THE HAUNTING OF BLY MANOR
Luoja: Mike Flanagan
Pääosissa: Victoria Pederetti, Amelia Eve, T'Nia Miller, Amelie Bea Smith, Benjamin Evan Ainsworth, Oliver Jackson-Cohen, Rahul Kohli, Tahirah Sharif, Henry Thomas, Carla Gugino, Kate Siegel, Alex Essoe, Matthew Holness ja Catherine Parker
Genre: draama, kauhu, romantiikka
Jaksomäärä: 9
Jakson kesto: noin 54 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 8 minuuttia
Ikäraja: 16
The Haunting of Bly Manor perustuu Henry Jamesin novelliin The Turn of the Screw vuodelta 1898 ja se on itsenäinen jatko-osa parin vuoden takaiselle kauhusarjalle The Haunting of Hill House (2018). The Haunting of Hill Housen luoja, Mike Flanagan suunnitteli jo kyseistä sarjaa tehdessään toista kummituskertomusta ja innostui Jamesin novellista, etsiessään inspiraatiota. Kuvaukset alkoivat syyskuussa 2019 ja nyt The Haunting of Bly Manorin kaikki jaksot on julkaistu kerralla Netflixin suoratoistopalvelussa. Itse katsoin The Haunting of Hill Housen vasta viime vuonna ja pidin sitä upeana sarjana. Aloinkin innolla odottamaan toista tuotantokautta, etenkin kun tekijät kertoivat kyseessä olevan täysin uusi tarina. Heti, kun The Haunting of Bly Manor lisättiin Netflixin valikoimaan, katsoin koko sarjan parissa päivässä.
Dani palkataan au pairiksi Blyn kartanoon, hoitamaan menehtyneen Wingraven pariskunnan lapsia, Floraa ja Milesia. Pian Dani alkaa näkemään kummallisia asioita, kuten peileistä heijastuvan miehen hohtavin silmälasein, kasvottoman naisen järven pohjassa, sekä kartanon kuolleita työntekijöitä...
The Haunting of Bly Manor sisältää useita The Haunting of Hill Housen näyttelijöitä, kuten Victoria Pedrettin, Oliver Jackson-Cohenin, Henry Thomasin, Kate Siegelin ja Carla Guginon, mutta täysin eri rooleissa. Gugino esittää häävierasta, joka ryhtyy kertomaan muille Blyn kartanosta, kun nämä haluavat kuulla kummitustarinan. Muut häävieraat ovat yllättävänkin kärsivällisiä kuuntelijoita, ottaen huomioon, että Guginon tarina kestää jopa noin kahdeksan tuntia.
Victoria Pedretti näyttelee au pairiksi Blyn kartanoon saapuvaa Danielle "Dani" Claytonia, nuorta naista, joka alkaa pian kohtaamaan kummia. Pedretti pääsee roolissa paremmin esille kuin The Haunting of Hill Housessa. Hänen hahmonsa ei kuitenkaan aluksi täysin vakuuta. Sarjan edetessä Danista alkaa paljastumaan uusia puolia, mitkä tekevät hänestä monisävyisemmän ja kiehtovamman henkilön.
Blyn kartanolla Dani tapaa Wingraven orvoiksi jääneet lapset, Floran (Amelie Bea Smith) ja Milesin (Benjamin Evan Ainsworth), talonhoitaja Hannah Grosen (T'Nia Miller), puutarhuri Jamien (Amelia Eve) ja kokki Owenin (Rahul Kohli). Danin tavoin muutkaan hahmot eivät välttämättä vielä aluksi herätä suurta mielenkiintoa, mutta sarjan edetessä jokaista syvennetään taidokkaasti. Jokaisella on omat piinansa, mitkä ilmenevät Blyn kartanolla eri tavoin. Näyttelijät tekevät kaikki hyvää työtä ja erityisen positiivisesti minut yllättivät lapsinäyttelijät Smith ja Ainsworth, jotka ovat nappivalinnat rooleihinsa. Paikoitellen Floran kohdalla ärsyttää hänen jatkuva taipumuksensa kuvailla kaikkea sanoilla "perfectly splendid", mutta sitä ei voi laittaa Smithin syyksi. Samalla riemulla hän sanat tokaisee kerta toisensa perään.
Vaikka taustalla ja kameran edessä hääräävätkin aika lailla samat ihmiset kuin The Haunting of Hill Housessa, ei The Haunting of Bly Manor ole jatkoa sarjalle, eivätkä sarjat muutenkaan liity tarinallisesti toisiinsa. Teemoista toki löytyy samaa ja on toistamiseen selvää, ettei Mike Flanagania kiinnosta kertoa perinteisiä kummituspelotteluja, vaan hänen sarjoissaan kummituksilla on huomattavasti syvällisempiä merkityksiä. Jos sarjat jotenkin linkittyvät, niin siten, kuinka aaveet ovat enemmänkin henkilöiden surun, ikävän, muistojen ja rakkauden ilmentymiä. Internetissä monet varmasti spekuloivat ja tekevät teorioita kahden kertomuksen ja niiden tarinoiden yhteyksistä, mutta Blyn kartanon kummittelut on selvästi tehty omaksi kokonaisuudekseen, minkä voi katsoa ilman, että on nähnyt The Haunting of Hill Housea. Siitä huolimatta suosittelen kuitenkin katsomaan The Haunting of Hill Housen ensin, sillä mielestäni The Haunting of Bly Manor ei ole läheskään yhtä hieno sarja.
En todellakaan sano, että kyseessä olisi huono sarja. Ehei. The Haunting of Hill House vain nosti riman niin korkealle, että sen ylittäminen olisi ollut aikamoinen saavutus. The Haunting of Bly Manor on erittäin oivallinen uusi kummituskertomus Flanaganilta, mutta jokin siitä jää hieman uupumaan - enkä tarkoita vain kauhua. Monille nimittäin tulee varmasti pettymyksenä, ettei sarja ole kovinkaan pelottava. Siinä on kyllä jännittäviä kohtauksia ja selviä kauhuelementtejä, mutta mitä pidemmälle tarina etenee ja mitä enemmän katsoja ymmärtää hahmoista ja aaveiden, sekä itse kartanon luonteesta, sitä vähemmän pelottaa. Kyseessä on enemmänkin rakkauskertomus (tai oikeastaan useampien rakkauksien kertomus) aaveiden kera. Kertomus on onneksi tarpeeksi vahva, jottei sarja lässähdä koskaan. Silti on selvää, että monille The Haunting of Bly Manor tuottaa pettymyksen.
Koska olin itse kuullut etukäteen, ettei sarja olisi yhtä karmiva kuin The Haunting of Hill House, ei kauhun "puute" sinänsä häirinnyt minua. Flanagan kyllä käyttää samoja kauhukikkoja kuin edellisessä sarjassaan, kuten taustalla epämiellyttävistä seisovia siluetteja ja karmivia kasvoja, mutta vähemmän kuin aiemmin. Itseäni enemmänkin häiritsi tarinan rakenne. Osa jaksoista on aika sekavasti ja tarkoituksella unenomaisesti muotoiltuja, ja paikoitellen tuntuu siltä, että Flanagan yrittää jopa liikaa kikkailla sillä, kuinka monikerroksisesti hän kertoo tarinaansa. Itse en vain voinut olla miettimättä niitä poloisia häävieraita, jotka yrittävät saada tolkkua Guginon sinne tänne ajassa hyppivästä tarinasta. Jos tuntuu siltä, että kärryiltä tippuu jossain kohtaa täysin, ei hätää, sillä kauden muutama viimeinen jakso selventävät kaiken kartanossa tapahtuneen oikein kunnolla. Toisaalta toiseksi viimeinen jakso käy jopa liian selitteleväksi, mutta samalla aavemainen kertojaääni ja jakson henki muutenkin tekevät siitä kenties sarjan parhaan jakson.
Kauhua enemmän Flanagan panostaa suruun ja koskettavuuteen. Sarjan puolessa välissä tämä johtaa hieman kehnompaan melodraamaan, mutta loppupäässä vakuuttavamman ohjauksen kera sarja onnistuu jopa osumaan katsojan tunteisiin. Flanaganin johdolla käsikirjoitustiimi tekee hyvää työtä hahmojen kanssa, mutta he olisivat hieman voineet pohtia uudestaan etenkin sarjan puolenvälin rakennetta. Itsensä toistamista löytyy paljon. Tekniseltä puoleltaan The Haunting of Bly Manor on kuitenkin lähes moitteeton. Kuvaus on häikäisevän upeaa ja tyyliteltyä. Näyttävän Blyn kartanon käytäviä ja muita lavasteita esitellään tarkasti sommitteluissa otoksissa, mitkä vielä liukuvat esimerkillisesti. Asut ovat taidokkaasti toteutetut ja maskeeraukset karmivat. Äänimaailmasta löytyy ihanan kutkuttavia kauhuefektejä narisevista puulaudoista ahdistavasti kuiskailevaan järveen. The Haunting of Hill Housenkin musiikeista vastaavat Newtonin veljekset pistävät jälleen parastaan tässä, loihtien paljon kauniita ja herkkiä, kuten myös jännittäviä sävelmiä. Tunnusmusiikki on lähes samanlainen, mutta alkutekstien aikana pyörivä kuvasto on tietty vaihdettu.
Yhteenveto: The Haunting of Bly Manor on erittäin mainio uusi kauhusarja Mike Flanaganilta, vaikkei se nousekaan samoihin korkeuksiin, eikä se ole yhtä pelottava kuin edeltäjänsä, The Haunting of Hill House. Kauhun hetkiä kyllä löytyy ja aaveet aiheuttavat etenkin alkupäässä epämiellyttävää tunnetta. Kuitenkin kun sarjan todellinen luonne paljastuu ja meno muuttuu enemmänkin rakkaustarinaksi, jännite vähitellen hiipuu. Rakkauspuolellakin homma toimii, sillä sarja ei koskaan muutu siirappiseksi. Rakkaus on enemmän traagista ja koskettavaa, minkä kautta erilaiset aaveet sitten ilmenevät. Joillekin tämä puoli voi kuitenkin tuntua erittäin luotaantyöntävältä. Itseäni sen sijaan häiritsi lähinnä sarjan rakenne puolenvälin kohdalla. Ajassa hypitään edestakaisin ja meno muuttuu lähes unenomaiseksi, mikä tekee parista jaksosta aika raskaita - varsinkin kun niissä keskitytään hahmoista heikompiin. Loppupäässä taso kuitenkin nousee. Vaikka toiseksi viimeinen jakso selittelee asioita vähän turhankin paljon, on jaksossa silti jotain todella lumoavaa, mikä tekee siitä kenties tämän sarjan parhaimman. Näyttelijät ovat kaikki erittäin hyviä rooleissaan ja etenkin lapsinäyttelijät yllättävät lahjoillaan. Tekninen toteutus on huikeaa ja kuvauksessa oikein tosissaan ihastellaan Blyn kartanon hienoja, vaikkakin karmivia lavasteita. Tiettyjen käsikirjoituksellisten viilausten, sekä astetta pelottavamman menon kanssa The Haunting of Bly Manor voisi olla loistokas jatko The Haunting of Hill Houselle. Jo tällaisenaan se on todella oivallinen ja jättää katsojan innolla odottamaan mahdollista kolmatta kummittelua Flanaganilta...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.10.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.imdb.com
The Haunting of Bly Manor, Yhdysvallat, 2020, Intrepid Pictures, Netflix
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti