MIDNIGHT MASS
Luoja: Mike Flanagan
Pääosissa: Kate Siegel, Hamish Linklater, Zach Gilford, Rahul Kohli, Samantha Sloyan, Kristin Lehman, Henry Thomas, Igby Rigney, Annarah Cymone, Annabeth Gish, Alex Essoe, Crystal Balint, Matt Biedel, Michael Truggo, Rahul Abburi ja Robert Longstreet
Genre: kauhu, draama
Jaksomäärä: 7
Jakson kesto: 59 minuuttia - 1 tunti 10 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 30 minuuttia
Ikäraja: 16
Midnight Mass on sarjojen The Haunting of Hill House (2018) ja The Haunting of Bly Manor (2020) luojan Mike Flanaganin uusi kauhuminisarja. Jo ennen The Haunting of Bly Manorin kuvauksia Flanagan sai uuden ideansa läpi Netflixillä. Kuvaukset alkoivat elokuussa 2020, sen jälkeen kun niitä oli pitänyt viivästyttää noin puolella vuodella koronaviruspandemian takia. Nyt Midnight Mass on ilmestynyt Netflixiin ja itse kiinnostuin heti, kun luin, että Flanaganilta oli tulossa uusi kauhusarja. Näkemättä traileria tai tietämättä yhtään, mistä sarjassa on kyse, aloin katsoa Midnight Massia heti, kun se oli ilmestynyt Netflixin valikoimaan ja katsoinkin sen lähes yhtä kyytiä loppuun asti.
Pienen, vain 127:stä asukkaasta koostuvan Crocket Islandin kaupungin rauha horjuu, kun sinne saapuvat vankilassa lusinut Riley ja karismaattinen pappi Paul. Kaupungissa alkaa tapahtua häkellyttäviä ihmeitä, mutta samalla jokin synkkä uhkaa kaupungin asukkaita...
Zach Gilford näyttelee Riley Flynniä, miestä, joka tuomittiin vankeuteen aiheutettuaan humalassa nuoren naisen kuoleman. Nyt hän on vapautunut ja palaa takaisin lapsuudenkotiinsa Crocket Islandille vanhempiensa (Kristin Lehman ja Henry Thomas) ja pikkuveljensä Warrenin (Igby Rigney) luokse. Rileytä vaivaavat painajaismaiset näyt naisesta, jonka kuoleman hän aiheutti ja sarjan aikana hän kamppaileekin syyllisyytensä kanssa. Gilford tulkitsee oivallisesti hahmoaan, mutta yllättäen jakso jaksolta Riley muuttuu vähemmän kiinnostavaksi, samalla kun kaupunkiin samoihin aikoihin saapunut pappi Paul (Hamish Linklater) vie huomion. Linklater onkin erinomainen valinta osaansa karismaattiseksi uskonmieheksi. Vaikkei olisi kristitty, Paulin messuja jää kuuntelemaan kiinnostuneena, sillä Linklater omaa lahjan pitää kuuntelijoitaan hallussaan.
Muita hahmoja sarjassa ovat kaupungin asukit, kuten Rileyn vanha ystävä Erin (Kate Siegel), syvästi uskova Beverly (Samantha Sloyan), seriffi Hassan (Rahul Kohli) ja hänen poikansa Ali (Rahul Abburi), pariskunta Dolly ja Wade (Crystal Balint ja Michael Trucco) ja heidän alaraajahalvaantunut tyttärensä Leeza (Annarah Cymone), karski Sturge (Matt Biedel), sekä äidistään (Alex Essoe) huolehtiva tohtori Sarah Gunning (Annabeth Gish). Läpikotaisin näyttelijät tekevät hyvää työtä, mutta kaikki hahmot eivät toimi niin hyvin kuin voisi toivoa. Eri hahmoja korostetaan eri kohdissa sarjaa, mikä muodostuu hieman ongelmaksi loppupäässä, kun ne hahmot, joita on seurattu alussa, menettävät valokeilan hahmoille, jotka olisivat kaivanneet enemmän huomiota alkupäässä, jotta heistä todella välittäisi lopussa.
Tässä kohtaa on pakko sanoa, että jos ryhdyt katsomaan Midnight Massia sillä oletuksella, että koska se on Mike Flanaganin kauhusarja Netflixille, on sen pakko liittyä Flanaganin The Haunting -antologiasarjaan, niin tulet luultavasti pettymään. Samoja näyttelijöitäkin löytyy paljon, mutta kyseessä on silti täysin oma juttunsa. Vaikka Flanagan tarjoaa Midnight Massissa tuttuja maneerejaan kauhun puolella, hän ei ole lähtenyt tekemään kummitustarinaa Hill Housen ja Bly Manorin hengessä. En halua kertoa, mistä sarjassa on todellisuudessa kyse, mutta sanon vain, ettei kummituksista ainakaan. Sarjan hiljalleen paljastuva todellinen luonne tuotti kunnollisen yllätyksen ja toivon, että pääsette yhtä tietämättöminä kokemaan samanlaisia suut auki loksauttavia "oho"-elämyksiä kuin minä.
Siitä huolimatta, että katsoin Midnight Massin lähes yhtä kyytiä alusta loppuun, koin sen koukuttavaksi vasta loppupuoliskon aikana. Muutama ensimmäinen jakso ovat nimittäin aika hidastempoista settiä, enkä toisaalta ihmettele, jos moni luovuttaisi kesken kaiken niiden jaksojen aikana. Omastakin mielestäni sarjan alkupää on jopa liian hidastempoinen ja kauhusarjaksi ensimmäisissä jaksoissa on yllättävän vähän mitään karmivaa. Pari onnistunutta pelottelua mahtuu mukaan, mutta muuten jaksot ovat monen kohtauksen puolesta pakkopullaa, joka vain täytyy lusia läpi, jotta pääsee vihdoin sarjan voimakkaan nousun kimppuun. Midnight Massin toinen puolikas on nimittäin aivan mahtava. Viimeisiin jaksoihin Flanagan onnistuu rakentamaan todellista intensiteettiä ja kunnon menoa ja meininkiä, jota kauhufanien on ilo seurata.
Sen lisäksi, että sarja on rytmiltään varsin hitaanpuoleinen, ei se ole helppoa ja kevyttä katseltavaa myöskään teemojensa puolesta. Flanagan käsittelee sarjassa lopulta aika vaikuttavasti esimerkiksi monia uskontoon liittyviä asioita; eri uskontoja, uskoa ylipäätään, syntiä, syyllisyyttä, kateutta, himoa, vapahdusta, jne. Hyvää ja pahaa tutkiskellaan kiehtovasti ja kuinka nämä kaksi asiaa eivät ole täysin mustavalkoisia. Uskonnon väärinkäyttöä ja Raamatun tulkitsemista omien etujen ja aikomusten perustelemiseksi ja hyväksyttämiseksi kritisoidaan vahvasti. En itse ole uskovainen, joten koin Midnight Massin alkupään uskontojulistamisen hieman päällekäyvänä vyörytyksenä, mutta kun sarja kulki eteenpäin ja Flanaganin todelliset sanomat nousivat esille, pidin suuresti siitä, mitä hänellä oli sanottavanaan.
Midnight Mass on tekniseltäkin puoleltaan laadukas, joskin yli tunnin mittaiset jaksot kaipaisivat hieman tiivistämistä. Sarja on tyylikkäästi kuvattu ja erinomaisesti valaistu. Saarella yön pimeydessä kiiluvat silmät aiheuttavat epämiellyttäviä väreitä avausjaksosta alkaen. Pikkukaupungin lavasteet ovat hienot. Vakuuttavia puitteita korostaa lavastajien aikaansaama tietynlainen ajattomuus. Sarjassa on näkyvissä moderneja yksityiskohtia, mutta samalla sarja voisi sijoittua muutaman vuosikymmenen taakse menneisyyteen. Maskeeraajat onnistuvat loppupäässä upeasti ja erikoistehosteetkin ovat muutamia päivänselviä digiliekkejä lukuun ottamatta mainiot. Äänimaailma on hyvin rakennettu, eikä sarja luota vain kovien äännähdysten voimaan kauhupuolella. Flanaganin luottosäveltäjien, Newtonin veljesten musiikit lisäävät painostavaa henkeä ja pitävät katsojaa mukanaan silloinkin, kun Flanagan jää jaarittelemaan liikaa paikoillaan.
Yhteenveto: Midnight Massilla kestää lähteä käyntiin, mutta kun se vihdoin käynnistyy tosissaan, on luvassa aika villi kyyti, joka äimistyttää katsojaansa toden teolla. Sarjan ensimmäinen ja toinen puolisko ovat tasoltaan hyvin erilaiset, enkä olekaan hetkeen nähnyt näin voimakasta tasonnostoa sarjan kulkiessa eteenpäin. Sarjan luoja, ohjaaja ja käsikirjoittaja Mike Flanagan rakentaa tarinaansa ja hahmojaan rauhassa, välillä turhankin hitaasti. Sarjan alkupuolisko ei paljoa pelota, vaikka parit osuvat säikäytykset mahtuvat mukaan. Toinen puolisko onkin sitten äärimmäisen mukaansatempaava ja karmiva, sekä yllättävä. Harva katsoja onnistuu sarjan alussa ennustamaan, mille poluille tarina tulee kulkemaan. Paikoitellen Flanaganin yllätyksellisyys kolahtaa kuitenkin omaan nilkkaan, lähinnä hahmojen kohdalla. Alussa rakennetut hahmot jäävät lopussa hieman tylsiksi, kun taas alussa liian vähän ruutuaikaa saaneet hahmot nostetaan lopuksi valokeilaan, eikä homma tunnu ansaitulta. Heikkouksineenkin Midnight Mass on erittäin hyvä kauhuminisarja. On kuitenkin selvää, että se tulee jakamaan mielipiteitä voimakkaasti. Vaikka on hienoa, että Flanagan kokeili jotain erilaista ja sai sen vielä toimimaan, katsoisin varsin mielelläni seuraavaksi uuden kauden The Hauntingia.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 24.9.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.impawards.com
Midnight Mass, Yhdysvallat, 2021, Netflix Studios, Intrepid Pictures
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti