sarjaksi ja se on edelleen suoratoistopalvelun viikon katsotuimpien ohjelmien listalla. Eikä syyttä! Kyseessä on aivan mahtava selviytymistaistelu, jonka kiero kisa kiristää jakso jaksolta ja peli peliltä otettaan katsojasta. Pelit ovat läpikotaisin mukaansatempaavia kaikessa hirvittävyydessään. Pelaajien kuolemia seuratessa ei voi olla pohtimatta, kuinka kauan itse voisi pärjätä. Sen lisäksi, että sarja on todella jännittävä, siitä löytyy myös vekkulimaista synkkää huumoria (lapsenmieliset pelipaikat ovat huvittavassa kontrastissa aikamoiseen veriroiskeeseen), sekä voimakasta yhteiskuntakritiikkiä mm. luokkaeroista ja rikkaiden tavasta viihtyä köyhien kustannuksella. Lee Jung-jae on huikea pääroolissa Gi-hunina, jota kannustaa selviytymään kisasta voitokkaana. Hwang Dong-hyukin ohjaus ja käsikirjoitus ovat loistokkaita. Suosion myötä jatkoa on tietty luvassa ja jos taso pysyy tällaisena, niin antaa palaa vaan!




2. WANDAVISION



Marvelin elokuvauniversumi laajentui alkuvuodesta television maailmaan, kun Disney+ -palvelussa julkaistiin WandaVision. Televisioformaattia hyödynnettiin heti suorastaan nerokkaasti, sarjan leikitellessä eri aikakausien tilannekomediasarjojen kustannuksella, kopioiden eri vuosikymmenten hittisarjoja huikean hyvin. Sen lisäksi kyseessä on myös tarinaltaan ja teemoiltaan vahva tapaus. Iso osa sarjan kiehtovuudesta syntyi sen todella mysteerisestä tavasta avautua vähitellen ja jokaisen jakson jälkeen oli ihan parasta siirtyä somen kommenttikenttiin esittämään omia ja lukemaan muiden teorioita, että mistä tässä kaikessa onkaan kyse? Pakkaa sekoitetaan ja katsojaa hämmennetään nokkelasti. Ja kun katsojaa on hämmennetty ja viihdytetty tarpeeksi, sarja lyö todellisen traagisen luonteensa peliin ja homma iskee voimakkaasti tunteisiin. Elizabeth Olsen ja Paul Bettany säkenöivät päärooleissa Wandana ja Visionina, tuoden hahmoistaan enemmän esille kuin aiemmin. Lisäksi Olsenin ja Bettanyn kemiat kohtaavat täydellisesti. Erikoisesti alkava WandaVision muovautuu loppua kohti tavanomaisemmaksi Marvel-toiminnaksi, mutta meininki pysyy loppuun asti laadukkaana.




Suosikkisarjani vuodelta 2021 saattaa olla monille yllätys, ottaen huomioon, mitä olen jo ehtinyt listaamaan. Se yllätti myös itseni. Sarja meni minulta ohi, kun se alun perin ilmestyi ja katsoinkin sen vasta muutamaa kuukautta myöhemmin. Onneksi kuitenkin katsoin sen, sillä vuoden vahvimman katselukokemuksen tarjonnut sarja oli...



1. IT'S A SIN



AIDS-kriisistä 1980-luvun Lontoossa kertova It's a Sin on erinomainen minisarja, joka aiheuttaa katsojassa aikamoisen tunnevyöryn. Jaksoja on vain viisi, mutta silti näistä nuorukaisista alkaa välittämään niin paljon, että loppupäässä sarjaa on todellisia vaikeuksia pidätellä kyyneliä. Katsojana huomaa nopeasti olevansa täysillä hahmojen tunnetiloissa mukana, oli kyse sitten surusta tai onnenhetkistä. Olly Alexander, Callum Scott Howels, Omari Douglas ja Lydia West ovat nappivalintoja rooleihinsa. Russell T Daviesin käsikirjoitus on voimakasta, eikä ihme - Davies ammentaa kertomukseen paljon omasta nuoruudestaan homoseksuaalina tuohon aikaan Lontoossa, tehden sarjasta todella intiimin ja henkilökohtaisen. Lisäksi hän saa katsojan helposti vertailemaan AIDS-kriisiä nykyhetken koronapandemiaan. Vaikka taudit ovatkin hyvin erilaiset, tilanteista löytyy paljon samaa - etenkin siinä, kuinka ihmiset suhtautuvat tautiin ja taudinkantajiin, sekä tilanteen etenemiseen. Siitä huolimatta, että sarja on toki traaginen ja paikoin vaikeaa katsottavaa, on siinä myös jotain kaunista ja siinä korostetaan elämän ja nuoruuden iloa.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 23.12.2021
Lähteet: televisiosarjojen julisteet www.impawards.com
Alun kuva televisiosarjasta WandaVision

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti